Pelaajalauta

http://www.youtube.com/watch?v=E-lnvBXy68Q

Laitoin demon lataukseen, peli vaikuttaa kiinnostavalta, ja "HD-2D:ksi", ristitty graafinen tyyli ihastuttaa. Onko tämä perinteisen japanilaisen roolipelin vaatteissa kulkeva avoimen maailman hiekkalaatikko? Ei kuulosta pahalta mixiltä, ei ollenkaan.

Bravely Defaultin tekijöiltä, joten ainakin taistelusysteemi on todennäköisesti timanttista.

Pelasin eilen Primrosen tarinaosuuden loppuun, haluaisin enemmän.  :)

Ääninäyttely oli yllättävän laadukasta, ja myös musiikit nousivat positiivisessa mielessä esiin. Äänet luovat näyttävän graafisen tyylin kanssa peliin vahvan ilmapiirin, kun kulkee soihtujen valaisemassa luolassa, jonka seinillä varjot tanssivat.

Muistelin aikaa, jolloin pelasin PSOnella Final Fantasy IV:n ensimmäistä kertaa läpi – Octopath muistuttaa Squaren klassikoita, mutta täytyy muistaa, että itselläni ei oikein ole muuta mihin sitä verrata. JRPG:t ovat puuttuneet menultani vuosikaudet.

Kuinka laaja se demo oikein on? O_O Trailereista sain jotenkin sellaisen kuvan, että peli koostuu periaatteessa samasta tarinasta mutta kahdeksasta eri näkökulmasta/"polusta" ja niistä voi valita minkä mitä pelaa. Eli onko demo helvetin laaja vai onko tarina lyhyt vai olenko käsittänyt jotain väärin?

Demon tarinaosuus kattaa käsittääkseni vain ensimmäisen tunnin tapahtumat, alkuosuuden. Sen jälkeen voi vielä jatkaa maailman tutkimista. Ei kai se kuitenkaan kokonaan auki ole? Pieni palanen vain.

Demossa voi valita kahden hahmon väliltä, pelaan sillä toisellakin viikonlopun aikana. Itseasiassa Primrosella toiseen kylään saavuttuani sainkin noukittua tämän demon toisen protagonistin mukaani, sitten tuli teksti, joka kertoi demon rajoituksista.

http://www.youtube.com/watch?v=FuI-VluDNLE

Octopathin musiikillinen anti on purkissa, eikä uuden taisteluteeman perusteella voi kuin vaipua odottamaan tätä peliä, joka monella kuuluu varmasti  vuoden 2018 odotetuimpiin julkaisuihin.

Hyvää kampetta kyllä, ja sekä musat että taistelut olivat myös Bravely Defaultin vahvuuksia.

Ikävä kyllä ainakin ekan osan loppupään kierrätys vei vähän puhtia muuten upealta pelikokemukselta. Nähtäväksi jää, kuinka paljon Octopath sortuu samanlaiseet törttöilyyn. (Ja nähtäväksi jää, missä vaiheessa vaihdan itse pääkannettavaksi 3DS:n sijaan Switchin, ja tuleeko silloin tätä sitten pelattua, kun tarjontaa on niin paljon muutenkin.)

http://www.youtube.com/watch?v=GBAukVbwTxQ

Kehittäjät ovat viilanneet pelin jokaista osa-aluetta demostaan saamansa palautteen perusteella. Yli miljoona pelaajaa latasi tämän makupalan Switchilleen, ja heistä 45 000 antoi sanan säilänsä laulaa. Heidän ansiostaan hahmot mm. liikkuvat kartalla ripeämmin ja HD-2D-tyylin intensiteettiä voi säätää mieleisekseen. Video pureutuu mielenkiintoisesti arvokkaan palautteen kautta tehtyihin muutoksiin.

Tuleeko tästä jotain todella erikoista? Tiedä häntä, mutta ainakin minä pidän tätä yhtenä Nintendon valttikorteista tänä vuonna. Varaudun odottamaan syksyyn, eikä se haittaa, jos reunat tänä aikana siloitellaan.

http://www.youtube.com/watch?v=4J1eO7VPbSU

Viime Directissä nähty sementoi Octopathin kesän odotetuimmaksi peliksi, minulle.

Hienosäätöjen jälkeen visuaalisuus on tietenkin suurin houkutin, koska sen näkee ensimmäisenä. Vanhojen klassikoiden tapaan tyyli on tunnelmallinen, mutta uuden tekniikan mahdollistamat uudet kikat antavat sille mielenkiintoista lisäkiiltoa; miten aurinko leikittelee vedenpinnalla sataman taustalla, tai miten kuusimetsä blurrautuu kylässä, jossa ilmassa velloo havunneulasten paksu tuoksu. Toista tältä näyttävää videopeliä ei taida ollakaan. Jos sitä lausetta tarkastelee, ymmärtää miten suuri saavutus tämä AA-luokan rope ulkoasultaan on.

Itselle visuaalinen puoli ainakin demon perusteella on suurin turn off. Ainakin telkkarin kautta pelattuna alkoi oikeasti silmiä särkeä.
Jos peli osottautuu arvostelujen perusteella mielenkiintoiseksi niin täytyy sitten testata ihan switchin oman ruudun kautta jos se pienempi ruutu helpottaisi.

Jos tämä olisi tehty samalla tyylillä kuin bravely default / second niin tämä saattaisi olla aika odotettukin peli.

http://www.youtube.com/watch?v=hfWPqUDnvnA

Tässä videossa poistetaan kysymysmerkki erään pelkoni tieltä; sen, että peli pitäisi pelata läpi kahdeksan kertaa nähdäkseen jokaisen hahmon erillisen tarinan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kaiken voi kokea yhdellä pelikerralla. Tämä tekee hahmon valintaprosessista ainakin itselleni kivemman, kun asiasta ei tarvitse huolehtia, ja tietää joka tapauksessa näkevänsä kaikki oleelliset juonikoukerot, jos niin halajaa.

Primrose oli demossa niin bad-assette, että tällä hetkellä kallistun hänen puoleensa. Vielä on kuitenkin aikaa miettiä valintaa.

Tänään julkaistaan uusi, noin kolmen tunnin pituinen demo (https://twitter.com/octopathrpg/status/1006577389785309184?ref_src=twsrc%5Etfw&ref_url=https%3A%2F%2Fs9e.github.io%2Fiframe%2Ftwitter.min.html%231006577389785309184), jossa saavutettu edistyminen siirtyy sellaisenaan valmiiseen peliin. Tällainen taitaa olla melko harvinaista? En ainakaan muista vastaavaa lähimenneisyydestä.

Octopathin pääsee siis... aloittamaan tänään?!  :o  Ihan kuin ehtisin... ehkä sitten, kun saan Octolingin vietyä turvallisesti Inkopolikseen.  :P

Laitoin pelin eilen ennakkotilaukseen, ja samalla pelasin puolet kolmen tunnin prologi-demosta. Aloitin Ophilialla, jolla tulee parantaja-kyvyn ansiosta olemaan aina merkittävä rooli partyssani – ja alkaahan hahmon seikkailu myös lumisella puolella karttaa. Kyllä sekin vaikutti.

Octopath Traveler on aivan hurmiollisen kaunis videopeli. Yksi kauniimpia, mitä olen koskaan nähnyt. Modernit efektit on istutettu klassisiin jrpg-grafiikoihin henkeäsalpaavalla tavalla. Tässä ei rikota polygoni-ennätyksiä eikä ylpeillä tuhansilla teknisillä pikkujipoilla; Art style on vähemmän, ollakseen enemmän. Silloin ennen pelimaailmat lietsoivat mielikuvitustani, kun ne heräsivät mielessäni eloon suurempina, kuin mitä ne olivatkaan. Luminen maisema Octopathissa omaa yllättäen jopa enemmän "siellä olon" tuntua kuin monessa realistisessa 3D-pelissä. Koska meillä on kyky kuvitella, täyttää se, mitä ei ole.

Octopath Traveler kumartaa tekijöidensä mukaan yltiöegendaarista Final Fantasy kuutosta, ja näin asia pelimekaanisesti varmasti onkin (vaikka pelillä on varmasti muitakin inspiksen lähteitä, FF6 vaan ryöstää verkkomedioiden otsikot itselleen tehokkaammin kuin mikään muu peli), mutta entä tarinallisesti? Ennakoiden perusteella jää kuva, että vaikka suurin osa kahdeksan hahmon erillisistä tarinoista onkin kiinnostavia, eivät hahmot ainakaan ensimmäisen 20 tunnin aika vuorovaikuta keskenään. Näin perinpohjaisten alustusten jälkeen olisi kerrassaan herkullista nähdä, millaiseksi hahmojen ryhmädynamiikka muodostuisi. Tosin saattaa olla, että tässä kokeillaan tyyliä, joka tietyiltä osin toimii ja toisilta ei toimi.

Aiemman demon perusteella Primprosen tarina veti minut heti mukaansa. Ophilian juonikoukerot eivät pääse ihan samaan hurmokseen, mutta on hänestäkin alun perusteella helppo tykätä. Vaikeaa päättää, kelle kolmelle avaa lopulta partyssa paikan, sillä aloitushahmon on oltava remmissä aina.

EDIT:

Kolme tuntia täyttyi sen jälkeen, kun sain värvättyä Tressan Ophilian mukaan.

GOTY-matskua. Miten pelimusiikki voi edes olla näin hyvää? Taisteluissa saa olla jatkuvasti tarkkana, ettei tule pataan, joten peli ainakin alussa skaalannee vastustajat levelin mukaan. Grindaaminen on kuitenkin huoli, jos haluaa pelata kaikilla kahdeksalla hahmolla tasaveroisesti.

Octopathista tulee mieleen Patrick Rothfussin Kuninkaansurmaaja-sarja, jos pitäisi verrata kirjallisuuteen. Kumma kyllä, niin tekee mieli OT:n kohdalla tehdä. Peli kuljettaa juontaan enemmän teatraalisesti kuin karkean realistisesti. Se ei ehkä ole kaikkien mieleen, mutta minun kyllä.



JRPG-fani, jolla ei vielä ole Switchiä, ei tule tänä vuonna saamaan parempaa syytä hankkia konetta itselleen.  

Hiukan ristiriitaiset tunteet tästä. Lähinnä tuon tarinan takia. Kuinka se oikein rakentuu? Yksinkertaistettuna niin että pelissä 8 eri juonta jotka pelataan samassa maailmassa ja ovat ns. rinnakkaisia juonen kaaria eli eivät kohtaa ollenkaan? Ja nämä juonen kaaret pelataan erikseen ja ne vaikuttavat toisiinsa sen mukaan mitä kaaria olet aikaisemmin pelannut?

Vai meneeko peli niin että pelataan vuorotellen tai omassa tahdissa eri hahmoja ja sitten kohtaavat jossain 30h paikkeilla? Eli periaatteessa peli pääsee kunnolla vauhtiin vasta 30h kohdilla?

Pitäisi varmaan katsoa/lukea muutama ennakko tästä...

Kaikilla hahmoilla on 4 lukua omissa tarinoissaan. Tarinat ovat kunkin hahmon omia ja erillisiä, partyn muut jäsenet eivät vuorovaikuta niiden juonenkuljetuksessa lainkaan. Bondaus tapahtuukin erillisissä "tarinahetkissä", joissa hahmot heittävät läppää toistensa kanssa – vähän kuin Xenobladen "heart to heart" -keskusteluissa. Kuinka paljon näitä hetkiä tosiasiassa pelissä on, sitä en tiedä. Enkä myöskään sitä, onko pelissä jokin yhteinen juonenkaari, joka alkaa, kun kaikkien kahdeksan hahmon tarinachapterit on pelannut läpi.

Aavistelen, että tästä tulee jotakin todella upeaa. Varmasti peliin voi pettyäkin, jos siltä odottaa täsmälleen samanlaista kaavaa, kuin mitä klassisissa Squaren roolipeleissä oli.

EDIT: OT:n metascore tällä hetkellä 84: http://www.metacritic.com/game/switch/octopath-traveler

Hyvin pitkälti sitä, mitä odotinkin sen olevan. Ei tämän tyylinen peli pistemessias koskaan ole. Arvioiden perusteella jää kuva, että pelin peruskaavaa rikkovat ideat ovat mielenkiintoisia, mutta eivät ongelmattomia. Odotukseni ovat yhä kovat.

 

Square Enix: "Katsotaanpa, miten tämä peli myy. Ehkä jatkossakin..."

*Pelin fyysinen versio käytännössä loppuunmyyty maailmanlaajuisesti*


Tämä peli vetoaa siihen aikuisyleisöön, jonka Switch on itselleen lunastanut – laitteen taitavat omistaa monet sellaiset wanhat fanit, jotka ehkä skippasivat Wiit kokonaan, ja nyt palasivat remmiin hyvän mainonnan ja konseptin houkuttelemina. Toki se on pientä otantaa, mutta foorumeilla ja Redditissä näkyy tuon tuostakin sen teemaisia aiheita.

Ja kun itse pelikin on konstailematon, täysiverinen JRPG, joka sopivassa määrin kiertää genren peruskaavoja, niin mikäpäs siinä. Sivutehtävät voi ratkoa monella eri tavalla, eikä "mene kartalla tuohon pisteeseen ja se on siinä" ole yksi niistä, sillä peli ei niissä pidä kädestä yhtään. Kaikki pitää itse päätellä ja kokeilla eri hahmojen ominaisuuksia. Toimii. Myöskään grindaus ei tule olemaan niin suuri ongelma kuin pelättiin, koska hyvät kamppeet paikkaavat alhaista leveliä. Jos kärsivällisyyttä riittää, rivivihut kartalta pyyhkivät tappokamat voi vaikka jo alkuvaiheessa pölliä sopivalla hahmolla, eikä sitä estetä keinotekoisesti.

Hassua, mutta peliä pelatessa on välillä tullut mieleen, että tämä on vähän kuin Skyrim kaksiulotteisena, vaikka pelien tyylit ovatkin hyvin erilaisia. Siinä onkin kyse enemmänkin siiitä, minkä fiiliksen tutkimusmatkailu antaa; ei ole sitten Breath of the Wildin tuntunut yhtä siistiltä tutkia pelimaailman jokaista nurkkaa, löytää aarrearkkuja, törmätä yllättäviin vihollisiin ja alueisiin. Square Enix on naulannut tunnelman. Tarina on myöskin raameistaan ilahduttavan henkilökohtainen, eikä mitä ilmeisemmin sorru "hullu, jättirobotiksi muuttuva piikkitukka haluaa tuhota maailman" -kliseeseen. Octopathin tarinat ovat pienempiä, realistisempia. Vähemmän on jälleen enemmän.

Octopath Travelerista on rakentumassa moderni klassikko, ja myös mitä täydellisin aloitus Nintendon ja Square Enixin uudelle yhteistyölle.

Tämä peli on naurettavan hyvä, ja olen totaalisesti koukussa. 25 tuntia kellossa, koko remmi mukana, kakkoschapterit pelattu Ophilialla ja Tressalla. Kykysysteemi on avautunut koko komeudessaan ja kartalla törmää jatkuvasti houkutteleviin paikkoihin, joissa tulee vielä tässä vaiheessa pataan niin että raikaa.


EDIT:

On olemassa hyviä videopelisoundtrackeja, poikkeuksellisen hyviä videopelisoundtrackeja, ja sitten on Octopath Traveler:

http://www.youtube.com/watch?v=aVxrBTBE4t0

Octopathin ongelmia, 45 pelitunnin jälkeen, ja kun olen edennyt kolmella hahmolla chapter 3:n tarinoihin:

Peli kierrättää rakennettaan surutta, ja tämä heijastuu myös luolastoihin, jotka tuntuvat Oblivion-tasoiselta leikkaa/liimaukselta. Vasta kolmannen luvun tarinoissa tuttua "mene kaupunkiin-kohtaa ongelma-ratkaise se kömpimällä läheiseen luolastoon" -touhua aletaan rikkoa jonkin verran. Octopath on selvästi tehty pelattavaksi pienemmissä annoksissa, jolloin tämä rakenne toimii paremmin kuin monen tunnin marantonsessioissa, joissa monet JRPG:t erityisesti loistavat, ja imaisevat pelaajan sisäänsä entistä hurjemmin.

Vaihtoehtoisia luolastoja saisi olla myös pelissä paljon enemmän ja sivutehtävistä saatavat palkinnot voisivat olla monipuolisempia, nyt tuntuu siltä, että kassaan kilahtaa lähes aina rahaa.

Partyn välistä vuorovaikutusta ei ole riittävästi. Se vähä, mitä on tarjolla, on melko väritöntä kanssakäymistä. Tuntuu hassulta, että jalo hahmo hyväksyy varkaan tekemiset ilman tunnontuskia, tai että yksinäinen susi ottaa kolme muuta tyyppiä mukaansa parin minuutin keskustelun jälkeen. Näissä kohdin peli asetetaan ensisijaiseksi ennen tarinaa, joka on tavallaan hyväksyttävää, mutta rikkoo kuitenkin maailman eheyttä ja sen logiikkaa.

Loistava peli, muttei täydellinen.

https://twinfinite.net/2019/03/octopath-traveler-announced-mobile/

En pidä tästä, mutta tykkäsin Octopathista liikaa sivuttaakseni tämän julkaisun kokonaan. Vuoropohjainen roolipeli sopii kosketusnäytöille onneksi paremmin kuin moni muu lajityyppi.