Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen laittteen potentiaaliin; suurin osa PS1- ja PSP-klassikoista sekä muutamia PS2-klassikkoja pelattavana yhdellä käsikonsolilla. Tulevaisuudessa pitää vielä hankkia 64Gb-muistikortti ja venailla, että PS1/PSP-pelejä saa pikkuhiljaa hankittua alennusmyynneistä. Vita-pelejä tällä tuskin tulee hirveästi pelattua muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ei sillä, että niitä nyt muutenkaan hirveästi olisi. :lol:

The Order: 1886 piti olla pelattavissa, mutta kuulemma peli ja koneet eivät olleet vielä saapuneet jostain syystä. Jäi sitten pelaamatta  

Ei saapunut täksi päiväksi vai ei saavu loppumessuillekaan?

En tiedä. Sonyn/Nordiskin kaveri vaan sanoi, ettei ollut vielä tullut (vaikka piti olla tullut jo) ja odottelee saapuvaksi. Käkäilin siinä ständillä kuitenkin siis siinä kymmeneltä, eli itse messujen avautumiseenkin oli vielä pari tuntia aikaa. Saattaa jopa olla saapunutkin tässä vaiheessa siis. Finngamer tai Tiong varmaan tietäisi paremmin, kun näkyivät olevan duunissa.

Miltäs tuon Bloodbornen framerate vaikutti? Tällähetkellä ainut kysymysmerkki on saako Fromsoft ja SCEJ pelin pyörimään tasaisella 30fps:llä. Muilta osinhan  lienee laatupeli luvassa.

Spelunky. Otin pelin PS+:sta ilmaiseksi PS4:lle ja Vitalle, ja yllätyksekseni sieltä löytyikin todellinen helmi. On nimittäin paras indie-peli, mitä on tullut koskaan pelattua. Uskomattoman addiktoiva peli! 2d-pelien Dark Souls, tai jotain. Välillä äärimmäisen turhauttava, mutta sitäkin palkitsevampi, kun hommat menee vihdoin nappiin.

Pelin sattumanvaraisuus vituttaa välillä, mutta nopea pelitempo ja suoritusten lyhyys saavat yrittämään vielä yhden kerran. Ja vielä yhden kerran...

Otetaanpa vähän sanoja takaisin. Spelunky on nimittäin paskin peli, mitä on koskaan tehty. Neloskentässä hommat menee niin sadistiseksi trial and error -paskaksi, ettei peliä yksinkertaisesti voi pelata menettämättä hermojaan joka helvetin kerta. Jokaisen kentän (joissa on kaikissa neljä eri tasoa) väliin on mahdollista hankkia sopivia itemejä keräämällä oikoreitti, jottei jokaista kenttää tarvitse aina pelata putkeen edetäkseen pelissä. Neloskenttä tosin tarvitsee oikoreittiä varten kultaisen avaimen, joka löytyy vasta tasosta 4-2. Tästä syystä pelaaja joutuu pelaamaan AINA KOLMOSKENTÄN LÄPI (eli tasot 3-1 -> 3-4) ja SEN LISÄKSI kentän 4-1, että pääsee edes tonne saatanan tasoon 4-2. Eli suomeksi joudut vetämään KUUSI tasoa putkeen ja rukoilla, että tähtien asennot sattuvat juuri sillä kertaa olemaan suotuisat, ettet kuole jonkin vitun, pelaajasta riippumattoman tapahtumasarjan seuraksena ensin. Ja sitten tosiaan pääset etsimään sitä avainta, JOTA EI LÖYDY MISTÄÄN. Jos satut menemään väärään suuntaan, niin et pääse enää takaisin, ellei repussa satu olemaan köysiä ja pommeja, JOTKA ON JO KULUTETTU NIISSÄ EDELLISESSÄ VIIDESSÄ KENTÄSSÄ. Ja vaikka löytäisinkin sen avaimen joskus, niin joku homo todennäköisesti ampuu heti seinän läpi laserpallon, joka tappaa yhdestä.

Kerroinko jo, että pelissä kentät generoituvat randomisti?

VITTU. MITÄ. PASKAA.

nautin tästä tarinasta. ite olen päässy spelunkyssä (ilmainen pc versio) viidakkoon ja sitten tulee kuolema. 5/5 peli, pitäis hommata konsoli versio kun pc pelit on poikkeuksetta sontaa.

Otetaanpa vähän sanoja takaisin. Spelunky on nimittäin paskin peli, mitä on koskaan tehty. Neloskentässä hommat menee niin sadistiseksi trial and error -paskaksi, ettei peliä yksinkertaisesti voi pelata menettämättä hermojaan joka helvetin kerta. Jokaisen kentän (joissa on kaikissa neljä eri tasoa) väliin on mahdollista hankkia sopivia itemejä keräämällä oikoreitti, jottei jokaista kenttää tarvitse aina pelata putkeen edetäkseen pelissä. Neloskenttä tosin tarvitsee oikoreittiä varten kultaisen avaimen, joka löytyy vasta tasosta 4-2. Tästä syystä pelaaja joutuu pelaamaan AINA KOLMOSKENTÄN LÄPI (eli tasot 3-1 -> 3-4) ja SEN LISÄKSI kentän 4-1, että pääsee edes tonne saatanan tasoon 4-2. Eli suomeksi joudut vetämään KUUSI tasoa putkeen ja rukoilla, että tähtien asennot sattuvat juuri sillä kertaa olemaan suotuisat, ettet kuole jonkin vitun, pelaajasta riippumattoman tapahtumasarjan seuraksena ensin. Ja sitten tosiaan pääset etsimään sitä avainta, JOTA EI LÖYDY MISTÄÄN. Jos satut menemään väärään suuntaan, niin et pääse enää takaisin, ellei repussa satu olemaan köysiä ja pommeja, JOTKA ON JO KULUTETTU NIISSÄ EDELLISESSÄ VIIDESSÄ KENTÄSSÄ. Ja vaikka löytäisinkin sen avaimen joskus, niin joku homo todennäköisesti ampuu heti seinän läpi laserpallon, joka tappaa yhdestä.

Kerroinko jo, että pelissä kentät generoituvat randomisti?

VITTU. MITÄ. PASKAA.

Voisin kutsua itseäni Spelunky-veteraaniksi (useita kymmeniä tumteja niin Xboxilla kuin PS4:llä, peli läpäisty muutamaan otteeseen vaikeamman kautta sekä myös alle 8 minuuttiinkin on tullut läpäistyä alusta loppuun), joten kyseinen viesti vähän hämmentää. Eli 4. maailman/kentän oikoreitti tarvitsee itseasiassa sen ekasta maailmasta löytyvän kultaisen avaimen, joka pitää kiikuttaa 4. maailman alkuun. jossa se pitää sitten antaa sille avainta pyytävälle hepulle. Ei sen kummempaa.

Sanoisin jopa että kannattaa mielummin aloittaa aina ekasta kentästä, sillä alkupään kentistä saadut tavarat helpottavat huomattavasti loppupään kenttiä. Oikoreitit on toki oiva keino tutustuttaa itsensä uusiin vihollisiin ja ansoihin, mutta varsinainen pelaaminen on helpompaa aloittamalla alusta.

PS. Paras indiepeli koskaan.

Siis joudunko raahaamaan sitä avainta mukanani ykköskentästä aina kolmoskentän loppuun asti? Jos näin on, niin loppuu pelaaminen siihen. Ei riitä kärsivällisyys siihen, että sitä avainta saa viskoa ympäriinsä ja sitten se tippuukin jonnekin rotkoon tai itse kuolen johonkin one hit kill -paskaan. Ja sitten koko homma alusta.

Luulin, että 4-2 tasossa oleva kultainen ovi, jossa on avaimenreikä, olisi se ovi, joka pitää avata ja sen takaa löytyisi tämä oikotiehyypiö, jolle avain annetaan.

Diablo 3 Reaper of Soulsia on tullut tykiteltyä 360:sellä. Yhtäkkiä teki mieli pelailla jotain loottipeliä ja tämä tuntui aika loogiselta valinnalta. Itsellä ei ole aikaisempia kokemuksia pelisarjasta, joten ei oikein ollut mitään odotuksia tätä kohtaan. Aikamoista aivot narikkaan-kyntämistähän tämä on ollut, mutta ihan hauskaa puurtamista. Plussaa myös, että peliä voi pelailla pienissä annoksissa hektisen arjen keskellä. Itse tarina tai lore ei kiinnosta vittuakaan, mutta muilta osin pelaaminen on addiktoivaa. Vaikuttaisi myös, että tästä saa ihan hyvin rahoille vastinetta pelitunneissa. Katsotaan nyt kauan tätä jaksaa painaa ennen kuin väsähtää tohon toistavaan tykittelyyn.

Itse tykitellyt ps4-versiota jotain 200h kohta. Loistava peli ja käytännössä ihan eri peli kuin pc:n julkaisuaikoina. Vanhoille konsoleille ei tosin tullut tai tule sitä isoa patchia ja ominaisuuksia, joka on varsin valitettavaa.

Reaper of Souls tuli vanhoille konsoleille myös, eikös se sisällä pachit sun muut normaalisti?