Pelaajalauta

Te kaikki tiedätte sen tunteen, kun erinomainen moninpeli pitää sisällään yhden (tai kaksikin) kenttää tai rataa, jotka vain ovat ylitse muiden. Ne ovat niitä, joita tuli kavereiden kanssa pelattua yhä uudelleen ja uudelleen tai joiden toivoi aina sattuvan kohdalle, kun peli arpoi kenttäpoolistaan seuraavan areenan.

Kaivaudun halpamaisesti itse ensin kaikkein makeimman nostalgian syövereihin ja tuon sieltä tuliaiseksi kentän aikakaudelta, jolloin konsolimoninpelit alkoivat kultaantua reunoistaan:

Goldeneye 007 – Facility.

http://www.youtube.com/watch?v=B6Hf7cYWiM4

"Pelataanko taas sitä Bondia?"
"Joo! Mikä kenttä?"
"Vessa"
"Vessa!"
Ja sitten kaikki katsovat paheksuen oikeaan alalaitaan, missä yksi valitsee hahmokseen Oddjobia...  >:(

En tiedä, mikä piru tässä kentässä niin paljon kiehtoi. Ehkä se, että sieltä löytyi vähän kaikkea herkullisiin tulitaisteluhin; vessaan saattoi linnoittaa itsensä miinoilla, käydä kovaa laukaustenvaihtoa pääkäytävällä tai hakea hengähdyshetkeä takakäytävien päätehuoneissa. Kenttä oli juuri oikean kokoinen neljälle pelaajalle. Tähän ei vaan koskaan kyllästynyt, ja Facilityyn aina palattiin vaikka muitakin kenttiä välillä toki tuli pelattua.

Vatuttaa, että lisenssihelvetin takia pelistä ei ole olemassa remasteria. Rare ehdi tehdä sen Microsoftille lähes valmiiksi, mutta Nintendo ei tullut asiassa tarpeeksi vastaan. Switchillä varsinkin olisi makeaa vääntää Bondia split screenillä silloin tällöin, varsinkin jos sen suorituskyky olisi nykyaikainen.

PD:n remasterista tämä legendaarinen kenttä toki löytyy, ja jopa paranneltuna. Siinä mm. ilmastointikanava on tehty uudenlaiseksi kulkuväyläksi kenttään.