Crash Bandicoot Trilogy Switchillä.
Päätin korjaa aukon sivistyksessä ja pistää Sonyn maskotin tulille Nintendon konsolilla (hihi). En ole tätä käytännössä ennen palannut, pieniä pikaisia testejä lukuunottamatta. Ja nyt on pakko kysyä: Onko Crash Bandicoot itseasiassa vain paskaa? Ensimmäinen siis. En vain saanut ohjaukseen minkäänlaista kunnon tuntumaa. Hyvä tasoloikka menee yleensä parin ensimmäisen kentän jälkeen selkärankaan ja reflekseihin. Nyt useamman kentän jälkeen tuntui että menin koko ajan arvalla hyppäänkö oikein tai pyörähdänkö oikein. Kerrankin jäin pyörimään apinan viereen niin että animaatio jopa osui apinaan, mutta huidoin silti ilmaa.
Ohjaus tuntuu muutenkin todella löysältä. Esim. Mariossa ohjaus on tiukka ja asiat tapahtuu juuri silloin kun nappia painaa. Crash tuntuu yhtä laiskalta kuin alkuesittelyjen jälkeen voisi kuvitellakin. Hyppiminen esim. bonus kentissä laatikoiden päällä on... erikoista. Tuntuu että koko homma pitäisi hoitaa silmät kiinni, niin ruutu ei häiritsisi rytmiä. En ehkä pistäisi input laginkaan piikkiin, mutta ohjaus on vain tahmea. Lähimpänä tulee mieleen ohjainten rikkoja SNES ajoilta: Bubsy. Se oli samanlaista tervaista arvailua.
Voihan olla että vika on nyt Switch versiossa. Jos se on ryssitty. Tuntuu vähän ajan tuhlaukselta käyttää tähän tunteja elämästä.
Vika on siinä remasterissa. En omista peliä, mutta lainasin Switch -version kirjastosta männäaikoina ja ihmettelin samaa. En tiedä onko muillakin alustoilla sama ongelma, mutta ohjaus on joy-coneilla laginen paska ja siksi varsinkin Crash 1 on pelikelvoton, kun se vaatii aika tarkkaa ohjaamista. Mielestäni ykkönen on sarjan paras, ja ainoa jota yhä tykkään pelata. Sääli että remasteri tuhrii hyvän pelin maineen ehkä lopullisesti. Uusille kokeilijoille jää vähän epämääräinen fiilis käteen.
Omat viime päivien rimpuiluni Crash ykkösen kanssa liittyy tallennusongelmiin. En koskaan muista että PS2 slim ei pysty kirjoittamaan savetiedostoa ps1-muistikortille ja korruptoi vanhankin saven jos yli yrittää kirjoittaa. Olen taas pelannut Crash ykköstä orkkis-pleikkarilla ja skaalaimella, eilen olin mittarissa oli 79%. Sitten hölmönä siirsin pelin PS2 slimiin ja lopulta korruptoin saven äsken mainitulla tavalla. Ja hittolainen että siinä pelissä on hankalia kenttiä jos timantteja yrittää metsästää (Sunset Vista, Slippery Climb, ...). Mutta joo, pelaaminen muutoin toimii loistavasti vaikka onkin haastavaa. Tuo tallennusasia pitäisi kai kirjoittaa isolla muistilapulla johonkin ettei tätä enää tapahtuisi.
En ole kokeillut miten se pelaa jos kytkee PS1:n suoraan hd-telkun scarttiin ja antaa telkkarin hoitaa "skaalaukset". Luultavasti toimii ihan yhtä huonosti kuin remaster.
Muita viime kuukausien pelejä:
Witcher 3 (Switch) - loistava. Pelasin samantien toiseksi vaikeimmalla tasolla. Porukka haukkuu taistelua, joka on kieltämättä simppeliä, mutta eipä tuo puoli zeldassakaan kovin syvällistä koskaan ole ollut ja tässä on sentään kunnon seikkailua tukena.
Zelda Link Between Worlds (3DS) - Liian helppo, tuntui kuin olisin terminaattori joka puskee pelin läpi hakaten kaiken tielleen tulevan. Taisin kuolla vain kerran koko pelin aikana jossain ihan alussa, random hölmöilyyn.
Kirby Forgotten Land ja Kirby's Adventure Wii - läpäisty tenavan kanssa co-oppina. Kevyttä meininkiä. Salaisuuksien tonkiminen on minulle se paras anti näissä.
Sonic Rush (DS) - Eka läpäisty sonic-pelini sitten lapsena naapurissa pelatun master system sonic 1:n jälkeen. Tässä oli hyvää meininkiä, eritoten soundtrackissä.
Dragon Quest Hand of the Heavenly Bride (DS) - Kesken vielä, noin reilu 30 tuntia kellossa. Kelpo peli, en ole silti varma onko tämä lopulta ihan minun tyylistäni settiä. Musiikit ainakin ovat yksitoikkoisen perseestä ja sillä on tietysti iso vaikutus kokonaisuuteen.