RDR'n hahmot olivat rupuisia klisee-kasoja. Enemmän pelissä silti ärsytti se miten vähäistä hahmojen läsnäolo oli välidemojen ulkopuolella. Jossain sivutehtävässä piti etsiä traaginen kannibaali ja kun sen viimein löysi, ei peli palkitse pelaaja millään tavalla. Itse niputin miehen pakettiin ja roudasin sheriffin toimistoon. Jonkinlainen pieni dialogin pätkä tai reaktio NPC hahmoilta olisi ollut poikaa. Immersio toimivasta maailmasta kuoli kyllä heti. Minne helkattiin Bonnie hävisi juuri kliimaksin jälkeen? Missä se mummo on jonka kadonnutta miestä käytiin etsimässä...
Pieniä asioita, mutta sitäkin tärkeämpiä tällaisessa pelissä.
John Marston on myös tylsin pelihahmo mihin olen aikoihin törmännyt. "Yes maaam, whatever you say maam, I guess so maam, I don't know maam, Might be maam, Can't comment on that maam".
Itseä rassasi myös se, että hahmoja ei käytetty niin paljon kuin olisi voinut. Esim. ihan pelin alkupuolella olleita hahmoja ei sitten juurikaan näkynyt pelin loppupuolella.
Ja John Marston on huomattavasti kiinnostavampi hahmo, kuin esim. Nico Bellic..