Tarina oli koskettava ja pääosin hyvin käsikirjoitettu sekä rytmitetty. Itse pidin rytmityksestä jossa takaumien kautta tarinankerronta sai uusia tasoja ja lopulta nivoutui taidokkaasti yhteen. Abby hahmona aiheutti pitkästä aikaa kiintymystä videopelihahmoon ja pelin osuudet hänen puoleltaan kuvattuna olivatkin pelin parasta antia. Sitä jopa alkoi tuntea antipatioita Ellietä kohtaan ja lopputaistelussa tahallaan annoin Abbyn rusikoida sen kitisevän angstiäpärän paskaksi. LOL. Ehkä Abbyn hahmossa ja tarinassa näki jonkun vanhan suhteen, josta ei sitten tullutkaan mitään, vaikka itse olisi kovasti halunnut. Aina hienoa, kun peli aiheuttaa tunteita.
Muuten harmi ettei tässä putkijuoksentelussa omilla valinnoilla ollut mitään merkitystä. Kaveri totesikin, että mieti millainen peli tää olis open worldina. Lopun viimeinen kostomatka vaikutti muutenkin todella ohuelta ja epäuskottavalta motiivilta, hommahan oli jo paketissa aiemmin. Sitten kliseinen ja ylipitkitetty lopputaistelu. Lopussa vielä ne kuvottavat pätkityt sormet joilla piti muutama sointu rimpauttaa.