Zelda: Wind Waker on kestänyt aikaa mielettömän hyvin. Toki se näyttää Gamecubella alkuperäiskunnossaankin upealta, mutta HD-resoluutiolla pelattuna se on paikka paikoin aivan tyrmäävän kaunis tekele. Värikkäisiin maisemiin on näin syksyn tullen taas mukava uppoutua.
--
Seuraava pelialue, Forsaken Fortness, ei tosin kuulu alkupäässä suosikkeihini. Syynä on hiiviskelyosuus, joka on mielestäni yksi WW:n tylsimpiä pelimekaanisia asioita.
Wind Wakerin piirrostyyli kestää kyllä aikaa paremmin kuin esim. Ocarina of Timen hieman realistisempaan pyrkivä tyyli. Peli oli ihan hyvä mutta en ole sitä kyllä toista kertaa koskaan läpäissyt. Ei vaan nappaa. Peli alkaa hitaasti, kaikki mielenkiintoisempi homma on vasta keskivaiheilla ja aivan lopussa, jossa sitten on se uskomattoman typerä Triforce-palojen metsästäminen. Puzzlejen ratkaiseminen muilla pelattavilla hahmoilla (jotka ovat tylsiä, persoonattomia) on kökköä ja puuduttavaa. Erityisesti tuo Forsaken Fortressin alun hiippailu tuntuu pitkäveteiseltä. Pelissä on kyllä erityisen hyviäkin ideoita; Ganon on toteutettu tyylikkäästi, purjehdusfiilis syntyy ja pelimaailman suhteen ei menty sieltä missä aita on matalin (purjehtiminen käy silti kovin tylsäksi ja pelimaailma ei tunnu niin yhtenäiseltä kuin OoT:ssa).
Viime kosketus Zeldaan oli kun pelasin pikkusiskon kanssa DS:llä kaksinpelinä Spirit Tracksia tai jotain sinne päin. Aivan karmeaa.