Siis mitäs vittua nyt taas? Peli, joka keskittyy nimenomaan pääasiassa freeform-taisteluun, vaihtoehtojen tarjoamiseen ja yleiseen eeppisyyteen, kurauttaa ihan täysin tarinansa lopun. Sekä Towerin että Handin tapauksessa oli ihan helvetin hieno fiilis painaa taistelukentällä oman joukon kanssa eeppistä vihollisjoukkoa vastaan. Varsinkin, kun ekan vihuporukan kärjessä oli kuolleeksi luulemani Muzglob Eye-Gouger, jonka olin aiemmin jelpannut trophyn vuoksi pikku-Urukista sotapäälliköksi ja sitten viimeistellyt seremoniallisesti. Lähes liikuttava jälleennäkeminen.
Mutta ne itse bossit. Tower-taistelun sniikkailualoituksesta olin vielä ihan fiiliksissäni. Kunnes tajusin, että se koko bossi oli siinä, kolme brandia. Eihän tämä heikommaksi voi mennä? No eipä. Jäätävästi haipattu Hand ei ollut mitään muuta kuin neljä (4) QTE-painallusta. Voi ny elämäni kevät.