Ei oikeastaan muuta valitettavaa kuin, että peli on teknisesti järkyttävän ruma ja framerate ei ole varmaan lähelläkään edes 30 ruutua suurimman osan ajasta.

Miten ihmeessä näin on päässyt käymään? Kyseessä on kuitenkin kohtuullisen tunnetun sarjan uusin, joka varta vasten tehty Switchille ainakin alkuun? Peliä ei todellakaan olisi saanut julkaista tällaisessa kunnossa.

Ostin itselleni joululahjaksi paljon kehutun Hollow Knightin. Olen pelannut sitä nyt muutaman tunnin. En ole toistaiseksi päässyt pelin imuun. On ollut vähän pakkopullaa. Ihmettelen tätä hieman, koska pidän kuitenkin metroidvanioista ja pelin pitäisi paperilla olla muutenkin mieleeni. Sinänsä peli on hieno ja sen toteuttamiseen on selvästi käytetty vaivaa. Viimeksi pelaamani vastaavanlaiset pelit ovat Metroid Dread, Iconoclasts, Shinsekai Into the Depths ja SteamWorld Dig 2. Kukin niistä imaisi mukaansa varsin nopeasti. Mutta jokin tökkii Hollow Knightin kohdalla. Olen onnistunut tunnistamaan ainakin pari asiaa, jotka silittävät vastakarvaan.

Ensinnäkin pelihahmo liikkuu mielestäni liian hitaasti. Huoneesta toiseen taapertaminen on raskaan tuntuista. Moni vihollinen on aika ärsyttävä ja lähinnä tiellä. Vihollisten lyöminen tuottaa rekyylin, joka potkaisee pelihahmoa taakse päin. Se korostaa liikkumisen raskautta, kun jokainen isku täytyy ajoittaa ja iskun jälkeen täytyy siirtää pelihahmoa eteenpäin, ettei tipahda kapealta alustalta rekyylin mukana. Päihitin juuri Hornetin ja sain syöksykyvyn. Se on auttanut vähän tekemällä liikkumisesta nopeampaa.

Toisekseen pelin musiikki on kieltämättä kaunista, mutta musiikki, pelin värimaailma ja pelin muukin tunnelma on kuitenkin hyvin melankolinen. Se ei oikein herätä intoa tai mielenkiintoa tutkia pelin maailmaa. Tunnelma muistuttaa mielestäni aika paljon Don't Starve -pelisarjan pääpeliä, joka ei myöskään houkuta minua pelaamaan. Don't Starven pelimekaniikassa ei kuitenkaan ollut vikaa, koska Don't Starve Shipwrecked on paljon innostavampi, koska sen tunnelma on erilainen. Sinänsä kyllä pidän tummemmasta tunnelmasta peleissä.

En tiedä, pitäisikö minun yrittää jatkaa Hollow Knightin pelaamista. Muuttuuko meno paremmaksi, kun pelissä pääsee pidemmälle? Tottuuko pelihahmon raskaaseen liikehdintään vai saako pelihahmo myöhemmin lisää kykyjä, joiden myötä se alkaisi liikkumaan sulavammin ja jouhevammin? Entä muuttuuko pelin tunnelma tai saako se muita sävyjä?

Muistan sen kuin eilisen, kun Metroid Primen arvostelut pärähtivät ulos. Täysiä kymppejä toinen toisensa perään. Mitä helvettiä, miten tämä ole mahdollista?!, tuumasi varmasti moni. Pian hype oli itselläkin sitä luokkaa, että peli piti saada hyppysiin nyt eikä viidestoista päivä. Tilasin siis Hongkongista modatun GameCuben, joka pyöritti jenkki- ja japsipelejä, joten pääsisin pelaamaan Metroid Primeä kauan ennen eurojulkaisua. UPS toimitti konsolin heti aamutuimaan, joten koko koulupäivän sain odotella paskat housussa, tuleeko Panasonicin kuvaputkitöllöni edes pyörittämään noita import-pelejä, jotka vaativat televisiolta 60Hz-tuen toimiakseen. Koulupäivän lusittuani heitin Metroid Primen koneeseen, ja pian tuo legendaarinen intromusiikki, jonka jokainen meistä varmasti tietää, alkoikin soimaan. Kaikki oli sen arvoista, ajattelin.

Tuosta – ja pelin edellisestä läpäisystä – on nyt 19 vuotta aikaa. Olen pelaillut Metroid Primeä RetroArchilla ehkä puoleen väliin ja ainakin tähän asti peli on ollut käytännössä virheetön. Mitä helvettiä, miten tämä on mahdollista?!, on edelleen kysymys, joka juolahtaa mieleen, kun puhutaan Metroid Primestä. Jos mietitään pelejä, joiden ei yksinkertaisesti pitäisi edes olla olemassa, niin Metroid Prime on Resident Evil 4:n ohella tuon listan kärkipäässä. Kummankin pelin erinomaisuus on vain jotain sellaista, mitä on vaikea käsittää.

Peli on visuaalista silmänkarkkia alusta loppuun, ympäristöissä on sellaista kolmiulotteisuutta, jota ei näe edes nykypeleissä, peli pyörii lukitut 60 kuvaa sekunnissa, musiikit sopivat peliin täydellisesti, pelattavuus toimii paremmin kuin 99%:ssa viimeisen kolmen genin aikana ilmestyneissä ensimmäisen persoonan konsolipeleissä, Samuksen ja Morph Ballin fysiikat ovat täydellisyyttä ja mikä järjettömintä, kenttäsuunnittelu ja puzzlet ovat Super Metroidin tasoista parhautta.

Metroid Prime tai paremminkin Metroid Prihme, sillä sitä tuo peli oli ja on edelleen. Ihme.

Hauskinta on, että Metroid Primeä väheksyttiin ennen julkaisua ja yleinen mielipide oli, että peli tulee olemaan huono. Miksi se on FPS, miksi sitä tekee joku tuntematon jenkkistudio jne. Peliä suoranaisesti vihattiin ennen julkaisua.

Siinä saivat ennakkoluulot kyytiä, kun peli pamahti hyllyille.