Pyramidhead
Vieras
Pelaan kyllä vanhoja pelejä erittäin mielelläni. Nykyään Virtual Consolen ansiosta vielä paljon enemmän kuin ennen. Aikaisemmin tuli pelattua vanhoja konsoleitani ja vanhoja PC-pelejä. Pelivalikoima oli tietenkin rajoittunut omiin ja kavereiden peleihin. Ei sekään tosin ihan vähän ollut. Nyt on kuitenkin jäänyt tuo itse laitteilla pelaaminen reilusti vähemmälle Virtual Consolen ansiosta. Virtual Console on kyllä niin loistava palvelu, että mielestäni se jo yksinään olisi Wiin arvoinen. PC:llä toki pelailen vieläkin vanhoja pelejä. Itse asisassa enemmän kuin uusia.
Emulaattoreille en koskaan ole lämmennyt, vaikka tulihan niitä jossain vaiheessa hieman pelailtua. Lähinnä kaverilla moninpelejä. Jotenkin pelaaminen ei todellakaan tunnu samalta, vaikka pelasinkin padilla. En pitänyt aiemmin emulaattoripelaamista kovinkaan moraalittomana, vaikka se pääosin laitonta onkin aina ollut. Niillä pystyi kuitenkin pelaamaan pelejä, joita ei ainakaan kovin helpolla ollut enää saatavilla. Nykyään asiat ovat eri tavalla. Pelejä saa taas ostettua. Minulta ei enää sympatiaa heru emulaattoripelaajille. Samaa waretusta se on kuin muukin.
Minusta vanhat klassikot eivät välttämättä vanhene vaan ne voivat vertautua ihan nykypeleihin. Varsinkin tiettyjen aikojen pelit. Esimerkiksi Super Nintendolla alkoi olemaan 2d jo huipussaan ja pelit olivat sillä teknologialla hiottuja. 3d:n alkuaikojen pelit sitten taas olivat usein hiomattomia. Ja se näkyi kyllä uskomattoman paljon muuallakin kuin grafiikassa. Oikeastaan on aivan järkyttävää kuinka paljon kontrolli keskimäärin huononi siirryttäessä 3d:hen. Se kertonee jotain siitä mihin kehittäjät keskittyivät. Uuteen teknologiaan sisällön sijaan. Valitettavasti tuo pitää vieläkin usein paikkansa.
Mutta klassikot ovat klassikkoja ajoista riippumatta ja niissä kyllä ne kontrollit ja muut ovat kohdallaan. Kyllähän osa peleistä on hieman vanhentunut monessa mielessä, mutta pääosin pelit ovat edelleen aivan loistavia, jos niille antaa mahdollisuuden. Osa vanhoista peleistä on jopa paljon parempia kuin nykyajan pelit. Ihan ilman nostalgiaakin. Tästä käy loistavana esimerkkinä vanhat kunnon seikkailupelit. Kyllä niitä nykyäänkin mutamia hyviä tulee, mutta edelleen ne aivan parhaat pelit löytyvät sieltä menneestä. Gabriel Knightit, Monkey Islandit, Broken Sword ja niin edelleen. No pidän nykyään esimerkiksi Phoenix Wrighteista todella paljon kuten myös uusista Sam & Maxeista ja kohta tuleva Zack & Wiki vaikuttaa todella lupavalta, että toivoa kyllä vielä on.
Aivan vastaavaa ei muissa genreissä ole tapahtunut, mutta kieltämättä muutama genre on alkanut menettämään hehkuaan. Esimerkiksi jrpg:t ja miksei länsimaisetkin ropet tuntuvat nykyään laadullisesti paljon heikommalta genreltä kuin ennen. Minusta myös autopelit ovat muuttuneet todella tylsiksi ja nykyään jaksankin pelata enää pääosin vain muutamia vähän mielikuvituksekkaampia arcadetyyppisiä pelejä. Seuraava ehdokas tällaiseksi genreksi minulle voisi olla fps-pelit. Jotenkin nykyään ne ovat muuttuneet siksi samaksi tylsyydeksi lähes kaikki. Poikkeuksia vielä onneksi löytyy, joten en aivan vielä uskalla sitä näiden pelien joukkoon listata.
Aihe: Maistuvatko wanhat pelit, eli oletko nostalgikko?
