Pelaajalauta

https://www.konami.com/games/50th/ac/castlevania/eu/en/

Ilmestyy ensi viikon torstaina 16.5, hinta 19,99 €

Ensimmäinen kokoelma sisältää:

• Castlevania | NES
• Castlevania Ⅱ Simon's Quest | NES
• Castlevania Ⅲ Dracula's Curse | NES
• Super Castlevania Ⅳ | SNES
• Castlevania The Adventure | Game Boy
• Castlevania Ⅱ Belmont's Revenge | Game Boy
• Castlevania Bloodlines | Mega Drive
• Kid Dracula | NES

Eli tulossa on makoisan tuhti paketti Classicvaniaa, ja paluumatka sarjan juurille, niille joiden kantti kestää pelien vaikeustason.

Paketin odotetuimpiin peleihin monilla kuulunee Bloodlines, joka on ainoa Sega-konsolille julkaistu yksinoikeus-Castlevania. Sega-konsolille ensisijaisesti suunniteltu Castlevania. Se lienee pelaamatta monilla. Miten rankkaisitte tämän setin pelit?

Tissiposkipelaajana toivon myös, että kokoelma sisältäisi save statet. Castlevania ei ole minulle mitenkään erityisen tuttu sarja (kokemusta löytyy lähinnä originaalista, Simon Questista, SOTNista ja Circle of the Moonista), mutta tiedän kyllä, miten vaikeita varsinkin NES-osat pahimmillaan ovat.

Tämän kokoelman kanssa kävi hyvä tuuri, emuloinnin hoitaa M2 (Toisin kun esim. aikasemman Gradius setin) eli erinomaisen emuloinnin lisäksi save statet tulee hyvin todennäköisesti myös olemaan mukana! Jää itsellä tosin ehkä hommaamatta, odottelen sitä Sega Megadrive Miniä (M2:n käsialaa sekin) syksylle, joka myös sisältää Bloodlinesin (Eniten kiinnostava peli tästä kokoelmasta). Tosin Castlevania III kannettavana houkuttelee, saa nähdä miten käy ostopäätöksen suhteen.

Save statet tosiaan löytyvät tästä kokoelmasta. Konami myös vahvisti, että japanilaiset versiot päivitetään peliin myöhemmin.

Kohta pääsee aloittamaan. Ohjaimetkin on valmiina. Bloodlines+M30=awesomenessssisiisisiss  8)



EDIT:

Heitin juuri Castlevanian tulille. NES-osissa näppäinasettelua ei pysty muokkaamaan, mutta onneksi virallisella NES-ohjaimella kaikki toimii suoraan oikein (A on hyppy ja B ruoska). Tallennusvalikkoa ei tosin pysty tällöin ottamaan esiin pelin aikana, koska ohjaimessa ei ole ZL-nappia. Ratkaisuna tähän voi tallentaessa painaa home-näppäintä kakkoseksi laitetussa ohjaimessa ja palata peliin, jolloin SAVE-näkymä pompahtaa esiin.

Skippasin Simon Questin toistaiseksi (haluaisin vain päästä nauttimaan tiukasta tasoloikkaruoskinnasta ala 8-bit, mutta Konami onkin päättänyt yht'äkkiä naittaa Zelda 2:n sarjansa kanssa) , ja aloitin Castlevania III:n, joka on minulle uusi sarjan osa.

Dude, it's fucking amazing! Kuin CV1, mutta steroideja ottaneena. Loistava Curse of the Moon kumarsi juuri kolmoselle, eikä originaalille, niin kuin aiemmin luulin. Uudelleenpelattavaakin löytyy reittivalintojen muodossa runsaasti. Tätä onkin loistavaa pelata, ennen kuin lautaselle putoaa Super Castlevania IV.

Ilmeisesti joissakin osissa ilmenee välillä pientä säröä äänien kanssa, mutta ei kuitenkaan mitään pelinautinnon täysin rikkovaa. Patchataan varmasti. Tervetullut kokoelma!

Bloodlinesin maine erinomaisena Castlevaniana ei ole tuulesta temmattu. Se on lyhyempi kuin CVIV, mutta kahden pelattavan hahmon ansiosta kuitenkin myös enemmän uudelleenpelaamiseen kannustava. Pelin musiikki on jopa sarjansa tammenkovalla mittapuulla kärkikastia, synnyttäen tummanpuhuvan tunnelman, joka on kuitenkin vivahteiltaan jotenkin arvoituksellisempi kuin monessa muussa Castlevaniassa.

Enkä voinut olla ihastelematta, miten Konami on leikitellyt Mega Driven Blast Processing -teknologialla ja luonut lukuisia graafisia kikkoja, joiden jälkeen CVIV näyttää staattiselta ja tylsältä – ainakin hetken aikaa; vedenpinta heijastaa hahmoa, portaissa onkin kolmiulotteisuutta ja taustaelementit liikkuvat kiehtovasti maisemassa. Super Castlevanian Mode 7 -temput eivät olleet ainakaan minun silmääni näin kiintoisia ja kiehtovia, ja kyseiset osuudet tuntuivatkin k.o pelissä hieman päälleliimatuilta.

Rohkenenko siis sanoa, että Bloodlines vetää näistä kahdesta eeppisestä pelistä pisimmän ruoskan? Ehkä ainakin sen jälkeen, kun pelaan pelin toisellakin hahmolla.