Pelaajalauta

Tuli nyt vielä tämä Catherinen spessuversio hommailtua, kun kerran kohtuuhintaan sain. Eikös täälläkin muutamalla ollut tämä? Olettekos diggailleet? Pitäisi olla ainakin hieman kypsempää tarinankerrontaa, kuin mihin toimintapeleissä ollaan yleensä totuttu.

Muakin kiinnostaisi sekä omasi että muiden ajatukset pelistä(joku siitä täällä tosiaan taisi taannoin kirjoitellakin). Pidempään jo fiilistellyt, että pitäisikö hommata.

Catherine oli hyvä peli. Aivot nyrjäyttävää puzzletusta ja kerrankin tarina, jota ei halunnut skipata. Paranee vielä kun pelaa tyttöystävän kanssa nuo "synninpäästö" -kohtaukset.

Ei varmasti parane. Viimeistään siinä vaiheessa kun siihen avioliitto kysymykseen vastaa "väärin" niin akan valittamiselle ei tule loppua. Onneksi olen sinkku niin ei naiset pilaa loistavaa peliä kommenteillaan. Lopusta spoileri:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Ilmankos vincentistäkin tuli sinkku kun oman fiiliksen mukaan pelasin.

Peli todellakin oli loistava ja jopa minun kaltaiseni idiootti pääsi sen läpi super easy tasolla. Tarinan takia tuon hommasin eikä tarvinnut pettyä. Pelin soundtrack on myös loistava ja tuli se artbok+sound disc hommattua myös ja tuo levy on ainakin 40 kertaa kuunneltu läpi.

Boxin padilla tosin voi olla pelaaminen tuskaa sillä tämä suorastaan vaatii tarkkaa d-padia ja sen takia pleselle tämän ostinkin.

Pleikkarille löytyy ja on selvästi yksi tämän genin parhaimmista peleistä, mistä saammekin kiittää Atlus Persona Teamia. Itse asiassa pelissä oli ajoittain niin kova SMT-fiilis läsnä, että se olisi minun puolestani voinut vaikka olla nimeltään Shin Megami Tensei: Catherine (vaikkei JRPG olekaan). Todellakin suosittelen tätä kaikille jotka pitävät puzzle-peleistä sekä friikistä tarinankerronnasta.

No huhhuh odotukset Catherine kohtaan nousivat todella korkealle! Tykkäsin varsinkin P4:n tunnelmasta ja hahmojen vuorovaikutuksesta, joten toivottavasti samankaltaista tunnelmaa olisi myös tällä tarjottavana. Tarina on lähtökohdiltaan ainakin todella mielenkiintoinen.

Kuinka paljon Catherinesta on sitä puzzleilua? Stedasin peliä vajaan tunnin ajan ja näytti siltä että tarinaosuuksia oli vähän verrattuna puzzlekohtiin. Ite en diggaillut niistä kohista koska olin sen verran paska siinä.

Pelistä on n. 60-70% niitä puzzleja. Tasojen pituus, määrä ja haaste vain kasvaa loppua kohti.

Ja laatu. Varsinkin ihan loppupuolen kentät ovat mitä hupaisinta pelattavaa, ehkä jopa asteen verran rennompia kuin aikaisemmat. Pituuttahan pelillä ei taida olla kuin se 10h, itse ahmin Catherinen kolmessa päivässä.

Pelissä on myös se harjoittelumoodi, joka on melkein kuin oma moodinsa.

Eikös Catherinea saa nykyään aika reiluun hintaankin? Voisi itsekin poimia jossainvaiheessa pelijonoon.

Zavvista taitaa irrota 25 egellä posteineen alennuskoodilla.

BTW modet voisivat pätkiä tämän Catherine-keskustelun uuteen topicciinsa, jos jaksavat. Voisin sinne päivitellä edistymistä kunhan kerkeän aloittaa pelin. Tuntuu, että keskusteltavaa laudalla riittää.

EDIT: Thanks!

Nonniin tuli tämäkin laitettua tulille. Parit ekat chapterit vedetty ja tarina on kyllä tempaissut mukanaan totaalisesti. Juonta on kutkuttavaa seurailla kun pääkaveri on totaalisen kusessa suhdetouhujensa kanssa. Baareissa käydyt keskustelut ovat hauskaa seurailtavaa ja kieltämättä aiheissa on tuttuja teemoja pitkissä parisuhteissa pyörineelle. Myös päähahmon kelailuja on hauska seurailla. Dialogi on erittäin hyvin kirjoitettu ja on epävideopelimäisen kypsää.

Puzzleosuuksissa tarinaa viedään eteenpäin hieman surrealistisimmissa tunnelmissa, mutta sekin on mielenkiintoista seurailtavaa. Hauskoja ovat myös  puzzlejen välissä tehdyt gallupit parisuhteissa toimimisesta. Vielä kun näkee miten vastaukset ovat jakaantuneet pelaajien kesken niin kyllähän niihinkin vastailee innolla. Tilastollista virhettä tosin luo varmasti pelaajien pyrkimys tiettyyn lopputulokseen pelissä.

Itse puzzlet ovat addiktoivia ja niistäkin olen toistaiseksi nauttinut. Pelaan peliä pääosin tarinan takia, joten valitsin ekaksi peluukerraksi Easy-tason. En halua turhautua ja jäädä jumittamaan sekä missata stooria. Puzzlejen pelimekaniikka on tiukka, jopa niin tiukka, että tällä taidettiin skabailla EVOssakin viimeaikoina.

Loistava peli ja tarinan kehittymistä seurailee erittäin mielellään.

Nyt sitä ketjua ylös, sain meinaan itsekin jokunen päivä sitten viimein korkattua Catherinen. Olen säästellyt tätä jo pitkään odotellen hetkeä, jolloin ei olisi kiire ja voisi fiilistellä homman alulle ajan kanssa. Ja kyllä kannatti, sen verran tunnelmallista ja viihdyttävää tavaraa on tarjolla.

Stoorista täysin samoilla linjoilla ylempien kanssa. Dialogia seuraa mielellään, ja tämän takia baarissakin koluaa aika tarkkaan jengiä läpi, ettei missaa kohtaloita tai hyviä läppiä. Vincentin kuseenjoutumisen vaivihkainen mutta nopea kehitys palkitsee, ja on todellakin jännä nähdä, mihin tässä päädytään. Lisäksi on aivan varma, että vähintään kerran täytyy peli pelata uusiksi, jotta näkee vaikuttaako fiilismittari kaverin valintoihin tiukoissa paikoissa kuinka paljon. Nyt olen pelannut tapani mukaan hienon miehen roolia, eikä ole tarvinnut edes optimoida, kun tuo kiltti lähestymistapa tuppaa tulemaan luonnostaan. Seuraavalla pelikerralla sitten umpi-douchebagina. Jo nyt toimimallit kuten "SEND PIX NAO!" -tekstarivastaus naurattivat, mutta ei ollut vielä pokkaa alkaa sikailemaan.

Peliä aloittaessani olin kans viittä vaille ottamassa easy-tasoa, mutta menin lopulta kuitenkin normalilla. Onneksi. Vaikesaste on ollut todella sopiva ja uusia elementtejä esitellään hyvää tahtia. Parissa ekassa kentässä pelaaminen oli kauheaa kompurointia ja dunkkuun tuli, mutta kun perustekniikoihin pääsee sisälle ja silmä kehittyy, on sopivan reitin etsiminen pikkukiireessä erittäin viihdyttävää. Kuolemia kertyy kyllä, mutta tyynyjäkin tarjoillaan sen verran, ettei "game over" ole alun jälkeen ollut lähelläkään. Unimaailmoiden design ja lammasteemat ovat mielenkiintoisia, ja vastusten huuruisuus upean överiä. Clock towerissa kikkailen tällä hetkellä, eli yli puolenvälin vissiin mennään.

Alkoholin käyttö tosin mietityttää. Pelihän kannustaa siihen, jotta liikkuminen olisi puzzle-kentissä nopeampaa, mutta vaikuttaako tuo mihinkään muuhun? Jotenkin tuntuu, että aina kun olen ryyppäillyt baarissa enemmän, on Vincent jatkanut kaljoittelua myös kämpillä ja näin ollen tullut dorkailleeksi yön aikana, ja kun olen jättänyt vähemmälle, on kaveri mennyt vaan hajonneena nukkumaan. Todennäköisesti ihan sattumaa, mutta Catherine luo tarinallaan sen verran vahvan illuusion, että varsinaisen pelaamisen rajat hämärtyvät helposti. Mikä on vain plussaa.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Niin, ja meilläkin puolisoa on kiinnostanut sangen paljon seurata sekä tarinan kulkua että pelaamista. Ensin tuli toki kettuilua "pelimiehille suunnatusta tissimuijasta kannessa", mikä on, let's face it, täysin validia kritiikkiä. Catherine on hahmona sekä tarinallisesti hyväksyttävä vastakkainasettelun työkalu että sitä katso kuvat -ongintaa, mutta onneksi peli tietää tämän itsekin ja asian tiimoilta saadaan hyvää huumoria aikaiseksi. Pian kihlattu oli kuitenkin täyttä päätä neuvomassa, minkälaista tekstiviestiä tyttöystävälle pitäisi olla laittamassa tai miten vauvamörkökentästä saattaisi selvitä hengissä, ja kyselemässä tasaiseen tahtiin Vincentin uusimpia kuulumisia. Ihanan interaktiivinen kokemus, kaikin puolin.

Tänään sain ensimmäisen läpipeluun loppuun. Viimeiset kentät olivat päräyttävää kakkaa, ja hienona miehenä saamastani true lover -lopusta jäi hyvä mieli.

Ajatuksia pelin loppupuolesta alla:

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Täytyy myöntää, että Bossin rooli ja Catherinen todellinen olemus tulivat molemmat puskista, vaikka jälkeenpäin toki tuntuu, että olisi ehkä pitänyt haistaa. Lisäksi Ericaa koskevat miesvihjailut jäivät hämmentämään. Oliko kyse tosiaan transusta? Kukaan ei sanonut suoraan(ellen sitten missannut jotain), mutta lopun "they used to call you Eric" -läppä ja Orlandon vaikea asennoituminen Tobyn ja Erican muhinointiin antoivat silti vahvasti ymmärtää. Ihan mahtavaa paneutumista yksityiskohtiin, joka tapauksessa. Tarinassaan peli todella loistaa, niin laajoissa kuin hienoissa vedoissa.

Niin, ja itse pelaamisesta vielä. Normalilla siis vedettiin, ja suurimmaksi osaksi puzzle-kentät olivat todella viihdyttäviä ja juuri sopivan haastavia. Parissa paikassa tuli toki turhauduttua, muttei liiaksi. Ainoa suurempi ryppy rakkaudessa oli se kahdeksannen yön parijuoksu Katherinen kanssa. Onneton tekoäly = pelikelvotonta paskaa. Ei yhtään hauskaa hetkeä tässä kentässä, ja kaikki toiveet jokaisen levelin grindaamisesta kultaiseksi kuolivat myös samalla, sillä tuohon ei tee mieli koskea enää koskaan. Harmillinen notkahdus muuten timantinkovassa pelissä.

Vaan kattoos ny vielä. Jos otan seuraavan läpipeluun kans Normalilla, yritän varmaan lähteä siitä, että hion matkalla kiipeilysuoritukset äärimmilleen. Toinen vaihtoehto on ottaa Hard ja yrittää selvitä loppuun asti. :b Loppuja on vissiin kans suhteellisen monta? Ainakin hidden trophyista päätellen, netistä kun en ole faktoja selannut. Eniveis, pari erilaista loppua riittänee mulle alkuun, ja seuraavaksi mennäänkin sitten ultimate mulkeron roolilla. Tappituntumalle Catherinen perään ja pää täyteen viinaa joka ilta. Saas nähdä kuinka hirveät morkkikset moisista valinnoista tulee.