Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointisähköposti saamatta?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
Vaalea Tumma
Kalenteriin linkitetyt tapahtumat
  • BioShock -julkaisu (X360): 24.08.2007
  • BioShock -julkaisu (PS3): 17.10.2008
Sivuja: 1 [2]
Tulostusversio
Aihe: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä.  (Luettu 18673 kertaa)
Re: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #30 : 15.09.2007 23:13 »
Mrum Jäsen Viestejä: 192 Basaaripisteet: 0 Profiili
Eipä ole myöskään näkynyt puzzlen puzzlea. Kyllä tätä silti jaksaa pelata nähdäkseen lisää Rapturea ja selvittääkseen juonta, muttei tämä mikään 10/10 pisteen peli ole tai mullistava FPS kuten jossain ollaan hehkutettu. Kaikki pelilliset ominaisuudet on kyllä nähty muodossa jos toisessa jo aikaisemmin. Peli on vasta alussa, joten meno saattaa muuttua paremmaksi.

Samat oli fiilingit melkolailla, mutta siinä
Spoileri (osoita katsoaksesi)
kohdilla peli vasta alkoi kunnolla ottamaan hypeään kiinni ja nyt ei vaan millään pysty laskemaan padia alas.
tallennettu
Re: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #31 : 19.09.2007 11:48 »
teidon Jäsen Viestejä: 875 Basaaripisteet: 0 Profiili Tänään sain vihdoin ja viimein Bioshock CE:n Gigantista... tai no, sain ja sain. "Mikäs täällä kolisee?" No, Big Daddyn porakäsi tietty poikki, eli takuukorjaukseen saman tien. Huoh. Saa nähä kuinka kauan tuossa nyt sitten vielä menee. Eka ne aikaili sen lähetyksen kanssa, piti ite vielä kysellä paketin perään että ne sai lähetettyä sen. Kerkee Bioshock 2 tulemaan ennen ku saan pelin ja ehjän Big Daddyn.  :rollaus:
tallennettu
Re: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #32 : 23.09.2007 02:06 »
Joel-san Administraattori * Viestejä: 938 Basaaripisteet: 3 Profiili
Samat oli fiilingit melkolailla, mutta siinä
Spoileri (osoita katsoaksesi)
kohdilla peli vasta alkoi kunnolla ottamaan hypeään kiinni ja nyt ei vaan millään pysty laskemaan padia alas.
No en tiedä. Samassa paikassa kikkailen nyt itsekin. Jotenkin ei vaan jaksa innostua. Aivan perustouhua tämä on koko ajan ollut. Putkessa mennään, ammuskellaan paljon ja välillä tehdään taikatemppuja. Rapturenkin kiehtovuus alkaa jo kulumaan. Big Daddyjen hypetystä en ole ymmärtänyt alkuunsakaan. Tuntuvat täysin irrallisilta koko pelissä eikä niitä vastaan ole edes hauska taistella. Itseääntoistavia kaiken lisäksi. Suurimman osan niistä olen jättänyt rauhassa tallomaan käytäviä.

EDIT: Joo. Aika pitkälle näin.


« Viimeksi muokattu: 23.09.2007 02:28 kirjoittanut Joel-san »
tallennettu
Re: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #33 : 23.09.2007 13:53 »
Mrum Jäsen Viestejä: 192 Basaaripisteet: 0 Profiili Läpi meni tuossa perjantaina ja hieno pelihän tämä oli. :) Ei ehkä kuitenkaan Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä.

Pelasin pelin hyviksenä ihan vain sen takia, kun yleensä tulee aina oltua se pahis jos mahdollisuus annetaan. Loppu tuli kyllä aika tökerösti kuten sanottu. Tosin hyvisloppuni on kuulemma vielä se paremmin toteutettu, joten mietityttää vähän että mitä kuraa se toinen loppu sitten on. Fort Frolic oli pelin kohokohta. Aivan mahtava kenttä. Big Daddyjen tappaminen alkoi ärsyttämään loppua kohden, mutta jaksoin silti etsiä jokaisen pikkusiskon. Ja ne automaattien ja turvahärveleiden haksaamiset olivat nyt aika puuduttavia.

Vuoden paras tähän mennessä kuitenkin.
tallennettu
Re: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #34 : 23.09.2007 18:20 »
Fraeon /fɹeɪɔnʰ/ Moderaattori * Viestejä: 1 652 Basaaripisteet: 3 Profiili Eh, täytyy nyt minunkin tulla ilmaisemaan pettymykseni. Vaikeustasoa ei todellakaan ole, sillä sekin vähä tunnutaan luovan lisäämällä vastustajiin osumapisteitä. Eivät sitten tee vauriota nimeksikään, perhanat, mutta imevät lippaallisen itseensä ennen kuukahtamista. Tästä syystä loppupuolen splicer-sittiäiset olivat lähinnä ärsyttäviä kuin mitään muuta. Big Daddyt pistivät sentään hanttiin, joskin nekin meni varsijousella ja muutamalla ansanuolella.

Putkimiehen töihin kyllästyin jo demon aikana. Totaalista pelaajien aliarviontia koko minipeli. Sen jälkeen kun sai vielä jääplasmidin, oli hakkeroidessa suorastaan mahdotonta mokata. Tai mokasinhan minä pari kertaa, mutta sekin liittyi siihen, että hiiren oikea nappi oli bindattuna ajan kiihdytykseen.

Tarinan uskottavuus meni kyllä vähän siinä tarinan sen suuuuuuren twistin kohdalla, josta totean, että...
Spoileri (osoita katsoaksesi)

Vähän sen jälkeen sitä vaan toivoi, että peli loppuu pian.

Loppu olikin sitten melko rushausta. Katsoin vielä pahan lopun, jos se olisi ollut parempi. Ei ollut.

Hyvä peli? Kyllä. Jumalpeli? Ei todellakaan.

P.S. Päivitetty varsijousi on mauttoman tehokas. Sanoisin, että kokeilkaa itse, mutta sillä menee se vähäinenkin haaste Big Daddyjä vastaan.
P.S.S. Niin ja jos posti spoilaa mielestänne liikaa peliä, voin editoida.


« Viimeksi muokattu: 24.09.2007 03:15 kirjoittanut Fraeon »
A légpárnás hajóm tele van angolnákkal
tallennettu
Re: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #35 : 26.09.2007 15:19 »
teidon Jäsen Viestejä: 875 Basaaripisteet: 0 Profiili Maanantaina tuli vaihdossa uusi CE boksi, ja pari päivää nyt siis pelannut. Alku oli vähän tylsää vääntämistä, kiitos huonojen aseiden (pistoolihuoh) ja panos- ja rahapulan. Hard -vaikeudellakin oli varmasti oma osansa turhautumisessa, kuten myös "Big Daddy! Little Sister! Kamikazeeeeee!!!". Ei ole hauskaa tappaa Big Daddyä normipanoksilla varustetulla pistoolilla. Vita Chamberit tuli siis kohtuu tutuiksi siinä puuhassa. Mutta nytten kun on parit kivat plasmidit niin Big Daddyjen tappaminen on jopa hauskaa. Ja onhan ne myös ihan kivoja bodyguardeja. ; ) Ja rahaakin niiltä saa varsin mukavasti.

Oikeastaan suurin valittamisen aihe minulla tällä hetkellä on dialogiin liittyvä bugisuus ja huono toteutus. Jotenki tuntuu kuin dialogisysteemi olisi tehty loppusuoralla ja tuomari (=julkaisija) olisi puhaltanu pilliin ennen maaliviivaa. Bioshockin kohdalla tämä on varsin suuri ongelma koska jos dialogin jättää huomiotta jää Bioshockista jäljelle vain nätti ammuskelupeli. Esimerkiksi on typerää kun löytää jonkun radioviestin, alkaa kuuntelemaan sitä yrittäen keskittyä sen sanomaan ja sitten kun käy splicer tai pari niskaan niin johan onnistu keskittyminen hyvin. Ja tietenkin kun tekstitys vaihtuu joskus nopeammin kuin puhe etenee tai toisinpäin on dialogin mukana pysyminen joskus enemmän kuin ongelmallista. Myös se miten tekstitys on jaettu osiin on pääsääntösesti melko typerää. Ei olisi ollut pahitteeksi jos lauseet olisi jaettu järkevästi eri osiin, mutta kun ensimmäisessä tekstisivussa on lauseesta ainoastaan sana "I" ja loppu lause toisessa sivussa, voidaan sanoa että "Quality assurance" on aika tuntematon termi tämän dialogisysteemin tehneille. Olisi ollut paljon parempi jos dialogin aikana peli olisi mennyt pauselle ja teksti sekä puhe olisi jaettu osiin ja seuraava osa olisi kuulunut vasta kun pelaaja painaa jotain nappia. Näin pelaaja olisi voinut lukea tekstin niin monesti kuin tarve on jotta hän varmasti ymmärtää mitä siinä yritetään sanoa.

Dialogisysteemin typeryyden voi toki kiertää siten että käy kuuntelemassa radioviestit sieltä valikosta minne ne tallentuu. Teksti näkyy kokonaisena eikä katoa mihinkään, eikä vihollisetkaan voi tulla niskaan kun peli on pausella. Onhan se tosin typerää ne sieltä aina käydä kuuntelemassa, mutta minkäs teet.

Kaiken kaikkiaan hyvä peli. Ei se (tietenkään) Deus Exää voita, mutta Deus Ex:n rinnalla nyt kalpenee fps-peli jos toinenkin. En tosin voi lopettaa miettimästä että mikä ihmeen idea oli tehdä se tehtävänuoli? Bioshockin parasta antia on juuri Rapturen tutkiminen, radioviestien löytäminen ja Rapturen historian ja nykytilan selvittäminen, plasmidien sun muiden käytön testailua eri tilanteissa ja niin edelleen. Mutta sitten joku valopää keksiny että "tehääs sellanen hieno nuoli mikä kertoo pelaajalle minne sen pitää mennä". Ja sitten kun pelaajat vaan jahtaa sitä nuolta ja hoitelee viholliset mahollisimman nopeesti että pääsee taas orjallisesti seuraamaan sitä nuolta, niin eihän siinä koko kokemuksesta jää yhtään mitään käteen. Onneks sen nuolen saa pois päältä, ei minulla ainakaan tähän mennessä ole ollut ongelmia löytää kulloiseenkin päämäärään ilman nuolen apuja. Enemmän oikeastaan ollut ongelmia haluta mennä seuraavaan päämäärään. Hauskempaa tutkia paikkoja, leikkiä Big Daddyjen ja muiden vihollisten kanssa kameran laulaessa jne.


PC-pelaajille vielä sellanen tiedoksi että Bioshokin PC-versio on kai XO-versiota helpompi. Olikohan se IGN joka oli testannut molempien versioiden ennakkoversiot ja teki tuon omituisen havainnon. En oikein ymmärrä miksi PC-versiosta tehdään helpompi kun PC:llä tähtääminen on kuitenkin helpompaa kuin XO:n padillä. Itsellä ainakin Vita Chamber on kutsunut aika useesti. Eikä se hakkerointiminipelikään enää ole niin helppoa kuin mitä se alussa oli, vaikka minulla onkin parit hakkerointi tonicit. Toisinaan jopa melko hektistä puuhaa se hakkerointi, ja siksi minä jopa pidän siitä "putkimiespelistä". En tosin tiedä onko PC-versiota viilattu sitten tuon ennakkoversion jälkeen.
tallennettu
Re: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #36 : 28.09.2007 12:31 »
Mr.Universum Jäsen Viestejä: 292 Basaaripisteet: 1 Profiili Uih perskutti kun tuntui tämäkin taas pienen tauon jälkeen hyvältä. Fort Folic tuli tahkottua läpi. Peli taitaa olla puolivälissä, joten kai tämän voisi loppuun asti vääntääkkin.

EDIT: Rapture Central Controllissa mennään ja fiilis taas hieman laski. Ei tätä jaksa pelata kuin maksimissaa pari tasoa päivässä.
EDIT2: Läpi meni ja vitutuksen partaalla oltiin.


« Viimeksi muokattu: 28.09.2007 20:23 kirjoittanut Mr.Universum »
tallennettu
Re: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #37 : 17.10.2007 17:44 »
Lanttu Jäsen Viestejä: 977 Basaaripisteet: 1 Profiili Nostetaanpa tätäkin ketjua vielä hetkeksi ylös.

Vasta tänään jaksoin tahkota pelin loppuun, vaikka se olikin ollut loppusuoralla jo hyvän aikaan. Loppujen lopuksi varsin tylsä peli. Viimeiset tunnit menivät läpi pakottamalla, eikä niistä osannut enää oikein nauttia. Peli vaan tuntui toistavan itseään aivan liikaa, ja kun tähän vielä lisättiin loppupuolen vihollisten omituinen HP-boosti, niin johan lopahti innostus. Lopulta jakoavain oli ainoa ase, jolla sai jotain aikaan, tai ainakaan muita aseita käytettäessä ei ollut minkäänlaista fiilistä mukana. Munattomia lutkuja, kun jokainen spliceri imee vähintään puolet lippaasta...

Olihan pelillä toki hetkensä. Vielä Arcadian tietämillä Bioshock tuntui hyvältä, ja pientä koukuttavuudenkin tapaista oli havaittavissa. Tämän jälkeen itse pelattavuuden laatu alkoi vähitellen laskea, päätyen lopulta lopun mahalaskuun.

Pelin paras osa-alue onkin miljöö ja juoni. Ikävä vain, että käsittämättömät dialogibugit ja tökerö loppu tahraavat hieman tätäkin kokonaisuutta. Hyvä tarina loppuu kuin seinään.


Summa summarum, Bioshock ei ole lähelläkään kympin peliä, saatikka vuoden parasta. Esimerkiksi Half-Lifet vievät tätä kuin pässiä narusta. Vaikka pelin osa-alueet ovatkin pääosin hyvissä kantimissa, se ehdottomasti tärkein, pelattavuus, ei samalle tasolle yllä. Toiminta toistaa liikaa itseään, ja sitä on aivan liikaa. Välillä sitä haluaisi vain tutkia pelimaailmaa, mutta jatkuvasti kaikkialle ilmestyvät viholliset estävät tämän todella tehokkaasti. Lopussa sitä vaan toivookin, että peli loppuisi pian.

Nyt vituttaisi suunnattomasti, jos olisin tähän haaskannut sen 50 euroa. Pelin latasin siis netistä periaatesyistä, sen sisältämän kopiosuojauksen takia. Olkoonkin niin, ettei sillä normaalikäytössä olisi mitään vaikutusta, ei tuollaisia tulisi peleihin tyrkätä.
\"Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!\"
tallennettu
Re: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #38 : 17.11.2007 20:57 »
Joel-san Administraattori * Viestejä: 938 Basaaripisteet: 3 Profiili No tänäänhän sitä päästiin jo loppuvideon makuun. Johan siinä kestikin jäätävän kauan. Pahislopun sain ja ainakin siinä tarinan lopetus hieman lässähti. Katselin myöhemmin YouTubesta hyvislopun eikä sekään sen parempi ollut. Mutta vähät lopusta, mitäs matkan varrella?

Mielipiteeni ei juurikaan ole muuttunut edellisestä kerrasta. Perusräiskintä, joka toistaa häpeilemättä samaa kaavaa ja vihollisia. Kaavahan menee jotakuinkin näin, että pelaaja saapuu uudelle alueelle. Alueella on uudelleensyntyviä vihollisia ja paljon haksoroitavia automaatteja, joista voi ostaa/valmistaa ammuksia ja medkittejä. Tarkoituksena on pöllöillä samalla alueella ympäriinsä, kunnes suorittaa ”annetun tehtävän”. Tämän jälkeen siirrytään seuraavalle alueelle. Kuten tästä voidaan päätellä, mitään kovin kekseliästä tai mullistavaa Bioshock ei ainakaan tarjoa. Räiskintä suoritetaan normaalia eksoottisemmilla pyssyillä, mikä on ihan piristävää. Erilaiset patruunat voi luetella jopa ihan ominaisuudeksi, mutta niiden valmistaminen on vain ylimääräistä kikkailua. Pelaajan ei tarvitse missään vaiheessa ns. metsästää jotain tiettyä ”raaka-ainetta” jonkin ammustyypin valmistamiseen, vaan peli kyllä pitää huolen siitä, että pelaaja saa aina raaka-aineita, joilla sitten valmistetaan milloin mitäkin. Aseita pystyy parantelemaan niihin tarkoitetuilla automaateilla, muttei tämäkään tuntunut oikein ominaisuudelta, koska jälleen peli pitää huolen siitä, että pelaaja suorastaan törmää näihin automaatteihin sitä mukaa, kun viholliset (ne samat viholliset) käyvät kovemmiksi pelin edetessä. Näin peli tappaa sekä löytämisen ilon että tunteen kehityksestä näppärästi yhdellä iskulla. Eipä pelissä muutenkaan tarvitse löytää mitään. Onhan meillä pelaajaa talutusnuorassa pitävä suuntanuoli ja kartasta näkee aina kaikki alueen kolkat, tutkimattomatkin. Muita rooli– ja seikkailupelimäisiä ominaisuuksia yrittää esittää pelin erikoiskyvyt eli plasmidit. Ne jäävät kuitenkin vain ”kiva juttu”–tasolle, koska ei niitä varsinaisesti tarvitse missään vaiheessa ottaa tosissaaan. Hyvin pärjää ilmankin.

Kuorrutteet on kaavittu ja jäljelle jää paljas FPS–pohja. Kuten aiemmin sanoin, räiskintä on mallia perus. Se, mikä peliä jaksaa viedä eteenpäin, on pelin ympäristö eli Rapture. Jaksoin loppuun asti juuri sen ansiosta ja lopussa saadaankin kaikki Rapturessa mieltä askaruttaneet asiat selvitettyä. Peliympäristön lisäksi onnistunutta oli paljon kehutut graafinen tyyli sekä äänimaailma. Yksinään näiden kolmen ominaisuuden ja valtavan hypen ansiosta on peli ponnistanut näinkin korkealle. Itse en kuitenkaan näistä sokaistunut ja rankkaankin pelin ainoastaan yhden peluukerran kestäväksi hyväksi kokemukseksi. Haluan vielä henkilökohtaisesti kiittää siitä, että pelillä on riittävästi pituutta. Vaikka peli toistaa sen myötä paljon itseään ja tuo hitaasti uusia asioita pelaajan koettavaksi, on se mielestäni yleensäkin paljon parempi rakenne peleihin, koska mikään ei nakerra niin paljon kuin lyhyt ja turboahdettu peli.

Arvosana: 6/10.

EDIT: Niin ja pakko vielä mainita erikseen loistavat äänitallenteet, joita kuuntelemalla oli jännä saada selville Rapturen salaisuuksia. Ääninäyttely ja näppärä dialogi ansaitsee papukaijamerkin. Harmittavasti tekstitys bugaili, joten ison osan äänitteistä joutui kuuntelemaan valikossa.


« Viimeksi muokattu: 06.04.2008 01:38 kirjoittanut Joel-san »
tallennettu
Re: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #39 : 05.04.2008 14:54 »
Turilas Jäsen Viestejä: 570 Basaaripisteet: 1 Profiili Call of Duty 4:n jälkeen (oli muuten perkeleen hyvä peli) jatkoin kaverin 360-kokoelman tonkimista Bioshockilla. Kohta varmaan olen varmaan puolessa välissä ja olen pelannut vasta muutaman päivän ajan.  Riippuvuutta aiheuttavaa materiaalia siis.

Tähän mennessä peli ei ole alkanut vielä lainkaan kyllästyttämään. Uusia alueita avautuu juuri sopivaan tahtiin, joten kun edelliseen ehtii kyllästyä, pääsee melkein heti erilaiseen miljööseen. Miljööhän on pelissä kertakaikkisen mahtava. Rapturen hämy 50-lukuinen meininki ja paikan historia luovat sopivan ahdistavan tunnelman, joten aivan päätä pahkaa ei joka paikkaan uskalla säntäillä. Ahdistava tunnelma tuntui alussa hivenen samalta kuin Silent Hilleissä, mutta kun Splicereihin tottuu, alkaa jännitys hieman karista pois.

Plasmidit ovat pelin systeemiin hieno keksintö ja samalla oleellinen osa tarinaa. Niiden käyttö tuo myös melkoista vaihtelua pelkkään konarilla tai haulikolla rätkyttelyyn ja välillä plasmidien käyttö on suorastaan suositeltavaa. Turreteista ja kameroista selviää paljon paremmin Electro Shockilla kuin haulikolla. Hakkerointi on ihan mukavaa pipe-putkimiespuuhastelua, mutta pidemmän päälle se alkaa tuntumaan vähän yksitoikkoiselta.

Nyt jää nähtäväksi, jaksaako peli viihdyttää vielä loppuun saakka. Tähän mennessä Bioshock on ollut yksi parhaista viime aikoina pelaamistani peleistä.
tallennettu
Vs: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #40 : 06.01.2009 21:36 »
Chilly^ Jäsen Viestejä: 10 Basaaripisteet: 0 Profiili Taitaa olla Tonin pelilevyssä vikaa.
tallennettu
Vs: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #41 : 06.01.2009 22:07 »
Mrum Jäsen Viestejä: 192 Basaaripisteet: 0 Profiili Jos peli on kopioitu kovalevylle kokeile asentaa se uudelleen. Jos ei pelaa niin kannattaa kokeilla vielä cachen tyhjentämistä. Mulla oli muistaakseni jotain pätkimisongelmaa aikoinaan Bioshockin kanssa ja tuo tepsi.
tallennettu
Vs: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #42 : 06.01.2009 22:35 »
Partajeesus Jäsen Viestejä: 1 177 Basaaripisteet: 0 Profiili jos kyseessä on loota versio niin tuollaiset oireet on myös lopun alkua eli RROD saattaa olla kolkuttelemassa ovella.
tallennettu
Vs: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #43 : 06.01.2009 23:23 »
jannes H-O-R-WARD Jäsen Viestejä: 28 Basaaripisteet: 0 Profiili Itelläkin julkaisukone antoi Bioshockissa aika monta kertaa "Disc is unreadable" viestiä, mutta tiuhalla tallentamisella ei tullut siten siitä pahempaa päänvaivaa, onneksi olen nyt vanhasta koneesta päässyt eroon.
tallennettu
Vs: Bioshock - Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä. « Vastaus #44 : 12.02.2009 16:00 »
dzei Vieras Otsikko ei vastaa totuutta. Onhan tämä varmasti hyvä, jos et ole ikinä aikaisemmin pelannut FPS-peliä. Kuvittelin jostain syystä tämän omaavan enemmän RPG-elementtejä, mutta pelkkää räiskettähän tämä on. Haastetta on aika sopivasti Hard-tasolla ja olenhan muutenkin paska padiräiskinnöissä.

Tulen silti pelaamaan loppuun, harvemmin tulee pelattua mitään FPS-räiskintöjä. Pelin art deco -tyyli ja 40-luvun musiikit ei voisi enempää tuoda fallouttia mieleen. Fiilistellen. Onpahan molemmissa peleissä saman bändin musiikkiakin!

The Inkspots - If I Didn't Care (Bioshock)
The Inkspots - I Don't Want To Set The World On Fire (Fallout 3)

Pelin artbookin voi muuten ladata ilmaiseksi täältä.

Bioshock = Fallout + Half-Life, ei paha. Tykkään, mutta mikään jumalapeli tämä ei ole. System Shock -vertauksia en ymmärrä edelleenkään (SPIRITUAL SUCCESSOR! Täh). Tulee vain ikävä System Shock 2:sta. Pitääköhän se lyödä tulille tämän jälkeen. Siinä on. Paras. Yksinpelikokemus. Ikinä.
tallennettu
Sivuja: 1 [2]
Tulostusversio
Siirry:  

Pelaajalauta 2007-2024
Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2006-2008, Simple Machines