Dark Soulin paras puoli suuri yhtenäinen maailma joka oli täynnä kaikkea hienoa, mutta Demon Soulit pelialueet ovat paljon mukavampaa pelattavaa, enkä puhu nyt siis mistään vaikeustasosta. Pelkästään se Demon's Soulin viimeinen kusijorpakko ottaa pannuun, mutta muut ovat erittäin tunnelmallisia ja upeita paikkoja. Dark Soulissa taas suurin osa paikoista oli ehkä liiankin tunkkaisia, vaikka peli ei yritä ollakaan mikään iloinen kukkaniittyseikkailu. The Depths, Tomb of the Giants, Blighttown, Catacombit, New Londo Ruins, Lost Izalith... Jokainen noista oli sellainen "äkkiä täältä hiiteen ja lujaa" -paikka. Hyvin kaukana ainakin omilta mukavuusalueilta. Viiden tunnin Silent Hillissä synkistelyä vielä jaksaa, mutta yli 50h roolipelissä kaipaa välillä vähän piristystä. Kyllähän Dark Soulissa on Anor Londot ja muut, mutta silti tasapaino on huomattavasti enemmän tunkkaisuudessa.
Demons' Soul saa pidetty tunnelman jännittävänä ilman että joka toinen paikka on jotenkin inhottava. Eka maailma on aivan upea linnoitus, toinen luolamaisempi muttei mikään Blight town. Tower of latria on ehkä meikän suosikki. Täydellinen yhdistelmä tunnelmallisuutta olematta kuitenkaan mikään sysimusta riemureikä, josta ulospäästessään itkee hunajaa. Nelosalueesta olen mennyt vasta ekan kentän, mutta sekin vaikutti loistavalta.
Shrine of Storms (nelosmaailma) on ehkä yksi tunnelmallisimpia pelialueita koko pelissä. Varsinkin toinen osuus sen ensimmäisen bossin jälkeen.
Itse ainakin koin Dark Soulsin jotenkin paljon valoisammaksi peliksi ylipäätään, kuin Demon's, poikkeuksia lukuunottamatta. Darkissa on jotenkin sellaista perinteisempää fantasiapeli-fiilistä, kun taas Demon's on puoliksi ehtaa kummallista ja inhottavaa japanilaista kauhua.
Ja kyllä se Demon's on minustakin helpompi peli, mutta siinä on jotenkin onnistuttu luomaan heti alkuun paljon kuumottavampi maailma, kun mitä Darkin ensimmäiset ympäristöt tarjoavat. Saattaa johtua kyllä siitäkin, että kokemus oli tuore kun ensimmäistä kertaa Demon'sia pelasin, ja olin karaistunut aloittaessani Darkia, mutta silti sen tunnelma on aivan uniikki.