Alkaahan se vituttaa kun mennään siitä mistä aita on matalin ja se vielä kannattaa.
Juu, Nintendo meni oikein tosi matalan aidan kohdalta, kun riskeerasi koko sukupolvensa keksimällä jotain ihan älytöntä kuten liikkeentunnistukselliset kaukosäätimet ja epäpelit. Ja nimenomaan "tosipelaajat" Wiitä eniten silloin haukkuivat ja povailivat sille huonoa menestystä.
Ja nyt kun on menestytty niin sitten ollaankin menty siitä mistä aita oli matalin? Please.
Mutta jos sitä peliä ja konsolia menee kaupaksi niin maan perkeleesti, niin kertoohan se väistämättä siitä, että jonkun näkökulmasta homma toimii just niinkuin pitää.
Nimenomaan.
Tokihan siis myönnän sen että aikanaan Nintendo 64:n aikaan korpesi että maailman parhaimmilla peleillä ei myydä kuin kolmasosa koneita verrattuna PlayStationiin, mutta ei se sitä muuta että koneeseensa tyytyväisiä ihmisiä oli PlayStationilla kolme kertaa enemmän.
Mutta siinä missä mikä tahansa Nintendo 64-fani voisi hampaitten välistä myöntää että PS:lläkin on kamala kasa hyviä pelejä, täytyy sanoa että Wiin pelivalikoiman mollaaminen on yllättävän muodikasta.
Kyllä todella peleihin kyllästynyt harhateillä oleva muka-elitisti saa olla, jos Wiin parhaita TOSIpelejä ei voi tunnustaa. Zelda, Metroid ja Mario nyt ovat pelejä joita pelaamatta ei minun kirjoissani saa edes suutaan avata mistään tällaisista asioista, mutta eivät ne HC-pelit tähän lopu. Geometry Wars on Wiillä parhaimillaan ja puhdasta hc:tä, Resident Evil Umbrella Chronicles on lajityyppinsä PARAS ja Fire Emblemin
normaali vaikeustaso saa keneltä tahansa itseään kovana pelaajana pitävältä pääsemään useita kirosanoja takuuvarmasti jo ensimmäisessä kentässä.
Mario Kartista ja Smash Brosista ei kai tarvitse puhua, sillä niiden ulkoasuhan tietenkin määrittää kaiken mitä peli pitää sisällään?