Paukahtihan se läpi. Tapoin lopulta kaikki pikkuhämyt, mutta tuokin taktiikka on kaukana pomminvarmasta, koska kolmosvaiheessa Rom tykittää jatkuvalla syötöllä noita sirpaleita, joita on pirullisen vaikea väistellä samaan aikaan kun huomio on pikkuhämyissä. Paska bossi vaikka voissa paistaisi.

toinen peruslopuista

On tämä täyttä From laatua, vaikkei omissa kirjoissani ihan Dark Souls ykkösen parhauteen päästäkkään. Teemankin puolesta tykkään enempi Dark Soulsseista (Zelda-fani for life ). Jotenkin peli tuntuu vähän joltain Dark Souls lite:ltä: statseja karsittu, covenanttien määrää karsittu, aseita vähemmän, magicmitäliejutskuja vähemmän, vähemmän alueita yms. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään huono asia, vaan näin ollaan saatu karsittua paljon turhaa tauhkaa pois, kuten kymmenet turhat aseet ja varusteet.

Chalice dungeonit tuli koluttua sen trophyn verran, eikä kiinnosta sen jälkeen niihin enää palatakaan. Melkoisen puuduttavaa ja tylsähköä puurtamista copypastehuoneineen, vaikkakin haastetta niistä kyllä saa loppupuolen chaliceihin siirryttäessä. Se Defiled Chalice...

Käytin pääosan ajasta Ludwigin miekkaa Greatsword muodossa. Sen kun sai käyttöön niin muuta ei sitten tarvittukaan. Tuli mukavasti mieleen Dark Souls 2, jonka pelasin ekalla peluukerralla Claymorella huidellen. Pyssyä ja sen parryä en käyttänyt kuin vain joissain astetta mulkummissa Chalice dungeonien pomoissa. Eipä sitä parryttamista tullut Soulsseissakaan opeteteltua.

Vielä on vähän ristiriitaiset mietteet pelin suhteen, mutta huippu peli tämä silti on. Jos numeroa pitäisi heittää, niin laitetaan nyt vaikka 9/10

...tuli pyörittyä loputkin nurkat tietääkseni ja tapoin Paarlin. Oli varsin helppo nyt kun level oli lähempänä 70. Aikaisemmin testasin silloin heti BSB:n jälkeen ja oli vähän liikaa. No saipa avattua oven Old Yharnamiin

...ja tapoin sen ekan bossin. Kävin myös kokeilemassa sitä Daughter of Cosmosta mutta vaikutti vähän liian kovalta vielä tässä vaiheessa. Ei ollut juuri elkkuputeleitalakaan, joten en viitsinyt alkaa tuhlaamaan loppujakin siihen. Oli kyllä noin muuten suhteellisen kuumottava mesta tuokin.

..kun siitä tuolilla istuvasta mummelista oli jäljellä vaan suuri veriläiskä. Samaten se huora ja se ihme otus olivat ihan kauhuissaan jostain. Mietin että olisiko se metsän tornista löytynyt heppu, johon Scarf(?) oli törmännyt (ja joka oli muuttunut örmyksi) tehnyt jotain. Jossain vaiheessa puhuin sille ja kerroin katedraalista, mutta nyt sitä ei näkynyt. Pitää käydä tsekkaamassa se torni siellä metsässä.

...vaikka ei siellä kai mitään sen kummempaa ollutkaan. Tapoin sen Iosefkan varuiksi kuitenkin.

se löytyy sieltä missä oli niitä koirahäkkejä. Eli sen suht alussa olevan hökkelikeskittymän vierestä, missä oli keskellä se lautojen peittämä kuoppa. Sen vasemmalla puolella on kiviaita, jonka takaa pääsee ylös mäelle, missä on mm. ne koirahäkit. Niiden häkkien vierestä lähtee polku, joka vie luolan kautta sinne klinikalle.

...ja päädyin johonkin Lecture Buildingiin. Kävin vaan sytyttämässä lampun ja totesin, että kuumotukset senkun jatkuu.

On jo ekalla pelikerralla. Jamppa on mussuttanut ihmisiä suuhunsa ja oli muutenkin suht häiriintyneen oloinen, joten päätin rankaista tätä kirveellä. Hyvähän siitä ei heilunut, kaveri muuttui isoksi sähköiseksi ihmissudeksi, harmi vain ettei paskiainen mahdu ovesta mistä tulit.

Tämä hyvin luultavasti tappaa kaikki muut paikalla olevat, lähetit sen sitten klinikalle tai kappeliin.

Oliko toi just se siellä metsän tornissa tms. ollut?

Forbidden Woodsissa, myllyssä, missä ensimmäinen käärmepäinen kaiffa tuli vastaan. Siellä juurikin.

Romista NG++:n BSB:hen asti ja mieli tekisi jatkaa vielä eteenpäin.

Ebrietas, Daughter of The Cosmos Info. Mitä vitun vattua? Ensimmäinen haistavittu-tason bossi omalla kohdalla, suht kiukulla saan tuolta vähän päälle 50% hipoista pois, mutta sitten tuo ampuu laakistavainaa-laaserinsa ja ne osuu instanttina perilleä. Huoh.

Ebrietasissa taas projectilet eivät tuntuneet osuvan ainakaan minuun kovin hyvin. Itse asiassa yksikään sen säteistä ei osunut minuun, kun juoksin vain sitä kohti (ehkä vähän "sivulle" samalla) heti kun se alkoi tekemään niitä. Suosittelen kyllä aluksi lukitusta, sidesteppailu auttoi muistaakseni tiettyyn pisteeseen asti. Pää on heikko kohta, sitä kannattaa hakata kun Ebrietas syöksyy sinua kohti ja rollaat sivulle oikealla hetkellä.

(kuten se tyttö jolle annoin broochin).

Edessä oleminen ylipäätään on varma kuolema. Lonkeroa, syöksyä, Frenzyä ja muuta paskaa. Nyt onnistuin ekan kerran väistää laaserit, mutta tämä mulkku huitoo aivan putkessa pitkillä lonkeroillaan minne sattuu, ja kääntyy nopeammin mitä itse meinaan päästä tämän taakse. Healaaminen varsinkin antaa tälle heti mahdollisuuden iskeä sinut kanveesiin väistämättä.

...Cainhurst Castlen. Enkä kyllä olisi tuonne klinikallekaan ikinä löytänyt ilman tuota despiren vinkkiä aikaisemmin. Ja Cainhurst Castleen ei pääse ilman klinikalla käymistä, joten monta tuntia pelattavaa jäi näkemättä yhden puskissa olevan reitin missaamisen takia. Tämän lisäksi taskussa on pirusti itemeitä, joiden käyttötarkoituksesta ei ole harmainta aavistustakaan. On tää vaan uskomaton peli!

...Martyr Logariukselle. SIIS EI HYVÄÄ VITUN PÄIVÄÄ. Framerate pyörii koko ajan alhaalla, joka puolelta lentää paskaa naamaan, puolen välin jälkeen paska lentää tuulettimeen ja tuo saatanan apina alkaa tykittämään jotain helvetin dropkick-paskaa, JOTA EI PYSTY SEURAAMAAN MITENKÄÄN. Bossi vain menee jonnekin ylös ja mäjähtää jossain vaiheessa pelaajan niskaan ja pistää samalla pelaajan kanveesiin. Framerate on aivan jäässä ja yritä siinä sitten hosua jotain kun kolme tuntia sitten painettu miekanisku tulee ulos, kun pitäisi jo väistää seuraavaa sarjaa.

Ensimmäistä kertaa tuli bossissa sellainen fiilis, että nyt en kertakaikkiaan jaksa. Kaiken kruunaa selkeästi pisin matka lampulta bossille; matkalla pitää mennä hississä, juosta huoneen läpi, nousta tikapuut, juosta katolla, NOUSTA TOISET VITUN PITKÄT TIKAPUUT ja juosta katolla. Ja sitten minuutin turpasauna ja koko paska alusta.

Minusta kyllä suurin osa pelin pomotaisteluista olivat aivan mahtavia (varsinkin kaikki Beastit ja Amygdala). Joo, vissiin suurin osa niistä voi bugittaa aika helposti (mikä toivottavasti korjaantuu patcheilla) ja esimerkiksi Rom on minustakin vähän arpapeliä mitä tulee projectileihin. Kaikki kuitenkin taittui aika näppärästi lopulta itselläni, ja monesti sekin auttoi jo pelkästään, että pysyi ihan koko ajan liikkeessä. Kaikenlaista rollailua ja sidesteppailua siis (mitä tuo peli muutenkin hyvin paljon on). Opin tämän ihan kantapään kautta pelin alussa, kun ei voinut enää piiloutua kilpien taakse miettimään strategiaa niin kuin Soulseissa. Ennen Cleric Beastia kuolin oikeasti jo perusvihollisiin monta kertaa, vasta sitten sain pelistä kunnon otteen, kun ymmärsin minkälainen merkitys nopeilla liikkeillä on.

...katanan kanssa? On kyllä helvetin viileä kapistus, vaikkei minulla ole hajuakaan, miten tota käytetään. L1:stä ase dipataan vereen ja hahmon energia alkaa samalla laskemaan. Vielä en saa tuolla tehtyä samaa damagea kuin Ludvigin pikkumiekan kanssa, mutta luulisi että damaget nousevat paremmaksi, kunhan saa päivitykset tappiin asti. Vielä kun oppisi tekemään noita teurastusliikkeitä (visceral attacks) paremmin.

Löytyy skill-hahmoltani kakkosaseena. Häviää toistaiseksi edelleen tikareille, imo.