Pelaajalauta

Nintendo Switchin julkaisu lähestyy. Se sai minut muistelemaan aiempia konsolijulkaisuja. Tajusin, että vain kaksi laitetta on päätynyt näppeihini heti julkaisupäivänä.

Muistellaan ja fiilistellään: kerro omat kokemuksesi julkaisuista.


Gamecube

Pelit-lehti kertoi, Konsolipelaaja (entinen Super Power) hypetti. Minä kävin kovilla kierroksilla ja tiesin, että Gamecube piti saada heti julkaisussa Luigis Mansionin kera. Se ei ollut Mario-peli, mutta näytti yhtä kaikki kiinnostavalta ja nätiltä – kuin piirroselokuvalta, mietin.

Kevään korvalla 2002 asuin Ikaalisissa, jossa oli tasan yksi teknologiamyymälä; Musta Pörssi, jonka paksumahainen ja -viiksinen päällysmies sujautti sikari suussaan hintalappuihin ylimääräisiä nollia, eikä edes tiennyt mitään Nintendoa olevan olemassakaan. Kun astuin liikkeestä ulos kirkkaaseen kevätaurinkoon, taivaalta nenälleni laskeutuivat aurinkolasit, ja tajusin välähdyksenomaisesti mitä oli tehtävä; oli lähdettävä suureen maailmaan, satojentuhansien asukkaiden Espooseen, joka mahdollistaisi Gamecuben hankkimisen heti julkaisussa.

Ja niin se tapahtuikin: julkaisupäivänä tunnelma oli tiivis. Muutama ensimmäinen liike oli tuottanut tylyn vesiperän, mutta sitten Merituulen kauppakeskuksesta Suomenojan kupeesta löytyi lila konsoli haluamani pelin kanssa. Laatikko muovipussissa tuntui kevyeltä, ja sen kutsu kaikui kuin seireenien ujellus. Vaikka en vielä tuolloin tiennyt, miten kova konsoli laadullisesti tulisi olemaan, ja miten paljon upeita moninpelitunteja se tulisi tarjoamaan, kellui mielessäni parhaudesta vihjaillut valju aavistus.

Ja pojat, kyllä se täyttyi.


Nintendo DS

Elettiin jo alkuperäisen Pelaajaboardin aikaa. Nintendo DS teki tuloaan, samoin uusi versio Super Mario 64:stä.

Tuolloin olin laitteesta hyvin innoissani, vaikka myöhemmin se näyttikin toteen, etteivät käsikonsolit olekaan minulle tärkein juttu. Elin kuitenkin niin tuuhean hypehunnun alla, että ilmoittauduin AMO:n kilpailuun, josta voitin itselleni mahdollisuuden ostaa konsoli heti julkaisussa – vai jopa muutamaa päivää ennen? En muista tarkalleen. Jokatapauksessa lunastin tämän mahdollisuuden, ja hihkuin innoissani vihdoinkin voitettuani edes jotakin! Vaikka se olikin vain köpöinen mahdollisuus köyhtyä elektroniikkaa vastaan.

Alkuperäinen DS muistetaan möhkälemäisenä, himmeänäyttöisenä rumiluksena, josta taisin monessa yhteydessä käyttää aikoinaan sanaa "kaunis." Siitä ei puhuta, kuten ei myöskään Xbox Crystalia kohtaan muodostamastani tunnesiteestä...

Tuntuu merkilliseltä, että tämä laite päätyi tälle listalle. Gamecube sille kuuluu, mutta että DS? Muistaakseni laite ei edes ollut hallussani julkaisun jälkeen kuin puolisen vuotta, kun jo myin sen. Toisaalta takavuosina myin joka toinen kuukausi pelikokoelmani pois, joten...


Nintendo Switch saattaa tehdä jatkoa listalle parin viikon päästä. Saa nähdä.

Kyllähän ne lämpimimmät muistot on Nintendon konsoleista. Super Nintendo oli ensimmäinen uutena hankittu konsoli, ja jonka julkaisua odotti. Konsoli ostettiin säästöpossun rahoista, NES:in myyntirahoista (joka oli ostettu käytettynä C-64 myyntirahoilla) sekä vanhempien avustuksella. Muistan kuinka jännittynyt koko julkaisupäivä oli. Kouluun piti mennä, mutta vanhemmat lupasivat hakea SNES:in päivällä, jolloin pääsisin heti koulupäivän jälkeen pelaamaan. Homma oli niin vakavaa että annoin tarkat ohjeet vanhemmille; mihin konsoli pitää laittaa ja että paketteja ei saa missään nimessä avata etukäteen. SNES ja Super Mario World tekivät siitä iltapäivästä täydellisen. SNES:istä muodostui sittemmin varsinainen ilmiö ikäluokassa ja kaveripiirissäni. DKC:n grafiikoita kuolattiin kuukaisutolkulla Super Powerin sivuilta, Killer Instinctin huhutun 64 iskun combon näppäinyhdistelmiä kopioitiin ruutupaperille välitunneilla, Mario Paintissa yritettiin kopioida MacGyverin yms tunnareita ilman minkäänlaista sävelkorvaa, opittiin NHL pelaajien nimet ja joukkueet NHLPA '93:a pelatessa...

Nintendo 64:ää himoitsin aivan vastaavasti, mutta tähän ei rahat riittäneet. Vaikka niitä pulloja keräämällä koitin epätoivoisesti haalia kasaan. Muistan vielä halvimman hinnan minkä löysin - 1699 mk ja laskin siihen säästöjä, ilman että huomioin Mario 64:n 600 mk:n hintaa. Riemulla ei ollut rajoja olisiko ollut seuraana jouluna kun saimme pikkuveljen kanssa konsolin, lisäohjaimen, muistikortin, rumble pakin, Mario 64:n ja Goldeneyen. Pelit joita sen aikaisen naapuruston pleikkarijonnet tulivat ihmettelemään.


Nykyisellään konsolihankinnat on olleet huomattavasti vähemmän hohdokkaita. PS4:n hain muuten vaan julkaisupäivän aamulla Cittarista, Xbox Onen ostin heräteostoksena Anttilan poistomyynneistä ja Wii U:n julkaisu ei ole oikein mitenkään erityisesti jäänyt edes mieleen. Nintendo Switch on siinä mielessä poikkeus että pitkästä aikaa sitten Wiin, on julkaisusta hieman hypettynyt ja sitä odottaa.

Wiin julkaisu sisälsi tosiaankin kunnon tunnelmaa. Vaikka en ostanutkaan laitetta julkaisussa, lähdin kavereiden mukaan jonottamaan ja fiilistelemään. Muistan miten Suomenojan Gigantin ovet avautuivat aamuvarhaisella ja parin, kolmenkymmenen ihmisen sakki lähti vyörymään kohti viihdeosastoa, mistä vähät Wii-paketit poimittiin minuutissa pois.

Ekaa pleikkaria pelasin kuukausikaupalla ilman muistikorttia. Pelasin Gran Turismoakin niin, että joka kerta piti ajaa samat lisenssit ennen kuin pääsi kisaamaan. Yritin aina saada mahdollisimman hyvän auton ennen kuin vanhemmat tulivat lopettamaan pelisession. Kyllähän tästä konsolista parhaat muistot ovat Final Fantasyissa ja Metal Gear Solidissa.

Ainoa konsoli, minkä oikeasti muistan hankitun julkaisussa, on 360. Ja siitäkin julkkarihumusta muistan lähinnä sen, kuinka Joel-san tilasi laitteen kuukausia aiemmin jenkeistä ja se seilasi useita kuukausia ties missä sen jälkeen, kun kaikki muut omisti jo laitteen. Taisi finngamerilläkin ehtiä jo toinen tai kolmas 360 menossa, kun se oli sitä RRODien kulta-aikaa.

Sen sijaan Diablo 2 ja Max Paynen julkaisu oli vuosikausien kulminaatio. Sitten kun ne sai hyppysiin niin niitä tuli valehtelematta pelattua kampanjat kahdesti putkeen suorilta.

Nykyään sitä kyllä arvostaa untakin ihan eri tavalla, ettei moiseen edes olisi hinkua.

Vähän sama tilanne. Ainoa lähellekään julkaisussa ostamani konsoli oli Nintendo DS Lite, joka saapui sopivasti samana kesänä kun koppasin ensimmäiset "tuntuvat" palkat kouraan. En tainnut ihan ehtiä ekaan päivään, ja kyseessä oli tietty jo olemassa olevan konsolin uusiojulkaisu, mutta tämän lähemmäs ei olla päästy. Kaikki muu on ostettu sitten rauhassa jälkijunassa, mikä modernien konsolien tapauksessa on kyllä todettu sangen hyväksi tavaksi.

Pelipuolella Phoenix Wrightien DS-versiot ovat varmaan olleet sitä kärkytyintä kamaa. Tämähän oli sitä kulta-aikaa, kun pelien japsiversiot sai enkkukäännöksillä eurohintoja halvemmalla posteineen Play-Asiasta. Kerrankin ennakkoon tilattu peli - T&T merhaps - napsahti postiluukkuun samana aamuna kun oltiin lähdössä perheen kanssa lappiin. Paras automatka ikinä, kun kaikki oli jo pakattu ja viimeisenä sai uunituoreen PW:n postilaatikosta takapenkille mukaan.

Kaiken tämän jälkeen on kyllä taas kerran todettava, että DS Lite on ehdottomasti kaikkien aikojen rakkain konsoli. Edelleen kaapista löytyvä laite on matkannut mukana taatusti kymmeniä tuhansia kilometrejä ja tarjonnut jäätävän määrän laatupelattavaa laidasta laitaan. Puhumattakaan Pictochatin tarjoamista hersyvistä mittihetkistä. Kesätyörahat well spent.

Konsoleita on tullut ostettua ihan pirusti, mutta ostoa en muista kuin SNESin, GC:n ja PS2:n tapauksessa. Mikä on jopa hiukan outoa. SNESin ostohan näistä oli se upein hetki. En muista ostohetkeä, mutta muistan kuinka tuli istuttua takapenkillä kone sylissä. Siihen oli säästetty ja kääritty joka ikinen pennonen talteen, että sen sai. Taisi vielä faija kauhistella etupenkillä, kuinka "helvetisti" laite maksoi. 90-luvun laman aikaa, niin mun harrastuksia ei katsottu kovinkaan hyvällä, kun siihen aikaan se oli todella kallista.

N64:n ostoa en muista, mutta Mario 64:n ensisession muistan. FFVII:n ja OoT kanssa ehkä huimin hetki koko harrastuksen aikana. Se vain oli jotain uskomatonta. Tämä aika oli muutenkin itselle sitä pelaamisen kulta-aikaa. Silloin tuli koettua ne kovimmat fiilikset ja tuli myöskin pelattua enemmän kuin koskaan.

GC:n oston muistan. Tämä oli pitkän harkinnan tulos, mutta muistaakseni suht lähellä julkaisua sen ostin. Lahdessa Launeen Expertiltä sai halvimmalla ja mukaan tarttui myös Luigi's Mansion. Ja tämä peli oli komea. Oli juuri niin hieno kuin kuvissa ja pätkissä mitä oli nähnyt.

PS2 tuli ostettua Toy's R Us alesta Jyväskylässä. Sinne avattiin uusi liike ja alennukset oli oikeasti hyviä. Jono kiersi koko kaupan, mutta tulin paikalle tuntia ennen aukasua niin pääsin suht hyviin asemiin. Hinta oli 99€, kun normi oli 199€. Mukaan tarttui läheisestä Prismasta vai oliko Citymarketista vielä Tekken...oliko 4 ja toinen ohjain. Ja kun olin opiskelija, suunta oli heti kämpille ja peli tulille.

Wiin ja WiiU:n ostossa on kyllä outoa se, että en edes muista mistä ne ostin... Pelejä en tainnut ostaa ollenkaan...kai, en vain muista. Ei mitään mielikuvaa. WiiU:n tapauksessa en edes muista mitä pelasin siinä ensimmäisimpänä... Hämmentävää...

Tosin ei noita muitakaan muista oikein...

Kyllä laudalla voi ihan rohkeasti myöntää että ikä tekee jo tepposiaan  ;) Täällä ei vittuilla, vaan tuetaan ja nostetaan takaisin jaloilleen jos sattuu kompastumaan partaansa.

Tasan yhden konsolin olen ostanut julkaisussa, ja se oli 3DS. Jota en enää omista. Voimakkaammat muistikuvat ovat jääneet ps3:n ostamisesta -08, jolloin loppui kituuttamiseni vanhentuneella pc-raudalla ja pääsin mukaan sen ajan kärkipeleihin.

Nykyään tuo samainen konsoli vetelee viimeisiään tuossa tv:n alla, rupeaa löytymään jos jonkinlaisia oireita. Uutta konsolia ei tällä hetkellä edes tee mieli ostaa, ja saattaa olla että hyppään nykygenreen vasta esim uuden Gta:n myötä. Sitten joskus. Paljon mieluummin sijoittaisin vaikkapa uuteen pöytäkoneeseen ja rattipoljin settiin, ajopelejä jaksaa edelleen pelailla.

Ei se ikä vaan se elämä... -_-