Pelaajalauta

Osa 1: FFX (https://www.pelaajalauta.fi/forum/pelikeskustelu/fanipoikien-hehkuttamat-mutta-oikeasti-taytta-paskaa-olevat-pelit-osa-1-ffx/)


En ole TK, eikä minusta ole TK:ta tuleva, mutta tästä harmittavasta seikasta huolimatta päätin jatkaa maaliskuisessa debyytissään mallikelpoisesti ihmisiä ärsyttänyttä topic-sarjaa. Ensimmäisessä osassahan TK kauhoi persoonalliseen tyyliinsä FFX:n päälle kilotolkulla lantaa. Fanipojat hyökkäsivät puolustusasemiin.


MGS2 on peli, jonka huonoutta nimenomaan pelinä olen vasta viime kuukausina alkanut ymmärtämään. Pidin siitä aiemmin melkoisen paljon. Vai pidinkö?

Pidin VÄLINÄYTÖKSISTÄ, TUNNELMASTA ja HAHMOISTA. Itse pelaaminen ei ollut kivaa. Jos olisin katsonut MGS2:n välinäytökset jotenkin fiksusti yhteen nivottuna kokonaisuutena, olisin pitänyt siitä täsmälleen yhtä paljon. MGS2 on minusta paska videopeli, mutta kiintoisa ja monipuolinen tarina.

MGS1:ssä tarinan ja pelaamisen tasapaino pysyi hanskassa Kojimalla, mutta kakkosessa homma lähti täysin käsistä: viiden minuutin köpöttelyä pelin ympäristöissä seuraa melkein aina puolet pidempi codec-keskustelu tai välinäytös.

Kaikki välivideot kylmästi skippaamalla peli ei vain toimi. Hyvän videopelin pitäisi olla ilman juontakin kiinnostava ja koukuttava. MGS:t ovat toki oma maailmansa, mutta voiko yhdelle sarjalle sallia omia sääntöjään?

Tarinaa en unohda, mutta MGS kakkosta ei vain tee mieli pelata pelinä.

No en voi eläytyä. Vaikka Snake Eater ja GoP laajensivat Snaken liike-arsenaalia paljon, niin SoL:in rajoittunut kenttädesign pelastaa paljon. Enpä ole koskaan kaivannut tähän mitään uusia jippoja ja vaikka pelaaminen onkin todella yksinkertaista, on se myös edelleen tyydyttävää. Ainoa asia mikä pelissä vituttaa on se Big Shellin kliinisyys. Tankkeri vie sitä 10-0 tosin Big Shellikin parantaa loppua kohti paljon, kun Harrier kosahtaa.

Mutta siis mikä siinä gameplayssa mättää? Peli on lyhyt, mutta mukaan mahtuu räiskintää, perinteistä hiippailua, sukeltelua, pommien purkua, miekalla huitomista ja Sniputus-kohtauksia. Pomotaisteluista nyt puhumattakaan.

Pidin tästä pelistä, kun ekalla kerralla pelasin... tai oikeastaan katsoin... Eipä tän äären ole tullut palattua sen jälkeen.

Mutta sanoisin, että ei tämä paska MGS:nä ole, mutta nimenomaan pelinä kyllä täysin epäpelattava. Joku siinä silti koukutti sen verran, että sen jaksoi kerran vetäistä läpi.

EDIT: Nojoo, nytkun muistelee, niin pomotaistelut olivat kyllä sitä pelin parasta antia. Muita mieleenjääneitä gameplay-tilaisuuksia ei oikeastaan ole, paitsi se sukelluskohtaus.

Pelattavuus ei vain ole mieleeni: etene 10 metriä, katso ensimmäisen persoonan kuvakulmasta, etene taas 10 metriä ja katso taas missä vartijat menevät. Yksinkertainen kenttäsuunnittelu juuri yrittää paikata pelattavuutta, mutta minut se vain ajaa suurempaan ahdistukseen.

Kontrollit ovat sinänsä ihan hyvät, mutta tapa millä MGS2:ta pelataan, ei mielestäni vain toimi puhtaana videopelinä.


Suurin osa pelin bossimatseista tuntuu todella unohdettavilta. Lopussa kun Ray-robotteja hyppii toinen toisensa perään areenalle, tuntuu se haukottavalta ratkaisulta.

Näkeehän ne viholliset tutkallakin. Mutta ensin on hiippailtava noodille, mikä oli minusta todella hyvä ratkaisu ja piti homman edes hieman haastavana, ennenkuin kaikennäkevän silmän sai käyttöön kullekin alueelle.

Ja Rayt haukotuttavia? Aikansa yksi kovimmista visuaalisista pommeista huomata, että ne taustan Ray-rivistöt olivatkin eläviä :o Ja se taistelu on muutenkin aika helvetin eeppistä kamaa. Rollaus ohjuksia karkuun oli aina tiukka paikka kun putkilot viuhahtivat sentin päästä Raidenin munaskuja.

Tuo ei vain ole koskaan toiminut minulle. Sen sijaan, että luodaan uusi skenaario kokonaan tyhjästä, kopioidaankin samaa robottia surutta useampi. Haiskahtaa "millä me nyt tehdään tästä ekaa peliä suuremman tuntuinen taistelu?"  "Ahaaa!! Tietysti!" -meiningiltä.

Esim. fatman-bossitaisto oli minusta myös heikko. Tokihan näiden pelien maailma on hieman vinksahtanut, mutta tapa taistella tätä vastaan oli silti mielestäni ei niin-jännittävä.


Bossitaistot ovat silti niin pieni osa peliä, ettei MGS2 niihin kaatuisi jos pelialue olisi monipuolisemman tuntuinen. Tankkerin jälkeen tuntuu siltä, että koko ajan junnataan paikallaan.

GTA4   :(

Tulee ahdistuskohtaus pelkästään siitä jos joku mainitsee pitävänsä kyseisestä pelistä. Kyllä noin suuren budjetin peliin pitäisi osata tehdä sulavammat kontrollit.

http://c.imagehost.org/0756/GTA4KONTROLLIT.jpg

Olen täysin eri mieltä.

Jo Gta4:sen kaupunki on niin surkea ja tylsä, (olkoon kuinka NY tahansa) ettei sitä jaksa pelata. Olisivat mielummin suoraan tehneet uuden Vice Cityn joka olisi ollut suora kopio Miamista, sisältäen kaikki crossi-radat ja stadiumin jossa ajetaan romurallia, yms.

Tästä joku saakin hyvän idean topiccisarjan kolmanteen osaan  ;)



Saa toki olla. Mielipide mielipiteestä.

Jos oltaisiin kysytty vuosi sitten, niin siellähän SoL olisi juhlinut oman TOP-listani kärkikymmenikössä. Omalla tavalla olen kuitenkin muuttanut kriteerejäni niin, että ymmärrykseni mukaan videopelinä MGS2 ei vain ole hyvä. Tapanani on pelata suosikkipelini melkein vuosittain läpi, mutta MIKÄÄN ei houkuttele takaisin Sons of Libertyn pariin.

Eh ei vain voi tajuta miten yhtäkkiä peli muuttuu parhaudesta täydeksi paskaksi. No kaikkea ei tietenkään voida selittää, mutta outoa tämä on silti. Videopelinä SoL on ihan pelattava, vaikka iso osa viehätystä onkin tarinan seuraaminen. Salareitakin pelissä piisaa.

Ja videopeli- käsite kattaa myös liikkuvan kuvan. En näe mitään syytä poistaa tarinaa Sons of Libertystä vain siksi, ettei se ole osa "pelimekaniikkaa".

Aaah, mahtava aihe! Piti ihan pari kertaa tarkistaa, että topicin aloittaja oli varmasti Ephram.  :)
Mutta yhdyn häneen 100%.

Tämä juuri söi peli-ilon täysin ja se, että ohjaus ei vain toimi nopeissa tilanteissa. Karkuun lähtiessä Raiden saattoikin alkaa yht'äkkiä ryömimään tai takertelemaan seiniin ja vielä pahempaa oli tähtääminen. Pysähdyt, otat FPS-kuvakulman, alat sihtailemaan, ei perkele, olet väärässä paikassa, noh, eikun takas, vaihdat sijaintia, otat uudestaan FPS-kuvakulman, ei vittu, nyt se homo Raiden katselee jonnekin ihan muualle, sitten etsimään vaan vihollista, se lurjake onkin vaihtanut paikkaa, AGAIN...

Jollekin voi toimia, mutta ei minulle. Jäi jo silloin aikoinaan tauolle puoleksi vuodeksi kunnes sain sen väkisin tikistettyä läpi. Kiitokseksi siitä Hideo oli laittanut överiksi vedetyn loppuratkaisun. Hirveä pettymys kyseinen tekele. Toki MGS1:kin oli samoja vikoja, mutta silloin vaatimustaso oli myös paljon alhaisempi.

Ei tarinaa pidä missään tapauksessa poistaa. Tarinaosioiden välissä tulisi olla myös hyvä ja aikaa kestävä pelattavuus.

Pelaan pelejä etenkin siksi, että ne palkitsevat pelattavuudeltaan ja että löydän niissä jatkuvasti uusia keinoja vaikuttaa pelimaailmaan. MGS2 on nykyään minulle sellainen kokemus, että välinäytökset ovat pääasia, pelaaminen pakollista pahaa.

Oikeasti tämä thriidi on siitä hämmentävä, että se ei ole yksiselitteinen. TK:n tapauksessa FFX petti miehen heti kun kaveri pääsi pelaamaan sitä, kun taas minä rakastin SoL:in ensimmäistä ja vielä toistakin läpipeluukertaa. Juoni veti puoleensa. Vasta vuosien jälkeen valkeni, että "hei, enhän minä tästä pelinä tykkää".


Sen takia olenkin nykyään suuntautunut enemmän katsomaan elokuvia ja tv-sarjoja, kun monessa tapauksessa haluan katsoa sivusta mielenkiintoista tarinaa.

Niin no tässä kohtaa ei SoL ainakaan pääse pettämään. Se on vissi.

Ymmärrän Epin pointin siinä mielessä, että se on leffafanin näkökulma. Helvetin hyvin tehdyt välianimaatiot ja villit stoorilainit viihdyttävät tottakai, ja näin ollen voi tuntua että muu peli jää niiden alle.

Silti olen ehdottomasti sitä mieltä, että MGS2 kantaa myös pelinä. Siinä on tosiaan monenlaista tekemistä, melkoinen leikkimisen mahdollisuus pelimaailman sisällä ja ennen kaikkea huikeita pomomättöjä(ja jos nämä eivät maistu, on selvästi vain väärän genren äärellä). Olisihan se tyhjähkö kokemus, mikäli kaikki välidemot leikotaan pois, mutta so not. On vähän kuivaa väittää, että tarinavetoisen pelin pitäisi kantaa loistavasti myös ilman tarinaansa. Siinä tapauksessa peleiksi laskettakoon vain puzzle-pelit.

Niin, eikä MGS2 edes eroa ykkösestä loppujen lopuksi niin paljoa. Crack-piippu on ollut kovemmassa käytössä, mutta kyllä perusmeininki on tasan sitä samaa ja aitoa.

Sharkien kommenttiin kiteytyy myös oma mielipiteeni pelistä. Tykkäsin älyttömästi itse pelaamisesta, varsinkin alun tankkeri-pelialue oli helvetin hyvin mietitty ja toimiva. Myös Big Shell toimi mielestäni, enkä saanut minkäänlaisia näppylöitä Raidenilla pelaamisesta. Eihän hahmo tietystikään vetänyt vertoja Solid Snakelle ja emo-kohtaukset Rosen kanssa käydyissä Codec-keskusteluissa olivat aika kauheita.

Täyttä paskaa?

Ei niin mitenkään.

Alkaa Epin otsakkeet olemaan sulosoinnussa Pelaajalehden seiskatyylin otsakkeitten kanssa.

Katso kuvat!

eli siis pidit peliä helvetin hyvänä ja nyt vuosien päästä et enää tykkääkään joten peli on yliarvostettu ja paska, riiiiiight.
olisko kyse enemmän siitä että se oma suhtautuminen peleihin ja pelimaku yleensä on muuttunut siinä vuosien aikana.
homma olisi eri jos olisit juuri pelin ostanut koska sitä pidetään jeesuksen toisena tulemisena ja pettynyt.

minäkin rakastin super marioita 90 luvulla, parasta pompintaa mitä oli.
vasta nyt yli kymmenen vuoden päästä tajusin että ne olikin ihan paskoja.

Ehkä oli virhe jatkaa topicsarjaa TK:n valitsemalla nimellä, mutta tehty mikä tehty  ;D


Tokihan se siitäkin johtuu, että tapani arvottaa pelejä on muuttunut. Nykyisellään en halua, että pelit liiaksi tulevat tunkeilemaan elokuvien alueelle. Sol tekee juuri niin.  Pelimakuni ei sinällään ole muuttunut mihinkään. Kokemuksena MGS2 on yhä hieno, varsinkin ensimmäistä kertaa pelaaville, mutta pitkässä juoksussa se ei ole meikäläiselle pelinä hyvä.

Pakko olla eri mieltä. Itselle MGS2 vain oli ja on edelleen niin vaikuttava pelikokemus, että ei vaan pysty vihaamaan. Välivideot olivat minun makuuni juuri passelin mittaisia ja pelaaminen oli mielekästä. Ja ennen kaikkea pelissä loisti tunnelma. Toki ymmärrän, että kaikki eivät oikein tarinaa lukuunottamatta saaneet pelistä mitään irti mutta jos pitää muista MGS-sarjan peleistä tuottaa ainakin allekirjoittaneelle päänvaivaa miksei pitäisi tästäkin.

Tässä tehdään kyllä vähän kärpäsestä härkänen. Bottom line: MGS2 on peli, ja se on viihdyttävä. Siis viihdyttää peli. Jos joku nukkuu yönsä huonosti sen vuoksi, että pelin tarinankerronta on elokuvamaista, niin minkäs sille voi. Itsehän annan itselleni luvan nauttia.

Valintojen maailma.

Täyttä paskaa. Kyllä.

MGS2 oli juuri se peli, jonka takia jouduin ostamaan vieläpä MGS:n ja MGS3:n. Hiipiminen ahtaissa käytävissä ja halleissa oli siistiä sekä jännittävää, ja kuten myös on jo mainittu, vaihteluakin piisasi. Oikeastaan ainut asia, joka otti päähän oli pelin kamera, mikä sai välillä aikaan minussa aivan ylisuuren varoisuuden, jonka johdosta eteneminen oli ensimmäisinä kertoina välillä jopa tuskaisan hidasta. Myös myönnän RAY-armeija vs. Raiden -matsin olleen idealtaan hieman outo. Jotenkin en vain pääse yli siitä, kuinka pitkätukka tipauttaa valtaisan määrän Metal Geareja yksin. Muuten kyllä kohtausta oli ihan mukava pelata. Eli siis lyhyesti: pidän MGS2:sta.