Pelaajalauta

Paradox Interactive on kuuluisa historiallisista strategiapeleistään, jotka ovat ehdottomasti genrensä huippua. Pelit ovat raskaita ja näyttää siltä, että vain harvat niitä harrastavat. Itsellä löytyy hyllystä ainakin Hearts Of Iron 1&2, Crusader Kings, Diplomacy, Galactic Civilizations 2 ja Europa Universalis 3. Paradox on pelivalmistajien aatelia ja kaikki muut yritykset saisivat ottaa mallia tämän firman toimintatavoista. Pelit ovat usein halpoja ja useimmat saa uutena jo melko pian ilmestymisen jälkeen noin 30 eurolla. Pelit toimivat ilman levyä, joten levyt pysyvät uutta vastaavassa kunnossa. Peleihin ilmestyy uusia päivityksiä vielä vuosia niiden julkaisun jälkeen ja niiden sisällöllinen rikkaus on vertaansa vailla. Kysynkin siis ovatko muut lautalaiset tutustuneet näihin pelimaailman helmiin.

Noh sinun syystäsi olen niihin tutustunut, ovat kyllä hieman liian raskaita maallikoille mutta kun kaikki ne jutskat oppii niin ei siittä voi muuta kuin pitää. Hearts of ironissakin on niin mukavaa yritää saada suur-suomea aikaiseksi, Kerran olen siinä onnistunut ja sekin menee tekoälyn piikkiin. (tyhmä ryssä ei hyökännyt pahemmin 1939 vaikka julisti talvisodan...)

Paradoxin osakkeet ovat minun silmissäni nousseet huimasti ostettuani EUIII:n. Mahtava peli. Samalla on herännyt mielenkiinto firman muihinkin tuotoksiin. Hieno peliyhtiö kyllä kyseessä. Tekevät omaleimaisia pelejä, jotka eivät turhaan trendeille kumartele.

Hööö...Paradoxhan ei muuta ole tehnyt kuin vain julkaissut Euroopassa Galactic Civilizations II:n, joten en listaisi sitä niiden peliksi ollenkaan. Stardockhan sen teki. Hieno pelihän se on, kun onnistui olemaan enemmän Master of Orion 3 kuin...Master of Orion 3. Eettiset valinnat olivat hieno lisäys, vaikkeivät hirveästi peliin vaikutakaan.

Niin ja Starforcellahan ei ilmeisesti tykätty siitä, että GalCiv II julkaistiin ilman kopiosuojauksia. Plussaa Stardockille siitä.

Hearts of Iron II lisäosineen on kyllä parhaimpia toiseen maailmansotaan sijoittuvia naksuja ellei paras. Aluksi ehkä voi tuntua hiukan vaikealta, mutta kun vaan jaksaa sitkeästi pelata niin kyllä se alkaa avautua ja kun niin käy, niin peliin jää kyllä jumiin pahasti :P

"A patch is never late! Nor is it ever early. It arrives precisely when I mean it to!" :D

Tuota HoI2:a tuli koitettua Warpriestin suosituksesta (lue:painostuksesta), mutta huttu oli kyllä aivan liian raskasta minulle. Siis huh. Aivan kuin lukisin raskaan sarjan kirjaa jostain huitsin metafysiikasta. Kyllä se Civilization on minun kipurajani näissä kuvioissa.

Talvisodan pelasin ja kyllä ryssät saivat nähdä mistä kana pissi. :x

Nyt on pakko nostaa kättä ylös täällä pelikeskustelunkin puolella; Europa Universalis II on yksi niistä harvoista (ja samalla viimeisin) tietokonepeleistä joita olen ostanut. Taisin vielä päätyä pelin ostoon ihan puhtaasti Pelit-lehden arvostelun perusteella, kokeilemaan en ainakaan ruvennut ennen ostosta. Todella koukuttava peli, jonka ympärille on kehittynyt aktiivinen harrastajaryhmä. Toisaalta aihepiirin takia se ei ole hirveän yllättävää, historiafriikit ovat historiafriikkejä. Peli on hauska ja poikkeuksellisen sivistävä.

Hearts of Iron kiinnostaisi myös. Saisikohan jompaa kumpaa jostain näppärästi, mahtaisiko toimia mun opiskelijaläppärilläin...?

Riippuu tietty minkälaisesta läppäristä on kyse, mutta jos vehje pyörittää Europa Universalis II:sta niin ainakin eka Hearts of Iron pyörii. Tilt-pelikauppa myy moista halpisversiona kympin hintaan uutena, kakkosesta joutuu maksamaan vähän enemmän. Jos läppäri on kuitenkin 3-5 vuoden sisään valmistettu, niin ei siinä Hearts of Iron II:n pyörityksessäkään mitään ongelmia pitäisi olla.

Olen tässä alkanut miettiä Heart of Iron II:n hommaamista ja nyt olisi kysymys sitä pelanneille, että kannattaako Doomsday–lisäri hommata myös? Se kai pidentää peliajan vuoteen 1953:n asti. Mitäs muuta se lisää?

Playssa olisi muuten myynnissä Hearts of Iron Anthology, jonka mukana tulee alkuperäinen HoI, HoI II ja Doomsday. Vaikuttaisi aika hyvältä.

Ensinnäkin kerron, että Doomsday ei ole pelkkä lisäosa vaan sisältää alkuperäisen pelin, eli tavallisen Hearts of Iron 2:sen ja Doomsdayn hankkiminen on typerää. Tiedän, että tämä kuullostaa oudolta ja yllätyin itsekin kun käynnistin Doomsdayn ensimmäisen kerran (ei ollut HoI2 asennettuna silloin). Paradox ilmeisesti halusi loistavaa asiakaspalvelua, mutta onhan se hieman väärin meitä kohtaan, jotka hankimme HoI 2:sen heti kun se ilmestyi ja ostimme myöhemmin myös Doomsdayn. Hearts of Ironin ensimmäistä osaa en ole pelannut kertaakaan sen jälkeen, kun toinen osa ilmestyi eli sen takia ei anthologya kannatta hankkia. Hearts Of Ironista on ilmestynyt myös Doomsday Armegeddon, mutta se näyttäisi olevan vain nettimyynnissä, eikä sitä saa levyillä. Itse en ole kuitenkaan tätä päivitystä testannut, vaikka sen pitäisi pidentää peliaikaa ja maksaa vain 5€.

Tiivisettynä: Anthologyssa näyttäisi tulevan ainakin kartta ja muuta vastaavaa, eli jos haluat lisäsälää niin osta Anthology, mutta jos pelkkä pelaaminen  riittää niin hae Doomsday lähimmästä pelikaupasta.

Eiks ton mitalin takia kannattaisi jo hankkia koko anthologyboksi?

SI VIS PACEM PARA BELLUM - If you want peace prepare for war

Nyt on tullut kolme viikkoa pelattua tuota Hearts of Iron II: Doomsdayta. Varsin koukuttava peli, nukkumaanmeno tuppaa jatkuvasti lykkääntymään kun tunne että "vielä yksi hyökkäysmanööveri." Raskashan peli on. Halutessaan mikromanagerointia on todella paljon, itse en ole vielä lainkaan perehtynyt vakoilutoimenpiteisiin. Nippelitietoa ja syvyyttä löytyy rajattomasti; Suomella pelatessa armeijakuntien komentajat voi valita Airosta Oeschiin!

Kokonaisuus tuntuu luonnollisesti aluksi vaikealta, mutta tutorial opettaa perusteet helpostu. Loput oppii pikkuhiljaa kokeilmella. Tekoäly pistää hyvin kampoihin, sain itse siitä eilen muistutuksen. Pelasin Saksalla vuodesta 1936 alkavaa kampanjaa. Johdattelin kolmatta valtakuntaa sotaan sillä mentaliteetilla, että joukkojen määrä pidetään voittojen vaatimalla minimitasolla samaan aikaan kun pyrin rakentamaan infrastruktuuria ja tutkimusjärjestelmää mahdollisimman pitkälle. Itävallan Anschluss koitti, sen jälkeen oli tarkoitus saada maat Tsekiltä, lyödä Puola idässä ja valloittaa Ranska koukkaamalla Maginot-linjan taakse Hollannin ja Belgian läpi. Reservissä oli valmiina viisi divisioonaa vuoristojääkäreitä Norjan ja Pohjois-Suomen valtaamiseen. Sen jälkeen olisi Reich teknologiallisesti ja taloudellisesti niin vahvoilla että voisin tuottaa tehtaantäydeltä panssarivaunua itärajalle ja hankkia lebensraumia pistämällä Neuvostoliittoa turpaan.

Mutta.
Todellisuudessa varsin ohuet valloitusjoukkoni olivat siis valmiina itärajalla pientä blitzkriegiä varten. Münchenin kokous koitti ja liittoutuneet lupasivat luovuttaa minulle Tsekin sudettialueet. Sen sijaan Tshekki teki Suomet ja ilmoitti ettei alueluovutuksia ole tulossa. Kaiken lisäksi mokomat menivät vielä julistamaan sodan Saksalle! Tämä johtui siitä että en painostanut riittävästi Tshekkoslovakiaa, eli toisin sanoen pidin rajan miehittämättömänä vaikka se olisi pitänyt miehittää jotta tshekit eivät olisi uskaltaneet kieltäytyä hyökkäystäni pelätessään. No, ei hätä ole tämän näköinen. Vaikka joukkoni oli supistettettu mahdollsimman pieniksi niin olisi se ihme ellei preussilaisella tarkkuudella toimiva sotakoneeni pärjäisi Tshekkoslovakian vanhentuneelle kalustolle. Yllätyksen turvin he tekivät pieniä aluevaltauksia samalla kun aloin mobilisoida joukkojani Puolan rajalta Prahaa kohti. Armeijani sitoutuivat taisteluun tshekkiläisiä koiria vastaan, mutta silloin taas päätti tyhjäksi jääneen rajan huomannut Puola julistaa sodan Saksalle. Nopealla ja järkevästi suunnatulla offensiivillä Puola oli jo miehittänyt Berliinin siinä vaiheessa kun olin lyönyt Tshekkoslovakian puolustusvoimat hajalle. Tässä vaiheessa vedin ison rastin koko kampanjani päälle ja aloitin alusta. Olisin toki voittanut Puolankin, mutta Ranska olisi todennäköisesti yhtynyt karkeloihin länsirintamalla ja jo nyt oli hukattu aivan liikaa resursseja ja miehistöä tähän kikkailuun.

Shaatana.

Pelasin kolmen viikon ajan Europa Universalis II niin paljon että laiminlöin tärkeämpiä asioita ja nyt äklöttää. Mulla on tähän peliin viha-rakkaussuhde. On se niin kivaa napata joku pikkuvaltio ja kasvattaa siitä suurvalta. Tällä kertaa aloitin piskuisella kahden provinssin Baijerilla ja alistin koko maailman bratwurstikansan vallan alle. Ensimmäiseksi yhdistetään Saksan pikkuvaltiot, laajennetaan hieman länteen Ranskan maille ja itään Liettuan kuningaskuntaan. Lopulta nielaistaan lännestä ensin Ranska ja sitten Espanja ja tämän jälkeen idästä valtiot aina Venäjälle ja lähi-itään asti. Pohjoismaita ja Italiaa voi valloittaa siinä sivussa kun siltä tuntuu. Tässä vaiheessa infrastruktuuri ja taloustilanne ovat jo ylivertaisella tasolla ja on aika ryhtyä siirtomaasortoon, kunhan ensiksi on alustettu sillanpääasema vapaaseen provinssiin uudisraivaajilla.

Pelin ongelma ovat sen omat lainalaisuudet, porsaanreiät, miksi niitä sitten haluaakaan kutsua. Sotiminen on järkevämpää puolustusvoittoisesti käynnistämällä useita minimikokoisia piirityksiä välttäen armeijoiden suoria yhteydenottoja ja sotatoimia talvimaastossa. Vastaavasti alkuasukkaat voi aina jyrätä rynnäköllä tehokkaamman sotateknologian turvin (no, se nyt on kai ihan realistista). Liittolaisia kannattaa hankkia vain aloittamaan sotia ja antamaan tulitukea, mitään myönnytyksiä niille ei kannata antaa. Ahdistavin vaihe on se kun on kaikkien vihalistalla ja joutuu sotimaan jatkuvasti ihan pelkän sotimisen vuoksi. Vastaavasti valtion paisuessa riittävän isoksi kukaan ei enää uskalla kaivaa verta nenästään ja valtakunnan laajentaminen on vaikeaa 'casus bellien' puuttuessa. Tähänkin on tietysti oma porsaanreikänsä. Suurvallalla pelaaminen on siten jo älytöntä mikromanagerointia kun valtiossa on vähintään 5 eri uskontokuntaa ja pieninkin heilautus stabiliteetissa ajaa valtion sisällissotaan. Tästä syystä esim. Ranskalla maailmanvalloitus katkeaa väkisinkin vallankumouksen aiheuttamiin vavistuksiin 1700-luvun lopulla.

Kaikesta tästä huolimatta palaan pelin pariin tasaisin väliajoin.

Nyt voisikin kai sitten pitkästä aikaa ruveta takomaan tuota yläpuolella ylistämään Hearts of Iron II - Doomsdayta.

Samantapaisia ongelmia on myös EU III:ssa. Modit parantavat tekoälyä ja pelimekaniikkaa huomattavasti, mutta tietyistä juurikin lainalaisuuksista ei pääse ikinä eroon. Pelejähän molemmat loppujen lopuksi ovat ja erittäin hyviä sellaisia. Liialla eläytymisellä tulee rajat vastaan. Pitäisi varmaan itsekin aloittaa maailmanvalloitus jollain Korsikalla ja tällä kertaa Magna Mundi –modin kera. Jospa AI pitäisi parempaa huolta oman valtionsa hyvinvoinnista ja valtion heikolla stabiliteetilla olisi jotain merkitystä myös isommille valtiolle. EU II:sta stabiliteetin vaikutusta on nerfattu merkittävästi pienemmäksi vanilla EU III:een. Ärsyttävää vallata Ranskan kaltaiselta suurvallalta edes yhtä provinssia, koska suurvalta ei antaudu vaikka olisit murskannut kaikki sen armeijat. Armeijoita saa aina lisää eikä jatkuvan sodan aiheuttama stabiliteetin lasku johda muuhun kuin hieman pienentyneisiin verotuloihin. Suurvalta on suostuvainen antautumaan vasta siinä tilanteessa, kun se on täysin lyöty ja pääkaupunkikin vallattu; tilanne, jossa pelaaja mieluusti anneksoisi koko paskan itselleen. Pitkistä sodista ei ole haittaa kuin pelaajalle, koska aikaa ja rahaa kuluuu järjettömästi. Yhden rajaprovinssin valloittamisesta muodostuu ihan täysi urakka. Nämä ovat niitä vikoja, joita Magna Mundi yrittää korjata.

Toisaalta hyllyssä olisi vieläkin avaamatta HoI Anthology.

EDIT:



Joo. Jäin taas armottomasti koukkuun EU III:een. Monta (kymmentä)tuntia olen tahkonnut kampanjaa Korsikalla Magna Mundi –modin kera. Kiinnostus tähän valtioon heräsi, kun ekalla peluukerralla Portugalilla tutkiskelin, mitäs kaikkia valtioita sitä voisi syntyä, jos kansaa tarpeeksi kiihottaisi irrottautumaan emämaastaan. Satuin sitten Korsikan saaren kohdalle, joka on tavanomaisesti Genovan hallussa. Tuli heti virne suulle, kun katsoin, mitä maan lippu esittää (yllä). ”Ei juma, tuo lippu on kyllä saatava yhtä tunnetuksi kuin vaikkapa Ranskan lippu.” Korsika–kampanjan tavoitteiksi asetin itselleni Italian yhdistämisen ja Välimeren saarten herruuden.

Kampanjan alku oli täyttä tuskaa, kun kassassa ei ollut pennin hyrrää eikä saaresta saa aluksi juuri yhtään verotuloja. Manner-Italiasta oli välittömästi saatava lisää alueita ja tuloja, mutta se täytyi hoitaa lainalla, jota ei mitenkään voinut maksaa takaisin. Valtaus tulisi tapahtua hyvin nopeasti ennen kuin velka tulisi maksettavaksi ja konkurssi vetäisi valtion pitkään lamaan. Valtaus onnistui. Lamasta selvittiin juuri ja juuri erittäin pienellä säästöliekillä. Lisää olisi kuitenkin vielä saatava tuloja, koska sen hetkinen tulovirta ei riittänyt vieläkään oikein mihinkään. Uusi laina ja lisää valloituksia. Tämän lainan hoitaminen hoitui helpommin, koska suuremmilla tuloilla pystyin maksamaan korot, mutta jouduin silti hyvin pitkään ottamaan aina uuden lainan vanhan maksaakseni. 1500-luvun alkuun mennessä olin saanut lainan vihdoin maksettua (aloitin pelin 1453) ja siitä vapautui mukavasti massia muihin tarkoituksiin. Tällä hetkellä (1564) tilanne on hyvin muikea. Hallussa ovat Korsikan ja Sardinian saaret, mantereella on neljä provinssia. Vatikaani on vassalli, jonka anneksoimista olen juuri valmistelemassa. Myös pohjois-Italian Savoiji on vassalli, jonka anneksoin heti Vatikaanin jälkeen. Molemmissa on omat riskinsä. Ensimmäisessä tapauksessa katolinen maailma todennäköisesti kimpaantuu kovasti Rooman valtauksestani (olen myös kääntynyt protestanttiseksi), josta voi seurata aika vakavia jälkiseuraamuksia. Savoijin anneksoiminen todennäköisesti aiheuttaa ongelmia Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan suunnalta, kun he vaativat Savoijin itsenäistämistä. Eletään mielenkiintoisia aikoja. Erittäin onnistuneen politikoinnin ansiosta verotulot ovat nykyään valtavat. Jokainen valtakunnan irtoava penni päätyy kyllä kirstuuni.

Kannattaa suosiolla päivittää peli Napoleon's Ambitioniin ja sitä kautta In Nomineen. Nämä lisälevyt parantavat peliä merkittävästi kaikilla osa-alueilla, etenkin tekoälyn puolella lisäämällä rutiineja joihin modaamalla ei yksinkertaisesti voi päästä.

NA:n ja IN:n hommaaminen on varmaan edessä, kun ei tämä peli suostu päästämään otteestaan ja kampanja tekisi mieli aloittaa aina vaan uudestaan eri valtioilla. Mutta saakohan noita lisälevyjä jostain vielä boxattuna erikseen? Keräilijänä en välttämättä haluaisi turvautua kohta julkaistavaan Europa Universalis III Completeen.

Ei valitettavasti saa. Paradoxin mukaan niille ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi kysyntää. Ymmärtää helposti, kun EUIII on itsessäänkin sellaista marginaalikamaa.

Huvikseen kokeilin tänään EUIII:ta vaikka epäilytti vahvasti, että jaksaako pelaamiseen perehtyä. Nyt tiedän, että kyllä jaksaa. Koukuttavaa ja mukavan haastavaa, tähän mennessä kyllä jokainen maa jolla pelasin jyrättiin, pitäisi ehkä pelata isommilla valtioilla. Monimutkaisuus ja mikromanagerointi ei yllättäen ole vituttavaa.

Tärkein asia, joka pitäisi mainita pelin ohjekirjan ensimmäisellä sivulla, on se, että valtio tekee koko vuoden tappiota (mikäli olet palkannut neuvonantajia, ylläpidät armeijoita tai maksat lainakorkoja). Se on ihan normaalia. Vuoden lopulla verot maksetaan isona könttänä kassaasi (census taxes). Tämän summan tulisi kattaa seuraavan vuoden edellä mainitut menot sekä muut hankintasi. Rahaa saa siis ainoastaan kerran vuodessa ja vain veroista. Kuukausittaiset verot, production– ja trade–tulot menevät 100% tutkimukseen. Toki tätä ”tutkimusrahaa” voi siirtää kassaankin (tunnetaan termillä minting) säätämällä talousruudussa treasury–liukusäädintä, mutta se nostaa inflaatiota, joten sitä tulisi ehdottomasti välttää. Inflaatio on sitten kuolemanvakava asia. Sitä tulee helposti ja siitä pääsee eroon todella hitaasti. Inflaatio vaikuttaa kaiken hintaan. Ei ole kiva huomata, että nopeasti nouseen inflaation takia ei pysty hankkimaan enää mitään. Minun ainakin täytyi aluksi käynnistää ensimmäinen kampanjani monta kertaa uudestaan ennen kuin kunnolla ymmärsin, miten talous pelissä toimii.

EDIT:

Sitten oli vielä sellanen kysymys, että onko noita lisäreitä joskus edes saanut kaupan hyllyltä? Vai ainako niitä on jaettu vain digitaalisesti?

Njoo, kyllähän näillä perusjutuilla pääsee jo pitkälle. Pikkuvaltioilla tuntuu vaan, että saatta mennä vain pari kuukautta pelin aloittamisesta niin muutama isompi valtio on jo tulossa valloittamaan.  :P Aloitin nyt uuden pelin Skotlannilla, tuo saattaa jopa toimiakkin kun Englannin kanssa suhteet on hyvät.
Onkos kaupankäyntiin muuten jotain automaagista toimintoa joka etsii hyviä kauppapaikkoja?

Aina digitaalisesti. Ainoastaan Victorian ja EUII:n lisälevyke sai aikoinaan rajoitetun painoksen.


Sen voi automatisoida vasta lisälevykkeessä Napoleon's Ambition. Vanillaversiossa kaupankäynti tyssää siihen kun pitäisi itse kytätä koko ajan Center of Tradeja.

Jeps, no eipä sitä kaupankäyntiä sitten kyllä jaksa harrastaa.

Joo ja kaupankäynti tulee helvetin kalliiksi ja takaisin se ei anna kuin tutkimusrahaa. Parhaimmillaan yhden kauppiaan lähettämisestä voi joutua maksamaan lähes kymmenen tukaattia ja, jos se kauppias nyt onnistuu saamaan paikan center of tradessa (keskimääräinen onnistumisprosentti varmaan jotain 30%), se kilpaillaan sieltä ulos vähintään kuukaudessa AI–valtioiden toimesta, jotka kisaavat paikoista kuin verikoirat kehässä.

Oman kokemukseni mukaan kaupankäynti kannattaa jos valtiosi kuuluu niihin joilla on vahva markkinajärjestelmä (esim. Mecklenburg, Novgorod, tai Venetsia). Muille homma on lähinnä rahan haaskausta kun nämä pojat joka tapauksessa syövät kauppiaasi.

Mites toi tuntemattomien maiden tutkiminen/valtaus siis toimii? Yksi conquistador olisi ja joku alkuasukassaari. Sitä saarta kun klikkaa niin siinä on se send nappula, mutta valittaa ettei ole tarpeeksi rahaa. Eli mihin sitä kyhnyä tarvitaan..? Kerta yksi valloittaja löytyy jo.

Se  toimii siten, että, kun olet löytänyt jonkun kolonisoitavan provinssin, sinne lähetetään uudisasuttajia sillä send-nappulalla. Samassa ruudussa näkyy paljon niiden lähettäminen maksaa ja millä todennäköisyydellä he onnistuvat luomaan siirtokunnan. Todennäköisyys riippuu monesta asiasta, mutta pääasiassa siihen vaikuttaa alkuasukkaiden määrä ja vihamielisyys. Jos onnistut, provinssi siirtyy sinulle ja asukasluku nousee 100. Näitä uudisasuttajia sitten lähetään 100 tyypin aalloissa sinne, kunnes väkiluku kasvaa 1000, jonka jälkeen tämä provinssi on kuin mikä tahansa muukin provinssi. Väkiluku toki nousee itsekseenkin ajan kanssa. Alkuasukkaat voivat kuitenkin tuottaa harmia tappamalla uudisasuttajia, joten kannattaa kipata sinne saarelle muutama rykmentti suojaamaan siirtokuntaa, mikäli alkuasukkaat ovat kovinkin vihamielisiä etkä tarvitse sotilaita muualla. Konkistadorit ovat armeijoiden kenraaleja, jotka voivat paljastaa maa-aluetta terra incognitan alta (kartalla näkyvä valkoinen alue). Vastaavasti explorerit komentavat laivueita, jotka explorerin johdolla voivat seilata tutkimattomille vesille. Eli näillä kahdella hepulla ei voi siis asuttaa paikkoja, vain löytää niitä.

EDIT: Kun siirtokunnan väkiluku nousee 1000 ja se muuttuu normaaliksi provinssiksi, provinssissa olleista alkuasukkaita tulee provinssin asukkaita. Provinssin vielä ollessa siirtokunta, se on hyvin haavoittuvainen, koska muut valtiot voivat vallata sen sodassa ilman rauhansopimuksia.

In Nominessa tuo muuttuu siten, että siirtomaa aloitetaan lähettämällä uudisasuttajia, mutta tämän jälkeen ne alkavat tasaisesti kasvaa. Vastineeksi jokainen kehittyvä kolonia vie verotuloja kunnes se kasvaa yli 1000:n asukkaan. Lisää asuttajia voi toki lähettää, mutta In Nominessa niitä saa paljon hitaammin, koska ainoastaan uskonto, valtiolle yksilölliset päätökset, ja Colonial Ventures idea vaikuttavat sen kasvumäärään. Erittäin tärkeä muutos on myös se, että siirtokunnan saa perustaa vain alueella joka on tarpeeksi lähellä omaa pääkaupunkia. Jokainen laivastossa saavutettu teknologia kuitenkin kasvattaa tätä etäisyyttä. Lisäksi siirtomaat tuottavat vähemmän jollei sinulla ole laivastoa huolehtimassa niistä. Tämän takia Amerikka kolonisoidaan In Nominessa huomattavasti vanillaversiota hitaammin*.

* Ja kiitos uuden kapinallisjärjestelmän, tietokone menettää siirtomaiden hallinnan jo 1600-luvulla kun nämä julistautuvat itsenäiseksi. Oli hauska nähdä kuinka Yhdysvaltoja hallitsi kuningas Pedro II.



 

Ahaa, no nyt selkeni, kiitoksia. Onkos mitään hyviä neuvoja antaa alkupeliin, Skotlannilla nyt pelailen eli hirveästi ei provinsseja ole ja tappiota tehdään. Ei varmaan kannata hirveästi yrittää minnekkään alussa hyökkäilläkään? Liittolaisina sentään suhteellisen messevät Ruotsi, Ranska ja Englanti :P

Alussa kannattaa uhitella pienemmilleen. Skotlantina suuntaisin katseen kohti Irlantia, joka on täynnä eripuraisia pikkuvaltioita. Näistä voisit ottaa jonkin liittolaiseksi tai sitten voit pysyä puolueettomana ja tyytyä lähettämään varoituksia (send warning) tai taata heidän itsenäisyyden (proclaim guarantee). Varoittaminen antaa sinulle casus bellin (syy/oikeutus sotaan), kun varoitettu valtio aloittaa sodan jotain toista valtiota vastaan. Itsenäisyyden takaaminen on sama juttu toisin päin: jos joku aloittaa sodan takaamasi valtiota vastaan, saat casus bellin hyökkääjää vastaan.

Englanti jumiutuu helposti pitkiin ja vaikeisiin sotiin, joiden jälkeen Englanti voi olla hyvinkin piesty. Englannin liittolainen ei kannata välttämättä olla, koska joudut jatkuvasti turhiin sotiin sen seurauksena. Itse hommaisin military accessin Englantiin ja liikuttelisin tiedustelevaa rykmenttiä Englannin provinsseissa tarkkailemassa armejoiden kokoja. Sopivalla hetkellä hyökkäisin. Military access kannattaa tosin purkaa ennen sotaan ryhtymistä, koska sodan julistaminen aiheuttaa aika kovan stability hitin, jos sellainen on.

Mmm, noita Irlannin pikkuvaltioita mietinkin jo. Ehkä sitä hitaasti ja rauhallisesti saisi syötyä osan niistä itselleen. Englannin todellisena tukena en ajatellut olla, eikös sen voi kuitenkin feidata sitten sopivalla hetkellä? Monet ekoista peleistä kaatui kuitenkin siihen, että joku iso valtio vain valloitti ylivoimaisesti, niin ihan hyvä olla vahvoja liittolaisia ainakin näin aluksi.

Edit: Jatkoin aiemmasta tallennuksesta jossa en ollut vielä Englannin liittolainen, no kieltäydyin kaikista alliansiehdotuksista ja vaikka oli ihan hyvät välit niin Englanti (ja samalla Portugali) päätti aloittaa sodan :lol: Mitenköhän tosta nyt selviäisi, pakko varmaan luovouttaa joku provinssi ainakin, argh.

Hmmh, eilen vielä toimi EU III, nyt herjaa Pixel Shader 2:sesta, vaikka semmonen kyllä löytyis :s
Jelppiä?

Kai se vakiotaktiikka on jo kokeiltu, eli koneen boottaus?

Outoa. Voisit kokeilla vaikka poistaa pelin asetustiedoston. Löytyy pelin kansiosta eli Europa Universalis III/settings.txt. Oikeastaan poistamisen sijaan kannattaa varmaan siirtää väliaikaisesti johonkin toiseen kansioon, koska en tiedä, osaako peli luoda asetustiedoston uudestaan, jos se puuttuu.

Sitten voit kattoa, ettei hardware acceleration vipu ole liikahtanut Windowsin asetuksissa. Control panel - display - settings - advanced - joku niistä välilehdistä.

EDIT: EUIII Complete julkaistiin muuten tänään. Löytyy todella harvan kaupan listalta (Konsolinet, CDON, Amazon.co.uk). Ajattelin käydä sen poimimassa tänään Konsolinetissä, kun Helsinkiin on muutakin asiaa, mutta Konsolinetin verkkokauppa ainakin sanoo, että loppu on. Niin sanoo myös nuo muutkin kaupat. Taitaa olla kyseessä todella pienestä painoksesta tai sitten peliä ei saatu toimitettuakaan täksi päiväksi.

EDIT2:

(https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-1545.jpg) (https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-1545-big.jpg)
Korsika 1545. Käytössä Magna Mundi, Theatrum Orbis Terrarum –karttamodi sekä Merlinin lippumodi. Korsika ensimmäistä kertaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari. Tiadoru IV oli just huippu monarkki: statsit 8, 8, 8.

Jälleen on kirjoitettu 50 vuotta Korsikan historiaa. 1566 anneksoin Vatikaanin. Tästä ei oikeastaan seurannut juuri mitään ongelmia. Paavi pakkasi laukkunsa ja muutti Liettuaan. Katoliset Kastilia, Portugali ja Liettua saivat casus bellin minua vastaan, mutta se ei johtanut toimenpiteisiin.

Seuraavaksi Savoiji. Vuonna 1568 Savoiji suostui ja sain heiltä kolme provinssia pohjois-Italiasta ja yhden provinssin Kreikasta, jonka he olivat anneksoineet Morealta aikaisemmin. Möin tämän kreikkalaisen provinssin Kreetalle, joka on vassalini, koska provinssista koituisi vain harmia itselleni uskonto- ja kulttuurikiistoista johtuen. Saan provinssista enemmän rahaa vasallini kautta. Pari vuotta kului kunnes silloinen saksalais-roomalainen keisari, Bavaria, alkoi vaatia tosissaan Savoijin itsenäisyyden palauttamista. En tietenkään suostunut mihinkään vaatimuksiin. Jouduin ensimmäisenä kauppasaartoon. Vuosi tämän jälkeen keisari uhkasi sotatoimilla. Tämän seurauksena jouduin neljään sotaan samanaikaisesti Bavarian, Pommeranian, Nuremburgin ja Itävallan julistettuaan sodan minua vastaan ja vetivät liittolaisensa mukaan. Tämä olisi ollut pari vuotta aikaisemmin aivan hiuksia nostattava kauhuskenaario, mutta olin juuri saanut kunnostettua armeijani täyteen toimintavalmiuteen. Kieltämättä Itävallan muodostama allianssi Ranskan ja Ruotsin kanssa oli nytkin erittäin paha vastus. Bavaria oli liittoutunut Salzburgin ja Wurzburgin kanssa, jotka olivat mitättömiä pikkuvaltiota. Bavaria voisi kuitenkin olla uhka. Nuremburg oli myös pikkuvaltio, mutta oli liittoutunut Saksonian kanssa, joka oli yhdessä Bavarian kanssa Saksan suurimpia valtioita. Pommeraniaa liittolaisineen ei tarvinnut edes huomioida, koska he eivät pohjois-Saksasta asti voisi aiheuttaa minkäänlaisia ongelmia.

Ranskan naapurissa olevat Savoijin provinssit joutuivat välittömästi Ranskan miehittämiksi. Myös Ranskan paljon omaani suuremman laivaston takia en voinut estää Ranskan maihinnousua Korsikan ja Sardinian saarille. Näiden saarten miehitys olisi johtanut kestämättömään tilanteeseen, jossa olisin voinut helposti hävitä muutkin provinssini. Sovittelin nopeasti Ranskan kanssa rauhan (Ranska oli siirtynyt Itävalta-Ranska-Ruotsi –allianssin johtoon suurimpana ja mahtavimpana). Luovutin yhden Savoijin kolmesta provinssista. He onneksi tyytyivät siihen. Samaan hengen vetoon tein aselevon Pommeranian kanssa. Olin siihen mennessä onnistuneesti torjunut sekä Bavarian että Saksonian hyökkäykset provinsseihini. Teurastettuani Saksonian pääarmeijan Romagnassa he heittivät pyyhkeen kehään. Sain kiskottua heiltä mukavasti sotakorvauksia. Jäljellä oli siis enää Bavaria, jonka voitettuani taisteluissa kerta toisensa jälkeen alkoi olla aika valmista kauraa. Aloin suunnitella puolustussodan muuttamista hyökkäykseksi. Tein invaasion Alppien taakse Bavarian maille. Valtasin muutaman provinssin ja Bavarian pääkaupungissa, Münchenissakin, viritettiin Korsikan lippuja salkoon.

Ikäväkseni minun täytyi jättää kampanjani kesken, koska Italiassa Modenan, Toskanan, Mantuan ja Genovan muodostama allianssi hyökkäsi mailleni. Käytännössä minulla ei ollut ainuttakaan sotilasta Italiassa, koska kaikki olivat mukana Bavarian retkellä. Sovin Bavarian kanssa rauhan ja sain jälleen mukavan tukun sotakorvauksia. Eikun takaisin Italiaan. Pelasin ensimmäisenä Mantuan pois pelistä. Heille riitti aselepo. Palatessani Alppien yli marssin suoraan Genovaan ja valtasin sen heidän selän takanaan. Rauhanneuvottelut olivat jälleen hyvin edukkaita minulle. Genovasta tuli vassalli ja heidän kirstuistaan tippui myös korvauksia. Tässä vaiheessa Sisilia päätti liittyä mukaan karkeloihin ja veti Mantuan uudestaan mukaan. Voi perkele, war exhaustion alkoi olla vaarallisen korkealla ja sotilasreservini oli nollassa. Sen hetkisellä noin kahdeksan tuhannen miehen joukolla oli siis selvittävä. Onneksi minulla oli ollut erittäin hyviä kenraaleja koko tämän ajan, joten mahdollisuudet näin pienellä joukollakin olivat ihan hyvät, ja rahaa riitti palkkasotilaisiinkin. Modena ja Mantua taipuivat pian. Pakkovasallisoin molemmat. Toskana murskattiin myös ja kylmän viileästi anneksoin heidän ainoan provinssinsa. He olivat jo riittävän kauan kykkineet Italiassa. Lähes tulkoon sata vuotta olin katsonut heidän maitaan sillä silmällä, mutta liian vahvojen liittolaisten ja casus bellin puuttuessa en ollut saanut tilaisuutta Toskanan valtaamiseksi. Toskanan kuuluessa Saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan tiesin, että Toskanan anneksoimisesta seuraisi jälleen ongelmia, mutta uskoin murskattuani Bavarian keisarin olevan hetken aikaa ihan hiljaa. Sisilian anneksoin, josta oli jäljellä enää Napolin provinssi Milanin vallattua muutama vuosikymmen aikaisemmin muut etelä-Italian provinssit. Sisilia oli keisarikunnan ulkopuolella, joten sen anneksoimisesta ei pitäisi tulla mistään suunnasta mitään valittamista.

Näiden 15 vuoden aikana kävin kuusi eri sotaa 15 eri valtiota vastaan. Sinnikkyys palkittiin lopulta ja sain kolme uutta vasallia (joista menetin yhden myöhemmin), kaksi uutta provinssia sekä lukuisten voittojeni ansiosta prestige–pisteet nousivat täyteen sataan. Sotien jälkeen valtaan nousi Ericcu Ghjilormu IV, joka erinomaisine diploomattisine taitoineen (statsit 7, 8, 3) valittiin seuraavaksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Näiden kaikkien saavutusten yhteisvaikutuksesta Korsikan status nousi major poweriksi. 27 vuotta hallittuaan Ghjilormu IV:n tilalle astui Tiadoru VI, joka valittiin heti uudeksi keisariksi. Kolmas perättäinen kausi keisarina on epätodennäköistä, mutta ainakin vältän näinä kahtena hallintakautena kaiken napinan Toskanan kohtalosta. Bad boy –pisteet ehtivät vähän jäähtyä.

(https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-1605.jpg) (https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-1605-big.jpg)
Korsika 1605 eli tilanne nyt. Ranska levittäytyy ympäri maailmaa kuin syöpä.

Itse pelistähän en tajua mitään enkä ole koskaan koittanut, mutta joelia täytyy nyt kiittää mielenkiintoisesta tarinasta :)

Jep, mielenkiintoinen ketju. Herää himot itse kullekin...

Spoileri (osoita katsoaksesi)

...mutta lopulta sisäinen Vinskini herää jälleen enkä saa viime kuukausille tunnuksenomaisesti mitään aikaan.

Nyt sitä saa. EUIII Complete (http://www.play.com/Games/PC/4-/5980541/Europa-Universalis-III-Collection/Product.html) Play.comissa. Pistin omani jo tilaukseen. Tulee halvemmaksi ostaa Complete kuin pelkät lisärit digitaalisina.

EDIT: Nyt kolahti peli postilaatikkoon. Ensin täytyy napista box artista (http://konsolinet.fi/tuotekuvat/europauniversalis3complete.jpg). Kyllä minä tavallaan ymmärrän tuon pääkalloa lukuunottamatta, mutta kun EUIII:n box art näytti tältä (http://ecx.images-amazon.com/images/I/51ul2z9VwRL._SS500_.jpg), NA:n digicover tältä (http://www.gamersgate.com/img/boxshot/DD-EU3NAP.jpg) ja IN:n digicover oli vastaavasti tällainen (http://www.gamersgate.com/img/boxshot/DD-EU3IN.jpg). Mikä ei kuulu joukkoon?

Jäin myös kaipaamaan painettua ohjekirjaa, koska EU:n ohjekirja ei ole enää NA:n ja IN:n uudistusten jälkeen ajan tasalla. EU:n ohjekirja oli muuten taidettu kiireellä väsätä kokooon, koska paikoin siellä on aika jäätäviä taittovirheitä. Muun muassa sisällysluettelon sivunumerot ovat väärin. Siitäkin syystä olisi ollut kiva saada uusi ohjekirja, koska sisällön puolesta alkuperäinen ohjekirja on mainio ja kirjoitettu hyvällä englanninkielellä. Luin koko 148 sivuisen minipuhelinluettelon läpi ennen kuin edes asensin pelin.

Mutta muuten Europa Universalis III Complete on upea paketti. Hattua täytyy erityisesti nostaa siitä, että paketin mukana tuli pieni lappunen, jossa oli Completen koodi GamersGateen, jonka avulla sen voi ladata sieltä ilmaiseksi ihan milloin vain. GamersGate (http://www.gamersgate.com/) on siis pelien digikauppa. NA:n ja IN:n on saanut tähän mennessä vain sieltä ostamalla. Mainiota, kun pelin voi ladata halutessaan GamersGatesta mistä tahansa. Samalla vältetään Steamissa ärsyttävä pelien pakkoliittäminen accoon, joka tekee Steam–pelien eteenpäin myymisestä erittäin hankalaa.

Paradoxin tekemät ohjekirjat ovat aina sellaisia, että niissä käsittämätön kasa typoja, asiavirheitä sekä taittovirheitä. Victorian manuaali taisi olla pahin. Jos kuitenkin tarvitset jelppiä uusien konseptien suhteen, kysy.

Selvä. Asennan ja paneudun noihin lisäosiin, kun saan vietyä Korsika–kampanjani loppuun. Pidän säännöt siihen asti samanlaisina ja sitten aloitan uusilla kuvioilla.

EDIT:

(https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-1605.jpg) (https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-1605-big.jpg)
Korsika 1605.

Taas tilanneraporttia hovista vuodesta 1605 vuoteen 1655. Kertaukseksi tilanne oli siis vuonna 1605 ylläolevan kuvan mukainen. Korsikan puristus Italiasta alkoi kiristyä. Monarkkina Tiadoru VI, joka oli valittu Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan (tästä eteenpäin PSR) keisariksi. Sen ansiosta Korsikalla oli erinomaiset valmiudet laajentua myös PSR:n alueelle eli pohjois-Italiaan.

Kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä vuonna 1610 Modena päättää hyökätä vasallini Mantuan kimppuun ajattelematta minun suunnaltani tulevaa uhkaa. Ei siinä nokka kauan tuhissut, kun rajalla seisottamani 8 rykmenttiä valtasivat Modenan ainoan provinssin. Tällä kertaa päätin liittää provinssin suoraan omaan valtiooni ilman vasallisointivaihetta, koska olin aikasemmin menettänyt Modenan vasallina, kun Milano oli hyökännyt sen kimppuun enkä ollut sillä hetkellä pystynyt ja viitsinyt puolustaa Modenaa. Bad boy –pisteet (BB) olivat ehtineet myös vähentyä hieman, joten anneksoiminen ei niitä ihan liian korkealle nostaisi.

Toisin oli Milanolla, josta oli muodostunut minullekin uhka laajennettuaan voimakkaasti valtakuntaansa etelä–Italiassa Sisilian mailla sekä Alppien toisella puolella nykyisen Saksan ja Ranskan välimaastossa. Valloitukset ja röyhkeys PSR:ää kohtaan olivat saaneet BB–pisteet nousemaan raketin lailla. Tästä seurasikin Milanon hyvin ripeä luhistuminen sisä- ja ulkopoliittisesta paineesta johtuen. Valtio joutui jatkuvasti sotimaan muita PSR:n valtioita vastaan heidän tullessa vapauttamaan alistettuja provinsseja Milanon ikeestä. Jatkuvat sodat olivat saaneet sotauupumuksen hyvin korkeaksi, joka aiheutti pahoja kapinoita valtion sisällä. Taloudellinen ahdinko oli erittäin paha, koska Milano joutui turvautumaan hyvin nopeasti valtaviin palkkasotilasarmeijoihin kruunun armeijoiden murskauduttua vihollisten koneistossa.

Milanon surkea tilanne olikin minulle erittäin hieno mahdollisuus saada Milanon kolme provinssia etelä–Italiasta. Ensi töikseni purin Milanon kanssa tehdyn sopimuksen Milanon oikeudesta käyttää maitani sotilaidensa kuljetukseen. Näin estin Milanolta täysin mahdollisuuden kapinoiden nujertamisen etelässä laivaston puuttuessa. Etelän provinssit olivat myös ei-kenenkään maata, koska Milano oli aikoinaan vaatinut Sisiliaa luopumaan noiden maiden omistusoikeudesta eikä provinsseja pidetty vielä Milanonkaan omina lyhytaikaisesta hallintakaudesta johtuen. Provinsseihin oli näin ollen helppo ujuttaa Korsikan vakoojia väärentämään minulle omistusoikeudet. Kapinat yltyivät ja ensimmäiseksi Calabrian kapinalliset päättivät liittyä Korsikan valtioon vuonna 1615.

(https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-calabria-defect.jpg) (https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-calabria-defect-big.jpg)
Calabria liittyy Korsikaan.

Koska asiakirjojen väärentäminen oli kallista ja epävarmaa touhua, Abbruzzin provinssi liittyi minuun vasta vuonna 1626. Milanon ahdinko jatkui kuitenkin vahvana vuosikymmenestä toiseen. Milanolla ei ollut  armeijassa enää ukon ukkoa, mutta oli silti jatkuvasti sodassa. Pääasiassa Sveitsi, joka oli Milanon kummallisen lojaali vasalli, piti Milanon valtion pystyssä estämällä saksalaisten hyökkääjien etenemisen Alppien toiselle puolen.

Tiadoru VI kuoli vuosi tämän jälkeen ja tilalle astui täysin kyvytön lapsena portaissa pudotettu Tiadoru VII, joka surkeuden moniosaajana hidastaisi merkittävästi vasallieni Mantuan ja Genovan diplomaattista anneksoimista. Samalla menetin keisarin paikan Ranskan Francois II:lle, joka oli hirvittävä imperialistisika. Milanon tavoin Venetsia oli myös voimakkaan laajentumisen jälkimainingeissa vetänyt BB–pisteet tappiin asti ja joutui sotaan Itävaltaa vastaan, joka yllätys yllätys oli Ranskan liittolainen, joka yllätys yllätys liiton selvästi mahtavimpana valtiona otti liiton johdon haltuun. Venetsia mureni vuodessa täysin ja rauhan ehdoissa Ranskan sai sillanpääaseman Italiaan minun rajani viereen. Mikä pyhäinhäväistys! Patongin purijat tallomassa Italian hienoa maaperää. Tilannetta pahensi entisestään se, että Ottomaanien valtakunnan murentuessa Balkanilla, Ranska oli Itävallan aloitteesta liittynyt Ottomaanien vastaiseen sotaan Itävallan entisten maiden vapauttamiseksi. Ei tarvinnut kahtaa kertaa arvata, kenelle vapautetut alueet sekä sodan huumassa hankittu lisäpelto nykyisen Slovenian, Kroatian ja Bosnia Hertsegovinan alueilta päätyi. Nyt niillä kekkuleilla on sekä lännessä että idässä jäätävät alueet, pitkin mantuja kulkee kymmenistätuhansista miehistä koostuvia armeijoita kukistamassa niihin verrattuna naurettavan pieniä kapinallisjoukkioita ja Italiassa ne apinat sylkee rajan yli minun maille. Sietämätön tilanne.

Takaisin etelä–Italiaan. Jäljellä siellä oli enää Apulia. Asiakirjat saatiin väärennettyä, odotin vain kapinan yltymistä, kunnes tapahtui odottamaton käänne. Ajettuani paavin Roomasta yli 80 vuotta sitten, Aragonia antoi paaville luvan perustaa uuden Vatikaanin Maltan saarelle vuonna 1633. Ensi töikseen paavi aloitti pyhän sodan Milanoa vastan, joka oli Korsikan tavoin katolisuudesta kalvinistisuuteen kääntynyt valtio. Lyhyen sodan jälkeen Apulia siirtyi Vatikaanille. Aloitin heti sodan Vatikaania vastaan, joka ei ollut ehtinyt hankkia ensimmäistäkään liittolaista. Helppo nakki, laivastoni saarsi Maltan saaren, aloitin maihinnousun samaan aikaan, kun maa-armeijani marssi Apuliaan. Vuoden kuluttua Vatikaani heilutti valkoista lippua, luopui Rooman omistusoikeudesta, luovutti Apulian ja maksoi 800 tukaattia (!) sotakorvauksia.

1. Divide.
2. Conquer.
3. Profit.

Vaikka Tiadoru VII oli surkimus, Mantua suostui vihdoin anneksoimisvaatimuksiini vuonna 1638. Milano oli edelleen täydessä lirissä ja vallankumoukselliset valtasivat Parman provinssin, jota Milano ei pystynyt armeijoiden puutteessa valtaamaan takaisin, vaikka se sijaitsi heidän pääkaupunkinsa vieressä. Muutama vuosi tämän jälkeen Parma siirettiin minun nimiin Milanon ollessa kyvytön huolehtimaan omista alueistaan. Näin olin saanut Korsikan lipun alle kaikki Milanon valtakunnan provinssit Italiassa pääkaupunkia lukuunottamatta käymättä ainuttakaan sotaa Milanoa vastaan. Entinen uhkakuva oli supistunut yhden provinssin ongelmiinsa hukkuvaksi rääpäleeksi.

Pohjois–Italiassa oli Milanon lisäksi vasallini Genova ja kahden provinssin kokoinen Venetsia, joka oli Ranskan toimesta ajettu pääkaupungistaan pohjoisemmaksi Veronan ja Brescian provinsseihin. Ranskalaisilla oli hallinnassaan Italiassa Venetsia sekä sitä vierustava Ferrara. Itävallalla puolestaan Friuli ja Trent. Genova siirtyy minun alaisuuteen vain paremman monarkin astuessa valtaan. Venetsiaa vastaan minulla ei ollut casus bellia ja Ranska oli liian suuri vihollinen, jonka peittoaminen vaatii hyvää tilaisuutta. Saan kuitenkin jatkuvasti teknologiassa kaulaa Ranskaan ja minun talouteni on paljon vakaamalla pohjalla (joskin tulot paljon pienemmät), joten mahdollisuuteni Ranskaa vastaan parantuvat jatkuvasti. Ei auta kuin odottaa.

Käänsin katseen Sisilian saareen, joka oli Aragonian hallussa. Saaressa on kaksi arvokasta provinssia, Messina ja Palermo. Palermoon olin aikaisemmin väärentänyt omistusoikeudet. Aragonia oli joutunut sotaan Ranskaa vastaan, mutta koko maailman epäonneksi oli kokemassa murskatappion. Mantereella sijaitsevien vihollisten vähetessä olin panostanut paljon laivaston kehitykseen. Aragonia toisena laivastomahtina antoi nyt tilaisuuden ottaa mittaa Välimeren herruudesta.

(https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-aragon-war.jpg) (https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-aragon-war-big.jpg)
Meer blitzkrieg. Hauskasti Baleaareilla kapinalliset aloittivat juuri taistelun saaren pientä aragonialaisrykmenttiä vastaan, kun olin tekemässä maihinnousua. Peruutin käskyn ja sotilaat odottivat kiltisti purtiloissaan. Saarella nahistelun loputtua annoin uuden käskyn ja löin lyötyä.

Blitzkriegin omaisesti olin siirtänyt laivastoni valmiiksi Sisilian ympärille sotilaat valmiina maihinnousuun. Pääasiallisen sotalaivastoni olin sijoittanut strategisesti Cape Bonin merialueelle Sardiniasta etelään blokkaamaan Espanjasta päin tulevat Aragonian laivastot. Sota julistettiin 2. tammikuuta 1645 ja ryminä alkoi heti. Ukot heilahtivat hetkessä Sisiliaan piirittämään saaren linnoituksia. Sardiniassa odotti toinen valtausosasto Aragonian vastahyökkäyksen jälkeistä hetkeä tehdäkseen maihinnousun Baleaarien saarille, josta olisi enää lyhyt matka Barcelonaan, Aragonian pääkaupunkiin. Aragonia oli kaaoksessa. Kesti kauan ennen kuin he saivat organisoitua suuremman laivaston vastahyökkäykseen. Laivastoni oli upottanut ja kaapannut jo monia pieniä laivastoja. Baleaarit olivat jo saarettu, kun Aragonian kanssa käytiin ensimmäinen kunnon meritaistelu Valencian lahdella. Mainiot amiraalini ja kevyt ylivoimani siivittivät minut voittoon. Sisiliassa alkoi valtaukset olemaan paketissa, joten sotilaat siirrettiin sieltä valtaamaan Aragonian sydänmaita. Vastarinta mailla oli olematonta, koska Ranska oli jauhanut Aragonian armeijat olemattomiin. Kahden vuoden kuluttua koko maa oli vallattu. Oli aika aloittaa neuvottelut. Olin ajatellut saavani Sisiliasta molemmat Messinan ja Palermon ja Baleaarit kokonaisuudessaan. Tähän ei suostuttu ja syykin selvisi. Aragonialla oli erittäin suuret ja kehittyneet siirtokunnat Väli– ja Etelä–Amerikassa sekä Etelä–Afrikassa. En ollut valmistautunut sotaan valtamerten takana. Siirtokuntiin hyökkääminen pitkittäisi sotaa mahdottomasti ja tuottaisi minulle suuria huollollisia ongelmia. Tyydyin tällä erää siis vain Messinan provinssiin.

Tiadoru VII kuoli Barcelonan piirityksessä. Sen sijaan, että valtaan olisi astunut uusi parempi monarkki, vallan otti haltuun sijaishallinto kuninkaallisten jälkeläisten ollessa liian nuoria. Genovan tilanteeseen ei edelleenkään saataisi muutosta. Sodan jälkeen laivastoni oli paisunut yli huoltorajojen. Purin kymmenkunta kaleeria tilanteen korjaamiseksi. Nyt laivastoni koostui yksinomaan fregateista ja sotakaljuunoista. Sodassa olin värvännyt loistavan amiraalin, Ericcu Ghjilormu Acquavivan, joka nimensä mukaisesti tiesi kaiken sotalaivoista ja merenkäynnistä (fire 6, shock 4, maneuver 5). Tämän miehen johdossa Korsikan suuri laivasto säilyttäisi mahtiasemansa.

Aquaman sai pari vuotta sodan jälkeen (1650) heti uusia haasteita, kun jostain käsittämättömästä syystä Kastilia ryhtyi vihanpitoon. Kastilialla ei kuitenkaan ollut mitään, mitä haluaisin, joten käytin sotaa ainoastaan harjotuttaakseni laivastoani. Suurin taistelu käytiin Algerian edustalla. Korsika saavutti historiansa kirkaimman voiton. Oma laivastoni koostui 18 kaljuunasta, 14 fregatista ja 2 kuljetusaluksesta. Kastilian laivasto koostui 14 kaljuunasta, 11 fregatista, 47 kaleerista ja 8 kuljetusaluksesta. Onnekseni Kastilian laivaston osat saapuivat hieman eri aikaan eri satamista, joten Aquaman oli tehokkaasti upottanut lähes puolet taistelun aloittaneista laivoista ennen kuin koko vihollislaivasto oli koossa. Taistelun lopputuloksena Korsikan laivastosta upposi 13 laivaa. Sen sijaan Kastilian 80 laivaa käsittääneestä laivastosta upotettiin 79 ja kaapattiin yksi. Meren pinnalle jäi vain laaja riutta lankkuja. Sota päättyi pian tämän jälkeen.

Koska Aragoniaa vastaan täytyy käydä ainakin yksi sota Baleaarien ja Palermon valtaamiseksi, valtasin Kastilialta yhden Karibian siirtokunnan, joka toimisi aikanaan Väli–Amerikkaan hyökkäävän armeijan huoltotukikohtana. Muuten olisin pyytänyt joltain toiselta valtiolta luvan sataman käyttöön, mutta kaikki kolonisaatiota Väli–Amerikan, Etelä–Amerikan ja Etelä–Afrikan alueilla harrastavat valtiot (Englanti, Aragonia, Kastilia ja Portugali) vihaavat minua.

(https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-1655.jpg) (https://www.pelaajalauta.fi/files/1/eu3-corsica-1655-big.jpg)
Korsika 1655. 7 vuotta ja vieläkin sijaishallinnon alla.