Pelaajalauta

Ostin sitten heräteostoksena itselleni vasta nyt GameCuben (29e). Nintendon viime sukupolvi on siis hujahtanut täysin ohitse meikäläisen osalta.

Ikaruga on toistaiseksi ainoa pelini laitteelle. Oli kyllä helvetin tiukan oloinen kun testailin tuossa hieman. Onko laitteelle muita hyviä shmuppeja?

Suositelkaas lautalaiset nyt must-pelejä Cubelle! Varmaan ainakin pakolliset Mariot ja Zeldat tulee huitaistua läpi, mutta kai laitteelle muutakin kovaa kamaa löytyy?

Shmupit ovat vähän harvassa, japanista tosin nyt löytyy esim. Radirgy ja Shikigami no Shiro II. Käytännössä ei vain maksa vaivaa modata, kun Radirgy on vähän paska ja Shikigami II:n saa PS2:lle jollain vitosella nimellä Castle Shikigami II.


Mutta onhan noita pelejä, esim. tässä:

Baten Kaitos 1 & 2
Eternal Darkness
F-Zero GX
Final Fantasy: Crystal Chronicles
Fire Emblem: Path of Radiance
killer7
Luigi's Mansion
Mario Kart: Double Dash
Metal Gear Solid: The Twin Snakes
Metroid Prime 1 & 2
P.N.03
Paper Mario: The Thousand Year Door
Pikmin 1 & 2
Resident Evil Remake & 0 & 4
Skies of Arcadia Legends
Star Wars: Rogue Squadron II
Super Mario Sunshine
Super Monkey Ball 1 & 2
Super Smash Bros. Melee
Tales of Symphonia
Viewtiful Joe
Wario Ware, inc.
Wave Race: Blue Storm
Zelda: Four Swords Adventures
Zelda: The Wind Waker

Cuben parhaista moni tulee (tai on tullut) Wiille. Metroid Primet, Pikmin ja RE4 nyt tulee ensimmäisenä mieleen. Ja monet ovat sitten muillekkin konsoleille, kuten Viewtiful Joe, Beyond Good& Evil, MGS: Twin Snakes...jne. Muita mitkä voisi kiinnostaa on Star Fox Adventures, F-Zero GX, Eternal Darkness: Sanity's Requiem, Skies of Arcadia Legends (löytyy DC:llekkin), Baten Kaitos 1&2, Tales of Symphonia, Star Wars Rogue Squardon -sarja (jos star wars kiinnostaa nää on ihan hyviä) tulee nyt ensimmäisenä mieleen. Kaikista aliarvostetuin GC peli on mielestäni Luigi´s Mansion. Peli sai jonkin verran hyvä arvosteluita, mutta metacriticin 78/100 on huutava vääryys ja harva tuntuu peliä erityisemmin arvostavan. Ja kun puhutaan kyseisen sukupolven parhaista Luigi´s Mansion sielä harvemmin on, johon se minusta kuuluisi tai olisi vähintäänkin maininnan arvoinen. Todella persoonallinen, toimiva ja ennen kaikkea viihdyttävä peli. Tämä ja Wind Waker ovat suurimmat must-have pelit GC:llä, jo pelkästään siksi että niiden tunnelma ja "meininkin" on viime sukupolven persoonallisinta.

EDIT: finngamer olikin hiukan nopeampi. Ja sanoikin varmaan kaikki mainitsemisen arvoiset.

finngamerilta unohtui ainakin Viewtiful Joe 2, Donkey Kong Jungle Beat ja Soul Calibur 2 (ellei omista jotain toista sarjan osaa, onhan siinä Link).
Jungle Beat noista on pakko-ostos rumpuineen. Yksi viime genin parhaita tasoloikintoja. Wii-versiosta puuttuu kai kokonaan tuki bongoille? Ja Twilight Princess jollei Wiillä ole jo pelannut.
Ja Baten Kaitos 2:ta ei sitten julkaistu Euroopassa eli pitää pelin lisäksi hankkia Freeloader jos se kiinnostaa. Molemmat Baten Kaitokset ja Skies of Arcadia on myös aika harvinaisia huuto.netissä ainakin. Itse huudin 35 euroa SoA:sta, mutta joku vei 40 eurolla kun en jaksanut enempää panostaa.

edit: http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=102360854
Baten Kaitos muoveissa lähtien 70e, siitä vaan.  ;D

Harmi, että tällainenkin peli pääsee oikeuksiinsa vasta sitten kun hankkii peliseuraa ja Game Boy Advance -pelikonsoleita ne kolmisen kappaletta (oman GC-ohjaimen lisäksi) muille pelaajille, yksinpelinä nimittäin todella kuivaa pelattavaa. Sama pätee myös ensimmäiseen FF: Crystal Chronicles -peliin, jota en kestänyt edes pelata läpi.

Omalla kohdallani GameCube on ollut paras omistamani kotikonsoli ikinä. Suurin osa GameCuben huippupeistä löytyy ainakin toistaiseksi, vaikka haluaisinkin, että hyllyäni koristaisi myös tuo jo aika harvinaiseksi käynyt Zelda: Collector's Editionin. Ikarugaa en ole nähnyt kuin kerran Konsolinetissä myynnissä jollain 40 eurolla, mutta en tietenkään niihin aikoihin osannut arvostaa tuollaisia pelejä lainkaan.

Todella hyväkuntoisen Baten Kaitosin nappasinkin GameStopista tuossa noin pari kuukautta sitten 22 euron hinnalla (muistaakseni), joten enpä tiedä onko mitään järkeä ihan upouutta Baten Kaitosta mennä tilaamaan jostain Huuto.netistä 70 eurolla. Tales of Symphonian kanssa nykyään vähän eri asia, en ole nähnyt sitä peliliikkeissä myynnissä sitten vuoden 2006. Nettikauppoihin siis turvautuisin tämänkin kohdalla.

Jep, ja häpeän paljon sitä että menin aikoinaan myymään Sunshinen pois (vaikkei se mikään maailman paras peli olekaan, mutta silti yllättävän rentouttava ja mukava). Pikminit olisi myös kiva kokea, mutten oikein tue näitä NPC-versioita.

Muistutuksena, että Ikarugan PAL-versio on 50-hertsinen bugikasa.

Super Monkey Ball (http://www.youtube.com/watch?v=RFoDianqL1M), F-Zero GX, Viewtiful Joe, REmake ja Timesplitters 2 ovat Nintendon pelien ohella ne tärkeimmät. Ikaruga ja MGS toimivat paremmin alkuperäisalustoillaan. Skies of Arcadia on aika 50/50: Dreamcastilla on parempi äänenlaatu ja graffat, mutta PAL-versio on 50Hz eikä randomtappeluita pysty vähentämään. Cubella on myös jotain extrahuttua.

Tietty jos RE4:sta jostain kumman syystä ei ole vielä nipakoneella pelannut, niin se menee listan kärkeen.

Hmm, Luigi's Mansion ja Star Fox Adventures olivat kyllä mulle aikamoista kuraa. Luigi's Mansionia en tainnut ikinä pelata edes läpi ja Star Fox jäi äärimmäisen yksioikoisena napinhakkaamisena siihen yhteen läpipeluukertaan. Grafiikat olivat ihan kivat ja niissä kiiturikohtauksissa oli jopa oikeaa vauhdin fiilistä mutta muuten koko peli oli helvetin tylsä. Ja ne Arwing-kohtaukset... mitä vittua?

Super Mario Sunshinesta on keskusteltu mm. täällä. (https://www.pelaajalauta.fi/forum/pelikeskustelu/round-1-super-mario-64-vs-super-mario-sunshine/)

Wind Waker, jokin siinä ei vaan pelaa. Täytyy varmaan perustaa samanlainen ketju kuin tuosta Super Mario 64 vs. Super Mario Sunshinesta.

Kun mä katson tota pelihyllyäni niin kyllä mun suosikeikseni GC:llä jäivät Pimin ja Ikaruga. Aikamoinen takapakki N64:n ja Dreamcastin jälkeen.

Star Fox Adventures on kyllä hiukan mitään sanomaton. Voi siitäkin suurimmat seikkailun ystävät pitää, mutta mitenkään erikoinen pelinä se ei ole. Luigi´s Mansion on kyllä minusta GC:n parhaimmistoa. Se nyt ei oikeastaan sano mitään, mutta viihdyin pelin parissa todella hyvin, vertaa mihin peliin vaan kyseisessä sukupolvessa. Ja tulihan se läpi vedettyä helposti. Voihan olla että LM:n hohto tulee osaksi myös siitä kun se oli ensimmäinen GC-pelini. Ja onhan siinäkin se tietty Nintendon tyyli, että eihän se "sovi" kaikille. Mutta minuun peli kyllä iski hyvin.

Luigi's Mansionhan on nimenomaan todella herttainen ja hauska peli, jonka jaksaa ainakin sen yhden kerran pelata läpi.

Kliseisyyden uhalla mainitsen minäkin Metroid Primet ja Wind Wakerin konsolin parhaimmistona. Varsinkin ensimmäinen Prime on yksi parhaimmista peleistä koskaan.

Star Fox Assault ei ehkä kuulu konsolin parhaimmistoon, mutta Namco teki ihan perushyvän Star Fox -lentelyn. Suosittelen jos pitää aiemmista osista. Raren Adventuresin pelaaminen jäi melko vähiin, mutta sanoisin että tämä on se Cuben oikea Star Fox.

Battalion Wars ei ollut sekavan pelattavuuden takia omaan mieleen, mutta moni on tuotakin kehunut.

Super Mario Sunshine ei ehkä ole paras Mario, mutta silti loistavaa tasoloikkaa. Brawlia viimeaikoina pelanneena mielessä on mm. pelin loistavat musiikit.

Helvetin hyviä suosituksia on tullut! Ikaruga oli pääsyy koneen hankintaan, mutta kyllähän laitteelle laatukamaa riittää. Mainitsemanne j-ropet tulee varmaan ainakin  tsekattua, kunhan niitä vain jostain löytäisi. Skies kiinnostaisi varmaan eniten.

Mites muuten Twilight Princessin Cube-versio? Onko graafisesti ym. vastaava kuin Wiillä? Löytyyköhän peliä edes enää mistään?

Super monkey Ballia ja Luigi's Mansionia suosittelisin, sekä Sunshinea tottakai.

EDIT: SMB:ssä on myös maailman paras minipeli, Target monkey.

Prime, Wind Waker, Luigi's Mansion, Melee.

Peli nousi vähän päälle vuosi sitten koettuna top kymppiini. Survival-adventure-horroria. Eräs hienoimmista audiovisuaalisista toteutuksista koskaan ja päälle vielä mielenkiintoinen tarina. Jumalauta jos tämän uskaltaa jättää noista listoista poies. Eternal Darkness my ass.









Ja killer7.

Juuh, REmakea suosittelisin itsekin. Eternal Darkness ei tuntunut läheskään yhtä tunnelmalliselta. Ihan ok, mutta se tuntui melkein saaneen enemmän arvostusta ihan vain siksi, että oli jonkin sortin aikuisempaan makuun suunnattu "kauhu"peli Cubelle. Siinä oli ihan hyvä idea, muttei se kuitenkaan ollut mielestäni aivan hypensä arvoinen tuotos. Eipä mua pelottanut sen aikana yhtään, siinä missä kaiken maailman REmaket ja Silent Hillit ovat jääneet pariinkin otteeseen kesken, kun ei ole saanut pakotettua itseään pelaamaan niitä.



REmaken lisäksi omassa Cuben Top 5 -listasta löytyy Super Mario Sunshine (parempi kuin Galaxy ja 64, imo), Viewtiful Joe (vaikka PS2-versiossa on jotain lisuketta, pidän tämän pelaamisesta enemmän Cuben ohjaimella), Fire Emblem: Path of Radiance (paras pelaamani Fire Emblem) ja Phantasy Star Online Episodes I & II (can you say addictive?).

Resident Evil remake oli kyllä hieno ja juonikin mielenkiintoinen. Mutta ohjaus oli niin hirveää että alkoi miettimään onko juonen alusta jätetty se kohta pois jossa pelihahmo on brutaalisti perseraiskattu, kun liikkumisesta ei vain tullut mitään. En ole ikinä ymmärtänyt (todennäköistä) ideaa RE:n takana: "Tehdään pelistä kankea että se pelottaa". Siis WTF?! O_o
Ja siis en kiistä sitä etteikö RE olisi tunnelmallinen peli. Visuaalisena viihtenä, erityisesti pelien mittapuulla, se on hieno saavutus.

Ei se ole kankea. Hahmo juoksee, kääntyy 180-astetta napinpainalluksella ja omaa jopa jotain veitsiä ja tasereita jos Zombi pääsee iholle. Remake on myös niin hyvin tasapainotettu vihollisten sijoittelusta kartanon suunnitteluun, että "kankea ohjaus" läppä on läppä.

Oikeasti peli on äärimmilleen hiottu. Taistelu on sijoittumista ja oikeaan aikaan pakoon pötkimistä. Lähempänä siis jotain seikkailupelejä kuin räiskimistä.

Tosiaan! "Tervassa polviaan myöten" -tyyli ei ole kankeaa, koska peli on tasapainoitettu "tervassa polviaan myöten" -tyyliin.

Itsellä Cuben suosikkeja ovat etenkin eka Metroid Prime sekä Wind Waker. Näiden jälkeen kovin on Super Smash Bros Melee joka on vieläkin paras Smashi tähän asti.
Muita klassikkoja ovat tietenkin Resident Evil remake ja Ressu 4 myös Metroid Prime 2 Echoes on testaamisen arvoinen. Itselle se oli/on suuri pettymys.
Super Mario Shunshineä suosittelen varauksella. Itse en ainakaan pelistä kauheana pitänyt. Hieman tylsä ja keskiverto Mario.

Niin jos pidät leppoisesta pelaamisesta ja uusista kavereista niin suosittelen parasta Animal Crossingia koskaan. Eli sitä ekaa Crossingia(Japanin N64 AC:ta ei lasketa täällä ekaksi!!).

Mario Kart Double Dash on myös hirmuisen hupaisan hauskan paras etenkin 4 pelaajalla. Tätä tuli aikoinaan tahkottua porukalla, ja hauskaa oli. SSBM on myös täydellinen kaverien kanssa.

Mitään erikoisempia en nyt tässä ala keksimään. Nuilla peleillä jo pärjää ihan hyvin.

Melkolailla sama kuin Wiin peli. Ohjaus on tietenkin "tylsempi". Tätä ei kyllä löydä kaupasta enään kovin helposti, huuto.netistä varmaankin löytyy pari. Itselläkään ei tätä ole mutta kaverilla on. Pitäis joskus lainata ja tutkia paremmin GC-version eroavaisuudet.

RE:n ohjaus on hidas, turhauttava, kömpelö, jäykkä. Ja saahan siitä pitää jos haluaa. Ihan vapaasti. Mutta minä en ole ikinä sen loistoa ymmärtänyt. Yritin kyllä ymmärtää, mutta mielenkiinto hävisi ja turhauduin kun jouduin pyörittämään kömpelöä ja jäykkää hahmoa hitaasti ympäri. Viimeistään silloin kun tuli puzzle osuus ja tuolla tyylillä piti kiertää pelialuetta. Peli oli kuin Monkey Island. Se olisi toiminut varmaan loistavasti jos olisi ollut hiirellä (tai Wiimotella) ohjattu point-and-click tyylinen kauhuseikkailu. Mutta kuten Monkey Islandinkin tapauksessa, kun siirryttiin napeilla liikkumiseen, hommahan levisi käsiin ihan täysin, eikä sitä jaksanut pelata kuin sen 30-60min.

Hitaasti ympäri? Siinähän on tosiaan se 180-asteen pikakääntyminen ja pienemmissä käännöksissä ei mene todellakaan kauaa. Onhan se hieman kömpelöhkö, mutta ympäristöjen suunnittelussa on tosiaan otettu se huomioon, joten sen ei pitäisi synnyttää mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Haha Heinz kokeileppa sitä peliä joskus selvinpäinkin.

Niin...kaikilla meillä on omat ongelmat. Minulla se on RE:n ohjaustuntuma.

Riepu-edit: Koin parhaaksi vielä poistaa henkilökohtaisemmaksi menneen kommentin. Oltiin samaa mieltä tai ei, ei tällainen ole tarpeellista.

RE:n kontrollipuoleen liittyvän keskustelun voisi sitten alkaa jättää tähän, kun homma ei tunnu menevän kovinkaan järkevään suuntaan.

Niin joo ja...


Sunshine on kyllä yksi niistä peleistä, jotka pitää vähintään kokea. Ei paras Mario, mutta minusta ehdottomasti paras 3D-Mario, vaikkei laadullinen ero olekaan valtaisa kun kuusneloseen ja Galaxyyn vertaa.

Heh :) Minä luulin että sinä olet aina ollut "osuvan-fiksuja-giffejä" vastaan :) Mutta olen pahoillani en vain vääntänyt tarpeeksi rautalangasta jälleen:

Korjaus:
...mielenkiinto hävisi ja turhauduin kun jouduin liikkumaan kömpelöllä ja jäykkällä hahmolla. Se ei vain ollut hauskaa. Ehkä olisin siihen tottunut ja sisäistänyt pelimekaniikan ja ympäristön nerokkaan sovituksen siihen jos olisin jauhanut peliä muutaman tunnin, mutta kun parempaakin pelattavaa löytää niin miksi ihmeessä olisin niin tehnyt? RE:n meininki on tunnelmallista ja hienoa, mutta hidasta, kömpelöä ja aika tervaista menoa. Sinulle selvästikkin riittää että peli on tasapainoitettu tämä silmällä pitäen, kun niin kerroit, mutta minua se ei kiinnosta. Enkä usko että pitäisin mistään toimintaan painoittuneesta seikkailusta jossa tempo on hidas ja pelimekaniikka kömpelö ja hidas. Ei ainakaan tule mieleen sellaista...

Sinä saat toki siitä pitää. Mutta se että sinä siitä pidät se ei todellakaan tarkoita sitä että minä siitä pitäisin. Oikeastaan olen huomannut "ajan saatossa" että yleensä jos sinä jostain pidät niin minä siitä tuskin pidän. Kyse voi olla siitä että en hae juurikaan nerokkuutta peleistä, vaan hauskaa ajan viettoa. Ja jälleen kumpikaan näistä ei ole väärin. Vain erilaisia suuntia lähestyä pelaamista.


Tästä keskustelusta tuli niin mieleen "keskustelut" peliplaneetan puolelta. Tästäkin saa jokainen vetää oikeutetut päätöksensä onko se hyvä vai huono juttu.


EDIT:
My bad. Käytin viestin tekemiseen liikaa aikaa ja huomasin tuon vasta jälkikäteen.

Wiin ja Cuben TP:t ovat peilikuvia toisistaan. Hah tää topicci sai meikänkin fiilistelemään Cube aikoja. Ei muutakuin violetti kuutio esiin ja pelaamaan Zeldoja  8)

Höpö höpö. Taistelut ovat boardien suola! Oikein kaiholla muistelee niitä peeloplaneetan ja vanhojen boardien taisteluita. Jos uusilta boardeilta jotain puuttuu, niin verenmakusuussa käytävät last man standing-battlet.

Oma mielipiteeni on, että RE-pelien ohjaus on kauttalinjan erinomaista. Itse en ole ikinä ymmärtänyt tuota kömpelyyttä, eikä mulla ole ole ikinä ollut mitään ongelmia Evilien ohjauksen kanssa. Näkisin tässä ongelmana sen, että pelaaja on tottunut normaaliin third person -pelien ohjaukseen ja sitten ei ole omaksunut uutta tyyliä.

Luulisi sen pelottavuuden ja jännityksenkin rapisevan jos noita vanhoja Resident Evileitä pelaisi näppiksellä ja hiirellä, kuin jotain kynäriä.

Jotta olisit ehkä huomannut, etteivät ne kontrollit nyt niin järkyttävän paskat olleetkaan? Olet oikeasti vain paska pelaamaan, jos REmakenkin pelaaminen tuntuu joltain tervassa juoksemiselta.


Hieman kömpelöhkö ehkä, mutta ei se niin hirveän hidasta mielestäni ole. Toki tuo on jotain sinkohipparäiskintää tai ninjakarkeloita hitaampi, mutta mielestäni hahmot kuitenkin juoksevat ihan sutjakkaasti paikasta toiseen. Kunhan ei panikoi hirveästi, niin saa väisteltyä zombiet ja isojen lopparimonsujen iskut suht helposti.

 Toimintaan painottunut? Vaikka pelin aikana tapetaankin melkoisen monta zombieta, emmää näe etenkään pre-RE4 (tai ehkä pre-Nemesis) -aikaisia Ressoja (eli ainakaan kahta ensimmäistä) mitenkään hirveän toimintapainotteisina. Pääpaino on nimenomaan ympäristöjen tutkailuilua, jota zombi-/ömppimönkiäis-hyökkäykset vain hankaloittavat ajoittain. Silloinkin yleensä maksimissaan 2-3 zombin voimin. RE3 oli askel hieman toimintapainoitteisempaan suuntaan, jonka RE4 vei vielä pidemmälle.

Kyllähän sitä taistella saa tiettyyn rajaan asti, ja kyllä homma voi ihan jatkua jos ei överiksi menoa vedetä. Tosin pitäisi näillä näkymin pistää jokin Ressa-ketju nyt tuotantoon ellei sellainen löydy jo.

Kyllähän toi on pitkälti tottumiskysymys. Osansa tunnelmaa luo juuri nämä "rekkakuski"-kontrollit. Remakessapa ei ole niin luksus näyttelyä kuin orig.

Ite hehkuttaisin Eternal Darknessia. Taitaapi löytyä vielä verrattaen edullisesti toisin kuin monet muut cubepelit nykyään. Eikös noista RE-remakeista pitänyt tulla kaikista paranneltu versio, mutta vaan eka tehtiin? Muut sitten pleikkarigrafiikoilla. Onko jollain tietoa onko nämä ok-porttauksia vai jotenki juosten kustu?

No se nyt tuskin on mikään uutinen että en ole kovinkaan taidokas pelaaja. Ja ehkä "paska ohjaus" on hiukan huonosti sanottu, koska se on ihan tarkoituksella sellaiseksi tehty. Mutta minä en siitä pidä. Tosin vika on ilmeisesti ennemminkin vähän sama kuin lentosimulaatioissakin: En pidä genrestä.

Ihan sama miksi sitä nyt loppujen lopuksi sanoo, sielä se kuitenkin on. Yritin vain tuoda mahdollisimman monta eri sanaa esille, niin jokainen voi valita niistä mieleisensä.

Twilight Princessiä pääsen sitten ensimmäiseksi koneellani vääntämään (kiitokset Stavrosille). Peli on, noloa kyllä, ensikosketukseni 3D-Zeldoihin. (Phantom Hourglassia ei lasketa, 2D-mekaniikka ja onkohan edes kunnon Zeldakaan?)

Innolla venailen kyllä, pelin ilmestyessä olin saakelin kateellinen kun en päässyt peliä pelailemaan.

Paska on paskaa, vaikka se olisi tarkoituksella väännetty. Ei ensimmäisten Resident Evilien kankeus jää ainoastaan hahmon ohjaamiseen. Yleinen pelimekaniikka on erittäin rajoittunutta muutenkin. Kiinteät kuvakulmat mahdollistivat tunnelmallisia otoksia ja hienoja esirendattuja taustoja, mutta eiväthän ne oikeasti tehneet itse pelille hyvää. Siksi RE4 olikin suunta parempaan, vaikka siinäkin oltiin vielä kaavoihin kangistuneita.

Yleinen epäluulo on myös että peli olisi vaatinut jotain fps -kontrolleita toimiakseen paremmin. Ei, vaan jo oikeasti analoginen hahmon ohjaus olisi pelastanut paljon. Toki ensimmäinen peli suunniteltiin pleikkarin D-padia silmälläpitäen, mutta olisi siihen REmakeen voinut päivittää uudelle vuosituhannelle muutakin kuin vain taustat.

On?

Ei mitään henkilökohtaista Miggeä kohtaan, kunhan nyt heitän oman mielipiteeni tästä aiheesta Miggeä lainatakseni. ;)


Totta kai ne taustat antoivat paljon lisää. Staattiset taustat antoivat grafiikoille mahdollisuuden olla ainakin yhden sukupolven edellä kuin jos vertaa sen aikaisiin kolmiulotteisiin räpellyksiin. Tai no, ehkä ei vain yhtä sukupolvea, kyllä REmaken ja Zeron ympäristöt ovat kutakuinkin niin nättejä kuin SD-telkkarista irtoaa. (Zeron taustoissahan oli vielä kohtuu paljon animaatiotakin, valoja ja varjoja, heiniä yms.)

Kauhua ne taas lisäsivät sitä kautta, ettet nähnyt kuin juuri sille alueelle minne pelintekijät antavat nähdä. Jokaisen nurkana takana voi olla mitä vain, kuuluipa korviin epämiellyttävää laahustusta tai ei.

Ja nämä kuvakulmat unohtuvat myös aina kaikilta jotka kontrolleja kankeiksi haukkuvat. Tiukoissa tilanteissa ja tiuhaan vaihtuvien kamerakulmien aikana tarvitaan kontrolleilta luotettavuutta. Mikäli hahmoa voisi ohjata aina niin että se menisi analogitikun painamaan suuntaan, syntyisi aina ongelmia kun kuvakulma vaihtuu. Osa kuvakulmista ovat myös aika äärimmäisiä, (esim kamera on maan rajassa kuvaten yläviistöön) jolloin ei vain ole selvää miten hahmon kuuluisi liikkua jos painat ylös tai alaspäin.

Kyllä se niin vain on, että staattisiin taustoihin tämä "tankki"-ohjaustyyli on paras, ja staattisten taustojen edut tuossa jo listasinkin.

Tuokin on perusteltu näkökulma. Vaikka olisihan nämä kuvakulmat sovittaa siihen analogiseenkin ohjaukseen. En usko että analoginen ohjaus olisi mitenkään estänyt tunnelmallisempien kuvakulmien käytön. Se on totta että tuskin pelaaminen kovin sujuvasti onnistuisi jos tiukan takaa-ajon aikana kuva kulma "heittäisi ympäri" seuraavassa ruudussa, mutta onhan nykyinenkin "tankki-ohjaus" (hieno sana tähän tilanteeseen) sovitettu pelaamiseen, niin kyllä se varmaan olisi onnistunut analogisenkin kanssa vauhdikkaimpiin kohtauksiin. Se olisiko tämä syönyt tunnelmaa onkin hankalampi kysymys. Nykyisen mekaniikan puolustajista varmasti, kun siitä pitävät. Jos staattisista taustoista olisi joutunut luopumaan niin olihan se tunnelmallisuus sitten varmasti kärsinyt.

Miggen mainitsema D-pad sovitus kuulostaakin varsin loogiselta "syyltä" RE:n mekaniikkaan. Se kuulostaa ihan ymmärrettävältä kun ajattelee että analoginen ohjain ei olisi ollut saatavilla. Ja kun tästä ohjauksesta tuli jonkinlainen RE:n tavaramerkki, niin eihän sitä sitten jatko-osinkaan vaihdettu.

En kyllä tiedä kuinka analoginen ohjaus olisi toiminut RE:ssä suoraan. Muistaakseni esim. FF7:ssahan on staattiset taustat ja analoginen ohjaus. Mutta en ole ikinä FF7:nkaan ohjauksesta erityisemmin pitänyt ja siinäkin tuli usein vähän haettua niitä linjoja liikkumiselle. Sama toteutus taisi tosin olla FF8:ssakin ja se taisi muistaakseni toimia jo hiukan paremmin, vaikka ei siitäkään erityisen hienoa kuvaa ole jäänyt. Onhan PSOnen FF-pelit ihan erilaisia kuin RE, mutta RE:n tempo oli sen verran rauhallinen että eihän se nyt mitään erityisen "soljuvaa" ohjausta varmaan vaatisi, mutta hiukan "notkeampi" (paremman sanan puutteessa) olisi ollut enemmän mieleeni. Ja ymmärrän kyllä kuinka jotkut varmasti hirttävät minut mielessään kun puhun RE:stä ja FF-peleistä samassa lauseessa. Kuhan kirjoittelen mietteitäni.

Onhan tuota analogiohjausta staattisten taustojen kanssa käytetty niin, että kuvakulman ja samalla hahmon suunnan vaihtuessa hahmo kulkee eteenpäin riippumatta siitä mihin suuntaan analogitattia väänsi edellisessä ruudussa. Kovasti yritin miettiä esimerkkiä pelistä jossa tätä käytetään, mutta en oikeasti saa nyt yhtään mieleeni. . .
Ei tämäkään ohjaustyyli mikään toimiva ole, sekaisin siinä menee kun pitäisikin vaihtaa suuntaa ruudunvaihdoksen jälkeen. . .

En ole kyllä oikeastaan ottanut huomioon liikkumista kun puhutaan Resident Evil ns. kömpelyydestä, kiitos sen 180-käännöksen ja varsinkin automaattitähtäyksen, vaan enemmänkin pelin inventaarion ja tallennussysteemin joista kummatkin taitavat olla vieläkin samanlaisina sarjassa.

Ja mitä itse topiciin tulee, niin kai minun täytyy taas kerran mainita Chibi-Robo! vaikkei kukaan sitä kuitenkaan pelaa :(

Mitä sitten? Kyllä jokaisen pitäisi se tajuta, että tiukasti rajatut pelikokemukset ovat niitä parhaita. (WRPG-nörtit on asia erikseen). "Rajoittunut" ei vielä yksinään meinaa juuta eikä jaata laadun suhteen.


Tämä on kaikkein käsittämättömin lause mikä tässä topicissa ollaan nähty? Siis miten pelisarjan yksi tavaramerkeistä (ennen nelosta) "ei tehnyt pelille hyvää"? Täysin järjetöntä. Finngamer hyvin jo sen perusteli eikä se ole mikään makuasia. Vapaat ja kolmiulotteiset ympäristöt olisivat tehneet pelistä täysin erilaisen.


?! Ai niinkuin Devil May Cryssa, jossa hahmo juoksee siihen suuntaan mihin tatti osoittaa? Ei hyvää päivää... olisipa Zombeista vastusta. No tällaisissa keskusteluissa viihtyvät yleensä heittävät siihen legendareplyt tyyliin "no olisivat ottaneet sen huomioon muuallakin"! Jee. Ai niinkuin tekemällä zombeista kaksi kertaa nopeampia, kestävämpiä ja paremmalla "AAAIII:lla" varustettuja :lol: Tsekkaahan mitä kirjoittelet.



Niin tässä voidaankin miettiä hetki miksi analogi-ohjausta ei remakeen "päivitetty". Siksi, että Mikami ei "osannut" vai siksi, että se palvelisi pelikokemusta paremmin (http://www.awimb.com/fudforum/images/smiley_icons/sherlock.gif)




Seiskassa mentiin vielä d-padilla. Kasissa analogiohjaus jo on ja toimii hyvin. Ysissä se onkin sitten hiottu aika loistavaksi. Mutta eihän näillä pelisarjoilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa.




DMC. Toimi joskus ja joskus se vitutti.


Inventaario vitutti minuakin välillä, mutta ei remakessa, jossa arkut ja esineet ovat aseteltu melko täydellisesti. Selviytymistä helpotettiin vielä niillä puukoilla ja tasereilla, jotka eivät vieneet inventaario tilaa. Ja eihän kauhupeleissä muunlainen tallennussysteemi voi toimia eihän? Ainoa pöljä juttu ovat ne ink-ribbonit (joista silti tykkään) ja helpommalla vaikeustasolla niitä on tuplasti se määrä mitä niitä tarttee.

Onhan tuota, vaikken kyllä itsekään juuri tähän hätään muista tarkalleen mitään yhtä malliesimerkkiä. Muistan vain sen, että kuvakulman vaihdos on aiheuttanut pientä epämukavuutta pelaamiseen ja joskus on tullut mentyä vahingossa takaisin edelliseen "ruutuun", kun on jatkanut samaan suuntaan painamista, mutta toisessa kuvakulmassa se onkin tarkoittanut takaisinpäin kulkemista.


Joo, inventaario oli jossain määrin ärsyttävä, mutta senkin kanssa oppi elämään. Etenkin sen jälkeen, kun oli Resident Evil 1:nkin pelannut läpi kymmenisen kertaa ja muisti mitä puzzlen-ratkomisvälineitä kannatti pitää mukana milloinkin... Nykyään inventaariot ovat melko erilaiset. Avaimet ja muut etenemiselle välttämättömät esineet eivät enää kuluta tilaa inventaariosta jne.

Pelin tallentaminenkin on muuttunut melkoisesti. RE4:ssa oli vielä vanhat kunnon kirjoituskoneet, mutta ei tainnut olla enää ink ribboneita. RE5:ssa on auto-savet ja checkpointit. :(

Ei mielestäni yhtään sen rajoittuneempaa kuin hidastempoisemmissa seikkailupeleissä yleensäkään (ja sellaisia ainakin kaksi ensimmäistä Ressaa ovat). Pelimekaniikka oli juuri sellainen mikä RE1:n kaltaiseen peliin sopii, ei siihen olisi hieman parempaa inventaariota lukuun ottamatta tarvinnut tehdä oikeastaan mitään muutoksia.

Ja vaikka RE4 olikin erinomainen toimintapeli, se oli "huono Resident Evil" eikä mielestäni yksiselitteisen hyvä askel parempaan. Ymmärrän kyllä, jos joku pitää siitä enemmän kuin ensimmäisistä osista, mutta eipä tuolla ollut enää hirveästi tekemistä aikaisempien kanssa, mikä oli mielestäni huono asia, toisen mielestä ehkä hyvä. Mieluummin olisin ottanut jonkinlaisen sekoituksen RE1:stä ja RE4:sta (enemmän kuitenkin ykköstä kuin nelosta). Eipä siinä ollut juurikaan mitään survivalia, horroriakin erittäin vähän. Erinomainen peli siis itsessään, mutta aikaisempien pelien fanille pettymys monella tapaa.

DMC-sarjassa on juurikin tuo analoginen ohjaus + staattiset kuvakulmat.

Oma kontribuutioni tähän ketjuun: Cubelle ei ole hyviä pelejä, paitsi Mega Man Collectionit.

Sillä voi pelata myös GBA-pelejä.

Sen verran luokaton teos on, että en tiedä haluanko laskea sitä sarjaan kuuluvaksi.

Niin, kauniita esirendattuja taustoja...

...sekä tunnelmallisia otoksia, kuten itsekkin tuossa sanoin.

Tästä analogisuudesta näytti muodostuvan nyt sitten pienoinen väärinkäsitys. Tottakai esirendatuissa taustoissa ja kiinteissä kuvakulmissa kyseinen ohjaustyyli on ainut toimiva. Analogisuudella ainakin itse tarkoitin että käytetään hyväksi analogiohjaimen alkuperäistä hyötynäkökulmaa. Eli hahmon liikkeen nopeuden voi saumattomasti itse määritellä. Täytyy myöntää ettei RE ole nyt tuoreessa muistissa, mutta muistaakseni hahmolla oli kaksi nopeutta, kävely ja juoksu.

Joo ei. Kaverilla on niin kova tarve ymmärtää väärin, etten jaksa tähän tämän enempää vastata.

Tjaa, että omia luokitteluita. Itse olen sitä juuri tässä pääsiäisloman aikana pelaillut ja en kyllä luokattomaksi laskisi millään mittareilla, vaikka toki muiden Zeldojen varjoon jääkin. Ymmärrän kuitenkin että suhteellisuuden taju voi hämärtyä kun puhutaan Zeldoista.

Eh mitä ihmettä niillä juoksemisen ja kävelyn välivauhdeilla remakessa sitten tekisi? Puhumattakaan siitä miten epämukavaa tuollainen ohjaus tatilla olisi.

Juu-u, joiden perään sanoit etteivät ne tehneet pelille hyvää. Johon luonnollisesti piti tarttua.

REmake on aivan loistava, enkä ole koskaan tajunnut, mikä siinä ohjauksessa nyt niin vaikeaa on. Pitää olla kyllä melkoisen vajaa, jos sitä ei osaa.

Pelaan just Viewtiful Joeta V-Rated –vaikeusasteella ”fresh” Silvialla (eli ei mitään skillejä vielä ostettuna). Jumalauta tässä saa turpiinsa niin, että tukka meinaa lähteä. Tässä on jopa pakko syvällisemmin opetella, miten peli ja viholliset oikeasti toimii. Haastavinta hommaa on tähän mennessä ollut niiden revolverityyppien hoitelu yhdellä VFX–palkilla. Pitää hidastaa aikaa, että saa lyötyä luodit takaisin ja sitten pitäisi vielä riittää virtaa sen tyypin moukaroimiseen. Samalla, kun toinen apina räiskii selkään. Sitten, kun VFX loppuu, niin se on laaki ja vainaa. Muuten kestää jopa kaksi osumaa. No ei kun treenaamaan. Tätä lisää.

Jotenkin en VJ:ssä ikinä jaksanut kunnolla harjoitella. Se oli jotenkin niin yli-vittumainen peli : D

Löyty hyvä taktiikka, jolla selvitä kahdesta samanaikaisesta revolverisankarista. Tosi tarkkana saa olla edelleen, koska tekoäly on suorastaan murhaava. Tyypit voivat ampua ylös, alas, sivuille ja 45° kulmassa kaikkiin neljään suuntaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että missä ikinä seisotkaan, olet vaarassa saada luotia hattuun. Tekoäly on erittäin tehokas ja tyypit siirtyvät salamana paikkaan, josta voivat osua pelaajaan. Molemmat pyssysankarit täytyy siis pitää kiireisinä, jottei toinen ammu sinua kuin moukaroit sitä toista. Siihen auttaa mach speed. Stunnaa yhden vihollisen lyömällä vihollisen ampuman luodin takaisin ja sitten mach speed päällä kurmottamaan. Mach speedilla combottaessa pelaajasta ilmestyy kuvajaisia, jotka lyövät sattumanvaraisesti jotain vihollista. Kun ruudulla on vain kaksi vihollista ja yksi niistä on jo muutenkin nyrkkisateen alla, kuvajaiset lyövät aina sitä toista vihollista. Kuvajaisen tekemä isku keskeyttää vihollisen ampumisyritykset.

Juuh, ensimmäinen Viewtiful Joe oli kyllä melkoinen tekele. Joel saa kaikki sympatiani: Kun lopulta sain itse kaikki vaikeusasteet tahkottua läpi, ei ihan heti tehnyt mieli uutta yritystä.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Ultra V-Rated Alastorilla

Fire Emblem: Path of Radiance tuli hommattua kun se kybällä irtosi. En ole ennen sarjaan tutustunut, minkälaista settiä pelillä on tarjottavana? Hyvät arvostelut ainakin metacriticissä. Vissiin ainakin haastava pitäisi olla. :P

Kannattaa ottaa ihan suosiolla helpompi vaikeustaso niin ei poksahtele verisuonet. Itellä kosahti viimeiseen bossiin, ei yksinkertaisesti mitään jakoa kun yhtä tärkeää kykyä ei ole tarpeeksi monella hahmolla :/

Eipä mulla ollu mitään vaikeuksia Normalilla. Ainoastaan yksi hahmo kuoli, ja sekin vahingossa, kun en hoksannut ajatella, että kyseinen heiveröinen herra oli vähän turhan lähellä vihollisen jouskarihemmoa. Enpä jäänyt kaipailemaan, kyseessä oli sen verran turha hahmo, jolla ei oikein saanut mitään aikaiseksi.

Path of Radiance on yks mun lempipeleistä GameCubella. Jää ehkä jälkeen vain Viewtiful Joelle ja Metroid Primelle.

Niin se ois itelläki pitäny alottaa normalilla.

Oliko se cuution Rebel Strike III arvostettu? Käppäily osuudet vissiin ihan anuksesta. Entä mitä siitä saa pulittaa?

Eikös Hard auennut vasta läpipeluun jälkeen? Joten Normal on se "vaikein", jonka ensikertalainen voi valita. Ei ainakaan mitään Easyä kannata valita.

Kuten jo itsekkin mainitsit, jalkaisin kun ollaan niin homma ei vaan toimi. Onneksi lentelytehtäviä on niitäkin useampia. Parasta tuossa kuitenkin taitaa olla mahdollisuus pelata Rogue Squadron II kaksinpelinä.

Path of Radiance on tosiaan loistava peli. Eikä tuo normaalilla tosiaan edes kovin vaikea ollut. Saattaa ehkä vaihdella riippuen mitä hahmoja kehittelee.

Ite sekoilin näköjään. Wiin Fire Emblem on jo jonkin verran haastavampi tosiaan.