Pidän kirjaa katsomistani anime–sarjoista. Geneshaft (GS) on kronologisessa listassa ensimmäisten joukossa. Listan muita ensimmäisiä merkintöjä lukiessa tulee lähinnä ajatelleeksi, että kaikenlaista sitä on tullut katsottua. Monia ei tulisi mieleenkään katsoa uudestaan. GS on poikkeus: katsoin sen uudestaan muutama päivä sitten. Geneshaft on vuonna 2001 esitetty 13 jakson pituinen scifi–aiheinen anime–sarja. Alkuasetelmat ovat taattua scifi–hömppää. 2000–luvulla ihmisen ahneus, intohimot ja kostonkierre ajoivat ihmiset lähes tuhoon. Eletään 2200–lukua. Yhteiskunta koostuu geenimanipuloiduista ihmisistä. Geenit määrittävät ihmisen tehtävän yhteiskunnassa ja taidot syntymästä lähtien. Tarkoituksena on, että jokainen ihminen on hyödyllinen ja tuntee olevansa tärkeä tehdessään määrättyä tehtäväänsä. Tunne-elämä on saanut väistyä älykkyyden ja prosessointikyvyn hidasteena sivuun. Maapallon kiertoradalle on ilmestynyt mystinen kultainen rinkula, joka tarkkailee ihmiselämää. Tämä todetaan ahdistavaksi, joten rinkulan tuhoamiseksi rakennettaan erityinen Bilkis–niminen avaruusalus, jonka miehistöön valikoidaan ihmisten parhaimpia yksilöitä. Sarjassa seurataan tämän miehistön edesottamuksia.

Edellisestä ja ensimmäisestä katselukerrasta on varmaan noin 3 vuotta. Olin unohtanut melkein täysin kaikki juonenkäänteet. Muistin kuitenkin sarjasta kaikenlaista yleistä: perusidean, pääosan hahmoista, yleisen ilmapiirin ja soundtrackin. Vuoden 2005 ja tämän hetken väliin on mahtunut aika monta muuta scifi-avaruusooppera–animea, jotka katsastin pääasiassa GS:n innostamana. GS on näiden muiden saman genren sarjojen keskuudessa kovin erikoinen. Jokainen muu sarja on merkittävästi tunnetumpi ja arvostetumpi. Monet pitävät GS:ia jopa huonona. Itse muistan pitäneeni vastoin yleistä mielipidettä kaikkia muita sarjoja huonompina ja nostin GS:n korkeahkoon asemaan. Osittain siitä syystä halusin katsoa sarjan uudelleen, että saisin selvyyden, vaikuttiko arvosteluuni se, että GS oli minulle ensimmäinen genren edustaja. Katsoisinko sitä enää samalla tavalla, kun olen nähnyt nuo arvostetummat sarjat ja kriittisyyteni yleisesti animea kohtaan on kasvanut?

Lopputekstien rullatessa ruudulle olin loppujen lopuksi samaa mieltä kuin ennenkin. GS ei ole ainoastaan hyvä vaan se kuuluu ihan sinne henkilökohtaiselle top–listalle. Nyt pystyn kuitenkin määrittelemään sen paljon paremmin: tiedän, mikä siinä toimii ja mikä ei. Yleensä, jos pitää jostain ja tekee siitä listan plussia ja miinuksia, plussia tuppaa tulemaan enemmän. Poikkeuksellisesti keksin GS:sta määrällisesti enemmän miinuksia. Moneen muun sarjan kohdalla tietyt viat ja puutteet olisivat mallia show stopper. Kun kerta puhutaan animaatiosta, animaation ja piirrustuksen laatu on yleensä yksi selvimpiä indikaattoreita sarjaan panostamisesta ja käytössä olleesta budjetista. GS:n kohdalla animaatio kertoo budjetin olleen lähinnä kengännauhan pituinen. Avaruusalukset ovat typerän näköisiä CGI–malleja. Planeetat ovat karua katsottavaa suttuisten tekstuurien johdosta. Ne ovat vieläpä näkyvillä usein. En tiedä, miltä GS on mahtanut näyttää vuonna 2001, mutta enpä usko, että silloinkaan erityisen hyvältä. Kerran nähtyään sarjan openingin, on käytännössä nähnyt kaiken animaation, mitä sarjalla on tarjota. Etenkin toimintakohtauksissa käytetään täysin häikäilemättä samoja frameja uudestaan ja uudestaan. Tapahtumapaikkojakin on vain kourallinen: aluksen komentosilta, aluksen muut harmaat käytävät ja avaruus, joka ei oikeastikaan ole erityisen täynnä kiinnostavia yksityiskohtia. Hahmojen animointi on ajoittain kömpelöä. Pääosan ajasta katsoja saa katsoa vain puhuvia päitä.

Sarjassa jää myös monia asioita täysin vaille selitystä. Käsiteltävää asiaa on aivan liikaa 13 jakson sarjaksi. Monesti tämmöisissä tapauksissa vääjäämättömästi loppua kohti juoni ja vaivalla muodostettu fiktiomaailma leviävät kuin Jokisen eväät. Loppuhuipennukseksi tarjoillaan monesti pannukakkua. Minusta kaikkia fiktiomaailman nyansseja ei kuitenkaan aina tarvitse juurta jaksaen selittää (toisaalta pidän myös sarjoista, jotka keskittyvät nimenomaan siihen, esimerkiksi The Twelve Kingdoms). GS:ssa kerronta on harvinaisen järkiperäistä. Vaikka emme ikinä saa tietää, mitä ihmiskunnalle tapahtui 2000–luvulla tai minkälainen tämä koko Maata hallitseva ”valtio” on, tarina saadaan lopuksi nättiin ja ymmärettävään pakettiin, koska kerronnassa keskitytään oleellisiin asioihin. Olen kohtuu kyllästynyt siihen, kun kaikennäköisiä flashbackeja selitetään ja selitetään, mutta preesensmuotoisten tapahtumien ja hahmojen tekojen ymmärtämiseksi täytyy olla rakettifyysikko tai vähintään psykologi. Fiktiomaailman historia ja muut taustalla vaikuttavat asiat ovat olemassa tarjotakseen tapahtumille ympäristön ja katsojalle tarttumapinnan. Tällä saralla GS on erityisen onnistunut. Taustatarina on samalla itsessään mielenkiintoinen (geenimanipulointi, ihmisten luominen tiettyyn rooliin) että tärkeä tekijä juonen jänniteiden luomisessa.


Command bridge shooting, the new drive-by action!

Kaikki GS:ssa ei kuitenkaan ole täysin järkiperäistä. Tietyt tapahtumat ja hahmojen reaktiot voidaan kuitata animen yleisiin kummallisuuksiin vedoten, mutta osa ei ole millään tasolla järkeviä, suorastaan sekapäisiä. Selitin itselleni ensimmäisellä kerralla nämä järjettömät tapahtumat 2200–luvun erilaisella käyttäytymismallilla ja arvomaailmalla. On kuitenkin ihan rehellisesti myönnettävä, ettei tarinassa painoteta tai selitetä tarpeeksi tiettyjä seikkoja, jotka tekisivät teoista ymmärrettäviä. Esimerkkinä on täysin käsittämätöntä, miten monta kertaa sarjassa uhkaillaan aseilla toisia ”samalla puolella” olevia ihmisiä. Monesti riehumista tapahtuu aluksen komentosillalla (!) kapteenin silmien alla. Joutuupa kapteeni muutamaan otteeseen itsekin katsomaan pistoolin piippuun. Esivalittu miehistö on suorittamassa sotilastehtävää, jossa luulisi paineensietokyvyn ja henkisen tasapainon olevan erittäin tärkeitä ominaisuuksia. Lisäksi, moiset koston ja kiihkon alaiset toimet eivät pitäisi olla mahdollisia, koska geenimanipuloinnilla ihmisten tunne-elämä on pyritty karsimaan pois tarpeettomana tehokkuutta haittaavana tekijänä. Älykkyys ja päätöksentekokyky pitäisi olla kerta luokkaa paremmat. Hulluinta tässä on kuitenkin se, ettei näillä teoilla ole kunnollisia seuraksia. Jos itse olisin aluksen kapteeni ja joku valioyksilö sekoaisi ja rupeaisi ammuskelemaan komentosillalla, heittäisin tämän yksilön luonnehäiriöisen diagnoosilla ilmalukon kautta avaruuden pakkaseen. Sarja yrittää tällaisia tapahtumia toistamalla selittämään ja oikeuttamaan ne, mutta se ei voi millään onnistua, koska ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mihin sarjassa esitetty geenimanipuloinnin motiivi perustuu: väkivallan lopettamiseen ja järjen voittoon. Jollain tasolla voidaan kelpuuttaa se selitys, että geenimanipulointi voi herkästi saattaa yksilöiden henkisen tasapainon kovin kapealle trapetsille tasapainoleimaan. Se ei taas selitä sitä, miten tällaiset yksilöt ovat pääseet yhteiskunnassa niin korkeisiin asemiin.



Mikä tekee GS:sta hyvän? Sivusin jo sarjan parhaimpia osapuolia reilun kritiikin ohessa. Tarina ja sen kerronta on nostettava kuitenkin uudestaan esiin. Lyhyesti ilmaistuna tarina lähtee sopivalla vauhdilla ja otteella liikkeelle, merkittäviä juonen käänteitä tarjoillaan sopivin väliajoin, tarina pysyy vahvana loppuun asti ja loppuratkaisu on tyydyttävä. Kerronta noudattaa luonnollisen oloista jatkumoa: tapahtumat seuraavat toisiaan ymmärrettävällä syy-seuraus–suhteella. Tarinaa pönkittää vioistaan huolimatta hyvä hahmosuunnittelu. Liian monessa sarjassa kaikki hahmot ovat kuin samasta puusta veistettyjä kärpäsiäkin rakastavia munattomia pellejä, jotka kaikki yhdessä yrittävät olla mukavia ja miellyttää katsojaa. Vaikka ei voida erityisesti kehua, että GS:n hahmoissa olisi jotenkin erityisen paljon särmää, ovat ne kuitenkin hyvin erilaisia keskenään. Osassa hahmoista on sellaisia piirteitä, joita voidaan pitää lähes uniikkeina. Hahmokavalkadista, joka on täynnä erilaisia persoonia, on helppo löytää parikin hahmoa, joita ”kannustaa”. Erilaisuus auttaa hahmoja erottumaan toisistaan. Henkilökohtaisesti olen kovin kiinnostunut Neon Genesis Evangelionin Rein tyyppisistä vähäeleisistä ja mysteerisistä hahmoista. Moni sarja niitä tarjoilee, mutta monesti ne ovat vain syöttejä (ns. Rei trap) minunkaltaisille hölmöille, jotka kuvittelevat, että hahmo olisi jotenkin keskeinen ja saisi osakseen riittävästi screen timea ja hahmonkehitystä. Siksi oli minulle ilo huomata, että vaikka 13 jakson aikana yksikään hahmo ei ehdi hirvittävästi kehittymään, oli tämä minun suosikkini, Beatrice (kuvassa), kehittynyt ja elänyt eniten suhteessa muihin.

Scifi on itsessään aina hyve. GS käsittelee kuitenkin sellaisia tieteeseen liittyviä asioita, joita harvemmin scifissä pohditaan. Alus, jolla sarjassa lennellään, käyttää prototyyppiasteen asejärjestelmää. Tavanomaisesti prototyyppi on merkinnyt jotain MaailmanTuhoaja 6000 –tykkiä, joka on vaarallinen käyttäjälleenkin. Ikinä missään muussa populaarikulttuurin ilmentymässä en ole törmännyt siihen, että jokin järjestelmä olisi buginen. Prototyypitkin toimivat aina täydellisesti. GS:ssa prototyyppi on kuitenkin ihan oikea prototyyppi. Asejärjestelmä kaatuu tuon tuosta ja tekee pariin otteeseen kernel panicin. Järjestelmän kaatuminen on toimintakohtauksissa merkittävä jännityksen synnyttäjä. Järjestelmää patchataan lennosta lataamalla versionhallintajärjestelmästä uudempia revisioita järjestelmätiedostoista. Nerd points n+i.

Mainitsen vielä lopuksi soundtrackin. Genreltään se on heavy metallia (muiden mukaan). Metal ei kuulu kuntelemiini genreihin enkä juuri ymmärrä sen päälle, mutta tunnistan kyllä, kun musiikki sopii ja luo tunnelmaa. Metal on myös harvinainen, piristävä valinta animen soundtrackiin. Pidän erityisesti jokaisen jakson (päätösjaksoa lukuunottamatta) melankolisiin tunnelmiin päättävästä ending–kappaleesta. Genrensä puolesta se taitaa tosin olla rockia. Kyseisessä biisissä humalaiselta kuulostava laulaja kertoo rikkinäisestä kamerastaan. Kummasti epätasainen mongerus saa itsessään aikaan soljuvan melodian.