Pelaajalauta

Kuten #pelaajalaudan hom.. ihmiset jo tietää, niin innostuin pari päivää sitten pelaamaan Playstationilla. Olen tässä pari päivää pelannut erästä loistavaa peliä. Pelihän on Crash Bandicoot 2: Cortex Strikes Back, eli "Crash 2". Pidän tästä pelistä paljon. Pidän enemmän kuin esimerkiksi kaikkien hehkuttamasta Super Mario 64. Tämä aihe olisi jopa oman topicin arvoinen, ehkä siitä myöhemmin lisää.

Crash Bandicoot-sarjahan oli ensimmäisen Playstationin yksi parhaimmista pelisarjoista. Ensimmäinen Crash oli loistava tasohyppely. Tämä toinen osa on ehkä jopa parempi. Kolmaskin on mielestäni hyvä, vaikka jotkut pitävätkin sitä selvästi heikompana kuin esimerkiksi kakkosta. Minä pidän jokaisesta. Itse olen enemmän 2D-tasohyppelyiden kannalta, mutta Crashit osoittivat, että 3D-tasohyppelykin voi toimia. Toki Crasheissa on mukana myös 2D-piirteitä, sillä välillä (esim. Bonus-kentissä) kuvakulma muuttuu "2D:ksi". Tämä vaihtelu mitä näissä Crasheissa nähdään, oli koukuttava asia pelissä. Pelit ei hirveän vaikeita ole (vaikka itse olen aivan paska pelaaja..), mutta niitä jaksaa pelata. Jotkut kentät ovat "normaalia" tasohyppelyä, joissakin juostaan kiveä/jääkarhua/ karkuun (lempikenttiäni) ja joissakin ratsastetaan villisialla tai jääkarhulla. Kolmosessa ajetaan prätkillä. Tämä enteilikin jo Naughty Dogin seuraavaa peliprojektia, Crash Team Racing. CTR on edelleen mielestäni paras kart-peli mitä on tehty. Se on aivan selvä Mario Kart-kopio, mutta silti se toimii joka suhteessa paremmin. Se on paljon hauskempi ja kyseinen peli on ehkä edelleenkin se peli johon olen eniten aikaani hukannut.

Mutta mitä CTR:n jälkeen tapahtuikaan? Naughty Dog tekee aivan hirveän asian ja luopuu Crash-sarjasta. Pelisarja päätyy tusinafirmojen raiskattavaksi. Ja Naughty Dog siirtyy tekemään Jak-sarjaa, joka ei oikeastaan koskaan ole meikäläistä kiinnostanut. Pari kertaa kokeillut pelejä ja kyllä ne vaikuttavat ihan hyviltä, mutta ei niin hauskoilta kuin vanhat Crashit. PS1:lle vielä tuli party-peli Crash Bash, jossa idea oli vähän sama kuin Mario Partyissa. Pakko myöntää, että Crash Bash oli ihan ookoo ja esimerkiksi se kuulapeli oli aika hauska kavereiden kanssa. Silti pelissä ei ollut enää oikein sitä Crash-meininkiä.

Viimeisin Crash-kokeilu oli PS2:n ensimmäinen Crash-peli, Crash Bandicoot: The Wrath of Cortex. Se oli siis neljäs Crash-tasohyppelypeli. Kieltämättä se tasohyppely oli vielä ihan hyvää siitä, mutta ei sitä jaksanut pelata. Oikeastaan tähänkin oli syyllinen ne perkeleen latausajat. Sen jälkeisiä Crash-pelejä en ole nähnyt. Videoita, kuvia, mainoksia ja arvosteluja kyllä. CTR on saanut pari jatko-osaa, jotka ei niin hyviä kuulemma ole. Twinsanity-peli kuulostaa jo vähän liian erinomaiselta. Periaatteessa nämä Naughty Dogin jälkeiset Crash-pelit vaikuttivat vielä jotenkin Crasheilta, mutta sitten.. Sitten.. Kertokoon kuva kaiken:



[sanaton]

Olen ehkä kyseisestä aiheesta valittanut jo Täällä haukutaan pelihahmoja-topicissa (https://www.pelaajalauta.fi/forum/pelikeskustelu/taalla-haukutaan-pelihahmoja/), mutta haukutaan tässä topicissa myös. Mitä ihmettä? Pelin uudet tekijät halusivat hahmoille jonkun hemmetin punk-tyylin. Ymmärrän toki, että monet hahmot kokevat muutosta vuosien varrella (Sonic, Mario jne..). Radical teki vähän liian radikaalit. Tiny Tigerista on yritetty tehdä enemmän tiikerin näköinen (tiikeri maastovaatteissa HAHAHHA), N. Gin tainnut olla liian kauan pakkasessa ja mikä toi Aku Aku tai Uka Uka on olevinaan? Aku Aku näyttää ihan Spede Pasasen ja apinan pääkallon risteytykseltä. Noh, ei haukuta peliä vielä liikaa. Katsotaan video (http://youtube.com/watch?v=5QSaJbUrfOs) pelistä. Okei, nyt voidaan haukkua. Mitä on tapahtunut? Vanhat Crashit olivat hauskaa ja yksinkertaista tasohyppelyä. Kerättiin omenia, yritettään kerätä kaikki laatikot, kerättiin kristalleja ja timantteja, kuoltiin sähköiskuun, pompittiin ötököiden päälle, juostiin jättimäistä kiveä karkuun, ratsastettiin jääkarhulla ja lopuksi aina voitettiin joku pahis kovassa taistelussa. Tätäkin sarjaa yritetään vähän synkistää (http://youtube.com/watch?v=t83lAcHrJPo&feature=related). Miksi? Lupaan, että en tule Wiillä koskaan pelaamaan Crashia. Tästä tulikin mieleen, että miksi nykyään Crashit tulevat joka konsolille? Crash Bandicoot oli minulle ja varmasti monelle muullekin Playstationin maskotti. Ihan siinä missä Sonic oli Segalle ja Mario Nipalle.

Pirun Naughty Dog, kun meni Crashista luopumaan. Olisivat voineet pitää Crashin itsellään. Toisaalta ehkä koko sarja olisi pitänyt lopettaa Playstationille. Crash Team Racing olisi voinut olla viimeinen Crash-peli. Olisi Crashistakin jäänyt positiivisempi maku sarjana. Vanhat Crashit olivat kovia, mutta uudet vaikuttavat silkalta paskalta, jotka pilaavat Crash-sarjaa. Itse haluan pitää Naughty Dogin erillään näistä uusista. En halua sekoittaa näitä pelejä keskenään. Vaikka en Super Mario 64:sta pidä yhtä paljon kuin vanhoista Crasheista, on tunnustettava se tosiasia, että Mariot sentään on pysynyt hyvänä pelisarjana. Vaikka 3D-Mariot ei iskekään niin hyvin minuun, mutta ne ovat ihan hyviä silti, ainakin Mario 64. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että Wiini oli viime joulun rikki, niin meni Super Mario Galaxy. Pitää tämä vääryys korjata ensi kuussa ja ostaa vihdoin Mario Galaxy. Uskoisin sen olevan hyvä peli. Ei välttämättä niin hyvä kuin vanhat Mariot, mutta silti hyvä. Ostan Marion, enkä Crashia. Crash Bandicoot on minulle kuollut.

Ikävä kyllä taisi Spyrolle käydä samalla tavalla kuin Crashille. Pari ensimmäistä Spyroa oli loistavia (kolmonenkin kuulemma hyvä, mutta en ole päässyt pelaamaan) ja sitten pelintekijä keskittyi toiseen pelisarjaan. Ilmeisesti kyseinen pelisarja on myös raiskattu muiden toimesta. Tätä en uskalla allekirjoittaa, sillä ei ole uudet Spyrot kiinnostanut tippaakaan, enkä ole niihin yhtään tutustunut. Monia muitakin pelisarjoja on pilattu. Niistä myöhemmin.

En tiedä, mutta joku kuolee ens yönä. >_>

Pakko tunnustaa kyl että en ole mitään Crasheistä pelannut...

Ei jumalauta XDXDXD Yritin keksiä jotain osuvaa sanottavaa kun mielessä liikku niin paljon kommentoitavaa mutta tämä vei kyllä totaalisesti jalat alta XDXD Repesin ihan täysin. Ei helvetti pitäisi kai nukkua enemmän :D

Aika turha aloitusviesti kun koko pelisarja oli kuollut jo syntyessään. Oikeasti, ensimmäinen Crash Bandicoot on sellainen tasoloikan irvikuva putkijuoksuineen, että on kuin Nintendoa ei koskaan olisi ollut näyttämässä tietä.

Putkipomppuahan se oli, mutta muistan kyllä itse viihtyneeni hyvin pelin kaikkien timanttien ja vastaavien keruun parissa, joiden hankkimisessa kyllä kuluu tai ainakin kului aikaa. Joissain kohdissa oli myös lievän haasteen makua. Myöhemmät osat (varsinkin kolmonen) tarjosivat peleihin vielä jonkin verran monipuolisuutta lentelyineen ja ratsastuksineen. Ei noihin aikoihin paljoa muuta nyt oikeastaan tarvitukaan.

Ja tarvitaanko nykyäänkään muuta? En ymmärrä mitä pahaa voi olla putkimaisuudesta, varsinkin jos puhutaan tasohyppelypeleistä. Finngamerin viesti oli silkkaa fanipojiutta Nintendoa kohtaan. Itseeni ei vain ole iskenyt Super Mario 64:n laajuus samalla tavalla kuin Crashien putkimaisuus. Laajuudesta puheenollen. Pidin "PS:n Mario 64:sta" eli Ape Escapesta enemmän kuin SM64:sta. Apinoiden pyydystäminen kuulostaa jo paperilla paremmalta kuin tylsien tähtien kerääminen.

Itse ajattelin Crashit lähinnä eri kuvakulmasta pelatuiksi 2d-tasohyppelyiksi. Ne jotka halusivat täyttä 3d:tä varmasti pettyivät. Se on vähän sama kuin haukkuisi 2d-tasohyppelyitä huonoksi, koska ne eivät ole 3d:tä, joka minusta on todella väärin. Vaikkeivat mitään mullistavia niin ihan kohtuu kivoja pelejähän nuo ekat kolme osaa oli.

Minunkin mielestäni Crash B. roikkui haudan partaalla jo kun ensimmäinen peli julkaistiin. Pleikalla ei vain ollut silloin tarjota mitään sen laadukkaampaa. N64:lle mentäessä laatukuilu olikin sitten aivan huima.

Väittäkää vielä, että Mario Kart 64 on parempi kuin Crash Team Racing.  :(

Kolme ekaa Crashia olivat oikeasti mainioita pelejä, mutta Crashi hahmona on ollut aina mielestäni todella ärsyttävä. Se kuuluu siihen sarjaan kun markkinointitiimi saa tehdä hahmon:

- "Otetaan joku pehmoeläin, kun lapset tykkää niistä!"
- "Mutta täähän on liian söpö, tarvitaan jotakin että kaksitoistavuotiaat tuntee sen omakseen!"
- "Lisätään kreisiä, ja hullunhauskoja kuolinanimaatioita!"


CTR on paljon parempi peli kuin Mario Kart 64 tai joku Diddy Kong Racing koskaan oli.

Niin joo. Unohdinkin kokonaan tapauksen CTR. Crash Team Racing on ihan kelpo peli, mutta ei kyllä voita yhtäkään Mario Karttia, vaikka kohtuu lähelle huonoimpia pääseekin. Aika usein saa meinaan kuulla, että se olisi parempi.

Crash Team Racing on paras kart-peli, sitä ei käy kieltäminen.

Ei helvetti, kun meinasin tukehtua mun Batteryyn.

Siis Motor Kombatkin voittaa suurimman osan Mario Karteista.

Miksi? Ei CTR nyt niin ylivoimainen ole Mario Karteihin nähden, että voittaisi ne mennen tullen.

Mutta selvästi MK64:ää vastaan CTR pitää asettaa. Minulla oli ainakin huikean hauskaa Mario Kart 64:n parissa ja pelikello karttui sadoilla tunneilla. CTR:n yksinpelistä ei itselläni ole juurikaan kokemusta.

Olenko minä oikeasti missannut jotain vai pidetäänkö CTR:ää yleisemminkin jotenkin erityisen hyvänä kart-pelinä? Sen verran usein sitä kuitenkin hehkutetaan. Onhan se ihan hyvä enkä ihmettele, jos jotkut pitävät sitä huonompia Mario Kartteja parempana, mutta usein saa kuulla sen olevan juuri se paras. Olen aina ajatellut, että tämä porukka on sitä, jotka eivät Nintendon koneilla pelanneet.

Osallistutaanpa sen verran vielä keskusteluun, että itse en ole normaaleista Crasheistä koskaan sen suuremmin perustanut. Ensimmäinen Crash Bandicoot oli Tomb Raiderin ohella ensimmäinen konsolipelini ja kyllähän sitä mielellään pelaili. Peli ei kuitenkaan iskenyt yhtä lujaa kuin TR, enkä myöhempiä Crashejä ole ostanutkaan lukuunottamatta CTR:ää. Crash 2 ja 3:sta on kyllä tullut jokunen tunti pelattua ja ihan kelvollisia tasohyppelyitä ne mielestäni olivat.

Mutta sitten asiaan, eli CTR:ään joka ei ole omasta mielestäni vain koko sarjan paras peli, vaan myös ehkä 90-luvun lopun toiseksi paras peli. Metal Gear Solidin jälkeen siis. Peli on lempi ajopelini ja sitä on tullut pelattua enemmän tai vähemmän ahkerasti aina näihin päiviin asti. Ostin pelin julkaisun tienoilla, kerkesin PS2:n takia jo myymäänkin, mutta ostin sen taas uudestaan viime vuonna. Tarkoituksena olisi myös ostaa Playstation Storesta mokoma. Kaverilla se kuitenkin oli kaikki nämä vuodet, joten siellä sitä sitten pelattiin.

Peliä pelasimme vielä pari vuotta sitten aina, kun tietyllä porukalla kokoonnuimme. Sitten Melee valtasi lisää reviiriä ja CTR vähän jäi, mutta nyt sitä olisi taas tarkoitus alkaa vääntämään ihan säännöllisesti. Uskaltaisin sanoa, että tähän peliin olen käyttänyt eniten pelitunteja ja pidänkin itseäni ihan kohtuullisen hyvänä siinä. Peli on nimenomaan parhaimmillaan arcade-modessa splitscreeninä, jolloin ei paljon kovempaa viihdettä tahdo löytää. Mario Karteista en ole koskaan perustanut. En tiedä miksi, mutta ei vain kiinnosta niiden heppujen kisailut. Penta Penquin ratissa ja kenttänä Papu's Pyramid, Polar Pass tai Sewer Speedway, niin tulee hyvä mieli  :)

Paras karting-peli, ei voi muuta sanoa.

Pura sen pitää olla, houkka. :)

Kyllä se Purakin menee, mutta Penta on mukavan pieni ja söpö. Ei peitä puolta ruutua. Olen varmaan 99% peleistäni pelannut sillä, joten ei sitä oikein enään osaa vaihtaakaan.  :)

Nimenomaan MK64 on juuri se paskin MK. No, Double Dashia en tainnut koskaan pelata, mutta todella tylsät radat ja muutenkin hidas ja autio. CTR:n radat oli paljon hauskempia moninpelinä ja taisimpa jaksaa pelata sen jopa yksinpeliseikkailu-moodinkin täydellisesti läpi mikäli muisti ei petä.

On DD paljon paskempi verrattuna MK64. Ehkä paskin kartti. Tosin Wiinkin kartti pääsee lähelle DD:tä, erittäin toimiva nettipeli tosin pelastaa sen.

CTR kyllä pieksee monet MK:t 100-0 mutta kyllä mielestäni DS:n MK on yksinkertaisesti paras kartti peli ikinä.

Siis CTR on klassikko, aivan helvetin kova peli. Se tuli hakattua täydellisesti läpi muutamaankin kertaan ja splitscreeninä sekä kilpa-ajo, että battlet areenoilla olivat ihan järjettömän kovaa viihdettä.

Pelin radat ovat yksinkertasesti täydellisesti suunniteltuja ja pelattavuus on niin täydellistä kuin se vaan voi pelissä olla.

Samalla periaatteena voisi pitää ihan mitä tahansa pelihahmoa ärsyttävänä jos tuolle linjalle lähdettäisi. Esim:

- "Hmm.. Tässä meidän pelissä voisi olla joku elukka päähahmona. Otetaan vaikka.. SIILI!"
- "Siili? Mutta eihän pelkkä siili kiinnosta ketään?"
- "Tehdään siitä sininen siili ja sit se on niiku tosi nopee, ku sillä se on sellaset siistit punaset lenkkarit!"

Tai 10 vuotta Marion luonnin jälkeen:

- "Eipä taida pelkkä viiksivallu kiinnosta ihmisiä enää?"
- "Meidän kai pitäisi sitä muuttaa jotenkin.."
- "Mitäs jos lisättäisi sille semmonen todella typerä ääni, jotta lapset osaa tunnistaa Marion äänestäkin!"

Voisin jatkaa tätä, mutta idea taisi tulla jo selväksi. Ei noissa tasohyppelypelien päähahmoissa yleensä ole mitään järkeä, eikä niissä mielestäni tarvitsekaan. Mielestäni se on juuri hauskaa, että Crashin tippuessa kylmään veteen hän tulee ylös jääpalikkana.

Tästä olen samaa mieltä. Harmi että PS:n aikoihin ei vielä ollut nettipelailua. Nykypäivänä CTR:nkin pelaaminen netissä onnistuu emulaattoreiden avulla. Näin minua valisti toveri MasterTK. Tosin, silloin kahdeksan vuotta sitten minulla oli vielä kavereita joiden kanssa tätä peliä pelattiin moninpelinä. :(

Crash Team Racing on oikeastaan joka osa-alueella esimerkiksi Mario Kart 64:a parempi. Otetaan esimerkiksi syyniin boostisysteemi. CTR:ssä oli boostisysteemi ihan helkutin toimiva, ehkä paras boostisysteemi koskaan. Korkeintaan Mario Kart DS:n boostisysteemi menee edelle.

CTR:n radat oli paljon mielekkäämpiä. Salareitit oli ihan hauskoja. Tästä tulikin mieleen, että silloin kahdeksan vuotta sitten ei monella kaverilla ollut kunnon internetiä käytössä, niin salareitit sai tietoon kuulopuheella tai itse etsien.

Ja pakko vielä kehua CTR:n Adventure-modea. Ei se mitenkään erikoisen vaikea ollut ja ajoittain aika tylsäkin. Toisaalta karting-pelit on aika tylsiä muutenkin yksinpelinä. Mutta kyllä siihen Adventure-modeenkin tuli tuhlattua aikaa. Siinä oli peruskisat jokaisessa radassa, 1vs1-kisoja bosseja vastaan, CTR-kirjainten keräilyä ja oliko siinä vielä jotain aikakisoja. Onko Mario Karteissa tälläistä näkynyt?

Heh, tämä CTR vs Mario Kart-keskustelu tuntuu herättävän keskustelua. Olisi jopa oman topicin paikka.  :)

Juu adventuressa oikeaa haastetta ei ollut kuin niissä lopun time attackeissa, joissa sai vääntää välillä ihan tosissaankin, mutta oli yksinpeli silti mielestäni hauska CTR:ssä.

Tosiaan, sillon joutu salareitit etsimään kaikki itse. Muutamassa kentässä oli ihan älyttömät salareitit, jotka oikoivat lähes puoli kierrosta. :D Pelin salareitit olivat loistavasti suunniteltuaja, sillä moni vaati todella taitavaa boostin käyttöä ja täysin oikeaa ajolinjaa, jotta niitä pystyi hyödyntämään ja jos mokasit, olit aika pahasti jäljessä sen jälkeen.

Mitä se Finngamer siellä angstaa. Crash Bandicoot oli helvetin hyvä tasoloikka aikoinaan, eikä sitä minusta edes voi verrata Marion avoimeen menoon. Mielestäni oli jopa erittäin hyvä juttu, ettei NG yrittänyt apinoida M64:sta, vaan hioi Crashista kakkoseen pahimmat mokat pois. Crash Bandicoot 2 on vieläkin yksi parhaista tasoloikista mielestäni millään alustalla. Oli putki tai ei.

Ja kyllä pitää allekirjoittaa CTR kehut. Odotin Jak racingiä (vai mikä vittu olikaan) ihan dikki pystyssä kun luulin, että siitä saataisiin sille manttelinperijä. Paskan vitut.

Hmm... Noista pääsarjan peleistä en oikein tiedä kun niitä ei oo tullu pelattua kun ihan sattumalta silloin tällöin lapsena. Sen perusteella mitä nyt vielä muistaa niin ihan viihdyttäviähän nuo oli. Putkijuoksu ei kyllä mitenkään minua haitannut. Mutta sitä tulin kyllä sanomaan, että tuo Crash Bandicoot kart peli oli kyllä lujaa myös minun mieeleeni. Parempi kuin moni Mario Kart, vaikkei kyllä Mario Kart pelejäkään ole tullut paljon pelattua.

Silti...

Jak racing oli kyllä ihan liian suoraviivanen ja automatisoitu. Poissa oli CTR:n boostisysteemi ja huolella suunnitellut radat ja tilalla oli suht aivotonta mättöä suoraviivasilla radoilla ja komealla ulkokuorella. Tuli se tosin pelattua läpi joskus vuosi pari sitten, kun halpiksena ostin ja oli se parempi kuin etukäteen videoista päättelin, mutta aivan liian tasapaksu peli joka tapauksessa.

Tässä ei ole kyse mistään fanipoikuuksista, vaan elämän tosiasioista. Jatko-osat eivät pahemmin konseptia korjanneet, mutta varsinkin ykkönen oli pelkästään yli-yksinkertaistettu pienten lasten peli, jossa värikkäitä asioita tapahtuu ruudulla kun painelee nappeja. Toki kaikesta saa pitää, mutta ei Mario 64 tosiaan edes kilpaile samassa sarjassa. Kenttäsuunnittelu, kontrollit... täysin omaa luokkaansa.


Ehkä paras argumentti ikinä.

Crash-keskusteluun osallistuakseni...

...mielestäni alk. per. 3 Crashia ja CTR ovat loistavuutta, Crash Bashkin menettelee vielä jonkin verran. Ja kuten Fyysinen Preesens tuossa sanoikin, Wrath of the Cortexia ei pelaa hullukaan niiltä hemmetinmoisilta latausajoilta. Mind over Mutant ja mitä niitä on näitä uusia Crasheja... Pelkät screenit näyttää jo niin kamalilta että.. Pfft. Joo, siirryn viestin aiheeseen - toiseen pilattuun pelisarjaan.
--
Tämä sarja oli Playstationin parhaimpia sarjoja.



Ensimmäinen osa oli mielestäni "ihan jees", sitä pelasi mielellään, maat oli hauskoja ja olipahan se yksi ensimmäisistä peleistä mitä Playstationilla - tai ylipäätään millään konsolilla, muistaakseni - pelasin.



Toinen osa on mielestäni sarjan parhain. Tässä tuli mukaan manual, loistavia maita, hauskoja erikoisskeittailijoita sekä se, mitä itse kaverieni kanssa "lentokoodiksi" kutsuttiin. Sillä pääsi lentelemään yläilmoihin skeittilaudalla, ja avautuipa sillä liuta erinomaisia glitchejäkin. Muutenkin pelissä oli hauskoja koodeja - taisi tämä peli tuodakin koodit THPS:iin, käsittääkseni. Ja Spiderman ja avaruusmaa, aivan loistavuutta. Manuaalikin toi aika mahtavia komboja peliin. :D



THPS3:sta pidin, mutta mielestäni se ei kolahtanut niin lujaa kuin aikaisemmat osat ja sitä ei tullut pelattua niin paljoa, tämä oli vähän sellaista "ihan OK"-kamaa. Tästä ei periaatteessa jäänyt mitään mieleen - ei hyvässä eikä pahassa.

http://pnmedia.gamespy.com/planettonyhawk.gamespy.com/images/oldsite/clusterimages/thps4-logo.jpg

THPS4 oli mahtava pelillisesti, mutta mielestäni se ei ollut "täyttä THPS:ää", kunnon THPS-fiilis alkoi hälventyä, mutta tätä pelasi silti ihan innoissaan - oltiinhan kuitenkin saavuttu seuraavaan sukupolveen PS2:n myötä. Jango Fett, Eddie ja Daisy olivat hauska lisä peliin, etenkin Jango Fettin lentohurvittelut olivat varsin hauskoja. Mutta pizzatempuilla, kitaransoittogrindeillä ja sydämenrepimishypyillä alkoi tilanne vähän luisua käsistä, vaikka THPS4:ssä nämä pysyivät vielä hallinnassa. Kaiken kaikkiaan THPS4 on vielä varsin hyvä peli.

Mutta sitten... Tony Hawk -pelejä alkoi tulla kuin NHL:iä konsanaan, joka vuosi aina yksi uusi ja aina oli muka jotain todella hienoa ja uutta mukana. THUG vaikutti vielä ihan mukavalta, mutta järkytyin nähdessäni THUG2:n. Mitä hittoa Margera tässä oikein riehuu? Käsittääkseni peli oli Tony Hawk's Underground eikä Bam Margera's Skate Party... No joo, mutta toivoisin että THPS:t joskus palaisi samaan kulta-aikaan, kuin mikä oli THPS2:n aikaan.

Näin sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että skate kiinnostaa ja se pitää ostaa heti kun tulee mahdollisuus siihen. (Aka hankin hyvän konsolin sitä varten tai Skate it! paljastuukin yhtä hyväksi kuin itse skate.)

^Voisi tuohon melkeempä sanoa että skate. pisti minun osalta Haukat eläkkeelle, tosin en ole juuri mihinkään niistä koskenut sitten nelososan. THUG2:sta tuli joskus "kaverilla" nopeasti kokeiltua ja voin sanoa että olo tuntui sen jälkeen hieman likaiselta.

Vielä lisätäkseni Crash vs Mario-keskusteluun, niin mielestäni Mario 64:n kentät ovat yliarvostettuja. Mutta Super Mario 64:kin on ihan hyvä peli. Älkää ymmärtäkö väärin. Se on ihan hyvä peli, mutta itse en pysty pitämään sitä yhtä kovana pelinä kuin moni muu täällä sitä pitää. Itse olen tykästynyt enemmän Crashin putkijuoksenteluun. Toki tähänkin vaikuttaa se, että ei minulla 8-10 vuotta sitten ollut kuin Playstation. Näin jälkeenpäinkin kun olen SM64:sta pelannut, pidän Crashin pelaamista hauskempana hommana. Jotenkin se Mario 64 ei vaan ole oikein iskenyt..

Mutta kiva, että välillä päästiin muihinkin peleihin. Tony Hawk-sarja on ollut meikäläiselle myös aika läheinen sarja. THPS1 oli vielä aika mitäänsanomaton, mutta kai se jollain tavalla oli mullistava peli. THPS2:sta on tullut pelattua paljon. Se on loistava peli. En tiedä onko se paras Tony Hawk-peli, mutta minulle varmaan läheisin. Kentät ovat hyviä, musiikki oli loistavaa (kuten yleensä näissä peleissä) ja se vaan tuntui aikanaan uskomattoman kovalta peliltä. Kova peli se on edelleen. Yhä tulee silloin tällöin kyseistä peliä pelattua.

THPS3 oli siisti ja samoin THPS4. THPS4:n ongelmana oli vaan se, että se ei oikein tuonut mitään uutta peliin. Pari pientä juttua. Siinä vaiheessa sarja alkoi tuntua hieman väsähtäneeltä. Innostuin kun luin uudesta Tony Hawk-pelistä silloin joskus Pelaajasta - joka oli muuten silloin vielä mahtava lehti - koska se näytti pelisarjaa uudistavan. Tony Hawk Underground oli loistava peli. Kivoja pieniä uudistuksia, story mode oli mukava, vaikka vähän helppo jopa minun makuuni.

THUG2 tuli myöhemmin kaverilta lainattua. Peli oli jättänyt mainosten asiasta vähän negatiivisen maun. Noh, olihan siinä pari ihan hassua juttua, mutta liika oli liikaa. Vaikka olenkin Jackass-fani, niin ei sitä jaksanut. Sitä paitsi olen aina pitänyt Bamia Jackass-joukon ärsyttävimpänä tyyppinä. Varsinkin nykyään kyseinen tyyppi vaikuttaa hyvin vastenmieliseltä. THUG2:n nimi olisi pitänyt olla Bam Margera Underground. Se ei ollut enää skeittipeli. Onneksi Bam on tämän jälkeen jäänyt pelisarjassa ilmeisesti pienempään rooliin.

Muita Tony Hawk-pelejä en ole pelannut, paitsi Tony Hawk's Project 8:ia tuli joskus kaverin luona pelattua. Eipä vaikuttanut erikoiselta tekeleeltä ja se Nail the Trick-juttu vain aiheutti hyvin pienen "jeen". Vaikuttaa kyllä Tony Hawk-pelisarja vähän liian väsähtäneeltä jo. En ymmärrä miksi joka vuodelle on pakko väkisin tuoda joku Tony Hawk-peli.

Skatea en oikeastaan ole kunnolla pelannut. Kaverilla rapuloissa sohvalla katselin kun muut pelaili. Itse yritin yhden tempun ja epäonnistuin, mutta peli teki silti jo vaikutuksen. Vaikuttaa sellaiselta tuulahdukselta mitä tämä genre on tarvinnut. Skate it-peliä olen alkanut odottamaan. Toivottavasti kilpailu pistäisi Activisionin heputkin tekemään jotain uutta TH-pelisarjan eteen.

Skate on tuntunut saavan paljon sellaisiakin pelaajia pitämään siitä, jotka eivät aiemmin ole tykänneet/perehtyneet Tony Hawkeihin. Näin ainakin kaveripiirissäni.  Itsekään en ole skeittipeleistä koskaan innostunut, mutta Skaten demoa testatessani ajattelin, että saatan sen vielä joskus sopivaan hintaan hankkia. Viihdyttävää menoa, ja toimii varmasti myös vähemmän pelaavalle. 

Mistä sä revit näitä? Jos pelit eivät edes käytännössä edusta samaa genreä, niin miksi mollaat Crashia Marion kautta? Ja miksi helvetissä nuo ovat lastenpelejä kun ne oikeasti vaativat taitoa ja keskittymistä ja kenttäsuunnittelu oli kaikessa putkimaisuudessaan helvetin onnistunutta. Kakkonen on vieläpä graafisesti erittäin miellyttävän näköinen tänä päivänäkin.

Sour much?


(Ja nyt siis puhutaan kakkosesta kuten Preesenskin aloitusviestissään)

Toki mielipiteisiini vaikuttaa hieman se miten Crashit edustavat sitä pahinta mahdollista Nintendo-kopiointia. Maskotti tasoloikka, karting, party-peli. Hip-hei, omat ideat kunniaan.

Tai no, olihan Crashissa se oma idea, eli putkijuoksu. Kuten heti kärkeen sanoin, tasoloikan irvikuva. Sorry jos ei miellytä. Tai siis jos miellyttää.

Putkijuoksu oli huono juttu tasoloikissa... niin missä ulottuvuudessa?

Kolmannessa ulottuvuudessa.

Jaa no sitten me varmaan vain olemme samaa mieltä siinä, että olemme eri mieltä.

Paitsi, että tuo "elämän tosi-asia" vähän kosahti näillä perusteluilla.

Ei tosiasioita tarvitse perustella, siitä ne nimensäkin saavat. ;D

Sitä Nintendo-kopiointia on harrastettu aina ja tullaan aina harrastamaan. Giana Sisters oli todella törkeä kopio Super Mario Brosista. Monet pitävät sitä onnistuneimpana SMB-kopiona. Karting-pelejä on tehty monia. Wacky Wheels oli aikanaan aika kova pc-peli. Sekin oli selvä Super Mario Kart-kopio. Se oli loistava peli. Pelaajana en valita, että on enemmän hyviä pelejä, vaikka kopioita olisikin. Mario Kartia on moni muukin kopioinut. Jopa Square on tehnyt näin. Chocobo Racingia tuli kaverin kanssa aikanaan kaksinpelinä pelattua. Viihdyimme kuitenkin enemmän CTR:n parissa. CR oli vähän hankala, eikä niin hyvä kuin Wacky Wheels, Mario Kartit tai Crash Team Racing. Eipä ole Nipa-fanit älähtäneet Chocobo Racingista tai Wacky Wheelsistä. Giana Sistersiäkin suurin osa pitää vain huvittavana. Mutta heti kun Naughty Dog kopioi vähän Nintendoa ja tekee paremman kuin Nintendon oma peli, niin kyllä heti älähdetään.

Tuota maskottijuttua en ymmärtänyt. Tietääkseni Crash ei ollut edes Playstationin virallinen maskotti. Epävirallinen kylläkin. Ja mitäs sitten? Tasohyppelysankari on varmaan luontevin valinta maskotiksi. Nintendolla on Mario, Segalla Sonic, Epicillä oli Jazz jne..

?

Mitä ihmeellistä Naughty Dogissa muka on että se jotain erityiskohtelua ansaitsisi? Ei yhtään mitään, se vain oli ensimmäisenä paikalla. Siis MK 64:n jälkeen. Wacky Wheels taas on suorastaan oksettava kopio SNESin Mario Kartista, jopa ratojen värimaailmat ovat samat. Ja mikä saa sinut kuvittelemaan että joku Chocobo Racing saisi propseja Mario Kart-faneilta?

Ja ei Naughty Dog Crash Bashia tehnyt. Mutta Crash siis on suurennuslasinsa ansainnut yllä mainitsemani hattutemppunsa takia.

Vähän kummastuttaa finngamerin asenne, etenkin tuo maskotti tasoloikka Nintendo-kopioimisena. Tuolla tapaa ajateltuna aika moni muukin tasohyppely on vanhojen kopiointia (tässä tapauksessa Nintendon, koska Super Mario Bros nyt sattui olemaan ensimmäisiä ja menestyneimpiä tasohyppelyjä) ja siksi suoraan paskaa. Kartingista voi olla useampaa mieltä, mutta etenkin CTR:n yksinpeli voittaa sisältönsä puolesta kaikki Mario Kartit. Kaikki Naughty Dogin tekemät Crashit ovat hyviä pelejä, mutta jos niitä ei pelihahmon takia voi pelata niin voi voi. Pelisarjan olisi pitänyt lopettaa tuohon, mutta valitettavasti joku päätti, että paskalla rahastaminen on mukavaa.

Itsehän olen pelannut kaikki originaalit tasohyppelyt ja CTR:n läpi, ja pitänyt niistä kaikista. Crashia enemmän PlayStationilla tosin Spyroista, ja nekin pelasin aikoinani kaikki läpi täydellisesti. Valitettavasti sarja koki saman kohtalon mitä Crash. Pääsin testaamaan Cubelle(kin) ilmestynyttä Spyro: Enter the Dragonflyta, ja tasoero Insomniac Gamesin tekemiin alkuperäisiin oli valtava. Ehdottomasti suurin miinus pelissä oli aivan käsittämättömän huono ruudunpäivitys. Peli oli kuin olisi tervassa juossut. Jotain GBA:llekin julkaistua Spyroa pelasin, joka ei yllättäen mitenkään erityisen hyvä ollut.

Ai joo, ja voisihan tähän ketjun aiheeseen tavallaan liittää Ratchet & Clankin myös. Tätä sarjaa ei tosin ole jonkin uuden ja huonomman tiimin niskoille vielä sysätty, vaan Insomniac Games jatkaa vieläkin tekijänä ja laatu on vielä korkea. Valitettavasti mitään suurempia mullistuksia ei ole tapahtunut, joten meininki alkaa käymään tylsemmäksi peli peliltä. Saisivat vähitellen alkaa haudata tätä sarjaa, ja luoda jotain uutta. Tästä huolimatta luultavasti ostan Tools of Destructionin, jos PS3:n joskus ostan. Toimii erittäin hyvänä kertakäyttöviihteenä.

Turha siihen maskotti-sanaan on tarttua. Ja toistan nyt vielä:



Ihan turha kenenkään pyöritellä silmiään ja saivarrella tämän ketjun vertailujen suhteen. Kaikille PS1:llä ilmestyneille Crasheille (ja erityisesti spin-offeille) on esikuvansa ja tiedätte ihan hyvin mitkä ne ovat. Peruspelit ovat tietenkin kauimpana Nintendon esimerkistä, mutta koko keskustelun aloitus minulla oli se, että ne eivät vain ole kovin kummoisia. Sattuivat nyt vain tulemaan koneelle jolla ei Mario 64:n kaltaisia johtotähtiä ollut.

Minkähän takia se on haettava sitä maskottia ns. aina jostain lapsiystävällisestä genrestä? Raymannet sun muut on niin ympäripyöreitä etteivät taatusti voi loukata ketään. Mariolla on sentään pakon sanelemaa asennetta! Se on sentään Italiasta ja sillä on homo veli.

Sony olisi tehnyt kovan tempun haalimalla Snakesta maskotin. Tai Pyramid headista. Olisi Sony osoittanut luonnetta mikä ei varmasti olisi estänyt Spyrojen ja muiden julkaisua laitteella. Kenties tuommoinen maskotti olisi ollut hieman liian länsimaalainen veto eikä sitä olisi osattu Kirbyjen tapaisten eri muotoisten lasten äänillä piipittävien värimassojen täyttämillä markkinoilla oikein tajuta.

Topikin hengessä on sitten sanottava että miten ihmeessä Metroid Prime 2 ja 3 ovat niin paljon huonompia kuin ensimmäinen? Silent Hillit on menneet persiilleen ja Final Fantasyt olleet suht epätasaista kakkelia osien 6, 7, 8 ja 9 jälkeen. Mietiskelin tuossa punkassa tuota pelihyllyä katsellessa että siellä on muutamia pelejä pelkästään niitten aikaisempien osien vuoksi ja niistä voisi ihan hyvin luopua kun niitä ei todennäköisesti tule pelattua.

Leipäkään ei maistu leivältä.

Ensimmäisen pelin kehittämiseen käytettiin about 4 vuotta, myöhemmät potkaistiin paljon nopeammin kasaan. Retron tiimihän on muuttunut jokaisen pelin välissä todella paljon. Juuri vähän aika sitten sekä MP2:n että MP3:n tuottaja ja art directori saivat kenkää. Saapi nähdä mihin suuntaan se vie tiimiä.

Voihan Crashin kritisoiminen olla turhaa jos sitä suoraan vertaa Mario 64:ään. Tai ainakin se perusteella että se on putkijuoksua. Mutta minuun Crash tai Spyro eivät ole juurikaan ikinä iskeneet. Ihan ok pelejähän ne ovat, mutta olivat ne putkijuoksuja tai ei, niin ihan peleinä ajatellen minä olen saanut Mario 64:stä paljon enemmän irti.

CTR:ää en ole ikinä edes testannut ja Mario Cartit ei ole ikinä iskeneet. Diddy Kong Racingiä tahkosin muuten aikoinaan ihan rutosti. Joten ehkä se menee jostain syystä minun tapauksessa kaikkien edelle.

Jos nyt täytyy jokin selvä asenne ottaa niin voisin kyllä sanoa että eihän Crashista ole mihinkään jos sitä Mario 64:än vertaa ;)

Ja pelihahmojen keksimisestä on turha keksiä "ovelia syntytarinoita". Totuushan on että italialainen putkimies ja super nopea siili ovat todella outoja hahmoja, jotka olisivat nykyään aikamoisia poikkeuksia. Ei sillä että "cool" pussirotta olisi sen kummoisempi. Ja tietäähän kaikki heti ketä tarkoitetaan sanoilla Maailman rikkain ankka. Mutta loppujen lopuksi kannattaa ehkä olla tyytyväisiä kun ajattelee että nykyään suurimmat pelisankarit koostuvat enimmäkseen pokemoneista tai venäläisistä alamaailman tyypeistä tai ninjoista. Uusi Crash, Sonic tai Mario voisi olla varsin piristävää vaihtelua.

...Mun piti hetki miettiä ennen kuin sain päähäni.


Ja joo, kyllä se Marion ja Crashin vertailu on sinänsä kovin turhaa. Toki, Crash otti paljon vaikutteita 2D-Marioista ja pisti ne 3D-asuun. Mutta eipähän Crash ollut ensimmäinen Marion kopioija, tuli tuossa vähän aika sitten pelattua ekaa Soniccia, ja kyllä siinä kummasti tuli mieleen rinkuloista kolikot ja Emeraldeista Tähdet.

Täh? Oliko ekoissa Marioissa muka jo tähdet o_0 Itse olen käsittänyt ettei Sonicin Kaaos Emeraldeja vastaavaa oltu edes nähty oikein ennen Soniceja. Itse arvostin ideaa paljoltikin, sillä yhtäkään ei tarvinnut kerätä pelin läpäistäkseen, mutta jos oli kunnon HC-über mighty pelaaja (tai tahtoi vain lisäpelattavaa), niin totta kai jokainen kerättiin jossain välissä ja useaan otteeseen.

Soniceissa myös noita rinkuloita käytettiin suhteellisin hyvin Sonicin "energiana" ja ainakin itse pidin paljoltikin ideasta. Sormukset eivät näin ollen olleet vain kivaa ääntä päästäviä pisteitä, joita keräämällä sata napsahtaa uusi elämä, vaan niillä oli oikeasti muutakin virkaa.

Ei Super Mario Bros. 1-3:ssa kerätty kuin kolikoita lisäelämien toivossa.

Ei kyllä toi Crash Bash oikein meikäläisenkään mieleen ole. Siitä pelistä en hirveästi välitä.

Totta kai peleilläkin on esikuvansa ihan samalla tavalla kuin elokuvilla, sarjoilla ja bändeillä. CTR/Crash Bash-juttuun en jaksa enää ottaa kantaa. Niiden idea on selvästi kopioitu mahtavalta Nintendolta. Crash Bandicoot-tasohyppelyidenkin yksi esikuva on luonnollisesti Super Mario. Vertauskuvallisesti sanoisin, että Super Mario on pelien Black Sabbath tai KISS. Ennen Black Sabbathia tai Kissiä ei oikein ollut mitään raskempaa musiikkia. Ne mullisti musiikkia ja uskallan väittää, että nykypäivänä 'raskemman musiikin' bändeistä 95 % sanoo esikuvakseen Kissin ja/tai Black Sabbathin.

Samalla tavalla homma toimii pelien puolella. Super Mario Bros mullisti tasohyppelyitä ja pelialaa yleensäkin. Onneksi kuitenkaan Super Mariosta ei tullut lajinsa ainoa. Nintendo loi Donkey Kong Country-sarjan Marion seuraksi, Mega Drivelle tuli hyviä Sonic-pelejä jne. Tämä menee jo vähän konsolisodaksi, mutta Playstation ei tarvinnut mitään yksittäisiä johtotähtiä, koska se oli niin piru kova konsoli.  ;)

Miksi Sony olisi tehnyt maskotin hahmosta, joka on seikkaillut myös pahimman kilpailijan konsolilla?

Sinällään vertailu on joo turhaa, että Crashit ja 3D-Mariot on hyvin erilaisia. Mutta toisaalta, toinen on Nintendon tunnetuin tasohyppelysarja ja toinen oli PS1:n tunnetuin tasohyppelysarja. Pyramiidipää ensimmäisellä sivulla hyvin kuvasikin, että Crashit olivat lähinnä eri kuvakulmasta kuvattuja 2D-tasohyppelyitä. Henkilökohtaisesti itselläni tulee Crasheista enemmän mieleen Donkey Kong Country kuin Super Mario. Tyylillisesti hyvin samanlaisia.

Olen täysin eri mieltä tästä. THPS4:n jälkeen TH3 tuntuu todella tylsältä TH4:ään lisättyjen spine transferien, spin-outien ja muiden vuoksi. Kolmonen on todella flatti ja pelaaminen on yksinkertaista. Nelosen kenttäsuunnittelu on myös todella ylivoimasesti sarjan parasta. Peli on myös sarjan paras vauhdin osalta ja siinä miten vauhtia saa lisää hyödyntämällä grindejä jne.

Lisäksi nelosen soundtrack on niin täydellinen kuin voi olla.


Totta. Pelattavuudeltaan THUG on sarjan paras peli, koska kävely ja muutamat muut uudet liikkeet monipuolistivat sarjaa vielä lisää nelosesta eteenpäin. Vauhti on myös pääosin kohdillaan. Kenttäsuunnittelu ei ole nelosen tasolla, vaikka hyvää onkin ja siksi pidänkin nelosta niukasti sarjan parhaana osana. Nelosen ja THUGin parhaat puolet yhdistettynä loisivat parhaan TH-sarjan pelin. En rankkaa itse ykköstä, kakkosta tai kolmosta nykyään juuri minään, vaikka aikanaan ne mullistavia olivatkin. Ne ovat vain yksinkertaisesti aivan liian rajottuneita nelosesta eteenpäin ilmestyneiden pelien jälkeen.

THUG kakkosessa ja siitä eteenpäin hommaa pilattiin poistamalla monia pelaajien kehittämiä liikkeitä (vaativat paljon taitoa, mutta koska olivat glitsejä, päätti Neversoft poistaa nämä, todella typerä liike). Siltikin THUG2 ja THAW ovat vielä hyviä pelejä, kuten myös Proving Ground. Jokaisessa näistä peruspelattavuus edelleen loistavaa, mutta joka osassa joku mätti neloseen ja THUGiin verratuna, oli se sitten kenttäsuunnittelu tai optioiden vähyys. Project 8 on aivan uskomatonta skeidaa.

Itseäni ei ole koskaan Tony Hawkeissa kiinnostanut tai haitannut joku Bam Margeran tai pelleklovnin mukana olo, vaan olen pelannut sarjaa ihan sen uskomattoman hyvän ja koukuttavan pelattavuuden vuoksi. Sekä nelonen, että THUG mahtuvat omaan top10-listaani kautta aikain pelejä lueteltaessa.

Omalla kohdalla voin siis sanoa, että THUG2 pilasi sarjan, vaikka todella viihdyttävä vielä olikin. Kehittäjät tekivät hölmöjä ratkaisuja tiettyjen ydinseikkojen kohdalla. Sama toistui THAWissa. Project 8 oli pohjamutasakkaa. Proving Groundissa saivat fiilistä takaisin, mutta optioiden vähyys oli jotain järkyttävää (omaa trickilistaa ei voi editoida!!!11, create-a-skater on uskomattoman tylsä kun sai rakentaa vain "realistisia" hahmoja ja kaikki värikkyys ja hullut vaatteet loistivat poissaolollaan jne.) Enkä jaksa uskoa, että enää löytäisivät vanhaa magiaa. Eiköhän sarja ole minulle jatkossa kuollut, varmaankin lähtevät apinoimaan Skatea.

Hemmetti. Oliko se niin, että spine transferit/outit tulivat vasta THPS4:ssa? Muistin aivan väärin, vaikka ajallisesti olen ehkä eniten pelannut THPS4:sta tai THPS2:sta. Ja tulihan THPS4:ssa sekin, että kentällä sai olla niin kauan kuin halusi. Ja Alcatraz oli pirun siisti. Onhan se THPS4 selvästi THPS3:sta parempi. Mutta silti alkoi pelisarja tarvita jo kunnon uudistumista ja THUG sitä tarjosi.

THPS oli kyllä sarjana ekaan THUG:iin saakka aika timanttista. Vaikka joka vuosi julkaistiinkin uusi osa niin peli kehittyi roimasti enkä itse väsähtämisen merkkejä sarjassa THUG:iin asti huomannut. Monet pitävät THPS4:sta hiukan tylsänä ja liian samanlaisena kuin THPS3, mutta itselläni se jäi koknaan väliin joten THPS4 tuntui THPS2:sen jälkeen tosi freesiltä. Ja THUG olikin sitten piristävän erilainen aiempiin osiin nähden, homma toimi. Nyt homma on levinnyt käsiin, ja en usko että enään tulee hyvää THPS:ää. Ja soundtrackithan on parhautta ollut jokaisessa osassa, THPS4:ssa on kyllä paras. Itselleni THPS2 on ehkä se tärkein. THPS4 sen jälkeen, ja sitten THUG.

Ja eikai tässä Crash-Mario sodassa vain olisi kyse siitä, että kellä on nyt ne suurimmat ajan kultaamat muistot? Finngamer ei varmaan Crashia aikoinaan ole tyypannut ja Fyysinen Preesens ei MK64:sta. Vaiko? Ja joo, onhan ne Crashit tavallaan aika yksinkertaisia, mutta itsekin pidän niistä, mutta on MK64 parempi.

Näinhän se on. Nintendo 64:n hankin vasta noin kolme vuotta sitten ja Playstationilla tuli pelattua. Nyt olen vähän SM64:een tutustunut, mutta ei se vain ole tuntunut niin hyvältä, vaikka ihan hyvä pelihän se on. Ja tiedän myös sen, että Finngamer on ehkä Suomen kovin N64-fani.  ;)

Olen kyllä tyypännyt aikanaan, mutta ei mitään sen enempää. Varsin rajoittuneelta se silloin tuntui, ja kyllä se ihan kollektiivinen mielipide on, että Mario 64 voittaa Crashin. Jos niitä nyt vertailemaan lähtee.


Tunnustan! ;D

Toki, mutta PS1/N64 aikana en törmännyt parempaan "putkiloikkaan". Ja peli ei edelleenkään ole rajoittunut kun vain lakkaa hokemasta itselleen, että se on Mario64 kopio. Mikä se ei ole. Jak & Daxter on se peli mitä sinä nyt haluat mollata...

Koko keskustelu on vähän irvokasta kun mies vielä jokaisessa viestissä painottaa sitä, että Crasheja on testattu otsasuoni pullottaen, kädet Dualshittiä kuristanen ja vaahto suusta valuen. Joo kyllä se Nipa nuo ideat tuppaa kehittämään ja jalostamaan, mutta se ei Crashia huononna. Muistan hyvin miten pelasin TK:n luona Mario 64:sta ja Donkey Kong 64:sta, mutta silti kotona mätettiin Crashit läpi kaikki salarit keräten.

Vat?

Postataan nyt vielä etteivät Crashin puolustajat tunne olevansa yksin tässä maailmassa  :) Voin ilmoittautua PS1/N64 -aikakaudella enempi Crash Bandicootin leiriin, vaikka olen ollut ja tulen näköjään Galaxyn jälkeenkin olemaan kova Super Mario -fani.

Crash 1 on meikäläisen suosikki, ja se johtuu varmaankin tuosta finngamerin kiroamasta "putkijuoksusta". Ei mitään ylimääräistä tuubeloa viemässä aikaa ja hermoja siltä olennaiselta, eli kentän vihujen ja esteiden läpi juoksemiselta ja maaliin pääsemiseltä. Super Mario 64 on hyvä peli, mutta siinähän pelaaja periaattessa heitetään keskelle isoa hiekkalaatikkoa, annetaan joku paikkaan ja toimintoon liittyvä tehtävä ja sen saa temmeltää miten parhaaksi näkee. Parhaat tehtävät olivat kuitenkin niitä jotka keskittyvät puhtaaseen tasoloikkaan (esim kiipeä vuoren huipulle), mutta sitten on näitä "täytetehtäviltä" maistuvia osioita kuten lumiukon kasaus WTF?  :???:

Crash ykkösessä ei ole mitään muuta kuin vaikeita ja välillä ihan helvetin vaikeita sivuttain ja "syvyyttäin" eteneviä tasohyppelykenttiä. Penskana hakkasin polveni mustelmille kirotessani jotain Road to Nowheren siltajuoksuja. Ja sitä ennen olin kyllä pelannut kaikki SMB:t ja Worldit takaperin unissani eli ihan toivoton en voinut olla. Pointtihan oli siinä että piti saada kentistä kaikki laatikot, mutta jos kuoli niin piti aloittaa aivan alusta (checkpoint nollasi saldon). Haaste siinä pelissä oli loistava. Pitää tosin lisätä ettei se peli enää niin vaikea ollut kun pari kuukautta takaperin tahkottiin sitä kavereiden kanssa.

Kakkonen tuntuu olevan täällä enemmistön suosikki eikä siinä mitään, kun lisää loistavuutta oli luvassa. Ne jääkarhu- ja rakettireppukentät eivät vielä tuntuneet täytteeltä, mikä vielä läpäisi odotuksilla ladatun pelipeukalon vaatimukset. Kolmonen sen sijaan tuntui melkoselta shaibalta moottoripyörä-, lentokone- ja time attack -osioineen. Turhaa pitkittämistä, joka vain korosti niiden perinteisten hyppelykenttien loistokkuutta.

Jakista en edes aloita... ei kykene mies pelaamaan vaikka ne tuolla hyllyssä lepäävätkin.

Hieman kärjistettyhän tuo kuvaus oli, mutta sellaisen kuvan näistä tyyppauksista sain. Että Crash oli joku epäjumalan kuva jota oli pakko kokeilla, että sitä voisi haukkua. Voin olla toki väärässäkin.

Ei, en Crashille anna niin paljoa arvoa että sitä jonain epäjumalan kuvana pitäisin, se tosiaan oli vain sitä rajoittunutta pomppimista.

Ja siihen aikaan kaikki pelaaminen oli tietenkin plussaa, mutta varaa oli vain yhteen koneeseen. Kyllä silti Tekken 3:ea pelasin kavereiden kanssa ihan ilman mitään vaahtoa suupielissä.