Mielenkiintoista on myös spekuloida, kuka julkaisee ensin konsolin, jolle sisältö myydään vain ja ainoastaan internetin välityksellä. Muistelen, että Microsoft kommentoi jokin aika sitten, että he haluaisivat olla ensimmäisinä tuomassa sellaista konsolia markkinoille.
Olen varsin pitkään suhtautunut digitaaliseen jakeluun suopean välinpitämättömästi. Pari peliäkin olen ostanut digitaalisessa muodossa. Mutta jotenkin alkaa juosta selkärankaa pitkin kylmiä väreitä, kun digitaalinen jakelu on vääjäämättömästi vallannut alaa ja on muodostumassa monen pelaajan pääasialliseksi ostoskanavaksi. Punttia vähän tutisuttaa, että pelit poistuvat tyystin kauppojen hyllyiltä. Minä nimittäin en loppuviimeksi pidä digitaalisista ostoksista lainkaan. En koe omistavani mitään, kun peli näkyy pelkkänä nimenä käyttäjätunnukseni pelilistassa. Digitaalisesti ostettua peliä ei voi pitää käsissään eikä sillä monesti ole ohjekirjaa edes PDF–muodossa. Sitä ei voi myydä eteenpäin. Sitä ei voi löytää alekoreista alennettuun hintaan. Sitä myydään yhdessä nettipalvelussa, joka voi monopolin tavoin hinnoitella pelin ihan miten haluaa. Se voi olla vuodet tappiinsa uuden pelin hintainen. Sitä ei tarvitse löytää huutokauppojen tai kirpparien syövereistä. Tavallaan se on hieno juttu, mutta löytämisen iloa se ei tuota tippaakaan. Peli katoaa bittiavaruuteen, jos palveluntarjoaja päättää vetää töpselin seinästä. Sitä ei myöskään saa enää sen jälkeen mistään. Moni palvelu on niin riippuvainen nettiyhteydestä, että peliä on vaikea pelata ilman nettiyhteyttä. En voi lainata peliä kaverilleni eikä hän voi pelata sitä ellei hän kirjaudu minun tunnuksilla palveluun (joka ei tietenkään onnistu ilman sitä nettiyhteyttä). Tämä on paskaa. Tämä on pelkkää käyttöoikeuksien, lisenssien, myymistä.
Uusitaas tuo edellisen viestin kysymys:
Mitä tapahtuu pc-pelaamiselle? Vai tapahtuuko mitään? Sille alalle ei olla tuomassa liikkeentunnistusta, eikä muitakaan suurempia mullistuksia. Pelit ostetaan kaupasta, tai jotkut pässinpäät ne laittomasti lataavat, ja muutenkin pc-pelaaminen ei ole kokenut mitään uutta ja ihmeellistä kuten konsolit. Tekniikka tosin kipittää eteenpäin kuin jamaikalainen satasen radalla, mutta se ei vaikuta samalla lailla. Pelejä ohjataan edelleenkin näppistä ja hiirtä käyttäen, tai muita perinteisiä ohjaimia käyttäen, ratti, joystick esmers.
Monet pc-pelaajat valittelevat myös sitä että pelejä ei enää tehdä hyvin puuceelle, vaan pelit ovat vain käännetty konsolilta, jolle ne ovat pääosin suunniteltu. Tästä en itse tiedä, tähän mennessä oma pc-ura on rajoittunut lähinnä Enemy territoryyn (joka on muutes paras fps mitä maa päällään kantaa 8) ). Ensi viikolla ptäisi uusi kone tulla, joten pääsee pelailemaan vähän monipuolisemmin :) Mutta jos olen oikein ymmärtänyt niin ainakin GTA IV:n pc versiosta on valiteltu? Ja MW2 sotkusta ei varmaan tarvitse muistuttaa...
PC–pelaaminen ei voi ainakaan kadota. Se vain muuttuu. Kännyköitä ei suunniteltu pelikoneiksi, mutta silti niille tehdään pelejä, koska kännyköillä on käyttäjiä. Tietokoneita käyttää sadat miljoonat ihmiset. Se on totta, että myyntilistojen mukaan pelit myyvät paremmin konsoleilla ja näennäisesti PC:llä menee jatkuvasti huonommin. Syitä huonoihin myyntilukuihin on liian monta listattavaksi, mutta mainitsen muutaman mielestäni tärkeimmän.
PC–pelaajilla on erilainen pelimaku ja kulutustottumukset ovat merkittävästi erilaisemmat kuin konsolipelaajilla. Vaikka PC–pelit ja konsolipelit ovat alati muuttuneet samankaltaisemmiksi, on suosituimpien PC–pelien ja konsolipelien välillä vissi ero. Onnistuneiden PC–pelien elinikä on huomattava eikä PC:llä ei ole sukupolvia. Osti tietokoneen milloin tahansa voi sillä pelata vaikka kuinka vanhoja pelejä. Vanhoja pelejä julkaistaan uudestaan ja uudestaan. Niitä myydään tasaisella tahdilla vuodesta toiseen. Ei ole mitenkään tavatonta, että nykyaikaisen PC:n omistava pelaaja pelaa pääasiallisina peleinään vieläkin vanhoja pelejä. Vanhoja pelejä kuten Diablo II, World of Warcraft, Counter-Strike, Transport Tycoon, SimCity 3000 ja Civilization IV.
Konsolimaailmassa pelejä kulutetaan elokuvien tapaisesti. Pelit myyvät kiivaasti juuri, kun ne julkaistaan ja sitten myyntiluvut hiipuvat nopeasti. Julkaisuhetki täytyy siis valita tarkasti ja mainostaa massojen tietoisuuteen, jotta yleisöllä on lompakot valmiina, kun hetki koittaa. PC–pelaajien huomion kiinnittäminen on huomattavasti vaikeampaa, koska he pelaavat tiivisti niitä vanhoja pelejään. Tämä on yksi syy siihen, miksi multiplattarit myyvät vähemmän PC:llä.
Toinen syy on se, että multiplattarit ovat monesti huonoja käännöksiä konsolipeleistä. Pelit, jotka kehitetään lähtökohtaisesti PC:lle, sisältävät esimerkiksi huomattavasti monimutkaisempia pelimekaniikoita tai omaavat pitkäaikaisia haasteita. Niissä on syvyyttä ja niillä on tarjottavaa vuosiksi eteenpäin. Uskallan väittää, että Dragon Age: Origins säilyy PC–pelaajien huulilla pidempään kuin Mass Effect. Molemmat ovat erittäin laadukkaita pelejä, mutta toinen niistä on konsolimaisen kertakäyttöinen.
Ei tämä kuitenkaan sitä tarkoita, että PC–pelin tarvitsisi välttämättä olla ajaton klassikko menestyäkseen. Riittää, että se osuu PC–pelaajien makuhermoon. Esimerkkinä vaikka STALKER. Peli on vioistaan ja kertakäyttöisyydestään huolimatta menestynyt mainosti. Ei niin, että se jonnekin top–listalle pääsisi, mutta kuitenkin sen verran, että kehittäjät ovat saaneet sillä aikaan hyvän tienestin. PC–pelaajien pelimaku vaihtelee huomattavasti maanosittain. Esimerkiksi amerikkalaiset eivät juuri lämmenneet STALKERin kaltaiselle synkistelylle. Siellähän ne myyntiluvut kaiken lisäksi lasketaan, joten ihmekös tuo, jos listoilla ei muuta näy kuin Simsiä. Konsolipelaajat ovat paljon yhtenäisempää porukkaa. Menestyvät pelit menestyvät useimmiten joka puolella maailmaa.
Koska edes PC–pelaajat eivät aina jaksa pelata samaa Diabloa koko ajan, saattavat he ostaa digitaalisesti jonkin pikkupelin tapaisen netin lukuisista palveluista, joiden myyntilukuja ei lasketa mukaan virallisiin myyntilukuihin. Pelit kuten Defcon, Audiosurf ja Portal ovat myyneet huimia määriä Steamissa. Steamista saa nykyään ostettua ne uudet ”isotkin” pelit. Vaikka itse kerään pelejä enkä välitä digitaalisesta pelien jakelusta, on minulla sellainen tuntuma, että monet PC–pelaajat ostavat mielellään pelinsä digitaalisesti. Koska pelejä voi olla asennettuna kymmeniä koneelle, on kopiosuojausten takia fyysisten levyjen vaihtelu CD–asemaan rasittavaa. ”Digitaalipelien” kanssa tätä ei tarvitse tehdä.
Ja vielä viimeiseksi. Niin kauan kuin Xbox pysyy voimissaan, käyttää grafiikkarajapintanaan DirectX:ää ja sisältää PC–tyyppistä rautaa, ei ole mitään syytä, miksi multiplattareita ei julkaistaisi myös PC:lle, koska ne ovat vähällä vaivalla portattavissa.