Pelaajalauta

Yksi traileri, yksi ainoa kesällä 2014 esitetty traileri teki tästä pelistä lähes myyttisen – avoimen maailman Zelda, jossa sarja palaa todellisille juurilleen.

Sen enempiä höpöttämättä: nautitaan Nintendon taiasta, suurimmasta Hyrulesta koskaan, sen monista salaisuuksista, ja jaetaan tarinoita sekä huomioita seikkailun varrelta.

Lunastaako Zelda suuret odotukset? Onko tämä kaikkien aikojen paras sarjansa peli? Parempi kuin Ocarina of Time?

Jostain syystä tuli tämä kuva mieleen näin uuden Zeldan julkaisun kynnyksellä  ;D

Skyward Sword tosiaan oli huonoin Zelda-peli ikinä, ja TP ja WW tuntuvat nyt klassikoilta...  :o

Kovat on kyllä odotukset. Oma pelaaminen on kokenut tietynlaisen masennustilan ainaisen grindaamisen, bar-fillingin ja versuspelaamisen myötä. Uskon että Breath of the Wild pystyy palauttamaan aidon pelaamisen ilon omalla kohdalla.

Arvosteluita ulkona, ja kymppisade on alkanut, kun "paras peli koskaan" -maininnat ropisevat niskaamme. Oi että, jonkun erityisen äärellä me olemme. Juuri TÄTÄ päivää tullaan muistelemaan vuosien päästä kaiholla, kultaisin kyynelein. Naatiskellaan!

EDIT: Ihan naurettavan siistiä! Kymppejä vaan tippuu kuin omenia puista alkusyksyn tuulissa!  :lol:

Kovat on odotukset peliä kohtaan, sillä kaikki se mitä olen nähnyt tai lukenut, vaikuttaa sellaiselta kuin pitääkin. Ehkä viimeinkin saamme pitkästä aikaa Zeldan, joka on seikkailupeli, kuten sarjan alkuperäinen visio on joskus ollut.

Arvostelut tosin vähän huolettaa. Yleensä korkeat arvosanat tietää nykyään paskaa peliä. Se on ainakin varmaa, ettei voi olla sellaista jöötiä kuin Skyward. Ei hitto mitä rapaa se oli ja TP:kin aika kehno.

Tästä voi kyllä tulla jotain hienoa. Jopa universumi on kerrankin suosiollinen ja pääsen aloittamaan pelaamisen ajoissa, talon kun on tyhjä. Tätä ei ole tapahtunut muistaakseni lähes vuoteen ja se sattui juuri samalla päivälle tämän julkaisun kanssa. Enkä edes itse ehdottanut mitään tälläistä ;D Sen jälkeen tietty alkaa arki taas, mutta ensi vaikutelmien fiilistely voi olla eri tasolla kun ei tarvi laittaa peliä tulille silmät ristissä.

Vaikka ei sillä, voi olla että en tulen peliä läpäisemään ikinä. Puheet pelin laajuudesta on aika musertavia. Tietty lopputekstien näkeminen voi (kuulemma) olla aika nopeastikkin edessä, mutta tuskimpa sitä niin paljoa tulee kuitenkaan oiottua. Ja ei siinä oikein olisi mitään järkeäkään, pelihän olisi pitkälti vielä pelaamatta. Vaikka 100% läpäisyä en ole edes miettinyt.

No ainakin se kädestäpitäminen pitäisi olla poissa tällä kertaa, joten siltä osin ollaan sarjan juurilla.

Jep. Kuten sanoin, niin kaikki vaikuttaa tällä kertaa parhaudelta, paitsi ehkä visuaalinen ulosanti ei voi olla samalla tavalla räjäyttävää kuin Ocariinan kanssa aikoinaan. Eipähän ainakaan arvosteluissa ratsasta hienon ulkokuoren avulla, niin kuin monet pelit välillä. Tosin tyylillisesti varmasti päihittää monet.

49 arvostelua julki ja 98 keskiarvosana. Ihan jees.

Kympit on kymppejä, mut nää ylistyssanat on jotain vielä enemmän.

Eurogamer.net - The Legend of Zelda: Breath of the Wild is a radical reinvention that will go down as an all-time great.

GameSpot - The Legend of Zelda: Breath of the Wild is a breathtaking masterpiece.

Tuli takaumia joulukuulta 1998. Silloin avasin tärisevin käsin painotuoreen Super Powerin, miettien: "Onko se 100? Onko se 100?" Niitä kultaisia numeroita hierottiin pitkään ja hartaasti pleikkarifanien kasvoille...

Aikas kivalta vaikuttaa n. parin tunnin jälkeen  :)

Wii U-versiolla, ehkä olisin saattanut sortua törsäämään Switchiin + Zeldaan + Pro Controlleriin jos niitä olisi sattunut olemaan paikallisessa Prismassa tai Cittarissa, mutta Cittarissa ei ollut minkäänlaista jälkeäkään moisista. Viimeisin Nintendo-peli mikä siellä on hyllyyn ilmestynyt taitaa olla Mario Maker 3DS. Prismassa näkyi pari kappaletta Switch-Zeldaa sekä 1,2 Switchiä, mutta konsolia tai sen tarvikkeita ei näkynyt missään.

Kyllähän tässä Wii U-versiossa huomaa että vanhalla raudalla mennään, fps-pudotuksia en kyllä huomannut pahemmin ihan alun jälkeen, kun pääsi ensimmäisen kerran avoimessa maailmassa poukkoilemaan, tosin en tiedä ehdinkö jo niihin tottua? Maailmasta kyllä huomaa että hienouksia on jouduttu tässä versiossa karsimaan, mutta onneksi tosi herttainen ja sympaattinen art style pelastaa hurjan paljon!

Ihana seikkailun tunne oli kyllä heti alusta alkaen päällä eikä tuntunut kuin paranevan vain mitä enemmän pelasi. Huomenna sitten pääsee oikein kunnolla pureutumaan peliin, jota en malta odottaa. Hetken kaupassa mietin että kumman nappaan ensin peluuseen, tämän vai Horizonin, ja tuntuu että oikein valitsin.

Todella, todella huikea peli, siis todella huikea! Pelasin rauhallisesti tutkiskellen ensimmäiseen kaupunkiin saakka, ja jatkuvasti oli suu messingillä. Pelissä saa kokea jo alussa suurta löytämisen riemua, kun peli ei juurikaan anna turhia neuvoja. Vähän vain tuuppaistaan, että "menehän sinne päin." Pelaajalle tuputetaan myös jatkuvasti uusia mahdollisuuksia vuorovaikuttaa tähän maailman tavoin, jotka saattavat laukaista todella siistejä ketjureaktioita.

Pidän myös tuosta ase- ja kilpisysteemistä. Erityisen hyvää tavaraa tekee mieli säästellä (ei kuulostanut yhtään kaksimieliseltä), eikä koskaan voi olla varma, milloin suosikkimiekka lahoaa alta kesken kiivaimman yhteenoton. Ensimmäisen pelisession aikana eri näppäinyhdistelmät olivat vielä hakusessa, eikä aseiden, valikoiden ja karttojen välillä liikkuminen tullut lähellekään luonnollisesti.

Ja ai niin: on todella hienoa, että peli käyttää musiikkia vähäeleisesti, jopa melankolisesti. Luonnon äänet on nostettu päärooliin. Sirkkojen siritystä, yölintujen rääkynää ja tuulen suhinaa. Niin hienoa.

Onhan tämä nyt aika sairas kannettavaksi peliksi. Näyttökin on niin paljon parempi kuin Wii U:ssa tai 3DS:ssä ja peli näyttää muutenkin kannettavassa modessa paremmalta kuin telkkarista pelattuna. Kyllä kelpaa tässä pitkällä sairaslomalla makoilla sängyssä ja pelata uutta Zeldaa ilman että pitää olohuoneeseen raahautua. Nintendo osaa näköjään edelleen tehdä pelejä, jos oikein yrittävät. Vuosikymmen siinä menikin.

Onhan tää nyt alkuun ollut aika uskomaton peli. Luonto ja audiovisuaalisuus tehneet alussa suurimman vaikutuksen.

Niin paljon ylistyssanoja että kai jonkun on tultava haukkumaan peliä.

Onhan se aikamoinen. Hetkittäin päästään ihan samoihin fiiliksiin mitä OoT sai aikoinaan, joka on aika paljon sanottu. En nyt sanoisi että peli ihan niin kovaa iskee OoT, mikä johtuu ihan siitäkin että on tullut ikääkin jonka myötä mieli on turtunut tms. mutta hienoja hetkiä peli tuo. Sinänsä on paha sanoa tunnelmasta tms. mitään kokonaisvaltaista, kun olen 4-5h pelaamisella (ja *ittu putkeen!!! Koska onkaan viimeksi saannu pelata niin kauan...) saanut vasta liidokin. Eli kolunnut ne neljä temppeliä läpi. Fiilikset ehtiää muuttumaan varmasti moneen kertaan pelin aikana. Mutta tämä ensimmäinen osio kyllä hoiti asiansa, sen voi sanoa.

Hienoimmat fiilikset sai kun pyöri Temple of Timen ympärillä ja kun katseli ensimmäistä kertaa maailmaa tornin huipulta. Hienosti rakennettu maailma. Kentään on tehty myös ovelasti suuria korkeuseroja vähän väliä ja tehtävät kiertää korkeimpien paikkojen kautta. Maisemien kautta kuitenkin välittyy aika hienosti tunnelma autiosta ja umpeen kasvaneesta kuningaskunnasta jossa joskus oli paljonkin kaikkea. Ja nämä maisemat on silmien edessä suurimman osan ajasta, jos menee temppelistä temppeliin. Sama juttu oli kun tornit nousi ylös, niin torneja näki jossain kaukana, vuorien takana. Mielenkiinnolla odotan mitä ovat saaneet aikaiseksi muilla pelialueilla.

Suurimmat ongelmat on varmaankin teknisiä. Frame rate laskee yllättävän usein alle 30fps. Ei nyt niin, että se pelaamisen pilaisi, mutta sen verran teki että alkoi vähän miettimään olisiko se NS pitänyt ostaa sittenkin. Resoluutio taas tuntuu kuitenkin todella pieneltä. Tai sitten olen vain tottunut PS4:n tarkkuuksiin, enkä muista että WiiU -peleissä on näin pirusti sahalaitaa. Ei nyt mitenkään peli-iloa pilaava kokemus, mutta yllätyin itsekkin kuinka sen huomasi heti kun Link nousi "ammeesta" ylös. Tosin vika voi olla Samsungin töllössäkin. Iskivät perkeleet päivityksen siihen toissa päivänä ja samantien joutu tappelemaan vahvistimen toiminnan kanssa. Helvetti 300ms piti jätättää ääntä ennen kuin oli synkassa HDR tilassa. Saatanan tunarit... Mutta en siis yllättyisi jos skaalauskin olisi ryssitty päivityksessä, jolloin Zeldan ei-HD reso erottuisi helpommin.

Mutta ensimmäisen session perusteella ei voi sanoa kuin... huomenna (tai siis tänään) taas.

Pelasin eilen jotain 4h käsimodessa ja siirryin kokeilemaan telkkarissa. Mitä hittoa. Framerate aivan surkeana verrattuna siihen, jos pelaa kannettavassa modessa, missä peli on oikein sulava.  Jatkuvaa tahmailua varsinkin kaupungeissa.  Muutenkin näyttää paremmalta pienemmältä näytöltä, johon laitteen tehot sopivat paljon paremmin kuin suurella ruudulla katseluun. Tuo tv-mötikkä pelkkää muovia ja tuntuu viime hetken lisältä. Switch on tosiaan vaan uus käsikonsoli, jossa hdmi out.

Peli itsessään on kyllä herkullisen hyvä tähän mennessä ja parantuu vaan koko ajan. Kakariko Villagessakin on niin paljon kaikkea pientä löydettävää ja puuhasteltavaa eri vuorokauden aikoina. Pelkäsin turhaan jotain Witcher 3:n tyylisiä valtavia kaupunkeja, jossa pelkkää tyhjyyttä, eikä juuri kenenkään tai minkään kanssa voi tehdä mitään. Isossa maailmassa harhailukaan ei ole yhtä staattista kuin yleensä tällaisissa, sillä ympäristö ja puzzlet rakentuu fysiikkamoottorin päälle. Kaikki ei ole vain koristeita ympärillä, vaan niihin voi kiipeillä, puut voi katkoa ja ruohot polttaa vihujen haitaksi.

Amazon yllättikin positiivisesti ja toimitti pelin jo tänään. Päivitys on latautunut ja nyt ensikäynnistys. Toki maistoin ensin pelikasettia ja pahalta maistui!

EDIT: Jumalauta, Link osaa hypätä nappia painamalla.

Tähän suunnattomaan maailmaan on kätketty 900 Korok-siementä!  :o  Tunnen itseni hölmöksi, kun en ole törmännyt vielä kuin siihen ensimmäiseen. Montako muilla on? En kyllä muistanut alun jälkeen enää niitä. Tänään yritän löytää lisää!

Kuinkahan helvatun kauan menee aikaa, jos aikoo ilman suurempia lunttauksia haalia KAIKEN mitä pelissä on... Nähdä jokaisen paikan, suorittaa jokaisen pikkutehtävän ja sitä rataa.


Tänään kirmailin jossain vehreällä ylängöllä vuohipukit seuranani ja tuulenvire vierelläni. Leukani loksahti auki. Pelkkä päämäärätön Hyrulessa samoilu on niin hauskaa, kun voi testailla kaikkea pientä, kiipeillä ja tehdä havaintoja villieläimistä.

Ehkä olen sokea, mutta jos taloudesta löytyy WiiU niin en näe mitään syytä ostaa yli 300e switchia zeldan takia. Paitsi jos sitä haluaa pelata reissussa.

http://www.youtube.com/watch?v=9yFON2UON3k

Ensimmäinen ja ainoa viestini tähän ketjuu, kunnes peli on kahlattu läpi:

Peli korkattu ja meni ehkä puoli tuntia, kunnes se imaisi minut täysin mukaansa. Täydellinen vastakohta aiempiin osiin verrattuna, jolloin sai haukotella tuntitolkulla tympeiden tutoriaalien parissa. Ihan kuin seikkailisi jossain Miyazaki-leffassa, uskomatonta!

Nyt takaisin pelaamaan, palaan asiaan taas joskus...

Yhdeksän, kymmenen pyhäkköä ehdin koluta suit sait sukkelaan, ennen kuin tuli kipakampi vastaan. Iskin eilen itseni levolle, kun en saanut millään sen ratkaisua päähäni +20 minuutin jälkeen. Hienoa! Alkavat varmasti muistuttamaan vielä enemmän Zelda-temppelien parhaimpia ja haastavimpia huoneita, mitä edemmäs pelissä etenee.

Ja on tässä niitä oikeita temppeleitäkin vielä varmaan...  :o

Niin. Tätätuossa eilen mietin että onkohan. Poikkeaa kuitenkin aika paljon normaalista Zelda-kaavasta. Olisi kyllä hienoa jos olisi.

Wind Wakerin paras ominaisuus näköjään on tässäkin, eli kamera ja galleriat, jotka pitää koittaa saada kerättyä täyteen. Saa taas kivasti uppoamaan aikaa, kun koittaa löytää ja kuvata jokaisen hahmon, vihun, ötökän jne. sillä erilaisia kohteita riittää. Kuvatuista kohteista saa sitten lisäinfoa ja taustatarinaa. Tällaiselle keräilijäluonnolle kohtuullisen koukuttava feature. Muutenkin joka hemmetin paikka täynnä piilotettuja juttuja ja pientä kivaa.

On kyllä hienoa, että Zelda on palanut takaisin sille tasolle, jota olen odottanut N64-ajoista saakka ja kerrankin open world -tyylinen peli, jossa ei juosta vain map markkerien perässä toiseen, eikä maailmasta jää mitään mieleen.

Mitään ei ole kyllä säästelty, niin "all-in"-mentaliteetilla Breath of Wild on työstetty.

Siksi tuo maksullinen laajennus – varsinkin loppuvuoden – alkaa tuntua pikemminkin palvelukselta kuin kiusanteolta: peli on tupaten täynnä muutenkin, ja parikymppiä maksamalla herkkua tulee vielä lisääkin.

Tää on hyvä peli. Pelasin eilen varmaan 11 tuntia.

Ihan ensimmäisenä parhautena tulee mieleen se, ettei pidetä kädestä kiinni. Ei mitään Navia, joka on koko ajan mankumassa jotain. Näppäimet ja temput opetetaan hyvin luonnollisesti ja sopivalla vauhdilla. On nähty jopa se vaiva, että start-valikon näppäinkartassa ei heti näytetä kaikkia toimintoja, vaan niitä tulee esiin sitä mukaa, kun ne pelissä esitellään. Siinä on ensinnäkin se hyvä puoli, ettei kerralla tarvi muistaa niin paljon, ja toisekseen säilyy löytämisen ilo, kun ei paljasteta, mitä kaikkea Link osaa. Pelissä on saavutettu mielestäni erinomainen tasapaino kädestä pitelyn ja manuaalin pänttäämisen välillä.

Kädestä pitelystä pääsenkin seuraavaksi siihen, miten maailmaa tutkitaan ja pelissä edetään. On mahtavaa, kun saa tutkia jo alussa vapaasti ympäristöä ja puuhailla muita juttuja juonta edistävien asioiden lisäksi. Salaisuuksia tuntuu piisaavan eikä tässäkään ole pilattu löytämisen iloa selittämällä kaikki etukäteen. Esim. osuin vahingossa yhteen Korokiin. Oli aika jännässä paikassa piilossa. Nyt olen löytänyt niitä ehkä 15. Korok-siemenistä tulee mulle aika vahvat Crackdownin agility orb -vibat, mikä on vain hyvä juttu.

Löytämisen ilosta edelleen. Kiitos Nintendo, että olet toteuttanut Pro-näkymän, jossa minikarttaa ja joitakin muita mittareita ei näy. Kokemus on paljon immersiivisempi. Pääsee vähän suunnistamisen makuun, kun ei ole mitään nuolia ja minikarttoja ohjaamassa milloin minnekin. Toinen tähän liittyvä plussa on se, että sheikah-aistin voi kytkeä pois päältä. Kiitos myös asetusvalikosta, jossa on ihan järkeviä asetuksia. Muutamasta niistä on ollut paljon iloa.

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, varmaan mainitsisin taustatarinan, musiikin (tai sen vähäisyyden) ja maailman yhdessä luoman tunnelman. Mä jopa pidän pelin tarinasta. Tarina asettaa hyvät raamit seikkailemiselle eikä ole ristiriidassa sen kanssa, että pelaaja saattaa käyttää paljonkin aikaa ihan muuhun kuin juonen edistämiseen. Useinhan avoimen maailman peleissä juonessa on kauhea kiire ja maailman pelastaminen on tehtävä tänään eikä huomenna. NPC:tkin jauhaa maailman välittömästä luhistumisesta, mutta kuitenkin pistävät pelaajan tekemään jotain merkityksetöntä monen päivän fetch questia. Tässä Zeldassa sen sijaan perus-NPC:t ei tiedä paljon mistään mitään, vaan elävät suunnilleen normaalia elämäänsä. Legendat, valtataistelu ja sen sellaiset ovat perusnenänkaivajalle etäisempiä asioita. Uskottavampaa.

Kandee muuten vaihtaa hyppynappi B:hen. Huomattavasti kätevämpi käyttää esim taisteluiden lomassa. Sprintti menee tässä setupissa X:ään.

Jotain olen lueskellut että suuria luolastoja omine teemoineen ei tässä pelissä olisi. Sen sijaan on keskitytty maailman koluamiseen ja shrineihin. Bossejakin kierrätetään ja ovat kai vain voimakkaampia vihollisia, eivätkä itsessään omia puzzlejaan. Mutta vaikka Zeldoissa se fiilis, mitä uniikit luolastot ja pomotaistelut antavat on aina lähellä sydäntä, myös sivutehtävät, vaihtoehtoiset puzzlet sekä worldbuilding on kuitenkin se mihin tulee lopulta eniten käytettyä aikaa ja palkitsevat omalla tavallaan.

Tuntuu, että tässä mennään jopa ihka ensimmäisen Zeldan kaavan mukaan, mikä ei ole lainkaan negatiivinen asia. Kutkuttaa kyllä päästä pelaamaan, mutta pitää odottaa että saisi veljeltä WiiU:n lainaksi. Voi mennä tovi...

Vähän epäreilu vertaus koska Switch version frame ongelmat aika pitkälle korjaantuu (ei poistu mutta muuttuvat melko vähäisiksi ja harvoin tapahtuviksi) ekan alueen jälkeen ja tuo vertaus on alkualueelta. Wii U versiota en ole pelannut, mutta olen lukenut että ongelmat jatkuvat varsinkin kylissä ja tiheissä metsissä. Switchilläkin saa metsät ajoittain nykimään tietyissä sääolosuhteissa, mutta en ole nähnyt mitään niin pahaa kuin alkualueilla. (Oikeastaan kaikki nykiminen tuntuu suht randomilta. Vastaavissa olosuhteissa eri kohdissa sitä ei välttämättä ole.) Alun jälkeen väitän ettei frameratet ole häirinneet yhtään. Osittain myös tottumusta, mutta isoimmat frame tiputukset katoavat ja pienemmätkin ovat paljon harvinaisempia. Jos Switch on joka tapauksessa tulossa talouteen sanotaan noin vuoden sisään ja haluaa nyt kokea Zeldan niin en kyllä pelaisi tätä peliä Wii U:lla. Hinta 99% todennäköisyydellä ei tule alas siinä ajassa ja tämä on peli jonka maailmaan ainakin itse palailen varmasti haahuilemaan vuosien ajan.

Itse pelistä sen verran että onhan se tajuttoman kova, sanat ei riitä. Joten en ala tässä romaania kirjoittamaan kehuista.

Joo ekan parin tunnin perusteella järkyttävän kovaa kamaa. Harhailu on palkitsevaa ja tyydyttävää. Taistelu on hauskaa vaikkei mitään älyttömän vaikeaa olekaan. Salarit ovat hienoissa paikoissa ja kokkaaminen mahtava tapa voimauttaa pelaaja pääsemään uusiin paikkoihin.

Graffat toki aika vaatimattomat ja dockissa ruudunpäivitys on aika paska. Kannettavassa muodossa parempi mutta ei tätä peliä ole suunniteltu pienelle ruudulle.

Graffojen taso vähän vaihtelee. Välillä ihan sairaan hienoja ja tunnelmallisia alueita ja paikkoja, jotka eivät häpeä minkään pelin rinnalla ja tulevat kestämään aikaa paljon paremmin kuin realistiset pelit. Jotkut alueet ja vuoristot taas ihan kuin ps2-pelistä, mutta eipä se ole lannistanut tunnelmaa. Kohta itsellä 30h takana sen parental control appin mukaan ja onhan tämä aivan älytön peli. Ihan vasta pintaa ehtinyt raapaista.

Kävin vähän kokeilemassa loppupään alueita, mutta ei mitään toiveita vihuja vastaan vielä. Hienoa kyllä, että pelissä voi Morrowindin tapaan suoraan mennä vikaan bossiin, eikä oikeasti tarte juuri mitään noudattaa tai tehdä.

Paras puoli on silti, että pelissä ei ole joka hemmetin paikkaan map markkereita ja symboleita joita seurata orjallisesti, niin kuin lähes kaikissa open world peleissä. Sidequesteissa pitää oikeasti itse vähän pähkäillä ja miettiä vihjeiden perusteella minne mennä, eikä vaan juosta sokeana markereiden mukaan. Lisäksi maailma on niin selkeä ja muistettava, että otin kaikki hudit, sensorit yms. hiiteen ja pelaan aivan oman pään varassa. Ei paljon Witcherissa ollut mahdollista.

Jos jotain nuristavaa, niin musiikkien puute. Ei tarte koko ajan olla jotain ja pelissä on välillä hyvin Dark Souls -tyylinen haikea tunnelma, mutta vähän enemmän kuitenkin voisi olla jotain kipaleita. Taistelumusiikkikin on täysin ihmeellistä tööttäilyä. Lisäksi hajoavat aseet ja ns. kiinteiden tavaroiden puute aiheuttaa välillä sellaista tunnetta, ettei pelissä saa mitään edistymistä aikaiseksi, mutta toisaalta siinä on myös puolensa ja myöhemmin saa huomattavasti parempia ja kauemmin kestäviä aseita.

Joku 10h takana. Parempi ku Majoras Mask.

Tämä peli on tehnyt lähes mahdottoman: tunnen itseni ihan lapseksi taas, kun tutkin monimuotoista Hyrulea, joka tarjoaa viihdyttäviä harhautuksia menossa olevaan tehtävään lähes jokaisen kukkulan takana, raunion nurkalla ja luolan pohjalla. Tältä lapsena tuntui pelata, Nintendo on vanginnut sen kerrassaan upeasti tähän peliin.

En ole edelleenkään ehtinyt tehdä juuri mitään; kaupungin pikkutehtäviä, satunnaisia pyhäköitä (olen ratkonut tähän mennessä 17) ja Korok-siementen metsästystä. Pelitunteja takana parikymmentä.  

Löysin eilen myös 50 tehopisteen sapelin. Heittämällä parhaan, minkä olen toistaiseksi löytänyt. Säästelen sitä todella koviin yhteenottoihin.

Mulla on ihan hauska ongelma omassa pelissä: mulla on hädin tuskin aseita! Arkuista tulee vaan mineraaleja. Joudun tällä hetkellä turvautumaan 100 %:sti bokoblineiden nuijiin ja keppeihin. :lol: Kerran jouduin usuttamaan hevoseni potkimaan yhden bokoblinin kuoliaaksi, että sain sen aseen. Link ei osaa puolustautua nyrkeillä.

Damn onko tässä vaan yksi save  :o

Ihan päteviä aseitahan ne on nuokin.  :)

Varmaan toisella Switch -profiililla voi pelata toista savea.

Ensimmäinen "luolasto" tai "temppeli" takana. Lainausmerkit tulevat tarpeeseen, sillä kuten kaikki muukin pelissä, ne rikkovat pinttyneitä Zelda-konventioita, ja komeasti rikkovatkin. Paikka tuntui hyvin eeppiseltä, toismaailmalliselta. Musiikki loi hienoa tunnelmaa. Lopuksi tuli tunne, että oli saavuttanut pelin maailmassa jotakin merkittävää, ja palkintokin siitä oli kohdillaan.

Nyt olen siis ratkaissut yhden näistä paikoista. En kiirehdi seuraavaan; palaan tutkiskelemaan vähän keski-Hyrulea, yritän paikantaa Korokien kotimetsän ja katson, josko reitilleni osuisi lisää muistoja Zeldasta, joita olen löytänyt tähän mennessä vasta neljä.

Tää on kyl pirun hieno tehtävä. Haastavaa koittaa yhden valokuvan perusteella hakea näinkin valtavasta pelimaailmasta tiettyä kohtaa. Tullu varmaan tuntitolkulla tutkittua ihan pelkkää karttaa tässä pelissä.

Open world on muutenkin tässä pelissä tehty oikein. Ok, ubisoft tower -konsepti on vähän kopioitu, mutta kartta-alueen aukastessa avautuu vain kartta, ei mitään valmiita pisteitä siinä vaan kaikki pitää edelleen itse etsiä. Ehkäpä parhaita hetkiä on ne kun pitää miettiä että mitä sitä seuraavaksi tekisi, kun ei ole mitään valmiita pisteitä kartalla mihin mennä.

Olen samaa mieltä. Siisti tehtävä. Oli todella palkitsevaa, kun parin tunnin etsimisen jälkeen sain viimein horisontin maisemat täsmäämään valokuvan maisemaan ja löysin oikean paikan. Yksi huomio tästä tehtävästä: pelissä on hahmo, joka antaa vihjeitä kuvista. Älkää kyselkö vihjeitä, jos haluatte löytää mestat itse, koska vihjeet ovat turhan yksityiskohtaisia. Tosin, on yksi kuva, jossa olevaa paikkaa on tosi vaikea löytää ilman tämän hahmon antamaa vihjettä.

En ole vielä käynyt ensimmäisessä kylässä (matkalla sinne) ja kyllä tämä on uusi klassikko RE4:sen ja OoT:in kaltaisten pelien joukkoon. Käsittämätön suoritus nintendolta.

Zelda on piru vie huumetta! Olen nyt enemmän koukuttuneempi kuin ensimmäisenä päivänä.  :lol:

Aamulla meni läpi suuren voimankoitoksen pyhäkkö ilman yhdenkään sydämen menetystä.  8)  Tunsin itseni pahatakamukseksi, ja sain kahmittua melkoista rompetta sieltä mukaani. Huh heijakkaa sentään!

Tätä on tosiaan tullut pelattua tässä opiskelujen ohella ja olen kyllä aivan myyty. Zelda-fanina piti hankkia vielä se Limited Edition ja pari amiiboakin, mutta Switchin kohdalla tuli sitten opiskelijabudjetti jo niin pahasti vastaan, että hommaan sen kyllä aikaisintaan vasta vuoden lopussa.

Vasta yksi Divine Beast vapautettu. En edes ajatellut kiirehtiä seuraaviin, vaan aion tutkia Hateno Villagen ympärillä olevaa aluetta rauhassa. Se on ehkä ollut tähän mennessä suosikkini kaikista, kun paikka huipentuu upealle kielekkeelle josta voi ihailla kaukaista merta. Tämä peli on niin satumainen, etten voi muuta kuin itkeä onnesta. Voi olla, että peli kiilaa jopa The Wind Wakerin ja Majora's Maskin ohitse suosikikseni kaikista Zeldoista. Suosikkipelin asema olisi jo ennenkuulumatonta, kun Bloodborne nousi sellaiseksi pari vuotta sitten, mutta aivan mahdollista sekin edelleen!

EDIT: ja tuo pelin musiikki on kyllä täysin oikeanlaista. Korostaa todella hyvin luontoa.

http://www.youtube.com/watch?v=38uiMs9zZJc&feature=youtube

Gamespot niputtaa videossaan hyvin yhteen pääsyyt Zeldan maagisuuteen.

Sain muuten käsiini eilen erään Miekan... hetki oli juuri niin tyydyttävä, kuin haaveilinkin sen olevan.  8)

Tässä on uskomaton määrä asioita, joita peli ei edes kerro pelaajalle. Ihan parhautta. Muutaman niistä olen tajunnut vahingossa. Luovuutta on myös hauska käyttää etenemisessä, esimerkiksi pysäyttämällä ajan kivenmurikkaan mäiskien sitä hetken ja menemällä sen kyytiin lopuksi saa singottua itsensä parhaimmillaan toiselle kukkulalle asti. Puitakin voi käyttää ohjuksina samalla tyylillä. Game of the Year, helposti.

60 pelitunnin perusteella voisin itse melkein vetää johtopäätökset, että tässä on uusi Kolmen konsolipelivaltakunnan Suojelija, Digitaalisten ja Audiovisuaalisten elämysten Itsevaltias, Nousevan auringon alla syntynyt. Nouse! Nouse ja jaa viisaasti oppejasi tulevat kaksi vuosikymmentä!

Olisinko uskonut tätä Nagano 9... siis Ocarina of Timen jälkeen? No en välttämättä olisi. Huikea, huikea temppu.

Mä olen pelannut kaksi pääluolastoa, sydämiä on.... oliko nyt 13? Linkin kestävyysmittaria olen keskittynyt kehittämään, koska kiipeily (ja etenkin nopeampaa kiipeily harppauksilla) on niin hauskaa, kun jokaisen kukkulan päältä tuntuu löytyvän jokin pieni palkinto – oli se sitten Korok-siemenen tapainen hyvin pieni asia, joka tosin johtaa itsessään ihan mukaviin palkintoihin inventaariosysteemin osalta – hyviä aseita kun tekee mieli hamstrata.  :)

Onko kukaan ostanut vielä omaa taloa?

Ja tuli kyllä ostettua se eka talo jo itselle. Sinne saa hyvin aseita ja varusteita säilöön, jotka voi myöhemmin napata mukaan.

Itsellä myös jotain 50-60h takana ja edelleen tuntuu että pintaa vasta raapinut. Onhan tämä ihan maagisen kova peli ja parantunut vaan koko ajan mitä enemmän pelaa, kun inventaariota saanut huomattavasti laajemmaksi ja parempia aseita, jotka ei hajoa kahdesta osumasta.

Aivan älytön 180 asteen käännös Nintendon ja ylipäätään nykyajan pelisuunnittelussa. Koko ajan tulee hämmästeltyä kaiken opastuksen puutosta. Side questit ja salaisuudet pitää tosiaan itse ratkaista ja löytää, eikä vaan mennä kartan osoittamaan paikkaan. Zoran kypärän löytäminen jostain järvestä aivan pienien vihjeiden perusteella oli hienoa. Täysin helposti missattavissa kokonaan, niin kuin suurin osa asioista tässä pelissä, jos ei tutki ja tarkastele paikkoja kunnolla. Lisäksi peli on täynnä MGS-tyylisiä jippoja, joita koko ajan keksii lisää. Niin moni looginen "voiskohan tämä toimia" - toimii, kun kokeilee. Kerrankin oikean seikkailupelin tuntua ja saa vihaamaan entistä enemmän muiden open world -pelien pelkkien markkereiden perässä juoksemista.

Tässä on nyt loistava alusta jatkojalostaa tätä pelisarjaa eteenpäin. DLC:nä tai sitten seuraavassa Zeldassa mukaan enemmän vielä maailman kehittymistä, hahmoja, ihan luonnollisia pieniä luolia ja kallioiden koloja aarteineen, jotka tästä jostain ihmeen syystä puuttuvat kokonaan, sekä vaikka minun puolesta muutama perinteisempi luolasto vanhojen Zeldojen tyyliin monen mieliksi, vaikka olenkin aina vihannut niitä.

Mistä muuten näette noi kokonaispeliajat?

Mullakin varmaan kymmeniä tunteja peliä takana ja vasta yksi divine beast vapautettu ja kuvamuistojakin muutama löytämättä. Omaan kämppään on säästö käynnissä!

Omasta profiilista näkee pelaamiensa pelien ajat. Ensimmäiset 10 päivää siellä näkyy koska ensimmäisen kerran pelasi tiettyä peliä, sen jälkeen se vaihtuu näyttämään pelituntien määrää.

Käy usein niin, että ratkaisen pyhäkössä ongelman kummalliselta tuntuvalla tavalla. Vierailu Youtubessa sen jälkeen vahvistaa, että joku ratkaisee saman ongelman ihan eri keinoilla. Uskomatonta miten paljon tässä pelissä voi kokeilla, testailla, yrittää ja erehtyä. Välillä onnistuu tekemään jotakin muikeaa ja suu suorastaan leviää hymyyn.

Jotkut pulmat voi ratkaista myös tavoilla, jotka tuntuvat lähes huijauksilta, jos mukana on sopivaa rompetta. Ei kai siinä? Jos oikeassa elämässä mukana on tulitikut, niin en minä kiviä yhteen hakkaamalla nuotiota yritä tehdä. Se, että moinen on kuitenkin mahdollista eikä pelaajaa estetä millään tavalla, on siistiä.


Soluttauduin muuten eilen ensimmäistä kertaa Hyrulen linnaan, ainakin ensimmäisiin huoneisiin. Napsin vartiointia yksi kerrallaan käyttöosiksi ja löysin kelpo tavaraakin. Linnaa on jännittävää tutkia. Alueen musiikki on yksi parhaita Zelda-melodioita.

Ensimmäinen päivitys saapui. Peli pysyy nyt metsäisilläkin, aiemmin ruudunpäivitysongelmia tuoneilla alueilla paremmin 30 kuvan tavoitteessaan. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, Zelda dumpattiin Switchille aikalailla ilman minkäänlaisia optimointeja, ja pikaisella aikataululla.

Switch taitaa olla mörkömpi laite kuin luulimme, mikäli Snake Passin eroja PS4-versioon on katsominen.

Zeldan pelituntimittari puhkoi minulla satkun.  8) On se kyllä hienonhieno videopeli. Palaan säännöllisesti tutuksi luulluille alueille, ja joka ikinen kerta löydän jotakin uutta.

Hymähdin.

Tutkiskelin eilen kaakkoisella suunnalla tarkemmin alueita. En tiedä olisiko pitänyt röhöttää vai nauraa, kun edessäni oli 130 pelitunnin jälkeen kokonaan uusi kaupunki/kylä!

Siis jumankauta! Mitä ihmettä? Olen aktivoinut kaikki tornit, mutta että alueita on vielä oikeasti tutkimatta tässä määrin?

Mikä on muiden mielipide Korok-siemenistä? Noin 200 löytäneenä sanon, että ne ovat ehkä paras alatason keräämishyödyke, jota olen peleissä jahdannut. Tuntuu palkitsevalta saada taas yksi lisää, vaikka kyseessä onkin mitätön juttu tämän pelin mittakaavassa.

Jäljellä on muka vielä 700... Mieluusti haluaisin, että Linkin tabletti osaisi piipata niiden luona, niin kuin se tekee näkyvillä olevien pyhäköiden läheisyydessä.

Korokit on hauskoja. Oikeastaan ihan sama onko niitä 900 vai 1000, koska en koskaan tule ikinä keräämään niitä kaikkia. Se on osa niiden viehätystä. On vain hyvä ettei edes Linkin tabletin piippauksilla voi helpottaa niiden löytämistä, kun ei niitä ole varmasti tarkoitettukkaan kaikkia löydettäväksi.

Hyvää pelisuunnittelua, kun inventaarion maksimointiin tarvitaan vain puolet Korokeista. Lisäksi tapoja löytää niitä on niin runsaasti, että harvoin tulee tehtyä kahta kertaa peräkkäin samaa pikkutehtävää.

Itse vähän haaveilen, että josko sitä keräisi kaikki – mutta sitten ymmärrän, miten järjetön urakka se varsinkin ilman opasta on. Mitä sitten, kun tässä maailmassa on enää viisi jäljellä, tai yksi ainoa? Niinpä luulen, että haaveilun tasolla se lopulta jääkin.

Mielestäni koko korok -systeemi on oivallisesti luotu ja siinä on niin sanotusti "hyväntahtoiset" överit vedettynä. Siemeniä pompahtelee vastaan oikeastaan joka reissun varrelta ja niistä saatava palkkio on sekin hyvin toteutettu. Lisäinventaario on erittäin mukava ominaisuus, mutta kaikkea muuta kuin tarpeellinen pelissä etenemisen kannalta. Eli juuri hyvä porkkana itse kullekin joko kerätä korokeja tai jättää keräämättä,

Sitten tämä 900 siementä on 100% Runeille mukavasti pelaamisen lisäarvoa tai niille, jotka haluavat tutkia hyrylen kaikki pienimmätkin kolot ja raot ja näin ollen kasvattaa pelituntejaan uusiin mittaluokkiin.

Ite oon pelannut n. 80. Paljon olen tehnyt, mutta vielä enemmän on tekemättä. Jo tähän mennessä pelin hinnaksi on itselläni tullut alle 30snt/pelitunti. Jos laskee, että ostin koko konsolin nimenomaan tätä silmällä pitäen, niin siihenkin nähden olen tällä hetkellä maksanut alta 4e/pelitunti. Että kaikenkaikkiaan erittäin kannattava ostos ollut

Vasta eilen jalkauduin kunnolla lumikenkineni Hebraan. Koska sieltä ei löydy jumalallista petoa, olin jättänyt valkoisella, narskuvalla puuterilla kuorrutetun alueen melkein kokonaan tutkimatta.

Onpa hieno alue! Kuin oma maailmansa. Metroid Primen legendaarinen Phendrana drifts on omassa kategoriassaan mitä tulee talvisiin kenttiin, mutta Breath of the Wlldin Hebra tarjoaa sekin huimia, ikiroutaan jäätyneitä näkymiä. Hulluinta on, että alue on periaatteessa pääjuonen kannalta täysin vapaaehtoinen.

Runsaasti tulipohjaisia aseita muassaan ja lämmin vaatetus suuren keijun luona nelostasolle päivitettynä Link on täällä pahatakamus, joka roihumiekkoineen silpaisee monet kylmänkankeista vihulaisista ensimmäisellä iskullaan toiseen hiippakuntaan – ehkä Terminaan?  8)

Päässyt jo vähän pelaamisen makuun. Tuli jopa pelattua 4-5h putkeen tuossa pääsiäisen alkaessa. Joka tosin vaati valvomista about 03:00 asti. Sitten onkin oltu kipeenä melkeinpä putkeen tähän asti, joten on tullut enimmääkseen maattua. Mutta saa nähdä tulenkö ikinä läpäisemään tätä peliä. Pikku hiljaa alkaa käsittämään kuinka alussa on ja menen vielä aika intuitiolla koko maailmaa läpi, joten en ole lähtenyt edes "etsimään impaa" vielä. Sen sijaan törmäsin Zoran domainiin ja kellistin Vah Rutan. On jotenkin käsittämätöntä kuinka Nintendo on osannut oikeasti rakentaa taistelut niin, että aluksi kuolema korjaa muutamassa sekunnissa, mutta montaa kertaa ei tarvi kuolla kun on jo mielessä kuinka pomo selätetään. Ja aina kun kuolema korjasi, tiesi mikä meni vikaan. Ei arvailuja, ei wtf -fiilistä, tiesit mikä meni päin persettä. Onhan tälläinen tasapaino ollut ennenkin Zelda peleissä, mutta tässä se on mielestäni tehty vielä paremmin. Alun ensi iskut oli musertavia, mutta kunnon sisulla homma kääntyi.

Pitäisi vaan saada jostain aikaa lisää tälläisiin peleihin. Nytkin ollut sairaslomalla, mutta on niin pirun väsynyt että ei vain ole jaksanut edes pelata. Tänään on ollut ensimmäinen ns. normaalipäivä joten varmaan tulee illalla otettua sessio. No, huomena alkaa työtkin, niin tänään kuuluukin olla jo normaalimpi olo. Mutta itselle alku BotWin kanssa oli haparoiva. Peliin ei vain päässyt oikein sisään. Toki hienoksi pelin tunnisti nopeasti, mutta se sama taika mikä oli mm. Ocarina of Timessa, puuttui BotW:sta. Mutta nyt. Sekin taikakin alkaa sieltä jo loistamaan, kunhan saa vain pelata. Nyt pitäisi ottaa taas 4-5h sessio ja lähteä sinne Impan luokse ja hoitaa parit shrinet matkalla. Katselinkin jos Zoran domainin vuorelta ja alempaa Tornista että matkan varrelta löytyy muutama mielenkiintoinen kohde missä pitää poiketa

On muuten ehkä hienoin huomaamaton juttu BotW:ssa, että oikeasti näkee reitin kohteeseen ja mitä on siinä matkalla. Todella paljon tulee mentyä korkealle ja katsoo mitä on matkan varrella kun lähtee "tuonne". Ja lopulta katselee "No ei se nyt polulta paljon poikkea jos menen katsomaan tuota". Tällä kaavalla olen kiertänyt sitä "impaa" jo monta tuntia kun olen eksynyt matkalta aina jonnekin kun katselen korkeuksista mitä maailmasta löytyy. Ei ole näinkään käynyt ikinä minkään muun pelin kanssa. Pitäisi kai vaan alkaa keräämään niitä korok seedejä, kun tuntuu että aina on asepaikat täynnä ja toisaalta taas ne loppuu hyvinkin nopeasti. Näillä korok seedeillä taisi näitä isompia kasseja saada. On jäänyt nämä pelin perusjutut vähän pimentoon kun pelaa niin harvakseltaan ja menee ihan missä sattuu kun pelaamaan pääsee ;D

Minulla on jotenkin hyvin kaksijakoiset fiilikset tämän pelin suhteen. Välillä se tuntuu parhaalta ikinä ja välillä sen puutteet alkavat raastamaan ikävästi. Mitä pidemmälle olen pelannut, sitä enemmän tietyt asiat ovat alkaneet ärsyttämään. Toisaalta viimeisin pelisessioni oli noin kolmen tunnin mittainen ja nautin pitkälti joka hetkestä. Kun niitä tunteja on yhteensä takana noin 90, niin eihän tätä millään tapaa huonoksi voi sanoa.

Yksi tärkeimmistä asioista missä pelissä on onnistuttu, on tuntuma. Kaikessa on sopivasti painoa. Kaikki toiminnot tuntuvat kymmenienkin tuntien jälkeen yhtä hyvältä kuin pelin alussa.

Maailmassa tulee jatkuvasti löydettävää ja pientä tekemistä vastaan. Matkalla kohteesta A kohteeseen B on helppo eksyä kohteeseen C, D ja E. Lopulta huomaa, että on avannut kaksi uutta osiota kartasta pelannut kokonaisen Dungeonin ennen sinne B pääsemistä. Ei mitään rasittavia opastajia tai käsistä pitelemistä. Viholliset antavat turpaan armotta, jos ei ole varovainen. Zeldan ja kenties vielä vahvemmin Nintendon peruskaavaa on rikottu hienosti.

Toisaalta täydellistä tasapainoa ei ole vielä löydetty. Alunperin hyvin monimuotoiselta tuntunut pelimaailma on omalla kohdallani kärsinyt kovasti inflaatiota vihollisten monimuotoisuuden puutteen vuoksi. Juuri mikään paikka ei tunnu aidosti uniikilta, sillä joka paikassa törmää täsmälleen samoihin vihollisiin mahdollisilla pienillä variaatioilla.

Rajoittamaton kiipeily on samalla siunaus ja kirous. En missään nimessä hankkiutuisi siitä eroon, mutta toisaalta juuri kiipeily ja jatkuvat vuoret tekevät esimerkiksi hevosista turhan rasittavia käyttää. Niin moni mielenkiintoinen asia on hevosen tavoittamattomissa. Kun usein mielenkiinnon kohdetta seuraa yksi jos toinenkin, on hevonen usein niiden jälkeen liian kaukana haettavaksi. Jos sen hakeekin, on se pian taas jätettävä jonnekin odottamaan. Kovimman kolauksen hevosen käytön mielekkyyteen aihetti pelimaailman pohjoisosa Death Mountainin pohjoispuolella. Olin matkalla Rito villagesta Akkalan laboratorioon, kun muuten semitasaisella tiellä tuli yksi kohta vastaan, joka oli hieman liian korkea ja esteinen hevosen kuljettavaksi. Jätin hevosen paikalleen tutkiakseni edessä olevaa reittiä. Todettuani reitin olevan hyvä, palasin hevosen luo etsiäkseni reittiä sen kuljettavaksi, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Lopputuloksena puolisen tuntia tuhrattua aikaa ja turhautuminen. Hermanniksi ristimäni hevonen jäi sinne nököttämään aina siihen asti, että kesytin paremman hevosen, jota rekisteröitäessä Hermanni teleporttautui talliin jäädäkseen sinne pysyvästi.

Koen myös, että peruskaavan rikkomisen myötä tietty Zelda-taika on kadonnut. Kun kaikkialle voi suunnistaa ja päästä välittömästi, on tietty odottamisen taika kadotettu. Toki mukana voi olla nostalgiaa, mutta tietyssä mielessä koen, että A Link to the Pastissa tasapaino oli parempi. Dark worldissa suurin osa dungeoneista oli pelattavissa missä järjestyksessä tahansa, mutta samalla pelimaailma oli täynnä paikkoja, joihin ei välittömästi päässyt käsiksi. Maailma tuntui mystisemmältä ja samalla progressio konkreettisemmalta, kun osa aukesi dungeoneista saatavien varusteiden myötä. Ensimmäistä kertaa dark worldin aavikolle pääseminen oli ikimuistoinen kokemus. Breath of the Wildissa progressio tapahtuu enemmänkin oman mekaanisen osaamisen kehittymisen myötä, joka toki sekin on omalta osaltaa palkitsevaa.

Onkin ehkä jotenkin nurinkurista, että itselleni kaikista parhaat hetken Breath of the Wildin parissa olivat poikkeukselliset tilanteet, joissa osa vapauksista on riistetty. Shrouded Shrine, Lost Woods, Eventide Island... Etenkin Eventide Islandilla pääseminen viiden minuutin jääpalaruljanssin jälkeen oli yllättävä kokemus. Hauskana välitapauksena tuolla matkalla päädyin valtavan kalaparven luo, jonka "kalastin" pinnalle yhdellä pommilla. Yksinkertainen asia, joka tuntui aivan pirun hyvältä.

Osa shrineistä on loistavia, osa taas vähemmän mielenkiintoisia... Muistan, kun löysin ensimmäisen moderate test of strenght shrinen Hatenon laboratorion eteläpuolelta. Sieltä suunnistin merellä olevalle pienelle saarelle, jonne tuossa vaiheessa peliä pääsin juuri ja juuri. Siellä odottanut major test of strenght tunti eeppiseltä esteeltä, jota ei ollut vielä toivoakaan voittaa. Odotin innolla sinne paluuta ja sen voittaminen tuntuikin lopulta hienolta. Tuon jälkeen noita alkoi kuitenkin ilmestyä kuin sieniä sateella, joten se siitä uniikkiudesta.

Dungeonit ovat heikoimpia mitä minulle on koskaan Zeldoissa tullut vastaan. Jo ensimmäisenä vastaan tullut Rito oli mitäänsanomaton, ja kun kaikki muutkin olivat tyyliltään samanlaisia (osa myös pudotti hirvittävän määrän frameja) ja noudattivat samaa kaavaa (huonosti ääninäytellyt "one more remaining!"), niin vähän nihkeä olo niistä jäi. Dungeoneiden avaaminen poikkeuksetta itse dungeoneiden sisältöä mielenkiintoisempaa. Riton olisi suonut olla pidempi, mutta muut olivat oikein miellyttäviä. Ylipäätään sivutehtävinä saadut shrine haasteet ja muut arvoitukset ovat pitkälti kaikki olleet itselleni dungeoneita miellyttävämpää sisältöä.

Teknisesti peli on valitettavasti anteeksiantamattoman huono suoritus. En tiedä kuinka paljon Switch-versio on parantunut päivityksien myötä, mutta Wii U:lla frameja putoaa aivan liian usein. Erityisesti moblinit aiheuttavat välillä 1-2 sekunnin täydellisiä jäätymisiä. Kakariko village olisi upea paikka ihastella, etenkin yöllä sateella kuten ensimmäisellä kertaa sinne saapuessani, mutta hidastelu pilaa koko homman. Immersiosta ei ole jäljellä rippeitäkään, kun kontrollitkin tuntuvat ahdistavan tahmeilta. Vaikka 60 fps tekisi pelistä (kuin pelistä) suoraan paremman, on tämänkaltainen peli täysin pelattavissa 30 fps:kin, kunhan se vain pysyisi siinä tasaisesti. Tämä peli, jos jokin ansaitsisi parempaa rautaa sitä pyörittämään. Ehkä sitten mahdolliseman remasteroinnin yhteydessä joskus tulevaisuudessa...

Kaikesta huolimatta parhaita pelejä mitä olen lähivuosina pelattu. Vaikkei se missään nimessä täydellinen olekaan, niin aika harvassa ovat kuitenkin pelit, jotka saavat syyhyämään pelaamaan lisää. Breath of the Wild aiheutti tuota paljon ja usein ensimmäisten 40 tunnin aikana. Pitäisi varmaan Ganon käydä tappamassa pian ennen kuin mahdollinen yht'äkkinen väsymys iskee. Jo nyt tautot pelikertojen välillä ovat pidentyneet huomattavasti. Aika näyttää kuinka korkealle tämä nousee omissa kirjoissani. Zeldojen osalta jää ainakin jälkeen ALttP:sta, se on jo varma.

Tämä on minun mielestäni fiinein videopeli ikinä, ja silti kyllä ymmärrän Lantun kritiikit yllä. Monia kyseisistä huomioista on tullut mietittyä seikkailun aikana, mutta minun pelikokemuksessani ne ovat jääneet sellaisiksi hennoiksi varjoiksi taustalla. Kuten seikka, että hevostallissani uljaat Yö, Talvi ja Iltarusko mussuttavat heinää tylsistyneinä, kun itse koluan vuorenhuippuja viherpiipertäjien toivossa.

Se koskee eritoten Switchillä pelatessa teknistä toteutusta, joka ei kahden päivityksen jälkeen ole enää ollut pelaamisen tiellä negatiivisessa mielessä. Voin kuvitella, että Switchillä peli paranee päivitys päivitykseltä tänä vuonna, kukaties saavuttaa täyden 1080p-resoluutionkin optimoinnin myötä? Ruudunpäivitys on nyt tiettyä metsää ja satunnaisia, Moblinien räsynukkeanimaatioiden kalkulaatiosta johtuvia pausseja (bugi?) lukuunottamatta hyvin lähellä täydellistä.


Pelikello näyttää 170 tuntia. Skyrim puhkoi aikanaan kaksisataa... oliko se nyt noin puolessa vuodessa, tai vähän pidemmällä jaksolla? Tämä on ennennäkemätöntä. Sekin, miten paljon peli-iloa on vielä jäljellä. Käsittämätöntä, miten hauskaa Hyrulessa on vielä haahuilla, kaiken tämän jälkeen.

Pyhäkköjä olen setvinyt 115. Viisi lymyää vielä jossakin, eikä minulla ole kerrassaan mitään ideaa, että missä... Voi että, kun sydän pompahtaakin, kun sleitti piippaa! Tai ei piippaa, jos nämä jäljellä olevat liittyvätkin johonkin tehtävään, maan alla nousuaan odottaen.

Korokeita 317. Ase- ja jouskari-inventaario nostettu tappiin, vain kilpipaikkoja voi tanssittaa Hestulla lisää. Siis hei?! Kilpiä saa maan perusteellisesti intentaarioon! Ehkä täytyy alkaa kilpisurffauksen puoliammattilaiseksi jossain vaiheessa.

Itsellä meni 100h peliraja rikki ajat sitten ja koko ajan oppinut vaan arvostamaan tätä enemmän ja enemmän. Vähän yli puolet kartastakin vasta käyty läpi, eikä ole ikuisuuksiin tullut nautittua yksinpelistä näin paljoa. Teknisesti välillä vaisu, mutta välillä taas yksi hienoimpia ja kauneimpia pelejä koskaan. Varmaan 300 valokuvaa kohta ottanut pelatessa ja hieno kokoelma muistoja pelistä eri paikoista, vaikka yleensä ei tuollaisten screenshottien ottaminen nappaa ollenkaan. Johtuu myös osittain siitä, että Switchillä niiden ottaminen on niin helppoa, eikä tarte taistella lagisten valikoiden läpi, kun haluaa katsella niitä.

On vaan sellainen peli, jonka käynnistää ja alkaa pelaamaan ilman sen suurempia tavotteita. Lähden seikkkailemaan jonnekin ja aina löytyy jotain kivoja uusia yllätyksiä. Just parasta, että vastaan saattaa tulla npc, joka kertoo jonkun vinkin jostain ilman sen suurempia ohjeistuksia. Sitten saattaa löytyä joku salainen kauppa, jostain kallion kolosta vuoren päältä tai maailman laitamilta. Oikeaa seikkailupelin fiilistä. Varmasti lukematon määrä juttuja, joita ei koskaan tule näkemään. Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka ja elämys.

Voin vaan kuvitella miten hyvä seuraavasta Zeldasta voi tulla, nyt kun ns. pohja ja uusi suunta on kasassa. Enemmän vaan kaikkea, luolia, enemmän lihaa tarinaan, enemmän tavaroita jne. Suunta on juuri oikea muutamien puutteidenkin kanssa.  Ja Switch on niin 5/5 pelilaite tämän pelaamiseen. Kulkee kaikkialla mukana oikein näppärästi.

Löysin yhden pyhäkkötehtävän lisää, sellaiselta alueelta jota luulin jo tutkituksi. Mutta eikös se siitä huolimatta löytynyt sieltä! Kun saan sen suoritettua ollaan 116/120 tilanteessa.

Tuntuu kyllä niiiiiiiin palkitsevalta löytää jotain tuollaista tässä vaiheessa, ilman mitään vinkkejä tai vihjaisuja (ehkä jossain silti kulkee hahmo, joka puhuu tästäkin paikasta sivulauseessaan?)

Otin myös hevosen tallista ja ratsastelin menemään ympäri pääteitä, ja löysin yllätyksekseni kaikkea uutta, kun olin tähän asti melkeinpä vältellyt teillä kulkemista! Kontrollit toimivat ratsastaessa hyvin, varsinkin koulutetulla eläimellä, joka on jo kiintynyt omistajaansa.

Huikeaa pysäyttää hirviölauman nuotiohetki ratsastamalla suoraan päin, ja hypäten satulasta nuolia hidastustilassa ympärilleen kylväen puhtaana tuhovoimana; viileysaste kipuaa silloin juuri niin korkealle, mitä Nintendo jo ensimmäisellä teaserillaan vuonna 2014 lietsoi.

Läpi meni eilen: rapiat 180 tuntia, 120 löydettyä & ratkaistua pyhäkköä, 360+ Korok-siementä.

En spoilaa lopputaistelun sisältöä, mutta vaikeusasteesta sanon sen verran, että tässä vaiheessa se oli melkoinen läpihuutojuttu, niin paljon sydämiä komeili ylärivillä. Suojaavimpia vaatteita en sijaan pukenut viimeiseen koitokseen päälleni, sillä houkutus oli liian suuri kääräistä eräs tuore, kokonaan päivittämätön vaateparsi Linkin ylle...

Eeeppisyyttä taistosta ei onneksi puuttunut. Ganon näytti uhkaavalta, ja vihoviimeisen  taistelun asetelma oli hyvinkin mieleenjäävä, helppoudesta huolimatta.

Pidin lopustakin. Nintendo naulasi hyvin fililiksen, käyttäen juuri oikeita historianpalasia oikeissa kohdissa. Jääkö se vähän kesken? No juu, mutta se on toisaalta myös kiehtovaa, ja antaa pelikenttää myös tulevalle lisäsisällölle.

DLC... sanotaanko näin, että ennen en ole tavannut odottaa minkään vaikeamman moodin lisäämistä mihinkään peliin, mutta hemmetti sentään eikös Breath of the Wild tee tähänkin poikkeuksen; kiehtoo suurestikin pelata peli uudelleen ja palata tilanteeseen, jossa Linkiä potkittaisiin toden teolla takamukselle voimakkaiden vihollisten toimesta. Kenties sankarillinen moodi tuo syvempiäkin ulottuvuuksia vaikeusasteeseen kuin pelkän uusiksi rustatun vahingonjaon, ehkäpä nälkä- ja väsymysjärjestelmän? Hyvin tehtynä se voisi sopia peliin.

Minun tekisi mieli sanoa, että pelin voi laittaa nyt hyvin tauolle kesään asti... mutta onhan niitä pukuja toisaalta vielä päivittämättä, karttaakin tutkimatta ja – uskomatonta kyllä – yli 500 Korok-siementä löytämättä.


Unohtumatonta. Pelien peli.

http://zelda.com/breath-of-the-wild/news/expansion-pass-dlc-pack-1-detailed/


Aika mukava paketti tulossa – varsinkin kun muistaa, että tämä on näistä kahdesta se köykäisempi.

Korok-maskin kaltaista ominaisuutta toivoin jo aiemmin, ja uudet puvut ovat aina tervetulleita. Phantom näyttää erityisen pahatakamukselta, mutta ei Tinglekään paha ole... eikun on se. Todella, todella paha itseasiassa... En varmasti pue sitä päälleni, koskaan...

Eiköhän tämä nyt varmistanut sen, että odotan paketin julkaisun asti pelin aloittamista uudelleen haastavammalla vaikeustasolla. Kuulostaa siltä, että tämä kuuluu Nintendon E3-Directin "ladattavissa nyt" -julkistuksiin. Siinä tapauksessa ei tarvitsisi odottaa kuin 1,5 kuukautta.

Nyt on yli 20 tuntia pelattuna ja tänään sain viimein vietyä sen sheikah slaten korjattavaksi ja sain siihen kameran. Hieman tullut tutkittua maailmaa.
Samalla tuli ostettua oma talo ja hommattua siihen kaikki extrat ja tuli myös knight ja stealth armorit ostettua. Rahaakin jäi vielä 1500.
Myin kaikki matkoilla kertyneet jalokivet pois ja niistä kertyikin kiva summa. Luminous stonet ja timantit jätin talteen. Noita muita ei vissiin pahemmin mihinkään tarvita ja niitä tulee todella helposti lisää.

Norsu divine beast tuli myös tehtyä kun eksyin zoran valtakuntaan.
Kyllä tämä kivasti on koukuttanut ja ainakin vielä tuntuu, että kannatti ottaa riski ja ostaa.
Tosin vieläkään en ihmeemmin tykkää tuosta visuaalisesta tyylistä. Toki mieli on sen verran muuttunut, että ennen pidin peliä suorastaan rumana ja nyt se on ihan ok.
Mutta on tämä WiiU versio kyllä teknisesti juosten kustu. Vähän väliä nykii ja pätkii eikä siihen tarvita edes kylää + vesisadetta vaan se nykii esim ihan siinä aloitus alueella kun menee juoksentelemaan lammen viereen.

Ei tuo omaa pel-iloa sinänsä vähennä ja totuin tuollaiseen kun pari viikkoa sitten pelasin WiiU:lla ekan disney infiniten läpi. Se peli tuntui enimmäkseen olevan jossain 20fps tuntumassa.
Eikä tuo kyllä tehoista ole kiinni, koska  XCX näyttää paremmalta, siinä on isompi maailma ja enemmän tavaraa sekä toimintaa ruudulla ja se rullaa reippaasti paremmin.

Nyt on peli "läpi". Lopputekstit kun rullasi niin kellossa oli n.115 tuntia. 107 shrinea, 250 korok siementä ja 64 sivutehtävää.
Tarkoitus olisi tehdä vielä loput sivutehtävät ja shrinet, mutta kummasti motivaatio loppui ainakin tältä päivältä lopun jälkeen.
Johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että loput shrinet saa metsästää jo kartan kanssa kun ei ole mitään tietoa missä ne on.

Vasta 100 tunnin paikkeilla tuli viimeiseksi jättämäni kameli divine beast hoideltua ja siltä saadun kyvyn ja parempien varusteiden avulla saan viimeinkin sujuvammin valkoiset ja hopeiset lynelit hengiltä.
Koska en meinaa mitenkään onnistua flurry rushin tekemisessä niin vasta lopussa alkoi tulemaan jonkinlainen overpowered tunne ja 100 tunnin jälkeen se on kyllä jo ihan ansaittua.
Alusta loppuun oli erittäin kivaa tutkia maailmaa eikä homma tuntunut missään vaiheessa tylsältä. Vielä lopussakin peli pääsi yllättämään Hyrulen linnan koolla.
En ollut käynyt siellä ollenkaan ennen loppua ja sehän oli kohtuu iso kompleksi ja pari tuntia sitä tuli koluttua läpi.

Aluksi tuntui, että shrinet oli liian helppoja ratkaista ja osassa on vain pelkkä arkku sisällä, mutta nyt kun miettii niin ehkä nuo olisi alkaneet kyllästyttämään jos jokaisessa olisi ihan kunnon ajattelua vaativa puzzle.
Toki sellaisia isompia montaa eri kikkaa yhdistelevää shrinea olisi voinut olla vaikka 10-20. Nyt niitä ei ollut yhtään.
Gyroa käyttävistä shrineista tykkäsin paljon ja niitä olisi voinut olla enemmänkin. En tiedä miksi monilla tuntuu noiden kanssa olevan ongelmia.
Oma veikkaus, että pelaajat pitää switchia/gamepadia naaman edessä pystyssä ja silloin nuo ei toimikaan vaan sen laitteen täytyy olla vaakatasossa niin esim se sokkelo toimii kuin ajatus.

Mukavana yllärinä noinkin "pienellä" määrällä korok siemenia sai ase inventaarion maksimiin ja muutaman slotin kilville ja jouskareille. Aina kun jossain tuollaisen näki niin oli pakko mennä ottamaan talteen ja nekään ei alkaneet kyllästyttämään vaikka samaa muutamaa kaavaa toistavatkin.
Tarina oli ihan perus zelda huttua. Ei paska, mutta ei mikään hyväkään. Kunhan on siellä taustalla ja pelin oikea tähti on iso ja tutkimaan houkutteleva maailma joka myös palkitsee tutkivan pelaajan.

Mietityttää, että kun puhuivat viime Directissä vaikemmasta pelimoodista ja siitä, että kaikki viholliset nousevat yhden tason... voisiko se tarkoittaa kultaisia vihollisia? Bling Lynelit hard moden tuomilla muilla vaikeutuksilla voisivat olla... haastavia.

Niinköhän se elokuulle menee? Ainakin eShopissa mainitaan kai tuosta? Siinä tapauksessa taidan odottaa vielä muutaman kuukauden siitä toista DLC-pakettia, ennen toista pelikierrostani, jolloin yritän Korok-maskin avulla löytää kaikki siemenetkin.

Syyhyäisi vähän nytkin pelata, mutta parempi antaa taas nälän kasvaa ja keskittyä ARMSiin, Splatooniin ja muihin herkkuihin ennen Hyruleen palaamista.

The Master Trials Expansion Pak

Koska ulkona: pe 30.6
Paljo hinta? Parikymppiä... mitä muuta sillä nyt muka saa? Yhden muistikamman XboxXiin?
Kandeeko ostaa? Lisää herkkua maailman parhaaseen peliin... kandeeko kirjoittaa tollasii kyssäreit?
Puhuux se Link nyt? (....)

Kun Master Trialsin aloittaa, se luo automaattisesti peliin uuden tallennustiedoston, joten peruspelin etenemistä ei menetä edes samalla käyttäjätunnuksella.

https://zeldauniverse.net/2017/06/13/breath-of-the-wilds-master-mode-will-have-a-separate-save-file-from-your-normal-mode-game/


Tässä suunnitelmani toiselle pelikierrokselle, koska teitä varmasti kiinnostaa se, ja tämä triidi on muutenkin hiljainen kuin kuiskaus yössä. Osaatteko edes hävetä! Menkää itseenne, ja lukekaa!

Eli eli, napsaisen vaikeimman pelimoodin armotta päälle ja suuntaan pelimaailmassa eteenpäin "staminaa mulle" -taktiikalla, eli en ota juurikaan sydämiä pyhäköistä saatua vaihtovaluuttaa vastaan. Keltaisia sydämiä toki tulee, ja ruokien ja eliksiirien suhteen en aseta itselleni keinotekoisia rajoituksia, mutta silti peli on taatusti rutosti vaikeampi tämän ja vaikeamman moodin takia kuin edelliskerralla, vaikka pelimekaniikka onkin nyt hansikkaassa paljon paremmin.

Ai niin, viime kerralla aloitin pikamatkustuksen käyttämisen noin 70-80 tuntia pelattuani. Nyt kun kartan tuntee suht koht hyvin, ja sitä kautta reissuja voi paremmin suunnitella, mieleen tulee josko tällä kertaa sitä ei käyttäisi laisinkaan.

180 tuntia takana, ja jänskättää palata Hyruleen – toisen, muttei varmastikaan viimeisen kerran!


Jakakaas fiiliksiä: missä menette, aiotteko ostaa tämän paketin ja pelata sen heti kun mahdollista?

EDIT: Treehouse-striimissä kuultua: Master-moodi ei ainoastaan lisää vihollisille elinvoimaa, sillä ne myös käyttäytyvät aiempaa fiksummin.

Rehellinen tunnustus: Master Mode jäi minulla ainakin toistaiseksi kesken. Pelasin kaksi petoa läpi, ehdin kohdata ensimmäiset kultaiset hirviöt. Alku tuntui hurjan vaikealta, mutta sitten vaikeustaso tasaantui ja tuntui, että jäljelle jäi vain kurmottaa hirviöitä, jotka kestivät aiempaa enemmän osumia. Leijuvat tasanteet piristävät pelin kulkua vain niukasti.

Sen sijaan palasin normaaliin tallennukseeni, etsin DLC-kamppeet ja kääräisin Korok-maskin päälleni.

Voila! Tuntuu, että se tuo ainakin sata tuntia lisää pelikelloon. Tapaan etsiä päivässä 4-5 siementä, käyttäen maskia ja reititystoimintoa. Jokaisen kulman, nurkan ja tasanteen koluaminen tuntuu ainakin vielä melkoisen hauskalta. Olisi mahtavaa löytää kaikki seedit DLC 2:n saapumiseen mennessä, ja pelata se sitten Linkin ikoninen vaatekerta päällä, ilman Korok-maskia, joka juuri nyt on kuin juurtunut Linkin kasvoille.

Läpäisemättä on myös Master Trialsin viimeinen vaihe. Kokeilin sitä kerran, mutta kuolin loppuvaiheessa. Syytän siitä keijuja, jotka oudosti lähtivät karkuteille turvahuoneesta heti siihen putkahdettuani, ilman että otin ensimmäistäkään askelta.

Olen innostunut taas pelaamaan tätä peliä. Oli pitkällä tauolla sen jälkeen, kun olin saanut kolmannen Divine Beastin kellistettyä Gerudo-aavikolla. Tykkäsin tuosta aavikosta ja sitä ympäröivistä vuorista niin paljon, ettei sen jälkeen oikein huvittanut muut alueet.

Nyt sain kuitenkin uuden innostuksen ja nykäisin neljännen Divine Beastin läpi piafien mestoilla. Toinen piristysruiske oli, kun löysin kolme puuttunutta muistoa. Se viimeinen spesiaali oli jo aika hieno.

Nyt suoritan vielä joitakin sivutehtäviä ennen siirtymistä Ganonin kellistämishommiin. Olen oikeastaan kolme päivää jumittanut paikallaan. Etsin Hebran alueelta kolmatta valaan fossiilia. Alkaa jo huvittamaan, kun en millään löydä sitä. Valaan jäänteethän ovat aika suuria. :lol: "Mitäs sinä täällä lumihuippuisilla vuorilla teet? - Etsin valasta." Joku NPC antoi vinkkiä fossiilin sijainnista, mutta unohdin vinkin sisällön ja sen, kuka tämä NPC oli. Haha! Olen systemaattisesti nuohonnut Hebraa. Alkaa käymättömät paikat vähentyä. Jos mä vielä tämän viikon aikana löytäisin sen. Muussa tapauksessa täytyy alkaa kysellä vinkkejä teiltä.

Vuoristovalas löytyi! Jes! Toiseksi viimeisestä tarkastamattomasta paikasta. :lol: No, tulipahan nuohottua tunnollisesti koko Hebra. Oli oikeasti ihan mukavaa. Keksin mielelläni juuri tämän tyyppistä puuhaa avoimen maailman peleissä, jos pelin maailma on vain riittävän kiinnostava. Pidän kartoista ja tutkimisesta. Tässä pelissä on hyvä kartta ja on hienoa, että paikoille on keksitty nimiä ja vähän tarinaakin. Oli mukavaa myös, että peli itse antoi tehtäväksi tällaisen tutkimiseen johtavan tehtävän.

Trial of the Swordin viimeinen vaihe selätetty! Lopulta pystyin siihen vasta kolmannella kerralla, tehtyäni ensin erinäisiä hölmöilyjä, jotka johtivat nopeisiin äkkikuolemiin; kun vastassa on Lynel, ei kannata jäädä miekanviuhuntaan makaamaan. Suunnittelin silloin säästäväni yhden ancient arrown, mutta se ahneus kostautui pahan kerran. Lamaannuin täydellisesti, kun Lynel teki minusta ja parista keijustakin silppua noin kymmenessä sekunnissa. Huh huh, ja vielä kerran huh huh.

Olin sen jälkeen  :o moodissa kelpo ajan. Miten saatoin?

Kolmas kerta menikin sitten aika lähelle näytöstyyliä, vaikkakin Ancient-nuolten käyttäminen pahimpiin vihulaisiin tuntui melkein huijauskoodilta. Halu läpäistä haaste oli kuitenkin suurempi kuin kerätä kuvitteellisia kudos-pisteitä henkilöiltä, jotka eivät todellisuudessa piittaa kakkaakaan, miten olen tämän osion pelannut. Niinpä nuolet viuhuivat, ja minä hymystelin, naatiskelin ja tunsin lopulta jopa kutkuttavaa mielihyvää haasteen läpäisystä – eihän tätä palkintoa (täydessä mahdissaan hohtavaa Mestarin Miekkaa) kuitenkaan ojennettu minulle aivan hopealautasellakaan.


Olen valmiina, sanon DLC kakkoselle.

"Hei, meitä on vielä yli neljäsataa!" Huutavat Korok-siemenet takaisin.


Oh shit.

Läpäisin pelin eilen, kun olin saanut loput minua kiinnostaneet sivutehtävät tehtyä. Olin itseasiassa kerran aikaisemmin jo puoliksi vahingossa käynyt taistoon Ganonin kanssa, kun olin muuten vain kolunnut Hyrulen linnaa. Silloin tosin en edes yrittänyt voittaa, koska seikkailu oli vielä niin kesken. Siitä jäi outo fiilis, joka johtikin siihen, että peli jäi kesken keväällä. Vasta nyt sitten palasin pelin pariin.

Pidän pelin tarinasta. Välivideoissa ja muussa tarinankerronnassa on tunnelmaa (vaikkakaan ei hyvää dialogia eikä hyvää ääninäyttelyä). Kuitenkin Ganonin kohtaaminen ja voittaminen oli aikamoinen antikliimaksi. Jotenkin minua vaivaa se, että loppuvastustajan voi käydä kellistämässä vaikka heti alun pakollisten tehtävien jälkeen. Se on mielenkiintoinen konsepti kyllä. Varmaan tietyllä tapaa myös pakon sanelema juttu, kun kerta pelaaja voi kulkea ja kiivetä pelissä minne vain. Jokin keinotekoinen este, esim. jokin voimakenttä linnan ympärillä, voisi tuntua naurettavalta. Mutta toisaalta loppuhuipennuksen ympärille olisi hyvä luoda edes jotain mysteeriä ja vaatia jonkinlaista vaivannäköä sinne päästääkseen. Linnassa guardianien välttely nyt oli aika helppo nakki. Kun loppuvastustajan luokse pääsee melkeinpä heti, tuntuu pelin muu sisältö turhalta.

Tätä turhuuden tuntua alleviivaa entisestään Ganonin päihittämisen kiireellisyys. "Zelda ei pysty pitelemään Ganonia enää pitkään." Zelda sanoo itsekin niin lopussa, ettei pysty enää pitelemään Ganonia. Myöhemmin hän sanoo, että hän uskoi Linkin onnistuvan, koska seurasi tätä alusta lähtien. Minun eka ajatukseni tuohon oli "Niin, olet siis seurannut minua samoamassa vuoria ja aavikoita kuukausitolkulla etsiskellessäni valaiden fossiileja, kootessani kasvitieteellistä kokoelmaani ja keräilessäni materiaaleja aavikkokenkieni pimppaamiseksi maksimiin. Kenkieni, joita en edes käyttänyt tässä kiivaassa lopputaistelussa. Toimintani oli aivan varmasti luottamusta herättävää ja varmasti motivoi sinua pinnistelemään pitääksesi pahan aisoissa. Mut hei, kiitti kun jaksoit sen aikaa, kun mulla oli muuta puuhaa."

Peli on kyllä silti todella hyvä ja avoin maailma sopi ihan hyvin Zeldaan. Seuraava Zelda voisi silti olla jokin rajatumpi ja intensiivisempi kokemus Majora's Maskin tapaisesti. Jäin kaipaamaan kunnon luolastoja ja sitä Metroidistakin tuttua "tarvitset välineen X edetäksesi tästä"-koukkua.

Pelin ensimmäisestä DLC:stä kiinnostaa tällä hetkellä vaikea vaikeusaste. Minulla on mielessä yksi hauska läpäisytapa, joka voisi olla miellyttävän kimurantti vaikealla vaikeusasteella. Mutta pelkästään sitä varten en hanki ekaa DLC:tä. Paljon riippuu nyt siis siitä, minkälaista toisen DLC:n sisältö tulee olemaan.

http://www.youtube.com/watch?v=YRKQURIQLcQ

Se alkaa: BotW lunasti ensimmäisen Vuoden Peli -palkintonsa.

"Olen helpottunut, että Mario Odyssey ehti olla vain viikon ulkona..."  ;D

http://www.youtube.com/watch?v=qIKxhxyIjcs

Tämä näyttää odotuksianikin PAREMMALTA.

Tämä näyttää itseasiassa sairaalta. Jännitys suorastaan virtaa minussa, kun ajattelen tulevia lisätunteja tämän uskomattoman videopelin parissa.

Ja saatavilla tänään!

EDIT: Mietin vähän aikaa, jatkanko vielä Xenobladea vai sukellanko jälleen Hyruleen. Hemmetti soikoon, tämä on Zelda! Prioriteetti. Jatkan Xenoa myöhemmin.


EDIT 2: Odotin toiselta laajennukselta suurempaa focusta tarinaan, kuten moni muukin. Sain sen sijaan DLC:n, joka alkaa melko brutaalisti yhden osuman hippaleikeillä mehiläispesiä ja teroitettuja puunoksia kuhisevissa metsissä.

I LOVED IT! Hiippailua, jouskarilla suhautettuja pitkän matkan osumia ja etenemistä varpaillaan. Tämä on "endgame"-sisältöä itse pelattavuuden puolesta. Sellaiselle, jolle BOTWin suurin taika kietoutui tutkimusmatkailun, kokeilujen ja maailmassa yleisen mellastamisen ympärille, on tämä laajennus kuin toiveiden täyttymys. Plus ne pyhäköt jotka olen läpäissyt (Plateaulla ja Zoran valtakunnissa)... ne ovat olleet LOISTAVIA. Heittämällä pelin parhaimmistoa.

Minä kiitän ja kumarran; sinä vuoden 2017 kruunattu kuningas.

Vihoviimeinen muisto vei minut ajassa taaksepäin, kun muistelin pelin parissa vietettyjä tunteja. Hahmoja, joista ei tiedä paljon, mutta joiden persoonallisuudet jäivät silti lähtemättömästi mieleeni. Kokeiluja, jotka johtivat ikimuistoisiin lopputuloksiin ja yllättäviin ketjureaktioihin. Samoiluun kannustavia digitaalisia kanvaaseja, jotka olivat kuin alkuperäisten Zeldojen kuvitettuja ohjekirjoja, henkiin ja videopeliksi heränneinä; toteutuneita unelmia. Hebrassa ujeltavia talvituulia, levähdysmajan tulen lämpöä, huopaa, rauhaisaa hetkeä punoa uusia suunnitelmia. Korkealta paahtavaa autiomaan aurinkoa, ja palmujen viilentävää varjoa. Rankkasateen jälkeistä aamua keski-Hyrulen vehreydessä, kosteiden nurmimättäiden, kukkien ja puiden tuoksun kantautuessa ruudun tälle puolen. Miyamoto sanoi haastattelussa taannoin haluavansa pelaajan tuntea peliensä maailmojen ilman ihollaan, ja vaikka valtikoita on vaihdettu, Breath of the Wlld alleviivaa sitä filosofiaa paksummalla kynällä kuin yksikään toinen Nintendon peli.

BotW on erityinen, ja sen loppu kirveltää. Silmissä ja sielussa.

Tiistaina tylsyyksissäni selasin gamefaqsin breath of the wild aihetta ja tuli fiilis, että voisi sitä kokeilla melkein vuoden paussin jälkeen.
Tuli siinä kolmisen tuntia seikkailtua ja löysin huikeat 8 korokia lisää vaikka niitä on löytämättä vielä yli 600.
Päätin sitten ottaa riskin ja ostin expansion passin vaikka alunperin tuo ei kiinnostanut trial of the swordin takia ollenkaan, koska olen suorastaan surkea pelin taisteluissa.
Kuitenkin tämän guiden avulla pääsin kaikki kerrasta läpi kun tiesi mitkä aseet kannattaa säästää myöhempää käyttöä varten.
https://docs.google.com/document/d/1fiIvWQk_2vXBIBWp58D5upV7-SV12rib3fi0--uYrYo/edit (https://docs.google.com/document/d/1fiIvWQk_2vXBIBWp58D5upV7-SV12rib3fi0--uYrYo/edit)

Ilman tuota ei kärsivällisyys olisi riittänyt kun nytkin meni viimeiseen ryppääseen yli tunti ja tallentaahan noissa ei voi ollenkaan.
Nyt on sitten täydellä teholla toimiva master sword aina käytössä joka kestääkin varsin mukavasti.

Kakkos lisäristä olen pelannut vasta sen alun "yksi osuma tappaa" osion ja seuraavat kolme shrinea.
Tiedän kuitenkin valmiiksi mitä tuleman pitää joten voin myös jo valmiiksi sanoa, että kyllä tuossa expansion passissa on ainakin itselle sisältöä sen 20e edestä mitä se maksaa.
Tarkoitus olisi vielä tuon lisärin jälkeen käydä tappamassa jokainen talus ja hinox strategia oppaan kartan avulla. Tosin mun piti tehdä tuo jo viimeksi, mutta päätin pelata pari päivää jotain muuta kun tähän oli tullut upotettua jo 120 tuntia, mutta siitä tulikin sellainen 11kk tauko.

Heippa kaverit, tulin vain nyt muistaessani sanomaan että JUMALAUTA NYT ON KUNNOLLISTA. Oli hieno peli tämä Breath of The Wild.

Pakotetuista liikeohjauskohdista en tykännyt edelleenkään, ja miksi aina sataa kun yritän kiivetä, mutta muuta ongelmaa en keksinyt.

 :o

Tulihan breath of the wildia lopulta pelattua vielä 50 tuntia expansion passin ostamisen jälkeen. Nyt on kellossa 179 tuntia.
Tuli myös ne kaikki talukset ja hinoxit tapettua ja samalla sai lynelit kyytiä myös vaikka niiden tappamisesta ei edes mitään saa.
Ne kuitenkin oli merkattu myös karttaan joten ajattelin samalla kostaa ne kaikki kauhun hetket jota pelin alussa joutui noiden kourissa kokemaan.
Eipä silti noiden muidenkaan tappamisesta muuta saa kuin mitalin Kiltonilta jolla ei edes tee mitään.
Tuli vielä tehtyä homma pidemmän kaavan kautta sillä käytin fast travelia vain eventide saarella käydekseni.
Muuten kierrettiin koko Hyrule kävellen, liitäen ja varsinkin moottoripyörällä ajaen.

Tuo oli kyllä hemmetin hieno palkinto kakkos lisärin läpäisystä.
Nyt tuli myös ekaa kertaa tehtyä nopeutta lisäävää ruokaa, että pääsi nopeammin sinne minne halusi.
Kun tuo pitkä roadtrip oli tehty niin jäljellä oli enää korokien etsimistä jota en enää jaksanut.
Korok naamarin avulla niitä kyllä taisi löytyä varmaan 200 lisää tuon roadtripin ja lisäreiden pelaamisen aikana, mutta silti minulla on niitä vasta 450/900.
Niitä oli kyllä koukuttavaa etsiä niin kauan kun samalla on joku muu päämäärä.

Tuon jälkeen tuli aloitettua phantom hourglass joka tuli pelattua alusta loppuun WiiU:n gamepadin näytöltä pitäen ohjainta pystyasennossa. Homma toimii hyvin ja pelikin näyttää ihan kelvolliselta tuon kokoisella ruudulla.
Itse pelaaminen oli ihan ehtaa zeldaa ja se paljon haukuttu temple of the ocean king ei ärsyttänyt oikeastaan lainkaan.
Kontrollit sitten ärsyttikin sillä kaikki hoidetaan styluksen avulla. Miksi oi miksi sitä ristiohjainta ei voi käyttää muuhun kuin valikon avaamiseen.
Tuostakin huolimatta tulee varmaan jossain vaiheessa ostettua vielä spirit tracks jossa on täysin sama ohjaus. Se kuitenkin maksaa vain kympin eshopissa.

Tuon pelaaminen kyllä sai minut arvostamaan breath of the wildia enemmän. Vaikka siinä ei perinteisiä luolastoja ole niin niitä mukavan lyhyitä shrineja on paljon ja aina uuden löytäessä sinne meni innoissaan.
Phantom hourglassissa taas alkoi loppua kohden tulemaan tunne, että eikö nää luolastot jo lopu. Tosin eipä noissa paljon muutakaan sisältöä ole.
Toki myös minipelejä on joita täytyy suorittaa melkein täydellisesti jos haluaa vaikka isomman pussin pommeille. Tuotakaan en kaipaa enää ollenkaan vaikka se on ollut osa zeldaa jo pitkään.

Breathissa on vapaus tutkia ja tehdä mitä haluaa ja sen jälkeen on vaikeaa palata perus zelda kaavaan takaisin.
Seuraavaksi ajattelin aloittaa breathin master modella vaikka en välttämättä sitä montaa tuntia jaksa pelatakkaan, mutta se on eka zelda jossa sitä tulee edes kokeiltua juuri siitä syystä, että sun ei ole pakko mennä kolmella sydämellä ekaan luolastoon ottamaan pomolta turpaan.
Voit vältellä vihuja, varastaa niiden aseet ja safkat yön pimeydessä, suorittaa shrineja ja mennä sitten tekemään ekan divine beastin kun tunnet olevasi valmis.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

VROOOOOOOM

(https://abload.de/img/wiiu_screenshot_tv_017bonj.jpg)

Tuli se master modekin pelattua läpi toukokuussa.
Siinä meni 34 tuntia. Yhtään divine beastia en vapauttanut ja esim death mountainilla en käynyt ollenkaan eli aika "vauhdilla" tuli pelattua.
Nyt kun tiesi mitä kannattaa hankkia ja mitä ruokia tehdä niin tuo tuntui helpommalta mitä eka läpipeluu normalilla.
Ganon tappelu kyllä venyi kun onnistuin aina ryssimään parryn tai väistön joten se sai kestävyyttä takaisin.
Ne leijuvat tasot oli kiva lisä, mutta jotain muutakin tuohon olisi voitu keksiä eikä vaan buffata vihollisia.

Tuli sitten ostettua breath of the wild switchillekin ja samalla myös expansion pass. Siihen tosin käytin 999 kultakolikkoa joten rahaa meni tasan kymppi.
Tuon verran maksan mielelläni jo pelkästään siitä, että saan ancient saddlen hevoselle joten sen voi spawnata viereen sekä travel medallionin.
Varsinkin tuo satula teki pelaamisesta niiiiin paljon mukavampaa kun sitä pääsi alusta asti käyttämään kun aloitin master moden viimeksi. Nyt hevosta tulee käytettyä todella paljon.
Noiden molempien olisi kyllä pitänyt olla pelissä jo alusta asti eikä osana maksullista dlc:ta.

Nyt on varmaan jo 40 tuntia tullut pelattua ja ihan samalla innolla mitä yli vuosi sitten kun kaikki oli vielä uutta.
65 shrinea tehty, divine beastit hoidettu ja trial of sword tehty myös. Seuraavaksi voisi aloittaa champions balladin jotta saa champion kyvyile lyhyemmän cooldownin.

Nyt tulee myös pelattua HUD pro moodi päällä ja ihan vaan paremman fiiliksen vuoksi otin kynän ja vihon esiin ja kirjoitan siihen eri kirjoista ja talleilta löytyvät reseptit ja valmistan vain niitä eli jätän kaikki parhaat safkat tekemättä.
Myös wolf link (vaatii amiibon) on ollut kaverina melkein jatkuvasti. Nyt se pysyy jopa hengissä kun hommasin sille 16 sydäntä. Master modessa tosin lähti henki äkkiä tuostakin huolimatta, mutta normalilla varsin kiva kaveri.
Se kun käy kaikkien elukoiden kimppuun niin usein se tappaa niitä samalla kun itse keräilee kaikkea muuta mukaan ja sitten vaan käy poimimassa lihat talteen.

En ole vielä testannut graafisia eroja switch ja WiiU version välillä, mutta ruudunpäivityksessä on todella iso ero.
WiiU versiossa kaikki kylät nykiä nylkyttää aika pahasti. Switch versiossa kakariko nykäisee välillä kun juoksee ja kääntelee kameraa. Edes sade ei pahentanut tuota.
Hateno ei pätki ollenkaan. Zoras domain ei pätki ollenkaan edes sateella. Rito kylän edustalla tulee kameraa käännellessä ongelmia, mutta itse kylässä ei.
Korok metsä nykii molemmilla aika reippaasti.

Otin tämän kesäprojektiksi. Unohdin vanhat savet tarkoituksella ja aloitin koko pelin alusta. Kakaroiden unirytmi sen verran sekaisin että nuukuvat reippaasti myöhempään, niin olen muutaman kerran pelannut kolmeen asti yöllä, vakituiseen vähintään kahteen. Univelka ei palaudu yhtään, mutta hitto kun on ollu hienoo. Kolmen aikaan yölläkin joutuu pakottamaan itsensä sänkyyn vaikka silmät vetäisi varmaan aamuun asti.

Nyt on todella huomannut kuinka nerokas peli on, kun on päässy kunnolla syventymään siihen. Pelaajana olen tietynlainen keräilijä, joka haluaa nähdä ja löytää kaiken. Mutta paradoksaalisesti vihaan yleensä päätöntä samoilua. Mutta BotW hoitaa samoilun niin täydellisesti, että en edes odota tarinan etenemistä (kuten yleensä), vaan seuraavaaaluetta mihin pääsee pyörimään. Juuri sain toiset beastin kellistettyä ja hyppäsin mount doomilta suoraan yhteen tolppaan josta sain kartan Lost Woodsiin. Raahasin itseni nukkumaan siinä vaiheessa vaikka veri veti Hyrule Forestiin kaksin käsin. Mutta kello kun kävi tässä vaiheessa jo 03:10, niin oli pakko.

Pelin tutkimisen fiilis on jotenkin uskomaton. Enkä oikein osaa sanoa mistä se tulee. Hevosellakaan tulee harvemmin laukattua, vaan menen useammin "lönkötellen" niin voin katsella samalla ympärilleni. Tälläistä seikkailun fiilistä ei yksinkertaisesti ole missään. Peli elää ja hengittää. Peli tartuttaa "Epi-viruksen".

Kaikesta parhaudesta huolimatta, pari epäkohtaa löytyy. Ensimmäinen on tekninen suoriutuminen. Ensimmäistä kertaa ikinä piirtoetäisyydellä on oikeasti merkitystä. Moni kohta tähystellessä näyttää turhalta mutta kun liidät ohi, huomaakin jotain mielenkiintoista. Ruudun pivitys ongelmat tukevat myös esiin vaikka ei jatkuvasti niin vakituiseen. Olen alkanut harkitsemaan NS:n ostoa tämän pelin takia, koska se ilmeisesti toimii paremmin. Ja jos savet saisi siirrettyä NS:n ja WiiU:n välillä olisin saattanut käydä jo kaupassa. Mutta nyt 30-40h takana ja fiilis on kova, niin ei malttaisi aloittaa taas alusta.
Toinen epäkohta on yllättäen kamera ja lukitussysteemi. Pataan on tullut useita kertoja siksi, että lukitus ei olekkaan ottanyt kiinni vihuun vaan heittänyt kameran Linkin taakse. En tajua miten tämä on ryssitty kun se muistaakseni on toiminut OoT:sta lähtien täydellisesti. Kamera taas joskus heittää ihan ihme kuvakulmia. Erikoisesti kun vihu tulee lähemmäs myös kamera tulee usein lähemmäs. Silloin kun kameran pitäisi aina siirtyä vähän kauemmas. Tämäkin oli mielestäni hoidettu ennen paremmin.
Ei mitään deal breakereitä, mutta rikkoo vähän peliä ja taistelut pitää miettä usein kameran kannalta, missä kannattaa iskeä ja missä ei.

Niin ja muistojen metsästys, todella hieno oivallus. Ja ovat pistäneet ihan kunnon pätkiä eikä piipitystä ja tekstiä. Näiden metsästäminen kiinnostaa enemmän kuin beastien kukistaminen.

En ole vielä edes puolessa välissä, mutta silti tekee mieli antaa pelille 4,5/5. Kamera ja lukitus ongelmat tuo pienen särön, mutta ehdottomasti meikäläisen Top-5 peleissä jossa pyörii FF7, OoT, Settlers2 ja Bayonetta. Sai tämän vuoden E3 directkin boostin samalla. Vaikka jatko-osa ei varsinaisesti ole odotus listalla ollenkaan, kun haluaa ennemmin samoilla tässä pelissä.

Ei kannata, ellei sitten ole kiinnostunut muistakin Switch-peleistä. Molemmat versiot pelanneena täytyy sanoa, ettei Switchin BotW jää paljoakaan voitolle. Siinäkin on ne tietyt paikat, joissa ruudunpäivitys laskee aina jonkin verran.

Olet oikeassa siinä, että switchia ei kannata ostaa pelkän botw:n takia, mutta oikeasti wiiu ja switch version välillä on todella iso ero.
Jos mulla olisi mahdollisuus kaapata videota wiiu:sta niin voisin tehdä vertailun.
Esim Hateno kylässä switch versio on 30fps ja wiiu versio on jossain 20-25fps tuntumassa ja sahalaitaa on wiiu versiossa paljon enemmän.

Wiiu versiota tuli pelattua yhteensä yli 100 tuntia tyytyväisenä, mutta kun switch versiosta hyppäsi takaisin sen pariin vertailun vuoksi niin ei sitä pystynyt enää pelaamaan.
Varsinkin kaikki kylät oli aivan kamalia.

Silti palaisin wiiu version pariin jos joku osaa vääntää mulle rautalangasta miten saan asennettua Linkle modin.
Mun älykkyys riitti vielä homebrew kanavan asentamiseen, mutta tuo modin asennus meni yli.
Sen olen tarkistanut, että tuo todellakin on mahdollista asentaa wiiu versioon ja ilmeisesti myös switch versioon, mutta sitä en ala modaamaan mitenkään.

http://www.youtube.com/watch?v=ArhfvlIe2wQ

No joo, ja pyöriihän se Switch-versio toki yleisesti ottaen varsin mallikkaasti.

Pelasin tosiaan pelin Switchillä uudestaan läpi viime talvena. Kaikki Zeldat kolunneena pidän tätä edelleen suosikkinani, vaikka huomasinkin kiinnittäväni enemmän huomiota muutamiin asioihin, jotka tavallaan eväävät tältä maailman paras peli -tittelin omalla kohdallani. Sanoisin silti, että BotW kuuluu ainakin viiden parhaimman pelin joukkoon. Varsinkin, kun satun olemaan kova Prinsessa Mononoke -fani.

Jos nämä asiat korjattaisiin, saattaisi tämä viedä paikan Bloodbornelta maailman parhaimpana pelinä:

- En voi ensinnäkään käsittää, miksi pelimaailman rajat ovat sellaiset kuin ovat. Näkymätöntä seinää ei tulisi olla enää yhdessäkään modernissa videopelissä, vaan se pitäisi piilottaa fiksusti niin, ettei pelaaja tajua koko asian olemassaoloa. Edes Lost Woodsin tapainen sumentumisefekti olisi ollut kivempi.
- Vihollisvariaatio kaipaisi muutakin kuin eri värisiä hirviöitä, edes muutaman kokonaan uuden. Sama pätee mini bosseihinkin.
- Maailma on tehty taidokkaasti ja sinne uppoutuu moneksi tunniksi, mutta sitten on myös Hebran tapaisia alueita, joissa puuhastelu on hieman yksipuolisempaa, jos vertaa vaikkapa Akkalaan. Kaikkea ei voi saada, mutta jäihän tämä hieman harmittamaan.

Aseiden hajoaminen ei ole vaivannut minua koskaan. Sen sijaan lukeudun niihin pelaajiin, jotka pitävät sitä hyvänä pelisuunnitteluna. Pelin alussa on aina loistava selviytymismeininki, kun pitää oikeasti jopa hieman pähkäillä sitä omaa inventaariota. Eikä tämäkään koidu oikeastaan ylitepääsemättömäksi esteeksi; yksinkertaisetkin reseptit takaavat sen, ettei sydämistä ole pulaa ja aseita löytyy muutenkin joka nyppylän takaa.

Nyt alkaa olemaan loppusuoralla. Beastit kaadettu, muistot kerätty, tornit aukaistu,... Zelda odottelee jo. Ei voi kyllä sanoa kuin että huima peli. Vaikka olisivat ryssineet lopputaistelun täysin, BotW paras Zelda -peli mikä itselle on käsiin sattunut. Tunnelma pysyy alusta loppuun ja maailma on uskomattoman elävän oloinen.

Valittamisen aiheet ovat siis todella vähissä. Kuten aiemmin jo kirjoitin, niin tekninen suoriutuminen on usein juuri hyväksytävällä tasolla. Varsinkin muutamat kylät menee aika rajoilla. Mutta rajan yläpuolella kuitenkin. Kamera ongelma ovat vähän helpottaneet kun siihen on tottunut tai sen osaa huomioisa, mutta välillä vetää vähän outoja zoomauksia. Osin voisi sanoa että Korok seedit on hiukan kyllästyttäneet loppua kohti. Tietyllä tavalla nerokas tapa hahmon kehitykseen, kun niitä on niin pirusti, mutta joka kiven kääntäminen matkan varrella,... ei. Shrinet on myös loistava idea, mutta ei ole minulle ihan sellainen kantava voima joka käskee pelaamaan lisää. Muun pelaamisen lomassa hieno lisä, mutta nyt kun alkaa tarina olemaan ns. paketissa, alkaa mieli vetämään enemmän kohti Hyrulen linnaa. Ja koko kartta on periaatteessa kävelty läpi. Nyt pitäisi lähteä viilaamaan niitä metrejä ja senttejä mistä löydät sen Shrinen. Alun viehätys oli se, että näit jo kaukaa kuinka jossain on jotain. Sinne oli pakko päästä katsomaan mitä siellä on. Nyt nämä asiat alkaa olemaan pitkälti piilossa. Eli asiat pitää etsiä. Se ei koukuta läheskään samalla tavalla kuin alun tähystelyt kaukaisuuteen.
Toki nämä on pikku juttuja ja peli on ns. "tehnyt tehtävänsä" minulle. Tunteja en ole katsonut, mutta varmaan mennään jossain 80-100h paikkeilla. Mikä on minulle ihan helvetin paljon, kun usein alan vilkuilemaan muita pelejä viimeistään 20-30h paikkeilla, ideaali pituuden ollessa alle 20h.

Peli on myös loistavasti tasapainotettu samoamisen ja juonen kanssa. Samoaminen on hauskaa, palkitsevaa ja koukuttavaa, mutta hienoimmat jutut on olleet tarinaan liittyviä. Varsinkin muistojen jahtaus on syventänyt tarinaa todella paljon. En voisi kuvitella että peli olisi sama ilman niitä. Suurin kiitos näiden toimivuudesta kuuluu varmaan onnistuneelle Zeldalle. Aivan liian usein pelien prinsessat on luonteen piirteiden ääripäitä ja/tai ärsyttäviä. Zelda on hahmona ihan eritasolla. Jopa silloin jos sitä vertaa muihin Zelda peleihin. Ne kun on aina olleet enemmän Linkin seuraamista ja melkein enemmän legendaa Linkistä. Toki se nytkin on läsnä vahvasti ja hahmot puhuvat paljon Mestarin legendasta tms. mutta tämä on ensimmäinen Zelda peli minulle, joka oikeasti ansaitsee nimen The Legend of Zelda.

Peli ei ole tekniseltä toteutukseltaan täydellinen ja isommat tehot auttaisivat sitä paljon, mutta muuten peli vain on täydellinen. Itsellä menee Top-5 peleihin jossa on jo ruuhkaa:
OoT, FF7, Settlers 2, Bayonetta -sarja ja BotW.

En ilmeisesti olekaan ainoa joka ajattelee noin.

Itse taas petyin Breath of the Wildin Zeldaan (luultavasti siksi, koska hahmo jäi jotenkin keskeneräiseksi ja ehkä jopa hieman etäiseksi). Toivottavasti tämä asia korjataan jatko-osassa, joka lupaa ainakin asetelmansa puolesta hyvää. Muut hahmot olivatkin sitten erinomaisia, varsinkin Prince Sidon ja Daruk.

Mielestäni paras Zelda on edelleen The Wind Wakerissa. Tetra oli käytännöllisesti katsoen ensimmäinen, joka tuntui muultakin kuin pelkältä pulassa olevalta neidolta. Ocarina of Timessä on toki oma twistinsä (Sheik), mutta TWW:ssä Zelda ja Link uskaltautuvat uhmaamaan kunnolla Ganondorfia. Twilight Princess ansaitsee taas kunniamaininnan hyvin diplomaattisen oloisesta Zeldasta, vaikka Midna viekin suurimman osan huomiosta. Skyward Swordissakin Zeldan hahmoa pyrittiin uudistamaan paljon, mutta loppujen lopuksi siinä sorrutaan pahemman kerran siihen pulassa olevan neidon kiroukseen.

Etsitkö kaikki muistot? Nämä periaatteessa kertovat sen Zeldan legendan. Ilman niitä pelin fiilis olisi aivan erilainen.

Juu, etsin kaikki molempina pelikertoina. Ne eivät kuitenkaan riittäneet syventämään tarpeeksi kyseistä hahmoa, joten toivon, että Linkin ja Zeldan välistä dynamiikkaa korostettaisiin enemmän jatko-osassa.

Kerrontatapana muistot ovat silti looginen ratkaisu, kun ottaa huomioon sen, miten vapaa peli on.

Tiistai-iltana meni läpi. Tarinallisesti loppu oli ihan ok. Ei mitään päräyttävää, mutta tyydyttävä. Ja mielenkiinto kantoi loppuun asti. Lisäksi Zeldaan oli aivan erilainen suhde omassa päässä, kuin muissa Zelda peleissä, kiitos muistojen keräilyn. Mutta tuli melkein haikea olo kun tajusi että "Tuolla huoneessa se Ganon on". Hetken mietin ovi aukolla menenkö sisään vai käännynkö ympäri. Menin silti.

Ganon itsessään oli lopulta aika kova pettymys. En tiedä olisiko Ganonista ollut enemmän joissain sivutehtävissä, mutta nyt se jäi todella heiveröiseksi. Ei sillä, "kaikkihan" Ganonin tuntee jne. mutta olisi toivonut vähän enemmän kuin epämuodustunutta..eh.. hämähäkkiä(?) ja sitten perinteinen loppumuoto. Tuntuu että tekijä tiimillä on ollut sormusten herra mielessä kun ovat tätä väsänneet. Ganon jää lähes yhtä abstraktiksi kuin Sauron lopulta. Toki lopussa ollaan Ganonin kanssa vastakkain, toisin kuin Sauronin, mutta hahmo jää yhtä abstraktiksi. Esim. OoT hoiti Ganonin reippaasti paremmin. Niin hahmona kuin sen käsittelynkin. Pari muistoa jotka olisi liittynyt Ganoniin olisi tehnyt poikaa kokonaisuudelle.

Mutta eihän tuosta nyt voi vihainen olla. Aiemmin kirjoittamani pätee edelleen, peli rynnisti omaan Top-5 sisään ja heitti muistot Mario 64:stä niskaperseotteella pois. Onko tämä parempi kuin OoT? Ööömmm.....varmaan. Kyllähän OoT iski kaikesta huolimatta kovempaa aikoinaan, mutta se johtuu monesta muustakin asiasta kuin itse pelistä. Ja älkää kysykö miten kävisi jos OoT päivitettäisiin teknisesti nykypäivään. Tuskin osaisin edes päättää.
BotW on siinä upea peli itselle, kun kuvittelin että en enää tälläistä kiintymystä peliin kokisi tai saisi pelistä tälläistä fiilistä. Toki esim. Bayonetta -sarja vangitsee ja ne tarjoaa helvetin hienoa pelaamista jota voisi tehdä aamuun asti. Mutta BotW toi samoja fiiliksiä kuin FF7 ja OoT aikanaan. Jotain enemmän kuin "pelkkää" pelaamista. Niitä ei ole tullu vastaan about 15-20 vuoteen. BotW toi osaltaan jopa uutta innostusta pelejä kohtaan, koska en tiennyt että pää vielä taipuu jollain tasolla samanlaiseen immersioon peleissä kuin 15-20 vuotta sitten.

Ei voi sanoa kuin Helvetin Hieno Peli.




Lisähuomiona: Nintendon verkkopalvelu on kyllä todella perseestä. Latasin WiiU:lle BotWin DLC:t ja jumalauta että oli vaikeaa. En voinut ostaa suoraan luottokortilla WiiU:sta. Ja kun menin verkkoon, tietysti oli salasanoja unohtunut. Lopulta vaihdoin salasanan kolmessa eri paikassa, että sain siirrettyä rahat. Ihan jumalatonta paskaa. Esim. minkä helvetin takia mulla pitää olla kaksi tiliä Nintendolle? Ei mitään helvetin järkeä. Voisin jopa sanoa että ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa se voi olla jos on kaksi järjestelmää ja niiden tilit pitäisi yhdistää toisiinsa, mutta ymmärrän varsin hyvin kokemuksesta ei se nyt helvetti mahdotonta ole. Kukaan itseään kunnioittava yritys ei ryssi niin pahasti käyttökokemusta että pakottaa käyttäjää käyttämään kahta tiliä yrityksensä palveluihin. Varsinkin kun molempia tarvitaan! Ja siihen käytetään aika helvetisti jopa rahaa maailmalla, että kokemuksesta saadaan yhtenäinen. Mutta ei Nintendo. Niillä on omat polut.

Tuo luottokortilla rahan lisääminen itseasiassa poistui juuri syyskuussa WiiU:n ja 3ds:n eshopista.

https://www.nintendo.co.uk/Support/Nintendo-3DS-2DS/Usage-/Nintendo-eShop/How-to-Add-Funds-in-Nintendo-eShop-Using-Credit-Cards-1626660.html (https://www.nintendo.co.uk/Support/Nintendo-3DS-2DS/Usage-/Nintendo-eShop/How-to-Add-Funds-in-Nintendo-eShop-Using-Credit-Cards-1626660.html)

As of September 2019, credit cards cannot be used to add funds on systems in the Nintendo 3DS family or Wii U consoles.

Euroopassa tulee syyskuussa voimaan uusi laki verkkomaksuja varten. Eivät ilmeisesti viitsineet enää päivittää järjestelmiään. Sinänsä ymmärrän, vaikka se perseestä onkin.

Eiköhän tämä "korjata" jatko-osaan nyt kun näyttäisi olevan selvää, että pelissä todella on mukana Ganondorf. :) Ilmeisesti Calamity Ganon itsessään on lähinnä pahaa energiaa (malice), joka korruptoi kaiken ympäriltään (vähän niin kuin Metroid Prime -sarjan phazon).

Heti Trial of the Sword tulille. Ja onhan vittumainen trial. Tuli tahkottua vajaa pari tuntia ja loppu tuloksena on pyöreä nolla edistymisessä, kun kaaduin kymmenennessä haasteessa. Alko tosissaan vituttamaan kun aika ei vaan riitä testaamaan heti uudestaan. Helvetti kun pelikehittäjät tajuaisivat että joillekkin save pointtien puute on vain keihäs perseessä. Vittu...

Muuten Trial of the Sword hyvin suunniteltu ja varsin viihdyttävä.

Toista kertaa trial of the swordin kimpussa. Sama mielipide: Ihan hyvä mutta ihan perseestä. Kaaduin taas ennen ensimmäistä save pointtia.Heti kun kaaduin tuli mieleen toinen strategia syy miksi meni vituiksi mutta kaaduin rivi viholliseen kun olin alussa liian malttamaton. Ei nappaa kidutus. Koko trial tuntuu vain vittuilulta kun joutuu kuluttamaan aikaa samoihin nurkkiin uudestaan.
Peli saman tien takasin koteloon. Seuraavaksi piti katsoa paljon olinkaan kuluttanut aikaa BotWiin. Vaati tabletin. Josta on luonnollisesti loppunu akku kun on odotellu pimeänä laatikossa about viikon. Tuli vähän fiilis että eiköhän tämä laite ollu tässä.

Vaikka kai se toinen DLC on vähintään kokeiltava...

Itse olin fiksu ja katsoin ennakkoon miten jokainen trial of the sword huone kannattaa pelata ja mitkä aseet kannattaa säästää tulevaa varten.
Kaikki meni kerrasta läpi, mutta kyllä silti itselle useampi tiukka paikka oli. Ilman guidea omat hermot ei olisi koskaan kestäneet tuota.

http://www.youtube.com/watch?v=rWFy8v9snfs

BotWissa onkin piilossa monimutkainen xp-systeemi, joka määrittelee missä vaiheessa peli ottaa käyttöön vaikeammat versiot vihollisista ja tehokkaammat aseet. Luulin, että tämä olisi sidottu johonkin muuhun (esimerkiksi kartan tutkimisprosenttiin).

On kyllä suoranainen ihme, miten näin paljon monimutkaisia systeemejä (pelin fysiikkakalkuloinnit ovat jotain aivan muuta) sisältävä peli saatiin pyörimään WiiU:n raudalla. Jatkuvasti paljastuu uusia kikkoja, joilla kehittäjät ovat mestariteoksensa luoneet. Nostaa odotuksia tulevaisuuden suhteen, kun jatko-osan ei enää tarvitse ottaa huomioon vanhempaa konsolia. Uudemmasta alustasta voidaan ottaa kaikki irti.

Pliis... BotW 2 -traileri ensi maanantaina.  ;D