Re: Mitä peliä pelasit viimeksi?
« Vastaus #3906 : 06.08.2021 20:22 »
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Deadly Premonition on vissiin se Lowkey Twin Peaks: The Game? Käsittääkseni kyllä erittäin rakastettu oman yleisönsä parissa, mutta taitaa olla sen verran erikoinen ja monilta osin vinoutuneilla visuaaleilla varustettu kokonaisuus, että tavan kriitikko ei pääse sisään.
Omissa aiheissa. Samalla kun Scarf rännäsi puolivahingossa Apexia suoraan suoneen ja laittoi taas elämänsä tauolle, itse ajauduin katsomaan tämän SmallAnt-videon Hollow Knightista ja kohtasin välittömästi aivan älyttömän ikävän Hallownestin maisemiin. Viimeisen päälle kova peluri kun kohtaa yhden kovimmista peleistä, niin ai ettien että. Käy taas välittömästi ilmi tuo HK:n pelisuunnittelun upeus: normikansaa johdatellaan lempeästi about oikeisiin suuntiin lainkaan kädestä pitämättä tai ilman tarvetta näkymättömille seinille, mutta jos pokkaa ja pelisilmää on, käytännössä minne vaan pääsee ja ihan endgame-kontenttiakin voi testailla skillivalikon huutaessa tyhjyyttään ja miekan ollessa edelleen mallia "mummolta peritty". "That was a late game boss? Should I try to beat him anyways, though? I think that would be funny." Frigging chef's kiss, miten hienoa.
Noh, yksi asia johti toiseen ja nyt on taas useampi tunti seulottu Hollow Knightin nurkkia pitkän tauon jälkeen, ja kylläpä maistuu edelleen. Alla jotain fiilistelyä, varuiksi jemmattuna, vaikka pelin rakenteen takia on tietty ihan mahdotonta sanoa, että mikä yksityiskohta olisi kellekin "spoileri". Jos on about perusstoorin läpäissyt ja/tai ei väkisin halua pelata peliä 116% läpi ilman ainuttakaan ulkopuolelta tulevaa tiedonmurusta, pitäisi olla turvallista luettavaa.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Vs: Mitä peliä pelasit viimeksi?
« Vastaus #3913 : 31.08.2021 14:46 »
Scarf
Smokin' Sexy Style!!!
Jäsen
Viestejä: 2 582
Basaaripisteet: 4
Ei helvettiläinen sentään! Pelailin ensimmäisen Resident Evilin remakea Xboxilla Auto HDR päällä.
Aiemmin jo sanoinkin, että tuo HDR-implementaatio on mielestäni pelissä onnistunut, mutta tällä kertaa säädin pelivalikoista brightnessin 50:stä 35:een prosenttiin (alemmas ei pääse), ja LG CX -töllön valikoista "Fine Tune Dark Areas" -asetuksen -10:iin. Pistin myös pelin laajakuvamoden käyttöön. Odotin, että tuo laajakuvamode on jotain FOX:illa pyörivien Simpsons-uusintojen kaltaista kuvanraiskausta, jossa 4:3 -> 16:9 -käännös näyttää kamalalta, mutta tämähän on aivan mainiosti toteutettu! Kamera ikään kuin "leijailee" hahmon mukana, mikä luo kuvaan dynaamisuutta - ja jotain unenomaista David Lynch -fiilistä, sillä leijailevasta kamerasta tuli ensimmäisenä mieleen yksi Mulholland Drive -elokuvan parhaimmista kohtauksista.
Niin ja tosiaan, se Auto HDR + OLED:in mustat mustat. Peli näyttää yksinkertaisesti aivan järisyttävän hyvältä! Lamput, kynttilät ja salamanvälähdykset hohkavat tuhannen nitsin voimalla (no ei OLED:issani ihan noin moneen nitsiin taideta päästä...) samalla kun ympärillä tanssahtelevat varjot ovat mustat kuin kuuton keskiyön taivas. Auto HDR boostaa myös staattisissa taustoissa olevia valon heijastumia upeasti. Lisan mökiltä Spencereiden kartanoon kävely metsätietä pitkin on yksi järisyttävimmistä pelikokemuksista, joita olen audiovisuaalisesti kokenut.
Peli tippui omasta TOP10:stä jonnekin 20 vuoden matkalla, mutta taidan noukkia sen takaisin kelkkaan tämän läpipeluukerran jälkeen. Aivan mieletön peli.
The ultimate skill is to take up a position where you are formless. Those who are able to adapt and change in accord with the enemy and achieve victory are called divine.
tallennettu
Vs: Mitä peliä pelasit viimeksi?
« Vastaus #3916 : 03.09.2021 08:14 »
JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 710
Basaaripisteet: 2
Unchartedithan ottaa tyylinsä Hollywoodin toimintaelokuvista. Niissähän lahdataan huumorin keinoin ihmisiä aika sokkona. Ja mitä lähemmäs 80-lukua mennään, sitä räikeämpää se on. Uncharted menee jonnekkin välimaastoon. Tomb Raider tuntui paljon vakavammalta teokselta. Tosin pelasin sitä vain muutaman tunnin ennen kuin jäi kesken. En muista mikä siinä oli, mutta ei sitä jaksanut. Unchartedit olen menny kaikki läpi.
Palasin eilen Mass Effectin pariin PS5:llä kesätauon jälkeen. Ja tuntuihan tervaiselta. Vähän joka suunnalta. Eteneminen on hidasta, juttelua helvetisti, varustekikkailu loputonta ilman että siitä saa mitään kiksejä. Saa nähdä kuinka tähän palaa. Pitäisi saada jostain fiilistä vähän mukaan, niin ehkä tuota jaksaisi pelata. Nyt poltteli PSN:ään tullut Hades tai FF7Remake Intergrade ja PC:llä Gear5, Octopath (edelleen kesken ) ja Bravely Default 2:kin tuli jakoon,... Varsinkin tuo varusteiden kanssa kikkailu tuntuu jotenkin rasittavan... merkityksettömältä. Tiedän että siitä on hyötyä ja se parantaa hahmoa mutta en näe tai "tunne" sitä. Joten fiilis uudesta varusteesta jää vähintäänkin puolitiehen. Ja hahmojen silmät alkaa olemaan jo vähän häiritsevät... Niin haluaisin pitää pelistä ja juoni kiinnostaa, mutta saa nähdä kuinka pitkälle se enää kantaa.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Mitä peliä pelasit viimeksi?
« Vastaus #3918 : 04.09.2021 11:58 »
Gba
Jäsen
Viestejä: 2 918
Basaaripisteet: 0
Tropico 5 (PS4) tuli hakattua läpi. Kirjaimellisesti hakattua. Peliä pelataan japsiropemaisesti X-nappia hakaten. Peli nimittäin kertoo jatkuvalla syötöllä mitä pitää rakentaa, jotta pääsee seuraavaan tavoitteeseen. Ainoa strateginen elementti tulee siitä, ettei noudata aivan kaikkia pelin antamia päämääriä ja osaa asetella sotilaalliset rakennukset rantaan vastaanottamaan jatkuvalla syötöllä hyökkäävät vihut. Ei sillä etteikö peli olisi ollut ihan viihdyttävä. Kevyttä hupia, kun pelasi tehtävän silloin tällöin, mutta mikä siinä on että nykypeleissä pitää kädestä pitäen kertoa kaikki mitä tehdä?
Tropico 6 (PC, Xbox Game Pass)
Onneksi kehittäjät lukee aktiivisesti lautaa. Kutonen on nimittäin kuin peilikuva vitosen vaikeusasteesta. Haastetta riittää ja monia tehtäviä on tullut yritettyä 10-20 kertaa ennen kuin läpimeno on onnistunut. Palkitsevaa ja addiktoivaa kun ei heti onnistu. Tarinaan taas ei ole panostettu niin paljon, mikä on harmi, sillä Tropicojen suola on ollut myös diktaattoreiden ja alamaisten läpänheitto. Paradoxin hyvin raskaiden strategioiden jälkeen Tropico tuntuu 6 raikkaalta, ei tarvitse mikromanageerata yhtä paljon ja voi keskittyä vain suuriin linjoihin, mutta samaan tapaan yksi pullonkaula saaren kehityksessä tappaa koko oman strategian. Kassavirran, infran ja tuotantoketjujen viilaajille Tropico on hyvin viihdyttävä peli.
Game Pass Ultimaten kokeiluhinta 1$, joten jutkut ja muut penninvenyttäjät kannattaa ensin ottaa Game Pass ja sitten Game Pass Ultimate, kuukausiksi edullista hupia muutamalla dollarilla.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Re: Mitä peliä pelasit viimeksi?
« Vastaus #3921 : 05.09.2021 09:55 »
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
The Great Ace Attorney
Ässäjuristia 1900-luvun taitteen Lontoossa! Tässä on paljon mikä toimii: uusi hahmo kaarti on kovaa kakkaa ja taustalla on sitä samaa tuttua Phoenix Wrightia kuin aiemmin. Ongelmana on vain se, että pulmat on vähän liiankin valmiiksi purettuja pitkän aikaa ja dialogia on vähän jo liiaksikin. Ensimmäisen pelin tutoriaaliksi tarkoitettu osuus oli yhtä pitkä kuin ensimmäisen trilogian vikat keissit käänteineen ja homma lähtee vain kovempaa lapasesta sen osalta. Silti tätä nauttii ihan tarinan vuoksi, kunhan vetää vain keissin kerrallaan. Muuten tulee pikavauhtia ähky.
Aijai, tämän pariin pitää kyllä ehtiä jossain välissä. Kiitos muistutuksesta!
Itsellä lähti tuo Hollow Knight -homma taas vähän lapasesta, kun erehdyin palaamaan pelin pariin. Lopulta sellaiset 70 tuntia sisällä pelissä, läpäisyprosentti 107. Pari trophya vaatisi vissiin tarinan pelaamista uusiksi eri ratkaisuin, mutta sen lisäksi taitaa jäljellä olla enää niitä Godhomen pomohurjasteluja, mitä olen vähän neppaillut, mutta en ole jaksanut alkaa täysiä suorittamaan. Ja noista vaikeimmat ovat nähtävästi sitä luokkaa, että tuskin tarvitsee koskaan haaveilla läpäisystä. Pähkinänkuoressa kaiken tämän jälkeen: helposti Top 10 Of All Time -tavaraa, saattaa mahtua Top 5:eenkin. Nyt olisi varmaan aika hyvä aika Silksongille alkaa tipahdella saataville (ei ole ihan heti tapahtumassa).
Sen sijaan päädyin laittamaan roguelike-vaihteen päälle. Ensin tyyppasin viimein Enter The Gungeonia, ja fiilikset on vähän ristiriitaiset. Pohjimmiltaan tykkään tosi paljon, mutta prosessi pelissä edistymiseen ei oikein taida olla mua varten. Alkuun oli useamman tunnin hyvä tekemisen meininki, mutta sitten peli jäi ainakin itsellä vähän polkemaan paikoilleen. Hissimies lupasi alkaa hommiin, mutta siellä se vaan seisoo aulassa vaikka kuinka paljon pelaa. Pikku hiljaa avautuvat uudet aseet ovat ihan siistejä, kun sattuvat kohdalle, mutta eivät silti tunnu tekevän suurta muutosta pelisuoritukseen. Homma siis tuntuu junnaavan vähän paikallaan: tasaisia 3-4 kerroksen mittaisia rykäisyjä, jotka harvoin avaa mitään uutta hahmoa tai muuta, ja juuri koskaan nuo eivät nyt alun jälkeen tunnu tekevän mitään merkittävää tai mielenkiintoista. Voi olla, etten vaan osaa, tai sitten peli on juuri nytkähtämässä eteenpäin ja märisen vaan vartin liian aikaisin. Pitänee koettaa vielä jossain vaiheessa, mutta saa olla vähän aikaa tauolla - ja uhkaa jäädä kesken.
Sen sijaan Hades, jonka ostin PS4:lle heti julkaisun jälkeen mutta starttasin vasta lähipäivinä, maistuu heti ihan erilailla. Jo pelkästään tarina- ja dialogipuoli tekee grindaamisesta mielenkiintoista, minkä lisäksi kunkin yrityksen vaikutukset pelikokemukseen ovat paljon Gungeonia konkreettisempia - muutenkin kuin vain omien taitojen karttumisessa. Tämä taas pitää ainakin omalla kohdalla pelaamisen merkittävästi mielekkäämpänä. Odotin hyvää, eikä toistaiseksi peli ole pettänyt. Ja ihan alussa vasta ollaan. Tähän keskitytään nyt toistaiseksi.
(Tässä ohessa koetan palailla God of Warin pariin, mikä jäi varmaan melkein pari vuotta sitten kesken. Lainapeli kaverilta, niin olisi vähän velvollisuudentuntoa pelata jossain vaiheessa läpikin, mutta ei ole oikein koukuttanut. Näyttää upealta, tuntuu keskiverrolta.)
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Re: Mitä peliä pelasit viimeksi?
« Vastaus #3922 : 05.09.2021 14:01 »
Lanttu
Jäsen
Viestejä: 977
Basaaripisteet: 1
Tomb Raider (2013) Definite Edtionia takana reilut viisi tuntia.
Unchartedeja en ole pelannut mutta Tomb Raider reboot jätti itselleni aikanaan jotenkin todella ristiriitaisen fiiliksen. Laran ohjattavuus, yleinen pelattavuus ja pelialueet olivat varsin miellyttäviä. Juonesta ja tarinankuljetuksesta en kuitenkaan lämmennyt lainkaan, koska ne olivat täysin ristiriidassa itse pelattavuuden kanssa. Lara ottaa osumaa minkä ehtii ja uikuttaa miten elämä on kauheaa. Sen jälkeen siirrytään ohjastamaan itse Laraa, jolloin ollaankin jo taas täysissä energioissa juoksemassa, hyppimässä ja lahtaamassa loputtamalta tuntuvia vihollislaumoja ilman mitään omantunnon tuskia. Pelit ovat pelejä, mutta onhan tuo silti vähän huvittavaa miten ensin ollaan kauhuissaan siitä miten tappoi ihmisen ensimmäistä kertaa, ja seuraavaksi ollaankin jo ase-experttejä, joka on ammattilainen jokaisen uuden eteen tulevan aseen kanssa. Valtavat geneeriset vahvasti aseistetut vihollislaumatkin jäivät jotenkin täysin selittämättä siihen nähden, että pelialue on mystinen saari, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään ja josta ei ole mitään kontaktia ulkomaailmaan.
Tomb Raiderin selkeä jaksotus myös harmitti. Peli tarjoili huikeita maisemia, mutta oli samaan aikaan kovin ennalta-arvattava. Oikein häiritsi miten uuteen paikkaan päästessä näki missä tulee taas seuraava vihollisaaltopaikka tai läheltä piti, kaikki hajoaa alta -esterata. Jos vaikka Pelaaja-lehden arvosteluasteikkoa käyttäisi, niin kaikki edellä mainittu laski oman arvosanani johonkin 6 tietämille: pelaamisen arvoinen.
Rise of the Tomb Raider sen sijaan oli huomattavan paljon parempi. Toki pelien pelaamisen välillä oli neljä vuotta aikaa eikä siksi edeltäjä ollut enää tuoreessa muistissa (ja Risestäkin on nyt jo kolme vuotta). Mikään osa-alue ei kuitenkaan jako-osassa häirinnyt, joka oli erittäin positiivinen muutos, koska pohjalla oleva perustus oli jo hyvin vahva. Sen verran hyvin piti hyppysissään, että kolusin suurimman osan sisällöstä ja keräiltävistä tavaroista. Ei mestariteos mutta ehdottoman positiivinen kokemus. Heittämällä arvosanan tai pari parempi kokonaisuus kuin ensimmäinen. Ehkä pitäisi joskus tsekata trilogian viimeinen osa mistä kotoisin, kun sekin pelikirjastosta löytyy.
Deus Ex: Human Revolution
Ostin tämän joskus vuosikausia sitten ennen kuin Director's Cutiakaan oli julkaistu. Peli jäi kuitenkin tuolloin kokonaan korkkaamatta. Jokunen aika sitten kaveri kehui peliä taivaisiin erään saunaillan aikana. Taustaraina oli kuulemma niin mielenkiintoinen, että itselleen poikkeuksellisesti oikein etsimällä etsi kaiken mahdollisen pelin sisäisen luettavan tavaran. Hetken mielijohteesta päätin sitten kesälomalla korjata pienen murto-osan nykypelaajien perisynnistä ja vähentää yhden nimikkeen loputtomasta alennuksista täydennetystä koskemattomasta pelikirjastosta.
Olihan se hyvä. En osaa sanoa onko alkuperäisen klassikon tasoinen. Sen pelasin aikanaan huomattavan karuna PS2-versiona aikana, jolloin en niin paljoa keskittynyt juoneen ja pelialueetkin olivat huomattavan paljon pienempiin paloihin pilkotut. Kyllä tämä silti aivan omilla jaloillaan seisoo.
Parasta pelissä on ehkäpä juurikin tuo tarina ja maailma, joka on ikäisekseen pelikseen yllättävänkin elävä. Ihmiset toki seisovat suurimmaksi osaksi paikoillaan ja mahdolliset keskustelut on erittäin selkeästi sriptattu tapahtumaan, kun pelaajan on tarpeeksi lähellä. Tämä onkin hyvä sillä suurin osa noista keskusteluista tuo hyvin lihaa luiden ympärille taustatarinan suhteen. Suurimmalta osalta NPC:itä voi käydä kuuntelemassa enemmän tai vähemmän pelimaailmaa värittäviä juttuja pari kertaa. Samojen puheiden toistoa eri hahmojen välillä tulee yllättävän harvoin. Toistonkin tapauksessa kuulosti välillä siltä, että kyseessä oli eri ääninäyttelijät, joka on piristävää vaihtelua. Tämä kaikki on mielestäni paljon parempaa ja rehellisempää suunnittelua kuin vaikkapa Cyperpunk-videoissa nähdyt (itse en ole pelannut) NPC:t, joiden toiminnassa ei tarkemmalla tarkastelulla ole päätä eikä häntää. Päinvastoin rikkovat immersiota pahemmin kuin jos seisoisivat vain paikoillaan.
Pelimekaanisesti peli on ihan ok. Ei huikea mutta ei mitenkään erityisen häiritseväkään. Tämän tyyppisissä peleissä minulle nousee usein ongelmaksi pakottava halu pelata peli läpi täysin hiippailemalla ketään tappamatta. Tällä kertaa päätin vain pelata kunkin tilanteen ihan sen hetkisen fiiliksen mukaan, joka osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi. Osittain tähän ratkaisuun päädyin myös pomotaistelujen takia. Pelin suurin murhekryyni eli päätöntä ammuskelua sisältävät pomot olivat hyvin tiedossa etukäteen. Jokseenkin turhauttavaa roskaa ne olivat kunnollisella asearsenaalillakin valmistautuessa. Voi vain kuvitella kuinka epämotivoivia tapauksia nuo ovat aikanaan olleet yllätyksenä tulleina hiippailuun keskittyneellä pelityylillä. Director's Cutissa noita on ilmeisesti järkevöitetty mahdollistamalla vaihtoehtoisetkin läpäisytavat.
Tekoäly on vähintäänkin epätasainen. Suurimmaksi osaksi kuitenkin jotenkin sympaattisella ja huvittavalla tavalla. Välillä varoittelevat pitkään kielletyllä alueella olosta, välillä taas avaavat tulen välittömästi. Jos vaikka juokset avaat oven ja juokset kielletyltä backstage-alueelta sallitulle puolelle, niin tuntuu olevan aivan fifty-sixty alkaako ovea vartionut vartija välittömästi ammuskelemaan vai kovaan ääneen ihmettelemään mitä juuri tapahtui ja kertomaan pelaajan edessä kuinka syyllinen kyllä löytyy varmasti. Vihollisia voi pudotella suojasta käsin yksitellen vaikka loputtomasti kunhan osuma tappaa yhdestä. Ympärillä olevat kaverit alkavat vain kävelemään ympäriinsä varautuneina. Mutta auta armias jos ensimmäinen luoti ei tapakaan. Se on välitön hälytys ja kaikki tietävät pelaajan sijainnin.
Ehkä huvittavin esimerkki tekoälystä oli valvontahuone, jossa oli kolme vartijaa. Avasin oven ja heitin kranaatin sisään tappaen vartijoista kaksi. Välittömän hälytyksen sijaan jäljelle jäänyt vartija käveli ovesta olkapäät kyyryssä ihmettelemään tilannetta vastakkaiseen suuntaan, josta kranaatti oli lentänyt. Vartijoiden aiheuttaman hälytykset toivat myös nostalgiset MGS-vibat. Täyteen hälytykseen riittää usein sekunnin murto-osan näköyhteys pelaajaan. Vaikka vartijan eliminoisikin välittömästi tämän jälkeen, ovat kaikki muut alueen vartijat täysin tietoisia pelaajasta. Tätä mystistä suurhälytys kykyä ei kuitenkaan käytetä kun kaveri ammutaan vierestä, vaan silloin on käveltävä seinässä olevan hälytyspaneelin luo. Vastaavasti kun jokin tila on tulitaistelun jälkeen kokonaan lahdattu vihollisista, käytävän päässä seuraavassa huoneessa olevat viholliset eivät tiedä mahdollisesta juuri tapahtuneesta verilöylystä mitään.
Oikeastaan suurin yllätys pelissä oli se, että kaikki sisältö tuntuu olevan täysin koluttavissa yhdellä pelikerralla. Lähestymistapoja on kyllä aina pari kolme kappaletta (poislukien pomot), mutta valinnat eivät tuota kovinkaan konkreettisesti eroja. Valintojen vaikuttavuus tuntuu osittain näennäiseltä. Hiukan Telltale Gamesin Walking Deadin tapaan. Sinänsä kyllä pidän tästä, sillä toiseen läpäisykertaan ei jäänyt nyt mitään pakottavaa tarvetta. Useamman kerran kyllä tallentelin ja latailin peliä, jotta näkisin mahdollisia välittömiä sävyeroja esim. jonkun sivutehtävän ratkaisutavoissa.
Aluksi ajattelin keskittyä lähinnä raa'an tulivoiman kehittämiseen ja jättää suurimmat hakkeroinnit mahdolliseen tulevaan pelikertaan. Sitten tajusin suurimman osan hahmonkehitysvaihtoehdoista olevan suhteellisen merkityksettömiä. Pidemmän päälle augmentaatioiden kehitykseen käytettäviä Praxis-pisteitä sateli myös yllättävän avokätisesti. Hakkeroinin maksimoimalla käytännössä kaikki hakkeroinnit muuttuivat triviaaleiksi. Samalla hakkerointi on tehokkain tapa päästä käsiksi tarinaan ja maailmaan taustoja luoviin sähköpostikeskusteluihin ja maailmaan piilotettuihin tavarakätköihin. Tämä on valtava ero alkuperäiseen Deus Exiin, jossa ainakin lyhyeksi jääneellä uusintapeluuyrityksellä tuntui paljon vahvemmin tulevan vastaan raastavia valintoja, kun kaikkeen ei yksinkertaisesti voi päästä käsiksi.
Kaiken kaikkiaan kelpo tuote. Human Revolutionhan täytti pari viikkoa sitten 10 vuotta, jolloin moni tuntui muistelevan peliä lämmöllä, ja kuinka se toteuttaa rajoitetummassa maailmassa paljon paremmin sen mitä Cyperpunkilta odotettiin. Mene ja tiedä. Itselleni jäi kytemään ajatus alkuperäisen Deus Exin pelaamisesta PC:llä sellaisena kuin se olisi pitänyt kokea. Ja olisihan tuolla kirjastossa Mankind Dividedkin jatkoksi...
\"Vittu mää en tiedä mikä hedelmä on!\"
tallennettu