Pelaajalauta

Mega Man on pelisarja, jonka ympärille kietoutuvat takuulla monen pelaajan rakkaimmat lapsuusmuistot. Itse olin näiden pelien ilmestymisaikoihin juuri oikeassa iässä. Pelasin osat 1 ja 2 jälkijunassa, mutta kolmosesta kutoseen kävin hakemassa pelit julkaisupäivänä Tampereen Game Housesta, jossa legendaarinen Kari Paviala ne hyllystä otti ja ojensi kuukausia säästämääni setelitukkoa vastaan. 50:n kilometrin automatka kotiin tuntui piinalta ja se aika selattiin ohjeita hurmoksessa: "aha, vai tälläisiä pomoja tällä kertaa... Ja miten hienolta näyttäviä kenttiä! Magnet Man! Vau!".

Kotona peli koneeseen, kaupasta mukaan tarttunut makeispussi viereen ja pelaamaan peli yhdeltä istumalta läpi. Ja seuraavina viikkoina sama prosessi toistui monen monta kertaa. Välitunneilla oli kiva keskustella erilaisista bossitaktiikoista kavereiden kanssa.

En osaa laskea, miten monta kertaa olen vetänyt osat 1-6 läpi. Eniten on tullut pelattua kakkosta ja kolmosta, jotka ovatkin suurimmat suosikkini tästä sarjasta. Jossain vaiheessa otin kellolla aikoja pelatessani kolmosta läpi. Tuon pelin kohdalla läpäisykerrat huitelevat takuulla viidenkymmenen tietämissä...

Piirtelin pienenä poikana kaverini kanssa erilaisia "valintataulukoita" ja tilannekuvia Mega Maneista. Hienoin oli jättimäinen valintataulukko, johon olin piirtänyt alkuperäisille uskollisesti kaikki osien 1-6 pomot! Olisi törkeän siistiä nähdä tuo teos nyt uudestaan. Tuo todensi, miten paljon minä näitä pelejä pienenä rakastin ja millä tavalla niiden hahmot ja maailmat mielikuvituksessani temmelsivät.

Kaivakaahan Lautalaiset tuota tulevaa MM9:ä odotellessa wanhat kunnon Mega Manit esiin: huidellaan läpi osat 1-6 ja katsotaan minkälaisia fiiliksiä irtoaa. Ja jos ei näitä omista NES:sille.... Keinoja löytyy aina...  ;)

Megaman 2 on eka videopeli, minkä ostin omilla rahoilla. :D

Kyllähän Megamanit tuli hakattua puhki aikoinaan ja mahtavia muistoja niistä on. Eniten olen pelannut kakkosta ja ykköstä. Muistan vaan kuinka helposti silloin loppujen lopuksi pääsi pelit läpi tarpeeksi pitkän tahkoamisen jälkeen. Nyt Powered Upissa olen aivan hukassa kentässä kuin kentässä lähes. :D

Ykkösen ja etenkin kakkosen soundtracki pyörii tasaiseen tahtiin pleikkarin kovalevyltä nykyään.

Ei ole aikaa osallistua tähän tempaukseen, harmi kyllä...
Itse olen vasta 16v, mutta Mega Man 2:sta tuli tahkottuna pikkulapsena NESillä päivät pitkät. MM1 on Virtual Consolessa ja MM3-6 on menty muilla keinoilla läpi. Aikamoiset kiksit sain kun kuulin että ysi elää sittenkin.

Minulla on kaikki Megamanit, joten vois porata läpi joka ilta yhden.

Itse aloittelen myöhään tänä iltana MM ykköstä... Saattaapi mennä läpi ennenkuin aamu sarastaa.  :)

Ei seiskaa tai kasia? :(

Powered Up on tällä hetkellä ainoa omistuksessani oleva Mega Man, joten heti kun PSP on ladattu, pääsen edes hetkeksi liittymään mukaan.

Jokaisesta Mega Man-sarjasta ainakin yksi pelattu, mutta kyllä IMO se eka sarja on vaan paras. X:ät ei taasen iskeneet yhtään, paitsi X5. Kyllähän noi ekat 6 vois tosiaan pelata ysiä odotellessa, mukava idea ;)

Ja siis hieman spoilaavia faktoja Mega Man 9:sistä

Spoileri (osoita katsoaksesi)

- Dr. Wily returns
- Story: Dr. Wily blames Dr. Light for robot master attacks
- various level hazards: lava, gravity-defying magnetic platforms, Mega Man clones
- attacks gained from Robot Masters: Galaxy Man’s Black Hole Bombs
- development handled by Inti Creates (Mega Man Zero, ZX, Battle Chip Challenge)
- controls: Wiimote NES style, just as you would expect it to be
- Rush returns
- 8-bit style was chosen to ‘please fans’
- 8-bit music
- 8-bit cut-scenes
- difficultly on-par with NES games
- return of classic enemies, as well as new ones
- Will Protoman be playable? “you’ll have to wait and see.”
- hopes in surpassing the quality of Mega Man 2

Joo onhan nämä "muutama" kerta läpäisty. Kakkonen on paras oikeastaan jo siksi, että se oli ensimmäinen sarjan pelini ja yksi ensimmäisistä omista peleistäni. Kolmosesta näin tietoa muropaketin takakannesta. Siis silloin jossain Korn flakes paketeissa oli NES peleistä mainoksia. Muunmuassa juuri Megaman sarjasta ja Star Tropicsista. Jotain pomovinkkejä siellä myös oli ja Megamania kiroava pomo :lol:

Maratooniin en jaksa osallistua, sillä edellisestä ei ole kauaakaan, enkä enää omista pelejä NES:ille.

X sarja on myös mahtava, mutta jo vähän väsynyt tavallaan. X-4 on todella aliarvostettu ja ainoa hyvä Megaman Sonyn vehkeelle. Helvetin hienot spritet, tarttuvat musat ja anime-välidemot :o

Hommatkaa.

Ykköstä tuli aloiteltua ja raivattua samantien tieltä viisi ensimmäistä bossia.




Elecmanin kenttä on aivan raivostuttava! En pidä yhtään niistä sähkösäteistä, jotka osuttuaan pudottavat Megiksen parikin ruutua alas. Samaten nuo kuvassa näkyvät vihreät sädettäjäpöntöt tekisi mieli potkia rautakengillä p*llun päreiksi!  Mokomat ovat megaärsyttäviä.



MM1 tuntuu olevan minulle ehkä se sarjan vaikein peli. Olen sitä suhteessa vähiten varmaan pelannutkin. Bossit ovat toki helppoja kun vasta-aseet ovat tiedossa, mutta esim. Elecman on täyttä helvettiä pelkällä busterilla räiskiessä...



Tukala paikka...  :lol:


Illalla jatkuu.

Eikö seiskaa tai kasia saa pelata?

Itselleni suurin osa Mega Man yleissivistyksestä on valitettavasti tullut X-sarjasta, mutta nes emulaattorilla on 1 ja 2 kokeiltu. Ei jotenkin enää  jaksanu pelata noita vanhempia, kun oli X-sarjaan ensimmäisenä tutustunut.

Äh, miksi ihmeessä muistin, että Powered Upissa olisi ollut ihan perus-Mega Man? Old Style olikin vain sama peli alkuperäisellä kenttäsuunnittelulla ja 4:3-ruudulla. . .
Minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista nostalgian tunnetta Mega Mania kohtaan, en muista yhdenkään kentän musiikkia ja jos en juuri olisi pelannut Powered Upia, en muistaisi yhtäkään pomoa mistään pelistä. Mutta oikeasti. . .

Alkuperäisen Mega Manin emulointi olisi edes hieman voinut ottaa mielen pois PSP:n tönköistä napeista. Miksei Capcom olisi julkaissut tätä DS:lle? DS Lite olisi niin hieno alusta hyvälle Mega Man-pelille: aivan kauniin loistavat napit, niin paljon nopeampi käynnistää, joten peliin voisi laittaa monta kenttää, jotta niiden ei tarvitsisi olla turhan pitkiä, joten yhden pomon voisi nujertaa mukavan nopeasti. Ja koska kentät olisivat lyhyitä, ei haittaisi jos niiden vaikeusaste olisi siellä vaikeammassa päässä. Edes turhaa 3D-grafiikkaakaan ei tarvitsisi Capcomin peliin tunkea, koska 2D on niin luonnollista DS:lle.

Noh, heihei PSP helou RockNES. ZX Advent'kin lähti tilaukseen, koska on aivan pakko päästä edes jotain Mega Mania pelaamaan DS:llä.

No toki saa. Ei tämä niin tarkkaa ole. Ja kuuluvat toki originaaliin sarjaan, ei siinä mitään.




Myös Icemanin kentässä tuli poikasena kiristeltyä hampaita (ja vähän nytkin  ;D). Legendaarisista katoilevista tiilistä en ole digannut koskaan. Ja lisäksi kuvassa näkyvä kohta on todella ärsyttävä, sillä liikkuvilta tasanteilta on erittäin helppoa tippua tyhjyyteen. Välillä tuntuisi tippuvan bugin takia, vaikka hyppy tuntuikin menneen kohdalleen. Haastetta on.



Kukas se siellä virnuilee? Kaikkien suosikkitohtorihan se (lukuunottamatta Andy Brownia, tietysti). Harmi, ettei ykkösessä näytetä Mega Manin kulkua Wilyn linnakkeessa. Uuden linnakkeen näkeminen oli aina hieno hetki, vaikka ne itseään pääkalloineen aina toistivatkin.

Tänään siis Wilyn kimppuun.

Mega Man yhdessä on jännä bugi, jonka ihmeen harva tuntuu tietävän. Jos painat paussia silloin kun ammus on vihollisen sisällä, odotat puolisekkaa ja otat paussin pois, ammus tekee vahinkonsa uudestaan kohteelle.  :)

Kakkosessa on kans homo bugi jos menet tikapuissa valikkoon niin Megis tippuu kun tulet sieltä pois.

Valikkobugihan on ihan klassikko? Ainakin muistaisin että se olisi ollut osissa 1-3

Missäs megamanissa oli sellainen kikka, että kun pidit kakkosohjaimesta pohjassa jotain nappia/nappeja (olikohan d-padista alas tjsp) ja hyppäsit rotkoon niin muutuit kuolemattomaksi ja pystyit hyppäämään melko korkealle?

Kakkonen se on tietenkin oma suosikkini, vaikka muitakin on tullut jauhettua aika paljon.

Ykkönen napsahti läpi. Hauska peli, mutta jotenkin tuntuu ehkä siltä, että olisi sarjan ehkä heikoin. Hyppy Mega Man 1:stä kakkoseen on merkittävä.


Jo Wily-linnan ykköskentässä riittää pähkinää purtavaksi. Piikkien yllä kiertelevät, ammuskelevat tasanteet ja niiden päällä hyppiminen vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Monet luovuttavat jo tähän!



Kärsivällisyys palkitaan kerrassaan upealla bossilla: keltaotus kokoaa itsensä palasista, näitä palasia täytyy pelaajan väistellä. Välillä saa mahdollisuuden upottaa hauleja sen heikkoon kohtaan.  Tuntuu aluksi vaikealta, mutta kuvion opittuaan sen muistaa hyvin.




Toinen kenttä on... jos nyt ei tylsempi, niin ainakin hieman iisimpi kuin eka.



Klooni-Megaman on ihan makee pomo, mutta hieman vesitetty tavalla, miten sitä vastaan on edullisinta otella. Idea on toteutettu hienommin Mega Man kolmosessa.





Kolmoskenttä on putkeakin putkempi. Siitä selvittyään saakin vastaansa kivasti kampoihin laittavan bossin, jota täytyy hivenen "tunnustella" ennenkuin siitä pääsee läpi.



Siellä se pirulainen luumuilee. Ei muuta kuin turpaan ja onnea! Lopussa kiitos seisoo.



Ja näin rauha laskeutuu Mega Man -universumiin. Ainakin siksi aikaa kunnes aloittaa kakkososan...

Heti aamusella pitikin sitten aloittaa oma suosikki, eli Mega Man 2. Ja voi pojat, on se vaan törkeän loistava peli. Heti kun pääsi kotoisaan valintataulukkoon nousi tunnelma kattoon. Näitä velikultia minä olen rökitellyt niin monen monta kertaa... Puhdasta nostalgiaa! MM2 tuntuu sarjan ensimmäisen osan jälkeen todella loistavalta, vaikkei sekään toki huono ole.



Tästä se nyt taas alkaa! Vaikeustasoksi otin tällä kertaa NORMALIN, koska niin on leppoisampaa pelata kuvakaappauksia jälkipolville napsiessa. Vaikeimmallakin asteella olen MM2:n toki pelannut monen monta kertaa läpi.


Vanha kunnon valintataulukko onkin saanut melkoisen kasvojenkohotuksen sitten ykkösosan! Pari vihulaista on tullut lisääkin. 


Melkeinpä perinteenomaisesti aloitan taas Mega Man 2:n pelaamisen Metallimiehestä. Se on todella hyvä bossi eikä kenttäkään ole sieltä huonoimmasta päästä.


Heti Metal Manin kentän alussa tuodaan pelaajan eteen yksi uudistuksista: energiatankki. Näillä voi tietysti tiukoissa paikoissa helpottaa elämää ja tuoda energiamittarin taas täyteen. Hyvä lisä niille, jotka eivät ole vielä näitä pelejä puhki pelanneet. Ja toki veteraankin voi joskus tarve yllättää.


Näitä hyrriä voi väistellä ja tuhota taidokkaasti saamatta osuman osumaa... Tai sitten voi vain kirmata niiden läpi ja menettää hitusen energioitaan!  Päätös on pelaajan.


Metal Man! Kyseinen vihulainen sovittaa omat hyökkäyksensä pelaajan tekemiin hyökkäyksiin, joten matsi on omintakeinen. Megis ja Metal Man pysyvät siis periaatteessa omissa "päädyissään" koko kamppailun ajan.  Metallimiehen heittämien sirkkeleiden väistely on todella kivaa ja tuntuu aina hienolta voittaa pomo ilman saatua vahinkoa.




Metal Manin kukistumisen jälkeen on Flash Manin vuoro todeta Mega Manin ylivertaisuus!


Pidän tästä jään peittämästä kentästä erittäin paljon, jo nostalgiankin takia. Flash Manin kenttä oli nimittäin ensimmäinen jota Mega Man 2:ssa aikoinaan pelasin.


Vaikka Megis kakkosessakin on isoja vastuksia, ei mukana ole onneksi mitään niin ärsyttävää kuin MM1:n hyppivä "puhelinrobotti", joka vie osumasta TODELLA ison kasan energiaa. Sitä rakastaa vihata.


Vaikka Flash Manilla onkin pelottavan tuntuinen kyky pysäyttää aika, ei tästä bossista ole juurikaan vastusta. Kunhan räiskii ja pitää huolen, ettei pomo juokse liikaa syliin.



Seuraavaksi vuorossa Woodman. Kentän musiikki on ainakin parasta tähänastisista, todella hyräiltävää matskua.


Reippaalla metsälenkillä on aina mukavaa eliminoida muutama robottilepakko!


8-bittinen grafiikka on sitten perhanan nättiä: katsokaa nyt tuonkin tulta syöksevän susirobotin suunnittelua! Kertakaikkisen kaunista.


Woodman on normaalilla vaikeustasolla kuuluisa pala kakkua kunhan energiaa on edes hieman, mutta HARDilla osumitta selviäminen taistelussa on lähes mahdotonta, koska puumies lähestyy kokoajan Megista eikä robotin yli hyppääminen taida onnistua.



Ja sitten Airmania kyykyttämään. Viskellään vähän puunlehtiä sen tuuletukseen, niin johan jäbä alta taantua.


Airmanin kenttä on mielestäni ehkä tylsin MM2-kenttä. Sarvet kasvattavat tasanteet hidastavat matkantekoa liikaa.


Bossin viskelemiä ilmanpyörteitä on todella hankala väistellä ja pelkällä busterilla räiskiessä pomo saattaa aiheuttaa vaikeuksia.


Tähän ollaan tultu: 4 robottia eliminoitu, jäljellä Quickman, Bubbleman, Heatman ja Crashman. Jätin siis pahimmat viimeiseksi!  Tästä seikkailu jatkuu myöhemmin...

Pelasin tuossa illalla pikaisesti Megaman 4:n läpi varmaan 1853:n kerran ja ilman ainoatakaan kuolemaa.  :P Nelonen jää ihan liian vähälle huomiolle, kun verrataan sitä kakkoseen tai kolmoseen, vaikka kyseessä on helposti aivan yhtä loistava peli... Kolmosen kanssa paras MM-peli. Aikaisemmissa osissa osa kentistä ja bosseista on huonoja, mutta tässä on päästy hyvään tasapainoon, eikä mitään MM2:n tyylisiä seinähomobosseja ole.

Kakkosessa ja kolmosessa on varmaan enemmän legendaarisia kipaleita, mutta MM4:ssä ei varmaan ole yhtään huonoa kappaletta koko pelissä.

Ja final bossin musiikki on aina yhtä kovis, vaikka on ehkä sarjan helpoin:

http://www.youtube.com/watch?v=yJMl36MqCww&feature=related (http://www.youtube.com/watch?v=yJMl36MqCww&feature=related)

Dr. Cossackin 3&4:n kentät ovat lemppareitani ja musiikki niissä ehkä parasta koskaan.

http://www.youtube.com/watch?v=e5PxDPFxpXI&feature=related (http://www.youtube.com/watch?v=e5PxDPFxpXI&feature=related)




Joskus kakarana luulin aina, että tuossa keskellä olevassa ruudussa on jonkun mustalaisen naama ja se katsoo sivulle.  Vasta paljon myöhemmin tajusin, että siinähän lukee "dr." , iso C-kirjain ympärillä ja muita viivoja sen keskellä. :lol:


Seuravana vuorossa vitonen.

Loistava thread! Mukava fiilistellä vanhoja megiksiä ja seurata niitä, joita ei koskaan läpäissyt.

Kolmonen on itselleni se paras Megaman ja sitä tuli hakattua ylivoimaisesti eniten. Kakkonenkin on helvetin kova ja sitä tuli kaverilla hakattu paljonkin.

Uusimmassa Gamereactorissa on muuten ihan mukava retrospektiivi vanhoista Megamaneista, kannattaa ilmaiseksi napata messiin.

Nautinnollinen eteneminen Mega Man 2:n parissa jatkui tänään illalla.



Bubbleman saa kunnian olla viides robo, jonka tässä pelissä tuhoan. Kiva, vesiteemainen kenttä.


Miinat pitävät tässä kentässä pelaajan varpaillaan. Pienestäkin osumasta se on kerrasta poikki. Mitään sikaärsyttäviä paikkoja ei tässä kentässä sinänsä ole, vaikka pelaajan liikkumiskykyä pienien alueiden sisällä testataankin. Nykyajan nynnypeleissä tuollainen musta miina veisi 10% energioista ja kaiken huipuksi viereen ilmestyisi tyhjästä "health pack" tai bullshit-suojapuku renegeroisi energian kantajalleen sekunnissa takaisin. Toista se oli lapsoset silloin joskus.


Makean näköisiä, jätti-robottikaloja. Melkein sääli, että ne täytyy tuhota.


Robottia, joka saa taiottua ilmakuplista vahingoittavia, ei voi kuin arvostaa. Tämä kamppailu on kiva ja reilun tuntuinen. Niitä parempia MM2:n bosseja, ehdottomasti.



No niin: nyt me puhutaan! Pahamainen Quickman testaa seuraavaksi Mega Manin kyvyt. Tätä pomoa pienenä kunnioitin, sillä sen arvaamaton liikehdintä tekee siitä vähän hankalan.


Ja millainen kenttä tällä robotilla onkaan! Pienenä en kyennyt sitä pääsemään melkein millään läpi ilman Flashmanin ajanpysäytys-asetta. Tuulennopeat "tulipalkit" tulivat aina pilaamaan muutoin päivän.


Siinä sellainen nyt on. Nykyään Quickmanin kentän pääsee ilman ajanpysäyttäjää suht vaivattomasti. Refleksit ovat siis kehittyneet. Tai peli on jo tuttu satojen tuntien pelaamisen jälkeen? Sekin kyllä voi olla syy...


Quickman ryntää heti säälittä Mega Manin kimppuun kun alkuvihellys kuuluu. Ja hän tosiaan on nopea kuin mikä. DIFFICULT-moodilla pelkän busterin varassa tässä saattaa olla hiven haastettakin jo...



Crashmanin on aika alistua, joten Heatmanin jätin suosiolla viimeiseksi. Ehkä siksi, etten diggaa tämän kentästä mitenkään erityisesti.


Tässä kentässä kiipeillään melkeinpä kokoajan ylöspäin. Nakkisormisempi saattaa turhautua, kun osuman johdosta saattaa tippua paljonkin alaspäin. Naskalina muutama "PELKELE!" kuului huoneesta kun tätä kenttää hiki hiuksissa väänsin.


Yhä yyyyyyylös yyyyrittäääää.... Välillä robottilinnut käyvät pommittamassa Megistä munilla, josta sikiää kymmenkunta pientä lintua. Raasulla robotilla ei ole näissä kentissä paljoakaan ystäviä: kaikki käyvät kimppuun kun sika limppuun.


Crashmanin kikkailut on yhden kerran jälkeen melko helppoa sisäistää. Tämä yrittää olla yhtä kova kuin Quickman, mutta ei onnistu tavoitteessaan. SEURAAVA!



Sitten viimeinen robotti vuoroon: Heatman. Bossinakin ihan haastava, mutta tämän kenttä on kenties kaikista vaikein MM2-areena (Quickmanin jälkeen) jos tässä vaiheessa ei olisi ITEM2:ta, eli "liitohärveliä".


Laava ja katosta tippuvat viher-robot tekevät alunkin aika hankalaksi. Ja vanhat kunnon katoilevat tiiletkin muistuttavan vähän myöhemmin olemassaolostaan...


Tuon tulipätsin yli pitäisi hiiviskellä katoilevien tiilien päällä. Vaihtoehtoisesti voi liitää sen yli lentohärvelillä ja sillä aikaa hakea kaapista yhden keksin.


Fireman on liekeissä, mutta Bubblemanin ase taltuttaa hänet alta aikayksikön: kolme kutia ja robojen hautuumaa kutsuu.




Kun kaikki kahdeksan perusrobottia ovat vain kaunis muisto Wilyn silmäkulmassa, tulee itse tohtori viimein esiin kohottelemaan silmäkulmiaan. Tästä alkavat tosimatsit!


Wilyn vakuuttava linna on melkoinen näky: pääkallo on varmasti mittatilaustyötä IKEAsta hankittu.


No niin: Dr. Wily stage 1!  Ja sehän tarkoittaa, että MM2:n soundtrack puhkeaa kukkaan. Tässä kentässä on ehkäpä se kaikkein tunnetuin ja pelaajien mielissä vuosi toisensa jälkeen soivin teema. Liian herkullista.


Ylös tässäkin kentässä kiipeillään lähes jatkuvasti. Pari kohtaa vaativat apuvälineittenkin käyttöä.


Uijui-jui! Ensin se jahtaa Megistä, sitten sen kanssa pääsee taistelemaan. Design tässä robottilohharissa on melkoisen hienoa. Oli todella jännittävää aikoinaan kohdata tälläinen bossi.



Sitten siirrytään linnakkeessa vaiheeseen 2. Wily on taas askeleen lähempänä.


Piikkien kokoa on ainakin kasvatettu kiitettävästi. Olisivat ne pienemmätkin varmaan hommansa hoitaneet...


Liitohärveli pelastaa jälleen.


MM2:n Wily-linnassa on peräti 2 heikkoa bossia, ja tämä on niistä toinen. Seinässä olevista palikoista muodustuu pieniä robotteja, joita tuhoamalla tavallaan tuhoaa koko alueen. Ei mitenkään hirveän hienoa...



Kolmanteen kenttään sitten vain. Loppuryminät senkuin lähestyvät.


Keltasävytteinen kolmas kenttä on tuttu pahamaineisesta "miinakujastaan", joka pienellä herpaantumisella saattaa muodostua todelliseksi murheenkryyniksi.


Liian suuria liikkeitä pitää välttää, mutta toisaalta liian vähääkään ei saa liikkua, muutoin joutuu miinan tuhoamaksi.


Kokonsa puolesta todella vakuuttavan näköinen kolmas bossi kaatuu helposti, kunhan nousee nopeasti hyökkäysvaunun päälle eikä jää taaemmalle ihmettelemään.



Enää yksi areena edessä ja sitten pääsee käsiksi Tohtori Viliin.


Tämä kenttä on siitä ilkeä, että se sisältää näkymättömiä reikiä maassa. Muutama kuolema tulee siis kuin huomaamatta. Myös bossi on erittäin, erittäin ärsyttävä ja yksi huonoimmista koko MM-sarjassa!


Ylöspäin kiipeämistä, sitähän MM kakkosesta tuntuu riittävän.


Tässä sitten bossi: seinillä nököttävät robot pitää tuhota. Hommaan käy vain ja ainoastaan Clashmanin ase. Jos olet sitä vähän tuhlannut, sinulla ei ole mahdollisuuksia.  Jos tulee yksikin huti, sinulla ei ole mahdollisuuksia.  Pelisuunnittelultaan todella onneton pomo ja vie MM2:n hetkeksi jyrkkään laskusuhdanteeseen.



Olemme pääkallonpaikalla, vihdoinkin! Aika unohtaa seiniin tarrautuneet raukkikset, nyt on tosi kyseessä.


Ensin, vanhan kunnon MM-perinteen mukaisesti, pitää nujertaa kaikki kahdeksan perusrobottia uudestaan.


Sitten Wily hyökkää kimppuun koko voimallaan, mutta laitos muistuttaa MM1:ssä nähtyä. Tässäkö todella kaikki?


Ei sittenkään! Tohtori pakenee ja siirtyy suunnitelmaan B.


Wily näyttää muuttuvan omituiseksi, vihreäksi Alieniksi! Ja tämä jakaa voimakkaita iskuja, kestäen itse todella huimasti osumia Bubble Manin aseesta.


Ahaa! Wily vain ohjaili robottia pimeässä huoneessaan. Nyt hän on kuitenkin taas nujerrettu.


Mega Man kävelee ja vuodenajat vaihtuvat taustalla. Joskus on kivaa olla sininen sankarirobotti.


Koskettava loppukuva. Mega Man on vihdoinkin ansainnut leponsa, vähäksi aikaa ainakin. Wilykin taisi päästä livahtamaan pois linnakkeestaan. Mutta vähän aikaa menee ennenkuin tämä saa uuden armadan robotteja kasaan.


Mutta se onkin sitten Mega Man 3:n tarina...

Eipä tässä tarvitse melkein mitään pelailla kun Epin selostukset tuovat tärkeimmät jutut esiin kuvien maustaessa taustalla  ;D

Wii kylläkin lähiaikoina tulossa kämppään ja ideana olisi ladata ainakin toinen Megaman VC:stä, jotta pääsisi itsekin vähän muistelun makuun, vaikkakin kolmosesta ja nelosesta onkin sitä kokemusta enemmälti. Noilla emuilla leikkiminen ei ole meikäläisen alaa, eikä sitä NES:ikään ikävä kyllä täältä löydy, joten saan näinkin vähiin tyytyä.

Hieno ketju tosiaan ja Epin kuvat ja sepostukset ovat mahtavia. Tulisi Virtual Consoleen kolmonen niin voisi sitä pelailla, nyt en halua nimittäin turvautua niihin muihin konsteihin. Ykkönen ja kakkonen on pelattu vähän aikaa sitten, joten en niitä jaksa räplätä tällä kertaa.

MM2:n seinäbossissa saa pari hutia anteeksi, kunhan käyttää ITEM1:stä apuna.
Hyvät selostukset, kiitos siitä.

Oisko jollain antaa Megaman 1:n Firemaniin jotain vinkkejä? Millään en keksi, miten sen tulipalloja tulisi väistellä, kun niitä tulee aina välillä useita tiheään peräkkäin. Joskus onnistun väistämään useammankin, mutta vain tippuakseni maassa palavaan liekkiin.

Ilman Icemanin vasta-asetta Fireman saattaa olla melko vaikea.

Jos sinulla on täydet energiat, ei kannata liikaa keskittyä väistelyyn, vaan ampuu runsaasti osumien ottamisen uhallakin. Tällä taktiikalla matsin voi voittaa niin, että itselle jää vielä energian rippeet jäljelle. Jokatapauksessa liekkien väistely on hankalaa, olen aina lähtenyt aggressiivisesti Firemania vastaan jos jääasetta ei ole hallussa tuossa vaiheessa.

..................

Ja ei muutakuin Megaman 3 eetteriin ja aloittamaan pitkästä aikaa läpipeluu. Arvelisin, että edellisistä kerrasta on kulunut aikaa neljä tai jopa viisi vuotta. Eniten pelaamani MM-peli koskaan.


Pelkistetty päävalikko. Ei erityisen hienon näköinen, mutta hoitaa tarkoituksensa. Poiketen MM2:sta, tällä kertaa ei ole valittavana toista vaikeustasoa, joten senkään kanssa ei tarvitse erityisemmin pähkäillä. Eikun menoks!


Nämä kaverit asettuvat tällä kertaa sinisen sankarimme tielle. Kolmosen valintataulukossa ei ole "sitä jotain" verrattavissa kakkoseen, vaikka hyvin samanlainen se toki onkin. Mega Manin seikkailu alkakoon tällä kertaa....


Topmanista! Siinä missä metallimiehestä oli MM2:ssa perinteistä aloittaa, on hyrrämies ollut minulle melkein aina tässä kolmosessa se ensimmäinen robo, jonka metallista päänuppia tavoitellaan. Ja se on MM3:n helpoin bossi.


Liukuliike! Vihdoin! Heti Topmanin kenttään päästyäni ilahduin, kun muistin tämän liikkeen tulleen Megiksen repertuaariin sitten kakkosen. Tämä on mukava lisä pelimekaniikkaan: kentissä pääsee etenemään paljon nopeammin. Ja luojan kiitos, Mega Man kiipeää nyt tikkaita huomattavasti nopeammin kuin kahdessa aiemmassa pelissä. Nyt ärsytyksen luojia on jäljellä minimaalisen vähän.


"luotikotilot" ovat vihdoin tajunneet olevansa robottiketjun häntäpäässä ja napanneet apuvälineitä tueksi. Topmanin kenttä on aika hyvä, ja siinä pääsee jo maistamaan kunnolla MM3:n ehdotonta laatua.


Topman toistaa itseään orjallisesti, eivätkä sen viskomat hyrrät ole kovinkaan vaikeita väistää. Mega Manin perusasekin vie pomolta hurjasti voimia.


Seuraavaksi pudotamme oksalta Magnetmanin. Kenttänä huomattavasti vaikeampi kuin edellinen, ja pomokin on hivenen haastavampi.


Ah, kentän teema on todellista musiikkia korville!


Jahas, tälläinen hiippari laskeutuu taivaalta ja ammuskelee laiskasti kohti Mega Mania samalla hypellen. Riittävästi kuritusta osakseen saatuaan päättää poistua vaivihkaa paikalta. MM3:ssa nähdään siis ensimmäistä kertaa Protoman. Myöhemmin sarjassa tälle annetaan lisää merkitystä ja syvyyttä.


Magneettimies kamppailee hieman samankaltaisella tavalla kuin Topman. Välillä tämä koittaa "imeä" magneetilla Megiksen itseään päin ja näin tuottaa vahinkoa.  Tästä päästään suureen kysymykseen jota lapsenakin tuli pohdittua: miksi kaikki muut robotit tuottavat Mega Manille vahinkoa tähän osuessaan, mutta itse Megis ei tee kenenkään naarmun naarmua kosketuksesta? Kaverini kutsui aina tätä sen takia "sekasikiöksi". En menisi itse niin pitkälle...


Hardman olkoon kolmos robo, jonka haaveet kaatuu. 


Viisi robottiampiaista jahtaa Mega Mania ja NES huutaa hoosiannaa, hidastaen ruudunpäivitysen dia-showksi! Se on hyvä syy ampua moiset itikat häiritsemästä. Vaikka en todellakaan jää niiden kanssa leikkimään, vaan rynnin miehekkäästi läpi muutaman osuman ottaen.


Muistatteko Super Mario Bros. 3:n lihansyöjäkasvit, jotka tulivat kosketuksesta putkeen esiin? Vihreissä pöntöissä vaanii hieman samantapaisia robottiotuksia.


Älä anna nimen hämätä: Hardman ei ole mikään kovis! Auttamattoman kömpelö kaveri, jonka nuijii maan tasalla mukavasti vaikkei Magnetmanin tussaria olisikaan kertynyt vielä matkaan.


Ja sitten Needleman. Nyt alkaa vaikeutua: tämä on tähän astisista selvästi vaikein vastustaja eikä kenttäkään ole helpoimmasta päästä.


Pitäähän sitä napata energiaa tankissa mukaan. Megiksen uskollinen apuri Rush-koira on jälleen valmiina auttamaan isäntäänsä.


Liukuliikkeellekin keksitään taas Needlemanin kentässä duunia. Sen lisäksi ajoituksen pitää olla kohdallaan, muuten piikit pääsevät niskan päälle.


Needleman on ilman vasta-asetta pirullinen: se on nopea, piikkejä tiheään viskelevä vastus, joka kestää busterin osumia aika kasan. Onneksi liukuliikkeen oikeaoppinen käyttö auttaa tässä matsissa paljon.


Väliaika, kahvia ja pullaa. Snakeman, Sparkman, Geminiman ja Shadowman jäävät perusvastustajista jäljelle....

VC:stä ostettu ykkösmegaman meni juuri läpi. Ensimmäistä kertaa itse asiassa ensimmäisen megamanin läpäisin. Icemanin kenttä oli kaikkein raastavin, juurikin nuo Ephramin mainitsemat liikkuvat "tasanteet" tuottivat muutaman kerran harmaita hiuksia. Ja jostain syystä myöskään katoilevat tiilet eivät ihan putkeen menneet. Lopparikin antoi vastusta sen verran että taisi noin 6 continueta siinä palaa. Vaikein pelaamani NES-megaman kyllä.

Epin tekstejä on kyllä mukava lukea, kun itse ei pääse kuin toiseen osaan käsiksi vähään aikaan. :)

minä taas ihmettelen epin tekstejä lukiessa että kuinka helvetin hyvä olen ollut sillon pikku muksuna kun noita pelannut.
mega man 2 mentiin läpi enkä muistanut mitään noista pää bossia edeltävistä pomoista joita epi sanoi tosi epäreiluiksi.

myös mega man 3 tuli joskus vuokrattua ärrältä.(jeps siellä joskus vuokrattiin nes pelejä, pleikkari sukupolvelle tiedoksi)
ja sen 24t vuokra ajan puitteissa vedin pää pomoon asti ilman isompia ongelmia.

nykyään turha haaveillakkaan pelaavansa kumpaakaan noin ilman että käyttää miljoona kertaa save statea.

Ei sitä vanhetessa häviä kuin kärsivällisyys. Skidinä sitä vain silmät loistaen nakutti kenttiä niin kauan, että ne myös menivät läpi. Eikä se pelaaminen loppunut minulla ainakaan Wilyyn vaan heti uutta putkea tulille.

God Hand oli pitkästä aikaa samankaltainen kokemus, eli vaikka hulluuden partaalla mentiinkin niin pakko se oli pelata läpi.

Perhana pitäisikö se pistää kymppi palamaan noihin Megiksiin Virtual Consoleen... pelejä on kyllä kesken vähän liikaakin.

Seikkailu kolmannessa Mega Manissa jatkuu. Sparkman olkoon viides nujertamani bossi.


Sparkmanin kenttä sisältää ainakin yhden tukalan kohdan, jossa ilman asiaankuuluvaa keskittymistä saattaa käydä kalpaten


Kun pelaaja astuu tasanteille, ne aloittavat saman tien vauhdikkaan matkan kohti miinoja. Tässä kohtaa menettää helposti muutamankin elämän.


Sparkman ei ole pomona kovinkaan vaikea. Se liikkuu hitaahkosti eikä tämän jakelemat ammuksetkaan ole erityisen nopeita. Perusaseellakin selätetty nopeasti!



Shadowmanin valitsin seuraavaksi. En ole pomosta ikinä hirveästi pitänyt, eikä kenttäkään herätä ainakaan meikäläisessä kauheasti mielenkiintoa.


Varjomies on siis tehnyt "pesänsä" jonkinlaiseen laavakenttään. Jotkut elementit muistuttavat MM1:n Fireman-tasoa.


Tässä kohtaa saa pitää varansa, etteivät taivaalta putoavat laskuvarjorobot tiputa Mega Mania laavaan. Ennen hyppyä seuraavalle alustalle ne voi kuitenkin houkutella esiin "aikaisin", tekemällä feikkihyppäyksen tasanteen reunalla.


Odotin Shadowmanin olevan vaarallisuusasteeltaan MM2:n Quickmanin luokkaa, mutta huomattavasti kesympi tapaus on kyseessä. Topmanin aseella muutama kosketus listii vastustajan.



Snakemanin vehreään kenttään matkamme käy.


Kentän mielenkiintoinen design tekee siitä yhden MM3-suosikeistani. Musiikkiteemakin on todella tarttuva.


Näiden jättiläisten ampuvat "pallot" eivät tee niin paljoa vahinkoa kuin olettaa saattaisi. Nyt alkaa huomata, miten Mega Manin kestävyyttä on lisätty, varsinkin sitten ensimmäisen osan.


Sneiiiiiikkkkkk! Needlemanin aseen piikit tekevät tälle kaverille kivasti vahinkoa. Snakeman ryntäilee kentän päästä päähän, mutta on melko hidas liikkeissään.


Viimeinen peruspomo! Se saa kunnian olla tällä kertaa Geminiman, joka tarjoaa erittäin muistettavan ja hienon kentän.


Protoman räjäyttää tässä kentässä Mega Manille auki kulkutien! Mutta ei puhu eikä pukahda.


Tässä kentässä Mega Manin pitää raivata tiensä läpi "kudun", jonka johdosta syntyy varsin jännän näköisiä otuksia...


Päätän neiteillä ja mennä läpi tämän pahahkon kohdan Rush Marinella. Kyseistä apuvalinettä ei juuri tule pelin aikana tarvinneeksi. Sääli, sillä se on aika kiva laite.


Geminiman jakautuu kahdeksi, mutta noin ennalta-arvattavalla taistelukuviolla pataan tulee ja kovaa. Ilman Snakemanin asettakin. Nytkös sitä sitten pääsee taas Wilyä jahtaamaan?


Mut..Mut... Mitä ihmettä tämä nyt on?! Sen sijaan, että vanha kunnon valkotakkinen gubbe tulisi esiin ilma-aluksessaan vattuilemaan, saammekin eteemme 4 uudenlaista maailmaa. Mitä ihmettä ne pitävätkään sisällään?


Kentän valittuaan kysymysmerkki luo ilmaan hypeä: mikä kumma siellä odottaa?


Nämä neljä maailmaa perustuvat kahdeksaan peruskenttään, jotka ovat tällä kertaa kyllä vaikeampia. Hyvä keino pitkittää peliä? Eittämättä.


Vihollisia, ammuksia ja vaarallisia rotkoja on lisäilty sitten "normaalien" kenttien. Vaikestaso ei kuitenkaan kuuhun nouse, sillä jotkut MM1:n peruskenttienkien paikoista olivat paljon, paljon ärsyttävämpiä.


WHAT A TWIST!? Wily on parsinut kaikki MM2:n perusrobotit taas toimintaan ja ne ottelevat auliisti uusintamatsin "taisteluhaarniskan" sisällä Mega Mania vastaan.  Todellista fanipalvelua, todellista pelin pitkitystä!


Ja näitä pirulaisiahan tulee vastaan vielä kaksi per kenttä. No eipä siinä mitään, hauskaa tappa vanha tuttu.


Ja sitten etiäpäin. Jäljellä on siis kolme vaihtoehtomaailmaa.


Needlemanin kenttään perustuva vaihtoehtomaailma on parempi kuin edellinen, minun mielestäni. Myöhemmin luvassa kiva Rush Jet- osuus.


Jos tämä olisi 2000-luvun videopeli, energiatankki tunnettaisiin product placementin takia ehkä Red Bullina...


Vihdoinkin tätä kivaa apuvälinettä pääsee kunnolla käyttämään! Matka on pitkä, ja vihulaiset ovat aiheuttamassa häiriöitä jatkuvalla syötöllä, mutta se ei tee tätä osuutta kentästä yhtään huonommaksi.


Vattumainen Airman on tässä kolmosessakin ikävä. Yllättäen Hardmanin nyrkkiase tehoaa parhaiten.


Ja sitten Crashman saa mahdollisuutensa revanssiin, mutta pian tämäkin on lyöty.


Tilanne tauolle mentäessä: 2 vaihtoehtomaailmaa jäljellä. Ja Wilyn linnake niiden jälkeen?

Onhan näitä Epin hehkutuksia ja fiilistelyjä varsin hauska lukea. Itse en ole pahemmin pelaillut Megaman-pelejä, mutta varmaan pitäisi  :)

Toinen Mega Man selvitetty, VC:stä tämäkin. Alkupomot mentiin järjestyksessä Metal Man, Flash Man, Bubble Man, Wood Man, Air Man, Heat Man, Crash Man, Quick Man. Kaikki läpi pelkällä busterilla ja kertaakaan ei tullut noissa kuoltua. Tiukimman vastuksen antoi tälläkin kertaa Crash Man. Kentistä Quick Manin kentän valosäteet tappoivat pari kertaa. Muuten tuli kuoltua kai kerran Heat Manin kentässä. Seinäbossissa tuli myös kerran heitettyä veivit. Luvattoman helppohan tämä oli ainakin ykköseen verrattuna. Continueita ei mennyt yhtään, ykkösessä niitä meni yhteensä toista kymmentä. Niin ja normalilla pelasin kyllä. :P Pitänee hardillakin jossain lähiaikoina läpäistä. :)

Kerran kuolit niihin häviäviin tasanteisiin Heat Manin kentässä? Bravo.

Quick Manin säteet sentään oli vielä viimeksi selkärangassa kun en kuollut kertaakaan. Ja siinä voi vielä huijata Flash Manin aseella jos siltä tuntuu.

Kolmonen on minullekkin "se" Mega Man. Muistan vieläkin sen kun sitä sai NESillä tahkota. Ehdottomasti parhaimpia pelejä mitä tuohon aikaan tuli pelattua. Oikeastaan vieläkin. Tosin, nykyään olisin varmaan aivan *usessa pelin kanssa. Nuorempana olin ihan ok pelaaja ja peli kuin peli meni läpi. Toista on nykyään...

Itse aloittelin tuossa ensimmäistä Mega Mania ja huomaa kuinka ennen tarvittiin paljon enemmän taitoa hahmon liikuttamisessa. Nykyään pelit eivät oli samalla tavalla "mekaanista" taitoa vaativia, kuin ennen.
Esim. IceManin kenttä on minulle pelkkää kuolemaa. Tai oikeastaan pääsen ihan ok alkuun mutta niiden ropellipahisten kohdilla kun pitää hyppiä niiden päällä, onnistun aina tippumaan. Tahkosin eilen sitä jonkin aikaa kunnes päätin ottaa tuntumaa hiukan lisää muista kentistä :) Muut kentät (ainakin CutMan, GutsMan ja BombMan) kun tuntuu olevan paljon helpompia ja niitä ei kummoisesti tarvitse tahkota.

Sekin on muuten sinänsä hassua että tämä ensimmäinen Mega Man on tuonut minulle pitkästä aikaa taas "pakko päästä pelaamaan" fiiliksen. Odotan sitä että pääsen päihittämään seuraavan kentän ja pahiksen. Nykyään kun fiilikset on lähinnä "voisi vaikka pelata" -tasolla. Saa nähdä kuinka kauan tämä into kestää...

Juurikin samat fiilikset minulla :)

Jep, vain kerran tuli noissa kuoltua. En muista miten paljon nuo muksuna piinasivat, mutta kyllä noihin taisi muutamat continueta aina silloin saada kulutettua. Aika useasti tuli myös "huijattua" item-2:lla. Nyt pidin kuitenkin semmoista linjaa, että huijaukset pidettiin mahdollisimman vähissä. :)

Ja joo nuo Quick Manin säteet. Pentuna pelatessa käytin aina Flash Mania noihin, sen takia eivät ehkä tulekaan ihan selkäytimestä. :P

Gamesradarin ennakko Mega Man 9:stä ja paljon ruutukuvia! (http://www.gamesradar.com/wii/mega-man-9-wiiware/preview/mega-man-9-exclusive-reveal/a-20080702154756565049/g-20080626165055938021)

Musiikkia Mega Man 2:sta...  8)

......................

Mutta nyt saatetaan loppuun Mega Man 3!


Kaksi vaihtoehtomaailmaa siis jäljellä. Eikun niiden kimppuun!


Geminimanin vaihtoehtomaailma ei ole mikään hirveän hankala. Voisin jopa sanoa, että vaikestasoltaan samankaltainen verrattaessa alkuperäiseen kenttään.


Kenttä pakottaa Rush Marinen käyttöön ja se jos jokin on siistiä!


En tiedä mitä kummaa on tapahtunut, mutta MM2:ssa törkeän helppo Flashman onkin nyt kolmosen uusintamatsissa varteenotettava vastus, jopa pahin kaikista vaihtoehtomaailman pomoista! Nyt kunnioitan sinua, Flash!


Kun Bubbleman saa sähköaseesta, on lopputuloksena MASSIVE DAMAGE!



Enää yksi vaihtoehtorundi, joten tätä kysymysmerkkiä ei tarvitse enää katsella. Onneksi näin.


Täällä saa todella olla varuillaan, sillä potentiaalia alas pudottajia vaanii joka puolella. Kenttänä sieltä hankalimmasta päästä tähän astisista.


Sitten hypitään pilkkopimeässä ison kuilun yli herkillä tasanteilla. Lampun saa toki korjattua hetkeksi - ampumalla sen rikki!


Woodman on sama nössö, puunlehtiensä takaa verhoutuva pomo kuin kakkosessakin.


Vielä tulimiehelle pataan, ja olemme käyneet kaikki vaihtoehtomaailmat läpi. Mitähän seuraavaksi tapahtuu?


Päävalikkoon ei vielkään ilmaannu Wilyä, vaan... Breakman! Salaperäinen robotti näyttäytyy jälleen.


Samaa vanhaa kuvioitaan toistava robo ei ole kummoinenkaan vastus. Vaikuttaisi siltä, ettei tämä haluaisi edes vahingoittaa Mega Mania...



Mega Man siirtyy Dr. Lightin laboratorioon ja siellä Megis saa kuulla huonot uutiset: Wilyn peräänhän tässä taas on lähdettävä!


Ilkeämielinen tohtori käy jälleen kerran näyttäytymässä Pelle Pelottomalta vohkitulla aluksellaan ja samantien suuntaa kohti uutta pääkallonpaikkaansa...


Hieno linna on jälleen väsätty. Mega Man aloittaa seikkailunsa tottakai kentästä 1.


MM3:n Dr. Wily castle 1 tuo yllättäen mieleen Mega Man kakkosen vastaavan kentän. Musiikki ei ole yhtä hyvää, kylläkään.


Kolmosen Wily-kentät tuntuvat hieman lyhyiltä. Johtuuko sitten siitä, että Wily-linnan ja peruspomojen välillä oli neljä vaihtoehtomaailmaa? Nautittavan lyhyitä rypistyksiä nämä silti ovat, eivät pilattu pitkityksellä.


Bossi: kaikki kilpikonnarobotit täytyy tuhota, sitten pääsee eteenpäin. Muistuttaa kakkosen Wily-linnakkeessa nähtyä pomoa, mutta tämä tuntuu paljon hauskemmalta.


Ammusvarastot Wily-kenttien välillä eivät palaudu, joten tarkkaavainen kannattaa aseiden käytön kanssa olla.


Robo-ampparit pitävät yhä Megiksestä niin paljon, että seuraavat tätä vaikka maailman ääriin. ÄRSYTTÄVIÄ pikku otuksia, sanon minä!


Hei, etkö ole tuttu jostakin? On se. Ykkösen wily-kentissä nähty palasista itsensä kokoava keltaotus tekee paluun 2.0 versiona, yhden uuden kujeenkin oppineena. Palikoiden väistely on tällä kertaa helpompaa, kiitos liukuliikkeen.


Olemme jo vaiheessa 3. Voi pojat, tohtori varmasti kalistelee kaapissa hampaitaan pelosta!


Energiatankkeja jaellaan melko avokätisesti, joten nakkisormisimmatkin saavat tänne asti sinniteltyään taas uutta toivoa.


Pienikin virhe ja liikkuvat tasanteet vievät pelaajaa kohti kerrasta poikki pelin laittavia piikkejä... I love pressure!


Tämä on kerrassaan upea bossi! Idea kopio-Mega Maneista on toteutettu juuri oikein: vain yksi kolmesta on oikea ja vain se ottaa vahinkoa vastaan. Tässä kuvakaappauksessa kloonit tosin pistävät originaalia Megistä pataan pahemman kerran. No, kaikki rakastavat inhimillisiä voittajia. Se olkoon tekosyyni.


Ei ole enää pitkä matka. Mitä odottaakaan kentässä 4?


Tämä taso on nopeasti käyty läpi, sillä sen varrelle on ripoteltu vain muutama vihulainen eikä reitti ole kovinkaan pitkä.


Tutun näköinen teleporttiputki. Teillä ehkä on aavistus minne se johtaa....


Aivan, peruspomot eivät uskoneet yhden selkäsaunan jälkeen vaan tulevat taas uudelleen vastaan. Wily älysi jälleen rakentaa kustakin vihulaisesta yhden kopion... Näiden lisäksi muuta bossia ei kentässä sitten olekaan.


Vihdoin ja viimein! Lopullinen pääkallonpaikka. Vai onko?


Ei tarvitse kuin hypätä alas ja lopputaistelu on valmis alkamaan.


Hyökkäysvaunullaan tömistelevä Wily älysi tällä kertaa rakentaa aluksen osumakohdan ylös, mutta Rush Jetin avustamalle Mega Manille hän on voimaton. Wily lentää ulos aluksestaan...


Mutta Wily onkin robotti! Oikea mies valkoisissa häärii vieläkin jossain pahanteossa! No tätä en olisi arvannut...


Viimeinen taistelu, aikuisten oikeasti.


Wily on ystävällisesti ripotellut loppuhuoneen edustalle hyötytavaroita Mega Manin poimittavaksi, jotta matsista ei suotta tulisi tohtorille liian helppoa. Moista reiluutta voi vain arvostaa.


Loppubossin ensimmäinen muoto. Wilyä ei vielä näy missään...


Ahaa! Tämä matsi alkaa olla tässä! Ja samalla koko peli.


Wily on nyt lopullisesti lyöty! Itselleni jäi 1 energiapiste, joten matsi oli eeppinen...


Mutta mitä ihmettä? Wilyn tukikohta alkaa sortua ja sekä tohtori että Mega Man jäävät isojen kivien alle!


Protoman ilmestyy kuvioihin ja pelastaa sinisen sankarimme kivenmurikan alta.




Mutta millaiset motiivit Protomania ajavat eteenpäin? Kohta seuraa suuri paljastus...


Protoman on Mega Manin veli!


Hienossa loppukuvassa Mega Man näkee taivaalla veljensä kasvot, kenties haaveilee tapaavansa tämän kunnolla jokin kaunis päivä. Taustalla tukikohtansa romahduksesta selvinnyt Wily puuskuuttaa viimeisiä vetelevällä aluksellaan karkuun, rakentelemaan jo uutta pääkallomajaansa...

Se oli Mega Man 3:n tarina! Olemme pelanneet NES-Mega Manit puoleenväliin.

Käväisinpä siskon luona vetämässä MM2 läpi, on se vaan aina niin hieno peli. Välillä jämähdin joihinkin kohtiin pelkästään kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan Megamanilla.

Vähän halvalta tuntuu tuo MM9:n musiikinkierrätys, mutta onpahan ainakin hyvää musiikkia. Toivottavasti Wily stage 1 MM2:sta palaa :P

Megaman 2 ehkä miun suosikki. Metal Man on niin...kova. Olisin melkein Megis 9:n takia ostanut Wiin.  ;) En kehtaa katsoa noita Ephin Megaman 3 kuvia.  :( Odottelen että tulee VC:een niin tuleepahan niitä parhauden kyyneleitä pelatessa eikä täällä lukiessa.

Tänään tuli "imutettua" Wiille kakkonen ja hetken ehdin jopa testaillakin ja johan siinä meinasi nostalgian aikaansaamat kyyneleet tulla. Oli kyllä valtaisa ilo pelata Megaukkelia pitkästä aikaa, varsinkin kun huomasin osaavani vielä pelatakin joten kuten. Kolme robottia (Metal, Wood, Air) on tullut mätettyä, eikä yhdessäkään kentässä tai bossissa ollut minkäänlaisia ongelmia. No ehkä se haaste nousee kun pidemmälle päästään.

Kauaa ei ehditä laakereilla lepäilemään, sillä nyt potkaistaan käyntiin Mega Man -sarjan jo neljäs peli. Tähän mennessä olin ehtinyt "kasvaa" sarjaan varsin tehokkaasti kiinni ja jokaista tulevaa osaa odotin kuin kuuta nousevaa.


Eli alkuasetelmassa Wily ei tällä kertaa ole rakentanut kahdeksaa pahisrobottia, vaan lähdetäänkin salaperäisen Cossackin kintereille.


Mega Manin kypärä on tyylikäs lisä pelin alkuvalikkoon. Diggaan.


Tällä kertaa nämä jannut on tuomittu epäonnistumaan. MM4:n valintataulukon musiikki on mielestäni ehkä sarjan paras.


Dustmanin kentästä alkakoon seikkailu. Viimekertaisesta läpäisystä on jo aikaa, mutta muistelen tämän bossin olevan aika helppoa kauraa, joten siitä on luonnollista aloittaa.


Juhuu, Megabuster! Tosin tämän takia tulee jatkuvasti pidettyä tulitusnappia pohjassa, jotta se olisi maksimaalisessa latingissa koko ajan...


Tietyiltä osin MM4:ää on taas helpotettu edeltäjästään. Nämä pikku apulaiset nakkaavat kentissä arpomalla hyötytavaroita Megiksille. Tässä minua muistetaan peräti energiatankilla!


Olin oikeassa: Dustman syö pölyä alta aikayksikön perusaseellakin.


Pääkallomiehen kenttään sitten seuraavaksi.


MM4 monipuolistaa sarjan kenttäsuunnittelua selvästi. Skullmanin kentässä on mm. alue, josta voi halutessaan noutaa energiatankin, mutta jos haluaa, voi jatkaa matkaa suoraan eteenpäin.


Energiatankkeja ja lisäelämiä jaellaan selvästi avokätisemmin kuin aiemmin. Parin kentän jälkeen huomasin kantavani mukana jo 3 tankkia ja omaavani peräti 6 lisäelämää.


Skullman on aika iisi, kunhan ei törmäile pomoon liikaa. Ja Dustmanin aseella helposta tulee todella helppo.


Luvassa vesikenttää. Mutta vetääkö se vertoja MM2:n Bubblemanille?


Vedenpinnan laskut ja nousut sekä lähellä kuumottavat miinat eivät ole se turvallisin yhdistelmä. Kenttä sisältää muutenkin pari tiukkaa paikkaa.


Jos tuo robottivalas ei tulittaisi minua äärettömän tehokkailla punaisilla ohjuksilla, jättäisin sen rauhaan. Se on niin upean näköinen ilmestys! 8-bit 4ever.


Diveman se ei turhia aikaile, vaan sukeltaa heti Megiksen kimppuun kun taistelu alkaa. Pomoon osuminen vie paljon energiaa, joten jo muutaman virheen jälkeen voi huomata olevansa pahasti alakynnessä.


Neljäntenä kumoon Drillman. Se tarjoaa tähänastisista vaikeimman kentän.


Ikäviä yllätyksiä ja piikkien alustamia pudotuksia tässä kentässä totisesti piisaa.


Kun vipuun osuu, mustaan tilaan muodostuu uutta maata. Mutta ylhäältä tipahtelee osumasta hurjasti energiaa ahmivia kiviä ja muitakin vihollisia lentelee ympäriinsä. Pelaaja saa siis keskittyä kolmeen asiaan yhtäaikaa.


Drillman vain kaivautuu ympäriinsä. Liikkeellä kannattaa pysyä koko ajan.


4 kaadettu, 4 jäljellä.

Aamupalaksi Mega Man II läpi. Välillä meinas tulla vaikeuksia kun keskittyi kuuntelemaan fantasista musiikkia liikaa   :)
DS:llä pelattaessa aika iso houkutus käyttää noita lisäapuja. Pitäisi kaivaa matolaatikko esille ja alkaa sillä tahkoamaan !

Täytyy kyllä pelata nuo muutkin osat läpi. Enpä muistanut että musiikin lisäksi itse pelikin oli näin hemmetin hyvä!

Onko sulla joku emulaattori? Minkä niminen ja mistä sen voi ladata? (muistari ja härpäkkeet löytyy kyllä)

Itse ainakin olen käyttänyt NesterDSää, jossa siis vasemmassa liipasimessa se himottava Rewind-ominaisuus
Pelasin muuten osat 1 ja 3 läpi, huonoimmista alotetaan ;)

e:
Taitaapi olla uusimmissa versioissa tunnettu nimellä NesDS. Sama ohjelma luultavimmin kyseessä.

Nämä rom-hackit (http://www.i-mockery.com/romhacks/megacrap/) vaikuttavat kyllä sangen...mielenkiintoisilta (http://www.i-mockery.com/romhacks/megafag/).

Licensed by Bryan.

Viteota. (http://www.dailymotion.com/video/x61ltv_mega-man-9-first-footage_videogames)

Namia musiikkia.

Paah aluksi olin innostunut 8-bittisistä grafiikoista, mutta nyt kun tuon videon katsoin, ei enää paljoa innosta. Noh minkäs teet kun Wiin tehorajoitukset tulee vastaan...

Mitä vittua

No tärkeintä, ettei pelattavuudesta tarvittu tinkiä.

Olen edelleen sitä mieltä, että Xboxin ristiohjaimen suunnittelija pitäisi nylkeä hengiltä.

Niin?

Wiihän on juuri loistava ratkaisu old schoolille Megamanille, kun mote saadaan vastaamaan suhteellisen lähelle vanhaa kunnon NES:n padia. Fiilis olisi aivan erilainen juuri jollain Boxilla puhumattakaan Pleikkarista.

Ja video upposi minulle hyvin, vaikkei siitä kauheasti näytettykään. Ihan tuli Megaman mieleen, mikä tällä hetkellä riittää tyydyttämään minut.

Eipä tietenkään kun ei tule Xboxille (jonkun piti se sanoa!). :)

Vihaaminen ei tarkoita sitä, että pitää faniittaa jotain muuta.  :) ;) :) ;)

Loistoa miten tuossa alkukuvassa kerrotaan kuinka jätkä muutettiin robotiksi, vaikka kuvassa näyttää siltä niinkuin se olisi vain heittänyt sinisen kalsariasun ylleen :D Ehkä aavistuksen liian pyöreät muodot näyttääkseen kovin mekaaniselta...

Itseltä löytyy NES-kasetteina osat kaks, kolme ja neljä, ja vaikka en ole viime vuosina välittänytkään pelailla niitä niin tämä muistelo oli ihan leppoisaa luettavaa :) Mie aina kyllästyn Megamanien pelaamiseen siinä vaiheessa kun robot masterit on löylytetty ja pitää nöyrtyä siihen pelin pitkitykseen ennen pääpahista.

Nyt on pelattu läpi 2,3 ja 4. Äsken tahkoin lävitse nelosen linnoitukset ja kyllähän se helkkarin hyvä peli oli. Varsinkin parempi liuku sekä megabuster lisäsivät peliin vaikka mitä, mutta toisaalta tekivät pelistä suhteellisen paljon helpomman, etenkin pomot olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aika helppoa kauraa. Myös energiatankkeja ja elämiä jaellaan varsin avokätisesti. Seuraavana vuorossa sitten MM5.

Pelasin emulaattorilla vähän ensimmäistä osaa. Lopetin kymmenessä minuutissa, kun ei vaan napannut. Testasin myös toista osaa, mutta mikäpä siinä olisi konkreettisesti muuttunut. Sama kohtalo.

Mega Manit ovat pelejä, jotka olisi pitänyt kokea silloin aikoinaan, että niistä saisi mitään irti. Tätä mahdollisuutta minulla ei koskaan ollut. NES:llä en Mega Maneja koskaan ole pelannut, enkä muista olenko tätä ennen edes emulaattorilla testannut. Jos olenkin, niin tuskin paria minuuttia kauempaa. Nyt pelit eivät tarjoa yhtään mitään, minkä takia jaksaisin ne läpi asti pelata. Tästä syystä tuleva yhdeksäs osakin kiinnostaa yhtä paljon kuin kiivin kilohinta.

X-sarjaa sen sijaan pelaa ihan mielellään, olihan X2 ensimmäinen kosketukseni Mega Maneihin. Äksät ole pelannut kaikki läpi neljänteen osaan asti (joista tosin X ja X3 valitettavasti emulaattorilla :() nuorempana. Uskon tosin, että vaikken X-sarjaankaan olisi tähän päivään mennessä tutustunut, maisuisi se silti alkuperäisiä paremmin. Ainakin itselleni SNES-aikaiset ja sitä uudemmat pelit ovat vanhenneet paljon miellyttävämmin. Tuota vanhempia pelejä tekee erittäin harvoin mieli pelata, jos niistä ei minkäänlaisia muistoja ole.

Älä yleistä. Tunnen monia jotka ovat pelanneet sarjan pelejä vasta aikuisina ja jääneet täysin koukkuun. Jos tasoloikat iskevät niin Megaman sarjahan on graalin malja.

En yleistäkään, puhuin nyt ihan omasta itsestäni. Ehkä vähän huonosti muotoiltu vaan tuo osa viestistä. Ymmärrän kyllä noita kuivalemiasi ihmisiä, ja kuka ties minäkin innostuisin enemmän, jos pelaisi muulla kuin emulaattorilla ja ajan kanssa. Salasanatallennussysteemi tosin ei tunnetusti ole se mukavin vaihtoehto.

Ja minä kun luulin että Icemanin kenttä repi hermoja ja vaati keskittymistä. God DAMN!

Toista osaa on nyt tullut pelattua Wilyn linnaan ja muistaakseni neljäs(?) kenttä olisi menossa. Hermot ovat muutamaan otteeseen olleet heikoilla jäillä, sillä enhän minä tätä taida kuin nuorempana. Varsinkin Quickmanin kentässä fiilikset tipahtivat aika pohjille, kun aina oli kiire. Lopulta päätinkin huijata ja käyttää Flashmanin ajanpysäytintä. Onneksi sentään hienot biisit keventävät tunnelmaa.

Keltanen paholainen hajoaa joka kerta samalla tavalla, matala hyppy, matala hyppy, matala hyppy, pitkä hyppy (kahden palikan ylitse), matala hyppy, matala hyppy, luoteja silmään luotia väistäen ja uudestaan.

Tehoaako tuohon jokin tietty ase paremmin vai onko sillä väliä?

Lätki Elecmanin aseella niin johan keltainen veikko alkaa katua syntymäänsä.

Sinappigolemi on kovis.

Tuolla mitäpelasit-ketjussa tulikin todettua, että lihasmuistista väistin ruudun sivulta tulevan ensimmäisen palan ennen kuin edes muistin mitä on tulossa. On se vaan tullut kovasti joskus pelattua näitä, mutta Megamannen sarjaa en ole pitemmälle pelaillut kuin NES-versiot, joista en ostanut kuin kolmoseen saakka kun ei jostain syystä miellyttänyt yhtään myöhemmät osat. Nelonen taisi olla vielä ihan ookoo, mutta sitten ei ollut enää mitää fiiliksiä.

Elecmanin ase ja pausen rämpytys?  ;)

Aika jatkaa Mega Man nelosta! Viidentenä robottipomona vastaamme astelee Toadman.


Tässä kentässä vesisade on ajoittain niin kovaa, että se vaikuttaa Mega Manin liikkumiseen tahmentavasti.


Muista: ammu sitä vasta kun silmänvalkuaiset välähtävät!


Jos Toadmanin pääsee loihtimaan happosadettaan, voi tulla ikävää jälkeä. Drillmanin ase kuitenkin pysäyttää moisen pelleilyn alta aikayksikön.


Brightman on luonnollinen valinta seuraavaksi pomoksi, koska saimme juuri vasta-aseen...


Niinkuin pelin edeltäjässä, tässäkin sammutellaan taas valoja. Ja pimeät osuudet yhdistettynä rotkoihin voivat olla ärsyttävä yhdistelmä.


Alhaalla odottaa pienen sydän kurkussa hyppelyn jälkeen energiatankki. Jälleen täysin vapaaehtoinen huone.


MM4:n yleinen linja pomojen suhtaan on, että ne ovat helpohkoja. Brightman ei tätä linjausta riko.


Enää kaksi roboa jäljellä, toiseksi viimeisenä kaadamme Pharaomiehen.


Juoksuhiekassa vaanivat robottiskorpionit eivät ole niin vaarallisia kuin luulisi, joten juokse ja ammu!


Kenttä on varsin helppo, sillä äkkukuolemapaikkoja ei oikeastaan tässä radassa ole.


Pharaomanissa on jo hiven kapinaa ja tämä onkin yksi MM4:n hankalista bosseista.


Siinä se on: viimeinen MM4-perusbossi. Tälle veikkoselle kärsin pienenä pojuna monta katkeraa tappiota. Mielestäni selvästi vaikein alkuvastustaja tässä pelissä. Nyt on aika maksaa potut pottuina ja sillit silleinä.


Itse kenttäkään ei ole mitään lastenleikkiä, siitä pitävät huolen alta pois kiirivät alustat.


Potentiaalinen paikka pudota alas. Tässä kentässä saa tosiaankin olla tarkkana.


Ringman on ÄIJÄ. Tätä kaveria kunnioitan.  Perusaseella räiskiessä hikipisarat saattavat nousta muidenkin kuin HeinZin otsalle.


Mistä näitä hulluja ja vallanhimoisia tohtoreita oikein tunkee? Jokatapauksessa, nyt olemme valmiita ottamaan ensiaskeleet Cossackin linnoituksessa.


Linnoitusarkkitehtuurin suhteen Wily saisi ottaa vähän oppia tältä mieheltä. No niin, asiaan...


Cossack-linnoituksen kenttä 1 on aika liukas. Musiikki on tosin todella hyvää, ja pistää kampoihin jopa MM2:n Dr. wily stage 1:lle!


Alkukentät lähes toimettomana seisseet Rush-apulaiset saavat taas näissä radoissa töitä. Hyvä niin!


Ensimmäinen Cossack-linnan bossi on aika iisipiisi, kunhan pysyttelee turvallisen matkan päästä hökötyksestä. Koje murskaa myös kentän maata pois.


Cossackin linnassa ei näköjään olekaan hirveästi osioita. Nyt siirrymme kenttä kakkoseen.


Tämä kenttä onkin oikein hyvä, ja haastettakin alkaa paikka paikoin löytyä.


Piikit vaihtavat paikkaa, mutta eivät sentään tapa Mega Mania yhdestä osumasta. Se olisi ollut vähän ikävää.


Tämä onkin loistava vastus: kuution sisään muodostuu "huone", jossa sijaitsee bossin heikko kohta. Rytmitykseltään hyvinkin omintakeinen - ja kiinnostava - matsi.


Rohkeasti kohti kolmatta rataa.


Tämä kenttä etenee omia aikojaan, joten se tuntuu MM-pelissä hieman erikoiselta. Ei kuitenkaan huono rata.


bossihuone häämöttää jo. Mitä Cossack on väsännyt iloksemme tällä kertaa?


Seinäkiipijät ovat kohtuullisen hitaita laiskiaisia, joten näistä ei sen kummempaa vaaramomenttia pääse syntymään.


Tämä linna on niin nähty.


Kentässä matka käy lähes kokoajan alaspäin.


Kahdessa ensimmäisessä MM-pelissä lisäelämä oli harvinainen näky. Nelosessa ei enää niinkään.


Cossack yrittää napata Megiksen pihteihinsä. Onneksi tämän rakentama kone on kohtuu kankea liikkeissään, joten tohtori C. on nujerrettu melko vaivatta.


Suuri twisti pelataan pöytään: joudumme sittenkin Wilyn linnaan! Cossack toimi siis pakon alla, ja moinen toiminta loppui heti kun Protoman kävi pelastamassa Cossackin tyttären Wilyn kynsistä! Melkoisia juonenkäänteitä.


Wily ilmeisesti luotti Cossack-kiristykseensä siinä määrin, että jätti tällä kertaa linnansa melko lyhyenlännäksi.


Luotikotiloita! Kymmenittäin luotikotiloita! Kentässä ei muita vihulaisia juuri näy.


Jaha, lisää näitä veitikoita. Bossinkin täytyy olla luotikotilo, muuten ei tyyli ei säily eheänä.


No niinpä tietenkin! Se saattaa näyttää valtavalta, mutta kaatuu ketoon melko helposti, eivätkä sen hyökkäykset/ammukset ole järin nopeita.


Ja ei muuta kuin vaiheeseen kaksi.


Tätä kenttää hallitsevat kylmät värisyvät ja eräänlainen ahtaus.


Jep, ahdasta todellakin on.


Vakuuttavan kokoinen laitos tarjoaa haastettakin. Megiksen pitää hyppiä tasanteelta toiselle, muuten bossin ampuvat pallot osuvat surutta, ja vievät ison tukun energiaa mukanaan.


Oho, pääkallonpaikalle tultiinkin yhdessä hujauksessa!


Jälleen, kaikki bossit pitää mennä vielä toisen kerran että oppivat tavoille.


Ja sitten bossia kehiin. Pääkallonhyökkäysvaunu on naurettavan helppo voittaa...


...Mutta sitten Wily tulee kehiin ja haastetaso nouseekin roimasti.


Wilyn B-suunnitelma ei varmasti tullut kenellekään yllätyksenä. Josko tämä nyt olisi se viimeinen matsaus?


Wily näkyy lopullisessa taistossa vain välähdyksittäin. Lisäksi tämä ampuu melkoisen tehokkaita valopalloja. Hieno musiikki soi ja tunnelma on varsin eeppinen!


Wily ei tappionsa jälkeen kauaa armoa anele, vaan pakenee yhdessä hujauksessa takaovesta!


Wilyn aluksessa on taas juuri ja juuri potkua pakenemiseen. Myös Mega Man singahtaa sinisenä viivana pois linnoituksesta ennen kuin...


Se räjähtää täysin maan tasalle ja samalla Mega Man 4 päättyy.

On muuten vaikea uskoa, että Megaman II kilpailee sekä parhaimmista että huonoimmista piipparimusista, mitä olen kuullut.

Peittäkää korvanne! (http://www.youtube.com/watch?v=d0YzW8eA6eY&feature=related)

Aika uskomatonta.

Come on!!! Olen sentään mennyt MM4:n läpi aikoinaan ;)

Ja se keltainen möykkykin oli MM1:ssä vain märkäläntti kun maltoin kiinnittää huomiota palikoiden rataan. Käytti sitä Elecmanin asetta tai ei. Tosin nyt hermoja kiristää klooni.... >:(

Se öööö salama-ase taisi tehota hyvin, toisaalta ei pelkällä busterillakaan mene kovinkaan kauaa jos osuu joka kerta.

Itse olen nyt MM5:sen Protomankentissä

edit: Ainiin, pitää vielä mainita että Ring Man todellakin oli kinkkinen... kunnes tajusia että samaa kaavaa toistamalla pelkkä megabuster hoitaa homman alle minuutissa. Matala hyppy renkaan ylitse kohti Ring Mania ja toinen poispäin Ring Manista heti perään. Sitten Megabuster laukaus päin vihollista ja hyppy ylitse, jolloin hyppäät suoraan toisen renkaan alitse, joka lähtee siis yläviistoon. Ja sama uusiksi kahdeksan kertaa.

Failed.

Additionally, we've got some news to report. First, Capcom has confirmed to IGN that Mega Man 1 and 2 will be coming to the Virtual Console soon. And second, Mega Man 9 will also release for Xbox Live and PlayStation Network respectively. No, it's not a WiiWare exclusive, but nevertheless, it's going to make an excellent addition to the libraries of all three consoles.
-IGN.com (http://wii.ign.com/articles/888/888041p1.html)

Luuliko joku oikeasti, että tuota ei julkaistaisi XBLA/PSN:ssa?

Ongelmana oli vain se, että kuinka se oli ensin "jee jee" ja sitten kun se paljastui että se saattaisi tulla pelkästään Wiille, se olikin yllättäen paska joka oltiin tehty Wiin rajoitusten mukaisesti. No nyt voit kuitenkin pitää siitä. :)

Mega Man on sellainen viipale klassista Nintendoa, että eihän Rocky tuota voi Boxilleen ostaa. Nintendo-grafiikat ja kaikki.

Epäloogisen ihmisen elämä on vaikeaa...

Kyllähän sen nyt alunperinkin tiesi, että se mikään yksinoikeus tule olemaan. Menitkö ottamaan tuon "Wiin tehot"-vitsin tosissaan? Noh, taisi se tuhiskin jotain siitä tuhahtaa, mutta ilmiselvä vitsihän se oli.

Kyse ei ollut nyt mistään julkaisualustoista vaan siitä, että alunperin kun kuulin 8-bittisistä grafiikoista, olin hieman innostunut. Sitten, kun ne grafiikat tuli todeksi, innostus laski. Mielummin pelaisin nykyaikaan päivitettyä klassista Mega Mania. Mega Man X:n upgradet ym. olisivat myös tervetulleita. Vaikka Mega Manien musiikit ovatkin 8-bittisenä mahtavat, silti kuuntelen mielummin niiden Rock arranged versioita. Joten olisi ollut mukava kuulla, mitä Capcom olisi tehnyt Mega Manin muusikille oikeilla soittimilla.

Enpä odottanut finngamerilta tätä, mutta ihmiset ne vain osaa yllättää. Niin positiivisesti kuin negatiivisesti.
Mega Manit tuli kyllä pelattua NES:llä aikoinaan ja jatkettiinpa jopa vähän Mega Man X:n kanssa SNES:llä. Soundtrackejä löytyy myös hyllystä. Kyllähän Capcomin pelejä mielellään pelaa (ja kuuntelee).

En tajunnut vaan tajunnut sitä. Vitsiksi liian paska :)

Ja se että sinun kommenttisi eivät koskaan yllätä, tarkoittaa... mitä?

No selvä vitsihän tuo oli, eikä edes huono sellanen. Itse ainakin hymähdin. Jotkut ei vaan tajuu.

Mä vähän jo luulin. Sony on ennenkin estänyt PSN pelien jakamista, jotka eivät käytä koneen "koko potentiaalia". Mielenkiinnolla kyllä odotan paljonko tämä myy milläkin koneella.

Mä ainakin ostan kaksi kappaletta.

360-version ostamista en edes viitsi ajatella koneen ohjaimen vuoksi. Mega Manin pelaaminen analogitatilla ei varmasti kovin mukavaa ole, saati sitten tuolla 360:n d-padillä.

Mutta pojat, tärkein kysymys kuuluu nyt: tukevatko XBLA ja PSN-versiot HD:tä ja monikanavaääniä??!!  :o

No totta kai. Eihän peli ole peli jos siitä ei saa 1080p resoa ja 7.1 ääniä. Näitä perusteluja ainakin ne pleikkapojat kovasti kertovat kun kysellään mikä konsoli on paras :rollaus: Tosin tuskin he tätä hommaavat kun ei tule BD:llä....

Totaalinen IMMERSIO! Ääni 3D mutta kuva 2D, päähän siinä räjähtää kun on ulottuvuudet sekasin!

Joku selitti jossain, että nuo chiptunesit eivät oikein toimisi monikanavissa?

Ja mikä vitun HD? Isommat spritet  :lol:

Nyt on 2-5 pelattu läpi ja kutonen aloitettu. Viidennen osan kohdilla alkoi jo vähän kyllästyttää kun samaa kaavaa toistetaan kumminkin todella rankasti, eikä 5:sen aseet muutamaa lukuunottamatta ole kovinkaan kummoisia. Pomot vaihtelivat helposta ärsyttävään ja kentät olivat aivan järkyttävän pitkiä. Kuudennessa osassa kentistä löytyy sentää vaikka minkälaisia salaisuuksia ja vaihtoehtoisia reittejä, kuhan jaksaa etsiä.

Todellakin :lol:

Mutta, nyt on ensimmäinen MegaMan selvitetty. On se hieno :) Ainoa missä meinasi hiukan palaa hihat oli MegaMan klooni. Mutta sekin taipui loppujen lopuksi. Mielenkiinto yhdeksättä osaa kasvoi hiukan lisää jopa.

Voisi aloitella huomena tai sunnuntaina toista osaa. Tosin eniten kyllä haluaisin pelata kolmatta ja neljättä osaa. Nämä kun ovat ne MegaManit mitä minä tahkosin aikoinaan.

Pureskelkaa hyvät ihmiset ennen nielaisemista!

Pilaatte vaan Megamannet jos kahlaatte niitä säkkikaupalla läpi hiki päässä.

Osien 1-6 läpi meneminen olisi minulle aivan liian suuri työtaakka, mutta ykkösen olen joskus ladannut Virtual Consolelle, joten sen voisin mennä vihdoin ja viimein kokonaan läpi. Mega Manit eivät kuulu peleihin, joiden parissa olen kasvanut, joten ykkösen läpäiseminen tuottaa varmasti tarpeeksi harmaita hiuksia.

MM9:n hankinta ei ole mikään itsestään selvyys, vaikka arvostankin rohkeaa audiovisuaalista linjausta.

Wat? Ne kyllä kestää sitä pelaamista varmaan sarjoista parhaiten. Pari kertaa vuodessa pitää vieläkin vetäistä kaikki putkeen ja joutaisi vaikka useamminkin.

Mega Man 9 matskua GT:ssä (http://www.gametrailers.com/player/36182.html)

No, näyttää ihan Mega Manilta. Mun puolesta olisivat voineet tehdä peliä varten uudet graffat. Kaunista 2D–grafiikkaa ei ole maailmassa koskaan liikaa. On Mega Man 9 silti tosi hieno kultuuriteko Capcomilta.

Sama, vielä kun ovat menneet yksinkertaistamaan kontrolleja johonkin Mega Man 1:n tasolle... Mielestäni slaidit sun muut toivat oman erinomaisen lisänsä Mega Maneihin enkä ymmärrä sitä miksi ne piti poistaa. Ehkä tietyt fanit eivät halunneet MMX:n kaltaista ketterää MM:a, mutta olisi ne NES-aikaiset "innovaatiot" saanut säilyttää aikalailla kokonaan.

Kait tuo tulee silti ostettua, kun hintaakin on vain sen 10€.

Eipä haittaa liu-un ja Mega Busterin puute ollenkaan. Yksinkertainen liikevalikoima pakottaa vähän innovoimaan noiden kenttien kanssa ja pomoistakin luulisi olevan hyvin vastusta tällä kertaa. Nuo varjo-Megikset oli hienoja :)

Slaidi oli ok, mutta lataus oli ihan turha ja paskasi koko pelin. Pelaaminen meni pelkäksi juoksemiseksi ja lataamiseksi. Kyllä se ohjaimen räimiminen oli se juttu :)

Slaidin työntäminen yleiseen kenttäsuunnitteluun oli ihan turhaa. Jonkun ahtaan kolon ohi slaidaaminen ei ole sen kovempi haaste kuin eteenpäin juokseminenkaan. Bosseja vastaan taistellessa siitä oli enemmän hyötyä, mutta ei se ollut mitään mitä ei voisi pelaamaan opettelemalla tehdä toisin.

Oon ihan samaa mieltä siitä että hyppy, juoksu ja räimiminen on riittävästi.

Megabusterissa oli sekin ärsyttävä puoli, että ainakin minä pidin KOKO AJAN tulitusnappia pohjassa, jotta se olisi jatkuvasti täydessä latingissa.  :)

Ei haittaa yhtään minua vaikka tämä MM1:n ja 2:n pelattavuuteen perustuu.

Toni puhuu asiaa. Hieman mietitytti ekaksi liu'un poisto, mutta MM2 on semmoista parhautta että oksat pois. Lataus kusi peliä kyllä jossain määrin. Pakko löytää se trailerin biisi jostakin...

Rempaisimpa muuten kuitenkin Megamanit 3-6 DS:llä läpi. Enää MM1, vaikka sen meninkin jo syksyllä.

Pitihän se ensimmäinen Megaman VC:stä ladata. Hieno peli, mutta paska versio kun tuntuu, että pelissä olisi bullet-time päällä jatkuvasti. Kaikki pomot sai perustykillä helposti matalaksi, mutta Elecman oli poikkeus. En kyllä millään keksinyt siihen oikeaa taktiikkaa, vaikka muistaakseni senkin pystyi jotenkin huoraaman ottamatta yhtään osumaa. Fireman oli myös aika vammainen siinä mielessä, että väkisellä tuli muutama lämä päähän vaikka miten hyvin hyppelit.

Satku puuttuu kakkosesta eikä ole rahaa ostaa lisää pojoja. Perseestä.

Minulla ei MM1:ssä VC:ssä tunnu olevan mitään poikkeuksellista ongelmaa. Vai oletko vain tottunut NTSC:n nopeuteen?

Fireman on kyllä hanurista. Siinä vain toivoi että ei saisi liikaa osumia, kun osumia tuli joka tapauksessa. Elecmaniin en paljon taktiikkoja miettinyt kun se ei tarvinut muistaakseni kuin noin 3 laukausta Cutmanin aseella ja se on siinä.

Joo ei Fireman ole paha, sillä sen voittaa vain seisomalla paikallaan ja ampumalla (oikeasti), mutta siinä kohtaa kun pitää Wilyn linnassa tappaa monta vastusta putkeen, se alkaa tuottaa ongelmia. En siis tappanut noita pomoja niillä erikoisaseilla. Paitsi sen Elecmanin :/


Vertaappa MM2:seen VC:ssä. Ero on aika selvä. Ilmeisesti MM1:sen konversio on vain huonompi.

Bjaa, enpä viiti MM2:n VC-versioon törsätä kun tuo aitokin on omistuksessa.

Mäpä törsäsin ja voi näitä muistoja. Peli on kyllä luvattoman helppo jos ei pelaa difficultilla (mitä se edes muutti pelissä?) ja jokainen masteri on helppo omistaa perus-aseella. Kentissäkään ei pahemmin haastetta ollut kun on tuo skidinä muutamaan kertaan vedetty läpi. Quickmanin kenttäkin meni ilman kuolemia ja ilman flashmanin asetta. Popit olivat tietenkin yhtä legendaariset kuin muistin ja ohjaus parempaa kuin ykkösessä.

Mahdoton tätä on mitenkään verrata muihin, kun Marion jälkeen se pelatuin peli kuitenkin minulla kyseessä. Ja on tämä paljon nopeampi kuin tuo VC:n Megaman. Ohjauksessa ei ole mitään lagia.


Tulisi jo se Megaman 9.

Jokainen vihollinen kestää kaksinkertaisen määrän vahinkoa.

Joo aloitin heti difficultilla ja johan tuli mielenkiintoa lisää peliin. Ei ole enää mitään epäselvyyttä onko tämä ykköstä parempi kun ei vaan pelaa sillä normalilla.

Aika verestää jälleen muistoja, sillä pelimaratoneistaan tuttu The Speed Gamers -ryhmä on aloittanut juuri 72 tunnin pituisen Mega Man -maratonin, jossa pelattavina on seuraavanlaisia pelejä:
-Mega Man 1-9
-Mega Man 64 (Legends)
-Mega Man Legends 2
-Mega Man and Bass
-Mega Man X-X8
-Mega Man X Command Mission
-Mega Man Network Transmission
-Mega Man Battle Network 3 Blue
-Mega Man Zero 1-4

Jos kiinnostus heräsi, niin pelailua pääsee seuraamaan muun muuassa klikkaamalla tätä linkkiä (http://www.thespeedgamers.com/).

Itse ainakin olen juurikin tästä maratonista kohtuu innoissani, sillä onhan pelattavissa nyt kuitenkin pitkästä aikaa sellainen pelisarja, jonka pelien mättämistä oikeasti jaksaa seurata tällaisten hikisten striimienkin kautta. Toisenlaistahan se on katsella esimerkiksi jotain Ocarina of Timen läpäisyä, kun eteneminen ei aina välttämättä ole kovinkaan vauhdikasta. Vielä kun näistä pelattavista Megiksistä aika suurikin osa on minulle lähes tuntemattomia, niin pakkohan tässä on silmä kovana välillä seuratta hyväntekeväisyyspelailun edistymistä.