Täytyy myöntää, että Bossin rooli ja Catherinen todellinen olemus tulivat molemmat puskista, vaikka jälkeenpäin toki tuntuu, että olisi ehkä pitänyt haistaa. Lisäksi Ericaa koskevat miesvihjailut jäivät hämmentämään. Oliko kyse tosiaan transusta? Kukaan ei sanonut suoraan(ellen sitten missannut jotain), mutta lopun "they used to call you Eric" -läppä ja Orlandon vaikea asennoituminen Tobyn ja Erican muhinointiin antoivat silti vahvasti ymmärtää.
Ihan mahtavaa paneutumista yksityiskohtiin, joka tapauksessa. Tarinassaan peli todella loistaa, niin laajoissa kuin hienoissa vedoissa.
Niin, ja itse pelaamisesta vielä. Normalilla siis vedettiin, ja suurimmaksi osaksi puzzle-kentät olivat todella viihdyttäviä ja juuri sopivan haastavia. Parissa paikassa tuli toki turhauduttua, muttei liiaksi. Ainoa suurempi ryppy rakkaudessa oli se kahdeksannen yön parijuoksu Katherinen kanssa. Onneton tekoäly = pelikelvotonta paskaa. Ei yhtään hauskaa hetkeä tässä kentässä, ja kaikki toiveet jokaisen levelin grindaamisesta kultaiseksi kuolivat myös samalla, sillä tuohon ei tee mieli koskea enää koskaan. Harmillinen notkahdus muuten timantinkovassa pelissä.
Vaan kattoos ny vielä. Jos otan seuraavan läpipeluun kans Normalilla, yritän varmaan lähteä siitä, että hion matkalla kiipeilysuoritukset äärimmilleen. Toinen vaihtoehto on ottaa Hard ja yrittää selvitä loppuun asti. :b Loppuja on vissiin kans suhteellisen monta? Ainakin hidden trophyista päätellen, netistä kun en ole faktoja selannut. Eniveis, pari erilaista loppua riittänee mulle alkuun, ja seuraavaksi mennäänkin sitten ultimate mulkeron roolilla. Tappituntumalle Catherinen perään ja pää täyteen viinaa joka ilta. Saas nähdä kuinka hirveät morkkikset moisista valinnoista tulee.
Aihe: Catherine
