Olen itse pelannut Ori: Blind Forestia vähän vajaa viisi tuntia, ja sen perusteella peli tarjoaa juuri sitä, mitä oikeastaan odotin Hollow Knightilta. Ensinnäkin, henkeäsalpaavan hienoja ympäristöjä, joissa värejä on käytetty näyttävästi ja luomaan jokaiselle alueelle selkeästi oma identiteetti. Tässä syntyy minulle vahva tunne progressiosta, että olen suuressa seikkailussa. Peli ei myöskään ole niin melankolinen, vaikka upeissa pienomusiikeissa onkin usein reilusti surullista sävyä.
Pidän myös tutkimusmatkailusta. Maailma ei ole niin rönsyilevä kuin HK:ssa, mikä johtaa väistämättä kompaktimpaan (ja lyhyempään) kokemukseen. Minä pidän, ja tutkiminenkin palkitsee. Oli esimerkiksi hienoa alkaa löytämään maailmasta lisää "elinvoimapalloja" uusilla kyvyillä sen jälkeen, kun oli alkutunnit sinnitellyt vain kolmella HP:lla. Kuolin. Paljon.
Kun sielu jättää ruumiin, syntyminen uuteen mahdollisuuteen on yhtä salamannopeaa kuin Celestessä. "Voiko noiden piikkien yli hypätä? Näillä kyvyillä?" Voit rohkeasti kokeilla sitä, koska mitään ylimääräistä ei kuoleman jälkeen joudu katselemaan. Celestellä oli sama massiivinen vahvuus. Mielestäni Moon Studios on myös löytänyt äärimmäisen hyvän tasapainon samoilun ja taistelujen välille. Rauhaa ja kaaosta on sopivassa suhteessa. Olen kuitenkin enemmän fiilispohjainen pelaaja eikä minua haittaa vaeltaa näin kauniissa ympäristöissä, vaikka joka hetki ei olisikaan suurta kuolemanvaaraa.
Ymmärrän, että joidenkin mielestä Ori(t) on kuin Babbys Hollow Knight. Peli antaa tallentaa käytännössä missä vain, eikä se ole hardcorea. Onneksi molemmat pelit ovat kuitenkin olemassa, pelimaailma on parempi paikka siten. Tämä vain osuu makuuni tällä hetkellä paremmin. Ja kakkonen on siis vielä parempi... huh huh. Kaikki aikanaan, nyt nautin sataprosenttisesti tästä niin kauan kuin riittää.
Ori on kyllä kovimpia MS yksinoikeuksia. Tai, ömmm... ei-sonylle tulevia yksinoikeuksia. Itse turhaudun usein Metroidvanioissa juurikin jatkuvaan edestakaisin menoon, mutta Orin ohjastaminen on vain pelkkää riemua ja kun päästää niin pitkälle että mennään edestakaisin, Ori soljuu niin luontevasti ja hetkessä paikasta toiseen,... todellakin parhaimpia 2D -tasoloikkasarjoja mitä on tehty ikinä. Toinen osa tekee liikkumisesta vielä upeampaa ja monipuolistaa taistelua. Myönnän että (ainakin PC:llä) tekninen toteutus oli ensimäisessä parempaa, mutta pienet ja harvinaiset ongelmat eivät peliä pilanneet. Eikä peli kuitenkaan kaatunut kertaakaan.
HC-peli nurina on taas ihan paskaa. En tajua mikä ihmeen HC vaatimus on saada Soulsien paskuus peleihin. Kuolemasta rankaiseminen vitutuksella on niin teennäinen vaikeus peleihin, että en ole ikinä tajunnut sitä. Kuoleman pelkoa se toki tuo, mutta sillä ei ole vaikeustason kanssa mitään tekemistä. Kun pomo on vaikea, sitä joutuu jauhamaan pitkään ja se palkinto juuri HC-pelaajalle pitäisi olla hieno joka tapauksessa. Varsinkin Orissa jossa liikkuminen on kuin balettia hienoimmillaan ja sen handlaamisesta saama tyytyväisyyden tunne on hunajaista. Aluksi miettii miten helvetissä tästäkin voi muka selvitä, mutta sitten useiden, ellei kymmenien yritysten jälkeen päihität tilanteen,... se on hieno tunne, vaikka sitä saa yrittää joka kerta heti uudestaan, ilman että joutuu samoamaan takaisin.
Save pointtien sijoittaminen jonnekin helvettiin on tämän hetken paskin trendi pelaamisessa.
Aihe: Mitä peliä pelasit viimeksi?
