Onpas Scarffilla nyt kaikki huonosti.
Itsehän en ole hyvä pelaaja, mutta ei kauhean montaa videota tarvitse pelistä katsoa onko taistelu "arpapeliä".
Aika moni on sanonut, miten Sekiro toi sen vanhan Dark Souls -fiiliksen takaisin, nimenomaan siten että veteraanitkin oikeasti kuolevat tässä taas, ja joutuvat opettelemaan uusia asioita. Kevyesti vaikein From-peli, mutta yli puolen välin mennään jo.
Jeesaa kyllä paljon että saa mennä pelissä todella vapaasti joka paikkaan. Jos jää bossiin jumiin, voi aina edetä jossain muualla ja grindata vähän kykyjä ja kerätä tavaroita. Parhaimmillaan olin tilanteessa jossa minulla oli seitsemän eri bossia/mid-bossia kesken, sitten piti vaan alkaa ratkomaan niitä helppousjärjestyksessä. Koko ajan menee eteenpäin vitalityssä ja attack powerissa, kannustaa palaamaan jo lannistavien bossien pariin. Vaikka aseita on vaan yksi, tekevät proteesit, skillit ja Combat Artit loputtoman yhdistelmän aseita, joista pitää selvittää se sopivin kullekin bossille.
Stealth-meininki on kyllä tässä pelissä kunnon immersiontappaja. Kirjoitushetkellä ”pelaan” Shinobi Hunter Enshin of Misenia vastaan. Sniikkasin yhden deathblown, minkä jälkeen luikin karkuun talon katolle. Kaikki rivivihut kadottivat minut, mutta Shinobi Hunter on pyörinut 10min paikallaan tietäen tarkalleen koko ajan missä olen, vaikka olen piilossa. Ilmeisesti tätä ei saa voittaa liian helposti, vaikka pelintekijät ovat antaneet siihen kaikki avaimet.
Jos saat bossin kadottamaan itsesi, se saa kaikki isketyt deathblowt takaisin, pitää aloittaa nollasta. Ei, se ei ole negatiivinen asia että et voi istua 10 minuuttia paikallasi ja sitten juustottaa 100% jotain bossia.
Bossit koostuvatkin käytännössä kahdesta vaiheesta. Stealth-vaiheessa pitää selvittää reitti ja tapa millä saa iskettyä ekan osuman. Sitten toinen vaihe on matsia siitä toisesta osumasta. Suurin osa toimii noin, toki on sitten niitäkin bosseja joita ei voi yllättää ollenkaan.
Juttelin tänään työkavereille pelistä ja huomattiin, että melkein kaikki olimme pelanneet bossit eri järjestyksissä ja suurin osa oli missannut isoja pelialueita ja bosseja. Kenttädesign on kyllä jotain ihan käsittämättömän hyvää varsinkin kun siinä pääsee leikkimään Tenchua. Salamestat on myös hienosti vihjailtu esineissä ja NPC:itten/vihollisten dialogeissa, joten niiden löytäminen on oikeasti palkitsevaa.
Hillittömän hieno peli.
Jep, kentät ovat kyllä tutkimisen riemua, aina missaa jotain. Ja niin monta eri reittiä että melkein vaikea muistaa minne palata kun jonnekin muualle lähtee seikkailemaan.