- Mr. Freeze oli kyllä paras pomotappelu aikoihin missään pelissä.
- Mad Hatter oli elämys.

Pistivät muuten aika hyvin porukkaa matalaksi tässä pelissä. Hugo Strange, Rhas al Ghul, Talia al Ghul ja Jokerikin ilmeisesti kuoli lopuksi.. Saas nähdä, kuka on kolmosen pahis..

Ja lopputeksteissähän kuuluu seuraavanlainen pätkä Harley Quinnin laulamana (itse tosin missasin  ):


"Hush little baby don't say a word, Mommy's gonna kill for you the whole damn world".

Kohta missä pingviinillä on se jäädytys ase, ja vierellä kaksi panttivankia. Niin siinä menee sormi suuhun että mihin pitää mennä? Olen aika hyvin rakennusta kiertänyt mutta ei viellä selkoa. Jotenkin se ase pitäisi pois päältä saada.

Jos en ihan väärin muista niin siellä on "silta" jota pitkin pääsee pingviinin luo. Sitten vaan disruptor käyttöön heti kun kantama riittää.

Todella hämmentävä setti kaikenkaikkiaan. Kuten tuossa starttifiiliksissä mainitsin, oli tarinan aloittelu vähän häsläystä ja olisin kaivannut hommaan enemmän fokusta. Tosin on mainittava, että ihan pelin aloitus ja Brucen vankilaan jonottelu oli helvetin makee tapa aloittaa peli. Loppua kohti meininki taas parani ehdottomasti, ja torniin Hugon perässä kiivetessä fiilis oli jo varsin eeppinen. Ra'sin delaus vielä meni, kun kaveri on kuitenkin elättänyt itseään tässä universumissa Lazarus Pitillään ihan tarpeeksi. Mutta matka tästä Talian kuoleman ja Clayface-painin kautta Jokerin pikakuukahtamiseen oli kauhea mahalasku. Ei minkäänlaista fiilistelyä tai haastetta. Clayface viimeisenä taistona oli järkyttävän laimea, Talian kuolema - jonka kuitenkin Bättiksen maailmassa pitäisi olla kohtalaisen iso juttu - ei ehtinyt tuntua missään ja kun lopputekstit pamahtivat ruutuun, olin varma että kyseessä on jokin gimmikki. Usko pysyi pitkään, alkoi horjua kun creditsit sen kun jatkuivat, ja palasi taas kun Jokeri aloitti laulunsa. Siinä vaiheessa nauroin ääneen, että vanha veijari jekutti jälleen! Olin siis täysin varma, ettei kuollut jokeri ollutkaan jokeri, tai jotain. Vaan vielä mitä, New Game Plus auki (tässä vaiheessa sydän vajosi taas), kissanaisen loppukahinat ja se ois siinä. Mitäs helvettiä?

Tämä ei siis missään nimessä tarkoita, että tarina varsinaisesti olisi huono, mutta ei tämä timanttisen tiukalle Asylumille pärjää millään. AC:n hahmojen paljous lienee sekä sen suurin etu että haitta. Moni hahmo viihdytti upeasti ja ehtivät kaaren aikana syventyä mukavasti. Näitä olivat ainakin Mr. Freeze, Cobblepot, Zsasz(olkootkin sivutehtävästä), Hugo Strange, Ra's Al Ghul ja tietty Jokeri. Hugoa olisin tosin mieluummin nähnyt enemmän kasvotusten, sillä anti jäi tässä "Protocol 10 will commence...." -mallissa ikävän laihaksi. Hahmo on kuitenkin lähtökohtaisesti pirun mielenkiintoinen. Romanssi-Talia, Clayface(edelleen, loppuvastus, for reals?), Robin, Kissanainen ja monet muut eivät taas ehtineet kasvaa täyteen potentiaaliinsa, ja ylipäätänsä runsaudenpula hukutti sitä fokusta ajoittain. Onhan esimerkiksi Jokeri-stoorilainia parine yllätyksineen rakenneltu alusta asti, mutta pientä polkua ja muuta tekemistä on niin paljon, ettei kunnon nostatusta oikein pääse tapahtumaan. Jokerin ja Strangen juonet olisi ehkä kannattanut nivoa paremmin yhteen? En tiedä. Paljon todella hyviä juttuja matkan varrella, ja jos loppu olisi ollut loistava, en varmasti muistaisi mitään pieniä miettimiäni napinoita. Ikävä kyllä iso loppupaukku tuli huonosti pohjustettuna lonkalta roiskaisten, enkä ehtinyt mukaan fiilisjunaan. Verratkaapa mielessänne, jos vastaavaa settiä oltaisiin saatu Asylumin tapaisen eeppisen loppumätön jälkeen. Voi sitä katharsiksen määrää!

Tämä kaikki koski siis vain tarinaa. Pelillisesti aika lailla ylivoimainen jatko-osa. Uudet kontrollijipot ovat ensinnäkin kaikki mahtavia. Tietenkin jokainen tuppaa löytämään taisteluliikkeistä ne omat lempparinsa eikä kaikkia tule käytettyä, mutta arsenaali on todella toimiva ja monipuolinen. Grappling-vauhdinotto ja syöksyt ovat huikea uudistus liikkumiseen, ja on myös mukavaa, miten paljon kauko-ohjattavaa Batarangia käytetään. Toisekseen myös Arkham City miljöönä on oikein toimiva. Vapaa mutta kompakti setti jossa ympäriinsä liikkuminen on ilo. Sivutehtävät ovat nekin loistavia. Monet noista - tähän mennessä parhaimpina esimerkkeinä Zsasz ja Mad Hatter - veivät kiintoisuudellaan päätarinaa helposti, vaikka rakentuvatkin toki kukin tietyn jipon ympärille.

Erikoismaininta Riddlerille. On hienoa, että kaveri on isommassa osassa nyt! Salaisuudet ja sivustoorilaini tukevat toisiaan mainiosti, löydettävää on paljon muttei yllättäen kuitenkaan lannistavasti ja apureilta tiedon kiristäminen tuntuu sekä palkitsevalta että uskottavalta. Arvuuttajan lisäksi jalustalle on ehdottomasti nostettava Mr. Freeze. Sarjan heittämällä paras pomotaistelu, ja taitaa olla yksi lähivuosien kovimpia yksittäisiä pelikokemuksia muutenkin. Uskomattoman tiivistunnelmainen ja innovatiivinen mättö.