Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointisähköposti saamatta?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
Vaalea Tumma
Sivuja: [1]
Tulostusversio
Aihe: Definitiivinen tasohyppelymärehdintä  (Luettu 4829 kertaa)
Definitiivinen tasohyppelymärehdintä « : 08.02.2012 12:58 »
MasterTK ilonpilaaja Jäsen Viestejä: 2 780 Basaaripisteet: 6 Profiili EDIT: Splittasin äänestysketjusta. t: Freijo.


Mega Man 2
Donkey Kong Country 2
- En pysty ymmärtämään Mega Manin suosion syytä muulla kuin nostalgia-arvolla, onhan vastassa yksi parhaista (ellei paras) tasohyppelypeli. Musiikit ovat ihan kivat, mutta eivät suurimmalta osin erityisesti sykähdytä tai jää mieleen (Wily's Castle on toki hieno klassikko, johon törmää jatkuvasti kaikkialla). Pelillisesti ei vaikuta mitenkään erikoiselta (tyhjästä ilmestyvät, lähinnä muistia tarvitsevat palikat on tylsintä tylsää ikinä). Muutenkin peli tuntuu mielestäni painottuvan turhan paljon tylsällä tapaa ulkoa muistettavuuteen. Mainittakoon, ettei minulla ollut käytännössä mitään kosketusta (Wily's Castlen musiikkia lukuunottamatta, jota sitäkään en olisi välttämättä osannut peliin yhdistää) Megan Man 2:een (tai muihin sarjan peleihin) ennen kahtakymmentä ikävuotta.


Täysin samaa mieltä ja monesti miettinyt tätä asiaa ennenkin, sillä tätä paskaa näkee lähes jokaisen pelisarjan kohdalla. Jostain syystä monille tuntuu aina se ensimmäinen pelaamansa osa olevan se paras ja legendaarisin kaikista, vaikka hyvin harvoin se ensimmäinen osa oikeasti paras. Megaman 2 on hyvä peli, mutta jokainen osa sen jälkeen tullut Megaman on kakkosta parempi. Pelin bossit ovat varmaan sarjan paskimmat ja Metal manin ase tekee kaikista muista hyödyttömiä. Kenttäsuunnittelukin on yksinkertaista ja Wilyn castle muutenkin täysin juosten kustu verrattuna sarjan seuraaviin osiin.

Pokemon on myös loistava esimerkki tästä samasta asiasta. Kun ihmismieli johonkin tottuu, niin joidenkin on vaikea päästää irti siitä vanhasta, vaikka oikeasti sarja parantunut huimasti Redin ajoista. Ihan samaa paskaa se Pokemonien design on suurimmaksi osaksi aina ollut, eikä ole varsinaisesti muuttunut ajan kanssa. Donkey Kong Countryn kanssa täysin sama juttu. Ykkönen on kaikessa mahdollisessa paskempi kuin kakkonen.

Nostalgia on luonnollista, mutta luulenpa että suurin osa näistä "se eka osa on se legendaarisin" -juttujen viljelijöistä eivät varmaan ole edes koskeneetkaan kuin juuri siihen yhteen hehkuttamaansa peliin. Itse pelaan edelleen jatkuvasti vanhoja pelejä läpi, joten elävät muutenkin kuin pelkästään kultaisissa muistoissa.



« Viimeksi muokattu: 08.02.2012 19:49 kirjoittanut Fraeon »
tallennettu
Definitiivinen tasohyppelymärehdintä « Vastaus #1 : 08.02.2012 14:13 »
Sharkie Valikoiva pelaaja. Moderaattori * Viestejä: 3 175 Basaaripisteet: 5 Profiili

Mega Man 2
Donkey Kong Country 2
- En pysty ymmärtämään Mega Manin suosion syytä muulla kuin nostalgia-arvolla, onhan vastassa yksi parhaista (ellei paras) tasohyppelypeli. Musiikit ovat ihan kivat, mutta eivät suurimmalta osin erityisesti sykähdytä tai jää mieleen (Wily's Castle on toki hieno klassikko, johon törmää jatkuvasti kaikkialla). Pelillisesti ei vaikuta mitenkään erikoiselta (tyhjästä ilmestyvät, lähinnä muistia tarvitsevat palikat on tylsintä tylsää ikinä). Muutenkin peli tuntuu mielestäni painottuvan turhan paljon tylsällä tapaa ulkoa muistettavuuteen. Mainittakoon, ettei minulla ollut käytännössä mitään kosketusta (Wily's Castlen musiikkia lukuunottamatta, jota sitäkään en olisi välttämättä osannut peliin yhdistää) Megan Man 2:een (tai muihin sarjan peleihin) ennen kahtakymmentä ikävuotta.


Täysin samaa mieltä ja monesti miettinyt tätä asiaa ennenkin, sillä tätä paskaa näkee lähes jokaisen pelisarjan kohdalla. Jostain syystä monille tuntuu aina se ensimmäinen pelaamansa osa olevan se paras ja legendaarisin kaikista, vaikka hyvin harvoin se ensimmäinen osa oikeasti paras. Megaman 2 on hyvä peli, mutta jokainen osa sen jälkeen tullut Megaman on kakkosta parempi. Pelin bossit ovat varmaan sarjan paskimmat ja Metal manin ase tekee kaikista muista hyödyttömiä. Kenttäsuunnittelukin on yksinkertaista ja Wilyn castle muutenkin täysin juosten kustu verrattuna sarjan seuraaviin osiin.

Pokemon on myös loistava esimerkki tästä samasta asiasta. Kun ihmismieli johonkin tottuu, niin joidenkin on vaikea päästää irti siitä vanhasta, vaikka oikeasti sarja parantunut huimasti Redin ajoista. Ihan samaa paskaa se Pokemonien design on suurimmaksi osaksi aina ollut, eikä ole varsinaisesti muuttunut ajan kanssa. Donkey Kong Countryn kanssa täysin sama juttu. Ykkönen on kaikessa mahdollisessa paskempi kuin kakkonen.

Nostalgia on luonnollista, mutta luulenpa että suurin osa näistä "se eka osa on se legendaarisin" -juttujen viljelijöistä eivät varmaan ole edes koskeneetkaan kuin juuri siihen yhteen hehkuttamaansa peliin. Itse pelaan edelleen jatkuvasti vanhoja pelejä läpi, joten elävät muutenkin kuin pelkästään kultaisissa muistoissa.



Heh, aina vähän loputon suo alkaa arvostelemaan muiden ihmisten perusteita pelien arvostuksen suhteen. Tottakai nostalgia vaikuttaa vanhojen pelien kohdalla, ei siitä pääsee mihinkään, mutta se ei myöskään tarkoita, että peliä on pelattu viimeksi kahdeksanvuotiaana ja hehkutus tapahtuu siltä pohjalta. Sitä minäkään en tässä kontekstissa arvosta. Mutta fakta kuitenkin on, että ihmiset pitävät peleistä subjektiivisista syistä. Aina. Ja jos pelaat tänä päivänä jotain lapsuutesi peliä tuntien sen hauskaksi, haastavaksi tai jännittävän, on kyseessä selvästi hyvä peli. Eikä silloin ole kauheasti väliä - tai edes mahdollista sanoa - kuinka suuri osa viehätyksestä on nostalgiaa. Tottakai järki on myös pidettävä kädessä, jos yleisesti ko. peliä pidetään sysipaskana. Mainitsemissanne tapauksissa niin ei kuitenkaan ole.

Mitä esim. Mega Maniin tulee, niin itse en pelannut niitä lapsena lainkaan. Ja siitä huolimatta olen nauttinut 2:sta tähän mennessä heittämällä eniten. Poikkeuksena ehkä X, mutta se on vielä kesken, ja esim. 9 on vielä pelaamatta. Samaten eka Donkkari viihdyttää paremmin kuin kakkonen, mm. kenttäsuunnittelultaan. Monen mielestä olen varmasti aivan väärässä, mutta minkäs minä sille voin. Kyllä minuakin harmittaa, kun jengi dumaa Jakeja ja Ratcheteja ihan periaatteesta ja koska se on cool, vaikka esimerkiksi eka Jak&Daxter on kiistatta viime sukupolvien parhaita ja puhtaimpia 3D-tasoloikkia. (Ohjaus on kuin oman kropan jatketta ja maailma on rakennettu loogisesti ja rakkaudella. Messiin vielä letkeä huumori, ja johan toimii.) Ikävä kyllä heilläkin on oikeus mielipiteeseensä.


« Viimeksi muokattu: 08.02.2012 15:10 kirjoittanut Sharkie »
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Definitiivinen tasohyppelymärehdintä « Vastaus #2 : 08.02.2012 14:55 »
MasterTK ilonpilaaja Jäsen Viestejä: 2 780 Basaaripisteet: 6 Profiili No, ehkä hiukan ärhäkkäästi toin asiasta mielipiteeni esille. >_>

Sen verran kuitenkin pitää vielä tarkentaa, ettei minua ota päähän se jos joku pitää esim. Megaman 2:sta sarjan parhaana osana, vaan se että aivan liian moni ei ole sarjan muihin peleihin koskenutkaan muutamaa minuuttia enempää ja on kuitenkin heittämässä kommenttia miten kaikki MM2:n jälkeen on vaan paskempaa.

Onhan se aika varmaa, jos ensin pelaa 2 vuotta Megaman 2:sta, niin ei varmasti esim. kolmonen tunnu todellakaan samalta aivan heti tunnin pelaamisen perusteella.  Tilanne voisi olla aikalailla toisin jos ei olisi pelannut ensin kumpaakaan koskaan ja sitten pelaisi kerran molemmat läpi. Veikkaan että aika harva pitäisi kakkosta oikeasti parempana pelinä.

Tuo siis vain esimerkkinä ja sama koskee todennäköisesti useaa muutakin pelisarjaa jonka eri osat ovat toistensa kanssa hyvin samanlaisia pelimekaniikaltaan. Jos kuitenkin voi hyvällä omalla tunnolla sanoa pelanneensa jonkun pelisarjan osia suhteellisen samoihin aikoihin, eikä toista joku 15 vuotta ensimmäisen jälkeen, niin ei se haittaa minua yhtään kumpaa pitää parempana pelinä. Esim. Sharkie piti kakkosta silti helposti parhaimpana Megamanina, vaikkei taustalla ollutkaan mitään nostalgiahuuruja, joten mikäs siinä. Aika harvalla asian laita kuitenkaan noin on.

Kyllä, tämä on tärkeä ero.  ;)
tallennettu
Definitiivinen tasohyppelymärehdintä « Vastaus #3 : 08.02.2012 15:06 »
Fyysinen Preesens Pakko toistaa Jäsen Viestejä: 1 838 Basaaripisteet: 1 Profiili Ite taas tavallaan ymmärrän miksi juuri Mega Man 2 on monelle se suosikki-Megis. Se oli kehittyneempi kuin ensimmäinen osa, mutta simppelimpi kuin myöhemmät osat. Toiset pitävät esim. Rushia ja liukumista ihan turhana lisänä.
My name is Dexter. Unlike many of you believe, I’m not a serial killer. I’m not very much afraid of blood either.

-----

Fyysinen Preesens moderaattoriX.
tallennettu
Definitiivinen tasohyppelymärehdintä « Vastaus #4 : 08.02.2012 15:24 »
Sharkie Valikoiva pelaaja. Moderaattori * Viestejä: 3 175 Basaaripisteet: 5 Profiili
Sen verran kuitenkin pitää vielä tarkentaa, ettei minua ota päähän se jos joku pitää esim. Megaman 2:sta sarjan parhaana osana, vaan se että aivan liian moni ei ole sarjan muihin peleihin koskenutkaan muutamaa minuuttia enempää ja on kuitenkin heittämässä kommenttia miten kaikki MM2:n jälkeen on vaan paskempaa.

Kuulosti tosiaan paremmalta, ja tästä voidaan olla täysin samaa mieltä. Toki mielipiteensä esittämisestä tulee haasteellista, jos ei ole pelannut kuin yhtä tai kahta osaa jostain sarjasta(ja niitä vielä paljon).

Harva kun myöskään osaa olla täysin hiljaa, jos jonkinlainen mielipide löytyy, olkoonkin sen pohja vähän vajaa. ;)
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Definitiivinen tasohyppelymärehdintä « Vastaus #5 : 08.02.2012 15:52 »
Lanttu Jäsen Viestejä: 977 Basaaripisteet: 1 Profiili Toki itselläkin on omaa lehmää ojassa, sillä Donkey Kong Country 2 on ensimmäsiä omia konsolipelejäni, ja peli jonka tunnen läpikotaisin. Silti minun on vaikea niellä väitettä, että Mega Man olisi parempi tasohyppelypelinä, kun katsotaan yksittäisistä osa-alueista muodostuvaa kokonaisuutta. Toki mukana voi olla (ja varmasti onkin) itsellänikin hieman nostalgiaa mukana, mutta esimerkiksi Sirlinin kirjoittama artikkeli on auttanut paremmin ymmärtämään miksi juuri DKC2 nousee selvänä ykkösenä lukuisten muiden nuorempana pelaamieni tasohyppelyiden joukosta. Peli on yksinkertaisesti harvinaisen hyvin suunniteltu.

Mega Maneista tosiaan vielä sen verran (tästä tainnut jotain kirjoittaa johonkin aiempaankin ketjuun), että itse tutustunut sarjaan paremmin vasta yliopistossa aloittamisen (2009) jälkeen. Itse en ole peleihin juuri koskenut, mutta olen nähnyt niiden peluuta emulaattoreilla (ja 9 Xboxilla) paljon, eivätkä kaiken sen perusteella minulle henkilökohtaisesti juuri kolahda. Niissä on turhan paljon elementtejä, jotka eivät ole minun makuuni. Lapsena olisivat varmasti toimineetkin. En silti mene niitä ensimmäistä osaa lukuunottamatta huonoksi sanomaan.

Mitä esim. Mega Maniin tulee, niin itse en pelannut niitä lapsena lainkaan. Ja siitä huolimatta olen nauttinut 2:sta tähän mennessä heittämällä eniten. Poikkeuksena ehkä X, mutta se on vielä kesken, ja esim. 9 on vielä pelaamatta. Samaten eka Donkkari viihdyttää paremmin kuin kakkonen, mm. kenttäsuunnittelultaan. Monen mielestä olen varmasti aivan väärässä, mutta minkäs minä sille voin. Kyllä minuakin harmittaa, kun jengi dumaa Jakeja ja Ratcheteja ihan periaatteesta ja koska se on cool, vaikka esimerkiksi eka Jak&Daxter on kiistatta viime sukupolvien parhaita ja puhtaimpia 3D-tasoloikkia. (Ohjaus on kuin oman kropan jatketta ja maailma on rakennettu loogisesti ja rakkaudella. Messiin vielä letkeä huumori, ja johan toimii.) Ikävä kyllä heilläkin on oikeus mielipiteeseensä.

Tarkoitatko X:llä Mega Man 10 vai Mega Man X? Nuohan ovat nimittäin aivan eri pelisarjoja. Ehkä osittain siksi Mega Manit tuntuvatkin hieman tympeiltä, itse pelasin nuorempana X-sarjaa. Donkkareissa ymmärrän kyllä hyvin mieltymyksesi, pidänhän itsekin ensimmäisestä osasta enemmän kuin kolmosesta, vaikka se onkin pelillisesti paljon parempi. Ykkönen on vain niin paljon tyylikkäämpi, mahdollisesti siinä suhteessa kakkostakin parempi.
\"Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!\"
tallennettu
Definitiivinen tasohyppelymärehdintä « Vastaus #6 : 08.02.2012 16:42 »
Soukyugurentaio-
tokuyo
~ forever with me ~ Jäsen Viestejä: 83 Basaaripisteet: 2 Profiili
En ole itse oikein koskaan Donkey Kong Countrien pelattavuudelle lämmennyt. Ehkä se johtuu grafiikan rehevyydestä, mutta jotenkin meno ei vaan tunnu tarpeeksi tarkalta kultasimmuilleni. Tuossa Sirlinin artikkelissa ylistetään lähinnä salaisuuksien ovelaa piilottelua, vaan enpä juuri perusta tasoloikissani jokaisen nurkan ja pikselin nuohoamista olalle taputuksen toivossa. Onhan kenttäsuunnittelu Countreissa noin yleisesti ottaen varsin jämäkkää, muttei silti vedä vertoja parhaimmille Megiksille. Etenkin kympin kellokoneiston tarkkuudella pyöriviä kenttiä ei voi kuin ihailla.

Ja vaikka ketjuun nyt postasinkin niin taidan jättää äänestämisen väliin, sillä henkilökohtaisesti minun on vaikea vain mieltää esim. Castlevania III puhtaaksi tasoloikaksi, jollaisena sillä ei mielestäni ole juuri mitään sanomista Marion rinnalla, eikä tarvitsekaan olla koska genre on niin erilainen. Mutta jooh, makunsa kullakin, valitettavasti mullakin.
buginen lastenpeli
tallennettu
Definitiivinen tasohyppelymärehdintä « Vastaus #7 : 08.02.2012 17:15 »
Fyysinen Preesens Pakko toistaa Jäsen Viestejä: 1 838 Basaaripisteet: 1 Profiili
En ole itse oikein koskaan Donkey Kong Countrien pelattavuudelle lämmennyt. Ehkä se johtuu grafiikan rehevyydestä, mutta jotenkin meno ei vaan tunnu tarpeeksi tarkalta kultasimmuilleni. Tuossa Sirlinin artikkelissa ylistetään lähinnä salaisuuksien ovelaa piilottelua, vaan enpä juuri perusta tasoloikissani jokaisen nurkan ja pikselin nuohoamista olalle taputuksen toivossa. Onhan kenttäsuunnittelu Countreissa noin yleisesti ottaen varsin jämäkkää, muttei silti vedä vertoja parhaimmille Megiksille. Etenkin kympin kellokoneiston tarkkuudella pyöriviä kenttiä ei voi kuin ihailla.
Tämä.

Mikään grafiikkahuora en ole koskaan ollut, mutta DKC:ien viehätys perustuu siihen, kuinka nättejä pelejä ne ovat. Pelattavuudeltaan ei todellakaan mitenkään kanssakilpailijoitaan selvästi parempi.
My name is Dexter. Unlike many of you believe, I’m not a serial killer. I’m not very much afraid of blood either.

-----

Fyysinen Preesens moderaattoriX.
tallennettu
Definitiivinen tasohyppelymärehdintä « Vastaus #8 : 08.02.2012 18:00 »
bËst Jäsen Viestejä: 247 Basaaripisteet: 0 Profiili Omalta kohdaltani voin sanoa, että DKC2 ja MM2 on pikkasen liian tasainen parisvaljakko jos vertaa paremmuutta. En täysin allekirjoita sitä, että MM2 olisi huonompi megamani kuin 3 tai 4 tai 5 tai 6 tai 9 tai x tai jne jne jne, vaikka niitä olisi yhtaikaa kokeillu. Ite perustelen tämän sillä, että 6:sta ensimmäisestä megamanista tämä oli viimeinen johon aikoinani perehdyin ja se jäi parhaiten mieleen. En nyt osaa verrata mitenkään sen syvällisemmin vaikka vaikeustason tai Dr Wilyn castlejen kautta, koska mielestäni ne ovat kaikissa megamaneissa olleet aikalailla samalla viivalla. Metal Bladen impa-ominaisuuden kyllä tunnustan, mutta nykyäänkin on vähissä ne pelit, joihin ei jotain muita parempaa strattia tai jibboa olisi. Eli MM2:lla ei ole itelleni sen suurempaa nostalgiakerrointa kuin muillakaan megamaneilla (mainittakoot että kaikista eniten oon pelannut 4:sta ja 1:stä), mutta siitä on sen verran hyvä fiilis aikoinaan jäänyt, että nykyäänki ku vanhat megamanit iteltä löytyy niin kakkonen tuntuu parhaalta.

DKC2:sen arvoa tässä vertailussa saattoi omalla kohdalla laskea se, että koska en ole koskaan omistanut SNESsiä ja näin ollen en ole saanut Donkey Kong Countreja myllertää ihan sillä temmolla kuin olisin ehkä halunnut. Pelisessiot pohjanneet lähinnä siihen ku on kaverilta konsolin lainannut ja pelaillu.
tallennettu
Definitiivinen tasohyppelymärehdintä « Vastaus #9 : 08.02.2012 19:05 »
Sharkie Valikoiva pelaaja. Moderaattori * Viestejä: 3 175 Basaaripisteet: 5 Profiili
Tarkoitatko X:llä Mega Man 10 vai Mega Man X? Nuohan ovat nimittäin aivan eri pelisarjoja. Ehkä osittain siksi Mega Manit tuntuvatkin hieman tympeiltä, itse pelasin nuorempana X-sarjaa. Donkkareissa ymmärrän kyllä hyvin mieltymyksesi, pidänhän itsekin ensimmäisestä osasta enemmän kuin kolmosesta, vaikka se onkin pelillisesti paljon parempi. Ykkönen on vain niin paljon tyylikkäämpi, mahdollisesti siinä suhteessa kakkostakin parempi.

Jep, X:ää tarkoitin, ja totta on että se on jo kovasti erilainen kuin vanhat Mega Manit. Kuten FP mainitsi, viehättää minua Megiksissä nimenomaan niiden puhtaus ja simppeliys. Saa keskittyä juuri siihen olennaiseen. DKC:ssa on vähän sama ilmiö, ykkönen on nimenomaan tyylikkäin ja kompaktein. Silti kenttätarjonta ja -design on monipuolista, ja yleisfiilis on monin tavoin freshempi kuin vaikkapa vähän, noh, tummemmassa kakkososassa. Ohjauksen fyysisyys erottaa myös pelin(ja toki koko sarjan) edukseen monista muista Mario-tyyppisistä loikinnoista.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Sivuja: [1]
Tulostusversio
Siirry:  

Pelaajalauta 2007-2024
Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2006-2008, Simple Machines