Pelaajalauta

Tuleeko vuodesta 2018 sinisen mahtimiehen vuosi? Pommeja:

It's time to switch things up. Mega Man Legacy Collection 1 and 2 are coming to Nintendo Switch in 2018!  (https://twitter.com/MegaMan/status/937764981767991297?ref_src=twsrc%5Etfw&ref_url=https%3A%2F%2Fs9e.github.io%2Fiframe%2Ftwitter.min.html%23937764981767991297)

Get equipped with Mega Man 11, coming to Switch, PS4, Xbox One, and PC in Late 2018! (https://twitter.com/MegaMan/status/937762291415576576)

All 8 Mega Man X games are coming to Switch, PS4, Xbox One, and PC! (https://twitter.com/MegaMan/status/937759910116261888?ref_src=twsrc%5Etfw&ref_url=https%3A%2F%2Fs9e.github.io%2Fiframe%2Ftwitter.min.html%23937759910116261888)

http://www.youtube.com/watch?v=3aSC5A726f0

Switch on vanhoille klassikoille täydellinen alusta, ja olenkin jo pidemmän aikaa leikitellyt ajatuksella, koska pääsen pelaamaan lapsuuteni suosikkeihin kuuluvia pelejä uudestaan tällä Nintendon ihanaisella konsolilla. En tosin tiedä, ovatko Legacy Collection -porttaukset laadukkaita. Omistaako kukaan täällä niitä?

Puristit ovatkin jo ehtineet mankumaan MM 11:n graafista tyyliä flashpelimäiseksi. 8-bittisten Megisten ja X-sarjan ensimmäisten osien ulkoasu on omiin silmiini sen verran ikoninen, että mikä tahansa muu särähtää ainakin aluksi silmään.

http://www.youtube.com/watch?v=VI949Msniuo

MMLC 1 + 2 julkaistaan Switchille 22. toukokuuta. Tulossa täydellinen versio, joka sisältää kaikki nämä ihanat megikset yhdellä kasetilla, eikös? Tätä ei voi mokata.

Ja Capcom pistää tietenkin 400 megan MMLC 1:n halvimmalle Switchin kassulle (1 GB) ja kahdeksan kertaa kookkaamman toisen kokoelman latauskoodina fyysiseen versioon, jota ei todennäköisesti edes julkaista Euroopassa. Region free -laitteelle importtaus on onneksi helppoa, vaikka mietinkin miten järkevää tässä tapauksessa. Ehkä sen kannen silti vain haluaa hyllyyn, ja ovathan edes rakkaista rakkaimmat NES-osat kasetilla.

Mutta silti, kamoon.

Legacyt listataan nyt Nintendon eShopissa, ja molempien pelien hintalappu näyttää lukua 14,99. Yhteensä siis kolmekymppiä. Jos löydän tästä fyysisen importin n. 35 euron hintaan, niin harkitsen sitä, mutta muussa tapauksessa ostan Megikset digitaalisesti.

Switchin versio sisältää myös CPU turbo -moodin. Se nostaa ruudunpäivitystä niissä kohdissa, joissa alkuperäiset pelit muuttuivat diashowksi. Löytyy varmasti puristeja, jotka sanovat, että pelaa ne niin kuin on tarkoitettu ja koe alkuperäinen fiilis – mutta sen minä olen tehnytkin, jo kymmeniä kertoja. Niinpä tulen käyttämään tätä pelikokemusta jouhevoittavaa moodia, jos se nyt on tehty niin hyvin kuin oletan.

Niin pitkä aika kuuden ensimmäisen – ja legendaarisen – Mega Manin viime peluusta jo on, että väkisinkin jo odotan, miten vanha liekki leimahtaa ja tutut käskyt tulevat selkäytimestä. Jopa sellaisena kuukautena, kun peliajasta kilpailevat Tropical Freeze ja Hyrule Warriors.

Sitten on sellainenkin pieni fakta, että MM 9 ja 10 ovat minulle täysin uusia pelejä! En tajua miten, mutta niin se vain on.

PS4-versio oli ainakin ihan kuppainen ja pelit nykivät enemmän kuin nessillä. Muutenkin kokoelma oli aivan juosten kustu tehty, mutta pitänee varmaan hankkia uusiksi Switchille, koska tulee pelattua tällaisia paljon enemmän kannettavalla laitteella kuin isolla ruudulla. Megamanit ovat niin ajattomia pelejä, että aina voi aika ajoin uusiksi pelata kaikki läpi.

Alan taipua digitaaliseen näiden pelien kohdalla: kansi on aika ruma ja importti tulisi kalliimmaksikin, eikä fyysinen edes säästäisi Micro SD:ltä kuin noin 300 megatavua tilaa. "Pelaanpa yhden kentän taas" realisoituu yhdessä hujauksessa, kun pelit ovat aina käynnistettävissä nopeasti päävalikosta.

Vajaan viikon päästä: Mega Man 1, Bomb Man. Vapise, poika, kun MahtiMies kolkuttaa bossiovella. Vapise.


EDIT:

Ennakko-ostin tänään molemmat. Vaikka nämä ovatkin niin monesti pelattuja pelejä, odotan silti kovasti pääseväni jälleen käsiksi niihin – kun klassikoiden viehätys ja Switchin erinomaisuus alustana lyövät kättä, syntyy juuri tällaista hieman yllätyksellistäkin vetovoimaa.

Kaadoin eilen Mega Man ykkösen peruspomoista puolet. Sen perusteella sanon, että onpahan hienonhieno julkaisu!

Näitä on siistiä pelata taas pitkästä aikaa. Pelituntuma handheldinä tuntuu näpsäkältä, nämä pelit ovat kuin kotonaan Switchin 6,2" näytöllä. Puhumattakaan siitä, miten hyvin niiden rakenne sopii pienissä pätkissä pelaamiseen.

Foorumeilla puhutaan, että telakoituna peleissä olisi tavallista enemmän input lagia. Tunsin alussa, että jokin oli vähän oudosti, mutta pistin sen enemmänkin kohmeisuuteni ja Pro controllerin d-padin piikkiin, mutta kyllä kyseessä saattaa olla yksinkertaisesti hieman tavallista korkeampi viiveaikakin. Pitää pelata vielä lisää tarkemman tuntuman saamiseksi.

Rewind-ominaisuus on pelissä tissiposkia varten, ja minähän tosiaan käytin sitä jo, kun pelisarjan yksi ärsyttävämpiä vihollisia – bossiovien suilla vaaniva punainen lankapuhelinrobotti – tuli ja söi kolmasosan energioistani yhdellä osumalla. Megis 1 on muutenkin sieltä täältä raakile, ja siinä oikeasti näen kelaustoiminnon tekevän kokemuksesta paremman, erityisesti niille, jotka pelaavat peliä ensimmäistä kertaa.

Mutta en minäkään jaksa aina pro-pelaajaa leikkiä. Nielen tätä nykyä joskus kunniani, ja annan mukavuudenhalun ohjata päätöksiäni.


EDIT:

Eipä hätää: kun käynnistin eilen legendaarisen Mega Man 2:n, olin välittömästi pelissä kuin kotonani, ja kaikki hypyt napsuivat herkullisesti kohdilleen Megiksen liikkuessa kuin rasvattu salama. En tuntenut input lagin vaikutusta ainakaan siinä.

Voikin olla, että efekti asuu alkuperäisen Mega Manin pelattavuudessa, joka on ollut aina muistaakseni negatiivisesssa mielessä "liukkaampi" kuin hiotummissa jatko-osissa. Capcom pystyi nostamaan jokaisessa suhteessa laatukäyrää.

Ettekä muuten tiedä, miten leveästi hymyilin MM2:n aikana. Fantastinen peli, jota on taianomaista pelata Switchillä. Lisää voi fiilistellä vielä ohjekirjoilla ja kansikuvilla, jotka löytyvät gallerioista.

http://www.youtube.com/watch?v=v2PAI5JNAT8

Nyt on tunteet pinnassa.  :o Johtunee siitä, että pelaan parhaillaan wanhoja osia läpi. On vain niin hienoa, että Mega Man on taas täällä, ja tämän perusteella varsin vetreässä olomuodossa. Kolmekymppisellä robolla vaikuttaisi piisaavan vielä runsaasti potkua.

Lokakuun 2. Mitä vielä muutaman viikon sisään tulevalle syksylle paljastuukaan?

http://www.youtube.com/watch?v=LEgFPupCGLA

Herranen aika, peli näyttää ja kuulostaa ennakon perusteella unenomaisen hyvältä. Pliis, älkää mokatko tätä, älkää.

Itsekin ostin legacy 1:n tänään switchille.
Ykkösessä käytin rewindia ice manin ärsyttävässä hyppelyssä jossa jopa ne leijuvat tasot ampuu pelaajaa sekä tietenkin yellow devilissä.
Save statea tuli käytettyä turhan toiston vähentämiseen. Esim kahden ekan megamanin wily fortress kentät on helppoja pomoihin saakka joten jos otan pomolta turpaan niin ei minua kiinnosta taas uudestaan pelata sitä helppoa osuutta.
Se ei lisää muuta kuin turhaa toistoa jota on käytetty vain siihen, että nämä parin tunnin nes pelit olisi kestäneet pidempään.

Kakkonen oli ekan megamanin jälkeen suorastaan helppo, mutta kolmonen taas sai kiroamaan ja kunnolla.
Paikoitellen vihujen sijoittelu on melkein yhtä perseestä kuin ykkösessä ja samaa tasoa on vaikeustaso muutenkin sillä energiaa ja aseiden ammuksia ei paljoa jaeta.
Miksei tähän voitu ottaa sitä kakkosen normal / difficult valintaa?
En edes tajua miten kakarana pelasin tämän yhden r-kioski vuokrauksen aikana dr.Wilyyn saakka ilman, että ohjain edes uhkasi lentää seinään.

Oikeasti kyllästyin tuohon niin pahasti, että aloin käyttämään rewindia pomoissa ihan huoletta niissä kentissä jotka tuli niiden perus pomojen jälkeen.
Jumalauta ykkönen oli helpompi jos sitä keltaista kusipäätä ei lasketa.

Samalla tuli todettua, että sitä kakkos pakettia en kyllä osta, koska siinä ei ole rewindia eikä edes vapaata tallennusta.

Kolmonenhan on sarjan helpoin osa heittämällä kakkosen jälkeen. :lol: Ykkönen oli epäreilulla tavalla vaikea. Ihmeellisiä bugeja, ohjaus vähän kiikkerämpää ja hahmo saattaa hyvin helposti lipsahtaa reunan yli ihmeellisesti. Ice manin kenttä on erityisen kuuluisa siitä, että välillä vaant tippuu niiden lentävien härvelien tasoista läpi ja kuolee.

Tuli pelattua vaihteeksi kaikki 1-9 osaa läpi vähän aikaa sitten. Ykkönen on hiukan vanhentunut peli, jossa sarja haki vielä suuntaansa. Kakkosessa on elementit jo kohdillaan, mutta pelinä äärimmäisen yliarvostettu, kun sattui nyt olemaan monen eka Megaman. Wilyn Castlen kenttäsuunnittelu on umpisurkeaa ja lähes kaikki bossit siellä aivan luokattomia. Muutenkin asebalanssi on varmaan surkein koko sarjan historiassa. 3-4 osat ovat selvästi parempia peleinä, jos unohdetaan nostalgiset muistot. Kolmonen ja nelonen oikeastaan hioivat kaavat lopulta täydellisyyteen, vaikka suurempia muutoksia ei tullutkaan. Ohjaus, kenttäsuunnittelu ja musiikit ovat parhaiten tasapainossa. Ei vitosessakaan mitään vikaa varsinaisesti ole.

Kutonen on vähän aliarvostettu ja en itsekään niin välitä siitä. Vähän siitä haisee sellainen "tehdään nyt vielä yks" -meininki. Vaikka olen pelannut pelin monta kertaa läpi, niin en muista oikein mitään.  Megaman 9 ja 10 on tehty suoraan Megaman 2 -tyylillä ja otettu kenttäsuunnittelua kolmosesta ja nelosesta. Ysi on varmaan järkevästi ajateltuna sarjan paras peli, vaikka oma suosikkini onkin varmaan nelonen. Siinä ei ole ykkösen ja kakkosen tyylistä paskaa, eikä myöskään tunnu pikaiselta rahastukselta. Aika viimosen päälle tehty.

En kyllä muistanut kuinka hyvät musiikit Megaman kolmosessa on. Kuuntelin pitkästä aikaa soundtrackia, kun TK mainitsi nuo musiikit ja on kyllä järjettömän kova OST kauttaaltaan. Menee kakkosen ja ysin tasolle. Nelosessakin on hyvä, mutta ei kuitenkaan näiden kolmen tasoinen.

E. Ehkä ne ykkösen musiikit on myös samaa huipputasoa oikeastaan.

Viimeistelin tänään MM3:n sekä aloitin nelosen. Kolmonen on todennäköisesti tuntien perusteella eniten pelaamani MM-peli, muttei suosikkini. Pitkitysvaihe peruspomojen ja Wilyn linnan välissä mielestäni saa pelin laahaamaan verrattuna Mega Man kakkoseen, joka tiettyjä loppuvaiheen perseilyjä (bossi, jossa on monta ammuksia viskovaa robottisilmää seinissä) lukuun ottamatta hipoo täydellisyyttä. Uudelleenpeluu vuosien jälkeen ei muuttanut näiden pelien arvojärjestystä.

4, 5 ja 6 eivät tule niin lihasmuistista, ja teen niiden pomoissakin helpommin virheitä. Nämä uudemmat on sen takia jopa hauskempaa pelata nyt läpi, kun ei muista jokaista ruutua tai ajoitusta unissaan.

Nelosen valintataulukkomusa on eeppisyyttä, ja samoin viimeisen Wily-taistelun!

Tapasin piirrellä parhaan ystäväni kanssa lapsena omia Mega Man -valintataulukoita sekä ruutuja. Haaveilin niiden jonain päivänä taianomaisesti yhdistyvän, ja ikään kuin heräävän oikeana videopelinä eloon. Nämä ovat minulle – ja varmasti monelle muullekin – paljon enemmän kuin pikseleitä ruudulla ja chiptune-sulosäveliä äänentoistossa. Niitä pelatessani pujahdan aikakuplaan, eikä maailmaa velvoitteineen ole hetkeen olemassa.

Jeps, 1-4 ovat kauttaltaan ihan järjetöntä settiä täynnä. Nykyään tulee roppakaupalla retrohenkisiä pelejä, mutta kyllähän vanhojen Megamanien soundtrack on täysin omassa sarjassaan. Kymmenien vuosien aikana ei ole tullut oikein mitään vastaavaa.

Harmi vaan kun legacy collectionissa on taas tehty se perus moka musiikin kuuntelun kanssa eli biisi ei vaihdu seuraavaan kun vanha loppuu.
Ihan mielelläni kuuntelisin jokaisen soundtrackin läpi, mutta ei pahemmin napostele pahimmillaan 10-20s välein vaihtaa biisiä.
Äkkiseltään ei tule mieleen kuin bayonettat jossa pelin soundtrackin kuuntelu on tehty oikein.

Nyt on eka legacy kokoelma pelattu. Tuli kolmonen vedettyä vielä uudestaan enkä tiedä miksi se ei viimeksi sujunut sillä nyt meni ihan kivasti läpi.
Lopulta kaikissa muissa paitsi ykkösessä tuli käytettyä kaksi save statea joka kentässä. Eka oikean checkpontin kohdalla ja toinen ennen pomoa.
Tuolla tavalla haaste oli itselle sopiva. En koskaan nähnyt järkeä siinä, että jos pomoa vastaan käytät vaikka puolet ammuksista joita vastaan se on heikko ja kuolet niin seuraavaksi sulle ei ole enää mitään mahkuja, koska ammuksia ei saa takaisin.
Pakko hommata game over ja aloittaa koko kenttä alusta. Nes aikakauden pitkittämistä parhaimmillaan. Ei kun siis sitä aikaa kun pelit tehtiin rakkaudella vai miten se meni.

Samalla muistin miksi en kolmosta päässyt läpi yhden vuokrauksen aikana. No sen takia, koska viimeinen salasana annetaan ennen niitä doc robot kenttiä eli puolet pelistä on pakko vetää putkeen läpi.
Aika ei vaan riittänyt.
Nyt save statella tuosta typeryydestä pääsi eroon ja pelaaminen oli mielekästä ilman turhaa toistoa.

Tykkäsin jopa niin paljon, että ostin kuitenkin sen toisenkin kokoelman ja siitä on jo 9 ja 10 pelattu läpi. Noissakin pystyy pelaamaan samalla tyylillä, koska save state tallentaa vain edellisen checkpontin.
Ilmeisesti kasissa homma on jo tehty kuten kuuluu eli jos kentän jälkimmäisellä puoliskolla tulee game over niin peli jatkuu siitä.

MMLC 1 pelattu Switchillä. Vaikka tavallista suuremmasta input lagista kohkataan, en rehellisesti sanottuna kokenut sitä ongelmallisen suureksi – enemmänkin Pro-ohjaimen d-pad teki joistakin kohdista tarpeettoman hankalia. Vitosen ja kutosen tosin pelasin bussissa juhannusreissullani, ja se oli täyttä nautintoa alusta loppuun; Mega Manit on kuin luotu mobiiliin pelaamiseen (ei, ei mobiilipelaamiseen!!)

Ja kyllähän se totta on, että MM5 & 6 tuntuvat vähän mikrojämiltä. Ne eivät nouse missään kolmen aiemman tasolle, mutta eivät ole missään tapauksessa huonojakaan. Graafisesti varmasti NES:in upeimpiin kuuluvia pelejä, joista lehähtää rutiinisuorituksen tuoksu.

http://www.youtube.com/watch?v=BT1bo9KxtP0

Ostan todennäköisesti X-kokoelmasta ensimmäisen osan heti, ja jätän toisen puolikkaan odottamaan alennuksia. Mega Man X on hemmetin jees, ainoa pelaamani osa sarjasta. X2 ja X4 pistävät monien mielestä vieläkin paremmaksi.

Odotan kyllä todella innolla tätä MMX1-collectionia. Tuli tilattua jo fyysinen versio ennakkoon.


X1 on klassikko, mutta siinä ei vielä oikein osata hyödyntää uusia pelimekaniikoita kenttäsuunnittelussa niin hyvin ja muutenkin osa kentistä on vähän liian lyhyitä ja yksinkertaisia. Lisäksi että dash-ominaisuuden saa vasta lumikentässä, pakottaa käytännössä aina pelaamaan sen kentän ensimmäisenä. Vähentää uudelleen pelaamisen innostusta aika hyvin. Superhyvä, mutta Megaman 2:n tapaan yliarvostettu, kun sattuu olemaan nyt monen se ensimmäinen Megaman X -peli ja eivät ole muita osia läheskään niin paljoa pelanneet.

X2 on sarjan paras aika helposti. Monipuolisin, paras pelattavuus, paras kenttäsuunnittelu ja vihudesign. Musiikitkin vähintään X1:n tasoa, ellei jopa paremmat. Tähän ei mitään lisättävää. Jos pitäisi yksi Megaman peli pelata elämän aikana, niin se varmaan olisi Megaman X2.

X3:ssa on edelleen timantinkova pelattavuus, mutta kenttäsuunnittelu ottaa pahemman kerran takapakkia. Myös vihollisten vaihtelevuus on ihan murto-osaa verrattuna kakkoseen ja osa kentistä ihan lyhyitä ja tyhjiä. Myös salaisuuksien ja lisäarmorien etsimisessä on vähän turhan paljon kikkailua. Peli on kuitenkin täyttä kamaa edelleeen ja mielestäni parempi kuin X4.

X4 kärsii myös lyhyistä kentistä ja muutenkin pelin spritet ovat vähän liian isot, jotka vievät tilaa näytöltä ihan liikaa. Mutta pelissä voi ensimmäistä kertaa pelata kokonaan Zerolla, joten käytännössä pelin voi pelat läpi kahdella täysin eri tavalla, mikä on ihan kova juttu. Vaikeustaso heittelee välillä aika paljon.

X5-X6 yms. eteenpäin ovat totaalista paskaa, eikä niiden pelaamiseen kannatta hukata elämää. Erityisesti X6 ei ole pelkästään huono Megaman, vaan totaalista ripulia millä tahansa mittapuulla. X7 en ole edes pelannut, enkä pelaa. 3D-paskaa sotkettuna 2D-juttuihin ja olen lukenut että voi olla vielä huonompi kuin X6.

Olin jo ennakkotilaamassa Megaman X Collection 1:stä Xboxin Storesta, mutta ilmeisesti noita ei myydä erikseen, ainoastaan 1+2 -pakettina :lol:

Kunnon kusetus taas.

Mega Man 9:n perusteella (pelaan ysin ja kympin ennen seiskaa ja kasia graafisen tyylin takia) toinen kokoelma pelittää sutjakammin kuin ensimmäinen, sillä eron input lagissa huomaa, jos hyppii pelien välillä. Ysin Megis reagoi kuin rasvattu salama. Tiedä sitten, miksi Collection 1 kärsii tästä. Rewindin takiako? Eivät osat 1-6 epäpelattavia ole, mutta näin hienoista peleistä haluaisin toki parhaat mahdolliset versiot.

Moni listoittaa yllättäen juuri ysin sarjan parhaimmaksi tai top kolmeen. En osaa neljän kaadetun bossin jälkeen vielä siitä sanoa, mutta ilmassa väreili taikaa, kun pelasin minulle ihan uutta 8-bittistä Mega Mania. Muistan miten odotin tätä Wii-aikoina, mutta sitä en muista, miksi ihmeessä en koskaan ostanutkaan sitä. Ilahduttavasti myös soundtrack on ollut rinta rinnan sarjan parhaimpien kanssa.

Vähän yllättäenkin nautin paljon Mega Man 7:n alusta (viisi ensimmäistä pomoa). En muistanut, että tämä näin hyvä on. Grafiikka on jotenkin oudon... suurta, spritet ovat massiivisia, mutta silti pelillä on wanhan fanin silmää miellyttävä identiteetti. Tutut viholliset kiertävät kentissä kaikessa 16-bittisessä kauneudessaan ja musiikkikin on hyvää, vaikkakin unohdettavampaa kuin parhaissa NES-osissa. Pelattavuus on rautaa; aseet voi vaihtaa päätynäppäimistä, mikä on yllättävän iso juttu. Liuku ja perusaseen turbotus löytyvät, mutta muu kikkailu loistaa poissaolollaan.

Tuntuu myös, että MM7 kunnioittaa enemmän pelaajan taitoja reilulla tavalla, eikä tyydy vyöryttämään "instant kill" -tappoansojaan joka toisessa ruudussa, missä Mega Man 9 kunnostautui liiankin kanssa. Kympissä löytyi onneksi parempi tasapaino.

Tämä fiilis mielessä odotan loppuja kenttiä, kasia ja ehdottomasti ensimmäistä X-kokoelmaa, joka ilmestyykin jo muutaman päivän päästä.

Itsekin lopulta ennakkotilasin X-kokoelman, tietenkin Xbox One X:lle. Turkin storesta saa molemmat kokoelmat parilla kympillä, erikseen noita ei tosiaan saa ostettua. Capcomilla varmaan laskivat, että Xboxilla tuo kokoelma tulee kuitenkin myymään niin huonosti, että pakotetaan porukka ostamaan myös ne myöhäisemmät osat, joita kukaan ei muuten ostaisi.

Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, minkälaisia pelejä ovat. Ainoastaan ensimmäistä osaa olen joskus emulaattorilla pelannut, jolloin pidin etenkin seinähyppelystä ja liikkumisesta.

https://arstechnica.com/gaming/2018/07/a-quick-word-on-which-versions-of-mega-man-x-legacy-collection-to-get-or-avoid/

PS4 ja Xbox One -versiot parhaita, PC:llä resoluutiopulmia ja Switch-versiot hidastelevat enemmän kun alkuperäiset.

Pelasin äsken Mega Man X:n avauskentän, ja siinä oli kyllä kumman paljon tahmausta. Oletin, että ovat siirtäneet slow downin suoraan originaalista, mutta että pahempana. On se kumma, miten laadukkaan emuloinnin tekeminen voi olla näin hankalaa.

Gamexplainin arvostelussa sanottiin, että X kokoelmasta puuttuu myös save statet kokonaan.

Ensifiiliksiä:

- SNES-pelit tuntuvat raskailta pelata, joten Xbox-versiossakin on lienee samat input lag -ongelmat kuin muissakin versioissa. Capcom onnistuu ryssimään sen yhden ja ainoan asian, joka pitäisi ehdottomasti olla kunnossa.
- Mega Man X2:n sprite-grafiikat näyttävät upeilta.
- Kuin myös Mega Man X4:n. Mega Man X4:n musat kolahtavat myös täysillä. Pelissä on jotain 90-luvun lopun viatonta charmia, jota on vaikea pukea sanoiksi. Pelattavuus on kohdillaan eikä input lagista ole tietoakaan. Kentät ovat melko huonoja, koska voit käytännössä vain juosta ne läpi hakkaamalla lyöntiä ja dash-hyppyä samanaikaisesti. Bossit ovat taas välillä jumalattoman vaikeita ja niitä saa vääntää kymmeniä kertoja. Zerolla pelaaminen on mielekkäämpää kuin Mega Manilla.

EDIT: Mega Man X4:n laavakentän bossi on kyllä yksi suurimmista trial and error -kusetuksista, mitä olen ikinä pelannut. Täyttä random-kaaosta. Jokainen liike tapahtuu salamannopeasti, eikä niitä pysty lukemaan.

Tulipallospämmiä kuuluisi kai väistellä logiikalla ”kun tulipallo tulee ylhäältä, dashaa sen ali - kun tulipallo tulee alhaalta, hyppää sen yli”, mutta tulipallojen järjestys on täysin sattumanvarainen ja joskus niitä tulee putkeen kaksi, joskus kolme. On myös idioottimaista, että jääkentästä saamani jäähyökkäys ei toimi tähän mulkkuun ollenkaan. :lol: Muutenkin tuntuu, että 95% hyökkäyksistäni kolisee johonkin armoriin, samalla kun itse kuolen muutamasta sivalluksesta.

Se on myös fiksua suunnittelua, ettei ennen juuri tätä kyseistä bossia saa energiapalkkia täyteen. Melkein kaikissa kentissä on ollut energiaputeli ennen bossia, mutta tässä kentässä ei ole. MIKSI?!?

EDIT2: Taas kunnon haista paska -meininki (https://streamable.com/dlbax) ko. bossissa. Tuossa pätkän lopussa tapahtui pari kertaa täysin mahdoton skenaario, kun vasempaan reunaan tuli pystysuora tulipalkki, joka blockasi seinälle hyppäämisen ja samaan aikaan mulkero alkoi sylkemään tulta - ruudun ulkopuolelta, tottakai. Zerolla on mahdotonta hypätä liekkimeren yli, joten tuossa tilanteessa ei voi ottaa muuta kuin turpaansa, koska seinällekään ei pääse hyppimään.

Heti tämän jälkeen kuitenkin pääsin tuon tuuripelleilyn läpi. Kokeilukertoja oli varmaan ainakin 50.

Kaikesta huolimatta tykkään tästä pelistä ihan hitosti! Soundtrack saa verenpaineen nopeasti laskemaan, vaikka ottaisi kuinka turpaansa bosseilta:

http://www.youtube.com/watch?v=-191AYCHB0w

Eikä sovi unohtaa eeppistä Stage Select -biisiä:

http://www.youtube.com/watch?v=4dZL6oZTomY

Hienosti Capcom ryssinyt tämänkin julkaisun. Input lagi on melkoinen ja iski naamalle välittömästi, kun niin paljon tullut pelattua näitä pelejä.Hahmot tuntuvat liikkuvan tervassa ja hypt, dashit yms. lähtevät selvällä viiveellä, vaikka pelaisi suoraan switchin näytöllä. Tuli testattua kaverin homebrew-Switchillä emulaattorilla ja eron huomaa heti.

Sama juttu kuin ekassa Collectionissa pleikkarilla, eikä sitä koskaan korjattu. Mikä tässä on niin vaikeaa? Ei silti varmaan haittaa, jos ei ole pelannuy sarjan pelejä aiemmin.

Juuri tästä syystä hyppäsin suoraan X4:ään, jossa ei onneksi lagia ole. Ei noita SNES-pelejä pysty edes pelaamaan, vaikka mieli tekisi. Toivottavasti Capcom tekisi asialle jotain, mitä kyllä epäilen. Olisivat antaneet M2:n tehdä koko kokoelman, niin oltaisiin saatu laatujulkaisu.

Aikalailla just näin. X4 on periaatteessa aika heikko tekele ja sen kenttäsuunnittelu on huomattavasti aiempia osia huonompaa. Lyhyitä kenttiä, höystettynä äkkikuolemilla, jotka eivät hirveästi edes hyödynnä samalla tavalla liikkuvuutta kuin Snessin peleissä. Isot spritet tekevät myös kaikesta ahtaan oloista ja eritysiesti Megaman animeäänet rasittavat tärykalvoa. Joka hemmetin hypyssä sellainen 10 vuotiaan "äh"-ääni. Toisaalta Zero luo hieno vaihtelua sarjaan ja soundtrack, kuten sanoit, on täyttä kamaa ja auttaa jaksamaan.

Olen nyt melkein pelannut X4:n pitkästä aikaa läpi ja voisin melkein vannoa, että tässäkin on jonkin verran input lagia. En vaan voi vertailla, kun en omista alkuperäistä peliä enää, enkä muutenkaan ole tätä osaa niin paljoa pelannut, että kaikki lähtisi selkärangasta.

En todennäköisesti ole kovinkaan herkkä input lagille, koska pelasin parjatun Switchin MMLC1:n läpi ilman ongelmia. Kirjoitin, että Megis liikkuu siinä kuin rasvattu salama, kun taas MMLC2:n tapauksessa sanoin pelin tuntuvan paremmalta ja Megiksen liikkuvan kuin... rasvattu salama. Kyllä niissä eroa on, mutta niinkö paljon, että peli-iloni olisi pilalla? No ei.

Rehellisesti sanottuna MMX1:n pari ensimmäistä pomoa kaadettuani mietin, että joo, kyllähän tämä hidastelee, mutta nyt ei ainakaan input lagissa ole mitään probleemaa – ja sitten menenkin lukemaan aiheen, jossa sanotaan tämän kokoelman Mega Man X:n liikkuvan kuin satavuotisen laiskiaisen! Alankin tulla siihen johtopäätökseen, että minun ei juuri kannata aiheesta kritisoida, kun mitä ilmeisemmin olen näinkin helpolla tyytyväinen.

Tämä sanottuna on silti uskomatonta, että joskus kaksikymmentä vuotta sitten 450 mhz:n Pentium 2 emuloi näitä pelejä input lagin osalta parempina versioina, kuin mitä Capcom saa tänä päivänä aikaiseksi miljoonaa kertaa nopeammilla koneilla.

Voi jeesus tota X4:n viimeistä bossia. Pelasin varmaan neljä tuntia putkeen ilman tulosta. Kahdeksan bossin boss rush ja kolmivaiheinen last boss ilman mahdollisuutta tallentaa välissä - checkpoint sentään boss rushin jälkeen.

Ei mitään hajua, mitä viimeisessä vaiheessa pitäisi edes tehdä - kuolen sekunneissa. Kiinnostaa ihan helvetisti vetää käytännössä 10 bossia putkeen, että seuraavalla kerralla pääsen edes opettelemaan noita sekavia hyökkäyksiä.

Siltikin timanttinen peli. :lol:

https://twitter.com/SpawnWaveMedia/status/1037543266596671488

Pyhä sontaläjä! Aiemmin syyskuun 4. päivälle suunniteltu Mega Man 11:n deno lienee ensi yön tunteina todellisuutta, kun Nintendo Direct räjähtää eetteriin.

Olen valmis, niin valmis, SNES30-ohjaimeni kanssa. Peli vaikuttaa hyvin lupaavalta, ja yhtätoista jo pelanneiden hc-fanien positiiviset kommentit eivät helpota odotuksen tuskaa, joka ehkä maksimoituu demon myötä.

Tuli paukuteltua demo läpi. Pelin graafinen tyyli on kohtuullinen takapakki vanhoista nes ja snes -pikselipeleistä, vaikka pahempaakin toki nähty. Mutta muuten ei juuri varsinaisesti valittamista. Ohjaus tuntui samalta kuin aina aikaisemminkin ja oli ihan viihdyttävä pikku pläjäys. Demon kenttä oli yllättävän haastava normaalilla pelattuna ja bossi ei ollut vain kahden liikkeen toistoa. Menee kyllä ostoon.




Se on yks sarjan vaikeimpia varmaan. Erityisesti Zerolla kunnon työmaa.

Mega Man 11 on todella lupaava!

Kontrollit pelittävät kuin unelma, varsinkin SNES30-ohjaimen orgastisella d-padilla. Ihan kaikkia toimintoja nappien vähyyden takia ei voinut sijoittaa ohjaimeen, mutta tärkeimmät kuitenkin, eikä itseäni haittaa juurikaan, että aseita voi selata vain yhteen suuntaan. Iso plussa myös erilliselle Rush-näppäimelle, joka on maittava QoL-uudistus.

Huolimatta hidastuksesta ja aseita voimistavasta lisäjiposta pelissä tuntuu olevan myös mukavasti haastetta, varsinkin bossimatsissa, joka demon kentässä oli kolmivaiheinen: ensin Block Man ottaa mittaa Mega Manista perinteisemmin, sitten se muuttuu ja suuttuu, kunnes vielä henkitoreissaan aloittaa vihoviimeisen pommituksensa. Bossi on ilman uusia lisävoimia todella tukala, koska varsinkin keskimmäisessä "monsterivaiheessaan" se jakaa typerryttävän kovia osumia, jotka tuhoavat parista, kolmesta hitistä täydenkin energiapalkin. Onneksi myös bossien one-linerit on pidetty minimissä, eikä pelissä ole mitään Mega Man 8:n kaltaista pölpötystä taisteluiden aikana. Hyvä!

Harva asia on täydellinen, vaikka hypepäissäni saatankin saada sen kuulostamaan siltä: musiikki on alkuvalikkoa lukuunottamatta ainakin Block Manin kentässä ihan anteeksiantamattoman unohdettavaa lurittelua. Jos peli on Mega Man, siinä pitäisi olla helvetin hyvät musiikit. Piste.

Mega Mania on siis modernisoitu, mutta tämän demon perusteella mielestäni onnistuneella ja kutkuttavalla tavalla. Preorder on sisässä, ja siellä pysyy niin hemmetisti. Olo alkaa taas olla aika lapsenomainen.  8)

Onneksi hahmojen voicet saa säädettyä nollille.

Mikähän ois paras paikka ennakkotilata fyysinen versio pelistä?

https://www.videogamesplus.ca/mega-man-switch-plus-points-free-shipping-p-25838.html

Postasin tämän peliostokset ketjuun aiemmin: hinnaksi tulee n. 27 euroa, postikulut sisältyvät hintaan.

Miinuksena peliä pääsee pelaamaan tod.näk noin viikko julkaisun jälkeen.

EDIT: Hyvä vaihtoehto: https://www.365games.co.uk/nintendo-switch-games/mega-man-11-nintendo-switch-game--

Euroopassa Pleikkarille ja Xboxille ilmestyy aika makea special edition NES-tyylisine pahvibokseineen.

Digittäjille luvassa hubaa huomenna, me importtaajat joudumme vielä odottamaan tovin. Ehkä Videogamesplus laittaa pelin jo tänään postiin.

Saapui juuri sopivasti viikonlopuksi.  :)

EDIT: Nautiskeltuani pelistä kolmen bossin verran, ja läpäistyäni nuo kentät yhä uudelleen ja uudelleen vain riemun vuoksi, voin vain toivoa, että tämä peli myy riittävästi oikeuttakseen jatko-osan. Puhdasta juhlaa vanhan liiton Megaman-fanille, pelillä, joka jotenkin muistuttaa enemmän osia 1-6, kuin 7-8, huolimatta semimodernista ulkokuoresta. Ehkä mittasuhteet tekevät sen? (Megaman on tässä saman kokoinen suhteessa ympäristöön kuin NES-osissa).

Jotkut QoL-tavarat ovat myös oikeasti käteviä, kuten Megabusteria automaattisesti jatkuvasti lataava päivitys, jonka aktivoin saman tien. En ole ainakaan ensimmäisellä kerralla liian nipo osien kanssa, sillä myöhemmin ehtii pelata kenttiä puhtaalla tavalla. Mainiota on myös se, että haastevalikoista pääsee käsiksi mihin tahansa bossimatsiin (myös välipomot), johon on jo pelissä edennyt. Näin voi ennen revanssia harjoitella ja kokeilla eri taktiikoita tarvitsematta ravata kenttää uudestaan läpi.

SO GOOD.

Nyt vasta huomasin, että tullut nettiin tarkempia speksejä Megaman Collectioneiden input lageista. Yli KOLMINKERTAINEN verrattuna alkuperäiseen. PS4-versio vielä kaikkein huonoin. Siihen kun vielä päälle lisää television omat lagit, jotka voivat olla joissakin malleissa melkoiset, niin ei ihme jos hyppiminen tuntuu jähmeältä. Täysin naurettavaa pelleilyä Capcomilta, eivätkä viitsi edes korjata kuntoon. Tärkein mahdollinen asia vedetty suoraan persereikään.

Sitten vielä jossain kaiken maailmaan homogaffeissa ja netin eri foorumeilla yms. jotkut selitteli, etteivät huomaa mitään lagia.

Klassinen kikka myös, että fyysisessa versiossa Switchillä MM Collectionissa eivät ole jaksaneet laittaa kaikkia pelejä kasetille, vaan osa pitää ladata erikseen latauskoodilla. Kyllähän ne nes romit vie varmasti niin paljon tilaa. Kyllä Capcomilla osataan kunnioittaa vanhoja pelejään.

Mega Man Zero -kokoelma on myyty loppuun melkein joka paikasta. Ensimmäinen erä fyysistä versiota on varmaan ollut hyvin pieni.

NS-versiota Löytyi onneksi kuitenkin vielä Konsolinetistä (https://www.konsolinet.fi/product/24585/megaman-zero--zx-legacy-collection-switch). Saavat ilmeisesti tällä viikolla peliä varastoon. :) PS4-versiotakin löytyy suoraan hyllystä.

EDIT:

Konsolinetistä tuli juuri maili, joka kertoi toimituksen viivästyvän ainakin ensi keskiviikkoon. Toivottavasti TK saa oman kappaleensa tällä viikolla ja pääsee kertomaan ensifiiliksiään.

Myöhästykö TK muuten sullakin Mega Man Zero -kokoelman toimitus? Mulle kilahti hetki sitten Konsolinetistä maili, että ovat postittaneet sen.  :)

Joo, myöhästy. En kyllä oikeastaan enää muistanut koko pelin julkaisua, että ei sen väliä.  :lol:

On kyllä MMZ1 tykkiä kamaa ainakin viiden ensimmäisen tehtävän perusteella. Bossidesignille iso peukku. Niin tyydyttävää opetella pääkkien metkut, ja pelata kerta kerran jälkeen aina vähän taitavammin. Kunnes lopulta kaikki naksahtaa kohdalleen. Ai että.

Välillä oma ahneus kuitenkin nostaa rumaa päätään, kun tajuaa pomon heittävän veivinsä yhdestä osumasta – mutta hosuminen voi kostautua kalliisti, kuten tästä opettavaisesta videostani käy ilmi:

http://www.youtube.com/watch?v=JDlHl0dER3o

Mutta onhan se selvää myös, että ylimääräiset tallennuspisteet ovat todella suuri helpotus pelaajalle, joka tutustuu näihin ensimmäistä kertaa. Juuri niiden ansiosta vaikeustaso ei pääse turhauttamaan, vaan haasteen ottaa mielellään vastaan. Tehty kuitenkin oikein, kun save-assist on vapaaehtoinen. Puristit saavat halutessaan alkuperäisen kokemuksensa yhä.

En myöskään usko kenenkään löytävän input lagista nokan koputtamista. Todella reagoiva peli. Litellä pikseligrafiikat näyttävät myös hienoilta "puhtaina", ilman filtteröintiä.

Iskin juuri Zero 1:ssä Hidden Phantomin maihin. Hyvä hemmetti, mikä bossitaisto! Menee varmaan Top femmaan kaikista sarjan peruspomoista. Tämäkin tuntui parin ensimmäisen yrityksen aikana epäreilulta ja jopa vähän randomilta, mutta pikkuhiljaa ymmärsi milloin väistöt pitää tehdä, ja milloin on paras aika hyökätä. Tämä rankataan ilmeisesti yhdeksi Zero-sarjan vaikeimmista bosseista, enkä yhtään ihmettele miksi. Perkuleella ei ole edes minkäänlaista heikkoutta.

Välittömästi tuuletuksieni jälkeen (what a twist! Bossi onkin kentän ALUSSA) tulikin sitten sellainen äkkikuolemaosuus (miksi alas ei voi nähdä, milloin tasanteet tulevat kohdalle?!) pomminpurkuineen, että oikein kylmää ajatella millaista se olisi ollut pelata ilman ylimääräisiä tallennuspisteitä... Hattu päästä teille hulluille, jotka tämän GBA:lla läpäisitte.