KART
« : 25.01.2012 19:25 »
Fyysinen Preesens
Pakko toistaa
Jäsen
Viestejä: 1 838
Basaaripisteet: 1
Sanon nyt heti, että en mikään Mario Kart -pelisarjan ylin ystävä ole. Super Mario Kart on minulle vieras, koska silloin 90-luvun puolivälissä sain vain unelmoida pelikonsolista. Meillä oli tietokone. Tietokoneella oli legendaarisia pelejä. Yksi niistä oli Wacky Wheels. PC-pelaajien oma Super Mario Kart. Näin jälkeenpäin ajateltuna, kun katsoo vaikka kuvia, niin onhan se selvää, että selvä SMK-kopiohan Wacky Wheels oli. Mutta kun Nintendo ei tehnyt tietsikalle tällaisia pelejä!
kattokaa nyt tota pätkää!! Hurja nostalgiapommi tselleni ainakin. Onhan toi siilien ampuminen paljon päheämpää kuin mikään asia Mario Karteissa koskaan! Pelin hahmotkin oli todella sympaattisia, eläintarhassa karanneet eläimet. Oma suosikkini oli ehdottomasti hai. Kaksinpeli battle-modessa kaverin kanssa samalla näppäimistöllä: hauskaa.
Palatakseni Mario Kartiin. Mario Kart 64:sta pääsin kokeilemaan isäni kaverin luona. Se oli varmaan ainoa ihminen, kenellä tiesin olevan Nipa Kuusnepa. Mario Kart 64 on ihan helvetin tylsä peli. Se vaan on niin perus-Mario Kart, että ei kiinnosta, koukuta, enkä jaksaisi sitä pelata. Mario Kart: Double Dash!! kuuluu samaan sarjaan. Jotain yritystä siinä oli, kun autossa oli kaksi hahmoa, mutta jotenkin pliisu peli - vähän niin kuin koko Gamecube -konsoli.
Mario Kart Wiistä olen jo ihan tarpeeksi valittanut tällä pelifoorumilla. Paskinta paskaa ja yksi elämäni suurimmista pettymyksistä, kun menin sen ostamaan. Wii Wheel oli anaalista ja ainoa vaihtoehto oli pelata GC:n ohjaimella. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin pari siistiä rataa oli ja muutenkin se oli ihan hieno Wiin peliksi, mutta ei paljon muuta kehuttavaa pelistä ole. Nettipeli oli täyttä paskaa. Miksi helvetissä Bullet Bill piti olla nettipelissä mukana? Mikään peli ei ole vituttanut niin paljon kuin Mario Kart Wii. Peli oli myös suurin syy havahtumiseeni siihen, että Wii on huono konsoli, joten päätin myydä.
¨
Mario Kart DS on onnistunein Mario Kart -peli (en ole 3DS:n MK:ta pelannut vielä). Radat olivat onnistuneita, netissä oli silloin tällöin ihan hauska pelailla ja tarjosi hc-pelaajillekin pelaamista. Minä kuitenkin olen Suomen huonoimpia videopelaajia, joten en osannut sneikata, enkä sen takia pärjännyt pelissä. Esimerkiksi nimimerkki MasterTK kerran voitti minut lähes kierroksella. Mutta oman tasoisia vastustajia vastaan oli hauska pelata. Mario Kart DS on onnistunut Mario Kart -peli, mutta ei mielestäni paras kart-peli, mitä on tehty. Koska..
..Crash Team Racing
Pleikkari tarvitsi oman kart-pelin, ja mikäs oli parempi vaihtoehto kuin se, että Naughty Dog vääntää PS:n maskotille oman kart-pelin. Ja mikä olikaan lopputulos? Mario Kart -klooni, mikä oli joka osa-alueella parempi kuin Mario Kartit. Radat olivat innovatiivisia, joissa oli paljon mielenkiintoisia salareittejä. Crash Bandicoot -pelisarjan hahmoista olen aina pitänyt, ja CTR:ssä oli hyvin valittu rosteri pelisarjan hahmoista. Battle-mode kaveriporukassa... no sanotaanko, että se oli sitä PARHAUTTA. Aseet olivat melko samanlaiset kuin esim. Mario Karteissa, mutta kummasti se vaihtelu virkistää. Adventure-mode oli onnistunut viritelmä. Peruskisat olivat helppoja, mutta pomovastustajat tarjosivat varsinkin pienempänä vähän vastusta jopa. Ja olihan se ihan mielenkiintoista kerätä ne CTR-kirjaimet sekä ajaa relic race -kisoja. N. Oxide oli hyvä uusi hahmo sarjaan, ja pelin tarina yksinkertaisuudessaan oli vekkuli.
Parastahan nämä kart-pelit ovat moninpelinä. Mikä sen hauskempaa kuin porukalla pelata CTR:ää multitapin kanssa, ja samalla naukkailla vähän olutta? Viime vuonna käytiin kaveriporukan kanssa Kotkan Crash Team Racing -mestaruusturnaus, jossa mukana oli mukana myös meidän ikioma Iva. Varmasti jatkossakin järjestetään tällaisia peli-iltoja.
CTR tarjoaa kuitenkin vielä yksinpelaajallekin pelattavaa adventure-moden jälkeen. Time Trial on todella koukuttava pelimuoto. Oxide on hakattu jokaisella muulla radalla paitsi Gin Labsissa sekä Cortex Castlessa. Itseasiassa noissa radoissa en ole edes N. Tropyn aikaa lyönyt, koska en vaan osaa. Hassua kyllä, että Cortex Castle kuuluu lempiratoihini. Harjoitusta nuo kaksi rataa vaatii, vaikka joten kuten osaan käyttää turboboostia. Olen parempi kuin peruspelaajat, mutta paljon paskempi kuin todelliset CTR-mestarit. CTR:n turbo boost on lähes täydellinen.. ja ehkä joskus osaan vielä sitä hyödyntää paremmin. Tulee vaan hyviä asioita mieleen Crash Team Racingista. Minun mielestäni se on täyden kympin arvoinen peli, ja omassa top-listassa se on joko ykkönen tai kakkonen.
Pitihän muidenkin peliyhtiöiden tehdä oma Mario Kart omalle pelihahmolleen, mutta kukaan ei ole onnistunut niin hyvin kuin Naughty Dog CTR:n kanssa. Sonic-, MegaMan-, Bomberman ym. hutut olen jättänyt suosiolla väliin. Chocobo Racingia joskus kaverilla 2000-luvun alussa pelattiin jonkin verran. Paljon kritiikkiä olen pelistä olen lukenut, mutta henkilökohtainen mielipide on se, että oli se ihan kiva peli, vaikka mitään en noista Chocobo-jutuista tiedä. Kivaa vaihtelua se oli CTR:lle, jota hakattiin ihan liikaa. Vai voiko CTR:ää edes pelata liikaa?
My name is Dexter. Unlike many of you believe, I’m not a serial killer. I’m not very much afraid of blood either.
-----
Fyysinen Preesens moderaattoriX.
tallennettu
Re: KART
« Vastaus #9 : 26.01.2012 13:15 »
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Olen pelannut kaikkein eniten Mario Kart: Double Dashia, joka on mielestäni kevyesti paras karting-peli koskaan. Kaksi hahmoa samassa autossa on varsinkin herkkua, jos peliä pelaa tiimeinä niin, että kutakin hahmoa ohjaa oma pelaajansa. Toki tämä vaatii vähän osaamista. Muistan kun mitiissä pelattiin, eikä Ephramin kanssa koskaan saatu sovittua kuskin vaihtoja kunnolla :D
...
Tätä ennen pelattiin todella paljon Mario Kart 64:ää. Tuo pelikasetti kiersi aikanaan kaverilta kaverille ja lopulta katsottiin kenen kierrosajat ovat kärjessä. Mahtavaa!
Nämä kaksi ovat kyllä kuninkaiden kuninkaita. 64:n nostalgia-arvoa ei oikeastaan voi mitata millään asteikolla, ja siinä on tunteja alla aivan järkyttävät määrät. Selvästi tuo oli teilläkin aikaa, jolloin omistamisen edelle meni puhdas pelaamisen riemu. Itselläni ei nuorempana ollut konsolia lainkaan, mutta ei se mitään haitannut, kun parhaat pelit saattoi pelata kavereilla. Yksi hienoimmista jouluistani oli, kun silloinen paras ystäväni soitti mökiltä, että sai Nintendo 64:en joululahjaksi. Se oli ainoa kuusnepa koko kaveriporukassa, ja sinnehän sitä sitten kokoonnuttiin paukuttamaan huikeita pelejä kuten Mario, Donkkari, GoldenEye ja tietty Kart.
Double Dash on taas tosiaan tiimipelinä puhdasta kultaa, ja toki muutenkin vähän 64:sta laajempi. Hinnattomia hetkiä on koettu niin miiteissä(pään aukominen kahden eri huoneen välillä pudottaa ajoittain vieläkin) kuin kotisohvallakin. Vaimokkeen veljen kanssa toimii tiimipeli yleensä aika hyvin.
CTR jäi multa sen sijaan aikanaan täysin väliin. Muistan kyllä kun peli tuli, mutta en päässyt sitä ikinä missään kunnolla pelaamaan. Melkein voisi joku päivä PSN:stä koittaa, vaikka voi olla että menneisyyden puute estää saamasta pelistä ihan Marion veroisia kiksejä.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Vs: KART
« Vastaus #13 : 11.03.2012 20:04 »
My name is Dexter. Unlike many of you believe, I’m not a serial killer. I’m not very much afraid of blood either.
-----
Fyysinen Preesens moderaattoriX.
tallennettu