TLOU2
Täähän oli hyvä. Tarinan käänteet kummittelee päässä vielä näin läpäisyä seuraavanakin päivänä. En tule mieleen toista peliä joka oli päätynyt näinkin synkkään ja alakuloiseen lopputulokseen. Yleensä pelin lopussa - vaikka kaikki muu olisi mennyt päin seiniä - edes joku mörkö saadaan hengiltä (tms.) ja sitä kautta saavutetaan jonkinasteinen katarsis. Tässä tuntui että kirjaimellisesti kukaan hahmoista ei saanut mitä halusi tai päässyt edes lähelle sitä.
Ja joo, kyllähän tämä pelisarja on lunastanut itselläni sen ykkössijan. Myönnettäköön, että alkaa olla fanipojan vikaa. Mutta enpä olisi uskonut silloin vuonna 2013 ensimmäisen TLoU:n hankkiessani, että näin kävisi. Pelin teema ja ideat vaikuttivat jo ennen julkaisua hyvin mielenkiintoisilta, mutta suhtauduin siihen silti samalla tapaa kuin Unchartedeihin: peli tulee hankittua ja se varmaan tarjoaa riittävästi hupia. No, sitä hupia on parhaimmillaan riittänyt niin, että peli on läpäisty kaksi kertaa putkeen antaumuksella ja harkittu vielä kolmattakin kertaa perään.