JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 711
Basaaripisteet: 2
Otin tämän kesäprojektiksi. Unohdin vanhat savet tarkoituksella ja aloitin koko pelin alusta. Kakaroiden unirytmi sen verran sekaisin että nuukuvat reippaasti myöhempään, niin olen muutaman kerran pelannut kolmeen asti yöllä, vakituiseen vähintään kahteen. Univelka ei palaudu yhtään, mutta hitto kun on ollu hienoo. Kolmen aikaan yölläkin joutuu pakottamaan itsensä sänkyyn vaikka silmät vetäisi varmaan aamuun asti.
Nyt on todella huomannut kuinka nerokas peli on, kun on päässy kunnolla syventymään siihen. Pelaajana olen tietynlainen keräilijä, joka haluaa nähdä ja löytää kaiken. Mutta paradoksaalisesti vihaan yleensä päätöntä samoilua. Mutta BotW hoitaa samoilun niin täydellisesti, että en edes odota tarinan etenemistä (kuten yleensä), vaan seuraavaaaluetta mihin pääsee pyörimään. Juuri sain toiset beastin kellistettyä ja hyppäsin mount doomilta suoraan yhteen tolppaan josta sain kartan Lost Woodsiin. Raahasin itseni nukkumaan siinä vaiheessa vaikka veri veti Hyrule Forestiin kaksin käsin. Mutta kello kun kävi tässä vaiheessa jo 03:10, niin oli pakko.
Pelin tutkimisen fiilis on jotenkin uskomaton. Enkä oikein osaa sanoa mistä se tulee. Hevosellakaan tulee harvemmin laukattua, vaan menen useammin "lönkötellen" niin voin katsella samalla ympärilleni. Tälläistä seikkailun fiilistä ei yksinkertaisesti ole missään. Peli elää ja hengittää. Peli tartuttaa "Epi-viruksen".
Kaikesta parhaudesta huolimatta, pari epäkohtaa löytyy. Ensimmäinen on tekninen suoriutuminen. Ensimmäistä kertaa ikinä piirtoetäisyydellä on oikeasti merkitystä. Moni kohta tähystellessä näyttää turhalta mutta kun liidät ohi, huomaakin jotain mielenkiintoista. Ruudun pivitys ongelmat tukevat myös esiin vaikka ei jatkuvasti niin vakituiseen. Olen alkanut harkitsemaan NS:n ostoa tämän pelin takia, koska se ilmeisesti toimii paremmin. Ja jos savet saisi siirrettyä NS:n ja WiiU:n välillä olisin saattanut käydä jo kaupassa. Mutta nyt 30-40h takana ja fiilis on kova, niin ei malttaisi aloittaa taas alusta.
Toinen epäkohta on yllättäen kamera ja lukitussysteemi. Pataan on tullut useita kertoja siksi, että lukitus ei olekkaan ottanyt kiinni vihuun vaan heittänyt kameran Linkin taakse. En tajua miten tämä on ryssitty kun se muistaakseni on toiminut OoT:sta lähtien täydellisesti. Kamera taas joskus heittää ihan ihme kuvakulmia. Erikoisesti kun vihu tulee lähemmäs myös kamera tulee usein lähemmäs. Silloin kun kameran pitäisi aina siirtyä vähän kauemmas. Tämäkin oli mielestäni hoidettu ennen paremmin.
Ei mitään deal breakereitä, mutta rikkoo vähän peliä ja taistelut pitää miettä usein kameran kannalta, missä kannattaa iskeä ja missä ei.
Niin ja muistojen metsästys, todella hieno oivallus. Ja ovat pistäneet ihan kunnon pätkiä eikä piipitystä ja tekstiä. Näiden metsästäminen kiinnostaa enemmän kuin beastien kukistaminen.
En ole vielä edes puolessa välissä, mutta silti tekee mieli antaa pelille 4,5/5. Kamera ja lukitus ongelmat tuo pienen särön, mutta ehdottomasti meikäläisen Top-5 peleissä jossa pyörii FF7, OoT, Settlers2 ja Bayonetta. Sai tämän vuoden E3 directkin boostin samalla. Vaikka jatko-osa ei varsinaisesti ole odotus listalla ollenkaan, kun haluaa ennemmin samoilla tässä pelissä.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 711
Basaaripisteet: 2
Nyt alkaa olemaan loppusuoralla. Beastit kaadettu, muistot kerätty, tornit aukaistu,... Zelda odottelee jo. Ei voi kyllä sanoa kuin että huima peli. Vaikka olisivat ryssineet lopputaistelun täysin, BotW paras Zelda -peli mikä itselle on käsiin sattunut. Tunnelma pysyy alusta loppuun ja maailma on uskomattoman elävän oloinen.
Valittamisen aiheet ovat siis todella vähissä. Kuten aiemmin jo kirjoitin, niin tekninen suoriutuminen on usein juuri hyväksytävällä tasolla. Varsinkin muutamat kylät menee aika rajoilla. Mutta rajan yläpuolella kuitenkin. Kamera ongelma ovat vähän helpottaneet kun siihen on tottunut tai sen osaa huomioisa, mutta välillä vetää vähän outoja zoomauksia. Osin voisi sanoa että Korok seedit on hiukan kyllästyttäneet loppua kohti. Tietyllä tavalla nerokas tapa hahmon kehitykseen, kun niitä on niin pirusti, mutta joka kiven kääntäminen matkan varrella,... ei. Shrinet on myös loistava idea, mutta ei ole minulle ihan sellainen kantava voima joka käskee pelaamaan lisää. Muun pelaamisen lomassa hieno lisä, mutta nyt kun alkaa tarina olemaan ns. paketissa, alkaa mieli vetämään enemmän kohti Hyrulen linnaa. Ja koko kartta on periaatteessa kävelty läpi. Nyt pitäisi lähteä viilaamaan niitä metrejä ja senttejä mistä löydät sen Shrinen. Alun viehätys oli se, että näit jo kaukaa kuinka jossain on jotain. Sinne oli pakko päästä katsomaan mitä siellä on. Nyt nämä asiat alkaa olemaan pitkälti piilossa. Eli asiat pitää etsiä. Se ei koukuta läheskään samalla tavalla kuin alun tähystelyt kaukaisuuteen.
Toki nämä on pikku juttuja ja peli on ns. "tehnyt tehtävänsä" minulle. Tunteja en ole katsonut, mutta varmaan mennään jossain 80-100h paikkeilla. Mikä on minulle ihan helvetin paljon, kun usein alan vilkuilemaan muita pelejä viimeistään 20-30h paikkeilla, ideaali pituuden ollessa alle 20h.
Peli on myös loistavasti tasapainotettu samoamisen ja juonen kanssa. Samoaminen on hauskaa, palkitsevaa ja koukuttavaa, mutta hienoimmat jutut on olleet tarinaan liittyviä. Varsinkin muistojen jahtaus on syventänyt tarinaa todella paljon. En voisi kuvitella että peli olisi sama ilman niitä. Suurin kiitos näiden toimivuudesta kuuluu varmaan onnistuneelle Zeldalle. Aivan liian usein pelien prinsessat on luonteen piirteiden ääripäitä ja/tai ärsyttäviä. Zelda on hahmona ihan eritasolla. Jopa silloin jos sitä vertaa muihin Zelda peleihin. Ne kun on aina olleet enemmän Linkin seuraamista ja melkein enemmän legendaa Linkistä. Toki se nytkin on läsnä vahvasti ja hahmot puhuvat paljon Mestarin legendasta tms. mutta tämä on ensimmäinen Zelda peli minulle, joka oikeasti ansaitsee nimen The Legend of Zelda.
Peli ei ole tekniseltä toteutukseltaan täydellinen ja isommat tehot auttaisivat sitä paljon, mutta muuten peli vain on täydellinen. Itsellä menee Top-5 peleihin jossa on jo ruuhkaa:
OoT, FF7, Settlers 2, Bayonetta -sarja ja BotW.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 711
Basaaripisteet: 2
Tiistai-iltana meni läpi. Tarinallisesti loppu oli ihan ok. Ei mitään päräyttävää, mutta tyydyttävä. Ja mielenkiinto kantoi loppuun asti. Lisäksi Zeldaan oli aivan erilainen suhde omassa päässä, kuin muissa Zelda peleissä, kiitos muistojen keräilyn. Mutta tuli melkein haikea olo kun tajusi että "Tuolla huoneessa se Ganon on". Hetken mietin ovi aukolla menenkö sisään vai käännynkö ympäri. Menin silti.
Ganon itsessään oli lopulta aika kova pettymys. En tiedä olisiko Ganonista ollut enemmän joissain sivutehtävissä, mutta nyt se jäi todella heiveröiseksi. Ei sillä, "kaikkihan" Ganonin tuntee jne. mutta olisi toivonut vähän enemmän kuin epämuodustunutta..eh.. hämähäkkiä(?) ja sitten perinteinen loppumuoto. Tuntuu että tekijä tiimillä on ollut sormusten herra mielessä kun ovat tätä väsänneet. Ganon jää lähes yhtä abstraktiksi kuin Sauron lopulta. Toki lopussa ollaan Ganonin kanssa vastakkain, toisin kuin Sauronin, mutta hahmo jää yhtä abstraktiksi. Esim. OoT hoiti Ganonin reippaasti paremmin. Niin hahmona kuin sen käsittelynkin. Pari muistoa jotka olisi liittynyt Ganoniin olisi tehnyt poikaa kokonaisuudelle.
Mutta eihän tuosta nyt voi vihainen olla. Aiemmin kirjoittamani pätee edelleen, peli rynnisti omaan Top-5 sisään ja heitti muistot Mario 64:stä niskaperseotteella pois. Onko tämä parempi kuin OoT? Ööömmm.....varmaan. Kyllähän OoT iski kaikesta huolimatta kovempaa aikoinaan, mutta se johtuu monesta muustakin asiasta kuin itse pelistä. Ja älkää kysykö miten kävisi jos OoT päivitettäisiin teknisesti nykypäivään. Tuskin osaisin edes päättää.
BotW on siinä upea peli itselle, kun kuvittelin että en enää tälläistä kiintymystä peliin kokisi tai saisi pelistä tälläistä fiilistä. Toki esim. Bayonetta -sarja vangitsee ja ne tarjoaa helvetin hienoa pelaamista jota voisi tehdä aamuun asti. Mutta BotW toi samoja fiiliksiä kuin FF7 ja OoT aikanaan. Jotain enemmän kuin "pelkkää" pelaamista. Niitä ei ole tullu vastaan about 15-20 vuoteen. BotW toi osaltaan jopa uutta innostusta pelejä kohtaan, koska en tiennyt että pää vielä taipuu jollain tasolla samanlaiseen immersioon peleissä kuin 15-20 vuotta sitten.
Ei voi sanoa kuin Helvetin Hieno Peli.
Lisähuomiona: Nintendon verkkopalvelu on kyllä todella perseestä. Latasin WiiU:lle BotWin DLC:t ja jumalauta että oli vaikeaa. En voinut ostaa suoraan luottokortilla WiiU:sta. Ja kun menin verkkoon, tietysti oli salasanoja unohtunut. Lopulta vaihdoin salasanan kolmessa eri paikassa, että sain siirrettyä rahat. Ihan jumalatonta paskaa. Esim. minkä helvetin takia mulla pitää olla kaksi tiliä Nintendolle? Ei mitään helvetin järkeä. Voisin jopa sanoa että ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa se voi olla jos on kaksi järjestelmää ja niiden tilit pitäisi yhdistää toisiinsa, mutta ymmärrän varsin hyvin kokemuksesta ei se nyt helvetti mahdotonta ole. Kukaan itseään kunnioittava yritys ei ryssi niin pahasti käyttökokemusta että pakottaa käyttäjää käyttämään kahta tiliä yrityksensä palveluihin. Varsinkin kun molempia tarvitaan! Ja siihen käytetään aika helvetisti jopa rahaa maailmalla, että kokemuksesta saadaan yhtenäinen. Mutta ei Nintendo. Niillä on omat polut.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu