Subit unohtuu päälle. Tekee ihan varmasti isoo tiliä normaalien pelimyyntien lisäksi. Ne myös sitoo helposti yhden alustan asiakkaaksi.

Ihan vihaksi pistää nähdä tuollaista paskaa. Kertoo lähinnä, ettei kyseisen portin tekijöitä kiinnosta pätkän vertaa mitä tekevät.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa tällaisesta teloitettaisiin ilmatorjuntatykillä 1m etäisyydeltä.

Hetken aikaa luulin tätä itseni kirjoittamaksi.

Tommi Mäkinen Rally tai get rekt.

Kun pelaajalle lopulta kolahtaa miten peliä pitää pelata alkaa sellainen gamer-nirvana mitä ei olla AAA toimintapeleissä aiemmin nähty.

Palasin pelaamaan Sekiroa PS5:n voimilla. Viimeksi peli jäi kesken jonnekin loppuvaiheille. Peli näyttää next-gen raudalla aivan jumalaiselta ja pelaa todella hyvin. Deflectit on helpompi saada osumaan paremmalla ruudunpäivityksellä ja pelin assetit ovat selvästi next-genin kestäviä. Sekiro on Bloodbornen kanssa helposti FROM Softwaren paras peli. Armottomat bossit, uskomaton worldbuilding tarinan ja loren osalta ja täydellisyyteen hiottu pelattavuus takaavat tälle pelille ikuisen klassikon aseman. Peli oli parin vuoden tauon jälkeen vain parantunut kuin hyvä nakkikeitto jääkaapissa viikonlopun aikana.

Dark Soulseissa homman nimi on vapaus valita miten viholliset ja bossit juustottaa. Bloodborne pakotti pelaajat paljon aggressiivisemmiksi koska pelissä ei käytännössä ole blockia vaan ainoastaan dodge ja pyssyllä suoritettava parry. Sekiro vie tämän filosofian vielä askeleen pidemmälle ja pelissä ei käytännössä kannata dodgettaa kuin harvassa tilanteessa. Viholliset ja bossit trackaavat pelaajaa paljon tarkemmin ja i-frameja ei ole dodgessa nimeksikään. Kun pelaajalle lopulta kolahtaa miten peliä pitää pelata alkaa sellainen gamer-nirvana mitä ei olla AAA toimintapeleissä aiemmin nähty. Alkupelin maajussien kuokaniskut, keskivaiheen samuraiden parimetriset hilparit ja loppupelin valtavien demonien katulamppujen kokoiset tulimiekat. Kaikki nämä voi deflectata pelihahmon omalla miekalla. Aluksi idea tuntuu hullulta ja pelaaja vain säntäilee ympäri bosseja koittaen väistää iskuja henkensä edestä, mutta lopussa taistelut näyttävät ja tuntuvat kuin muiden toimintapelien välidemoilta. Tätä designia tukee pelaajan ja vastuksien posture mittari, joka on niiden "oikea" HP-mittari. Kun posture menee täyteen pystyy pelaaja suorittamaan finisherin jolla pomolta lähtee yksi hp-palkki ja tavalliset viholliset kuolevat kerrasta.

Pelin viimeinen vastus on elegantisti suunnitteltu mittaamaan ainoastaan pelaajan kykyä käyttää pelin perustavanlaatuisia kykyjä. Deflect, mikiri-counter ja vastuksen posturen kasvattaminen riittävät. Toki pomolla on neljä HP-palkkia ja komboja jotka tappavat yhdenkin virheen jälkeen, mutta tämä on pelin henki. Pomon voittaminen ilman vippaskonsteja on yksi hienoimpia hetkiä mitä olen modernien yksinpelin parissa kokenut.

Erityismaininta pelin lorelle. Yhden pelikerran jälkeen se ei vielä kovin hyvin aukene, mutta nämä Vaatin videot saivat leuan putoamaan lattiaan. Pelin jokainen vihollinen, rakennus, esine, NPC ja ympäristö kertovat samaa kiehtovaa tarinaa. Yksityiskohtien määrä on aivan tajunnanräjäyttävää Kojima-kamaa. Kannattaa ehdottomasti vilkaista jos FROM:in pelit maistuvat.

https://www.youtube.com/watch?v=9OmfWCvwM9g&list=PLWLedd0Zw3c6U1WRZBx6eZ-BXprlfQelv&ab_channel=VaatiVidya

Ainiin, ja tuo kuvottava, jostain Bloodbornen hyllytettyjen paskabossien joukosta kaiveltu vaihtoehtobossi Demon of Hatred. Kuka vitun älykääpiö tämän on peliin oikein lisännyt? Yhtäkkiä pitää unohtaa kaikki pelin opit ja palata johonkin Bloodbornen väistelymekaniikoihin, sillä Demon of Hatredin liikkeitä on ihan turha parryttää, koska otat joka kerta chip damagea tulesta. Muutenkin designeltaan ala-arvoinen räpellys (animaatiot näyttävät välillä siltä kuin hahmo lagaisi paikallaan eikä hahmo liiku luontevasti maastossa vaan leijailee tyhjän päällä), hitboxit ovat naurettavat ja iskujen väistely on yhtä helvettiä. Damageakin saa tehdä niin helvetisti.

Ilmeisesti löytyy joku 28 eri endingiä, mutta en jaksa enempää.