Pelaajalauta

Kuinkahan monelle Testpunch myykään tämän pelin? ARMS tuntuu ainakin minusta sitä paremmalle, mitä enemmän sitä pelaa. Yksinkertaiselta arcade-taonnalta vaikuttavasta pelistä löytyykin suuri määrä syvyyttä. Tutusti alkuun pääsee randomisti iskuja nakkailemalla, mutta vähänkin paremman vastuksen ilmaantuessa saa vuosikymmenen selkäsaunan aivottomuuksia viljelemällä.

Itselle tämä kolahti vasta kun otin Pro-ohjaimen kehiin. Varsinkin Ribbon tytsyllä pelaaminen on nautinnollista, lähes balettimaista tanssahtelua. Hahmon ilmavuus sopii tällä hetkellä parhaiten omaan pelityyliini. Raskassarjalaisia en tosin ole vielä kokeillutkaan, mutta ne vaikuttavat olevan oikeissa käsissä huikean vaarallisia; välillä Mestari Muumiolla taiten pelaavat rökittävät minua miten tahtovat, vaikka kuinka esitän parhaimpia tanssinumeroitani, ja rimpuilen vastaan – silti se on hauskaa!

Nukkuva hitti pääsee irti 16.6.

On kyllä testpunch ollu todella positiivinen yllätys. Yksikään traileri ei oo herättäny oikein mitään tunteita mut heti kun rupes pelaamaan niin avot. Sama juttu kävi aikanaan splatoonin kanssa ja sitä tulikin pelattua oikein urakalla. Eiköhän tämäkin julkaisupäivänä hyllyyn päädy.

http://www.youtube.com/watch?v=Sp4rQ-9DHnM

Näin pirun makialta se näyttää, kun kovan luokan pelaajat taistelevat toisiaan vastaan. Varsinkin viimeisissä kohtaamisissa kurvilyöntien käyttö näytti huikealta. Niin energistä, temmoltaan ja rytmiltään todella eri tason vääntöä kuin Testpunchin matseissa.

Tämän pelin nerokas online-aulasysteemi pitää huolen siitä, että palaan pelaamaan mieluummin keveätunnelmaisempaa party-moodia kuin rankattuja matseja, jotka nekin olen kyllä avannut läpäisemällä Grand Prixin vaikeustasolla 4. Ei muuten ollut nyt ihan läpihuutojuttukaan, sillä Armsin vaikeusaste vyöryy tuoksahduksena pienten putkitelevisioiden, 240p:n, itkun sekä hammastenkiristelyn sekä "vielä kerran" ja "isä, älä lähetä mua legioonaan" ajoista.

Tekoäly on ihan heleeeevetin epäreilu, ja lukee padikomentoja kuin bile-dani skumppapullojen etikettejä, reagoiden korkeimmilla vaikeusasteilla hyökkäyksiin kuin... tietokone.

Onneksi party online on peevelin hauskaa, ja sinne voi mennä jaetulla ruudullakin. Parasta on, että aulasysteemin ansiosta jokainen puolisen tuntia jatkunut pelikerta luo omaa tarinaansa ja legendaa; esimerkiksi saatan pelata tiukan matsin "ownerin" kanssa ja hävitä kalkkiviivoilla, kunnes seuraavassa koitoksessa voinkin seistä kiistakumppanini kanssa rinta rinnan samalla puolella! Kylvämme tuhoa ja sovimme asiat kiihkeällä nyrkityksellä – mutta mitä jos kohtaamme kahdestaan seuraavan kerran? Siihen ladataan tunnetta, sähköä ja jännitystä, ja sellainen on todella harvinaista satunnaisten kanssa netissä pelatessa. Tämän systeemin ansiosta sellaista peli-iloa nostavaa juhlahumua syntyy lähes joka kerta.

Nintendon 1st party kyseessä niin tulihan tämä ostettua ja digitaalisena tottakai, pääsee nopsaan peliin tilanteessa kun tilanteessa. Tuli lauantaina pelailtua puoli viiteen asti aamuyöllä yhdistelmä party-modea ja rankedia, se "vielä yksi matsi" koukku on vahvoilla tässä pelissä. Alkuun rank 4:n GP oli yllättävän hankala, parin lämmittelykierroksen jälkeen rank 2+3:lla alkoi päästä jyvälle ja 4 sujuu nyt aika mutkitta. Sisällöltään turhan laiha vielä ainakin yksinpelin puolelta, saa nähdä pysyykö mielenkiinto miten pitkään ennen sisältöpäivityksiä. Hyvä pohja tässä on nettipelin puolella, lagia on tullut ehkä kerran onlinessa vastaan ja matseihin siirtyminen on nopeaa, mitä nyt vertaa vaikka uusimpaan Tekkeniin joka miettii ehkä vähän liian pitkään pleikkarilla.

Mutta todellinen tulikoe pelin pätevyydestä on seuraavassa kaveriporukan lokaalissa pelisessiossa syksymmällä, nyt kesällä nakataan frisbeegolfia. :P

Yksinpeli on tosiaan laiha, tosin party-mittelöissä se kaikki hauskuus asuu tämän genren peleissä. Ei sillä, kyllä minä jonkinlaista story-moodia mielelläni pelaisin, ja tuntuu, että näiden hahmojen ympärille voisi helposti kiertää hyvinkin vekkulia tarinaa.

Onlinessa eri hahmoja käytetään mukavan rikkaasti. Ribbon Girl (myös oma suosikkini) paistattelee Ninjaran kanssa suosiossa, kun taas Master Mummy ja Helix ovat auloissa harvinaisempia näkyjä. Välillä tosin tulee jokin aivan hullu Helixillä pelaava väistelijä, joka ilman sen kummempia ongelmia tempoo meikää pataan saamatta itse osumaakaan. Ilmeisesti Helixillä voi parhaimmillaan pelata melkein epäreilun maagisesti, mutta hahmo ei missään tapauksessa ole se helpoin masteroitava

Muumio on hauska kömpelys, ja yllättäen huomaan välillä valitsevani tämän tankin, joka ottaa perusiskut silmää räpäyttämättä vastaan ja itse tempoo todella kovia vastaiskuja. Se on varsin mukavaa vaihtelua Ribbonin suunnattomalle ketteryydelle, ja hyvin pelaamalla ainakin 1vs1-matseissa voin pärjätäkin slllä kohtuullisen mukavasti.  

Pääsin itsekin tänään sattumalta pelailemaan Armsia split screen 1v1, ja eihän siitä mitään tullut. Monta peliä pelasin toista kokematonta vastaan, enkä onnistunut voittamaan kuin yhden matsin. Senkin 2-1. Kuitenkin loppua kohden aloin pääsemään paremmin peliin mukaan. Olisi varmasti kiva pelata silloin tällöin jatkossakin. Peli näytti myös oikein kivalta ja rullasi timanttisen tasaisesti.

En ole millään tapaan perehtynyt peliin aiemmin, enkä oikeastaan tiennyt siitä mitään. Ilmeisesti kuitenkin aika moninpelipainotteinen. Perstuntumalta jäi tunne, ettei laadukkuudestaan huolimatta ole millään 60 euron hintalapun väärti. Siinä mielessä jäisi takuulla ostamatta, vaikka Switchin omistaisinkin. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa alelaarista, jos Switchin joku päivä hankin (mikä on todennäköistä).

(Ehdin laittaa tämän jo Switch-ketjuun, mutta tännehän tämä sopikin paremmin)

Yritin pelata tänään Muumiolla GP4:ää lävitse, mutta pysähdyin Byte & Barqin kokoiseen seinään, neljänteen matsiin. Menin sen jälkeen pelaamaan Partyä, jossa sainkin kokea muutaman erinomaisen matsin, joista yksi päättyi jopa tasatilanteeseen.

1vs1vs1-mittelöt voivat kääntyä kyllä ihan miten vain, varsinkin jos hyödyntää Muumion kikan, jolla hahmo saa suojaamalla takaisin elinvoimaansa 10 hp:n ryppäissä. Hauskaa parannella nurkassa itseään, kunnes kaksi muuta huomaavat tämän ja kuin yhteistuumin ryntäävät kohti. Oh shit! Kello valuu kohti nollaa, ja alkaa hervoton väistely, joka näin suurella hahmolla on tietenkin hankalaa, varsinkin jos iskuja sataa kahdesta suunnasta.

Läpäisin tänään GP7:n Ribbonilla. Ninjara ja Master Mummy pistivät pahiten hanttiin, yllättäen pari viimeistä taistelua menivät suht kivuttomasti läpi. Muutamassa matsissa käytin kyllä melko likaisia viivyttelytaktiikoita, kun hypin ketterällä hahmolla iskuja karkuun matsin loppuvaiheilla aikaa pelaten. Suuremmalla määrällä elinvoimaa voittoon.

Ribbon on siis semihyvin hallussa, mutta epäilen, että millä tahansa muulla hahmolla olisin seiskatasolla lirissä. Jotkut ovat kuitenkin paukuttaneet GP:n läpi tiukimmalla tasolla kaikilla hahmoilla, mikä on silmissäni kohtuullisen julma suoritus.

Ensimmäinen kunnon päivitys peliin tuli eilen jakeluun: Uusi taistelija kenttineen, tasapainotuksia Armseihin sekä taistelijoihin, tilastoruudut, mahdollisuus osallistua säännöllisiin online-tapahtumiin ja yksi uusi pelimoodi.

Not too shabby!

Hedlock-moodi alleviivaa kaikkea sitä, mistä Party-moodissa on kyse: hauskuudesta. Siinä todistaa säännöllisesti niin kreisejä tilanteita, ettei oma häviökään enää haittaa. Kolmen ja neljän pelaajan matsit muuttuvat entistä viihdyttävämmiksi, kun mukana on tämä arvaamaton muuttuja. Ja ihan oikeasti ensimmäistä kertaa pelin julkaisupäivänä Hedlockin nähdessäni ajatukseni oli millaista olisi kontrolloida sitä kaikkia muita vastaan – ajatusleikistä tuli nopeasti todellisuutta.

ARMS jatkaa päivityksineen kulkua, jonka päätteeksi se voi hyvinkin saapua maaliin, jossa peliä pidetään tämän sukupolven Punch-Outina.

Kehittäjät kuuntelevat, tekevät muutoksia saamansa palautteen perusteella, joka tietenkin online-yhteisöä ja jatkuvuutta ajatellen on hyvin tärkeää.

Max Brass on muuten kohtuullisen törkeä hahmo – törkeän siisti. Tämä viisikymppinen veteraani saa Armsit lataamalla sellaisen pumpin päälle, ettei tosimaailmassa vastaavaa aktivoida edes neljänkymmenen kilon Dumbbell Flyeseillä. Vaatimattomasti kultaan pukeutuva Brass tanssittaa pecsejään ja on vaatimattomuuden vastakohta. Malmia on nosteltu, ja aamupuurosta katsoo steroidivoisilmä.  8)

Tässä hahmokatraassa riittää väriä, ja vekkulimaista viehätystä.

http://www.youtube.com/watch?v=pmxLXpFmByI

Klovnit ovat ajankohtaisia, joten Nintendo ottaa kaiken hypen irti ja julkaisee uuden klovnihahmon Armsiin ensi kuussa! Tai sitten se on vain sattumaa, että uusi elokuvaversio Kingin kauhueepoksesta osuu samaa ajankohtaan...

Tunnusmusa! Loistava, täysin omanlaisensa muihin verrattuna.

Lola Popin torjunnalla voi kääntää iskuja lyöjäänsä vastaan. Mielenkiintoinen lisämauste pelimekaniikkaan. Vai onko sittenkään? Näinkö yhden kohdan videolta väärin?

EDIT:


Armsia pääsee taas testaamaan ilmaiseksi muutaman päivän ajan:

https://arms.nintendo.com/news/global-testpunch-and-lolapop/

Pe 25.8 klo 18.00 alkaen, ilmaispeluu kestää sunnuntaille.

Kohta 70 tuntia pelikellossa. Uusia hahmoja tulee, ja omaksun jatkuvasti uusia strategioita. 3.2-päivitys pinsseineen palautti yksinpelin GP-moodiin peli-ilon sekä syyn koluta sekä onlinea että yksinpeliä kaikilla hahmoilla.

ARMS on päällisin puolin petollisen yksinkertaisen oloinen peli, jonka pelimekaniikassa on koukuttavan tyydyttävä tuntuma, joka säteilee sormiin kahden asiansa osaavan pelaajan kalkkiviivoille asti tiukassa väännössä. Tuntuu huikealta twistata huonosti alkanut matsi toinen toisensa perään maalinsa löytävillä kiertolyönneillä. Vastustaja tungee iholle, melkein provosoituu (tiedän, koska teen itsekin niin...) Suola vain lentää, kun nyrkit, sähköhanskat, piikkipallot ja limanuljaskakepit viuhuvat!

Helixissä on jotakin maagista. Sen kohdatessaan tietää, että vastassa on joko hahmoja vielä vähän tunteva vasta-alkaja tai rankedissa pitkälle edennyt mielipuoli, joka hyppii, häärii, vääntelehtii älyttömillä tavoilla hanskojaan nakellessaan. Kunnioitan niitä, joilla Helix istuu hallinnassa sillä tavalla. Todella kunnioitan.

Sori.

Global Test Punchia pelannut tässä jokusen tunnin ja jonkin verran päässyt hommaan sisään. Ehkä jopa niin paljon, että koko versio tekisi mieli hankkia. Fyysinen versio olisi Sittarissa 40 euroa. Diginä sama.

Hanki ihmeessä! ARMS ansaitsee lisää myyntejä, sillä peli on erinomainen (varsinkin, kun pääsee heti alussa käsiksi kaikkeen päivitettyyn lisäsisältöön). Kasetti napsahtaa aina Switchiini 3-4 viikon välein pidettävien Party Crashien aikana, vaikka en yleensä perusta mätkinnöistä, mutta sitähän Nintendon MK8-tiimi todennäköisesti ajattelikin peliä luonnostellessaan; tehdä samalla tapaa erilainen mätkintäpeli, mitä Splatoon on harmaassa räiskintägenressä.

Ja jos miettii, ettei ARMSissa mukamas ole syvyyttä kilpapeliksi asti, on kävelemässä pystymetsässä kohti kallioita. Viimeisin näyttö siitä US & Canada Open, joka sisälsi monta viihdyttävää yhteenottoa.

http://www.youtube.com/watch?v=ex2PWumj27A