JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 711
Basaaripisteet: 2
Nykyään harrastan innokkaammin elokuvien tiirailua kuin videopelien pelaamista.
Luen myös peleistä enemmän kuin pelaan niitä.
Minun pelaamiseni oli pahimmassa kriisissä koskaan kun tapasin kihlattuni, puolitoista vuotta sitten. Jostain kumman syystä tuli muuta ajateltavaa.
...
Sitä arvostaa ihan älyttömästi että peli on alle kymmenen tuntia pitkä mutta siihen aikaan on panostettu sitäkin enemmän.
Todella tuttuja tilanteita ja erittäin hyviä pointteja. Olen itseasiassa miettinyt viime aikoina mitä pelaaminen minulle on käytännössä nykyään. Olen suhteellisen innokkaasti netissä pidemmälti joka päivä peliuutisten ja -keskustelujen perässä, ja innostun helposti tulevista peleistä ja odotan ja toivon joitain pelejä. Mutta itse pelaaminen rajoituu nykyään lähes aina lähemmäs retroa tai vähän panostusta vaativiin pelehin, ja aika on ehkä joka kolmas päivä pari tuntia. Ei vain meinaa riittää aika tai kiinnostus.
Suurin este melkein on että sellaiset pelit joita voisi pelata 15-30min tosta vaan ovat loppujen todella vähissä. Tämä voi olla syy miksi viihdyin VC:n MegaManin parissa hyvin ja pelaan melkein enemmän DS:llä nykyään. Pelaaminen on helppo lopettaa. On yllättävän suuri kynnys aloittaa pelaamaan Final Fantasya kun peliin pitäisi käyttää 2-3h sillä kerralla että siitä saisi jotain irti tai seikkailu peliä, kun tietää että siinä todennäköisesti menee tunti että löytää seuraavan savepointin tai että olisi päässyt edes hiukan eteenpäin pelissä.
On vain muutakin tekemistä ja kun on vielä tämä vakituinen ihmissuhde. Ei se oikein onnistu että alan pelaamaan töistä tullessani ja lopetan 22-24 aikaan illalla.
Huvittavinta melkein on että kun yhdessä vaiheessa mietin että pitäisikö alkaa suunnistamaan aikuisten oikeasti jonnekkin pelilehdistön alueelle vaikka huomatakseen että se ei onnistuisi, niin huomasin ajattelevani että se olisi varmasti todella hienoa puuhaa, mutta se pelaamisen määrä ja tahti tuntui lähes ahdistavalta
Eli olen paljon enemmän kiinnostunut peleistä kuin pelaamisesta. Ehkä pelifirman markkinointi voisi olla minun mieleen oleva työ.
Nyt kaiken *askan jauhamisen ja pohdinnan jälkeen voin sanoa että en ole enään HC-pelaaja. Mitä lähes suren Aikoinaan kun siitä sai niin paljon irti. Nykyään pelaan kun ehdin, ja peli on todennäköisesti vanha tai todella vanha, tai hyvin suppea.
Olen kyllä miettinyt että tämä voi johtua pelien suuresta määrästäkin. On niin paljon pelattavaa että ei tiedä mitä pelaisi. Pitäisi varmaan myydä joka ikinen peli ja pelilaite, ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Voisi keskittyä yhteen peliin eikä ajatella kuinka niitä pelejä on kasa laatikossa.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu