Lisäys: Niin joo, pelaaminen on vähentynyt viimeaikoina täälläkin suunnassa. Deus Ex:kin jäi kesken kun ei vain nappaa, samoin L.A:Noire silloin aikanaan. Eniten olen viimeisen kuukauden aikana pelaillut NHL 12:ta kaveriporukalla ja be a prota himassa.

Minulla just toisinpäin. Pari kolme vuotta puuhailin kaikkea muuta kuin pelaamista ja seurasin peliuutisia vaan sivusta. Muutenkin kaikki vaan ympärillä kehuskeli miten aikaa jää muuhun järkevään, kun ei enää pelaile "aikuistumisen" myötä ja juttelivat jostain helkkarin työasioista ihan ylpeinä.

Sitten tajusin ettei se elämä ollut yhtään sen "laadukkaampaa" ilman pelejä ja pelaamisesta tuli yhtäkkiä jälleen kiinnostavaa/hauskaa, joten palasin pelaamaan pelejä oikein uudella innolla. Paskat välitän muista ja niiden käsityksestä laadukkaasta ajankäytöstä, joten aion jatkaa hautakiveen saakka sitä harrastusta, jota olen aina rakastanut.. pelaamista.

Itsehän olen oikeastaan viimeiset 4 vuotta vain lähinnä seuraillut mitä pelimaailmassa tapahtuu. StarCraft II on tainnut olla ainut julkaisussa ostettu uusi peli tällä aikavälillä. Weird.

Jok ikinen Insomniac Gamesin tekele
- Tämä yhtiö vaan osaa suoltaa keskinkertaisia pelejä vuodesta toiseen tai noh, Spyrot olivat ihan ok pelejä sillon joskus, mutta Ratchet and Clank ja Resistance, ei VMP. Resistance 2 on luultavasti huonoin peli mitä olen ikinä pelannut ja edustaa juuri sitä mitä eniten inhoan tässä konsolisukupolvessa, eli näitä persoonattomia räiskyttelyitä, jotka eivät yritä tehdä mitään uutta ja ratsastavat vain Call of Dutyn ja Halon siivillä.

ICO
- Kankea kuin mikä ja loputonta escort-tehtävää, mitä helvettiä? Taidetta my ass.

Metroid Prime
- Kaiken logiikan mukaan minun pitäisi rakastaa tätä muiden Metroidien ylimpänä ystävänä, mutta kun ei. Jokin tässä vain mättää, enkä yhtään osaa sanoa mikä, kun vikojakaan en hiukan hölmöjen kontrollien lisäksi osaa nimetä oikeastaan yhtään. Ehkä se on se ensimmäinen persoona tai graafinen tyylii, en vaan jotenkaan saa sitä mahtavaa metroid-vibaa tästä. Kakkosta ja kolmosta en ole pahemmin pelannut, mutta uskon saman ongelman olevan läsnä.

Itellä isoin lopahdus oli Mass Effect 2. Ykkönen spektaakkelimaisempana ja hiotulla gameplayllä kuulosti aivan unelmalta, mutta eipä tämä jatko-osa ottanut mulla yhtään tuulta siipien alle. Välillä tekee kyllä mieli yrittää jatkaa, mutta jo levyn laittaminen konsoliin tuntuu masentavalta, kuten pelaaminenkin tuntui.

Ensinmäinen Metroid Prime on mielestäni yksi parhaimmista peleistä, mitä ihmisolennot tällä planeetalla ovat koskaan saaneet aikaiseksi. Toinen ja kolmas taas eivät ykkösen jälkeen jaksaneet kiinnostaa, ja kun lisää hahmoja ja jonkinlaista juonta väkisin ängettiin mukaan, oli pelit omalla kohdallani jo pilalla. Metroid Primen parhaus perustuu nimenomaan siihen fiilikseen, että olet yksin tuntemattomalla planeetalla, selvittämässä muinaisten siviilisaatioiden alkuperää ja tuhoamalla maailmankaikkeutta uhkaavan ölliäisen. En pysty oikeastaan edes sanoin kuvailemaan tunteitani tätä peliä kohtaan sen tarkemmin, mutta rakastan suurella sydämellä.

Aamen. Kaikkien aikojen paras peli myös minun mielestä.

Eikös tämän aiheen tarkoitus ollut keskustella oman peliharrastuksen mielenkiinnon hiipumisesta? Nyt on mennyt vähän tollauksen puolelle, kun haukutaan oikeasti hyviä pelejä. Noh, ainakin saavat sitä huomiota.