En tajua mitä on sattunut. Kiinnostunut pelaamiseen on palannut ja on aika astua takaisin kirjoittelemaan laudalle lähes vuoden tauon jälkeen. Kukapa ei minun herkkiä ja koskettavia postauksia ei olisi kaivannut, jotka koskettavat ihmisten herkimpiä tuntemuksia sieltä ja syvältä.

Projektina olisi porata kaikki Nesin parhaat läpi ja todistaa itselle, että sisällä piilee edelleen oikea sotanorsu.

Part 1:

Batman



Kohta lähes 20-vuotias Batman-peli ja edelleen ehdottomasti se paras. Normaalisti Sunsoftilta voi odottaa vain jätettä, mutta ilmeisesti tuurilla saivat Batmanin onnistumaan niin hyvin. Grafiikka ajaa edelleen asiansa, kenttäsuunnittelu hyvää ja pelattavuus sangen toimivaa. Kaiken kruunaa täydellinen soundtrack. Vaikeustasoakin löytyy aika raikkaasti, sillä vaikka pystyn pelaamaan Battletoadsinkin läpi ilman continueita, niin Batman on silti todellinen piikki munassa. >_>

Battletoads



Siitä puhe mistä puute ja nyt ois tarvetta pienelle teurastukselle. Battletoads teurastaa todennäköisesti suurimman osan pelaajista henkisesti. Onhan näitä kaikenlaisia mättöjä tehty ja nähty enemmän kuin tarpeeksi (Double Dragonit voi työntää jonnekin), mutta kyllä se Battletoads on ykkönen. Peli erottelee jyvät akanoista ja todelliset pelaajat tissinimijöistä.

Castlevania 2



Ei kiinnosta mitä joku pirun angry Nintendon vajekki selittelee pelistä. Onhan pelissä pienehköjä käännöskukkasia ja pari muuta epäloogista juttua, mutta se ei poista sitä faktaa, että pelihän on selkeästi paras vanha Castlevania. Aikoinaan sain tämän synttärilahjaksi ja olen pelannut sen jälkeen varmaan 30 kertaa läpi. Mitä maksaisinkaan, jos Konami tajuaisi tehdä tästä remaken tai uuden samantyylisen Vanian. Musiikit ansaitsevat kunniamaininnan, varsinkin näin pelimusiikin unohdettuna aikakautena. Ennen sentään tehtiin unohtumattomia melodioita vaatimattomilla välineillä. Nykyään joku horo tunkee paskaa käyrätorveen ja sieltä ulos tulevat huminat äänitetään. Se on sitä niin kutsuttua tunnelmallista ambient-musiikkia... JEE!

Super Mario Bros 3



Oikeastaan pelasin tämän jo vähän aikaa sitten läpi, mutta pakkohan tämä on listata kun kerran parhaista Nes-peleistä on kyse. En tiedä, mitä ihmettä Nintendolla on sen jälkeen tapahtunut, mutta Mario 3:sta eteenpäin ollaan menty vain alas. World on hyvä, mutta häviää pahasti monipuolisuudessaan kolmoselle, Yoshi's Island taas ihan erilainen peli ja DS:n New Brossi pelkkä vitsi. Eipä tästä pelistä paljon lisättävää, kun se hipoo täydellisyyttä.

Megaman 3



Kakkonen ei todellakaan ole ykkönen, mitä Megamaneihin tulee. Kolmonen parantaa oikeastaan kaikilla osa-alueilla kakkosesta, mutta jotkut orvot kannustavat kakkosta vain sen "legendaarisuuden" takia, tai sitten se sattui vain olemaan se ensimmäinen MM-peli. Kenttäsuunnittelussa on menty reilusti eteenpäin, musiikit vieläkin paremmat, yhdellä aseella ei tapeta enää kaikkia ja Dr. Wilyn linnake ei ole mikään yksinkertainen vitsi ilman haastetta.

Zelda 2



Yksi suosikeistani Zelda-sarjassa, vaikkakin ehdottomasti liian aliarvostettu tekele, johtuen todennäköisesti siitä kun peli oli liian erilainen ja vaikea. Kerrankin Zelda, jossa kaikkia bosseja ei pieksetä A-nappia hakkaamalla. Link's Awakening oli ensimmäinen Zeldani ja tämän ostin sitten heti seuraavaksi, eikä tuottanut pettymystä. Toivottavasti tällainen Zelda tehtäisiin vielä joskus.