Miten noita eri aluksia kannattaisi lähteä unlockaamaan? Normipelaamisella ei ole auennut Toruksen lisäksi mitään muita vielä.
En oikein itsekään tiedä miten ne unlockaantuu. Ilmeisesti kun pääsee läpi, niin saa tuon Federationin Cruiserin. Toruksen sai 5 sectorista. Sitten olen saanut vielä yhden cloak-aluksen, mutta en muista miten. Noitahan oli aika monta erilaista. Ilmeisesti Normal-vaikeustasolla niitä saa sitten lisää.
Bossissa on pakko olla suojat ja engine täysillä. Enginen voi kyllä korvata cloakilla, joka auttaa paljon, kun tulee sata ohjusta/droidia yhtäaikaa kimppuun. Boss ei muuten kuole vaikka tappaisi koko miehistön. Tekoäly iskee päälle silti. Oma Torus-alukseni kosahti siihen kun yritin tappaa flagshipin crewin. Kaikki sainkin hengiltä, mutta ne ohjukset tuli silti niskaan.
Jos spoilaantuminen ei häiritse, niin Youtubesta löytyy hyvä unlock-video. Pikkaisen pisti häiritsemään, kun pääsin Unidentified cruiserin avauksen viimeiseen vaiheeseen (tietty sektori jota ei joka pelikerralla edes löydy), mutta en osunut siellä tarvittavaan eventtiin. Tällä hetkellä puuttuukin tuon lisäksi vain Mantis ja Slug.
FTL on kyllä hieno peli, itselläni tunteja takana yhteensä viitisentoista. Viime kerrasta on joskin jo hetki. Voisikin alkaa vähitellen alkaa pelata normalilla. Aloitin easylla nysväämällä, sillä halusin päästä pelin läpi, ennen normalilla aloittamista. Päädyin kumminkin jatkamaan easylla, sillä halusin toisaalta testailla uusia aluksia, toisaalta avata niitä helpommin. Samalla tuli peli läpäistyä pari kertaa uudestaan. Tähän mennessä se on onnistunut jokseenkin vaihtelevilla taktiikoilla Kestrelillä, Engillä (ensimmäinen voitto) ja Zoltanilla.
Bossissa on pakko olla suojat ja engine täysillä. Enginen voi kyllä korvata cloakilla, joka auttaa paljon, kun tulee sata ohjusta/droidia yhtäaikaa kimppuun. Boss ei muuten kuole vaikka tappaisi koko miehistön. Tekoäly iskee päälle silti. Oma Torus-alukseni kosahti siihen kun yritin tappaa flagshipin crewin. Kaikki sainkin hengiltä, mutta ne ohjukset tuli silti niskaan.
Ilmeisesti bossin saa aika hyvin gimpattua, jättämällä yhden miehistön jäsenen henkiin johonkin aseeseen (mieluusti sellainen joka pysyy loppuun asti ja ei ole ohjus). Tekoäly ei mene päälle ja aluksen sisuksen voi tuhota ilman pelkoa sen korjaantumisesta. Itse olen huomannut, että paras tapa tappaa vastustajan miehistö (oli alus mikä tahansa) on yrittää disabloida vastustajan med bay, jolloin tekoäly menee sekaisin. Vaikka aluksessa olisi täyden elinvoiman omaavia miehistön jäseniä, ei tekoäly osaa tällöin vaihtaa niitä tappelussa henkihieverissä olevien tilalle.
------------
Dustforce
Humble Bundlesta tarttui tämmöinen ja nollaodotuksilla lähettiin liikkeelle. Ensin pistin silmään pelin tyrmäävän kauniit ja viimeistellyt grafiikat. Kun siitä järkytyksestä oltiin päästy ja pienen tappelun jälkeen sain ohjaukseenkin tuntuman niin kylläpä valahti kermat kyynelkanavista. Pelihahmon parilla erilaisella liikkeellä pystyy melkoisen monimutkaisiin vauhtisuorituksiin ja leaderboardien parhaita replayvideoja katsoessa tuntee syvää kunnioitusta pelisuunnittelua ja kyseistä pelaajaa kohtaan. Speedrun meininkiä parhaimmillaan siis.
Kun aloitin niin ihmettelin miksi hubimaailmassa näytti olevan paikkoja joihin ei pääse (esim. eräs leveä rotko). Ajattelin että kun on päässyt tarpeeksi pitkälle niin siihen tulee joku silta tms. Myöhemmin kun olin oppinut hallitsemaan ukon liikkeitä paremmin valkenikin että sinne toiselle puolelle pääsee hyppäämään kikkailemalla. Tämäkin seikka piti itse keksiä, koska peli ei anna mitään vihjeitä siitä.
Täyttä kamaa. Vähän kuin Super Meat Boy, mutta vielä parempana.
Haluaisin pitää tästä pelistä enemmän, mutta ainakaan ensimmäisen tunnin perusteella ei vaan sytytä lainkaan.
Ehdottomasti suurimpana ongelmana on kontrollit. Tämä on toki siinä mielessä huono syy, että ne tarvitsevat lähinnä aikaa, ja toimivat varmasti loistavasti, kun niihin pääsee kunnolla sisälle. Ei Super Meat Boykaan alkuun niin jumalaiselta tuntunut. Ongelma on kuitenkin se, että pelaisin mieluummin padilla kuin näppäimistöllä. Padi ei vaan toimi kuten toivoisi. Diagonaalit eivät ota tattia huomioon käytännössä mitenkään, joten tatti pitää viedä aivan ylös asti, jotta mitään tapahtuisi. Pieni "slaidaus" ylöspäin ei toimi, vaan tatin joutuu viemään aivan ylös asti (mahdollisesti jopa keskiasennon kautta, en ole varma). Tämän vuoksi tattia joutuu heiluttelemaan paljon enemmän mitä oikeasti olisi tarve. Lisäksi optionseja (esc nappula) ei pysty bindaamaan ohjaimeen, ja toisaalta optionseja ei pysty tästä huolimatta enää käyttämään näppäimistöllä, jos napit on bindattu ohjaimeen. Siinä missä yleensä konsolitaustaisuus aiheuttaa pikemminkin ongelmia kuin plussia pc-versioon, tässä tapauksessa miltei toivoisin, että peli olisi suunniteltu konsoleita silmälläpitäen.
"Pienempänä" ongelmana peli itsessään ei tuntunut sellaiselta, että jaksaisin sitä pidempään tahkota. Jotenkin tällaisissa peleissä tulee hirveä tarve pelata kentät parhaalla mahdollisella arvosanalla (tässä S + S), mutta jo alkupäässä kentät tuntuivat niin pitkiltä (30 sekunnin luokkaa kovimmatkin ajat), ettei siihen vain riitä motivaatio. Etenkään, kun alkufiiliksien perusteella se jokin tästä pelistä puuttuu. En oikeastaan tiedä edes mikä. Ehkä se on pelin tempo yhdistettynä graafiseen ilmeeseen joka, niin hienolta ja omaperäiseltä kuin se näyttääkin, ei aivan omaan makuhermooni uppoa. Värimaailmaa hieman kirkastamalla saattaisi saada jo ihmeitä aikaan. Nyt kaikki tutorialin jälkeiset kentät olivat pettymyksiä. Musiikit ovat onneksi suurimmaksi osaksi rautaa. Niitä olen tosin kuunnellut paljon pelin ulkopuolellakin ja jo ennen pelin pelaamista, kiitos Sharkien.
Pitänee yrittää vielä uusiksi paremmalla ajalla ja kenties onnella, mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa, että vähän kuin Super Meat Boy, mutta ei likimainkaan yhtä hyvä. Piti oikein pistää SMB tulille hetkeksi Dustforcen jälkeen. On se vaan niin hyvä, parhaita tasoloikkia ikinä.