Kaikki ne pelin trailerit kyllä paljastivat minusta aika tehokkaasti valmiiksi, mitä tuleman pitää. Itse asiassa minusta on hieman hassua, että pidin pelin parhaimpana kohtana juuri sitä, kun Skull Face kävelee siellä Camp Omegassa ja antaa Chicolle sen nauhurin, jonka jälkeen alkaa soimaan vanha tuttumme Here's to you. Kaikki tämä nähtiin siis jo siinä vuoden 2012 syksyllä esitellyssä ensimmäisessä "Metal Gear Solid: Ground Zeroes" -trailerissa, muistan vieläpä todella tarkkaan miten tunnelmallisena sitä jo silloin pidin. Toi mieleeni MGS2:n Tanker-episodin ja näin kävi nytkin.
Pelattavuus oli loistavaa, pelialue yksi sarjan parhaimmista ja peli graafisesti varmaan edistynein, mitä koko sukupolven aikana on tuotettu. Rehellisesti sanottuna ihastelin jo sen ensimmäisen trailerin aikana niitä upeita vesi- ja sade-efektejä. Toki tätä pelatessa näki myös selvästi, minkälaisia rajoitteita PS3:n sekä Xbox 360:n rauta ovat asettaneet, jotta peli ylipäätänsä pyörisi edes näillä konsoleilla. Kun tekstuureja siis tarkasteli lähempää, niin tiesi välittömästi mistä on kyse. Jos peliä ei jostain syystä julkaista Metal Gear Solid V: The Phantom Painin mukana, niin aion ostaa tämän myös PS4:lle sitten joskus tulevaisuudessa. Ja onhan tässä pelattavaakin ihan kivasti, kun ynnää pääjuoneen sen kaiken muun sisällön pelin ympärillä.
Minusta pelin juonen loppuratkaisu ansaitsee erillisen kappaleen tähän viestiini. Ratkaisin senkin jo ajat sitten päässäni ennen kuin edes olin koskenut tähän peliin. Olin ihan varma siitä, että Pazin pommi (tai oikeastaan se toinen niistä) tulisi lopulta aiheuttamaan Big Bossin kooman. Eihän sitä koomaan vaipumista tietenkään viitsitty näyttää tässä pelissä, vaikka materiaali oli jo valmiina. Olisin vain halunnut kuulla ihanan Kazin "don't you die on me, dammit!" -huudon ja että peli olisi loppunut siihen, kun yksi ensiapumiehistä toteaa "he's in a coma". Jo tässä kohdassa olisi voinut soida se Garbagen
Not Your Kind of People. Se olisi voinut sopia myös lopputekstien musiikiksi. Ai niin, ja onhan kai sekin mahdollisuus vielä (kaikki on mahdollista puhuttaessa Metal Gearista), ettei tämä pommi aiheutakaan Big Bossin koomaa, vaan jokin ihan muu seuraavassa pelissä. Vähän kyllä epäilen... no, joka tapauksessa, lopusta tuli sellainen vaikutelma, että prologi jäi kesken ja jatkuu sitten The Phantom Painissa (eli jokin hienovarainen takauma → Big Bossin koomaan vaipuminen → aikaharppaus). Eikös tämän juuri pitänyt olla
koko prologi? Pelissä oltiin niin kiinteästi mukana Peace Walkerin tapahtumissa, että tekisi mieli sanoa leikkimielisesti sen pelin lopulliseksi epilogiksi!
Peace Walkerin tapahtumista puheenollen, se minkälaiseksi ihmiseksi Paz lopulta paljastui siinä pelissä, sai minut jopa inhoamaan kyseistä hahmoa. Rakkaan Mother Basen tuhokin nostatti niin suuret tunteet pintaan, että Kazin huorittelut häntä kohtaan melkein tuntuivat täysin oikeutetuilta. Mutta se ihan viimeinen kohtaus onneksi muutti käsitykseni ja inho muuttui lopulta sääliksi.