Remedyn Controlin läpäisin. Alustana Xbox Series X ja peli pyöri performance-moodissa, eli 60fps. Aiemmat konsoliporttaukset eivät juuri loistaneet, joten panttasin läpäisyn next-gen -päivitettyyn Ultimate Editioniin. Pääpeli ja kaikki lisurit tuli alennuksesta ostettua 20 eurolla. Aika haistapaska-meininki muuten, että aiemmin pelin ja lisurit sisältäneen paketin ostaneet eivät saaneet peliä päivitettyä PS5/Series X -versioon, vaan sitä varten piti ostaa sama setti uusiin Ultimate Edition -kuoriin paketoituna. Syy varmaan julkaisijassa eikä Remedyssä, mutta silti.
Itse pelistä. Federal Bureau of Controlin yliluonnollisessa päämajassa asiat ovat vähän hassusti. Paikalle tulee Jesse Faden pelastamaan päivän, kunhan ensin selvitetään, mitä helvettiä täällä tapahtuu. Meno muistuttaa Alan Wakea, joka vuorostaan haki inspistä Twin Peaksista ja sen sellaisista. Hauskana yksityiskohtana Remedyn aiemmat pelit ja Control jakavat saman maailman. Alan Wakeen varsinkin viitataan paljon. Periaatteessa pidän kaikesta tuollaisesta oudosta ja mystisestä. Samalla kuitenkin ärsyttää, että kaikki on niin korkealentoista, eikä oikein mistään saa tarttumapintaa. Maailma ja kaikki taustajutut ovat mielenkiintoisia, mutta juuri itse pelin tarinan kertominen vähän ontuu. Sama vaivasi Alan Wakea.
Pelimaailma on todella nätti. Siis sekä graafisesti, että taidetyyliltään. Pääasiassa arkkitehtuuri on betonibunkkeria höystettynä todella upeilla ja värikkäillä yksityiskohdilla. Mirror's Edge tulee monin paikoin mieleen. Pelissä on paljon kauniita hetkiä ja paikkoja. Pelimaailma myös tuhoutuu upeasti, kun Jesse ja viholliset räiskivät ja heittelevät kyvyillään tavaroita ympäriinsä. Taisteluiden jälkeen todella näyttää siltä, että täällä on taisteltu. Pyssy on periaatteessa yksi ja sama, joka kykenee muuntautumaan eri muotoihin, jotka vastaavat pistoolia, haulikkoa jne. Jesse saa kaverikseen kykyjä kuten levitaatio ja kyky nostaa ja heittää tavaroita ajatuksen voimalla. Taisteluiden lisäksi kykyjä käytetään kevyissä puzzleissa. Välillä tuli jotain ärsyttäviä äkkikuolemia, kun hahmo jää vähän jumittamaan johonkin maassa makaavaan romuun samalla kun pelihahmoon osuessa räjähtävä vihollinen syöksyy kohti. Ja tietysti vieressä oli vielä jokin räjähtävä esine.
Peli on käytännössä metroidvania. Päämaja aukeaa hiljalleen tutkittavaksi, kun pelaaja saa uusia kykyjä tai kulkukortteja. Peli on rytmitetty hyvin. Missään vaiheessa ei tule puuduttavan pitkiä kohtauksia ja sopivaan tahtiin esitellään uutta, joko alueita tai kykyjä. "Jos nyt vielä hetken", huomasin ajattelevani usein. Parina iltana menikin yöllä kahteen asti pelatessa.
Jos pitäisi arvosana antaa niin 4/5 varmaankin. Suosittelen pelaamaan, jos ei vähän lynchimäinen tarina haittaa ja kiva metroidvaniamaisesti etenevä räiskintäpeli yhtään kiinnostaa.
Seuraavaksi sitten lisäreiden kimppuun. Jälkimmäinen niistä kai antaa vahvoja vihjeitä, ettei Alan Wake ole vielä kuopattu...
Aloittelin Controllin myös. Tykkäsin paljon Alan Wakesta ja kyllä tämäkin maistuu toistaiseksi. Isot bonukset talonmies Ahdista. Pelaan GamePass versiota, joten ilmeisesti jää nämä nextgen parannukset pois, joka kyllä hieman latistaa tunnelmaa. Varsinkin kun ei toimi 60fps.