The Last of Us Part II:n juoni osoittautui hyväksi muttei ongelmattomaksi. Suurin synti on tapahtumien kulku, mikä tekee mielestäni jatko-osasta kerronnallisesti heikomman kuin ykkösestä. Peli alkaa tunnelmallisesti, mutta kompastelee jo Seattlessa jatkuvien takaumien vuoksi. Olen oikeastaan hieman yllättynyt siitä, ettei tätä puolta ole kritisoitu hirveästi. Mielestäni tällainen "Seattle päivä 1 – joitakin vuosia aikaisemmin – Seattle päivä 2 – joitakin kuukausia aikaisemmin jne." -esitystapa tekee tarinasta epäjohdonmukaisen ja raskaan, eikä asiaa helpota se, että pelin kokonaispituus huitelee jossakin 20–25 tunnin tienoilla. Jostakin olisi pitänyt karsia pois ja se jokin voisi ihan hyvin olla esimerkiksi Abbyn sekä Owenin puuhastelut siellä akvaariossa. Minulla ei ole myöskään Abbya vastaan mitään, mutten olisi ehkä tarvinnut hahmon motiivien ymmärtämiseen ihan näin pitkää osiota. Harmillisinta koko ratkaisussa onkin se, miten tuo aikaisemmin mainitsemani esitystapa vain pahenee entisestään, kun palataan jälleen ajassa taaksepäin kokemaan asiat eri perspektiivistä. Käsikirjoituksen sijaan nuhtelisin siis pelin rytmitystä, joka kyllä kalpenee heittämällä ensimmäisen osan yhtenäisyydelle.

Tällä kertaa mukaan mahtui niin hyviä kuin huonojakin uusia hahmoja. En saanut mitään irti Owenin tai Mannyn hahmoista, kun taas Yara ja Lev olivat sitä selkeätä parhaimmistoa. Ehkä paras asia The Last of Us Part II:ssa on kuitenkin hahmoja ajatellen se, että pelintekijöillä oli oikeasti kanttia tehdä tästä kunnollinen kostotarina, jossa hahmot eivät näyttäydy mustavalkoisina. Ellien suurin pelko oli aina jäädä yksin ja näin hänelle myös lopulta kävi, mikä oli täysin seurausta siitä, ettei hän osannut päästää tarpeeksi ajoissa irti kostonhimostaan.

 Skizzo

Tämän lisäksi on kuulemma hyvin epäloogista, että jatko-osa teki "random NPC:stä" eli Abbyn isästä merkityksellisen hahmon juonen kannalta, vaikka oikeassakin elämässä kaikki tuntemattomat ihmiset ovat toisilleen aluksi kasvotonta massaa. Samaa teemaahan käsiteltiin pelin yhteenottojenkin kautta, joten en ymmärrä, mikä tässä on niin epäloogista. Toinen hyvin yleinen valituksen aihe on pelin loppu. Se, ettei Ellie tappanutkaan Abbya, ei ole ainakaan minusta typerää. Molemmat heistä olivat tuossa vaiheessa äärimmäisen väsyneitä ja rikki, minkä lisäksi Ellie ei ole ensimmäinen ihminen, joka ymmärtää asioiden todellisen laidan vasta viime metreillä. On myös huvittavaa, että kakkosen loppu nähdään poikkeuksellisen ankeana, vaikka sen sanomaksi muodostuu anteeksianto ja elämässä eteenpäin meneminen. Ykkösen loppu sen sijaan perustuu valheisiin, jotka käyvät ilmi ennemmin tai myöhemmin.

Iso määrä porukkaa veti herneet nenään siitä kun Joel tapettiin heti alussa.
Koko hahmo kuulemma muutenkin pilattiin, koska nyt äijä oli niin idiootti, että käveli ihan selvään ansaan.
Mä vissiin pelasin sitten eri peliä.