JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 711
Basaaripisteet: 2
Nyt on tullut pelattua (rauhalliseen tahtiin) kolmanteen kenttään. Ja onhan tämä aika rautaa. Tähän asti olen nauttinut paljon enemmän kuin SM3DW:stä. Peli tuntuu samalta kuin 80- ja 90-luvun huipputasoloikat. Hiton hyvin on suunniteltu että vaikka rotko tai jokin muu kutsuu joissain kentissä naurettavan usein, elämiä on juuri siihen kenttään kerätty reilu 40kpl. Ja usein näissä jopa saa elämän joka kerta ennen kuin kuolee. Saa ihan rauhassa yrittää ja nauttia haasteesta. Tosin myönnän että parissa kohdassa oli "kuoleman paikka" heitetty hiukkasen matkan päähän checkpointista, joten aina piti ravata uudestaan samaan kohtaan ja yrittää uudelleen.
Toinen on ehkä tämä lisähahmo valikoima. Dixie Kong on ylivoimaisesti paras. Ainakin minulle. Cranky Kongin osaan vielä nähdä sopivana jonkun pelityyliin, mutta Diddy Kong tuntuu aivan turhalta Dixien rinnalla. Tosin ei sekään ihme olisi että en ole vain tajunnut jotain Mutta tasapaino näiden välillä tuntuu olevan vähän hakusessa.
Visuaalisestikin tuli jopa yllätys, kun en ole katsellut trailereita tms. kummoisemmin ja olin nähnyt vain viidakon. Ajattelin että ompas komea peli. Mutta tähän asti, viidakkomaailma on "heikoin" visuaalisesti. Kyse ei ole siitä että teknisellä puolella olisi moattu mitenkään, tulevat kentät on vain suunniteltu erilaiseksi. Voisin jopa epäillä että ne on tarkoituksen mukaisesti tehty yllättämään visuaalisesti.
Mutta näin kolmen maailman perusteella helvetin kovaa menoa. Suurin ärsytys on lataustauot. Harvinaisen pitkiä. Varsinkin Nintendo peliksi. Kehittäjät eivät ole vielä oppineet ihan parhaimpia niksejä.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Rayman on lähinnä automaattisesti scrollaava 2d-tapahtumaputki vailla sen kummempaa haastetta ja puolet kentistä hyvin unohdettavia.
Triggeröidyin.
Ei vaan, kohteliaasti olen tästä hieman eri mieltä. En tiedä, kuinka paljon olet Originsia ja eritoten Legendsiä pelannut, mutta kyllähän ne ovat kenttäsuunnittelun ja ohjattavuuden epäpyhän liiton priimaesimerkkejä. Kun oikeasti löytää kaikki ne pienet nyanssit, joilla hahmon saa liitämän mahdollisimman nopeasti hypystä, liu'usta ja hyökkäyksestä toiseen, on fiilis suorastaan kaikkivoipainen. Itse asiassa efekti on hyvin samanlainen kuin Super Mario Odysseyn liikkeiden mahdollistamat kombot ja liikkumisen vapaus - vaikkakin paljon simppelimmällä komentojoukkiolla.
Mulla on myös aivan vastaava kokemus Legendsistä kuin sulla Donkkareista - speed runnauksessa vasta tajuaa, kuinka tarkkaan kaikki on sijoiteltu. Rytmin löytyessä ja ohjaimen sulautuessa selkärangan hermostoon kohdat, joissa ekalla peluulla meni hyvä tovi vääntäessä ja hengissä pysyessä, yhtäkkiä vain liitävät läpi. Yleensä en koskaan jaksa hinkata time trial -tyyppistä sisältöä, mutta molemmat uudet Reiskat on tullut kompliitattua täysin - enkä kyllä menisi kehumaan näitä helpoiksi. Eritoten Origins koetteli täydellisiä suorituksia metsästävää toden teolla. Legends on haastetasoltaan hieman helpompi, mutta sisältö on muuten monin verroin robustimpaa, grafiikat entistä upeammat ja kenttäsuunnittelu luovempaa. Hemmetti, tässä pelissä on jopa hiippailukenttiä, jotka ovat pelkkää nautintoa - ja jotenkin maagisesti nekin ovat hiottavissa nopeaan ja sulavaan suoritukseen kentän tunnelmasta tinkimättä. En tajua.
Ai niin, ja ne verkkohaasteet Legendsissä! Koska pelattavuus on täydellistä ja hiton koukuttavaa, näihinkin meni aikanaan kymmeniä tunteja päivä- ja viikkohaasteita maailmanlaajuisella pistekentällä hioessa. Tuskin koskaan enää tulee toista yhtä täysivaltaista tasoloikkakokemusta allekirjoittaneen makuun - elleivät Montpellierin nerot vetäise päätä hanurista ja tykittele jotain Rayman Universeä pihalle.
Hyvä että Tropical Freeze portattiin Switchille. Wii U:lla peli meni täysin hukkaan pienille markkinoille.
Tämä olisi edelleen itselle se kovin syy ostaa Switch - vaikka toki Odyssey ja uusi Zeldakin ois varmaan ihan jees. Nautin DKC Returnsista todella paljon, ja TF näyttää kaikin puolin kovemmalta. Mutta kyllä Returns silti kokonaisuutena jäi Rayman Legendsin aiheuttaman hurmoksen alle. Siksi olisikin mielenkiintoista nähdä, miten TF vertautuu all-time-lemppari tasoloikkaani.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu