Pelaajalauta

Phoenix Wright: Ace Attorney: Trials and Tribulations julkaistaan pian sekä Japanissa, että USA:ssa DS:lle. Kuitenkaan mitään varmuutta euro-julkaisusta ei ole. Peli on siis portattava ulkomailta, jos sitä tahtoo pelata. Muutamia englanninkielisiä pelihahmonnimiä on jo virallisesti julkaistu (kiitos trailereiden (http://youtube.com/watch?v=SY_4zsfHlgY)) ja mielestäni onkin hyvä aika avata pelisarjalle oma keskustelu.

Japanissa julkaistun Gyakuten Saiban 4:n jenkkiversiosta ei ole vielä varmuutta, mutta Go Nintendo (http://gonintendo.com/?p=20999)n blogi varmistaa ainakin minulle sarjan uuden pääsankarin, Housuke Odorokin, englanninkielisen nimen: Apollo Justice.

Olen itse kahden vaiheilla, löisinkö päätäni seinään huonon nimivalinnan johdosta, vai antaisinko hermoni levätä, sillä mielestäni Apollo Justice kuulostaa enemmänkin joltain kreikkalaiselta oikeudenjumalalta. Toisaalta nimi sopii hyvin, sillä Apollon (http://fi.wikipedia.org/wiki/Apollon)han oli kreikkalainen auringonjumala, joka taas voisi viitata uuteen alkuun. Mitä mieltä te olette asiasta?

Kirjoitetaanpa muutama sana myös sarjan jo julkaistuista osista. Rakastuin täysin ensimmäiseen AA:hin. Peli valloitti sydämeni loistavalla idealla, juonella, henkilöhahmoilla ja erityisesti musiikeilla, jotka oli toteutettu tunnelmallisesti. Rakastin tunnetta, joka syntyi oivalluattuani epäkohdat ja yhditettyäni oikean todistusaineiston oikeaan pätkään tunnustusta. Siitä tuli (ja tulee yhä) oikeasti hyvä olo ja tunne siitä, että on onnistunut. Rikollisten nalkkiin saaminen toi jonkinlaista tyydytystä.

Justice For All on sekin minusta todella hyvä peli, mutten pitänyt siitä ihan niin paljon kuin ensimmäisestä osasta. Osaltaan se saattoi johtua siitä, että Court Record pursui tuplasti enemmän todistusaineistoa henkilöprofiilien lisäksi. Tai sitten syynä oli se, ettei tapaukset olleet niin kiinnostavia kuin ensimmäisen osan, viimeistä lukuunottamatta (tuskanhiki nousi minunkin selkääni). Toivottavasti T&T iskee paremmin.

Mitä mieltä te olette kyseisestä pelisarjasta?

Tää on mun (oikeustieteen ylioppilaan ;D) mielestä yksi kaikkien aikojen parhaista pelisarjoista. Kertakaikkisen unohtumattomat hahmot, tarina, käsikirjoitus sekä tunnelma. Tutustuin ekaan osaan heti sen Euroopan julkaisussa. Oli jonkinlainen heräteostos, mutta sitä ei koskaan tarvinnut katua.

Eka osa on munkin mielestä parempi kuin toinen. Parempi käännös, paremmat vitsit ja mielenkiintoisemmat tehtävät. Kyllä kakkosessakin oli hyviä juttuja, mutta se ei siltikään yltänyt oikeastaan millään osa-alueella ykkösen tasolle. Psyche Lock oli kiva uudistus, joka vähän monipuolisti peliä.

Kolmosen tilaan samantien, kun sitä jenkkilästä saa. Kyllä mä luulen, että Eurooppalainenkin versio tulee, kunhan ne saa sen käännettyä patongiksi, mutta ei mahda mitään, kun ei malta odottaa ja niin paljon halvemmalla saa Atlantin toiselta puolen. DS-pelit ovat nykyään Suomessa ryöstöhintaisia. Kaksi aiempaa osaahan on tullut vanhalle mantereelle puol vuotta myöhässä.

Nelosen traileri (http://www.youtube.com/watch?v=xzT1kFE5oKE) (ehkä pieniä spoilereita) on nostanut odotukset sitä kohtaan kovemmiks kuin T&T:tä kohtaan. Länsimainen nimi on kyllä karmea. Apollo on oikeastaan vielä hyvä, mutta että sukunimenä Justice? :lol: No, ei nimi peliä pahenna.

Muok: Tuo kolmosen uusi traileri oli mulle uutuus. Hitto noita musiikkeja! Voiko paremmaks enää pistää? Muistaakseni tuo säveltäjä on säveltänyt myös joihinkin Mega Maneihin. Ah, ja olin jo unohtanut, että kolmosessa pääsee pelaamaan myös iki-ihanalla Mia Feyllä.

Todellakin paras pelisarja koskaan.

Kuten aiemmin on jo sanottu, pelin dialogi on rautaa, hahmot ikimuistettavia ja huumori kukkii. Lämminhenkinen, muiden ohjailtavissa oleva tuomari on kyllä mielestäni paras hahmo videopelien historiassa.

Molemmat osat siis pelattu lävi, kolmatta odotan kuin hullu puuroa. Neljättä peliä kohtaan hieman epäilyksiä, mutta eiköhän sieltä laatua putkahda, vaikka päähenkilö vaihtuukin. Itse en kyllä muuten pystyisi sanomaan, kumpi julkaistuista osista olisi parempi, mutta koska ykkösosassa oli enemmän pelattavaa (ylimääräinen keissi) niin onhan se silloin tietenkin parempi.  :)

Komppaan kaiken ylläolevan ja pakko kai heittää jotain omaakin. Propsit pelisarjalle on ainakin annettava siitä, miten se voi olla niin pieni ja minimalistinen, mutta silti niin suuri ja vaikuttava. On ihan oikeasti hämmästyttävää miten erilainen kirjoitustapa, pari hassua ilmettä, jotain randomefektejä kuten kuvan tärinää ja pelkkä konteksti saa aikaan niin paljon erilaisia tunnetiloja niin pelin hahmoissa, kuin pelaajassakin. Esimerkiksi PSP:n Phoenix Wright, Harvey Birdman, ei tuon yhden gameplaypätkän jälkeen vaikuta ollenkaan niin kovalta setiltä kuin PH. Ulkoasu kuin jostain flash-animaatiosta, eikä ääninäyttely toimi yhtä hyvin, kuin Phoenixin edellämainitut efektit. Ne on... ne on sitä jotain.

Ja niin, totta kai myös ne musiikit. ;)
Nekin on sitä jotain toimivimmasta päästä.

Mitään Phoenixia en ole vielä pelannut, mutta tiedän pelisarjan olevan enemmän kuin tutustumisen arvoinen.  Jossain vaiheessa, varmastikin.

Itseasiassa saatan pelata ykköstä nopeammin kuin arvaattekaan!  ;D

Ykkösosa on yksi parhaita käsikonsolipelejä ikinä. En muista toista peliä, joka olisi koukuttanut meikäläisen yhtä pahasti. Kakkonen ja kolmonen pitää ehdottomasti ostaa jossakin vaiheessa...

Hihhih, musta tuntuu etten kirjoittele nykyisin laudalle mistään muusta kuin Phoenixista. Oh well, kyllä sarja huomionsa ansaitseekin, joten TAKE THIS!:


Selväähän on, että kyseiset pelit iskevät allekirjoittaneeseen kuin miljoona volttia. Hahmogalleria pursuaa ikimuistoisia, rakastettavia ja vihattavia hahmoja, suunnilleen jokaisen keissin juonikulku on jotain ihan muuta ja loppuratkaisut räjäyttävä pään poikkeuksetta, pelaamien on vaivatonta ja julmetun koukuttavaa, tunnelmat vaihtelevat hetkessä hersyvän hauskasta surulliseen, yllättävään, pelottavaan, hermostuttavaan tahi mihin vain, ja taas takaisin, ja kaiken kukkuraksi näitä jaksaa pelata aina vain uudestaan. Jos joku vielä kehtaa vaatia enempää, heilahtaa sukkasaippua ja vauhdilla.

Niin, ja sitten ne musiikit. Jumaleissöns. Jokainen kappale(eritoten ensimmäisessä osassa) sopii tilanteeseen ja tunnelmaan täydellisesti, ja vahvistaa sitä entisestään. Innon väristykset kulkevat selkäpiissä edelleen, kun oikeussalissa alkaa Objection-teemaa laulaa. Kakkososa esitteli joukon uusia kappaleita, muutaman vanhan sekä pari remiksausta(kuten Mayan teema). Oikeussalitarjonta oli varsin kohdallaan tässäkin osassa, mutta ikävä kyllä sydän oli jo menetetty niille alkuperäisille. Yksi erikoismaininta on kuitenkin annettava: kakkosen ns. onnellisen lopun teema keissin ratkettua on aivan järkyttävän kaunis kappale, ja meinaa tietyissä yhteyksissä kovastikin tuoda tippaa linssiin. Beautiful.

Kokonaisuutena kakkososa oli luonnollisesti loistava peli, mutta jää minunkin mielestäni piirun verran jälkeen ykköseen verrattuna. Ensimmäinen PW on vain niin tasapainoinen kokonaisuus, että sitä on melko lailla mahdoton ylittää. Toisaalta taas, kakkosen viimeinen keissi vei koko tarinallisen tarjonnan aivan uudelle tasolle, ja tuotti ihan uudenlaisia tunteita.

Kolmonen onkin jo ennakkotilattu, ja ensikuu on taatusti odotetuin pitkään aikaan. Jännittää ihan pirusti, mitä pelillä onkaan annettavanaan: uutta upeaa musiikkia, viisi tiukkaa keissiä, läjän uusia hulluja hahmoja sekä lastittain vanhoja ystäviä, entisestään Phoenixin tarinaa syventäviä tapauksia Mia Fayn kanssa ja paljon paljon muuta. Koko alkuperäisen trilogian päätös, nimetty vaatimattomasti sanoin The Magnificent Turnabout, tulee taatusti laajentamaan mieliä ihan uusiin sfääreihin. Jos jo kakkososan Grande Finalé oli mitä oli, en melkein uskalla ajatellakaan mitä Trials And Tribulations voi tarjota. Elämä on paussilla juuri nyt, jäljellä on vain odotus. ;)



Mitä taas tulee nelosen Apollo Justice -aivopieruun, niin nauroinhan minä sille kun ensikerran kuulin. Kornius sai juuri uuden merkityksen. Toisaalta taas, mitä muutakaan tältä sarjalta enää voi odottaa? Jos käännös tosiaan on tämä, täytyy vain olettaa sen olevan erittäin vahvaa itseironiaa. Huumoriahan tästä tullaan pelissä repimään fo' sho'.

Farewell, My Turnabout oli kyllä jotain sanoinkuvaamatonta. Tuskanhiki raastaa selkää vieläkin, kun sitä vain ajattelee.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Rakastan kyseistä keissiä, vaikkakin sitä pelatessa vaivuin epätoivon valtaan ja oikea peukaloni hapuili startin päällä useasti. Oli aivan uskomaton tunne yrittää pelastaa Mayaa (joka onkin naiivisuudellaan yksi lempihahmoistani) Shellyn vankeudesta samalla yrittäen todistaa Engardea syyttömäksi. Lopuksi lukuisien vesiperien ja oivallusten jälkeen tuli mahtava tunne, jonka kruunasi Mayan kaunis piirustus. Upea, ja ponnistelujen arvoinen lopetus!

Mitä pelisarjan musiikkeihin tulee, on pakko yhtyä Sharkien ja Sarkonin mielipiteisiin. Musiikit on ehkäpä Ace Attorneyn suurin vahvuus. Ne sopivat mainiosti välittämään eri tunnetiloja ja tapahtumia, ne muistuttavat korvia hilelevästi vaarasta, onnistumisesta ja haastateltavan persoonallisuudesta. Tarkoituksenani onkin ollut ostaa joskus pelin soundtrackit.

AA:ssa hahmot ovat mielestäni parhaimmat kuin missään muussa pelisarjassa. Niihin on onnistettu saamaan luonnetta ja syvyyttä. Yksi suosikeistani onkin Ema Skye, lähinnä siksi, että se muistuttaa suuresti minua: (älä lue, jos et halua spoilaantua nelososasta)

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Aluksi innoissaan siitä, mitä tekee (Scientific Investigation FTW!), mutta lopulta kyllästyy siihen. Myös lapsenmielisyys muistuttaa minua itsestäni.

Naivistisuus on myös yksi syy, miksi pidän niin paljon Mayasta. Se muistuttaa niin paljon itsestäni. Damon Gant taas kuuluu suosikkeihini uskottavuutensa ja samanaikaisen yliampuvuutensa takia. Rakastan hänen kädenläpsytyksiään, nauruaan ja pitkiä taukojaan. Siinä on jotain jykevää ja uskottavaa.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Joo, mä tykkäsin kanssa tosta. Siinä aika ovelasti mullistettiin pelaajan maailmankuva, kun näytettiin, miten paha puolustusasianajaja voi olla. Vähän häiritsi vain se, että osion huippukohta ajoittui mielestäni niille paikkeille, kun Matt Engarde heitti fledan silmiltään. Hitto, että olin täpinöissäni siinä. Loppua kohti tunnelma tuossa tapauksessa sitten mun mielestä hieman latistui, kun oli jo mennyt perille, että tässä on nyt kyse siitä, että Edgeworth näyttää Phoenixille pahan osapuolen voivan olla toisellakin puolella istuntosalia.

Huh, ja musiikeista vielä sen verran, että ne musiikit siellä vankilassa tuossa Farewell, My Turnaboutissa jossain vaiheessa ovat kyllä sanoin kuvaamattoman upeat. Niissä varsinkin oli jonkinlaista Mega Man -fiilistä melodioissa mukana.

Ei sitä käsitä pelaamatta.
Sitä epätoivon sekaista lamaannuttavaa liki-voitonriemua, joka voi minä hetkenä hyvänsä suistua täydelliseksi katastrofiksi...

Kakkosessa sitten hakkasin raivoissani päätäni seinään, kun tietenkään tekijät eivät olleet vaivaantuneet muokkaamaan käännösvaiheessa dialogia sen vertaa, että olisivat ottaneet huomioon ykkösen DS-extraepisodin, jota alkuperäistä kirjoitettaessa ei ollut vielä olemassa. Olin hyytävän katkera, minusta henkilöiden reaktiot ja etenkin Phoenixin ja Edgeworthin keskinäiset suhteet olivat jokseenkin erilaisia kuin ne olisivat oikeasti olleet viitosepisodin jälkeen. Noin niin kuin kotipsykologialla...  :P

Niin että minulle kakkonen jää välipalaksi trilogian huipentumaa odotellessa. Ei se Mialla pelaaminen vielä mitään, mutta mutta...
Mistään en mitään tiedä, mutta huhuja olen lukenut niin paljon, että odotukset ovat kattoa paaaaljon korkeammalla.

Uusi saa sitten todistaa kelpoisuutensa, siihen lähden puhtaalta pöydältä.

Mahtava - mahtavampi - Phoenix Wright, tuohon voinee pelisarjan lyhyesti tiivistää.

Ehdottomasti yksi parhaista pelisarjoista ikinä, ellei peräti paras. Raa'asti pelkästään pelilliseltä kannalta katsottuna se ei ehkä ole maailmaa mullistava, mutta eipä tuota tule koskaan ajateltua, kun juoni ja musiikit ovat pelimaailman ehdotona kermaa. Pelit syöttävät jatkuvalla tahdilla dialogia, joka on huonoimillaankin parasta mitä peleillä on tarjota. Kun kerran pääsee keissin menoon kunnolla mukaan, on DS:sää lähes mahdotonta päästää käsistään. Sharkie tiivisti ylempänä musiikkipuolen sen verran hyvin, ettei tuohon ole juurikaan lisättävää. Oikeastaan ainut kauneusvirhe on kakkososan salin puolella eniten kuultu kipale, joka on varsin vaisuhko edeltäjäänsä verrattuna.

Itse ostin ensimmäisen osan vajaat puolitoista vuotta sitten lentokentältä etelänmatkapelaamisiksi, eikä hotellilla olessa loppujen lopuksi paljoa muuta tullutkaan tehtyä kuin PW:tä pelattua.:P Saatoin hyvinkin pelata pelin totaalisen addiktoituneena läpi tuon lomaviikon aikana (josta vanhemmat eivät jostain syystä juurikaan ilahtuneet :lol:). Toisen osan sitten läpäisinkin vasta toissayönä, vaikka peli julkaistiin Euroopassakin jo aikapäiviä sitten. Pienen pieneltä pettymykseltä ensimmäiseen osaan nähden ei voinut välttyä, mutta onneksi viimeinen keissi pelasti paljon. Toisaalta ensimmäisen Phoenix Wrightin osalta en ollut lukenut oikeastaan muuta kuin Pelaajan arvostelun, sillä tuolloin ei ainakaan boardeilla vielä kummempaa hehkutusta ollut. Tästä syystä peli tuli osittain täysin puun takaa, ja tuntui siksi vieläkin paremmalta, kun taas toisen osan kohdalla odotukset olivat jo paljon korkeammalla. Aika näyttää mikä on kolmannen osan kohtalo.:)

Hullua, miten tätä parin ekan Phoenixin soundtrackia kuunnellessa mielessä vilisee kokoajan biisien mukanaan tuomia pätkiä niin hahmoista kuin dialogeista, ja kasvoilla kareilee vähänväliä hymy. Kai ne pelit sitten jotenkin ovat vaikuttaneet, emmie tiedä... ;)

Pitänee varmaan pelata vielä kakkosen viimeinen episodi läpi ennen kolmosen tuloa, odotusta hellittämään ja fiilistä nostattamaan.

Noniin, tuo sai minut tekemään ostopäätöksen. Soundtrackit lähtee mahdollisimman pian ostoskoriin. :)

Pelasin juuri tänä kesänä ensimmäisen osan uudestaan läpi, vaikka se tulikin vasta alkukeväästä pelattua ensimmäisen kerran. Pitää sanoa, että läpipeluukerta oli mahtava, kun nyt ymmärsi paljon enemmän tapahtumista. Pitää vielä pelata kakkonenkin kokonaan ennen kolmosen tuloa.

Odotusten perusteella ainakin nelonen oli Japanissa pettymys. Peliä odotettiin hartaasti, mutta se ei todellakaan yltänyt Phoenix-trilogian parhaiden pelien tasolle. Tästä syystä pelottaa todella paljon T&T. Sitä kun on odotettu länsimaihin ehkä liiankin hartaasti.

Meh, nelonen on jo ihan eri juttu tällaisena vuosien päästä tehtynä jatkarina alkuperäiseen sarjaan. Vaikka odotan ja toivon minä siltäkin aikanaan laatua. Kolmonen kuitenkin on sellaisessa kulminaatiopisteessä juonikulun suhteen, että jo nyt on perkele jos se oikeasti pettää. Ei tämän luokan saagaa voida päättää huonosti.


...tai jos niin, niin saatan hyvinkin hajota ja hypätä. :P


EDIT. Soittelin aamuni ratoksi loopilla Play-Asian extralevyn viimeistä raitaa tuntemattomine biiseineen(ks. Levyostokset), ja oli pakko katsastaa nuo pari T&T-traileria, kun en niitä vielä ollut nähnyt(ja voitte hyvin kuvitella millaisen työn ja tuskan takana moinen oli näillä laitteilla), ihan vain varmistaakseni, että ovatko kyseiset kipaleet siitä. Ja ovathan ne. Jummijammi miten toimivaa matskua. Kitarassa on tunnetta. Väittäisin, että ainakaan tällä saralla kolmonen ei tule pettämään.

Lienen siis ainoa, jota oikeasti kiinnostaa Phoenix Wright 3 huomattavasti vähemmän kuin uusi Apollo Justice? Ennakkomatskun perusteella PW3 on enemmän semmoinen "kootut tarinat"-osastoa oleva peli. Apollo on DS:lle ihan alusta alkaen suunniteltu ja asetelmakin vaikuttaa herkullisemmalta.

Mutta kyllähän se kolmonenkin tulee hankittua, kunhan siinä on Fresh Prince -vitsejä.

Kyllä mua kiinnostaa molemmat vähintään yhtä paljon ja nelonen ehkä jopa vähän enemmän sen takia, että siinä juuri noita DS:n ominaisuuksia käytetään monipuolisemmin. Hahmotkin vaikuttaa oikein mielenkiintoisilta.

Tode-fucking-laki.

Kyllä minuakin kiinnostaa Apollo Justice, ja odotankin sitä innolla. Kuitenkaan ei samoissa määrin, sillä peli oli Japanissa (ja japania osaavien keskuudessa) pettymys, sillä se ei tavoittanut Phoenix-trilogian tasoa. Lisäksi olen mennyt lukemalla spoilaamaan itselleni merkittäviäkin yksityiskohtia pelistä (en kuitenkaan läheskään kaikkia), joten en odota sitä läheskään niin paljon kuin T&T:tä, josta en tiedä vielä juuri mitään muutamaa faktaa lukuunottamatta.

Maanantainahan tuo kolmonen oli jo näköjään lähtenyt matkaan, mikä tarkoittaa sitä, että sen pitäisi saapua ensi viikolla. Onpahan viikonloppulomalta jotain odotettavaa.

Voisipa intistäkin lintsata kuten koulusta aikanaan(who am I kidding, harvoin oli munaa siihenkään)...

Juuri tipahti postiluukusta Trials and Tribulations preorder-lahjan kera. Ei voisi syksy paremmin alkaa.  ;D

Kirjoittelen ensimmäisiä tuntemuksia pelin tiimoilta, kunhan ehdin siihen paremmin tutustua. Otankin heti DS:n kätösiini.

EDIT: Nyt on ensimmäinen osa ensimmäisestä keissistä takana, enkä voisi pitää pelistä enempää. Huumori on taas kohdillaan, uudet musiikit toimivat loistavasti (vaikkeivat ihan samalla lailla kuin aikaisempien pelien kipaleet) ja Mia Feylla on hauska pelata. Peli suorastaan vetää mukaansa.

Jesh, myös täällä lähti T&T postiin maanantaina.  :) En malta odottaa!

Ääh, jenkkijulkaisu onkin vasta lokakuussa. Dvdboxofficea olen Lik-Sangin kaatumisen jälkeen käyttänyt importtaamiseen, koska siellä käy maksutapana Verified by Visa. Tekis kyllä mieli ostaa japsiversio jostain toisesta kaupasta. Play-Asiassa tais olla VbV käytössä, joten voispa sieltä laittaa tilaukseen.

Japsiversiosta en ole lukenut muuta huonoa kuin muutama kirjoitusvirhe, jotka on korjattu jenkkiversioon. Minua se ei tosin ole häirinnyt paljon, sillä eipä ainakaan ensimmäisessä keississä ollut mitään kovinkaan pahoja kömmähdyksiä, muutamaa lisäkirjainta lukuunottamatta.

Ensimmäinen keissi on nyt pelattu, ja toista aloitettu. Aloitustapaus oli kyllä todella hyvä, niin tarinaltaan kuin hahmoiltakaan. Etenkin silminnäkijä erottui edukseen hurmatessaan tuomarin ja syyttäjän. Myös Grossbergin hahmoa oli kehitetty eteenpäin.

Toista tapausta en ole kauheasti ehtinyt pelaamaan, mutta nyt jo olen tavannut yhden koko pelisarjan parhaimmista hahmoista: Luke Atmey meni suoraa päätä samaan sarjaan kuin ykkösen Damon Gant ja Ema Skye, Frank Sahwitista puhumattakaan. Loistava peli on kyseessä jo nyt.

"Ah, my hemorrhoids, you see."

Heh, itsekin pelailin tänään herättyäni ekan keissin loppuun. Eilen siis aloitin, kunhan kotiin intistä vain pääsin. Paynen vanha uljas ulkomuoto pudotti kyllä heti. Kukapa olisi arvannut, että se heiluttelikin edellisissä osissa olematonta fledaansa. :lol: Mukava lämmittelykeissi tämä oli, ja mukavaa on myös se kutina, että tapauksella lienee oma iso osansa jatkossakin. We'll meet again, indeed.

Musiikkitarjonta oli monilta osin tietty trailerimateriaalista tuttua, mutta uusiakin kipaileita ehdittiin kuulla. Ja toimivaa matskuahan on kyseessä. Niihin muutamaan tuttuun biisiin oli ehtinyt tottua täysin erilaisina versioina, kun ei ole malttanut olla kuuntelematta, mikä aiheutti sekavia fiiliksiä. Lopulta näitä ei kuitenkaan voi olla fiilaamatta, ja todennäköisesti peliajan lisääntyessä musiikkitarjontaan kasvaa entistä enemmän kiinni.

Kuvallinen ilmaisu loistaa jälleen. Eniten odotin heti alusta asti sitä takuuvarmaa käännekohtaa keissin lopussa, jossa totuus paljastuu, ja en turhaan.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Dollien silmät, ja nerokkaana yksityiskohtana liekkeihin leimahtaneet perhoset toivat pakostakin hymyn huulille. Harvan pelin kanssa elää näin vahvasti mukana.

Yleensäkin ne ovat ne pienet yksityiskohdat jotka tekevät Phoenixeista niin ilahduttavaa katseltavaa. Ja sitä tarjoillaan jälleen.

Olo on uudenkin osan parissa varsin kotoisa, eikä lopettaa meinaa millään malttaa. Siksipä: ei muuta kuin seuraavan keissin kimppuun.

Nyt on toinen tapaus pelattu, ja se oli kyllä todellista mannaa. Olo on sanoinkuvaamaton. Jos loputkin T&T:n keisseistä ovat tällaisia, tämä kohoaa koko sarjan parhaaksi peliksi - siis juonellisesti ja hahmollisesti.

The Stolen Turnabout yllätti positiivisesti juonellaan ja ideallaan. En viitsi tässä mitään spoilata, mutta sanotaan, että ko keissi yllätti minut täydellisesti. Aivan mahtavata hunajata. Ja sen hahmot! Aivan loistavia persoonia tuli vastaan tässä tapauksessa. Minulla on jo nyt enemmän lempihahmoja kuin koskaan ollut missään muussa pelissä, saati sitten Ace Attorney -sarjan aikaisemmissa osissa yhteensä: Dahlia Hawthorne, Luke Atmey, Godot, Ron DeLite, Desireé... Tämä on kyllä yksi kaikkien aikojen parhaimmista pelistä. Ja lisää on luvassa vielä kolmen keissin verran. :P Olen myyty.

Pahoittelen tuplapostausta, etenkin kun uutiset saattavat olla jo vanhoja.

Apollo Justice: Ace Attorney saa Eurojulkaisun. Jenkkijulkaisusta taas ei ole vielä puhuttu mitään.
Linkki (http://www.nintendo-europe.com/NOE/en/GB/games/gamepage.do?ElementId=w5-AOxzo_EQUJlyFHsj2cSJPJPtAmpYs)
Euroopan Nintendon virallisilta sivuilta löytyy jo saksankielisiä kuvia, joten pelin euroversio on aika varma. Peliä käännetään paraikaa myös englanniksi, joten voisi kuvitella, ettei euroversio jää pelkästään saksan ja ranskan kieliseksi.

Niin, eilen pyörähtivät lopputekstit Trials & Tribulationsista ruutuun, ja olo oli, noh, sekava. Kymmenisen päivää olen jokaisen varttia suuremman vapaan välin viettänyt Phoenixin parissa, ja nyt ei oikein tiedä, mitä sitä vapaa-aikanaan tekisi. Mieli oli samalla sekä hyvä että haikea, sen verran hieno tämäkin pelikokemus oli. Eritoten viimeinen keissi oli huuruisinta matskua pitkään aikaan, ja kokosi kuten luvattua upeasti rihmoja useista uusista, vanhoista, tutuista ja vieraista keisseistä yhdeksi huipennukseksi. Odotin paljon, ja sen sain.

Mä alan varmaan pikkuhiljaa olemaan täysin sokea sarjan mahdollisille virheille, mutta rehellisesti sanottuna se on mulle yksi ja sama. Välillä on pirun hienoa hypettyä kuin lapsi konsanaan, ja olla vieläpä pettymättä laisinkaan. Jumipaikkoja ei kolmosen kanssa tullut melkeinpä ollenkaan, liekö sitten siitä syystä, että peli olisi ollut jotenkin helpompi, vaiko siitä syystä, että tietynlaiseen "pelikuvioon" on tässä kolmen osan aikana ehtinyt tottua. Alkanut siis ikäänkuin ajatella Wrightin tavalla.  :P Kirjoitusvirheitä löytyi myös yllättävänkin paljon. Vuan entäs sitten? Vastapainoksi tarjoiltiin jälleen julmetun hienoa ääniraitaa, rakastettavia sekä ah, niin vihattavia hahmoja, nerokkaita juonikuvioita, elämääkin luonnollisempaa käyttistä, mukavia aivopähkinöitä, tunnetilojen vuoristorataa sekä paljon muuta. Pieni on taas tänä syksynä suurta.

Monen uuden suokkarihahmon ohella Godot nousee kuitenkin ylitse muiden. Sen teeman alkaessa soida aloin pakosta hymyilemään joka kerta. No can do. Jotakuinkin täydellisen tyylikäs, viekas ja hämärä paketti. Lisäksi on tosin mainittava, että Jean Armstrongin esittely oli repeyttävintä matskua koskaan. Ei helvetti.

Näillä fiiliksillä toistaiseksi. Keisseihin voi upota syvemminkin myöhemmin, mikäli tarpeen tahi mieli tekee.

"Well, then we don't have a problem. But, we do have a penalty."

<3

Lopputeksit pyörivät minunkin DS:ssäni viime yönä. Peli oli suoraansanottuna mahtava, eikä nyt todellakaan tiedä, mitä tekisi. Toisaalta se on hyvä, sillä viikon päästä on yhteiskuntaopin yo, ja nyt kun ei ole T&T enää polttelemassa DS:ssäni, tulee ehkä luettua enemmän.

Viimeinen keissi oli kyllä todellista mannaa. Aivan mahtava päätös Wright-trilogialle, enkä olisi ehkä parempaa lopetusta osannut kuvitella.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Tosin Phoenix olisi ehkä voinut lämmitellä suhdettaan Irikseen tai sitten Mayaan.
Rakastin myös sitä, että Godotin persoonallisuutta muutettiin oikein olan takaa. Tuli sellainen olo, että Godothan oli lopussa jopa Nickin ystävä.

Jostain syystä minullekaan ei juurikaan jumittavia kohtia sattunut. Aika usein ratkaisun pystyi päättelemään ulkomuistista, ja jos ei ratkaisua heti keksinyt, sen löysi aika helposti selailemalla Court Recordsia. Etenkin JFA:ssa jotkin pulmat olivat aivan älyttömän vaikeita, vaikka olisikin CR:sia selaillut jo kymmenettä kertaa. Siinä onkin yksi syy, miksi T&T on parempi kuin JFA. Nyt ei tullut niin hirveästi turhautumisia, kuin edellisessä osassa.

Olen kyllä samaa mieltä Godotin suhteen. Heti ensimmäisinä sekunteina opin pitämään hänestä ja etenkin vitoskeissi nosti Godotin pisteet korkealle. Godot on äijä!

T&T on kyllä mielestäni paras tähän mennessä ilmestynyt AA-peli. Siihen vaikuttavat juoni, hahmot ja musiikit. Loistavinta oli se, millä tavalla eri keissit yhdistettiin toisiinsa luomaan yhtenäinen kokonaisuus. Aikaisemmissa peleissä ei onnistuttu ihan tällä tasolla.

Nyt sitten odotellaan Apollon debuuttia. Sitä ennen taidan kuitenkin pelata JFA:n ja T&T:nkin uudestaan läpi. Ainakin ensimmäinen peli parani toisella läpipeluukerralla, ja odotan että JFA:lle kävisi samoin. Sekun on mielestäni huonoin peli sarjassa.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

No joo, niinhän se on. Mutta en kyllä usko, että Apollo Justicen aikakaudella Iris tulee palaamaan sarjaan edes sivuhahmona. Sen verran vähän persoonallisuutta ja roolia hänellä loppupeleissä kuitenkin oli. Tuntui, että Iris suunniteltiin pelastamaan Phoenix Dahlian demoniselta hahmolta.

Tosin eihän sitä koskaan tiedä, mitä kaikkea pelien 7 vuoden välillä on tapahtunut.

EDIT: TGS:sällä näytettiin traileri (http://www.youtube.com/watch?v=dGvGe_V4oVE) Apollo Justicesta. Se on tosin sama, joka on aikaisemmin julkistettu saksaksi.

Kyllä Bridge to the Turnabout veti langat kasaan hienommin kuin olisin osannut odottaa, ja odotin täyttä kymppiä.
Muutenkin tuntui vatsanpohjassa, kun jo melkein väärään ratkaisuun päädyttyään tajusi ja siirsi kättä sen verran, että esittikin oikean todistusaineiston eikä sitä väärää, jonka vääryys yhtäkkiä oikein paistoi silmään, kun se oikea ratkaisu oli niin ilmeinen vaikkei siitä ollut, tunnustan, harmainta aavistusta vielä paria sekuntia aiemmin. Voiko enää olla hienompaa, kun peli sahaa silmään? Annoin T&T:n viedä oikein kunnolla, ja sitten pelastaa itseni viime hetkellä, ja nyt en tiedä miten päin olisin, missä käsikirjoittajaa voi kiittää?

Kaikki itseään kunnioittavat fanit ovat tietenkin importanneet T&T:n, mutta Apollo Justicen debuutti on varmistettu ensi vuodelle. Ihmetyttää hiukan se, että neljäs osa saattaa tulla tänne pelimaailman periferiaan ennen kolmatta. :rollaus:

http://www.capcom.com/BBS/showthread.php?t=22235 (http://www.capcom.com/BBS/showthread.php?t=22235)
Apollo Justice: Ace Attorney saamassa jenkkijulkaisun "Early 2008". Todella hyvä uutinen tämä. Kunhan nyt päivämäärän vielä antaisivat, niin osaisin importata oikeaan aikaan. Tämän eurojulkaisua en todellakaan aio odottaa, elle se sitten jotenkin kummassa satu sijoittumaan ennen jenkkijulkaisua.

Kiinnostava ominaisuus, josta en tiennytkään. Odotan entistä enemmän Apollon debyyttiä.

Meinasin jo unohtaa, että PW3 julkaistiin lokakuun lopussa Amerikassa. Hyvä, että joku muistutti nostamalla tämän ketjun ylös. Laitoin dvdboxofficesta tilaukseen samantien, enkä malta odottaa, että pääsen iltapuhteena pelaamaan tätä.

Äh, hemmetin Phoenix Wright. Väsyttää niin pirusti, kun eilen aloitin Trials and Tribulationsin nelostehtävän klo. 00.00. En pystynyt lopettamaan ennen ensimmäistä väliaikaa, jonka saavutin klo. 1.40. Nyt en meinaa pysyä töissä kasassa...

Huhhei, on tää kolmonen kyllä paljon parempi kuin kakkonen. Jopa ykkösen tasoa. Eka tehtäväkin oli ihan kinkkinen, eikä vain tutustumista pelin mekaniikkaan. Toinen ja kolmas taas sekoittivat pään aivan totaalisesti, varsinkin toinen tehtävä. Nelostehtävä on tähän mennessä saanut puolestaan aikaan fiiliksen "tää on paras pelisarja, mitä on tehty". Loppuis jo työt, että pääsisin pelaamaan...

Odotapa vain viidettä keissiä. Nousee lähelle koko pelisarjan parasta tapausta, JFA:n neloskeissiä. Sen jälkeen vasta sanot, että tämä on paras Ace Attorney koskaan. Ainakin minulle kävi niin.

T&T on kyllä parempi kuin edelliset pelit. JFA oli pienoinen pettymys ensimmäiseen nähden (vaikka sekin kyllä oli loistava), mutta T&T palauttaa sarjan taas kunnon sfääreihin. Toinen keissi oli kyllä vimeisen jälkeen paras koko pelissä. Etenkin, koska tarina alkoi ihan eri tavalla kuin muissa tapauksissa.

Eilen pelasin Trials & Tribulationsin läpi. Nyt on suorastaan haikea olo enkä malttaisi millään odottaa paria kuukautta Apollo Justicen julkaisuun. Kirjotan tunnelmia varmuuden vuoksi spoilertageihin niin ei keneltäkään pilaannu ilo.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

T&T veti tosiaan sarjan komeasti nippuun. DL-6, kakkosen Kurain Village -keissi ja kolmosen Dahlia-tehtävät olivatkin kaikki yhtä suurta kokonaisuutta. Tän pelisarjan tekijöillä on kyllä melko kauaskatseinen tyyli tehdä pelejä. Esimerkkeinä just tuo tehtävien sitominen yhteen, Paynen letin hiveleminen ja Godotin värisokeus. Kaikkiin löytyy viittauksia jo aiemmissa vaihessa peliä.

Myös minä rakastin Godotia. Ne lounge-musat loi tunnelmaa ehkä paremmin kuin mitkään muut musat sarjassa (ja ne kaikkihan luo sitä ihan saatanasti). Myös kahvikupin kulauttaminen "pohjanmaan kautta" Godotin hermostuessa oli hervotonta. En meinannu pysyä housuissani nelostehtävän alussa, kun DieGO ArmanDO ilmestyi ruutuun. Koleempaa jätkää ei ole. Jossain vaiheessa Bridge to the Turnaboutissa mä ajattelin, että ehkä Godot onkin kuollut ja joku kanavoi sitä, ja että se oli siellä Inner Templessä Pearlsin kanavoimana. No, virallinen selitys oli kyllä mahtava sekin. Itku meinasi tulla silmään siinä vaiheessa, kun Godot paiskasi viimoisen tehtävän lopussa kahvikupin Phoenixille, joka maisteli sitä sitten tyytyväisenä.

Minäkin kaipailin muuten loppuun vielä jotain viimeistä silausta, jossa Phoenix ja Iris olisivat konkreettisemmin olleet yhdessä. Mayan kanssa taas en niinkään, sillä Mayan ja Phoenixin välillä ei mielestäni ole ollut säpinää muuten kuin Pearlsin mielikuvituksessa.

Lyhyesti: Rakastan Ace Attorney -sarjaa!

Tässä kyllä pelisarja johon uhrattava jossain välissä rahaa. Tuttava hehkuttanut pelejä maasta jonnekkin Venuksen tuolle puolen asti, joten pakkohan tämä on kokea. Paljon muita sarjasta pitäviä henkilöitä on muutenkin olemassa, joten tämä on ainakin yhdenosan kohdalla pakko kokea. Harmi vain, ettei peleillä taida oikein uudelleenpeluuarvoa olla.

On itse asiassa melko yllättävää, kuinka hyvin näitä on jaksanut pelata uudemmankin kerran. Ja mikä parempaa, on mahdollista jopa jumahtaa tietyissä tapauksissa hetkeksi siellä tai täällä, vaikka on jo kertaalleen pelin läpäissyt. Aina sitä unohtaa jotain tärkeää, ja asioita taikka huulia tuppaa myös menemään ekoilla kerroilla ohi. Phoenixeistä löytyy niin paljon(musat, stoorit, hahmot, huumori), minkä pariin kaipaa silloin tällöin uudestaan. Ja keissirakenne tuo lisäksi peleille sellaista pikkupurtava-luonnetta tehden niistä helposti lähestyttäviä.

Eka osa ainakin kolme kertaa koettu(ties vaikka joku keissi useammin), toinen parisen kertaa, ja kolmosen pariin on jo nyt tehnyt kovasti uudestaan mieli. Ajattelin silti antaa ajan hieman kulua ennen kuin palaan pelailemaan sitä. Pointti lienee kuitenkin selvä: eivät nämä mitään kerrasta poikki -viihdettä ole. Miulle ainakaan. Saattaahan sitä esimerkiksi hyvän kirjankin lukea useammin kuin kerran.

Suosittelemme siis tutustumaan. ;)

Joo ja uudelleenpeluuarvoa tulee myös paljon siitä, että esim. T&T valaisee niin paljon asioita Ace Attorney'ä koskien, että se on melkein pakko pelata uudelleen. Jos Phoenix Wright siis iskee niin kyllä näillä peleillä uudelleenpeluuarvoa on. Se on sitten eri asia, että iskeekö. Tuntuu nimittäin siltä, että nää pelit on arvostelijoiden mielestä reilun seiskan arvoisia, mutta fanien mielestä 10+ on lähempänä totuutta. :)

Ace Attorneyn juonikuvioistahan tajuaa enemmälti vasta, kun ne on pelattu ainakin toiseen kertaan. Ensimmäinen peli säväytti jo ensimmäisellä kerralla, mutta toinen läpipeluukerta auttoi hahmottamaan tapaukset, hahmojen historian sun muun paljon paremmin. JFA:n kanssa on ollut samaa, nyt kun olen sen viimeisessä keississä toistamiseen. T&T:n ajattelin pelata toisen kerran juuri ennen Apollo Justicen julkaisua.

No se on sitten päätetty, että ainakin ensimmäistä osaa testaan ja jos edes vähän uppoaa niin toinen heti päälle. Kaipaisi DS muutenkin hieman pelattavaa, sillä minun kohdallani kyseessä ollut hieman syrjitty konsoli.

Tuli loman aikana ennakkotilattua Apollo Justice: Ace Attorney Play-Asiasta (jenkkiversio) noin 23 euron hintaan postikuluineen. Ilmestymispäivä helmikuussa. ;) Ei todellakaan paha hinta, eikä pelisarjan edellisiä osia pelaamattomien tarvitse tietää edellisistä osista mitään nauttiakseen tästä (uusi alku).

http://www.play-asia.com/paOS-13-71-ba-49-en-15-ace+attorney-70-2hbc.html (http://www.play-asia.com/paOS-13-71-ba-49-en-15-ace+attorney-70-2hbc.html)

Ja ennakkonahan se tulee lähtemään tännekin. Ässälakimiehiä saa kyllä laatuunsa nähden aivan pilkkahintaan. Kiitos PA. :)

Ace Attorneyn virallisilla nettisivuilla on nyt demo Apollo Justice: Ace Attorneysta. Ainakin alun perusteella peli tuntuu dialogilta yhtä hyvältä kuin edellisetkin.

Linkki. (http://www.ace-attorney.com/aj/)

Tuohon en kyllä lähde. Jo kolmosen parhaimpien hittibiisien tunteminen ennalta - ja vielä oikeina instrumentaaleina - meinasi jo olla liikaa. Se on se hetki, kun aukoo paketista uuden Phoenixin(tai, you know, Apollon), eristäytyy sohvan nurkkaan ja unohtaa kaiken muun. Siinä hetkessä pitää kaiken olla uutta, ihmeellistä, jännää ja kivaa.

:)

Tuo oli ensi kosketukseni koko sarjaan ja täytyy myöntää, että kuolaa alkoi valumaan oikein urakalla. Homma tuntui paljon yksinkertaisemmalta kun olin kuvitellut ja dialogiakin jaksaa seurailla. Tämä sarja voi iskea ja kovaa. Nyt vain rahat kasaan ja kauppaan ostamaan ensimmäinen osa >:(

Minun taas oli pakko saada ensimmäiset maistiaiset jo nyt, kun en millään jaksaisi odottaa pelin saapumista. Eihän siihenkään enää kauaa ole, mutta odotus on sietämätön. Tuo demohan ei kestä kuin ensimmäisen tapauksen ensimmäisen cross-examinationin loppuun, minkä jälkeen demo loppuu. Tosin aika varmasti lopetus demossa eroaa kokoversiosta aika kunnolla. Repesin kyllä useaan kertaan tuon parissa.

Hyvä, että Riepu tykkäsi. Peli on todellakin paljon yksinkertaisempi, mitä olettaa ja siinä onkin yksi sarjan viehätyksistä. Tosin tuskin peli toimisi, jos dialogi olisi kehnoa eikä juonessa olisi mitään älyä.

Ace Attorneyt on kuin tantra-seksi: odotus täydentää h-hetken.

 :lol:

Noniin. Ensimmäinen viesti Pelaajalaudalle ja jotenkin kummallisesti se päätyy juuri Ace Attorney -ketjuun...

...jees, itse omistan kolme ekaa osaa, eka ja toka osa ovat molemmat Eurooppa-versioita, kolmatta en pystynyt venailemaan, joten se on Japani-versio. Ikävä kyllä Apollo Justicen Japani-versiossa ei englanninkieltä ollut lainkaan, joten joutui USA-versiota odottelemaan...onneksi sen ilmestymiseen on enää 9 päivää. Peli on tottakai jo ennakkotilattu.

Ja mennään nyt sitten kronologisessa järjestyksessä niin ihmiset saavat jotain selvääkin viestistäni.

Phoenix Wright: Ace Attorney

Olin saanut syntymäpäivälahjaksi (2006 muistaakseni) 40 e arvoisen lahjakortin Verkkokauppa.comiin...tietenkin oli himo käyttää se heti. Mutta voi, en meinannut löytää tuolla neljälläkymmenellä eurolla mitään hienoa, tiedä sitten miksi. Kaikki tosi kiinnostavat pelit maksoivat vähintään sen viiskytä euroa. Joskus aiemmin olin kiinnostunut tästä pelistä - mitä luultavimmin se johtui sen mielenkiintoisesta ideasta, lakimiehenä peluusta. No sen sitten bongasin sieltä Verkkokaupasta hintaan 39.90 ja päätin ottaa mukaan, olihan se Pelaajalehdessäkin saanut muistaakseni yhdeksikön. Kotona meni tietenkin kotelo suoraan auki, peli sisään DS:ään ja siitä vaan pelittämään. Pelin aloitus oli siitä mielenkiintoinen, että minulla ei ollut hajuakaan että mitä on odotettavissa. Ajattelin vain, että hyvä peli se kai on. Toivottavasti, sillä menin kuitenkin käyttämään liki neljäkymmentä euroa siihen. Noh, pettymystä en ainakaan saanut - ensimmäinen keissi oli hirmuisen mukaansatempaava, musiikit loivat mahtavan tunnelman, dialogi oli hauskaa ja hahmotkin hyvin suunniteltuja.
Tätä peliä minä sitten pelitin kunnes se oli läpi. Kun se oli läpi, aloin tietenkin odottamaan seuraavaa osaa ja ilokseni sain huomata, että se ilmestyy jo parin kuukauden päästä!

Phoenix Wright: Ace Attorney: Justice For All

No tämä tietenkin ostettiin heti julkaisupäivänä ja sama kaava kuin edellisessäkin osassa - heti kotiin pelittämään. Näin sivuhuomautuksena, tämänkin ostin Verkkokaupasta hintaan 39.90 e. No eipä tässäkään paljoa haukuttavaa ole. Jotkut vanhat musiikit olivat mennyt vähän huonompaan suuntaan, mutta se ei suinkaan tarkoita että ne olisivat olleet huonoja - ei, nekin olivat selvästi pelimusiikkien parhaimmistoa. Ja mitä nyt pelin keisseistä...Edgeyn historiaa vähän valotettiin, Von Karmojen rasittavuutta saatiin kokea lisää. Miten oikeudenkäynnissä ihmisten ruoskiminen voi olla millään tavalla sallittua?! : D

Turnabout Big Topia on paljon parjattu, mutta mielestäni se ei ole kuitenkaan ihan niin huono vaikka hahmot välillä rasittavia ovatkin. (Maximillion on sekopää...)

Ja odottamaan kolmatta peliä...

Phoenix Wright: Ace Attorney: Trials And Tribulations

No tämä peli ei ole vieläkään Euroopassa ilmestynyt, joten mie menin sitten ostamaan Japani-version (ennakkotilasin, of course!) kun siinä kerran tuo englannin kielikin on...(onneksi tässä ei ole sellaisia mokia kuin esmes The miracle never happen, lol. Tuo nyt on periaatteessa vain semispoileri niin en tageihin pistänyt...)

Ja itse peliin. Sama loistavuus vaan jatkuu, musiikit ovat mahtavia (Saksofonia soittavana henkilönä mm. The Fragrance of Dark Coffee (Godot's theme) on mieleeni ja olenpa sitä itsekin soitellut) ja huvittavia henkilöhahmoja tulee koko ajan vain lisää. Furio on esimerkiksi jotenkin niin hauska hahmo. : P

Ja 300-viittaukselle kyllä hajosin, miten ne keksikään laittaa sen tuohon peliin. :'D

Jotenkin tämä peli on ehkä pikkuisen...surullisempi (?) kuin aikaisemmat osat ja mm. Dahlia-häsläys oli aika rasittava. Muutenkin Dahlian luonne on jotenkin todella rasittava - mutta niin taitaa olla tarkoituskin. Viimeinen keissi on todella surullinen, sen läpipelanneet osaavat varmaankin sanoa miksi.
--
Sellaista. Apollo Justicea tässä venaillaan, musiikkeja olen siitä kuunnellut ja ne ovat ainakin mahtavia. Toivotaan nytten että sama taso säilyy kuin aikaisemmissakin. Näin ennalta kiinnostavimmat hahmot ovat Trucy sekä Klavier sekä tietysti:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Phoenix Wright, pianonsoittaja.

Tuon pitäisi olla jo aika vanha juttu mutta jos jotkut sitä eivät vielä tiedä niin pistetään nyt varmuuden varalle spoilereihin.

Ja jos jotain sarjaa fanitan oikein kunnolla niin se on tämä.

Tänään sitten tipahti Apollo Justice: Ace Attorney luukusta sisään ja pitihän sitä päästä kokeilemaan heti. Voi pojat, mitä mannaa se pitikään sisällään. Ihan sanattomaksi veti jo ensimmäinen tapaus ja vaikken ole vielä toista koittanut, rakastan AJ:AA:ta jo nyt.

Kuvittelin ensimmäisen tapauksen olevan edellisten pelien tapaan lyhyt esittelykeissi, mutta olin väärässä. Tapaus kesti kolme tuntia ja juutuinpa vielä yhteen kohtaan. Hieno ja yllättävä aloitus, pitää sanoa.

Phoenix Wright: Ace Attorney oli ensimmäinen pelini DS:llä ja olenkin sarjan suuri ystävä, vaikka pitkään aikaan ei olekaan tullut pelattua. Ensimmäisen osan pelasin ahmien läpi ja nautin joka hetkestä. Kakkosen tilasin heti, kun jenkkiversiota löytyi Play-Asiasta, mutta ikäväkseni täytyy todeta, että peli on vieläkin kesken. Kolmoskeissiin ehdin, mutta sitten tuli muuta pelattavaa jolloin se vain jäi. Missään reissussakaan ei ole tullut oltua ja himassa ei tule pahemmin DS:llä pelattua  :( Pitänee korjata asia.

Joka tapauksessa tilasin tänään Play-Asiasta Trials & Tribulationsin hintaan ~16€, joka ei kyllä paljon ole. Pitääkin nyt sitten katsoa, jos jossain vaiheessa pääsisi tuon kakkosen läpi niin voisi siirtyä kolmoseen. Nelosen kimppuun pääsemistä odotan myös paljon, sillä sehän on ensimmäinen varta vasten DS:lle tehty ja sen kyllä näkee  :)

Samaten tämä tipahti täälläkin jo eilen postiluukusta. DS:stä tosin loppui akku heti alkumetreillä, joten en voinut ottaa sitä mukaan, mikä harmitti koska olin melkein koko päivän pois kotoa. Noh, nyt on kuitenkin jo toinen tapaus menossa (aika pitkällä, toista kertaa jo oikeussalissa) ja täytyy sanoa että tämä on lähtenyt todella vahvasti liikkeelle. Eka tapaus oli, kuten CurryFrank'kin sanoi, mitä loistavin aloitus pelille, ehkä paras eka keissi Ace Attorney -sarjan peleissä tähän mennessä. Onnistui normaalista poiketen jopa yllättämään, siinä missä aikaisemmissa osissa ekan oikeudenkäynnin ratkaisut ovat olleet täysin selviä tai melko selviä alusta asti.

Jos tämäkin paranee vain loppuunpäin mentäessä yhtä paljon kuin aikaisemmatkin osat, niin Apollo Justice saattaa hyvinkin olla sarjan paras peli. Tietysti saattaa hävitä Trials & Tribulationsille joissain asioissa, olihan se mitä eeppisin päätös trilogialle. Jos kuitenkin ottaa huomioon, että tämä on vasta eka peli mahdollisessa Apollo Justice -trilogiassa (uudet hahmot ja muutenkin täysin uudet juonikuviot, joten tässä on kolmosta enemmän tyypillistä hahmojen & tapahtumien pohjustelua), niin tämä on tietyllä tapaa sitäkin vakuuttavampaa työtä, jos kukaan nyt tajuaa mitä tarkoitan.

Eikä tuo uusi syyttäjäkään aivan turhakeelta vaikuta, kuten jotkut ovat valitelleet.

Ensimmäinen keissi täälläkin pelattu eilen, ja heti aluksi on sanottava, että peli näyttää hyvältä! Hahmo-designi on aivan yhtä persoonallista kuin aina, mutta graffat ovat pehmeitä, täyteläisiä, syviä ja sulavia. Musiikkipuoli ei taas ole säväyttänyt vielä mitenkään erikoisesti, lähinnä ihan kivoja veisuja. Se vastalausemussaakki on selvästi tunteikkainta matskua tähän mennessä, mutta sellaista tuttua vielä-dramaattisemman-tilanteen-jytinää ei ekassa edes kuultu. Toivottavasti pelillä on vielä mahtipontisia teemoja takataskussaan. Selvästi paras hetki oli se yksi vanha tunnelmointi, kun iso-P ilmaantui viereen. Heti meininki katosta läpi. Tällä saralla Apollolla olisi siis parannettavaa.

Keissi oli kyllä sitten mielenkiintoinen ja yllättävä:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

En tosiaan odottanut, että Phoenixin rooli olisi ihan näin iso, ja aloin jo epäilemään ratkaisua tuossa välillä. Nyt on kuitenkin päällimmäisenä pirunmoinen kiinnostus siitä, miksi Wrightilta lähti merkki seitsemän vuotta sitten. Mikä tekijä tällä kertaa yhdistää kaikki hahmot? Kaikki tapahtumat? Minkälaisia keissejä vielä on edessä?

Joten it's all good. Tärkeintä on, että se peli-ilo on edelleen tallella, ja sehän on. Peli askarruttaa ja naurattaa(ensimmäinen Justice-vitsi vissiin neljän replan jälkeen...) kuten kuuluukin, eikä tätä meinaisi malttaa laskea kädestään.

Chords of Steel!!

Suhtauduin aluksi hieman epäilevästi uudistukseen, mutta pitää sanoa, että ihan hyvä, että jotain uudistusta tapahtui. En olisi enää jaksanut pelata uutta PW-peliä kolmen osan jälkeen, vaikka Trials and Tribulations olikin edellisen trilogian paras. Tällä hetkellä AJ:AA tuntuu kyllä vievät potin kotiin (olen tosin vasta toisen tapauksen ensimmäisessä oikeussalipäivässä). Käsittämätöntä dialogia ja erikoisia hahmoja. Nauroin toisen tapauksen alussa ihan koko ajan viime yönä. Piti lopettaa kesken, jottei perhe heräisi. ;)

Ja Klavier on kyllä ihan loistava valinta syyttäjäksi. Ei vastalauseita osaltani.

Olen muuten lukenut, että Capcom olisi kehittämässä viidettä osaa sarjalle. On vielä kuulemma ihan virallinen fakta. Jatkoa siis pitäisi olla luvassa ja ihan hyvä niin. Uusi hahmokaarti kuitenkin kiinnostaa sen verran.

Pitää muuten sanoa, että etenkin toisessa tapauksessa musiikit ovat yllättäneet erittäin positiivisesti. Ensimmäisessä tapauksessa musiikit eivät tosiaan niin iskeneet, mutta toisen kappaleet ovat jo jääneet soimaan päähän.

Phoenix heittää kyllä ihan käsittämätöntä dialogia! Muutos on selvästi ollut hyvästä. Vaikka Apollolla onkin opeteltavaa, en tahtoisi hänestä Phoenixin kaltaista. Nykyisellään loistava hahmo.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Että muuten räjähdin nauruun, kun Apollo huutaa vastalauseen ja sen jälkeen jää hiljaa miettimään, mitä sanoo. Aivan loistavaa. Tähän ei Phoenix pystyisi.

Gyakuten Saiban 5 on tosiaan jo tekeillä, julkaisu tapahtunee Japanissa syksyllä. Ehkä se saadaan länteenkin nopeammin kuin Apollo Justice, kun nuo DS-uudelleenjulkaisutkin on saatu pois alta. Olishan tuo neljäskin julkaistu melko varmasti jo syksyllä, jos Trials & Tribulations ja muutkin AA:t oltaisiin julkaistu jo aikaisemmin. Capcom tuskin halusi julkaista näitä aivan parin kuukauden välein, joten siksipä Apollo Justicekin julkaistiin "vasta" nyt, melkein vuosi Japanin julkaisun jälkeen.

Jep. Täällä Euroopassa tosin Apollo Justice julkaistaan ENNEN Trials and Tribulationsiä, ellei T&T:ä jotenkin kummallisesti julkaista kahden kuukauden sisällä. Mikäköhän logiikka siinäkin on? :rollaus:

GS5:n jenkkijulkaisu tosin voi todella suurella todennäköisyydellä olla jo syksyllä japani-julkaisun aikoihin. Ainakin niin voisi kuvitella, sillä JFA, T&T ja AJ:AA ovat kaikki julkaistu Jenkkilässä puolen vuoden välein. Toivottavasti tämä ei tarkoittaisi heikompaa käännöstyötä... Toivottavasti sille varataan ihan kunnolla aikaa.

Juu kyllä kai se sitä viidettä tosiaan on kehittämässä.

Ja okei, raportti ensimmäisestä keissistä (olen hidas, sry. Meni tuossa muutama tunti. : D)

Eli. Itsekin tosiaan ajattelin tätä samanlaiseksi esittelykeissiksi kuin mitä aikaisemmissa, mutta puolentoista tunnin kohdalla alkoi jo mietityttää että ohhoh, tämähän on OIKEA tapaus! Ja pelatessa tuli kyllä niin mahtavia juttuja - enpä tiennyt sitäkään että mitä korttipakka oikein kuvaa, joten tämä tuli yllätyksenä minulle ja tarkistin vielä korttipakan varmuudeksi. Ja huhhuh, 3D-efektit kun ensimmäisen kerran astuivat peliin niin minä ainakin olin aivan silmät ammollaan - onhan tämä kuitenkin jotain aivan ennennäkemätöntä Ace Attorney -sarjassa.

Ensimmäinen keissikin jätti niin paljon kysymyksiä, että miten joku täysjärkinen voi olla jatkamatta tätä? Ei mitenkään, aivan.

Ja repeilyjä on kyllä tullut aivan hulluna näiden vitseille, ei ole mahdollista, oikeasti. :'DD

Noh, minäpä jatkan tätä loistotekelettä eteenpäin. Klavier näyttää mahtavalta kuvien perusteella, eikä etenkään yhdessä kuvassa näkemäni "Achtung, baby!" -repliikki sitä ainakaan yhtään vähennä. : P

Ja tuossa "T & T vasta AJ:n jälkeen"-jutussa nyt ei ole mitään logiikkaa, huoh.

Ja viitonenkin kiinnostaa. Ostakaa ihmiset ostakaa niin saadaan tästä pitkä sarja kun on niin mahtava.

Jep, ovat nämä outside-courtroom-osion kipaleet olleet jo ihan kivoja, mutta vielä odotellaan sitä varpaat räjäyttävää vastalause-musiikkia. ;) (en ole siis vasta kuin aloittelemassa toisen keissin ekaa oikeusistuntoa)

Dialogi on tosiaan parasta pitkiin aikoihin, niin Phoenixiltä kuin kaikilta muiltakin.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Melkein alkoi säälittää, kun kaiken sen pikkuhousutouhotuksen jälkeen Apollo koittaa kohteliaasti sivuuttaa termin viittaamalla "varastettuun artikkeliin", ja Trucy hihkaisee sivusta "My panties!". Ja nämä nimet, voi hyvänen aika. Eldoon's Noodles? Aita on taas ollut todella matala tässä kohden, ja sehän toimii.

Tänään menee varmaan taas DS kourassa myöhään.

Jahas, mä oon taas vähän mattimyöhäisenä liikkeellä. Sormen murtumisen takia tuli pelaamiseen tauko, eikä murtuman parantumisen jälkeenkään tehnyt mieli pelata oikeastaan mitään. Nyt kun olen lomalla Zack and Wikiä jyllännyt, pääsin takaisin pelaamisen makuun ja tilasinkin äsken Apollo Justicen Play-Asiasta. Myös ennätyshalpa dollari kannusti tähän. Nyt en malta odottaa pelin saapumista.

Spoileri viimeisestä tapauksesta, ei kantsi lukea ellei ole pelannut läpi:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Sinänsä huvittavaa, että hoksasin heti että siinä eräässä kuvassa näkyvä nainen oli "Lamiroir" aka you-know-who, kun kuvaa näytettiin siinä viimeisen tehtävän alussa. Vielä huvittavampaa oli oikeastaan, että aluksi luulin että kyseessä oli tosiaan Lamiroir, joka oli vain hankkinut uuden ammatin saatuaan näkönsä takaisin (ja että hän oli nykyään osa Gramarye-poppoota). Hiuksistahan sen tunnisti. En ensin edes tajunnut, että kuva oli menneisyydestä. Sittemmin en oikeastaan enää ajatellut koko asiaa, koska sitä ei painotettu hirveästi. Vasta Phoenixin tutkinta-vaiheessa tuo asia sekä kuva tulivat uudemman kerran pinnalle ja vasta silloin ynnäsin melko nopiasti 1 + 1 yhteen. Mutta olin tosiaan jo ajatellut heti kuvan nähtyäni, että kuvan nainen näytti Lamiroirilta. Vasta sitten kun kävi ilmi, että kuvan nainen oli Trucyn äiti ja mahdollisesti vain hävinnyt, asioihin alkoi tulla enemmän selkoa.

Oli sinänsä tehty melko ovelasti tuo juttu, ehkä tarkoituksella? Tehtävän alussa ei mainittu mitään Trucyn äidistä, tämän "kuolemasta" ja siitä ettei ruumista oikeastaan ikinä löydetty tai sitä ei ainakaan nähnyt kukaan, joten tuohon kuvaan ei oikeastaan kiinnittänyt erityisen paljon huomiota. Vasta sitten kun peli(nkehittäjä) halusi pelaajan tietävän asiasta, niin tuo asia kävi todella ilmiselväksi

Ei hitossa! AJ:AA olisi tällä viikolla minullekin tullut ja lomilla tänä viikonloppunba päässyt käsiksi, mutta meikäläinen valittiinkin säämiehistökurssille. Tästä seuraa ginestä. (Tietämättömille gines=viikonloppu jona ei lähdetäkään lomille) Prkl, pitää vissiin pyytää porukoita tuomaan peli huomenna sotkuun.  :rollaus:

Tuli vedettyä juuri Justice for All läpi ja täytyy sanoa, että tuo viimeinen tapaus oli kyllä aika uskomatonta settiä. Verrattuna tylsähköön ja aika kaukaa haettuja juttuja sisältäneeseen kolmoskeissiin, tämä oli aivan käsittämätöntä.

Ensinnäkin tapaus oli helvetin pitkä ja Mayan kidnappaaminen toi oman mausteensa soppaan. Oikeusistunnot olivat paljon pidempiä ja vaativampia kuin yleensä ja kenttätyö jäikin vähän vähemmälle. Oli kyllä aivan törkeän monimutkainen tapaus ja aina kun luuli päässeensä jonkin jäljille, tuli uusia ongelmia  -  yleensä tulikin vahingossa pelattua vastustajien pussiin. Syyllisen henkilön puolustaminen ja oikeudenkäynnin tahallinen pitkittäminen oli myös jotain täysin uutta, eikä pelaajaa päästetty helpolla. Oli myös kiehtovaa seurata Edgeworthin toimintaa ja motiiveja, kun miehestä ei yleensä oikein mitään saanut irti. Ja kerrankin kaikki osapuolet toimivat yhdessä, vaikka aina ei siltä näyttänyt, syyllisen kiinnisaamiseksi.

Joo-o, nyt sitten vain odotellaan Trials & Tribulationsia saapuvaksi. Uskomaton päätös kyllä pelille, ei voi muuta sanoa.

Tuo on muuten yhä lempitapaukseni. Aivan uskomatonta settiä, kyllä. Muistan kun ensimmäistä kertaa pelatessani selkäni oli hiestä märkä, koska eläydyin keissiin sen verran voimaakkasti. Todella yllättävä ja upea päätös pelille, kuten sanoitkin.

Näithän muuten molemmat lopetukset?

Jos nyt puhut siitä Edgeyn ja Franziskan tapaamisesta siellä lentokentällä, niin juu.

Itse asiassa kyseisellä keissillä on kaksi erilaista lopetusta. Se, kumman saat, määräytyy päätökselläsi:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Jos haluat saada Guilty-päätöksen, saat mainitsemasi lopetuksen, mutta jos haluat Engardelle Not Guilty -päätöksen, saat niin sanotun "bad ending"in. Se eroaa hyvästä lopetuksesta aika paljonkin.

Tuo on muuten tietääkseni ainoa tapaus, jossa on kaksi erilaista lopetusta. Apollo Justicesta on vielä pelaamatta viimeiset kaksi tapausta, joten en siitä vielä tiedä.

Apollo Justicen viimeinen tapaus on kyllä pelisarjan toiseksi paras keissi. Loppu tuli vähän töksähtäen (en jotenkin osannut odottaa sitä niin "varhain", olisin odottanut vielä paria käännettä), mutta se oli kaiken kaikkiaan aivan mielettömän hyvin mietitty kokonaisuus.

Kyllä se kuitenkin häviää Phoenix 3:n viimeiselle tapaukselle, oli se niin eeppistä matskua, mikä ei tietystikään yllätä kun oli kuitenkin kyseessä trilogian tunteiden täyttämä päätös. Minä en ainakaan tuntenut aivan yhtä vahvaa sidettä hahmoihin vielä tämän ensimmäisen Apollo Justicen kanssa.

Apollossakin on periaatteessa kaksi loppua. Toinen kuitenkin lopettaa pelin melko lyhyeen (l. paha loppu), siinä missä toinen jatkaa tuttuun tapaan näyttämällä mitä kaikille kuuluu pelin jälkeisinä aikoina.

Mikäs on muuten porukan mielestä paras biisi sarjan soundtrackissa, jos pitäisi yksi valita?

Omasta mielestäni paras kappale on varmasti: Oo-edo Soldier Tonosaman eli Steel Samurai Theme. Paras ikinä...

Se on joko Ema Skyen teema (Ema Skye ~ Turnabout Sisters' Theme 2007) tai Search ~ Core 2007. Molemmat Apollo Justicesta. Jälkimmäisessä on mukavat bassot.

Näissä on niin paljon loistavaa musiikkia, että on vaikea valita vain yksi. Tässä kuitenkin jonkin sortin pelikohtaista Top ?? lista (ei missään järjestyksessä):

Gyakuten Saiban 1 - Police Cell ~ Jailers' Elegy
Gyakuten Saiban 1 - Gyakuten Sisters' Ballad
Gyakuten Saiban 1 - Investigation - Overtaked (<- huvittava virhe nimessä, luulis tuon olevan Overtaken)
Gyakuten Saiban 1 - Ryuuichi Naruhodou ~ Objection 2001

Gyakuten Saiban 2 - Reminiscence ~ The Fire Carves Scars
Gyakuten Saiban 2 - Reminiscence ~ Tonosaman's Ballade
Gyakuten Saiban 2 - End

Gyakuten Saiban 3 - Investigation ~ Cross-examining
Gyakuten Saiban 3 - Godot ~ The Fragrance of Dark Coffee
Gyakuten Saiban 3 - Reminiscence - Viewing the Hazy Bridge and Its Scenery
Gyakuten Saiban 3 - Pursuit - Cornered 2004 (tämäkin löytyy ekasta, mutta tämä on mielestäni parempi versio, joten listaan vain tämän)
Gyakuten Saiban 3 - End

Kolmosessa on ylivoimaisesti parhaat musat, sen lähellä seuraa ensimmäinen osa ja toinen osa tarjoaa "huonoimman" OST:n. Enpä ole vielä perehtynyt peliä pidemmälle Apollo Justicen musiikkeihin, joten enpä niitä vielä listaa, kun en nimiäkään tiedä.

Jos nyt aikuisten oikeesti pitäis valita paras, niin ehkä sitten... joko Gyakuten Sisters' Ballade tai GS1 - Investigation ~ Overtaked (noiden kahdella ei pysty valitsemaan, toinen on paras hempeily-kappale, toinen luo parhaiten jännitystä).

Kannattaa muuten hankkia Gyakuten Meets Orchestra -niminen levy, jos sen vielä jostain sattuu löytämään (on ainakin loppuunmyyty Play-Asiassa). Se on mitä mainiointa PW-musiikkia orkesteroituna (kappalelistaan sisältyy mm. Godotin teemakappale, Objection GS1:stä, Turnabout Sisters' Ballade ja Steel Samurai Theme).

Noista nimistä minä en tiedä mitään, mitä nyt joitain kävin tässä lunttimassa samalla, mutta vanhoja suokkareita ovat mm. Mayan ja Gumshoen teemat, itse asiassa kaikkien pelien vastalause-biisit(näitähän on yleensä kaksi, joista toisesta on vielä kaksi variaatiota), Godotin teema, kolmosen upean eeppinen oikeusistunnon aloittelubiisi, Steel Samurai -tunnari ja erityisesti sen hidas versio kakkosen lopussa(toimii aivan törkeän hyvin) ja myös useimmat noista muistelu/elegia-tunteiluista(jo pelkästään ykkösessä näitä on varmaan ainakin viisi).

Lähinnä sydäntä taitavat kuitenkin olla kakkosen keissinratkaisu-kipale(tippa linssiin joka ikinen kerta), herkempi versio Mayan teemasta("Turnabout Sisters' Ballad", ykkösen lopun hyvästelyissä) sekä kahden ensimmäisen pelin lopputeksti-biisit(näihin on sitoutunut niin paljon hyviä fiiliksiä, muistoja ja aurinkoisia kesäpäiviä). Ehkä kolmosenkin, en tähään hätään muista oliko se kuumaa kakkaa.

Erikoismaininnan ansaitsee eräältä bonus-levyltä löytynyt raita, joka on kooste kolmosen parhaimmista biiseistä oikeilla instrumenteilla(samoja versioita kuin trailerissa siis). Alusta loppuun totaalisen upeaa kamaa, ja viimeistään kun vastalause-teeman kitaralaini eksyykin tapailemaan Mayan teemaa, on tunne mitä parhain. Tämän jälkeen oli aluksi vaikeaa tottua itse pelin versioihin, koska ne kuulostivat ymmärrettävästi hieman laihoilta.

Oli sitten pakko heittää tässä fiilistellessä soimaan kahden ekan pelin soundtrack. Kultaisia muistoja. Kolmonen on vielä hommaamatta. Tuo orkesteri-levykin kiinnostaisi, mutta vielä kovempi juttu olisi Gyakuten Meets Jazz Soul -platta, joka sekin ehdittiin myydä Play-Asiasta loppuun. Pitäisi tarttua näihin tilaisuuksiin. Ehkä se vielä jostain löytyy.


Feivoreita on kyllä vaikea sanoa, sillä niin paljon maailman kingeintä musiikkia nämä pelit sisältävät. Pelissä ne luovat mitä moninaisimpia tunnelmia ja tunteita vahvasti ja hetkessä, ja sellaisenaankin kuunneltuna toimivat loistavasti. Varsinkin, kun jokainen raita herättää jonkinlaisia muistoja siihen liittyvistä tilanteista. Dope as hell.


Apollon biisitarjontaankin on kasvanut melko hyvin sisään, ja jälleen eritoten nuo vastalause-musat toimivat hyvin. Neljäs keissi starttaa tänään. Syväanalyysiä lähipäivinä, kunhan creditsit pyörähtävät ruutuun.

Juu, eihän noita erikoislevyjä enää tahdo löytää. VGM Worldissäkin (http://www.vgmworld.com/catalog/index.php?table=cocoebiz_music&item_num=1099&PHPSESSID=2385cb2a5ba2194c13b657d80015a3c3) näyttäisi olevan loppuunmyyty.

Ei tässä kai voi muuta kuin kuunnella biisejä netissä (tai ladata ne koneelle), ellei sitten eBaystä satu löytymään.

Japania en osaa, mutta täältä (http://www.tanomi.com/saiban/) näyttäisi saavan ainakin jotain. En tosin sitten tiedä, lukeeko tuossa jossain "loppuunmyyty".

Aivan. Pistetään nyt oma Top ?? -lista.

Ace Attorney 1:

Logic And Trick ["pähkäilevä" fiilis, pidän.]
Phoenix Wright ~ Objection! 2001 [Tämä tuo aivan sairaalloisen paljon tunnelmaa Objectioneihin ja siihen että on jotakin hoksannut.]
Announce The Truth [Tiivis tunnelma...]
Jake Marshall ~ The Detective that came from the Wild West [Letkeää länkkäritunnelmaa, sopii Marshallille erinomaisesti.]

Ace Attorney 2:

Shelly de Killer ~ The Whim of a Murderous Gentleman [Svengaavaa, sopii Shellylle aivan täydellisesti.]
Hotline of Fate [Tällaiset kohdat ovat erittäin jännittäviä ja tämä musiikki tekee tunnelmasta sellaisen, että sitä voisi veitsellä leikata.]
Police Cell ~ Elegy of Surveillance Cameras [Tunteellinen.]
Announce The Truth 2002 [Tiivis tunnelma... 2002]

Ace Attorney 3:

Inform The Truth 2004 [Jotenkin kuulostaa vain mahtavalta, en osaa sanoa miksi...]
Godot - The Fragrance of Dark Coffee [Jazzahtavaa fonimusiikkia...ja hyvää sellaista. Fonin soittajana olen itsekin tätä päässyt soittelemaan. : )]
Police Cell ~ Elegy of the Captured [Tunteellista, taas kerran.]
Warehouse Tiger [Rakastuin tähän teemaan heti kuullessani. Kunnon menoa ja meininkiä!]

Ace Attorney 4
 
Apollo Justice ~ Objection! [Objection-teemat vaan on niin mahteja.  :D]
Klavier Gavin ~ Starstruck (RABU RABU GUILTY) [Rock 'n' roll! Rummuissa sais olla enemmän pauketta. Pitää toivoa että jotkut hullut japanilaiset menevät tekemään tästä IRL-coverin. : D]
Search ~ Core 2007 [Bassot täysille!]
Trucy - Child Of Magic [trucylle täydellinen teema. : )]
Explanation [Sama peruste kun AA:n Logic and Trickissä.]

Semmoista. Apollossa tosin olen vasta 2. casessa. : D

E: Ai niin, unohdin sanoa että jätin tuosta listasta Reminiscencet pois kun ne ovat kaikki parhautta. Eli viimeinen osio:

AA1-4:

Reminiscencet

Voi elämäni kevät miten herkullista matskua tämä viimeinen keissi tarjoilee. Apollon alusta tähän asti matkan varrella roikkumaan jääneet langat punoutuvat kovaa vauhtia. Piti tänään tehdä vaikka mitä, mutta enhän minä pääsee tämä pirulaisen äärestä niin millään.

Edelleen syväanalyysi vasta läpipeluun jälkeen, mutta(ja älä tsekkaa ellei neljäs episodi ole läpi)...

Spoileri (osoita katsoaksesi)

...en malta olla hehkuttamatta, miten upea yllätys se Phoenixin viimeinen oikeudenkäynti oli, vanhoine graffoineen(Defendant Lobby No. 2, ah) ja erityisesti ekan osan biiseineen. Elämäni nostalgia-pommi. Kuva Phoenixistä itsestäänkin, vanhana hyvänä itsenään, mutta silti pirusti kokemusta takanaan, oli varsin mukavasti rakennettu. Ja suruhan siinä meinasi tulla, kun lopputuloksen jo enemmän tai vähemmän tiesi. My old friend.

Nyt ei muuta kuin takaisin seitsemän vuoden mysteeriä ratkomaan. Borscht Bowl Club, here I come.

EDIT. And the deed is done:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Ihan tiukka lopetus. Gavinilta ehkä häiritsevin murtuminen pitkään aikaan. Creditsit oli toteutettu tyylillä, ja biisi oli ihan kiva. Ei kuitenkaan niin fiilisrikas kuin aiempien pelien loppubiisit.

Tää Lamiroir-on-äiti-jupakka pääsi mulle tulemaan täytenä yllätyksenä, kun siinä episodin alussa näkyneessä Troupe Gramarye -kuvassakin kiinnitin heti huomioni vain Shadin naamariin(Shadi Enigmar on btw yksi hupaisimmista nimistä koko pelissä). Ja myöhemmin niihin rannekkeisiin. Metsän näkeminen puilta lienee ongelma näillä kulmilla...

Rannekkeille erityismaininta, sillä putosin ihan oikeasti sille supertieteelliselle selitykselle tästä Gramaryen erikoisvoimasta. Okei, pakkohan sitä jotain oli selvittää, kun faktahan sekin on että siihen asti koko rannekejuttu(ja varsinkin Phoenixin tieto siitä, mikä nyt tuli myös selitettyä) oli tuntunut hieman tökeröltä. Tätä en silti odottanut. Kiitokset tekijätiimin mielikuvitukselle.


Kokonaisuutena Apollon uudet seikkailut olivat hyvin tyydyttävää pelattavaa. Musiikkipuolen kanssa tunsi itsensä kotoisaksi varsin pian, vaikkei tässä sarjan parhaille(kolmonen ja ykkönen) silti pärjätä. Hahmogalleriassa oli jälleen väriä ja välskettä, ja useimmat äijistä ihan oikeasti kiinnostivat. Keissit toimivat, ja sopivaa tahtia jätettiin asioita auki matkan varrella viimeiseen tapaukseen koottavaksi. Riitti pohdittavaa, naurettavaa, yllättävää ja huolehdittavaa. Niin, ja uudet ominaisuudetkin olivat ihan veikeitä(lähinnä siis percieve-hommat, nämä tiedejutut ja tavaroiden pyörittelyt kun nyt olivat joko tuttuja tai varsin samankaltaisia toimia).

Pari sellaista ärsyttävää Phoenix-jumitustakin nähtiin, joissa joko...
a)...oikeussalissa oli vaikea seurata Apollon ajatuksen juoksua, kun itse oli pohtinut asiaa paljon pidemmälle.
b)...tutkintavaiheessa olisi ollut parikin asiaa, mitä kautta jatkaa eteenpäin, mutta minnekään ei ilmaannu ihmisiä ennen kuin joku hiirenkakka jossain on käyty näkemässä. Näihin turhautuu aika nopeasti.
Ei montaa silti onneksi, ja näitä löytyy jokaisesta sarjan pelistä, joten tuttu juttu. Aika nopeasti ne tiukemmatkin tilanteet selviävät. Tiukin btw taisi olla Brushelin hikiset kainalot. Tiesin tasan, mitä todistusta ja fraasia pitäisi tutkia, mutta en jostain syystä koskaan huomannut niissä kainaloissa mitään, vaikka katsoinkin. Meinasi jo iskeä epätoivo.


Mielenkiinnosta piti muuten tarkistaa se "paha loppukin"(ja kappas, Lamiror näkyi valinnan hetkelläkin, meni tämäkin ekalla kerralla ohi), mutta ikävänä yllätyksenä Juristikammariin ei enää pystynytkään tallentamaan, kun olisin mielelläni katsonut oikean lopun vielä uudestaan, mikäli tästä lopusta tulisi paha mieli. No tulihan siitä, ja nyt seivi on niin kaukana, että jo kerran sieltä kahlaaminen uudelleen otti voimille. Äh.

Huhhei, eiköhän siinä ollut katharsista yhdelle illalle. Ei muuta kuin jatkoa odottelemaan, kyllä tästä on Apollon hyvä jatkaa.

Nyt tekisi kyllä kovasti mieli palata vanhempien, eritoten ensimmäisen osan pariin. Taidan kuitenkin antaa olla ainakin hetken, ja katsoa sitten otanko vain kerran pelatun kolmosen käsittelyyn, vai pelaanko ties kuinka monetta kertaa debyyttiä. T&T:tä todennäköisesti, muuten käy vielä niin että pitää kahlata koko sarja jälleen, ja se käy jo työstä.

;)

Apollo Justice lyhensi yöuneni muutamaan tuntiin, kun oli pakko lopettaa peli ennen nukkumaanmenoa. Viimeinen keissi tuli vihdoin viimein läpäistyä ja lopputekstit katsottua. Samaa laatuahan tämä oli kuin entisetkin sarjan pelit, muttei silti nouse T&T:n tasolle. Voisin sanoa, että AJ:AA jakaa mielestäni kakkossijan PW:AA:n kanssa, mikä on aika älyttömän hyvä saavutus.

Juoni oli kyllä loistava. Pidän siitä, miten jokainen tapaus liittyi jollain tavalla toisiinsa, joten juoni oli onnistuttu pitämään yhtenäisenä, vaikkakin jokaisella tapauksella oli tietenkin oma juonensa. Tässä on aiemmin onnistunut erinomaisesti vain T&T (kyllä ekakin peli ihan hienosti nivosi kaikki tapaukset yhteen, mutta JFA ei onnistunut siinä niin mitenkään).

Puutteita kyllä löytyi jonkun verran. Tieteelliset tutkimukset olivat hauskoja, mutta niitä oli aivan liian vähän. Seuraavassa pelissä toivoisin Apollon ostaneen omat Luminol-pullonsa, sormenjälkijauheensa ja kipsinsä. Olisin toivonut, että niitä olisi voinut käyttää milloin tahansa ja missä tapauksessa tahansa. Lisäksi olisin toivonut, että profiileja olisi taas voinut esitellä, kuten aikaisemmissa peleissäkin, mutta tämä taisi olla Capcomin ratkaisu sille, miten saadaan aloittelijoille pelistä helpompi. Samasta syystä kai psyykelukotkin puuttuivat. Toivottavasti Apollo saisi seuraavassa pelissä käsiinsä Magataman, niin saataisiin Perceive Systemille taas oikeussalin ulkopuolinen vastine. ;)

Perveice System oli kyllä hieno idea, mutta sen takia kuultiin harmittavan vähän Apollon vastalauseita. En tosin valita, sillä sen verran hauskaa puuhaa hermostuneiden liikkeiden etsiminen oli. Joissain tapauksissa hankalaa, mutta ei olisi ollut hauskaa, jos kaikki olisi ollut liian selviä.

Hieno peli kylläkin, vaikka kolmannen tapauksen alussa kiinnostus lopahti hieman. Olihan sekin hieno tapaus, mutta jotenkaan ei jaksanut heti kiinnostaa niin paljon. Toivottavasti seuraava peli nousisi jopa Trials and Tribulationsin yläpuolelle tai tasolle, mutta se taitaa olla turha toive. ;)

Minusta AJ-trilogialla (?) on hyvät mahdollisuudet nousta PW-trilogian yläpuolelle (kokonaisuutena). Apollo Justice on ainakin minun  mielestäni selkeästi parempi kuin Phoenix Wright 1 oli trilogian aloituskappaleena ja se ei häviä kovinkaan pahasti T&T:lle (varsinkin viimeisen tapauksen rakenne on aivan loistava, melkein yhtä hyvä kuin PW3:n viimeisen, siihen kun vielä lisätään "tutoriaali"-tapauksen monimutkaisuus verrattuna aikaisempiin ykköskeisseihin, niin on jo hyvä peli kasassa). Tosiaan, ainut syy miksi PW3 voittaa AJ:n on AJ:n kaksi keskimmäistä tapausta. Eivät ne huonoja ole, mutta jotenkin ne eivät vain yllä aivan parhaimpien tapausten tasolle. Ovat juuri PW1:n tasoisia juttuja.

Jos nyt AJ-trilogiakin noudattaisi suurin piirtein samaa kaavaa kuin PW kolmikko (eka aloittaa vahvasti, toka pieni notkahdus, kolmas = paras), niin kolmannella Apollo Justicella olisi sinänsä mahdollisuus olla paras kaikista, jos se on suhteessa yhtä suuri parannus aikaisempiin kuin PW3 oli verrattuna PW 1&2:en. Toisaalta - olettaen että Capcom on ottanut oppia Justice For Allista - AJ2:kin voisi jo ylittää T&T:n, jos vain parantavat AJ1:stä entisestään (ei niin paljoa pelkkää uusien päähahmojen esittelyä, vaan kunnon tykitystä alusta saakka). Varsinkin jos (lopun perusteella) aloittavat pelien läpi jatkuvan juonikuvioiden käsittelemisen ihan kunnolla jo toisessa osassa sekä kehittävät enemmänkin AJ1:n viimeisen tapauksen kaltaisia monimutkaisia oikeusjuttuja.



Siitä olen samaa mieltä, että nuo tieteelliset tutkimukset oltaisiin voitu tehdä paremmin ja toivottavasti AJ2 parantaakin tästä osasta huomattavasti. Tällaisenaan pelaajalle ei annettu tarpeeksi vapautta, vaan pideltiin koko ajan kädestä kiinni.

Meh, ei tämä ekaa Phoenixia voita millään(niinno, mun mielestä T&T:kin ohitti sen vain karvan tahi parin mitalla), edes vaikka täältäkin tippuu isot pisteet rohkeasta ja monipolvisesta ekasta keissistä. Kokonaisuus puhuu painavasti, ja sarjan aloittaja nyt vaan on uskomattoman tasapainoinen ja aikaa kestävä kokonaisuus.

Tämä ei muuta sitä, että Apollo oli pirun hyvä peli, mutta isoveikka on vielä voittamatta. Ja helposti. Jatkolle tämä lupaa silti hyvää, ja tietyin parannuksin seuraavat osat voivat pyöräyttää asian päälaelleen. Niin ainakin sopii toivoa.

En mä oikein tiedä. Lähinnä tarkoitin sitä, että T&T on kuitenkin sen verran loistava peli ihan kaikilta osa-alueilta hahmokaartista juoneen ja dialogiin, että sitä on aika paha voittaa. Edes koko pelisarhan paras keissi, JFA:n päätöstapaus, ei T&T:tä voita, sillä se on sen verran ehyt ja loistava kokonaisuus, ettei parempaa edes uskalla ajatella. AJ:AA oli kyllä juoneltaan hyvä, mutta jotain jäin kaipaamaan. Seuraava peli saattaa nousta T&T:n tasolle, mutta epäilen kyllä, koska Phoenixin kolmas on edelleen minulle kaikkein rakkain, enkä uskalla ajatella jonkin muun saman pelisarjan pelin nousevan sen yläpuolelle. Toki se olisi aina toivottavaa. :P

Olihan ensimmäinen Ace Attorney toki legendaarinen peli, mutta ei se kyllä ihan niin hyvä ollut. Ei se kaukana T&T:stä ole, mutta sanoisin kyllä Apollon debuutin olevan samalla tasolla.

Eh? AJ:sta paistaa läpi kehittäjien aikaisemmista peleistä saama kokemus ja jo siksi se voittaa "alkeellisemman" PW1:n. PW1:ssä ei ole yhtäkään tapausta joka yltäisi tuon AJ:n 4. jutun tasolle. Kaikki ne ovat PW1:ssä yksinkertaisempia ja siten myös tietyllä tapaa "huonompia". Kehittäjät eivät vain ole vielä tajunneet mitä kaikkea tällaisessa oikeussalidraamassa voikaan tehdä. Edgeworth on ainut asia missä PW voittaa AJ:n, toisaalta AJ kompensoi tuota monella muulla tapaa.

Ettet vain kärsisi ns. "eka-on-paras" syndrooman aiheuttamista harhaluuloista.  :P

Voisin ihan vaan kysyä, miksi sinusta JFA:n päätöstapaus on paras? Kuitenkin T&T:n vastaava on niin paljon paremmin rakennettu kokonaisuus (siinä ei esim. ole niitä JAF:sta turhankin paljon löytyviä epäselviä "tiedän mikä mättää, mutta peli tekee vaikeaksi tietää missä vaiheessa pitäisi esittää mitäkin" epäloogisuuksia ja muutenkin T&T4:n rakenne on mitä nerokkain). Puhumattakaan siitä, että Franziska on helvetin ärsyttävä ja Godot on Super Cool.  8)

Eipä tuon AJ1:kään hahmokaarti huono ole. Ja kuten olen jo varmaankin useamman kerran sanonut, ei ole yllättävää että T&T voittaa AJ:n hahmokaartin osalta. T&T nojaa kuitenkin hyvin pitkälti kahdesta aikaisemmasta pelistä tuttuun hahmokavalkaadiin, joihin on muodostunut jos jonkin sorttista tunnesidettä. Siitä on uuden trilogian ensimmäisen osan vaikea pistää paremmaksi. Siksi sanoinkin, että AJ trilogialla on mahdollisuus olla PW-trilogiaa parempi. Jos AJ3 olisi tosiaan samalla tapaa trilogian huippukohta kuin PW3, niin sillä onkin sitten jo potentiaalia olla ihan selkeästi koko sarjan paras osa. Tällöin oletan tietysti, että hahmoihin saadaan koko trilogian läpi samalla tavalla syvyyttä kuin PW:ssäkin. Onhan sekin tietysti täysin mahdollista, että Capcom kaikessa suuruudenhulluudessaan kusee kaiken. Tuota vaihtoehtoa en halua edes ajatellakaan. :)

Ja AJ:n dialogihan on käännöksen osalta huomattavasti parempaa kuin T&T:ssä, kiitos Alexander O. Smithin osallistumisen. Orly on käännöksen suurin heikkous, mutta annettakoon se anteeksi, kun Smith tiimeineen on tehnyt muuten niin erinomaista työtä ;)

PW:AA:ssa ei yhtään tapausta, joka yltäisi AJ:n viimeisen keissin tasolle? Anteeksi vain, mutta on pakko  olla eri mieltä. Rise from the Ashes on ihan älyttömän loistava tapaus. Joo, tiedetään, se tehtiin ihan vartavasten DS-versiota varten, mutta kyllä neljäskin tapaus oli loistava. Ehdottomasti samaa tasoa Turnabout Successionin kanssa.

Ennen kaikkea tunnelma ja juoni tekivät kyseisestä tapauksesta parhaan mahdollisen. Myönnän, että Mayan kidnappaus-hässäkkä oli aika kliseinen, kun ei tyttö osaa olla joutumatta vaaroihin, mutta siinä silti luotiin mahdottoman hyvää tunnelmaa, etenkin kun koko tapaus oli toivoton. Selkääni pitkin valuivat hikipisarat, kun tätä pelasin, ja sitä ei tosiaankaan ole muiden tapausten kohdalla tapahtunut.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Ja hei, olihan Franziskakin T&T:nkin loppukeississä, vieläpä merkittävässä osassa.

Sanoinko, että AJ:AA:n hahmokaarti olisi ollut huono? En todellakaan. Trials and Tribulationsistä ei vain löytynyt yhtään hahmoa, joka olisi jollain tasolla minulla ärsyttänyt. AJ:ssa taas oli Wesley Stickler. Kyllä uusimmassa pelissä on ihan kiitettävästi hyviä hahmoja, mutta ei niistä kukaan vedä vertoja Luke Atmeylle, Ron DeLitelle, Dahlialle, Godotille, Jean Armstrongille, Irikselle, Terry Fawlesille tai Furio Tigrelle. Ei siinä ollut mitään tekemistä vanhoilla hahmoilla, vaikkakin Mayan läsnäolo oli erittäin mukavaa. AJ:sta taas ei Apollon, Trucyn, Phoenixin, Eman ja Klavierin lisäksi löydy paljon loistavia hahmoja. Wocky on yksi ainoista, joista pidän ihan tosissani.

Ja mielipideasioitahan nämä vain ovat, eikö niin? ;)

Nii-in. Ei ole.

Olihan se loistava, mutta jossain mielessä silti irrallinen kokonaisuus. Toki SL-9 tapaus liitti kaiken yhteen, mutta murhaaja ja syytetty tuntuivat tietyllä tapaa etäisiltä. Minä en vain saanut aivan samanlaisia kiksejä Rise From The Ashesista kuin Successionista.

Eipä oikeastaan. Juonen tasolta melkein, mutta rakenteeltaan oli paljon suoraviivaisempi eikä läheskään niin kekseliäs. Menee mielestäni niin, että Turnabout Goodbye oli juoneltaan lähes yhtä hyvä kuin AJ:n viimeinen tapaus, mutta tapauksen rakenne oli liian yksinkertainen. Toisaalta taas RFTA oli tapauksen rakenteelta hyvinkin lähellä AJ:n 4. jutun tasoa, mutta juoni jäi hieman heikommaksi. Lana jätti syyttömänä syytettynä jotenkin kylmäksi siinä missä Vera oli hyvin sympaattinen hahmo, jota halusi puolustaa. Ne hänen piirrokset...  ;D

Olihan T&T:n viimeisessäkin jutussa Maya pulassa. Paljon enemmän minä vuodatin sen aikana kyyneleitä kuin toisessa osassa, jossa kuitenkin näytettiin välillä miten menee ja melkein koko ajan oli selvää, että Maya oli kunnossa. Tuolla murhaajalla ei ollut periaatteessa mitään syytä tappaa Mayaa siinä missä Bridge to the Turnaboutin murhaajalla oli vaikka kuinka monta motiivia ja tuhottomasti aikaa viillellä Maya poikki ja pinoon.


Oli oli, mutta ei läheskään niin rasittavana. Minulle yhdistelmä Franziska + epäloogiset kohdat JFA:ssa melkein pilasivat koko pelin. Onneksi muistakin osista tuttu laatu loisti kaiken sen paskankin läpi. Kolmannessa osassa Franziskan ärsyttävää piiskanheiluttelua ja uhoamista oltiin vähennetty huomattavasti ja hän oli miellyttävämpi persoona. Kuitenkin, hän on PW-trilogian ja vielä AJ:nkin jälkeen pelisarjan huonoin syyttäjä.



Et, mutta en minäkään sanonut, että sinä olisit sanonut niitä huonoiksi. Kunhan vain huomautin. ;)

Tjaah, minä taas en välittänyt Luke Atmeystä tai Furio Tigrestä yhtään, Armstrongkin aiheuttaa lähinnä puistatuksia (mutta niin kait on tarkoituskin ;D ). Itse tapaukset olivat mitä mainioimpia, mutta hahmoina nuo kaksi ovat ehkäpä koko pelisarjan heikoimpia.

Minusta tässäkin oli tuttuun tapaan monta erinomaista sivuhenkilöä. Vera ja hänen isä, Olga Orly (nimestä huolimatta :P ), Plum, "Big Wins", Eldoon, Machi ja Spark olivat kaikki omalla tavallaan pidettäviä hahmoja. Wesley Sticklerkin oli mitä hulvattomin hahmo.  :lol: Jos nyt oikeasti pitäisi huono tyyppi nimetä, niin sitten juurikin Wocky. Samalla tavalla ärsyttävän koppava ääliö kuin Tigrekin. :p Tosin loppupuolella tästäkin tuli ihan inhimillinen hahmo. Suurimman osan tapauksesta hän oli kuitenkin lähinnä vain rasittava idiootti, jonka olisi toivonut pitävän suunsa kiinni useamminkin.

Jotkut ovat, jotkut eivät. ;)

Irrallisuus johtui aika varmasti siitä, ettei kyseiseen keissiin ollut mitään viittauksia ennen Apollo Justicea. RFTA:sta taas löytyy vaikka miten monta viittausta Phoenix Wright -trilogian eri keisseihin. En ole kyllä samaa mieltä murhaajan ja syytetyn etäisyydestä. Molemmat olivat hienoja hahmoja ja molempien kanssa oltiin tekemisissä. On totta, ettei Phoenixillä ollut heihin lämpimiä vlejä, mutta olisiko sitten ollut parempi, jos he olisivat olleet tämän parhaita ystäviä?

Rakenteen voi hyvin antaa anteeksi, etenkin kun ottaa huomioon, että puhumme ihka ensimmäisestä pelistä, joka vieläpä tuli GBA:lle. Ei siihen olisi enää hirveän paljon mahtunut lisää sisältöä, sillä juurikin tilanpuutteen takia kehittäjät poistivat muutaman Grossberg-spriten pelistä. Ja kuten sanoin, peli oli ensimmäinen, eikä tekijöillä ollut vielä kauheasti kokemusta oikeussalidraaman tekemisestä. Itse asiassa pelin ei alunperin edes pitänyt olla oikeussaliin sijoittuva, vaan jonkinnäköinen peli, jossa on teemana turnabout, eli täyskäännös. Sen takia ymmärtääkin, ettei tekijät tuolloin vielä osaanneet tehdä muiden pelien kaltaisia hyperkeissejä.

Oli oli, mutta siinä vaiheessa se alkoi jo käydä naurettavaksi. Taisi olla neljäs tapaus, jossa Maya on hädässä, mikä kyllä tuntui aika kulutetulta. Eipä sillä, hieno tapaushan tuokin oli, mutta ei minusta kyllä yhtään niin upea kuin JFA:n lopetus. Siitä puuttui niin paljon.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

JFA:ssa oli sentään ihan oikea kunnon yllätys: taistelu hyvän ystävän pelastamiseksi niin, että samalla saadaan jaettua oikeutta, eikä tuomita rikollista syyttömäksi. Myös Godotin itkukohtaus ärsytti. Loistava hahmo, mutta tuo söi hieman uskottavuutta.

Mun mielestä Franziska ei missään vaiheessa ollut rasittava, vaikken kyllä voi sanoa pitäneeni hänestä. Ärsyttävä itseriittoinen nainen, mutta ei hän silti vaikuttanut minuun negatiivisesti, toisin kuin vaikkapa Pearl. Noh, jokaisella on kuitenkin omat mielipiteensä.

Mä en oikeasti ymmärrä suo. Luke Atmeyhän oli loistava hahmo, aivan legendaarisen hauska vieläpä. Sanoisin, että heikompiakin hahmoja kyllä löytyy, vai väitätkö, että esimerkiksi Penny Nickels tai Cody Hackins olisivat parempia?

Nyt kyllä huvittaa. Wesley Sticklerkö ei sitten ollut koppava ääliö?

:lol:

Ei. Ymmärrän sinänsä, että Lanalla oli omat salaisuutensa eikä hän halunnut niiden paljastuva, mutta minua tuollainen "Haista Vee, mä haluun olla syyllinen" asenne ei lämmittänyt, olipa se tarinan kannalta kuinka perusteltua tahansa.

Ei ärsyttävällä tavalla. :P Koko hahmon olemus oli jotenkin koominen. Itsevarma, mutta ei sinänsä Wockyn tavoin päällekäyvän punk-ass-matafaka koppava. Ja minkälaiseksi henkilöksi hän paljastuikaan.  :lol:


JAF:n viimeisessä tapauksessa oli tosiaan parasta tuo, että

Spoileri (osoita katsoaksesi)

puolustettiin syyllistä

Muuten sekään ei yltänyt monimutkaisuudessaan aivan BTTT:n tasolle. Muttajooh, ilmiselvästi meillä on eri mielipiteet siitä mikä tekee omasta lempitapauksesta erityisen hyvän. Voin ehkä jollain etäisellä tavalla ymmärtää, jos JAF4:sta pitää T&T5:n parempana (minulle T&T5 vaan oli niin tunteita herättävä kokemus ja oli muutenkin niin monipuolista vääntöä, ettei mikään muu ole yltänyt sen tasolle), muttamutta... Jokainen tyylillään. :)



Ihan vain mainitakseni, ei kannata menettää toivoaan, ettei saisi ikinä kätösiinsä Gyakuten Saiban Meets Orchestra -levyä. Joskus viime vuoden puolella Capcom ilmoitti tuovansa sen myös Pohjois-Amerikkaan nimellä Ace Attorney Meets Orchestra. Tämä tapahtui tosin jo heinäkuussa '07 eikä asiasta ole kuulunut sen jälkeen yhtään mitään. Toivottavasti eivät nyt vain ole menneet perumaan suunnitelmia julkaista sitä lännessäkin.

Kuitenkin, hyvällä tuurilla tuotakin saa sitten jossain vaiheessa ehkä jostain Amazon.comista tai vastaavasta ihan siedettävään hintaan (varsinkin nykyään, kun dollarin kurssi on mitä on).



Ja muuten, onko kukaan nähnyt näitä?

Phoenix Wright Remaken Tokyo Game Show'ssa aikoinaan näytetty parodiamainen promo (ääninäytelty ja kaikkee):
http://www.youtube.com/watch?v=jns2Dlv9S9w

Suzumiya Haruhi Phoenix Wright  parodia (huomatkaa hahmojen poseeraukset):
http://www.youtube.com/watch?v=p1XZLLnzBfo&feature=related

Ja Youtubesta löytyi tällainenkin:
http://www.youtube.com/watch?v=fAK6WkPBh8c&feature=related

eli jonkin sortin Suzumiya Haruhi -aiheinen pervoilupeli, joka pelittää samalla tavalla kuin Ace Attorney -sarjan pelit.  :lol: Kaikkea sitä...

Tuli vain mieleen tätä ketjua lueskellessa, että alkaa näyttää pikkasen järkyttäviltä nuo teitin viestit. Eihän kukaan jaksa lukea tuommoisia  ;D

Sen verran kuitenkin osui silmiini tuosta lopusta, että päätin noiden videoiden innoittamana ruveta katsomaan Suzumiya Haruhia uudestaan läpi. Viime kerrasta onkin jo toista vuotta aikaa. Helvetin hyvä muuten toi Ace Attorney- parodia, itse en viimeksi edes hokannut. En kyllä ole varma, olinko edes tutustunut koko pelisarjaan vielä silloin.

Mäkin hajosin tähän quote-akrobatiaan. Vähän kuin pahimpien(parhaimpien?) Neonomide-postien lukeminen back in the day. Nyt vain sivistyssanaston korvaavat lyhennesekamelska. PW, AJ, JFA, T&T, HC, TJ, RFTA, FVK, NAFTA, EFTA, NATO, come on! :lol:


Muuten hyvä kierto, mutta ottaen huomioon ettei eka ole paras, niin todennäköisesti en. ;)

Verraten Apolloon, ekassa Phoenixissa(ja koko alkuperäisessä trilogiassa samoin tein) on hienoa se, että siinä saa ihan oikeasti olla niskan päällä. Tai ehkä se on väärin sanottu, sillä Iso-P on suurimman osan ajasta ihan pihalla(jolloin lopputulosta, eli totuutta ajatellen, ovat kyllä kaikki muutkin), ja Mia joutuu vinkkaamaan ajoittain oikeaan suuntaan, mutta noin niinkuin basically se on silti pelaaja itse joka saa/joutuu keksimään kaikki ne out-there ratkaisut ja livahtamaan kiperistä tilanteista. Juuri sopivaa veitsenterällä keikkumista, jatkuvia yllätyksiä ja aivomyrskyilyä.

Apollossa ajoittain suorastaan vihasin Phoenixiä, jolla tuntuu olevan kaikki avaimet, joka ei kerro tasan mitään, ja jota ilman Apollosta ei olisi mihinkään. Ja ylipäätänsä kaikki tietävä, tajuavat ja hoksaavat pelaajaa enemmän. Klavierkin tarttui monesti ristiriitoihin, jotka olivat sen keissille vahingollisia, kun Apollo kerran oli jo luovuttanut. Eivätkä nämä olleet mitään mahdottomia pattitilanteita, mitä monasti aiemmin oltiin nähty. Aiemmissa peleissä vastapuoli ei noin vain tarjoillut ratkaisuja(joka vielä dramatisoitiin sanoiksi Phoenixin ja Edgeyn keskinäisestä luottamuksesta totuuden etsimisessä vissiin Justice For Allissa, hieno hetki se). Apollon ehdottomasti paras hetki olikin, kun seitsemän vuoden mysteerin palaset sai ihan itse koota yhteen(olkootkin ettei osio ollut millään lailla looginen).

Onnistumisen huuman vähyys/turhautumisen paljous jättää siis Apollon ekan Phoenixin jälkeen. Vaikka eipä silti, ovat ekan osan keissitkin rautaa, ja siitä löytyy tiukin hahmokaarti(noniin, nyt päästiin nostalgiaan). Ei Apollon tässä seurassa silti hävetä tarvitse, sillä tiukka peli sekin on.



Niin, ja Jean Armstrongin soisi jäävän pelaamisen historiaan. Äijän(?) esittely aiheutti suurimman posahduksen koskaan ikinä. :lol:

Miten niin? Mielestäni Apollo on paljon aggressivisempi ja itsevarmempi kuin Phoenix oikeastaan ikinä oli (AJ:n lyhyt Wrightilla pelattava pätkä näyttää hänet itsevarmempana kuin hän ikinä oli aikaisemmissa peleissä) ja vaikka Phoenix pihtaakin tältä tietoa (ja hyvistä syistä), ei Apollo ole oikeastaan missään vaiheessa täysin Phoenixin armoilla, saatika sitten ettei hänestä olisi mihinkään ilman Phoenixiä. Sitä paitsi, aivan samalla tavalla aikaisemmissakin osissa useat hahmot ovat usein tyyliin "mä tiedän mutten kerro, päättele ite".

Mitä tulee siihen, ettei Apollossa olisi muka samanlaisia veitsenterätilanteita kuin ennen, niin sanoisin, että sinänsä siinä kyllä on niitä, mutta AJ on ehkä hitusen helpompi kuin aikaisemmat pelit, joten samantyyliset tilanteet eivät tunnu niin ahdistavilta kuin aikaisemmissa peleissä. Klavierkin auttaa Apolloa vain silloin, kun itsekin huomaa totuuden olevan aivan jotain toista kuin mitä todistaja väittää. Epäselvät tilanteet täytyy kyllä todistaa edelleen ja hän pistää kyllä hanttiin jos Apollon jutuissa on minkäänlaisia aukkoja, mutta kun Gavinille paljastuu asioiden todellinen laita, niin hänkin käyttäytyy kuten Edgeworth alkaa käyttäytyä ekan PW:n viimeisessä tapauksessa, eli hän haluaa saada tietää totuuden ja toki samalla auttaa myös Apolloa kerran tai pari.




Ihan vain muuten kiinnostaisi tietää, mitä ajattelette siitä minkälaisia mahdollisia juonikuvioita tulevissa peleissä tulee olemaan? Jos nyt muutaman listaa, niin ainakin:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

-Apollon ja Trucy sisaruksia. Missä vaiheessa saavat tietää, miten ja mitä mahdollisia pitempikantoisia seuraamuksia sillä on?
-Lamiroir/Thalassa. Miksi tämä ei halunnut kertoa lapsilleen olevansa elossa? Miten hän kertoo asian, jos edes kertoo ennen kuin ehkä kuolee traagisesti/hänet murhataan? Ja hieman mietityttää oliko Thalassan "murha" sittenkään onnettomuus vaiko kenties jonkun suunnittelema tapahtuma? Kuitenkin hänen edesmennyt aviomies (ei Shadi/Zak, vaan sitä aikaisempi) kuoli myös kesken esityksen. Onko jollain vielä taustalla pysyttelevällä hahmolla jokin syy tapattaa Thalassa? Voisiko kenties liittyä Apollolla ja Trucyn nykyään kantamiin rannekoruihin ja koko Gramarye sukuun, hieman samalla tapaa kuin Feyn suku oli tärkeä juonisykerö koko PW-trilogialle?
-Käyttöön otettava Jury-systeemi. Vaihto siihen ei tule varmastikaan olemaan helppo ja matkan varrella tulee olemaan töyssyjä. Miten siis tulee käymään sen suhteen? Otetaanko laajemmaltikin käyttöön vai ei? Minkäköhänlaisia juonikuvioitakin saadaan kirjoitettua tuon ympärille.
-Apollon menneisyys. Kenellä Thalassa antoi hänet ja oliko valinnalle mitään järkeviä perusteluita? Vai jättikö Thalassa Apollon vain jonkun random-perheen oven eteen, pimpotti ovikelloa ja lähti äkkiä lipettiin?

Nuo nyt tulevat ainakin äkkiseltään mieleen. Mielipiteitä?

Entäs mitä hahmoja uskotte näkevänne tulevaisuudessakin? Ainakin Spark vaikuttaa sellaiselta hahmolta, jonka sijoittaminen uuteen peliin olisi täysin luonnollista. Emakin tulee luonnollisesti varmaankin korvaamaan edelleen Gumshoen, jonka toivon kuitenkin näkeväni jossain muodossa tulevissa peleissä. Kaikista tärkeintä olisi tietenkin tietää onko Gumshoe enää yhdessä Maggeyn kanssa!



ps. Hei mää käytin ees aluksi pelien/keissien koko nimiä, jos ei jälkeenpäin tajua mikä tarkoitti mitäkin niin sitten voi vain syyttää itseään. ;) Jälkeenpäin on vaan helpompi käyttä lyhenteitä eikä aina tarvitse kirjoittaa Ace Attorney Phoenix Wright: Justice For All kaltaisia nimihirviöitä uudestaan. :)

En mä oikein saa siitä kiinni, mutta sellainen fiilis mulla oli. Melko suuren osan peliajasta vieläpä. Ei Phoenixkaan tietty ole ollut mikään egoisti, mutta ero on siinä, että se pääsi aikanaan yllättämään useammin. Pärjäsi useammin omilla ansioillaan. Mainitsemasi helppous on varmasti myös osasyyllinen. Tunnelma on aina monen asian summa.

Tai sitten mulla on vaan joku hätänä... ;)

Itsehän suosin puolipitkiä ilmauksia, tässä tapauksessa Phoenix 2. Simple. 8)

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Jep, Gramaryen suku kaikkine salaisuuksineen(joita löytynee vielä runsaasti lisää) tuntuu olevan pelin keskiössä, juurikin Fayn tapaan. Kenties joku jossain on keksinyt tavan hyötyä sukulinjan kyvyistä, tai havittelee Pearlin äidin tapaan kunniaa suvun sisällä(mikä tarkoittaisi etteivät Apollo ja Trucy ole Lamiroirin lisäksi suvun ainoita elossa olevia jäseniä).

Tähän sukuasiaan hauska yksityiskohta on se, että mulla oli alusta asti sellainen fiilis, että Apollo ja Trucy sopisivat mainiosti toisilleen noin niinkuin romanttisessa mielessä(ikäerosta huolimatta). Phoenixin ja Mayan välillä mä en taas koskaan nähnyt sitä, vaikka kaikki muut pelihahmot vihjailivat kyllä asiasta. Noh, vituiksihan se tietty nyt meni...

Jury-systeemi tulee varmasti kanssa näkymään, mutta miten, niin se on toinen juttu. Itse pelaamistahan se muuttaa niin, että nyt sitä yhtä "desisive evidenceä" ei välttämättä tarvita, mikäli keissi on jokaisen vähänkin aivotoimintaa omaavan puolesta selvä muita teitä. Tämä taas tavallaan helpottaa peliä, joten entistä tiukempia tilanteita peräänkuulutetaan. Haluaisin myös todella nähdä Apollon nousevan jaloilleen ja vaikka jopa niittaavan Phoenixin kaikkitietävyyden verhon jollain mega-päättelyllä. Siinä olisi jo sitä draamaa, mitä taisin jäädä tästä ekasta osasta kaipaamaan. Niin, ja kuten huomasimme, hämyisä Jury-kammio on mitä parhain paikka piilotella ja liittää yllättäviä hahmoja keisseihin. Toivottavasti äiti ei jää ainoaksi ylläriksi.

Apollon kasvattiperheestä olisi kanssa kiva saada infoa(tätä mietiskelin alusta asti, kun siitä oltiin niin totaalisen hiljaa), ja todennäköisesti heistä kuuluukin jotenkin. Kaikenkaikkiaan stoorille on luotu hedelmällinen pohja, nyt ei muuta kuin sormet ristiin.


And no effence, mutta mä en kyllä usko että Gumshoe sai yhtään mitään aikaiseksi. Toivon, mutten usko.

Äsken sain Apollo Justicen pelattua läpi. Pureudutaanpa ensin hahmoihin:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Apollo Justice ei missään vaiheessa saanut minua sympatiseeraamaan hänen puolestaan samalla tavalla kuin Phoenix Wright. Pikkupenskamainen olemus, tyhmä tukka ja hieman Ari Koivusta muistuttavat kasvot häiritsivät. Päähahmona Phoenix on siis ehdottomasti parempi. Apollo jäi jotenkin todella kaukaiseksi persoonaksi, toisin kuin Phoenix, joka alkoi pelejä pelatessa tuntumaan omalta ystävältä.

Trucy puolestaan oli rahtusen verran parempi hahmo kuin Maya. Nähdessäni Trucyn taikurivermeet trailereissa ajattelin, että nyt on tekijätiimi mennyt vähän liian pitkälle, mutta hienon, persoonallisen ja tarinaan hyvin istuvan hahmon olivat onnistuneet luomaan. Yleensä Trucyn kommentit ja rohkeat tempaukset toivat hymyn huulille.

Uusi Phoenix oli aluksi aika outo lintu. Ihan kuin kokonaan eri tyyppi, mutta toisaalta sen ymmärtääkin tarinan kehittyessä eteenpäin. Joka tapauksessa peli-into kasvoi aina toiseen potenssiin, kun alkoi tuntua siltä, että nyt valotetaan vähän Phoenixin tarinaa tai kohta mennään hänen juttusilleen.

Klavier Gavin oli ihan hauska syyttäjä, mutta ei pärjää Edgeworthille tai Godotille. Franziskan kyllä pesee mennen tullen. Edgeworthissa ja Godotissa tapahtui selvää hahmonkehitystä pelien aikana, mutta Klavier oli alusta asti hyväntuulinen rokkitähti, joka haluaa löytää totuuden. Hän ei missään vaiheessa siis aiheuttanut mitään suurta juonenkäännettä. Ilmakitarasoololle kylläkin repesin ekalla kerralla.

Kristoph Gavin oli siitä jännä hahmo, että kun hän oli vielä hyvien kirjoissa, hän näytti lauhkealta kuin lammas, mutta totuuden tultua ilmi, äijä alkoi näyttää todelliselta kusipäältä, vaikka spritet eivät juuri vaihtuneet. Gavineitten veljessuhteesta olisi ehkä voinut saada hieman enemmän irti.

Oliko Ema Skye näin ärsyttävä PW1:n vikassa tapauksessa? Jumalauta se suklaanaksujen syönti pisti vituttamaan. Sille päälle sattuessaan Ema oli kuitenkin edelleen mukava hahmo, joskin jäi hieman taka-alalle verrattuna edellisten osien Gumshoeen.

Sitten tarina:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Jännä juttu, että oikeastaan peli tuntui edelleen Phoenix Wright: Ace Attorneyltä. Vaikka eri asianajaja olikin kehissä, keskittyi pelin tarina valottamaan tuota kohtalokasta oikeudenkäyntiä, jossa Phoenix menetti asianajajan oikeutensa. Ehkäpä juuri tästä syystä Apollo jäi vielä hieman mysteeriksi, jota todennäköisesti aletaan purkaa seuraavassa pelissä.

Pelin käsikirjoitus oli jälleen huippuluokkaa, sillä ennalta-arvaamattomia kohtia oli erittäin paljon ja homma saatiin kasaan viimeisessä tapauksessa erinomaisesti. Ensimmäisiä ylläreitä oli se, että Trucy on Phoenixin tytär. Aloin samantien pohtia vaihtoehtoja äidille. Mietin, että josko Iris olisi äiti, kun hän kuitenkin vehtasi Phoenixin kanssa ja aikajana olisi mennyt kokolailla kohdalleen. Sitten tuli toinen yllätys eli Phoenix ei olekaan Trucyn oikea isä, mikä oli minulle pienoinen pettymys, joskin tarinan kannalta se oli elintärkeä seikka.

Retro-oikeudenkäynti oli hieno elämys vanhoine musiikkeineen. Mason system toki ruokki uteliaisuutta ja antoi vastauksia, mutta en vain pääse siitä yli, että miten helvetissä Phoenix kantoi todisteita nykypäivästä menneisyyteen, jossa näytti niitä asianosaisille? Loppua kohti alettiin sitten Apollon taustoja vähän valottamaan, mikä toi hieman lisää mielenkiintoa kyseiseen hahmoon.

Hienoa mind-fuckia ja yllätyksiä yllätysten perään oli taas koko peli. Huh, mä en ainakaan hoksannut, että Lamiroir on Thalassa ennen kuin se selitettiin.

Mitä sitten odottaisin sarjan seuraavalta osalta?

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Ensinnäkin haluaisin todellakin, että palataan Phoenix Wrightin kenkiin, mikä on kuitenkin erittäin erittäin epätodennäköistä. Toivottavasti herra pysyy kuitenkin oleellisena hahmona sarjassa. Lopussahan hän vihjaisi, että ehkäpä hän suorittaa testit uudestaan ja alkaisi näin taas lakimieheksi. Jospa Capcom alkaisikin tehdä kahta eri Ace Attorney sarjaa: Phoenix Wrightia ja Apollo Justicea.  Märkää toiveunta...

Todennäköisesti siis Apollo Justice 2:ssa aletaan pureutumaan hieman tarkemmin Apollon historiaan ja toivottavasti tämä syventäisi hahmoa, vaikka en edelleenkään usko, että hänestä tulee niin rakastettavaa persoonaa kuin Phoenixista. Roikkumaan jätetyt kysymykset saavat vastauksia, mutta mielenkiintoista onkin nähdä, mitä tapahtuu sen jälkeen.

Noniin. Apollo on nyt läpi. Vois tähän varmaankin jotain fiiliksiä pistää... Tehdään se samalla lailla kuin Turilas, hänen tapansa oli sen verran simppeli. : )

Älä lue jos vika keissi ei ole läpi!

Eli, hahmot:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Apollo - kuten Turilas tuossa jo mainitsikin, jäi Apollo vähän etäiseksi hahmoksi ja toisin kuin muissa AA:issa, nyt ei aina tuntunut siltä että "minä" olisin pelannut, tuntui että se olisi ollut pelkästään Apollo. Sukujuuriltaan Apollo olikin todella kiinnostava ja itselleni tuli ainakin shokkina se, että Apollo ja Trucy ovat sisaruksia, vaikka heillä eri isä onkin. Joka tapauksessa vaikka Apollo tuntuikin tässä pelissä etäiseltä, niin eiköhän se korjaannu. En voisi edes kuvitella sitä että GS5:ssa ei olisi Apolloa päähahmona, vähintäänkin Phoenix saa oman sarjansa (ihanaahan se olisi : P)...

Trucy - okei, pelin trailereita etc. katsellessani Trucy oli se mielenkiintoisin hahmo. Pelissä se pysyi yhtenä mielenkiintoisimmista hahmoista - ensinnäkin sen kommentit olivat jotakuinkin aivan mahtavia, toiseksi Trucyn luonne oli jotenkin mukava ja hänen historiansa oli kanssa aika mielenkiintoinen. Toivon, että Trucy tulee olemaan isossa osassa seuraavissakin Ace Attorneyissä, mikä luultavimmin tulee tapahtumaankin. Mr. Hat oli kanssa jotenkin aivan loistokas "hahmo"! : )

Phoenix - okei, Phoenix oli muuttunut tosiaan aika radikaalisti. Tämä oli suurimmilta osin hyvä asia - se toi uusia puolia esiin sekä sai odottamaan aina tietojen paljastamista hänestä. Tosiaan välillä rasitti se "tiedän-mutten-kerro" -asenne, mutta loppuenlopuksi siihenkin tottui. Phoenix oli loppuun asti haluton paljastamaan historiaansa, mutta onneksi flashbacki tuli ja valotti sitä sitten. Mason System oli kanssa aika mielenkiintoinen, mutta itseänikin jäi häiritsemään se, että miten hän oikein toi tavaraa tulevaisuudesta menneisyyteen? On AA:issa ollut outoja asioita mutta tämä menee nytten jo vähän erikoiseksi. : D Mukava hahmo siitä huolimatta, toivottavasti näkyy seuraavissakin.

Kristoph - aluksi vaikutti äärimukavalta hepulta mutta niinhän siinä käy, ne mukavimmat tuppaa olemaan yleensä niitä ärsyttävimpiä Ace Attorneyissä... Loppuenlopuksi kohtuullisen sisällötön hahmo, ainoa mitä kaipasi oli maine ja kunnia ja tämän takia oli valmis murhaamaankin ihmisiä. Murtuminen oli aika hieno...siis se kun tavarat nousivat ilmaan ja paiskasi kättä pöytään.

Klavier - no niin, nyt päästiin yhteen lempihahmoistani. Trailereissa yms. Klaver herätti myös kiinnostukseni, mutta pelin alussa pelästyin että ei, onko tuokin sellainen liian itsevarma ääliö mitä nämä syyttäjät usein tuppasivat olemaan (vaikka Miles mahtava hahmo olikin), mutta tällainen hän ei onneksi ollut. Klavierinkin sai yllätettyä ja Klavier yritti vain löytää totuuden. Tämä tuli selvimmäksi siinä kuin Klavierkin asettautui Kristophia vastaan (joka muuten oli yksi lempikohdistani) auttaen Apolloa selvittämään asian. Loistava hahmo - Guitar Riff ja Guilty Love olivat mahtavia. : )

Lamiroir/Thalassa - Lamiroirista pidin heti alusta lähtien ja jo pienen keskustelun jälkeen siitä tuli yksi lempihahmoistani. Hänen historiansa oli mielenkiintoinen, vaikka tosin itselleni se, että Thalassa on Lamiroir selvisi jo kun kerrottiin siitä onnettomuudesta Shootem-harjoituksessa. Eipä tästä paljoa muuta sanottavaa ole.
 

Juoni...

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Pelin ensimmäinen keissi oli varsin monimutkainen ottaen huomioon sen, että se tosiaan on ensimmäinen keissi. Kun sitä vertaa esimerkiksi AA1:n ensimmäiseen keissiin niin on se aika hämmentävän pitkä. Sekin oli todella mahtava yksityiskohta, että 1- ja 4-keissit solmiutuivat toisiinsa ja vieläpä aika moitteettomasti.

Toinen keissi oli juoneltaan aika monimutkainen, enpä olisi alussa osannut epäillä sitä, että nuudelivaunun sisäpuoli olisi murhaajan paikka. Saattoi tosin johtua siitäkin että en ollut nähnyt ennen "nuudelivaunuja", enkä täten ollut yhtään tietoinen siitä, millainen niiden sisäpuoli on. Mielestäni tämän tapauksen juoni oli ihan okei, mutta mahtavaa tässä oli henkilöhahmot ja se, kuinka monta persoonallista henkilöhahmoa tässä oikein tuli. Wocky, Plum, Stickler, Big Wins, Eldoon. Aivan mahtavaa. : )

Kolmannessa keississä hämmästyin siitä, kuinka intro oli 3D:nä ja vieläpä "värillisenä". Toki DS:llä on nähty 3D:tä ennenkin, mutta tällaisessa sarjassa missä hahmot ovat iät ajat olleet kaksiulotteisia, tuo 3D yllättävän paljon vaihtelua. Keissin juoni oli toki jännä, mutta yksi mahtavimmista asioista tässä oli kappaleiden tutkiminen Mixing Boardilla. Se oli jotenkin aivan mahtava ominaisuus...tässä keississä minua harmitti se, että bändin jäseniä näytettiin Klavierin lisäksi vain Daryan...ja hänkin oli syyllinen vaikka hänen luonteensa oli niin mahtava.

Neljäs keissi oli kyllä täyttä loistavuutta ja kilpailee kyllä ykkössijasta JFA:n vikan keissin kanssa. Mason System, flashback, Gramaryen suku ja sen "salaisuudet" olivat kaikki aivan rautaa ja kuten aikaisemmin jo mainitsin, on hienoa että tämä saatiin solmittua niin hyvin ensimmäiseen keissiin. Jotenkin tämä on niin mahtava, etten oikein voi sanoa tästä mitään. Paitsi sen että Brushel on yksi persoonallisimmista hahmoista koskaan. : )

PS. Mitä muuten kävi jos painoi Thalassalla "Guilty"-nappia?

Odotuksia Gyakuten 5:n suhteen...

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Koko Gramaryen suku. Kuka on Thalassan entinen mies, kuoliko hän tosiaan "onnettomuudessa", oliko Thalassankin "murha" tosiaan vain sattumaa, mitä tapahtuu kun Apollo ja Trucy saavat tietää olevansa sisaruksia? Miksi ylipäätänsä Apollo eli eri paikassa kuin Trucy? Ei velipuolen omistaminen niin kamalaa pitäisi olla...

Jurist System... toki se saattaa helpottaa pelin kulkua johtuen siitä että sitä ratkaisevaa evidenssiä ei tosiaan välttämättä tarvitse. Mutta, se saattaa myös vaikeuttaa - mitäpä jos juristina on joku "paha" henkilö joka sitten väkertää kaikenlaista, joka sitten vaikuttaa keissiin - negatiivisesti?

Mian laitteita ym. DS:n ominaisuuksia hyödyntäviä asioita käyttöön enemmän ja useammin, kiitoos. : )

Edgeworth saa oman pelinsä:

http://kotaku.com/377663/phoenix-wright-spin+off-features-walking

Apollo Justice paukahti viime yönä läpi. Olihan tuo vika keissi taas jotain aivan uskomatonta, vaikka Trials and Tribulations'n vastaavalle ainakin omassa järjestyksessä häviääkin. :o

Tuli pidettyä joku parin-kolmen kuukauden tauko tuossa ennen viimeistä keissiä, joten pelin alkuvaiheet eivät ihan tarkassa muistissa enää ole. Mutta kivasti nidottiin taas tapahtumia yhteen tuossa lopussa.

Hahmoista hyviä muistoja jäi ainakin Trucystä (My Panties!), Klavierista ja tietenkin vanhasta kunnon Phoenix Wrightistä. :P Vikan jutun Brushel oli taas yksi ärsyttävimmistä hahmoista ikinä, heti Larry Butzin jälkeen. X_X

Millonkas tälle on luvassa jatkoa, ja kai sitä tosiaan on luvassa? :)

No siis, jos luet minun viestini sinua ennen, niin siinähän linkitetään tuohon Perfect Prosecutor -pelistä kertovaan juttuun. Ei suoranaista jatkoa Apollon seikkailuille, mutta on se silti samaan pelimaailmaan sijoittuva julkaisu. Julkaisun luulisi tapahtuvan joskus syksyllä Japanissa ja toivottavasti mahdollisimman pian (2008 loppuun mennessä tai 2009 alkupuolella) Pohjois-Amerikassa. Se kertoo siis Edgeworthing seikkailuista. Aikajanalla se sijoittuu jonnekin Trials & Tribulationsin tietämille. En ole aivan varma tapahtuuko se ennen vai jälkeen kyseisen pelin. Toivottavasti jälkeen, niin että saisimme ehkä tietää mihin kaikki katosivat T&T:n ja Apollo Justicen välillä.

Capcom ilmoitti joskus neljännen pelin Japanin julkaisun jälkeen myös, että "Gyakuten Saiban 5 tullaan joskus julkaisemaan". Mitään muuta tietoa siitä ei ole tullut muutamaa huhua lukuunottamatta. Niiden mukaan peli olisi hyllytetty, mutta muistaakseni myöhemmin paljastettu nimenomaan huhupuheeksi.

http://www.gametrailers.com/player/41706.html

Uusi Gyakuten Kenji TGS 08 -traileri.

Ja sama enkunkielisillä subeilla.

http://uk.youtube.com/watch?v=2itd5Rs_cak

Biisi oli korni, mutta eiköhän tästäkin pelistä silti irtoa riemua. Ympäriinsä kävely on sentään jotain, ellei se jokin osoittaudu olemaan täyttä paskaa. Toivottavasti ei.

Olisi kyllä kiva, jos jotenkin ihan oikeasti pelimallissakin olisi pesäero Saibaneihin, nyt kun kerta sivurairteille hyökitään. Jokos siitä oli faktaa, että mille seuduille aikajanaa tämä peli sijoittuu?

Ilmeisesti onkin, sillä (mikäli olen käsittänyt oikein) PP:ssä ei ole ehkä ollenkaan oikeussaliosuuksia, vaan hommat hoidetaan täysin murhien tapahtumapaikoilla. Tuossa trailerissakin näkyy (käännetyssä paremmin) osa tuollaisesta (mahdollisen?) murhaajan ja Edgeworthin välisestä mielten taistosta.

+/- Trials & Tribulationsin.



E: Uudet skannit paljastavat erään ruoskanheiluttelijan paluun:
http://gonintendo.com/wp-content/uploads/081021nintendodream-01.jpg
http://gonintendo.com/wp-content/uploads/081021nintendodream-02.jpg

Olen saanut lyhyen ajan sisään yliannostuksen parhautta. Pelasin siis kolmessa viikossa sekä Trials & Tribulationsin että Apollo Justicen ensimmäistä kertaa läpi. Mitään pidempiä jaaritteluja en jaksa alkaa kirjoittelemaan, sillä pelien ylistystä on jo tarpeeksi edellisissä viesteissä ollut.

Trials & Tribulations päätti trilogian hienosti sitoen kaikki langanpätkät luontevasti yhteen. Lisäksi pelin yhtenäisyys yllätti, sillä aiemmissa osissa keissit eivät liittyneet näin tiukasti toisiinsa. Viimeinen keissi saattaa hyvinkin olla koko sarjan paras, mutta en loppupeleissä ole kumminkaan varma, yltääkö se tunnetasolla aivan ensimmäisen osan neljännen tapauksen tasolle. Sama pätee koko peliin kokonaisuutenakin.

Apollo Justice tuntui ensimmäisen keissin alussa jopa melko pahalta pettymykseltä, mutta jo sen loppupuolella olinkin taas pahasti koukussa. Toinen tapaus taas laimensi fiiliksiä, eikä ainakaan vähiten totaalisen ärsyttävän Wockyn takia (ehkä ärsyttävin hahmo koko sarjan historiassa), vaan kyllä sekin iloksi lopulta muuttui. Tämän jälkeen notkahduksia ei onneksi enää tullut, vaan loppupeli koukutti mukavasti. Loppu tuntui kumminkin tulevan hieman töksähtävästi, sillä viimeinen tapaus oli niin pituudelta kuin haastavuudeltaankin melko mitäänsanomaton aiempiin osiin nähden. Phoenixin menneisyys sentään tuli mukavasti, jokseenkaan ei kovinkaan loogisesti, esille.

Uusista hahmoista Apollo ei pääse lähellekään Phoenixin tasoa, mutta toisaalta aisaparina toimiva Trucy on kertaluokkaa mukavampi kuin Feyn siskokset. Klavier oli oikein toimiva syyttäjänä, vaikkei Edgeworthin tai Godotin tasolle muistettavuudessaan ylläkkään. Franziskan voittaa sentään selvästi. Gumshoeta tulee ikävä, sillä Ema oli tässä pelissä vielä ensimmäistä osaakin ärsyttävämpi.

Jos nyt pitäisi lähteä pelejä parhausjärjstykseen laittamaan, niin perstuntumalta sanoisin alkuperäisen Phoenix Wrightin ja Trials & Tribulationsin jakavan ensimmäisen sijan. Apollo Justicen nappaisi helpohkosti kolmannen sijan, Justice for Allin jäädessä armotta viimeiselle sijalle, ollen ainut jonkinasteinen pettymys sarjassa. Pitää vielä pelata kaksi ensimmäistä peliä lähiaikoina uudelleen läpi Trials & Tribulationsin innoittamana.

Sain juuri DS:n ja sille paria peliä joihin sisältyi kaikki muut Attorney -pelit paitsi ensimmäinen Phoenix Wright. Ottaa vähän päähän, kun ensimmäinen osa puuttuu, joten kysynpä teiltä, mistä pelistä minun kannattaa aloittaa vai kannattaako ollenkaan? Vähän vituttava tilanne kylläkin. Apollo Justicesta on kuulemma ihan ok aloittaa vaikkei olisi edellisiä pelannut.

Jep, Apolloa voi kyllä pelata aiempia Phoenixeja pelaamatta, mutta niin siitä ei saa lähellekään yhtä paljon irti. Toista tai kolmatta osaa ei oikeastaan kannata edes harkita aloittavansa ensimmäisenä. Suosittelen, että maltat muiden osien kanssa sen aikaa, että hommaat jostain ensimmäisen PW:N, ja sitten ei muuta kuin järjestyksessä kokemaan. Hienoja hetkiä luvassa. :)

 :lol:

http://www.youtube.com/watch?v=BiT3wuJa_Sk


 :lol:


...


 :lol:

...


... :lol:





Taitaapi olla vähän väärään muotoon siirretty sarja.

Lähti Apollo Justice vihdoin tilaukseen. Tähän mennessä olen pelannut vain ensimmäisen Phoenixin, mutta luotan siihen että saan tästä paljonkin irti. Oikeastaan voisi tilata samoin tein Trials & Tribulationsin, ja ostaa vaikka Justice sitten käytettynä kunhan kävelee sopivana vastaan  :)

Jos olet pelannut vain ensimmäisen PW:n, niin ei tod. kannata vielä tilata & pelata Trials & Tribulationsia. Phoenix Wright trilogia kannattaa pelata ihan järjestyksessä. Tilaa sitten mieluummin vaikka Apollo Justice. Ymmärrät pelkän ekan osan perusteella suurimman osan (tai jopa kaikki) viittauksista Apolloa edeltäviin peleihin.

Ok, vinkki huomioitu :)

Saiskohan PAL Justicea vielä jostain netin yli uutena..? Pitää lähtee rundille ->

Suomesta saa ainakin tuolta suht inhimillisellä hinnalla:

http://www.boostep.fi/product_info.php?ref=10&products_id=56081

Play.com on ainut Suomen ulkopuoleinen PAL-versiota myyvä nettikauppa, josta minä löysin sen, mutta hinta on lopulta aikalailla samaa luokkaa Boostepin kanssa, joten sinänsä aivan sama kummasta tilaat.

Niin siis Apollo Justicehan mulle on jo matkalla, hyvällä onnella tupsahtaa jo maanantaina luukusta :) Mutta pitää ne loput Phoenix Wrightit jostain taikoa. Mieluiten ostaisin uutena, mutta halvalla = vaikea yhtälö, muttei mahdoton.

Captivatessa nähtiin uusi englannin kielinen traileri Gyakuten Kenjille, eli Ace Attorney Investigationsille.

http://www.youtube.com/watch?v=gyCjN40Py-g

Spoileri (osoita katsoaksesi)

EUREKA!

Sai minut odottamaan peliä innolla.

Sai kyllä. Noissa Ace Attorney -sarjan peleissä on muutenkin tuo oma "arvoituksenratkaisufiiliksensä", joka välittyi tuosta traileristakin mielestäni varsin hyvin. Ja Gumshoen mukanaolo vahvistanee jonkinlaisen huumorikertoimenkin. Etenkin sen työskennellessä Edgeyn kanssa. Ja tosiaan tuo *spoilerisi* oli varsin yllätys, mutta ainahan nuo on kuulostanut ensi kertaa kuullessa tyhmiltä. Joka pelissä.

Tuossahan ei vissiin virallisen englannin lisäksi ollut mitään uutta, mutta kivat vibat siitä irtoaa silti. Kiljaisu taitaa taas olla sarjassamme niin huonoja vetoja, että ne on hyviä. Sopii Milesille.

Juu, ei ollut. Muistaakseni aika pitkälti sama traileri kuin japaninkielinenkin. Uudet nimet ihan jees tietty.

Edgeworthin uusi hokema kuulostaa tietty oudolta, kuten aina kaikki pelisarjan uudet huudot. Ei sitä ihan Gotcha!n ekoihin kuulemisiin kuitenkaan voi verrata. Tuohan kuulostaa siihen nähden ihan järkevältäkin ja sopii Edgeworthin suuhun kuin tee.


Court-Records.net (http://www.court-records.net/) muuten ilmoittaa, että peli olisi virallisten tietojen mukaan noin 15 tuntia pitkä. Vähän vaikea sanoa mitään, kun ei ole hajuakaan siitä, kuinka kauan edellisiin peleihin on mennyt aikaa. Riippunee ihan hoksottimista.

Samainen lähde kertoo myös näin:


Ei siis menne jenkkiversion importtaamiseksi tällä kertaa.  8)

Ellei sitten E3:lla ilmoiteta, että jenkkiversio julkaistaan kesän/alkusyksyn aikana. :)

Joo, pitää seurailla tilannetta. Periaatteessa menee importtaukseksi, vaikka tulisi vain päivääkin aiemmin. Eikä kesän ratoksi Kenji olisi ollenkaan väärin. ;) Saas nähdä.

Se kyllä muuttaisi tilannetta. Joka tapauksessa tulen tilaamaan AAI:n netistä, kun sen saa sieltä kuitenkin halvemmalla. Jenkkiversion importtaaminen on myös siten aika todennäköistä.

Court-Records.net (http://www.court-records.net) osaa kertoa, että Miles Edgeworth: Ace Attorney Investigationsia ei nähdä E3-messuilla, koska "englanninnos ei ole vielä tarpeeksi pitkällä". Peli ilmeisesti nähdään kuitenkin Comic-Conissa tänä vuonna, joten loppukesä/alkusyksy ei ole poissa luvuista. Veikkaan kuitenkin, että peli tulee englanniksi ulos aikaisintaan loppuvuodesta jenkkilässäkin.

Japanilaiset ovat kuulemma nyt saaneet pelistä demon, jonka voi ladata muun muassa Wiin kautta DS:ään. Jos siis jollakulla on japanilainen Wii ja osaa japania, olisi ihan jees kuulla tunnelmia. YouTubestä löytyy myös joitain videoita demosta, mutta eihän niitä viitsi kattoa, kun ei ole englannin kielisiä subeja. Toisaalta odotan muutenkin mielelläni pelin julkaisuun asti, jotten pahemmin spoilaa itseäni.

EDIT 13.5.2009: Court-Recordsiin oli tullut uusimasta Famitsusta kuva, jossa on Gyakuten Kenji -artikkeli. Vanhoja hahmoja näkyy ja onpa mukana myös...

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Blue Badger

Skanni löytyypi täältä (http://aftp1q.bay.livefilestore.com/y1pWBUxItlsGeYq4iAYE-hLST2aNi2oaVXMpAa0FNM1RK6lRdL2c8tiv3DQ-wy0hPgmPXr9p9SgScjSjVptbhgl7wg4YMHkLC5W/090513.jpg).

Fiinix Rait Wiille jossain muodossa?

http://www.gamerbytes.com/2009/11/phoenix_wright_ace_attourney_c.php

Pelottaa kyllä tuon puolesta, koska joku porttaus DS-peleistä olisi ihan turhaa ja mitä todennäköisimmin menisi aivan pieleenkin kun taas sitten jos yritetään jotain muuta kuin porttausta, pitäisi noiden kehittää joku ihan uus pelimalli tai ainakin käsitellä grafiikoita aika rajulla kädellä. En nimittäin ole kovin varma, kuinka hyvin joku PW:n tyylinen point 'n' click toimisi WiiWaressa... :|

Onhan se silti ihan kiva. Entäs se Gyaakuten sajban femma sitten? (Kunhan se Investigations nyt suvaitsee tulla enkuksi)

Gyakuten Saibanistahan on myös PC-versio, joten kaikki siinä käytetty taide taitaa löytyä jo valmiiksi korkearesoluutiosempina versioina kuin mitä GBA/DS-versioissa käytetään. Sen ei siis ainakaan pitäisi olla pulmana PW:n tuomiselle WiiWareen. Ja pelattavuushan nyt sinänsä sopisi Wiille kuin nakutettu, en näe senkään suhteen mitään ongelmaa.

En ole aivan varma mitä Gyakuten Saiban 5:lle kuuluu, eipä siitä olla oikein puhuttu hirveästi mitään sen jälkeen kun sen sanottiin olevan työn alla joskus keväällä 2007, mutta Gyakuten Saibaneiden luoja tekee tosiaan tällä hetkellä (GS-tiimin kanssa, ehkä?) Ghost Trickiä, joka näyttää kyllä sekin aivan loistavalta:

http://www.youtube.com/watch?v=8iGwz9ogcos

Ehkä GS5 paljastetaan sitten kunhan Ace Attorney Investigations ollaan julkaistu länsimaissa.


Edit: (http://i37.tinypic.com/5fnrxs.png)
I'd hit it...

Ace Attorney Investigations demo, jonka voit pelata läpi PC:llä.

http://www.gamespot.com/ds/adventure/gyakutenkenji/news.html?sid=6239686&mode=previews&om_act=convert&om_clk=previews&tag=previews;title;2

Samanlainen demohan julkaistiin ainakin Apollo Justicesta aikoinaan. Mutmut, loistava demo. 2010 alkuvuosi on aivan järkyttävän täyteenahdettu.

Koko Phoenix Wright TRILOGIA tulossa Wiiwareen (Japanissa, näin ensalkuun). Eka osa jo joulukuussa, toka tammikuussa ja kolmas helmikuussa. Hinnoittelu on käytännössä kaikille sama, eli 1200 pistettä. Eka osa on periaatteessa vain 900 pistettä, mutta siitä puuttuu DS-versioon lisätty tapaus, jonka saa kyllä senkin itselleen 300 pisteellä.

Ace Attorney Investigations on nyt sitten matkalla Play-Asiasta, ja sopivasti eilen loppui alkuperäisen PW-trilogian ännännes läpipeluu. On ne vaan helvetin hienoja pelejä, ja vaikka rutinoitumista ei toki voida välttää, joutui paria kohtaa vieläkin hetken miettimään ja viihdearvo on muutenkin laskenut hämmentävän vähän. Tsoukit pudottavat ja lopuissa on parhauden kyyneleet lähellä.

Toivottavasti Milesin seikkailut eivät petä. Sitä odotellessa soittelen Gyakuten Meets Orchestra sekä Jazz Soul -levyjä.

Dohdih, matkalla pelin ostin (18 puntaa lentokentällä, ei voinut vastustaa) ja ahmaisin melkein suorilta läpi. Miles on muuten valovuosia parempi päähahmo kuin Phoenix: kolmannessa Ace Attorneyssä menoa pääsikin jo koskettelemaan, mutta Investigations todistaa sen todenteolla. Jos Apollo sisälsi vain vähän viittauksia edellisiin keisseihin, Investigationsissa niitä näkee lähes joka käänteessä. Muutamaa isoa sarjan kantavaa hahmoa jäi kaipaamaan, mutta pikkunillitystähän nämä ovat.

Mitä itse pelin pituuteen tulee, se tuntui pidemmältä kuin sarjan muut osat. Mikä on samalla sekä hyvä että huono asia: joidenkin keissien loput tuntuvat tarpeettoman pitkitetyiltä, siis pitkitetymmiltä kuin ne ovat muissa sarjan peleissä. Joissain vietetään kokonainen chapteri väitellessä pienistä yksityiskohdista, vaikka syyllinen on muuten selvä.

Mutta joo, hieno peli, vaikka hahmopohjiin haluaisinkin jo hieman uudistusta.

En jaksa odottaa... Saisivat vaan nyt piakkoin jo tehdä Apollolle jatkoa. :\

EDIT: Niin totta, kuva on uusimmasta Famitsusta.

Mielummin olisin ehkä ottanut seuraavan Apollon, mutta toki Edgeykin maistuu.

http://www.n-europe.com/news.php?nid=15260

 :(

Itse olen vetänyt 1:n, 2:n ja apollon läpi, nyt on T&T menossa. Apollo on selvästi paras, hahmot on niin kultaa kun voi olla. Myös keissit on siinä parhaita.
ACHTUNG BABY, TODAY WE PLAY IT MY WAY!

ps. Onko toi Miles Edgeworth hyvä?

Ace Attorney 5 (http://aceattorney.wikia.com/wiki/Gyakuten_Saiban_5)

Julkaisut
Japani: 25.7.2013
Jenkkilä: TBA
EU: TBA


Nostetaan nyt tämä ketju henkiin, kun lisää parhautta on vihdoinkin luvassa. Itse olen näköjään missannut TGS:n henkutukset viidennestä osasta täysin, mikä on melko käsittämätöntä. Vaan toisaalta hyvä, sillä tästä odotuksesta tulee varmasti aika kestämätöntä. Ajatella jos olisin hikoillut jo syyskuusta lähtien. :b


Alla TGS-traileri:

http://www.youtube.com/watch?v=hybxg9ZvXs0


Vaikka ennemmin ottaisinkin puhtaasti 2D-Phoenixin, niin aika hyvin sarjan tyyli ja henki tuntuu modernimpaan ulkoasuun siirtyneen. Toisaalta, orkestroitu musiikki sulattaa varmasti korvat, joten kyllä käy. Kuten sanottua, odotuslistan kärkeen heittämällä.


Peeäs. Niin, ja vissiin se Layton vs. Ace Attorney on kans edelleen hengissä, eli sitäkin voi varovaisesti odotella.

http://www.xtralife.es/nintendo-3ds/profesor-layton-vs-ace-attorney/11451#prettyPhoto toivoa on vielä...

Mikä on muuten teidän suosikkinne tästä pelisarjasta? Itse pidän Trials and Tribulationsia parhaimpana. 8) Godot on jumala ja vika keissi jumaluutta.

Mulla on vieläkin Trials & Tribulations pelaamatta, vaikka löytyy hyllystä. Samaten Apollo Justice jäänyt ostamatta kokonaan.. Kannattaisiko siihen sijoittaa?

T&T on tosiaan törkeän kova peli, eritoten tuon eeppisen lopetuksensa vuoksi. Toki Mian ja Phoenixin menneisyyden avaaminen on myös mielenkiintoista kakkia, ja Godot tosiaan siisti hahmo. Jos pitäisi valita, nimeäisin minäkin tämän osan parhaaksi. Tiukasti perässä ui eka Phoenix Wright, jonka keissivalikoima on laadultaan sarjan tasaisin ja hahmokaarti myös upea. Eritoten Edgeworthin henkinen kasvaminen ja avautuminen pelin aikana on hienoa nähtävää, joka kerta.

Despire, pelaa nyt herranen aika ainakin se T&T alta pois, jos on heti mistä aloittaa! Voin luvata, että palkitsee. Sen jälkeen on sitten hyvä lähteä Apollon pariin, jonka ostoa kyllä suosittelen kans(varsinkin nyt kun femma tulee jatkamaan about suoraan siitä). Uusi päähahmo on loppuunsa oikein sympaattinen kaveri, ja stoori muutenkin totutun laadukasta kamaa. Pari kolme kertaa olen jo tuonkin läpi pelannut, mikä kertonee jotain pelin laadusta. :b

Olen vissiin pelannut yhden tai kaksi keissiä tuosta T&T:stä, mutta jäi kesken jostain syystä silloin joskus..  :/ Pitänee korjata virhe lähiaikoina.

Edit:
Näköjään tokassa keississä olisin menossa, mutta alusta pitänee aloittaa koko peli.

Uutta traileria! (http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=FxvoiBW5jAg)

Tosta vielä tekstitetty versio:
http://www.youtube.com/watch?v=Cr7nSXrm7gU

Ace Attorney 5 = Ace Attorney: Dual Destinies (Jenkeissä ja Euroopassa).

http://www.youtube.com/watch?v=XAPlAzB38uU

Syksymmällä julkkari ja VAIN digitaalisena

Spoileri (osoita katsoaksesi)

  ja

Just olin aikeissa tulla kirjoittamaan saman kuin sinä! ;D

Digitaalisuus ihmetyttää aika paljon kun sarjan edellisetkin osat on saanut myös fyysisinä, mutta ehkä selitykseksi riittää pelkkä Crapcom. Hyvä että ylipäätänsä saadaan peli tänne, ei hitto että suututtaa vieläkin se Investigations 2...

Trailerista ensimmäisenä pisti korvaan Phoenixin erilaiselta kuulostava "Objection!". :P
Vanha on parempi.

En voi itsekään ymmärtää fyysisen pelin pois jättämistä, vaikka ei pitäisi mikään perseily Capcomin suunnalta tulla enää yllätyksenä. Varsin surullista nähdä, kuinka suunnilleen Mega Man 10:n jälkeen Capcomista on tullut suosikki-3rd party studiostani se vihatuin. :(

Ostan pelin silti. Tykkään kuitenkin useimmista Capcomin peleistä enemmän kuin vihaan studiota. ;)

Käsittääkseni kyse on ihan siitä, että AA:n fanimäärä länsimaissa on liian pieni, jotta Capcom näkisi Dual Destiniesin julkaisun fyysisenä versiona kannattavaksi. Muistaakseni Capcomin Chris Svensson mainitsi joskus, että pelin julkaisu länsimaissa olisi mahdollista vain digitaalisessa muodossa. Valitettavasti, sillä minäkin kyllä ottaisin tämän mielelläni kunnon pakettina.

Voihan tämä olla toki hyvästäkin. Jos peli menestyy, ehkä Capcom päättää julkaista Ace Attorney Investigations 2:n ja/tai Professor Layton vs. Ace Attorneyn länsimaissa edes digitaalisesti. Jälkimmäisestä voisin uskoa myös fyysistä versiota, sillä Laytonit ovat kohtalaisen suosittuja myös Japanin ulkopuolella. Toivotaan parasta.

Edit: Ja kappas. Heti huomasinkin RSS:iä tarkkaillessa selityksen (http://www.escapistmagazine.com/news/view/124018-Capcom-Explains-Why-Ace-Attorney-5-Is-Digital-Only):

Onhan tuo toki harmi, varsinkin kun Nintendon konsoleilla käyttäjä ei omista digitaalisia ostoksiaan lainkaan, kun ne ovat ihan puhtaasti laitekohtaisia. Vaan pakko tosiaan olla tyytyväinen, että peli saadaan tänne edes jotenkin. Jos tämä oltaisiin missattu, niin my God.

Sen sijaan en voi käsittää, miten pelisarja kärsii niin huonoista myynneistä länsimaissa. Ehdottomasti konsoliensa parhaita pelejä! Lisäksi tuhat kärpästä -vertauskaan ei oikein päde, kun novellimaisen tyylin luulisi maistuvan helpommin myös kasuaaleille. Ei mene kaaliin.

krhm. et kyllä missään muussakaan latauspalvelussa omista yhtään mitään. ts. et omista steam pelejäsi jne.

Voin kuitenkin ladata Steamissa tehdyt ostokset mille tahansa tietokonelle. Samoin Xbox Liven ja PSN:n kanssa. Nipan tilanteessa taitaa olla niin, että konsolin vaihtuessa niin se on voi voi. Ehkä jonkun asiakaspalvelun kanssa käydyn väännön jälkeen voit saada ladata ostokset uudelleen ilmaiseksi. Muissa palveluissa riittää, kun kirjaudut tunnuksillasi sisään.

Kuten Kaba sanoi. Hence avainsanat "lainkaan" ja "laitekohtaisia". Itsekin preferoin useinmiten fyysistä, mutta muissa oikein toteutetuissa palveluissa digisisältö on sentään helposti useasta paikasta saatavilla niin pitkään kuin palvelu vaan on pystyssä, kun sen kerran on ostanut. 3DS:lle en lataisi tästä syystä halvallakaan mitään tällaisia isoja pelejä. Paitsi nyt kun on pakko.

Vanha naama varmistettu!  ;D

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(http://storage.siliconera.com/wordpress/wp-content/uploads/2013/05/edgeworth_thumb.jpg)

(http://storage.siliconera.com/wordpress/wp-content/uploads/2013/05/edgeworthart_thumb.jpg)

Dat glasses. 

Capcom teki melkoisen kulttuuriteon julkaisemalla kolme ensimmäistä sarjan peliä iOS:lle. En ole alkuperäisiä versioita pelannut joten en voi kommentoida porttien laatua, mutta hinta (6€ per peli; 15€ jos ostaa kaikki kolme) on ainakin kohdallaan. Pelit ovat joka tapauksessa täyttä rautaa.

iPhonella on nyt tullut tosiaan pelattua ensimmäisen osan kaikki keissit viimeistä lukuunottamatta, ja nousihan tämä heti sinne mielestäni parhaimpien pelien joukkoon. Kiinnostus sarjaa kohtaan nousi Shu Takumin Ghost Trickin jälkeen, joka on siis myös julkaistu iOS:lle. DS:ää en ole ikinä omistanut joten ilman näitä iOS -julkaisuja molemmat pelit olisivat jääneet ehkä kokonaan pelaamatta. AA:n WiiWare -julkaisut menivät aikoinaan kokonaan ohi, mutta varmaan sitä kautta kannattaa pelata jos ei DS:ää tai iOS -laitetta omista.

(Mahd. ensimmäisen osan tokan keissin alun spoileri):

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(https://www.pelaajalauta.fi/files/309/2013-07-08%2015.24.27%20kopio.png)

Syksy on täällä, mutta tarkkaa PW5:n eurojulkaisupäivää ei vissiin ole vieläkään ilmoitettu? Alkaisi jo maistua.

Dual Destinieshän julkaistaan 24. lokakuuta (eli vain 3 viikkoa enää!) 24,99 euron hintaan, mutta jo nyt saa halutessaan hieman maistiaisia tulevasta, sillä pelin demo on ollut eilisestä lähtien ladattavissa eShopista. Juuri tuli tuo demo latailtua, ja ainakin alkuvideon perusteella välivideot ääninäyttelyineen tuovat kivasti lisää maustetta soppaan.

Noniin, vihdoin niitä hyviä uutisia!

Demon jätän kyllä suosiolla nettiin, sillä mitäpä minä sillä jos pelin ostan satavarmasti eniveis. Mielummin nautiskelee alusta asti tuoreeltaan.

Kolme viikkoa vielä aikaa syventyä kunnolla New Leafiin, sen jälkeen taitaa tulla kylälle pikku paussi.

Reilu 2 tuntia ja Dual Destinies rantautuu Eshopiin. Onhan tätä jo ootettukin! Kai täällä kaikki on ostamassa vaikka julkkari onkin vaan digitaalisena?

Myin 3DS:n taannoin, joten odotellaan iOS-versiota, jos sellainen joskus tulee..

Kyllä vain, juuri valmistui lataus! Olin vieläpä näköjään laittanut jonain parempana päivänä eShop-tilille kolmisenkymppiä ylimääräistä, eli tässä hetkessä peli tuntui ilmaiselta. :b Passaa.

Tunnin verran pitää vielä painaa kouluhommia, mutta sen jälkeen asetun sohvan nurkkaan ja korkkaan pelin. Saa nähdä milloin malttaa tänään mennä nukkumaan.

Eka keissin läpäisseenä voin kyllä jo todeta että taattua AA-kamaa tämä toden totta on. 3D modelit tuovat elävyyttä oikeuskäsittelyihin kun kamera pyörii ja zoomailee joka suuntiin. Musat ei oikeen vielä oo iskenyt samalla tavalla mitä aikaisemmissa osissa. Animaatiot rokkaa, tykkään varsinkin Phoenixin uudesta hikoiluanimaatiosta, se tuska on käsinkosketeltavaa. :D Ei kai se auta kun starttailla toka keissiä ja tutustumaan miten nuo tutkimisosuudet toimii.

Sama täällä, toista keissiä aloittelin tänään. Peli näyttää tosiaan upealta ja animaatiot ovat niin eläväisiä, että. Varsinkin Athenen ilmeilyä katsoisin koko päivän. Sulin ihan täysin siihen noloon hiusten silitykseen ja "oliko musta edes vähän apua" -lainiin. Myöskään rikollisten meltdowneista ei näytä jäävän eeppisyyttä puuttumaan. Ja ne anime-cutscenet. <3 Musapuolen heräilyä sen sijaan venaillaan täälläkin. Vanhat biisit kuulostavat aika pitkälle paremmilta kuin koskaan, ja parhauden kyyneliltä ei vältytä, mutta uudet hitit antavat vielä odottaa itseään. Lobby-teema oli makeen jännittynyt, mutta oikeussali- ja voitto-teemat eivät herätelleet oikein mitään tunteita. Uusi, traileristakin tuttu objection-teema on kyllä ihan siisti.

Stoorillisesti ei toki olla päästyy vielä alkuunkaan, mutta kotoisa olo tämän parissa on. Insiderit lentää ja dialogi huvittaa.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Ted Tonate. Olkootkin alleviivattu, putosin. Mullon ollut niin ikävä tätä sarjaa.

Kuuleman mukaan leijonanosa pelistä koetaan Athenen ja Apollon vinkkelistä, mikä ei kyllä haittaa mua. Opin mielelläni hahmoista lisää, kunhan saan silloin tällöin nauttia myös Phoenixin parhaudesta.

Itsekkin eilen pelasin ensimmäisen keissin, ja maistuu. Sama ongelma musiikin kanssa, mutta ekan pelin musat ovat vieläkin vertaansa vailla imo, joten en odottele ihmeitä. Tykkään tästä uudesta päähahmojen dynamiikasta. Tarkennettuna siitä, että Phoenix on ottanut Mentorin roolin, joka oli alussa Mialla, sekä Apollo ja Athena ovat mukana tuomassa sanailua samalta viivalta. Se, että kaikki ovat asianajajia tuo piristystä vanhaan kaavaan, jossa kumppanit olivat ulkopuolisia ja pelihahmo tiesi laista enemmän.

AA4:n pahin moka oli mielestäni siinä että se jäi Apollon osalta ontoksi, joten odotan innolla josko hän saisi vähän lisää hahmoa tässä osassa.


+1  :lol:

EDIT: Kai kaikki tietävät että ensimmäisen viikon (tai kahden) ajan character costume -DLC:n saa halpaan 0,00€ hintaan? Sisältää uudet skinit Apollolle ja Athenalle, sekä uuden vanhan puvun Phoenixille.

Pelasin eilen illalla kakkoskeissin läpi. Ei tätä viitsi maratoonina vetästä, tosin sen takia että peli kestäisi mahdollisimman pitkään. Mehustellen.

Mekaanisesti paras AA tähän mennessä. Rikospaikan tutkiminen luonnistuu hyvin stulyksella ja kursorin näyttäessä mitkä on jo tutkittu säästää samojen dialogien toistolta. Vähän harmittaa ettei kaikkia lokaatioita voi tutkia, mutta ei se mikään gamebreaker ole. Athenan psykologinen analyysi on hyvä idea, mutta en ole vielä saanut siitä jujusta kiinni. Ovat olleet lähinnä arvauspeliä, kun deveillä on ollut eri tunnetila mielessä kuin minulla. Kuten aiemmissa osissa, B:tä pitämällä pohjassa dialogi juoksee eteenpäin, mutta enää sama ei onnistu pitämällä kosketusnäytön nappulaa painettuna, mikä on harmi. Yksi Game Over tuli jo vastaan, ja rangaistus oli yllättävän kevyt: paluu kysymykseen täydellä healtilla. En tiedä onko se hyvä vai huono idea. Mahdollisuus tallentaa kaikkialla on sekin arvioinnin alla mekaniikkana.

Stoorillisesti olen tykännyt molemmista keisseistä. Tuli myös ensimmäinen ihan oikea yllätys kakkosessa kun

Spoileri (osoita katsoaksesi)

The Amazing Nine-Tails olikin Damien Taro. Tuli ihan puun takaa mulle, mutta käy järkeen.

Dual Destinies solahti läpi jo hyvä tovi sitten. Erittäin nautittava kokemus. Viimeinen keissi ja useamman alitapauksen limittyminen hämmensi hetken, ja ehti tuntua siltä että fokus on hukassa, mutta homma paketoitiin todella kunniakkaasti.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Viittä vaille paskoin housuuni kun tajusin, että pian aiotaan syyttää Fulbrightia phantomiksi. Olin kyllä miettinyt jo vaikka kuinka pitkään, että joku kytkös todelliseen syylliseen on oltava, kun uuden hahmon esittely noin myöhään ei vain toimisi. Auraa epäilin itse on/offina aika paljon, mutta tämä ei käynyt mielen vieressäkään.

Kaverin meltdown oli sekin todella legendaarista kamaa.

Yleisellä tasolla keissit olivat mielenkiintoisia ja sekä yllätyksiä että huulia oli kohtalaisesti molempia. Athenan psykka-mekaniikka toimi lopulta yllättävän hyvin ja useimmat ratkaisut olivat ainakin mulle kivan intuitiivisia. Olisin itse asiassa harrastanut tätä mielelläni enemmänkin free roamina, alkupäässä kun toiminta oli aika ohjattua aina. Siistein oli ehkä se viimeisen keissin osuus, jossa...

Spoileri (osoita katsoaksesi)

...kuulusteltiin Blackquillia, ja sai itse vaihdella psykologian ja todisteiden välillä. Hyvät pörinät. Olisi tosin saanut kestää hieman pidempään, tai olla haastavampi.

Huonoin puoli oli ehkä game overien turhuus, jota Egdeworthkin käsitteli yllä. Ei näissä ikinä ole ihan hirveästi "kuolemia" tullut, mutta toiminta on sentään tuntunut kuumottavalta niinä hetkinä, kun on aivan pihalla ja koittaa hail marya. Lisäksi aiempien osien perinteenä on ollut herkutella jossain vaiheessa megarangaistuksella. Tämä jäi nyt uupumaan täysin. Ratkaisu tuntuu siis hassulta. Varsinkin, kun vastaavan turvaverkon on kyllä aina saanut halutessaan luotua aktiivisella tallentamisella. Itse asiassa kädestä pitämistä esiintyi uusimmassa muutenkin. Tutkimusvaiheissa sanottiin aina aika suoraan, että ehkä seuraavaksi tänne tai ehkä näytän vielä tätä esinettä. Kyllä, tämän ansiosta yhtään turhautuneen samoilun hetkeä ei ollut, mutta oltiin tässä menty selvästi vähän liikaa hellyyden ehdoilla.

Aika pieniä suruja nuo kuitenkin loppuunsa. Kova peli se oli. Monista biiseistäkin alkoi tykkäämään pirusti pelin edetessä, vaikka edelleen jäädään alkuperäisten jalkoihin, siitä ei pääse mihinkään.

Ekaa DLC:tä, eli uutta keissiä, pukkaakin näköjään jo 21.11. Todella positiivinen yllätys tämä, vaikka samalla Capcom huvittaa. Kunhan laatu pysyy samana, niin pieni lisäraha ei haittaa. Lataukseen heilahtaa samoin tein.

Itsekin sain pelin viime viikolla päätökseen ja olihan se taattua Phoenix Wright -laatua vähän heikomman Apollo Justicen jälkeen. Hyvää läppää, kiinnostavia hahmoja, eeppisiä keissejä ja paikoitellen todella kivoja biisejä. Varsinkin pelin Cross Examination -teemoihin tykästyin, mielestäni koko sarjan parhaat.

Ja DLC-keissiä pitäisi olla tulossa jo huomenissa. Kyllä kiitos. ;D

Noniin, oltiinhan täälläkin huomattu että Professor Layton vs. Ace Attorney julkaistaan viimein Euroopassa tämän kuun lopussa? Heitin itse juuri Amazoniin ennakkotilauksen, ja Phoenix/Layton-päissäni heräteostostelin pelin massiivisen kolmen levyn soundtrackin Japanin suunnalta kaupan päälle. Todella kovia versioita (https://www.youtube.com/watch?v=IzGcWriE9tE) vanhoista musiikeista plus roppakaupalla uutta kamaa molempien pelisarjojen säveltäjiltä. Kyllä käy.

Itse peliin olen tarkoituksella perehtynyt ihan todella vähän. Proggis on ollut alusta asti niin mielenkiintoinen, ettei sen hankkimista ole tarvinnut paljoa arvuutella. Toivottavasti kombo toimii.

Layton vs. AA nasahti tänään postiluukusta, ja OSTikin on matkalla. Pari tuntia paineistan vielä kouluhommia, ja sitten kääriydyn loppupäiväksi 3DS:n ympärille.

Oliko kukaan muu tilannut/aikeissa tilata peliä, vai joudunko mehustelemaan koko stoorin läpi yksin?

Itsellä kyseinen peli saapui Amazonilta tänään. Tässä kohtapuoliin olisi tarkoitus aloitella. Namia luvassa. :)

PSA: Phoenix Wright -pääsarjan kuudes peli, Spirit of Justice (http://aceattorney.wikia.com/wiki/Phoenix_Wright:_Ace_Attorney:_Spirit_of_Justice), on pian täällä.

Messissä vaikuttaisi olevan todella kingi kattaus Dual Destinies -peruja (mitä helvettiä, onko tästäkin oikeasti jo kolme vuotta) olevia hahmoja ja vanhoja tuttavia, kuten Maya ja Ema. Tarkemmin en tietenkään ole synopsiksia lähtenyt lukemaan, kun on aina kivempi yllättyä, mutta luvassa jälleen viisi täyttä keissiä ja yksi DLC-lisäri, mikä oli muistaakseni DD:n kattaus kans. Niin sanotusti kelpaa.

Spirit of Justice on jo julkaistu Japanissa, mikä on mennyt multa ihan ohi. "Onneksi" sen tilaamisesta ei jälleen olisi ollut kauheasti iloa, joten odotellaan suosiolla syyskuussa tapahtuva Euroopan digijulkaisu. Ihan vahingossa tuli btw pelailtua tuota alkuperäistä trilogiaa jälleen uusiksi tässä kesällä. Alunperin piti jäädää siihen, mutta uuden pelin tullessa vedän kyllä Apollon ja DD:n kans läpi, niin on sit viimeisen päälle hyvä draivi hypätä syksyllä uuden osan pariin.

Jösses, sekä uusi Zero-peli että uusi PW odottavat 3DS-konsoliini pääsyä. Oon mie vaan niin kamalan iloinen just nyt.