Pelaajalauta

                         (https://www.pelaajalauta.fi/files/40/zelda_alku2.1.jpg)

                                             AVAUSVIESTIÄ PÄIVITETÄÄN AINA KUN JOTAKIN LISÄÄMISEN ARVOISTA TULEE ILMI.

Päivityshistoria:

31.10.10, 18:43   Topic luotu
31.10.10, 22:10   Ulkoasua hiottu & kuvia lisätty "aiemmat Zeldat" -osioon
18.08.11 10:22    Julkaisupäivä lisätty

Legend of Zelda: Skyward Sword julkaistaan Suomessa marraskuun 18.päivä 2011





Zelda: Skyward Sword heräsi elämään ensimmäistä kertaa vuoden 2009 E3-messuilla, kun Nintendo näytti suljettujen ovien takana maalausmaisen promokuvan aikuismaisesta Linkistä ja tämän vieressä seisseestä keijusta. Yksi ja ainoa kuva herätti fanien spekulaatiot välittömästi. Ajateltiin muuan muassa, että peli tulisi olemaan jonkinlainen Mestarin Miekan esikertomus; tarina siitä, miten legendaarinen ja pahaa vastustava sapeli sai alkunsa.

Tänä kesänä nämä teoriat saivat vahvistusta, kun Miyamoto saapui lavalle esittelemään peliä Nintendo E3-tapahtumassa. Selvisi, että pelin graafinen tyyli yhdistää elementtejä Twilight Princessista ja Wind Wakerista. Motion plus -lisäosaan nojaava ohjaus ei näyttänyt Nintendon tilaisuudessa kovin vaikuttavalta, mutta peliä myöhemmin pelanneet toimittajat kyllä kertoivat kaiken olleet kunnossa.

Skyword Swordin uusin pelimekaaninen uudistus on sen tarkempi miekan käyttö. Huitominen ei ole enää Zelda: TP:n tapaista yksipuolista mättämistä, vaan vihollisia vastaan pitää Nintendon sanojen mukaan käyttää myös taktiikkaa. Vihulaisilla on erilaisia osuma-alueita ja heikkoja kohtia, joten Linkin pitää olla tarkkana miten ja mihin miekkansa lyö. Näkyvillä on myös stamina-mittari, joka mahdollistaa juoksupyrähdykset ja lyhyet seinillä juoksemiset.

Tarinallisesti Skyward Sword sijoittuu aikaan ennen Ocarina of Timea. Pelissä esiintyvä Link on kasvanut Skyloft-nimisessä taivas-saaristossa, eläen siellä aivan normaalia elämää. Päivänä eräänä Link kuitenkin löytää Skywardin miekan, joka vie tämän seikkailuun pilvien alapuoliseen maahan, jota hallitsevat nyt pimeät voimat. Miekan avulla Link pystyy matkaamaan näiden kahden maailman välillä.

Graafisesti Skyward Sword on liioittelevampi ja värikkäämpi kuin Twilight Princess. Peli ottaa siis askeleen pois realismista kohti impressionismista vaikutteita ottanutta ilmettä. Nintendo haluaa, että peli on "kuin henkiin herännyt maalaus". Tietyt ruutukuvat tukevat kyllä tätä väittämää, vaikka peli onkin vielä suht kaukana valmiista.

Legend of Zelda: Skyward Swordin on määrä ilmestyä vuonna 2011. Sen tarkempaa julkaisuajankohtaa ei ole vielä tiedossa. Ilmeisesti tarkoituksena kuitenkin on, että uusi Zelda julkaistaisiin jo alkuvuodesta.






http://www.youtube.com/watch?v=2dYgrMz_XBI
http://www.youtube.com/watch?v=ChM0ND3PNaw
http://www.youtube.com/watch?v=ZQbXP4hllhY
http://www.youtube.com/watch?v=sQkf4sHIacw&feature=fvst
http://www.youtube.com/watch?v=Bw6yDFoa4g0
http://www.youtube.com/watch?v=RPXdUqUO0G8

• Legend of Zelda: Skyward Swordin kehitys alkoi heti kun Phantom Hourglass oli valmistunut ja ennen kuin Spirit Tracksin kehittäminen oli alkanut
• Pelin tarina valmistui ennen kuin tarkalleen ottaen tiedettiin miltä peli tulisi visuaalisesti näyttämään
• Motionplus tuki ehdittiin jo pudottamaan pois yhdessä vaiheessa, mutta se löysi tiensä takaisin peliin kun Miyamoto sanoi Katsuya Eguchille, että tämän tulisi haastaa Aonuma tekemään peliin samankaltainen miekkailu kuin Wii Sports Resortissa
• Iwata mainitsi jossain vaiheessa, että Zelda julkaistaisiin vuoden 2010 aikana, mutta peli kuitenkin lipsui (odotetusti) vuodelle 2011.
• Pelin visuaalinen ilme on ottanut vahvoja vaikutteita impressionisti Paul Cézannen maalauksista

(https://www.pelaajalauta.fi/files/40/aiemmat_zeldat.jpg)      

Mitkä ovat olleet tämän pelisarjan parhaimmat, merkittävimmät ja ikimuistettavimmat osat? Valitsin mielestäni viisi parasta Zeldaa.




Ensimmäistä kertaa kasettimuistin ja laajan, vapaasti tutkittavan maailman sisältänyt seikkailu mullisti genreään - tai oikeastaan määritti sen. Zeldan Hyrule oli 8-bittisestä karuudestaan huolimatta tunnelmallinen pelimaailma, joka kuhisi salaisuuksia, vaaroja ja tutkittavaa. Pelin vaikeustaso oli melko kipakka ja välillä temppeleitä oli melkoisen vaikea löytää. Myös keskusmaailmassa pelaaja sai taistella jatkuvasti hengestään, sillä lähes jokainen peliruutu oli kansoitettu vaarallisista vihulaisista.

Ensimmäinen Zelda on käytännössä toimintaseikkailu-genren määrittänyt peli.




Super Nintendolle ilmestynyt kolmas Zelda kehitti asioita, jotka ovat tuttuja nyky-Zeldojakin pelaaville. Se otti irti kaiken SNES:sin kyvyistä pyörittää kaunista kaksiulotteista grafiikkaa. Hyrule heräsi tehokkaammalla alustalla henkiin aivan uudella tavalla.

A link to the Past esitteli ennennäkemättömän konseptin, jossa pelaaja hyppi kahden pelimaailman välillä. Muuttamalla jotakin asiaa toisessa maailmassa vaikutti myös siihen toiseen, ja niin edelleen. Tästä seurasi kipakoita aivopähkinöitä ja "miten iso tämä peli oikein on" päivittelyä. Löydettävää ja koettavaa tuntui olevan lähes loputtomasti ja tarinat pelin salaisuuksista täyttivät välituntikeskustelut.

2D-Zelda hiottuna täydellisyyteen. Lisäksi määritti monia asioita sarjansa sisällä.



Pelimaailman Citizen Kane; minun silmissäni ajaton seikkailu, joka tulisi pelata vuosittain läpi. Huimaa, että näinkin aikainen 3D-peli onnistui tekemään kaiken oikein, niin vaikeustason tasapainotuksesta kamerakulmiin. Ocarina of Time on yksinkertaisesti täyttä rautaa, vieläkin.

Vuonna 1998 se oli myös tekniseltä toteutukseltaan edistynein konsolipeli mitä koskaan oli tehty.

Kenties kaikkien aikojen paras videopeli




Nintendo teki epätyypillisen ratkaisun ja kehitti jatkoa Ocarinalle nopeammin kuin oltiin luultu, samaa pelimoottoria hyödyntäen. Toki Expansion pak -tuki toi hieman lisää pelivaraa kehittäjille. Majoras Mask oli kuitenkin kaikkea muuta kuin Ocarina 2, sillä sen konsepti oli sarjansa sisällä täysin ainutlaatuinen ja uskollisien fanien silmissä erittäin rakastettu. Majora nojasi ideaan, jossa pelin Termina-maailma oli tuhon kynsissä. Jos Link ei löytäisi pelastusta kolmessa päivässä, kohtaisi maailmaa täystuho.

Jekku oli ajassa liikkumisessa: Link sai jo pelin alussa käyttöönsä ajan okariinan, jota soittamalla kykeni hyppäämään takaisin ensimmäiseen päivään. Tästä kuitenkin seurasi ongelmia, jos teki aikahypyn vaikkapa keskellä temppeliä. Sinne palattuaan kaikki oli nollautunut...

Zelda-sarjan outolintu, mutta hyvällä tavalla.




Cartoon-tyyli ja meriteema tekivät Wind Wakerista taas hyvin erilaisen pelin kuin mitä kaksi edeltäjää olivat. Aluksi tyylin vaihdos sai fanit takajoilleen, mutta myöhemmin peli otettiin lämmöllä vastaan. Siinä oli omat ongelmansa, kuten lopun trifoce hunt -pitkitys ja melko vähäinen temppelien määrä. Tätä hyvittää kuitenkin ajaton ja käsittämättömän kaunis visuaalinen toteutus. Pelillä on sielua ja roppakaupalla täysin ainutlaatuista tunnelmaa.

Sielua, sydäntä ja tunnelmaa ei tältä pelitä puutu. Se paikkaa tietyt muut puutteet

Epi se vaan puskee ulos toinen toistaan laadukkaampia aloituspostauksia.

Thumbs up!

Aivan törkeän hieno aloitusviesti! Hyvää työtä.

Itse peli vaikuttaa lupaavalta ja graffat ovat onnistunut yhdistelmä Wind Wakeria ja Twilight Princessia. Venaan kyllä innolla. Wiin hommaan kuitenkin todennäköisesti vasta kun Wii-HD saapuu markkinoille.

Teknisesti ottaen tämähän on ensimmäinen Wii-Zelda.

Toivottavasti Zelda-sarja pääsee taas oikealle tielle epäonnistuneen TP:n ja uskomattoman huonojen DS:n Zeldojen jälkeen.

3D Zeldat olen jaksanut yleensä ilolla vääntää puhki. Jopa TP'n. Jotenkin tämän pelin visuaalinen tyyli ei aluksi säväyttänyt, kuten WW, mutta eiköhän se kasva tästä pikkuhiljaa parempaan suuntaan.

Spirit Trackshan oli ihan jees jos ei oteta huomioon tylsää junailua. Hyvät luolat ja muut mestat ja Zeldan hengaaminen messissä oli piristävää. Myös bossit olivat jees. Phantom Hourglass oli kyllä taas aika kurainen.

TP maistui täälläkin, vaikka ei näin jälkeenpäin ajateltuna ollutkaan niin mieluinen kuin Wind Waker.

DS:n Zeldoista olen pelannut vain Phanton Hourglassia. Sen jätin muutaman luolaston jälkeen kesken, koska se vain yksinkertaisesti tuntui niin tylsältä. Sen vuoksi en olekaan vielä tutustunut tuohon uusimpaan DS-Zeldaan.

Phantom Hourglassista puuttui se Zelda-pelien sielu ja vaikka bumerangia oli ihan kiva heitellä styluksella, muut DS -kikat jättivät kylmiksi.

Mutta Skyward Sword vaikuttaa jälleen varsin lupaavalta!

Joo, DS-Zeldat olivat vähän tervanjuontia. Varsinkin junailu oli pahemman luokan ajantuhlausta vailla mitään seikkailuntuntua. Aika paha juttu Zelda-pelissä. Ja DS-pelien puisevuudet alleviivautuivat senkin takia, että Minish Cap oli ollut niin loistava. Ei top-down-2D-Zeldojen tekemistä lopettaa kannata.

3D-Zeldoissa ei olekaan ollut yhtään harha-askeleita, jokaisessa on ollut omat mahtavat pelimaailmansa ja sopivasti uusia pelimekaniikkoja pitämään homma tuoreena. Skyward Swordia avittaa myös uusi hieman satumainen ulosanti.

Laitetaan tännekin, että peli tosiaan tulee Suomessa myyntiin marraskuun 18. päivä.

Lisäsin aloitusviestiin videoita pelistä. Zeldahan on Gamescomissa pelattavana, tässä yksi hyvä gameplay-video:

http://www.youtube.com/watch?v=RPXdUqUO0G8



Harmi, että tämä ketju ei ole lähtenyt oikein siivilleen. Peli kyllä ansaitsisi hypeä rutkasti. Nintendon pelejä on tosin vähän vaikea hypettää, koska niistä kuullaan yleensä uutta vain isoilla messuilla eivätkä pelintekijät ole äänessä Twitterissä. Heillä on tärkeämpääkin tekemistä: hioa kenties loppuvuoden parasta videopeliä.

Skyward Sword on yhä Skyrimin kanssa minulle loppuvuoden odotetuin peli.

Ainiin olihan tästä ihan komea ketjukin aloitettu. :)

Marraskuuhun on vielä pitkä aika, joten kaikki varmasti ehtivät ostaa Wiit takaisin ennen julkaisua nostaa fiiliksiä vaikka pelaamalla vanhempia Zeldoja. Wiihän maksaa nykyään jotain satasen, joten kenelläkään itseään arvostavalla pelaajalla ei liene tekosyitä jättää tätä peliä väliin.

Mullakin oli mietteenä läpäistä taas TP vuosien tauon jälkeen. Ja jos tulee nyt hinnan pudottua ostettua 3DS, niin ehdottomasti myös OoT.

Wiistähän on tulossa markkinoille se kokonaan uusi malli, josta on poistettu mm. GC-tuki. Eli ellei ole jo ostanut Wiitä ja GC-tuki on tärkeä, niin konsoli kannattaa hommata ennenkuin vanha malli myydään loppuun. Sellon prismassa taisi olla 129 eurolla mustaa Wiitä.

Tottahan toki on tätä tullut ooteltua jo pidemmän aikaa, siitä parin vuoden takaisesta promokuvasta saakka. Konsoli-Zeldat ovat mulle olleet järjestään parasta mitä pelaaminen voi tarjota, joten ei luulisi tämän tuovan poikkeusta.  :)  Varsinkin näin Ocarina 3Deen jälkeen alkaa hypetykset olla kohta huipussaan.

Tasan kolme kuukautta vielä...  ;D

Loppuvuoden odotetuin peli sai viimein kannen:



Lisäksi, Jenkeissä (ja toivottavasti myös Euroopassa), jokainen ensimmäisen painoksen peli sisältää CD:n, joka sisältää musiikkia 25. juhlavuoden kunniaksi järjestettävästä konsertista.


Lähde: http://nintendoeverything.com/72555/

Edit: CD tulee myös Euroopassa ensimmäisessä painoksessa.

Ehkä yksi onnistuneimmista Zelda-kansista ikinä.

Amazonista (http://www.amazon.co.uk/Legend-Zelda-Skyward-Limited-Remote/dp/B005KJLAOQ/) saa tuon Limited Editionin halvimmillaan noin 57 eurolla. Tilaukseen meni.

OH MY GOD!! (http://www.youtube.com/watch?v=StXfwq4GU3g)

Tämän sukupolven hienoin peli.

http://nintendoeverything.com/73789/

Uusi traikku.

Skyrim ja tämä. Aijaijai, kun ei malta millään odottaa.

Tuosta basaarin sepästä tulee jollain härskillä tavalla mieleen Hard Gay....  :???:

http://www.youtube.com/watch?v=YobOpholQXs

Okay!!!!!!

TAKE MY MONEY NINTENDO!

http://www.youtube.com/watch?v=bPU5oadrYMM


Aaaaawwwwwwwwwwwwwwww



http://www.youtube.com/watch?v=5VC4KeabQ0c
http://www.youtube.com/watch?v=1PLVFefa3gg



Oikeesti. Rakastin Final Fantasy VIII:a erityisesti Squallin ja Rinoan takia. Jos Linkin ja Zeldan välille tässä oikeasti kehitellään jotain säpinää, niin meikä sulaa tv-ruudun ääreen. Ne mun pöytälaatikosta pursuavat fan-fictionit heräävät vihdoin elämään!

HALUAN TÄMÄN PELIN. NYT.

http://wii.ign.com/articles/119/1197965p1.html



Hype oli tämän pelin kohdalla pitkän aikaa täysin hakusessa, mutta nyt alan tuntea sitä samaa kutinaa kuin mitä pitääkin ennen uuden konsoli-Zeldan julkaisua.

Olen kyllä erittäin tyytyväinen tuosta visuaalisesta tyylistä, mikä peliin on valittu. Piirroselokuvamainen grafiikka, mutta kuitenkin samalla poiketen Wind Wakerista. Ehdottomasti oikea valinta vielä Wiille julkaistavalle Zelda -pelille.

Myös tämä uutinen lämmittää mieltä: http://www.joystiq.com/2011/10/03/the-legend-of-zelda-skyward-sword-has-fully-orchestrated-soundt/

Alkuintro palaa tyyliltään WW:n käärekerrontaan:

http://www.youtube.com/watch?v=RBTRMljUXJg


Eeppistä settiä! Myös ensimmäinen kunnon maistiainen soundtrackilta kuulostaa varsin hyvältä. Eniten odotan millainen overworld music Hyrulessa on. Menen aika sentimentaaliseen tilaan jos se muistuttaa originaalia Zeldaa, A Link to the Pastia tai vaikka Majoras Maskia.

Perhana! Toihan huiman fiiliksen tuo alkutraileri. Onko se nyt saatana hommattava kuitenkin. Olen hiukan kyllästynyt tuohon WiiMote "pelleilyyn" kun harvempaa toimivaa räpellystä on tullut vastaan. Ja tässäkin vielä yksi yhteen...damn :/ Jos peli olisi perinteisesti tehty, olisin varmasti ostamassa peliä heti julkaisussa. Nyt...en vain tiedä...jaksaisinko huitoa edes tunnin putkeet sitä motea? Epäilys on suuri...

Mä otan SS:n sellaisena Wiin (ja mahdollisesti Wiimote-pelleilyn) joutsenlauluna. Sen ääressä palautetaan mieleen kaikki se, miksi alun alkaen Wiistä innostui ja miten lopulta Wiimoten kääntelyyn leipääntyi. Olen kuitenkin samassa kerhossa kuin sinä.

Mutta rakastan Zeldaa ihan liikaa, että jättäisin tämän kokonaan väliin.

It begins.


Edge antoi SS:lle 10/10.    A triumph.


Arvostelun voi lukea verkosta ja lehdestä 25.10.

http://www.next-gen.biz/reviews/legend-zelda-skyward-sword-review


Kansi on muuten kohtuu siisti.

Joo, pistinpä tuossa ohjain-bundlen tulemaan. Onneksi tulee vasta marraskuun 18. kun tässä on niin paljon pelattavaa.  8)

Pelin pitäisi vuotaa nettiin ladattavaksi ihan näinä päivinä ja voin kertoa, että aion surutta ladata heti kun mahdollista. Kuitenkin kaksi kipaletta jo ennakkotilattu, joten kyllä Nipa rahat minulta saa joka tapauksessa, jos joku siitä on paineissa.  ;)

Ensimmäistä kertaa (http://www.ign.com/videos/2011/11/01/zelda-skyward-sword-link-poops?objectid=872155) Zeldan historiassa...
Ajatella että kohta sitä pelaa taas kotikonsoli-Zeldaa.

Tarviiko tämä sen lisämötikän toimiakseen?

Pelihän on käytännössä suunnilteltu Motion+:n ympärille eli kyllä tarvitsee.

Kohta enää pari viikkoa odotusta jäljellä...

Tuo motion+ saa kyllä luvan olla viimeinen paskamainen rahastus Nintendolta (yeah, right...). SW'n takia ostan, mutta tulevat pelit jäävät hyllyyn, jos sama meno jatkuu.

Limited Editionista olisi saanut tuon mötikän kaikkein halvimmalla.

No minä kyllä isken mieluusti tiskiin muutaman euron lisää motion plussan vuoksi, jos toisena vaihtoehtona olisi Zelda TP:n heiluttelu. Mene ja osta gamestopista käytettynä muutamalla eurolla se palikka, niin et mene depressiin.

No, näinpä teen.

Mutta oikeasti, saisivat jatkossa suunnitella laitteensa loppuun asti. Olisi jo siinä TP:n heilutteluissakin ollut jotain ideaa.

Uskaltaako muuten noi tarvike Motion Plus-palikoita ostaa? Ei viitsisi yhden ainoan pelin takia montaa euroa investoida.

EGM:

THE GOOD: Classic Zelda elements remind us of 25 years of greatness
THE BAD: Poor motion controls remind us of 5 years of flailing futility
THE UGLY: The hole in my living-room wall after throwing the Wiimote through it in frustration


Ei yllätä nuo huonot puolet. Wiimote sekä ylipäätänsä kaikki liikekapulat on vaan täyttä paskaa ja aina huonompi vaihtoehto kuin normaalit napit. On se kyllä hiton mukavaa, kun pelattavuus menee 25 vuoden jälkeen taaksepäin. Ja mikä pahinta, ei voi saada edes classic-tukea hackattua, koska pelattavuus rakentuu moten ympärille.

IGN ja Game Informer anto molemmat täyden kympin ja ylisti ohjattavuutta.

Olen pelannut nyt pelin alkuosion läpi, tiedättehän, saanut vihreän puvun päälle jne.

Todellakin suurin miinus tulee kontrolleista. Vaikka miekan heiluttaminen saattaakin olla teoriassa vänkää, se täytyy koko ajan ottaa huomioon muun muassa peliasentoa miettiessä. Toki olen vasta muutaman hetken vääntänyt, mutta sen perusteella taisteleminen on heikompaa kuin edellisissä Zeldoissa. Jopa Twilight Princessin Wii-versiossa taistelu oli parempaa, sillä miekan heilautuksiin riitti kevyt kapulan heilautus eikä tarvinnut miettiä miten ja mistä suunnasta sitä heiluttaa.

Mutta niin tai näin, itse peli sen sijaan vaikuttaa niin messevältä, ettei liikkeentunnistus häiritse. Grafiikka on todella upeaa koko ajan, vaikka alla onkin kymmenenvuotiasta rautaa ja suuren seikkailun fiilikset ovat mukavasti ilmassa.

Ja sivuhuomautuksena sanottakoon, ettei kontrollit ole mitään totaalista paskaa, mutta mielummin silti vääntäisin tätä perinteisellä ohjaimella.

Tuohon tiivistyy sellainen viisaus, joka sopii käytännössä kaikkii motion-peleihin. Ei mitään lisättävää.


Itse peliltä odotan kuitenkin erittäin paljon. Pitäisi olla huomattavan paljon Marjora's Mask -tyylistä meininkiä kuin pelkkää OOT:n luolastojyystöä.

Olen Majoraa tässä pelaillut viime aikoina ja minusta moni questi on melkoista fetchquest paskaa. Teema, juoni ja tyyli ehkä rohkeinta mitä Zeldoilta voi odottaa, mutta joku OoT soljuu eteenpäin sata kertaa sulavammin.

Huhhuh kun kuumottaa jo, enää viikko. Saa nähdä mitä opiskeluista tulee kun käyn päivän päätteeksi ostamassa tämän kaupasta.
Tuleekos muuten tuo kultainen ohjain + CD-levy -bundle ihan normiliikkeisiin Suomessa vai pitääkö turvautua ulkomaihin?

Suomessa halvimmillaan tuon bundlen saa ainakin hintaseurannan mukaan Konsolinetistä (http://konsolinet.fi/tuotekortti.php?path=34/38/12178) vajaalla kahdeksalla kympillä. Muutkin kaupat tuota myyvät, mutta hinta lähentelee satasta. Prismoista sun muista en tiedä.

http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/618111

Itse tilasin bundlen brittien Amazonista (http://www.amazon.co.uk/Legend-Zelda-Skyward-Limited-Remote/dp/B005KJLAOQ/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1321016354&sr=8-1) vajaalla kuudella kympillä. Tuskin tulee julkaisupäiväksi, mutta tällä hetkellä on niin paljon muutakin pelattavaa ettei muutaman päivän odottelu haittaa.

Itselle on nykyään tullut Amazonin paketit nopeammin, kuin pelit esim ahvenanmaalta. Ja ihan normi toimitus, ei mikään express systeemi.

Mä itse asiassa odotan juuri ohjaukselta eniten tämän pelin kohdalla. Ehkä se on se uusi juttu tämän Zeldan kohdalla. Toisin kuin TP:ssä, ei tämän tyylinen pelimekaniikka (pitää lyödä oikealla tavalla ja oikeasta suunnasta) olisi oikein mahdollista pelkillä näppäimillä.

Kympit lupaa hyvää, mutta pakko sitä on itse päästä kunnolla pelaamaan ennen kuin voi mitään tämän enempää sanoa.

Pakko oli testata tätäkin jonkin verran, vaikka en tiedä miten aika riittää tälle ja Skyrimille. Heti pakko mainita alkuun... nuo värit ja tyyli. *_* Kaikenlaisten harmaiden Dark Soulien ja Codien jälkeen SS räjäyttää pään värimaailmallaan. Voi kunpa peleissä olisi enemmän värejä. Nintendo tyyli tehdä pelejä on vaan aina niin omaa luokkaansa.

Liikkeentunnistuksen tarkkuudesta en vielä osaa sanoa tarkemmin, kun en ole vielä niin paljoa pelannut, mutta voitte uskoa, että palaan asiaan heti jos se alkaa jurppimaan tarpeeksi. >_>

Gamestop nakkasi pelille 7.5. Tuntuu että tuolla koitetaan hakea lähinnä huomiota, mutta on mukavaa, kun kerrankin joku arvostelija rankaisee kunnolla paskasta ohjattavuudesta. On suorastaan naurettavaa, miten niin monet nakkasi tämän pelin ohjattavuudelle täyden kympin, vaikka se toimii välillä ihan miten sattuu.

Itsellä meni pitkään, että löytyi edes yhtä wagglepeliä, mistä olisi nauttinut. Resort kuitenkin oli jotenkin todella hauska peli porukassa pelattuna ja varsinkin se jousiammunta, jossa ei käytetä IR pointteria. Muutenkin on oikeastaan ihan sama jos Zelda pelissä ei ohjaus tottele yhtä tarkasti, kuin jossain Bayonettassa. Zeldoissa kuitenkin lähinnä eläydytään siihen seikkailuun, koska vaikeustaso on kokeneelle pelaajalle aina liian helppo, että peliä pelaisi pelkän pelimekaniikan takia.

Se on kyllä kullin varma, ettei peli kerkeä perjantaiksi. Onneksi en ole liikaa peliä hypettänyt, mutta tietäähän se, että tyhjä postiloota vituttaa ylihuomenna :b

GS:n pisteet eivät vaikuta tähän, mutta en tule aloittamaan Zeldaa vielä perjantaina. Päätin, että annan jakamattoman huomioni ensin Skyrimille ja vietän siellä maailmassa niin paljon aikaa kuin vain kiinnostaa. Vasta sen jälkeen käynnistän Zelda-seikkailun, sillä en vain kykene tasapainoilemaan kahden tälläisen pelin välillä.

SS:n pelaaminen menee varmaan joulukuulle. Tavallaan pelin tunnelma kuitenkin sopii hyvin tähän ajanjaksoon. Ja täytyy muistaa, että tässähän on kyseessä ns. positiivinen ongelma.  :)

Muutenkin on oikeastaan ihan sama jos Zelda pelissä ei ohjaus tottele yhtä tarkasti, kuin jossain Bayonettassa. Zeldoissa kuitenkin lähinnä eläydytään siihen seikkailuun, koska vaikeustaso on kokeneelle pelaajalle aina liian helppo, että peliä pelaisi pelkän pelimekaniikan takia.

Tottahan tämäkin on.



Molostako nä sen tilasit? Uskoisin ainakin Verkkokupan toimittavan pelin minulle 99% varmuudella perjantaiksi.

Amazonista laitoin sen limitedin aikoinaan.

Perus. Itsellä ennakkotilaus ollu puolisen vuotta, kaveri tilaa pelin eilen ja tänä aamuna oli jo postitettu, kun oma LE homehtuu vielä ulkomailla :)

Joo lähtis hakemaan oman paketin postista (se kultakapula edition). Tyttöystävälle tämä paketti tulee  :)

Viikonloppu pelastettu, peli onkin jo noudettavissa. Taidan tehdä tosin sen vasta huomenna kun ei tänään olisi aikaa edes uppoutua peliin.

Nyt on regulari taskussa. Mukana tulee euroopassa näköjään myös se soundtrack CD. Limited oli kauapssa 90 euroa.

LE odottaa Kampissa (79e @konsolinet). Ikävästi en sitä tänään pääse hakemaan, kun pitää kohta lähteä töihin. Huomenna kuitenkin riipaistaan seikkailu alkuun.

Kaksi tuntia vierähti hetki sitten tätä pelatessa. Vasta pintaraapaisu tosin, mutta sen verran pystyn sanomaan että pelin tutorial-osuus oli ehkä tähän mennessä pelaamistani Zeldoista hauskin sekä alun juonen rytmitys oikein mainio. Skyward Swordin taivaallinen ääniraita on myös hyvin vahvasti läsnä ja erittäin tärkeä osa pelin tunnelmaa, eikä pelin kontrolleissakaan ole mielestäni esiintynyt mitään moitittavan arvoista.

Onko yhtä verkkainen aloitus kuin TP:ssä? Siinähän kesti monen monta tuntia, ennenkuin peli todella pääsi käyntiin. Itse kyllä diggailin siitä harmoniasta ennen kuin suurta vaihdetta iskettiin silmään.

Mutta TP:n aloitus on silti monen inhokki ja syy, minkä takia uudet läpäisykerrat ovat jääneet tekemättä.

Mistä kävit zoukka kahtomassa LE:tä? Mietin että jos gigantissa kävis mutkan töiden jälkeen, jos sais vähän halvemmalla. Ei oo verkkokaupasta lähtenyt paketti...

Aika paljon erilaisempi aloitus kuin TP:n oma. Eli luvassa ei ole mitään ampiaispesien härnäämistä tai mitään muuta tuon kaltaista, vaan sanoisin että pelin alkutoimet ovat juuri sopivan pituiset. :)

Anttilasta hain.

On tämä kyllä loistava peli. Hidas aloitus jakaa varmasti pojat ja miehet, kuten melkein kaikki muukin ohjauksesta aina herttaiseen hahmokaartiin. Yksityiskohtia pelissä on kyllä niin paljon... jokainen kolkka on pakko tutkia ja jokainen hahmo on täysin omanlainen tyyliltään.

Epi; aloitus on todella verkkainen ja rauhallinen. Varsinkin jos tykkää tutkia joka kolkan.


Tyttöystävä kysyikin jo, että miksi tämä peli näyttää paremmalta kuin pleikkaripelit :b

Vasta vihreätä sain päälleni, ja jo nyt peli tuntuu uskomattomalta. Ohjaus vaikuttaa yllättävän hyvältä, ja miekkailu on juuri sellaista, mitä aikoinani TP:ltä odotin. Saattaa siihen liittyä etenemisen myötä paljon ärsyttävää paskaa, mutta muuten heiluttelu on jees kamaa.

Tarviikohan siihen lentävään puotiin jonkun ritsan tms?

Suurin vika on tuo jatkuva ohjaaminen ja neuvominen viiden sekunnin välein. Siis aivan koko ajan joka helkkarin asia väännetään rautalangasta. Uskomattoman typerää.

Prismasta sattu löytymään 80 € hintaan LE. Parin tunnin testauksen jälkeen vaikuttaa kyllä aika makealta. Alku oli tylsä ku mikä, Ocarinassa on vieläkin paras 3D-zeldan aloitus. On kyllä siisti tuo mote, ei ees näytä niin törkeältä ton nunchan kanssa kun tossa on valkoset napit.

Itekki päässyt ekat tunnit riipasemaan. Alku ei ehkä ollut niin ikimuistoinen kuin ehkä Wind Wakerissa ja OoT:ssa. Nyt on kuitenkin mullakin vihreä nuttu yllä ja seikkailu pääsee kunnolla alkamaan.

Kontrolleista voi jo tässä vaiheessa jotain sanoakkin - toimii niin hyvin kuin käytössä oleva tekniikka antaa myöten. Kuten Resortin miekkailussa, ei tässäkään oikein voi tehdä hallittuja liikkeitä useita nopeasti peräkkäin. Tekniikka ei ehkä niissä tapauksissa pysy aivan perässä. Mielestäni kuitenkin siistiä että jo joidenkin perusvihollisten kohdalla joutuu miettimään lyöntikulman ja suunnan. Harmillista vaan että lyönnin yhteydessä Linkin kävelyliike loppuu. Esim TP:ssä oli kätevää pistää ruohikkoa matalaksi juosten ja samalla huitoen. Kilven käyttö on myös tehty ehkä tarpeettoman hankalaksi. Ei riitä että ottaa lukitukseen, pitää vielä nostaa vasen käpälä pystyyn.

Tuleeko kenelläkään muulla mieleen noista linnuista Avatarin vastaava kuvio? Luodaan vahva side omaan lintuun jne.  :rollaus:
Ei siinä mitään ihan hauska ja uusi tapa taivaltaa.

Tuo sidequest systeemi on kyllä loistava.  :o Majora's Mask tyylinen ai ettäh. Ensimmäinen dungeon meni läpi, hieman ongelmia vielä tuon miekkailun kanssa, jospa tuo asettuis.

Kaksi temppeliä läpi.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Pommien heittely on kyllä niin suoraan anaalista kun voi vain olla. Muuten heittely ja vierittely on hauskaa, mutta välillä ohjain ei yksinkertaisesti vain ymmärrä, mitä haluan tehdä.

En oikein tykkää tuosta kilpisysteemistä. Siitä että se kuluu jos ei blockdashaa ja joutuu ostamaan uuden. Noh, miekkailu on vielä suht mallikasta, ei oikein mitään suuriä ärsyttävyyksiä tullut vastaan. Niin ja pakko nostaa hattua Nintendolle hahmosuunnittelusta. Tykkään jopa enemmän kuin Wind Wakerin hahmokaartista.

Ihme Metroid Prime vibat tulee tuosta Fi'stä ja dowsingailusta, mikä on muuten turhinta mitä missään Zelda -pelissä on nähty.

Aika pitkälti samat kommentit kuin minulla, siis jos olisin pelin alkuvaiheessa. Nyt 30 tuntia pelanneena voin sanoa, että kaikki olivat turhia huolia. :)

Siis perusjuonta seuraillessa dowsingia ei oikeasti Zeldaa pelanneet tarvitse, mutta lupaan että tulet tykkäämään siitä 25 tunnin jälkeen. Mutta ei siitä sen enempää. :)

Kertaakaan ei ole kilpi hajonnut, mutta mukana kannattaakin pitää revitalising potionia, saat kilven kuntoon ja neljä sydäntäkin tulee samalla. Pommienkin heittelyyn tottuu aika pian, tietää vaan miten paljon pitää "liioitella" käden kanssa jotta homma toimii varmasti.


Peli on kaunis katsella ja kuunnella, ja tunti tunnilta alkaa unohtamaan että liikkeentunnistamista pitäisi vihata. Se vaan oikeasti alkaa olla luonnollista, vaikka joskus huteja tuleekin.

Mutta kympin pelihän tämä ei ole, ainakaan minulle.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Pelialueiden vähäisen määrän valjetessa minulle pieni masennus iski, ja pelkäsin pelimaailmaan kyllästymistä. No, huolet olivat hyvin pitkälti turhia, sillä alueet laajenevat ja muuntuvat aika isostikin vielä myöhemmin. Silti maailmassa jokin minua tökkii, se ei vaan ole niin yhtenäinen kokonaisuus kuin muissa 3D-Zeldoissa, mukaanlukien Wind Waker.

Aiviksen ja finngamerin kommentit vähän laskevat odotuksiani pelin suhteen. Odotan yhä innolla sen kokemista, mutta ehkä ei kannata aivan odottaa parasta 3D-Zeldaa ikinä.

Kolmas luolasto läpi. Jo tässä vaiheessa on todettava että tämä on se vuoden peli minusta, jopa joskus aiemmin hehkuttamani Portal 2 jää toiseksi. Maailma ei ehkä enää ole niin yhtenäinen, mutta silti Skyward Swordin alueet on tehty kaikki erilaisiksi toisiinsa nähden ja kaikkea ratkottavaa on melkein joka nurkan takana.

Kyllä, varmasti tämä on vuoden peli minullekin, kenties viestini jäi Ephillekin hiukan epäselväksi. :) Gamespotin huomionhakuhuorat voivat mennä itseensä.

Juu joo kaikkee kivaa kerättävää ja rupeetkin olen saanut vielä kulumaan. Kolmatta luolastoa kolkuttelen ja helvetin mielenkiintoinen pelimaailma tässä on. Ei meinaa malttaa lopettaa, mitä ei nykyään tapahdu monen pelin parissa.

Tämä tosiaan on hyvä juttu, KALLISTA tavaraa on myynnissä kiitettävästi.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Sain juuri ostettua Beadlen kaupan tyhjäksi, ja nyt tyhjän kukkaroni vetoisuus on 5900 rupiaa. Toivottavasti pääsen tekemään vielä jonkin isohkon ostoksen.

Ihan lopussa mennään, eiköhän tämä huomenna mene läpi. Ehkä paras 3D-Zelda The Wind Wakerin rinnalla.

Ainoa miinus tässä tähän asti on Fi. Ehkäpä ärsyttävin hahmo ikinä missään pelissä. Neuvoo ihan liikaa, kertoo ilmeisiä asioita ja pilaa fiilistä. Uskomatonta pelaajan aliarviointia. Muuten peli on ollut tähän saakka erittäin nautittava Zelda -seikkailu.

Pääpeli on nyt pois alta ja aika kirjoittaa.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Sen lisäksi että Skyward Sword on heittämällä Wiin paras peli, niin en myöskään tiedä onko The Wind Waker enää suosikkini kaikista kolmiulotteisista Zeldoista. Tavallaan se mikä teki TWW:stä niin merkillisen hyvän (hahmojen persoonallisuus ja laaja tutkittava maailma), loistaa nyt tässä poissaolollaan, mutta kompensoituu sitten vastapainoksi pelipuolella: kontrollit toimivat moitteettomasti, kaikki pelilliset uudistukset tuntuvat tuoreilta, luolastoja ennen olevat osuudet ovat usein monipuolisia sekä hauskoja, luolastot ovat pelisarjan parhaimmistoa ja kaikkia niistä saatuja esineitä tarvitaan vielä myöhemmissä vaiheissa peliä. Juonesta en oikeastaan halua kommentoida muuta kuin että Ganondorfin puute oli yksi peukku ylös ja välivideoiden vähyys sen alun jälkeen kaksi peukkua ylös.

Alamaailmaa muuten hyödynnettiin paremmin kuin osasin kuvitella, varsinkin kun miettii sitä miten esim. tulvinut Faron Woods on täysin eri paikka kuin pelin alussa oleva metsä tai että pelissä on mielenkiintoisia Timeshift Stoneja jotka muuttavat alueen rakennetta radikaalisti. Pelin kenttämäinen olomuoto toimi siis minusta paljon paremmin kuin esimerkiksi Twilight Princessin kylien sekä luolastojen ulkopuolella oleva tyhjä ja eloton maailma, joka ei oikeastaan aiheuta muuta kuin sen että maailma tuntuu yhtenäiseltä kun on jotain mikä nitoo paikat yhteen.

Pelin visuaalisesta puolesta sen verran että oli oikein korvata taas realismi pastelliväreillä. Lisäksi vihollisten piirteet ja liikkeet tulivat tämän ansiosta hyvin esille ja se auttoi hahmottamaan mihin kannattaisi sivaltaa sen sijaan että vain huitoisi miekalla sattumanvaraisesti.

Kyseenalaisiakin juttuja oli pelissä muutama, ei tosin mitään sellaista mikä rikkoisi pelikokemusta. Välillä vain saattoi tuntua hölmöltä kun aina uudella pelaamiskerralla löydetty materiaali kirjattiin 30. kertaa ylös tai että Fi kertoi enemmän kuin tarve olisi silloin vaatinut. Oletin myös, että Hylian Shieldin olisi saanut päivittämällä sen kolmannen kilven tappiin asti, mutta siihen olikin vähän muista peleistä poikkeavampi tapa, joka aiheutti sen että kyseisen kilven sai itselleen aivan liian myöhäisessä vaiheessa peliä.

Läpi läsähti ja lyhyesti sanottuna, ei mikään paras Zelda eikä edes mikään tajunnanräjäyttävä peli. Musiikki oli täysin unohdettavaa, peli on lineaarisin Zelda koskaan ja overworldia ei jaksa tutkia... tai no siis eipä siinä ole mitään tutkittavaa muutamaa minipelisaarta lukuunottamatta.

Hyvä peli, mutta Zeldalta odottaa aina enemmän.

Itse olen noin puolivälissä menossa ja en olisi ikinä uskonut sanoneeni tällaista, mutta peli ollut niin äärimmäisen keskinkertaista tavaraa, että hyvä jos muistan mitä tähän mennessä on edes tapahtunut. 15 tuntia juossut eteenpäin putkia joissa ei juuri tutkittavaa ole. Soundtrack on olematonta täysin unohdettavaa sekalaista pimputusta suurimmaksi osaksi, ohjaus sangen epätoimivaa kikkailua, puzzlet ylihelppoja ja peli jopa oikein näyttää miten jotkut niistä ratkaistaan ennen kuin on ehtinyt perehtyä koko asiaan enempää.

TP ei ehkä ollut aikaisempiin zeldoihin verrattuna niin hyvä, mutta onhan se selvästi tätä parempi peli. Jos levyn kannessa ei lukisi Zelda, niin olisin jo heittänyt varmaan pelin menemään. Nyt koitan väkisellä jaksaa vääntää läpi, kun kaikki muutkin Zeldat on pelattu läpi. Huhuh, mikä pettymys.

Mitä Zeldoille on tapahtumassa..? Ensin DS:n väkerrykset ja nyt tällaista. Suosikkisarjani... :(

Pamahti läpi tuossa 2 minuuttia sitten ja oli kyllä uskomatonta tykitystä pelin loppupuoli. Tämä on laadunsa puolesta vähän kuin bioshock takaperin. Siinähän on uskomattoman konemainen alku, mutta loppua kohden vajoaa keskinkertaisuuden harmaaseen massaan.

Onhan tämä huonon alun takia mielestäni huonoimpia 3D Zeldoja TP:n kanssa, mutta pelin viimeiset 10 tuntia ovat täynnä sellaisia elämyksiä, että ne vetävät vertoja parhaimmillekkin Zeldoille.

Läpi on, ja ehkä vähän hassut fiilikst tämän suhteen. Ei läheskään mikään paras Zelda, muttei pettymyskään. Niinkuin aiemmissakin Zelda-peleissä on tämäkin pakko läpäistä vielä edes kerran uudelleen, että osaa varmuudella kritisoida.

Tämä ketju kuoli jo syntyessään, mutta sanotaanko näin että olen taas viime aikoina koittanut väkisellä vääntää tätä peliä eteenpäin. On kyllä aika käsittämätön tapaus, sillä mielestäni peli ei ole vain Zeldojen mittapuulla huono vaan ihan yleisestikin aika huono tekele.

Wiimoten heilutus otti alkuunsa uskomattomasti päähän niin kuin missä tahansa muussakin heilutuspelissä, mutta hiukan yllättäen se on pienimpiä pelin vioista. Peli ei ensinnäkään ole mikään seikkailupeli ollenkaan edellisten Zeldojen tapaan vaan yksi pitkä ja suoraviivainen luolasto. Jokainen alue ennen varsinaista luolaa on ripoteltu pienemmiksi alueiksi ja jokaisella niistä on yksinkertaisia pulmia jotka ratkaisemalla pääsee eteenpäin. Sitten vähän väliä pitää aina kerätä/aktivoida jotain asiaa määrä x, jotta pääsee jatkamaan. Peli menisi vielä jotenkin simppelinä pulmapelinä, mutta kun peli paljastaa itse suurimman osan pulmista, niin minkäänlaista ratkaisemisen iloa ei pääse vahingossakaan syntymään.

Jos jotain plussaa pitäisi sanoa, niin kerrankin Zeldassa rahasta ja esineistä on jotain hyötyä, mutta muuten kyllä alan hiljalleen toivoa että Nintendo vaihdattaa koko suunnittelutiiminsä uusiksi tai ulkoistaa seuraavien Zeldojen kehityksen vaikka Retro studiosille.

Ensimmäisestä osasta saakka sarjaa fanittaneena on ollut surullista katsoa miten suosikki pelisarjani taso on laskenut. Milloinkohan saamme seuraavan kunnollisen kannettavan Zeldankin? Alkaa olla Capcomin Minish capista jo aika paljon aikaa.

Jokos muuten Ephram on tämän jo pelannut? ;)

En vielä. Jäi vain aikoinaan Skyrimin jalkoihin pahasti enkä ole saanut aloitettua missään vaiheessa, saatika hankittua peliä.

Luulen, että tämä jää Wii U:lla pelattavaksi itselläni. Sehän on taaksepäin yhteensopiva Wii-pelien kohdalla. Sitten myöhemmin tänä vuonna kun julkaisupelit on pelattu puhki, voi heittää kehiin tämän Zeldan, jonka en odota vievän suosikki-Zeldojeni titteleitä. Ainakaan pelimekaniikaltaan. Juoni vaikuttaa ihan lupaavalta, varsinkin se Link  & Zelda -hempeilytraileri oli aika jees.

Jaaha, vaikuttaisi siltä että pääsen vihdoin pelaamaan Skyward Swordia alkaen tästä viikonlopusta/ensi viikon alusta.

Odotukset ovat suht matalalla, joka voi toisaalta olla pelikokemukselle hyväksikin. Toisaalta taas trailereissa on vihjauksia sellaisista asioista, jotka saattavat olla varsin paljonkin mieleeni.

Luvassa siis tiivistä raportointia jahka läpipeluu pääsee kunnolla starttaamaan.

Kyllähän siitä iloa ja tunnelmaa irti saa, mutta pelimekaniikka ja temppelit aiheuttivat kyllä karmean 3D-Zelda ähkyn. Ei SS'ää pysty uudelleen pelaamaan.

Juu, hyvä Zelda edelleen. Paljon on paranneltu (hyvässä ja pahassa) aikaisemmista, mutta jotkut uudet suuntaukset saattavat olla hiukan kyseenalaisia vanhoille tekijöille.

Kyllä itse ajattelin tämän lähiaikoina taas aloittaa, tälläkertaa 100% läpäisy päämääränä.

Ensimmäiset 2,5 tuntia pelistä takana ja tuttu vihreä tunika puettu juuri päälle. Hyvä aika pysähtyä kelaamaan ensimmäisiä fiiliksiä.

Ensinnäkin, kontrollit tuntuvat pelissä oikein hyviltä. Miekan tarkempi käyttäminen tuntuu mukavalta ja useimmat toiminnot löytyvät vain hetken pelaamisen jälkeen nopeasti. Ymmärrän kyllä perinteisen ohjaustyylien kannattajiakin, mutta ei SS:n ohjaus ole missään tapauksessa kehno. Saa nähdä mihin mielipiteeni lähtee kun pelimekaanisia ominaisuuksia aletaan tiputella kehiin enemmän.

Graafisesti peli vaatii vähän sulattelua. Ihastuin hahmomalleihin ja niiden ilmeikkyyteen välittömästi, mutta ympäristöt eivät ihan heti vakuuttaneet. Syy voi olla myös silmien tottuminen HD-grafiikkaan, sillä noin tunnin pelaamisen jälkeen peli alkoi näyttää jo paremmalta. Paljon paremmalta. Pakko mainita myös HUD, jonka massiivisuus ärsytti alkumetreillä melkoisesti. Olikin melkoinen helpotus huomata, että alun jälkeen sen saa minimoitua "pro" asetuksella. Propsit tästä.

Pelihahmojen ilmeikkyys ja eloisuus on huikeaa. Sarjan ystäville jo aloitus tarjoaa muutaman äärimmäisen herkullisen hetken; nyt ollaan kaukana siitä Zeldasta, jonka tapaamme nähdä vain kristalliin lukittuna neitona hädässä. Tällä typyllä on persoonaa!

Tarina vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hitaasta alusta huolimatta peli nappaa hyvin otteeseensa, paremmin kuin edeltäjänsä, jonka senkin aloitus oli aika mateleva. SS:ssä kuitenkin tuodaan hienosti esiin sööttien päähahmojen kiintymys toisiinsa ja kasvatetaan nälkää kenties johonkin suurempaan. Minä kiinnyin hahmoihin välittömästi ja kun "suuri käänne" sitten 2,5 tunnin kohdalla tapahtui, olin oikeasti motivoituinut lähtemään suureen seikkailuun, pois Skyloftin huovasta.

Basaari-meininki vaikutti kivalta: varusteiden parantelulla lienee aika minimaalinen rooli, mutta onpahan jonkinlaisia roolipelielementtejä sentään. Kerättääkin pelissä vaikuttaisi olevan aimo kädellä.

Ai niin, jokaisen Zelda-veteraanin "mitä? kuusi sydäntä?" hetki iski minuunkin. Olin jo ehtinyt unohtaa tuon uudistuksen.

Tästä on hyvä jatkaa!

7 tuntia nyt peliä takana ja ensimmäinen varsinainen temppeli selätetty.

Peli on häikäilemättömän alleviivaava. Mukana kulkeva Fi-apuri vääntää asioita rautalangasta siihen malliin, ettei eteneminen tyssää ainakaan tiedon puutteeseen. Sheika-kivi jopa näyttää asioita ja sitä miten ne pitää tehdä.  Skyrimin maaginen ja oikeille raiteille ohjaava kompanssi on pientä tähän verrattuna, mutta ehkei näitä kahta pitäisi liikaa vertailla.

Tarkemman liikkeentunnistuksen tuoma miekkailu on asettanut minut alkupäässä moneen otteeseen oikeasti vaaraan. Ensimmäisessä temppelissä en meinannut aluksi sisäistää miten skulltulat voitetaan ja näin jouduinkin nauttimaan ensimmäisen parannusjuoman, kun sydämiä oli enää yksi jäljellä. Taistelu on tässä pelissä paljon mielenkiintoisempaa kun se ei ole pelkkää yhden napin aivotonta räpytystä. Välikohtaamisien aikana joutuu oikeasti miettimään miekan asentoa, joka tuo mielestäni oikein mukavan mausteen Zeldan taistelumekaniikkaan.


Pelin maailma on tuntunut alkutuntien aikana varsin mielenkiintoiselta ja tunnelmalliselta, niinkuin Zeldalta odottaa sopiikin. Tässä vaiheessa jo kuitenkin huomaa tietyn yhteneväisyyden puutteen. Ocarina of Timen ja Twilight Princessin tapainen iso keskusmaailma puuttunee tästä kokonaan. Epäilen myös, että lentäminen ei ole pidemmän päälle yhtä mukavaa kuin Wind Wakerin merellä seilaaminen, johon en kyllästynyt missään vaiheessa. Ei kuitenkaan tuomita vielä ja katsotaan mitä tuleman pitää.


Äänimaailmaltaan vastaan on tullut tähän asti lähinnä perushyvää matskua. Yhtään sellaista välittömästi päähän soimaan jäävää kipaletta ei ole ilmoille kajahtanut. Eihän tämä huonoa kamaa missään tapauksessa ole, mutta kaukana sarjan musikaalisista kunnianhetkistä.

Suunnitelmana on nyt ennen ns. pääjuonen jatkamista palloilla vähän tuolla Skyloftin keskuskaupungissa ja etsiä sidequesteja ja muutenkin tutkia pelimaailmaa. Minulla ei ole mikään kiire pinkoa peliä läpi mahdollisimman ripeästi.

Lentäminen sinällään oli ihan kivaa, mutta kun pelimaailma ei tarjoa mitään mielekästä etsittävää, niin motivaatio lennellä oli aina nollassa.

Noin 15 tuntia pelikellossa ja vasta kaksi ensimmäistä temppeliä koluttu läpi. Jumankekka, että peli tuntuu kokoajan vain paremmalta.

Hahmosuunnittelu on ensinnäkin fantastisen persoonallista. Mukavan näköisille ja valloittaville sivuhahmoille suorittaa pieniä tehtäviä mielellään. Siitä päästäänkin sidequest-systeemiin, joka on mielenkiintoisempi kuin Zelda: TP:n vastaava järjestelmä. Tai sanotaanko, että tässä se palkituksi tulemisen tunne on hieman suurempi.  Kiitollisuuskristallien ansiosta.

Uusista esineistä Beetle on helvetin hauska. Sillä on välillä kiva lähteä tiedustelemaan nurkan taakse mitä siellä vaanii ja kiusata vihulaisia. Erinomainen lisäys esinevalikkoon.

Miellyttävä juttu on myös se, että rahaa saa palamaan kiitettävästi eikä sitä ole tässä vaiheessa läheskään tarpeeksi. Esineiden paranteluun vaadittavia tarveaineita ei myöskään loju jokaisen nurkan tai kiven alla, mikä tekee toiminnosta omalla tavallaan merkittävän tuntuisen. Paljon on siis hyvällä tolalla.

Johtui sitten laskeneista liiketunnistustaidoista tai ei, tuntuu SS vaikeammalta Zeldalta kuin pari aiempaa sarjan peliä. Herranen aika, olen kuollutkin jo pariin otteeseen. Ja tämä siitäkin huolimatta, että peli laitettiin kuudella sydämellä käyntiin. Vihulaiset tekevät vahinkoa huomattavasti enemmän kuin TP:ssä.

Rautalangasta vääntäminen toki vähän korpeaa yhä, mutta tässä pelissä on niin helkkarin paljon hyvää, ettei se loppujen lopuksi hukuta hyviä puolia alleen.

Odotan innolla jatkoa ja aavikolle lähtöä. Kaksi ensimmäistä aluetta poikkesivat toisistaan täydellisesti eikä juuri mitään kierrätetty.

Aavikko ja metsä ovat alueina omat suosikkini. Skyloft taas on paras keskuspaikka missään Zeldassa, siellä saa todellakin ajan kulumaan erilaisiin kivoihin sidequesteihin ja pikkujuttuihin. Myös lähes jokainen pelin minipeleistä tuntuu hyödyntävän liiketunnistusta, mikä on vain plussaa kun konsolin ominaisuuksista otetaan vihdoin kaikki ilo irti. Aivan valloittava peli, vaikka ymmärrän kyllä mikseivät jotkut siitä kauheasti pidä. Itselleni pelistä välittyy se sama lämminhenkinen tunne niin kuin muistakin kolmiulotteisista Zeldoista.

Eilen oli upea 7 tunnin pelisessio ja samalla nostin kokonaispeliajan 25 tunnin paremmalle puolen.

Olen läpäissyt kolmannen temppelin (aavikko) ja lopettelin vähän sen jälkeen. Kuuluisa "vielä 15 min" ilmiö oli vahvasti läsnä. Seuraavat tarinointini sisältävät takuulla spoilereita, joten jos et ole vielä pelannut peliä niin mieti kahdesti kantsiiko lukea.

Ympäristöistä

SS sisältää siis vain kolme pelialuetta maan kamaralla: metsän, tulivuoren ja aavikon? Yhdistettynä vähän valjuun taivas-alueeseen en voi olla ilmaisematta lievää pettymyksen tunnetta. Toki alueet tuntuvat laajenevan nyt myöhemmissä vaiheissa, mutta silti.

Olo oli myös vähän epäuskoinen kun kolmannen temppelin ratkaisun jälkeen Link ohjastettiin palaamaan ensimmäiseen luolastoon ja sinne oli tullut uusia vihulaisia sekä yksi uusi avainkin piti tonkia esiin. Sinänsä ihan mukavaa palata vanhoihin maisemiin uusien esineineiden kera, mutta silti tälläinen on vähän arveluttavaa pelin pitkittämistä.

Aavikkotemppeli oli sanalla sanoen fastastinen kokemus! Kaksi ensimmäistä olivat hyvinkin lyhyitä kokemuksia, mutta ajalla leikkiminen korvasi kolmannessa paikassa paljon ja tuntui todella hauskalta.

Floria-järvi oli ensimmäinen ympäristö, joka todella räjäytti tajunnan ja sai ihmettelemään miten kaunis peli onkaan. Rakastan vedenalaisia ympäristöjä ja yhdessä uusien uinti/sukelluskykyjen kanssa tämä ympäristö oli kerrassaan henkeäsalpaava kokemus.

Pelimekaniikasta

Liiketunnistuskontrollit ovat toimineet pääasiassa hyvin. Pommien käyttämisen kanssa monlla on tuntunut olevan jonkin verran ongelmia ja niin asia on minunkin kohdallani. Välillä tulee tehtyä kiireeessä täysin väärä toiminto niiden kanssa.

Myös esineiden vaihtaminen lennosta on ollut välillä vähän hankalaa. Kun sydämet käyvät vähiin (kyllä, niin on käynyt jo monen monta kertaa) iskee paniikki kun pitäisi nopeasti vaihtaa esinettä.

Puhallusesine on todella hauska! Luigis mansion ja Super Mario Sunshine tulivat mieleen. Kolmannessa temppelissä varsinkin, kun Link pääsee puhdistelemaan pölyjä lattioilta.

Uiminen tuntuu siistiltä ja varsinkin pyörähdyshyppy veden pinnalla antaa suunnattoman vapauden tunteen. Ahtaissa paikoissa voi silti tulla vähän kömpelö fiilis kontrollien kanssa.

Dash on ehdoton suosikkini uusista perusominaisuuksista. Link toki hengästyy hieman liian helposti omaan makuuni. On silti kivaa pyrähdellä ja näin osittain korvata Zeldojen ikuinen maassa pyöriminen kun haluaa päästä nopeammin eteenpäin.

Voi kyynel! Kun huomasin, että aavikon jälkeen metsään täytyi palata keräämään jonkinlaisia kyyneleitä, olin vajota synkkiin ajatuksiin. Nämä tälläiset jaksot olivat nimittäin Twilight Princessin tylsintä antia. Onneksi pelkoni osoittautui täysin turhaksi: tämä jakso oli tunnelmaltaan todella hieno ja hyvin toteutettu sekä mielenkiintoinen pelata. Ne alueen vartijat oli aika kuumottavia!

Tarinasta

Groosea kasvatettiin mukavasti hahmona kolmannen temppelin jälkeen. Sai mukavasti persoonaa ja alkaakin muuttua yksiulotteisesta öykkäristä joksikin paljon mielenkiintoisemmaksi. Hauska oli myös kun Groose sanoi mahtipontisen näköisen kamera-ajon aikana että tämä paikka (alamaailma) pitää nimetä ja vastaus oli jotain ihan muuta kuin olisi odottanut...

Grihahg... Ghiraghf.. Pelin pääpahis ei oikein vakuuta. Pääpahis siis tässä vaiheessa. Munattoman oloinen tyyppi eikä herätä lainkaan kunnioitusta osakseen. Titteli "Demon Lord" tuntuu lähinnä sarkastiselta. En sitten tiedä, onko eräällä G:llä alkavalla hahmolla vielä oma paikkansa tarinassa, mutta toivoisin että loppupeleissä sieltä tulisi jotain vakuuttavampaa pahistelijaa vastaan kuin tämä metroseksuaali.

Grafiikasta/Äänistä

Peli näyttää välillä täysin jumalaiselta kun taas aika-ajoin valjulta ja mitäänsanomattomalta. Ymmärrän kyllä miksi tällänen tyyli valittiin ja sopiihan se Zeldaan paremmin kuin hyvin. En kuitenkaan ole varma, että rankkaisin pelin visuaalisesti esimerkiksi Twilight Princessin ohi. Saa nähdä muuttuuko mielipide loppua kohti.

Musiikeista sen verran, että bossimusat ovat olleet pelin parasta antia ja aavikkobossin melodia oli jo varsin kovaa settiä. Myös siellä "henkimetsän" sisällä soi mukavan tunnelmallinen kipale. Temppeleiden teemamusiikista en sen sijaan ole ollenkaan samaa mieltä, sillä niissä ei ole onnistuttu ollenkaan. On ikävä todella hyviä temppeli-ambientteja tyyliin Ocarina of Timen uskomattoman tunnelmallinen Forest Templen musiikki.

Perinteisestä Zelda -teemasta ei ole kuulunut oikeastaan mitään. Säästetäänköhän sitä loppuun vai johonkin todella erityiseen kohtaukseen? Olisi kuitenkin kiva, että se edes jossain variaatiossa olisi pelissä.

Ehdin pelata eilen vesitemppeliä aika loppupuolelle asti. Ilmeisesti vain "bossiavain" puuttuu enää.

Arvaatte varmaan, että rakastan sitä paikkaa lattiasta kellariin asti! Kenties nautinnollisin ympäristö itselleni tähän mennessä ja temppelistä saatu esine on todella hauska. Ruoskalla on melkoisen tyydyttävää napata varsinkin pahanilman linnut ilmasta maan kamaralle ja antaa miekalla oikein isän kädestä!

Viikonloppuna ehtii varmaan taas pelailla enemmän, mutta tuskin vielä läpi menee. Sivutehtäviäkin kun aion tehdä ja nuuskia paikat oikein vimpan päälle. Mukavaahan se on tuollaisessa äärivärikkäässä fantasiamaailmassa tepastella kun ulkona syksy alkaa tehdä tepposiaan.

Itse yleensä vihaan kaikkia vesipaikkoja melkein kaikissa peleissä mut tää oli tosiaa poikkeus. Omasta mielestä ehkä pelin paras temppeli kaikin puolin :)

Ihan mukava myös nähdä että on muitakin jotka oikeesti tykkää SS:stä. Mun mielestä oli tosi onnistunu peli ja niin monet on haukkunu sitä että melkein jo luulin olevani ihan yksin mielipiteeni kanssa :D

Et suinkaan. Itse en ihan ole samoilla linjoilla 10/10-EDGEn kanssa, overworld kuitenkin on 3D-Zeldoista huonoin, mutta äärimmäisen tunnelmallinen peli silti kyseessä.

Varsinkin loppu on sen verran eeppinen ja sarjan faneja palveleva, että mitään negatiivisia asioita ei edes muista.

Ancient Cisternin bossi oli yksi parhaita temppelivastuksia missään Zeldassa. Uniikin tuntuinen mättö ja ruoskan hyödyntäminen teki siitä erityisen muistettavan. Tämä temppeli meni kyllä suosikkieni joukkoon heittämällä vaikka laskisi kaikkien Zeldojen luolastot/temppelit mukaan.

Aavikolla olen ehtinyt pyöriä jo jonkin aikaa ja kadonnutta laivaa pitäisi etsiä. Kaupungissakin olisi tekemistä vaikka millä mitalla... SS alkaa toden teolla nyt koukuttaa.

Luvassa esine ja lokaatiospoilereita.



Jatkoin eilen seikkailua ja selvitin tieni läpi hiekkalaivan, joka osoittautui fantastiseksi "luolastoksi". Lainausmerkit siksi, että paikka ei edes tuntunut perinteiseltä luolastolta/temppeliltä. Siinä mielessä siis vähän kuin TP:n jääkartano.

Bossikin oli aivan loistava ja rikkoi kaavaa "astu bossihuoneeseen ja mättö alkaa". Mittakaavaltaan yksi suurimpia Zelda-bosseja koskaan.

Kuola valuen olin hiekkalaivaan astuessa odottanut myös sitä jousipyssyä, joka on Zeldoissa kuulunut aina suosikkiesineiden listalle. Kun sellainen sitten arkusta paljastui, oli ilo ylimmillään. Ja juhlat muuttuivat vieläkin hilpeämmiksi, kun huomasin miten palkitsevan tuntuista jouskaroiminen Skywardissa on! Huomattava parannus TP:n vastaavaan, jossa siinäkin oltiin huikeasti edellä padiohjauksen tuntumaa käytettäessä jousipyssyä.


Viimeiset kaksi luolastoa ovat nostaneet pelin kurssia silmissäni entisestään. Esinearsenaali on nyt sen verran laaja, että uskoisin pelin olevan lipumassa sen ehtoopuolelle. Tunteja on laskuriin kertynyt jo tasan 35 ja sydämiä komeilee elinvoimarivissä 14.


EDIT:

Olipas mannaa palata tulivuorialueelle kun sai sniputella jouskarilla vihulaisia pitkän matkan päästä. Äärettömän tyydyttävää kun kielekkeillä kärkkyvät vihut putoavat tasanteelta ja pyörivät rinnettä alas pallona pitkän matkan ennen tuhoutumistaan. Sama pätee kilpien takana kökkiviin superläskeihin, jotka eivät edes ymmärrä mistä nuolisade sikiää ennenkuin moiset ihrakasat tipahtavat tatamia halaamaan.

Kuuluisaa toffeejäätelöä mansikkakuorrutteella, aijaijai.

Henkimaailman haaste oli tässä paikassa kipakampi kuin kaksi edellistä, jotka selvitin ekalla kerralla. Nyt meni vasta toisella. Toisellakin kerralla oli muutama todella läheltä piti- tilanne, jotka laittoivat pulssin hakkaamaan vähän normaalia tomerammin.

Lopetin pelin sunnuntai-illalta kun raivasin tien auki Fire Sanctuaryyn, joka on toinen tuliteemainen temppeli. Yllättävän nopeasti sinne pääsi kyllä, ei ollut ihan niin pitkää rumbaa kuin kahdessa edellisessä paikassa ennen uuteen luolastoon käsiksi pääsemistä.

Tämä peli on hemmetti vie platinaa!

Tosi mukavaa oikeasti kuulla tällaisiakin mielipiteitä tästä pelistä, itselleni kun Skyward Sword on tähän mennessä se paras pelikokemus tältä sukupolvelta. Okei no joo, aika sokeita Zelda-fanipoikiahan tässä muutenkin ollaan kun melkein koko elämäni olen viettänyt näiden pelien parissa ja pidän jokaista pelaamaani kotikonsoli-Zeldaa täyden kympin pelinä. Mutta kuitenkin, SS:ssä on ensinnäkin aivan törkeän lumoava art style ja jo pelkkä taivasteema onnistuu vangitsemaan mielenkiinnon täydellisesti. Jotain saattaa tosin kertoa jo se, että pidin TP:n City in the Skyta parhaimpana Zelda-luolastona ikinä ja Baten Kaitosien taivassaaret on 5/5. Ehkä mulla vain on joku sairas fetissi kaikkiin taivasjuttuihin... :lol:

Laitetaanpa vielä tämä (http://www.youtube.com/watch?v=w30RpzRG2bE) tänne.

HOLY SHIT.


Se mitä tapahtui Fire Sanctuaryn jälkeen... Sai minut kyynelten partaalle. Tämä peli on jotain uskomatonta. Juonellisesti sellainen Zelda, josta olen usein nähnyt päiväunia.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Menetin itseni ensimmäistä kertaa siinä vaiheessa kun Zeldas Lullaby alkoi soida. Toisekseen kun Zelda "uhrasi" itsensä uneen ja kehotti Linkiä herättämään tämän. Sleepyhead... Mä en kestä, mä en kertakaikkiaan kestä.  Se oli Zeldan oma jalo valinta, eikä mikään Ganondorf raahannut tätä avuttomana kristallin sisään. Se oli pentele vieköön Zeldan oma valinta.

Pystyin melkein tuntemaan salin ilman kun Link asteli ulos huoneesta vakava ilme kasvoillaan.

Ja Master Swordin puhkeaminen kukkaan koko komeudessaan... Ai että mitä hetkiä.

Loppupuoli lähestyy vääjäämättä ja se tekee minut surulliseksi. 45 tuntia olen kuitenkin jo saanut elää tässä maailmassa. 10 ensimmäistä niistä ei ollut ihan napakymppi, mutta sen jälkeen pelin kurssi on noussut tasaisesti. Viiimeiset 15 tuntia ovat olleet huikeita.