Pelaajalauta

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:


Mitä mieltä porukka on tästä nykytilanteesta, jossa pusketaan tasaisen varmoja pelejä ulos tiheään tahtiin, mutta omaperäisyys tuntuu puuttuvan? Pelien käsistä lähteneet budjetit ovat ajaneet tilanteeseen, jossa riskejä ei haluta ottaa. Onko jengi tyytyväisiä isojen konsolien tarjontaan vai haluaisitteko enemmän hieman kokeellisempia pelejä?

Ihan tyytyväinen olen ollut tarjontaan. Tietty paskaa tulee enemmän kuin koskaan, mutta toisaalta XBLA:n pikkupelit tuovat usein jotain uutta.

Mielestäni tasapaksuutta suurempi ongelma on nykyajan DLC ja predorder -homoilut. Oli peli rahaa takova jatko-osa tai sitten japanilainen raiskauspeli, pelistä lukitaan osa ja sen voi vain aukaista DLC:n avulla.

Joo en tällä hetkellä jaksa suuria pelituotantoja. Varsinkaan jos elokuvia matkitaan. Red Dead Redemption jäi kesken, koska hahmot olivat kamalia ja juoni jostain ala-asteelaisten ohjaamasta "länkkäristä". Samaten nykyään tykkään jos peleissä on joku sosiaalinen aspekti oli kyseessä sitten yksin- tai moninpeli. Pokemonia on kiva pelata, jos niitä voi kaverin kanssa treidalla. Starcraft on hauskaa kaveriporukalla kun voi sekoilla samalla skypessä. Angry Birds muuttuu pelattavaksi kun mukaan astuu tyttöystävä.

Hyvä aihe! Olen täsmälleen samaa mieltä echoesin ja zoukkan kanssa. Missä ovat ne addiktiiviset pelit ja uutta tuovat pelit? Nykytarjonta muodostuu liiaksi toinen toisiaan muistuttavista peleistä. Sosiaalinen aspekti tietenkin pelasta monen teknisesti hyvän, mutta sisällöllisesti köyhän pelin. Missä ovat ne hyvät yksinpelit? En ole kolmeen vuoteen pelannut ainuttakaan yksinpeliä läpi asti. Viimeisimmät yritykset tänä vuonna GTA4, hienoa ja kivaa sen aikaa kun tappaminen oli vielä "uutta", mutta kun tuhannes tehtävä oli sitä samaa nakkasin pelin takaisin hyllyyn. Red Dead Redemption sama kaava lännessä.

Pelialan pelastus ovat pienten indie yritysten tekemät "pikku"-pelit. Angry Birds loistavana esimerkkinä. He uskaltavat ottaa riskejä, koska heillä on vähiten menetettävää.

Pelaan nykyään silti enemmän, kuin moneen vuoteen. Peleinä toimivat tämän hetken parhaat moninpelit FIFA 2011, NHL 2011, SingStar. Noita tulee nelinpelinä hakattua viikottain.  :)

Kyllä se vastaus pelialan nykytilaan löytyy peiliin katsomalla. Kuinka moni meistäkin ostaa sen uuden, aivan varmasti pelaamatta paskan tusina fps räiskyttelyn/mätkintäpelin/urheilupotkupallojääkiekko/rallivrumvrumsimulaattorin vaikkapa Deathsmilesin tai Sin and Punishmentin sijaan. Vaikka foorumeita selaamalla voisi aivan hyvin elää uskossa, ettei kukaan noista "AAA" luokan vuosipäivityksistä tunnu välittävän ja ne ovat muutenkin ihan kökköjä, kummasti ne heiluvat aina myyntilistojen kärjessä vuodesta toiseen. Kyllähän siinä kuka tahansa pelintekijä ajautuu nurkkaan. Jos itse olisin jonkin massiivisen pelistudion puikoissa, seuraavan pelin myyntitavotteiden heiluessa parin miljoonan kappaleen hujakoilla ja harteillani olisi koko studion tulevaisuus, niin ei tarvitsisi kauaa miettiä lähtisimmekö kehittämään perusvarmaa, suurelle yleisölle suunnattua jatko-osaa vai täysin uutta peliä.

Ja sehän on vain karu totuus, ettei isojen peliyritysten kannattaisi edes yrittää miellyttää "tosipelaajia". Heille ei kelpaa uuden vuosipäivityksen kohdalla pieni ryppyjen silottelu, vaan samalla pitäisi tarjota jotain täysin ennennäkemätöntä, tunteita puhuttelevaa ja muutenkin elämää suurempaa menoa - mutta auta armias sitä parkua jos menevätkin muuttamaan peruskaavaa liiaksi: peli muuttuu automaagisesti loistavasta sysipaskaksi. Kummasti sitä peliä tulee sitten kuitenkin pelattua, vaikka se täyttä roskaa onkin. Toisinaan näiden hc-pelaajien pelimaku on vieläpä niin pirstaloitunut, ettei mikään sitä pysty täysin miellyttämään.

Vain lievästi kärjistetyn provon pointtina oli, että pelaajat valittavat aivan liikaa pelialan nykytilasta. Jos teitä kismittää luovuuden puute ja yllätyksettömät jatko-osat, jättäkää ne pelit ostamatta ja kokeilkaa rohkeasti jotain uutta.

Itse olen ainakin löytänyt paljon vähemmän mielenkiintoista pelattavaa tästä genistä kuin esimerkiksi edellisestä sukupolvesta. Katsokaapa vaikka PS2:sen kirjastoa, sieltä löytyy käsittämättömästi valinnanvaraa ihan jokaiselle. Tämä oikeastaan eniten vituttaa, kun pelien kirjo on selvästi pienentynyt ja nykyisin tuppaa tulemaan ulos vain noita FPS:iä ja muuta skeidaa. Monet ovat huomanneet, että erikoisemmat pelit ovat siirtyneet käsikonsoleille ja latauspalveluihin. Valitettavasti käsikonsolien kehityskin näyttäisi seuraavan isompia konsoleita ja budjetit kasvavat ja on pakko kilpailla hienolla polygonigrafiikalla. Varmaan 2D:nkin osuus tulee pienenemään merkittävästi tässä käsikonsolisukupolvessa NGP:n jyräessä markkinoille tasku-AAA:ta.

Jäljelle jäävät sitten latauspalvelut, joihin laitetaan tarjolle vanhoja pelejä ja hyviä indiepelejä. Itselle latauspalvelutkaan eivät ihan paikkaa sitä tyhjiötä, joka jäi pelitarjonnasta viime genin jälkeen.

Kuka se olikaan, joka puhui GDC:ssä, että keskitason budjetin peleille ei ole enää tilaa markkinoilla? Ehkäpä suurin ongelma on juuri tämä jaottelu, että pelit ovat joko suuren budjetin AAA:ta tai sitten pienen budjetin indielatauspelejä. Keskisuurten budjettien pelit ovat kuolemassa isoilta konsoleilta. Toivottavasti käsikonsolipuolella sama trendi ei toistu. Mielestäni tässä kehityksessä ei oikein kukaan voita, vaan menetetään tiettyä rikkautta ja monipuolisuutta alalta.

Minusta suurimman osan pelien riskeistä ja viehättävyyden puutteestakin saisi ratkaistua erittäin yksinkertaisella tavalla: Lyhyempiä pelejä. Ja siis en sano että kaikkien pelien pitäisi olla alle 10h tai edes alle 30h. Kyllä näihinkin on mukava joskus uppoutua. Mutta kun kaikki seikkailut, tasoloikat, tms. ovat 15-20h pitkiä niin ei sitä helvetti vaan jaksa. Ja se on loppujen lopuksi aika sama onko matkalla pelillistä vaihtelua vai ei, jossain vaiheessa se ohjattava henkilö vain alkaa kyllästyttämään.

Viimeisimmät pelit jotka olen pelannut läpi ovat Bayonetta, Enslaved ja (toivottavasti) kohta Darksiders. Ja nämä ovat hyviä esimerkkejä koska nämä ovat kaikki eri tavalla hyviä ja/tai huonoja. Kaikkien kohdalla on kuitenkin sama juttu, että lopussa odotti/odottaa jo että koska peli on ohi. Ja lopussa oli saanut peleistä aivan tarpeekseen ja sinänsä hyvästä pelikokemuksesta jäi hiukan ärtynyt loppu fiilis. Tällä hetkellä pelailen Darksidersia, taitaa olla noin 12h takana ja juuri alkoi Chapter 5 kun Chapter 6 on viimeinen. Peli oli aluksi ihan jees viihdyttävää ja homma toimi, mutta nyt olisin aivan valmis jo siirtymään seuraavaan peliin. Mutta kun nyt olen tullut näin pitkälle niin tekisi mieli peli kuitenkin läpi vetää, mutta puurtamiseksi se menee. Jos peli olisi loppunut pari tuntia sitten, sille olisi voinut antaa tyydyttävän arvosanan 7 tai jopa 8. Mutta nyt mennään 5-6 paikkeilla kun into katoaa ja pelin virheet/miinukset alkavat todella häiritsemään koko ajan enemmän.

Kun pelit tiivistettäisiin tulisi paljon vähemmän suvantokohtia, turhia täytekenttiä (lentämistä, hyppelyä, ajoa, peleissä joihin se ei kuulu) ja ideat pysyisivät tuoreina. Tämän lisäksi pelien kehitysajat pienenisivät, kustannukset vähenisivät ja tätä myöten riskit laskisivat. Pelien hintakin saattaisi olla lähempänä järkevää 40-50€ kuin 69,90€ tai 79,90€.

Seuraavaksi täytyy etsiä Vanquish, joka on kuulemma lyhyt. Kuulostaa lupaavalta.

Ja ideana ei ole se että pelit kestäisivät 4-6h. Mutta pelien ei tarvitse aina kestää yli 10h. 8-10h riittäisi hyvin. Ja siis en tosiaan tarkoita että kaikkien pelien pitäisi olla näin lyhyitä. "Dragon Aget" ja "Mass Effectit" ovat oma juttunsa ja niillekkin on tilausta minullakin. Mutta niin on lyhyillekkin peleille. Nykyään lyhyitä pelejä kun ei tunnu olevan.

Ninjaan keskustelun väliin linkittääkseni HeinZille sen Vanquishin  :)

http://www.zavvi.com/games/platforms/ps3/vanquish/10086634.html

Siis tuohan on lyhyt peli, mutta sen hyvä puoli on siinä että sitä voi pelata uudestaan ja uudestaan. Suosittelen kyllä kovasti  :)

Suurin osa peleistä on jo alle 10h pituisia? Tai ainakin monet AAA -luokan peleistä.
Se tosiaan on harmillista, että vain miljoonabudjetin peleillä on mahdollisuuksia, mutta ei niitä ole pakko pelata. Indiepuolelta löytyy alhasemmalla hinnalla ties mitä, menkää sieltä hakemaan pelejä. Toisaalta miljoonabudjetin pelit joutuvat kehittymään erottuukseen kilpailijoistaan. Vaikka keskitason peleillä ei olisikaan nykyään paljon mahdollisuuksia, kyllä niitä vieläkin tulee ulos. Käykää ostamassa ja mainostakaa foorumeilla. Jopa iso ja paha Activision julkaisee sellaisia. Ainakin vähän aika sitten...

http://www.blisteredthumbs.net/2011/03/gaming-in-the-90s-sucked/ tässä on vähäsen aiheseen liittyen videota.

Halvatuotantoiset mobiilipelit -------------------------------------------- EI MITÄÄN-------------------------------------------Suuren budjetin hypepelit.


Pelottava skenaario tulevaisuuden pelimarkkinoista? Ajatus on toki liioiteltu, mutta tähän ollaan kovaa vauhtia menossa.

Pelaan ehkä nykyisellään sen viisi tarinallista peliä vuodessa läpi ja olen ihan tyytyväinen jos ne tarjoavat kymmenen tunnin kampanjan plus semikivan moninpelin. Tähän päälle toki vielä leipälajigenreni, eli ajopelit. Itse en siis ole tämän aiheen suhteen mitenkään peloissani, sillä koen peliharrastajana olevani ihan hyvässä asemassa tänä päivänä. Tosin en voin laskea enää itseäni superharrastajaksi.

Varman päälle laskelmoimisen ymmärtää, sillä faktat plussan puolelle vievistä myyntimääristä ovat karuja eivätkä kannusta tekemään mitään laatikon ulkopuolelta, niinkuin tässäkin aiheessa sitä on jo tuotu esille. Ongelma taitaa kasvaa siinä kohtaa missä konsolit taas hyppäävät seuraavalle sukupolvelle ja tulee entistä kalliimpaa ottaa niistä kaikki irti.

Tarjontaan itsekin olen ollut tyytyväinen. Monia aivan loistavia pelejä on tullut (Mass Effectit, Fallout: New Vegas, Assassins Creedit jne.) joita pelatessa itse ainakin muistin että tässä on se syy miksi pistän tähän harrastukseen huomattavasti aikaa ja rahaa. Välillä on kuitenkin kiva pelailla vähän "keskinkertaisempia" pelejä kuten vaikkapa melkein jokainen uusi fps-nykyään jotka ovat "perus hyviä muttei mitään erikoista". Kaverien kanssa netissä niitä sitten mielellään kuukauden tai kaksi hakkaa.

XBLA ja osittain PSN ovat myös nostattaneet tämän genin tasoa. Palveluista kun löytyy joitain todella hyviä pelejä jotka hakkaa megasuuria pelejä turpaan sata-nolla. Paljon paskaa on tässä genissä tullut ja ainahan sitä on tullutkin mutta kyllä tämä sukupolvi saatttaa nousta yhdeksi suosikiksi tähän mennessä. Tämän genin hyvänä puolena näen myös sen että tämä kestää vielä useamman vuoden ja vasta nyt (ainakin oletettavasti) tekijät ovat alkaneet saada tehot kokonaan irti konsoleista ja oppineet työkaluja käyttämään. Monet sukupolven parhaat pelit ovat varmaan siis vasta tulossa.

Eh, en nyt puhuisi liioitelluista ajatuksista, kun melkein tässä pisteessähän jo ollaan. Keskibudjetin pelit on lähinnä Wiillä ja PC:llä, eikä Wiin pelimyynneilläkään aivan kauhean hyvin mene Nintendon takuuvarmojen hittien lisäksi. Tästä voidaan syyttää pitkälti kehittäjiä itseään, joiden ansiosta Wiin pelitarjonta on prosentuaalisesti paljon enemmän shaibaa kuin mikään muu tämän tai edeltävän sukupolven laitteista. PC:ltä löytyy vielä Paradoxin ja 1C:n kaltaisten firmojen julkaisuja, mikäli pitää aivan tietyistä genreistä. Ongelma on myös siinä, että keskiluokan konsolipelit eivät myy, koska hyllyt ovat täynnä suuren budjetin hypepelejä, joita myydään samalla hintalapulla. Sen sijaan, että syyttäisin pelkästään pelaajia moisten pelien alhaisista myynneistä, syyttäisin myös julkaisijoita, jotka kuvittelevat saavansa kaupaksi täyteen hintaan tyhjistä putkahtaneen pelin. Totta kai sitä ostaa siinä kohtaa mielummin sen tutun ja turvallisen takuuviihteen kuin lähtee arpomaan. Useampien kehittäjien pitäisi rehellisesti vain hinnoitella pelit niiden sisällön mukaan. Näinhän jo pitkälti tapahtuukin imuroitavien pelien kanssa, mutta kaupasta ostettavissa peleissä budjettihintaluokka on vielä suhteellisen harvinainen.

Tilanne nykyisten suuribudjettisten pelien kanssa on muuten suhteellisen kestämätön luultavasti kaikkien kannalta: voi olla, että tunnetut nimikkeet myyvät juuri nyt, mutta entä tulevaisuudessa, kun väki kyllästyy? Kukaan ei tiedä, miltä Call of Dutyn tulevaisuus näyttää. Sille voi käydä yhtä kehnosti kuin Tony Hawkille ja Guitar Herolle. Ei myöskään tarvita kuin yksi Blurin kaltainen myyntipettymys, että kehitystalo suljetaan.


Olettaen toki, että kehityksestä suurin osa menee siihen kehitykseen eikä esimerkiksi markkinointiin. Jälkimmäisessä tapauksessa pelien lyhentäminen ei auta hirveästikään.

Toisaalta omalla kohdalla risoo pelien turboahtaminen. Peleistä on pitkälti poistettu semmoiset hitaammat kohdat. Koko ajan ollaan sata silmässä. Lopputulos on vähän kuin vuoristorata, jossa ei ole huippuja eikä suvantoja. Tällä on loppupeleissä suhteellisen vähän pelin lopullisen pituuden kanssa, mutta esimerkkinä vaikkapa Biowaren nykyropejen lisääntyvä toiminnan määrä risoo enemmän kuin vähän. 

Ei sikäli varsinaisesti narisuta peliteollisuuden tilanne, mutta isommat tuotokset (no vaikka ne Biowaren ropet) on selkeästi jääneet paitsioon pienempien (Minecraft, Super Meat Boy, Osmos, Altitude) alta varsinkin yksinpelien kohdalla. Uudesta Starcraftista pidin tosin hirveästi, mutta ei tässä ole oikeastaan aikaa ja kykyä keskittyä kuin yhteen todella kilpailua vaativaan peliin.

Toivottavasti eivät pidä kiirettä.

Tuon boldatun kohdan takia vähän ihmettelenkin ensikädessä Sonyn intoilua siirtyä  väkipakolla 3D-tekniikkaan, liikkeentunnistukseen näissä "hc" peleissä sun muihin extrahärpäkkeisiin. Ok, jonkun pitää siirtyä käyttämään niitä ensimmäisenä, koska muuten se pahin kilpailija tekee sen, mutta eivätkö valmistajat kaiva tällä tavalla vain itselleen syvempää kuoppaa kun tuotantokustannukset kasvavat entisestään?

Itse olen suht tyytyväinen nykyiseenkin pelitarjontaa, vaikka en ole edes vielä tutustunut ladattavien pelien tarjontaan. Ehkä hyvä niin, tyytyy vähempään kun ei tiedä paremmasta.

Tämä on helvetin hyvä pointti. Pelisarjojen lypsäminen on todellinen riesa, joka vaivaa alaa tällä hetkellä ja tämänlaisessa toiminnassa oikein korostuu pelien kertakäyttöisyys ja nopean tuoton hakeminen. Moni pelisarja on kokenut melkoisen inflaation tässä genissä. Otetaan esimerkiksi vaikka Final Fantasy-sarja, ennen sarjan pelit olivat takuuvarmaa laatuviihdettä. Nykyään nimellä ratsastetaan lähinnä rahastusmielessä ja markkinoille tulee FF Duodecim 012 ja FF Type-0 kaltaisia teoksia.

Sarjat toisensa jälkeen hukkuvat uuteen osiin ja keskinkertaisuuteen, kun sarjasta otetaan kaikki irti mahdollisimman nopeasti. Kun pelien tekijät huomaavat sitten jossain vaiheessa homman karanneen käsistä ja lypsäneet kaiken mahdollisen, tuodaan markkinoille se pakollinen re-bootti ja kierre alkaa alusta.

Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, kolahtaako toimintatapa jossain vaiheessa pelintekijöiden nilkkaan ja olisiko sittenkin ollut parempi rahastaa pelisarjoilla hieman maltillisemmin. Tähän kun lisää juuri nuo DLC-kikkailut ja preorder-bonukset on potentiaalinen kupla valmis. Mielenkiintoista nähdä kuinka kestävää toiminta loppupeleissä on.

Jep, onhan tätä jo selvästi nähtävissä, ja kyseinen ilmiö lienee suurin syy sille, miksi pelaan kotikonsoleilla niin vähän. Pelien pituus on yksi elementti tässä, kun hommaa kuitenkin riittää arjessa niin pirusti, eikä mammuttipeleille oikein riitä aikaa. Tai sitten ne ovat sellaisia puolen vuoden proggiksia, kuten vaikkapa Okami aikanaan ja Red Dead Redemption parhaillaan. Toinen on sitten se genrejen ja ideoiden tietty tasapaksuus, kun valmistaja toisensa perään laittaa varmaa peruspullaa markkinoille. Itseäni tämä ei tosin ole paljoa haitannut, koska pelaamiselle on nykyään paljon aiempaa vähemmän aikaa. Ne muutamat spessut pelit riittävät enemmän kuin hyvin, ja jos nyt sattuu olemaan luppoaikaa ja pelihimo, löytyy pelihyllyistä sitä takuuvarmaa kamaa enemmän kuin kylliksi. Kyllä sitäkin tarvitaan.

Edelleen on hehkutettava DS:ää kaiken tämän keskellä. Kannettava pelaaminen on kiireiselle ihmiselle täydellistä, ja alustan luonne sallii jatkuvasti uusien ideoiden ja kuolevien pelityyppien saapumisen laitteelle. Myös indiekenttä kiinnostaa, ja sen (sekä Steamin) ansiosta PC:llä tulee pelattua enemmän kuin vuosiin.

Henkilökohtaisesti ei siis pelimaailma tänä päivänä juurikaan vaivaa, mutta totta on, että epäkiinnostavaa shaibaa tuntuu tulevan koko ajan enemmän ja enemmän. Seuraava sukupolvi sekä kiinnostaa että pelottaa. Oheislaitteiden, fotorealismin ja mammutismin huominen?

Tämähän on aika pelikohtaista. Jos aletaan muuttamaan huoltoasemien ulkonäköä voi kustannukset nousta aika huimalle tasolle. Markkinoinnissakin on paljon kiinni taidosta. Parasta mainostahan on että pelistä saadaan puhetta pelaajien ja/tai muidenkin kesken.

Mutta jos pelin pituus on 10h eikä 20h, niin tulee siinä kehytysajassa jonkinlainen säästö, kun ei tarvitse suunnittelua, kuvitusta ja/tai vaikka äänimaailmaa kuin sen 10h edestä. Pelin pituus kuitenkin vähentää muidekin työtä kuin vain graafikoiden, vaikka itse koodauksessa ei välttämättä ihan niin paljon säästöä tulekkaan. Tietty siinä voi vähentää että uusia "jippoja" ei tarvitse keksiä sinne loppu päähän.

Tällä hetkellä ainakin ihan kiitettävästi olen tyytyväinen tarjontaan. Aikaa tosin pelaamiselle ei aina niin hirveästi ole, niin vielä ei kyllästymisen merkkejä ole ilmassa. Kyllähän nuo jotkut pelit toki itseänsä toistavat aikalailla. GTA:n tehtävät alkavat tosiaan olemaan pitemmän päälle samanlaisia, kohde vain vaihtuu. Mutta vielä ne on kyllä uponneet ihan hyvin, ja ne ns. samat tehtävät on jaksanut kahlata lävitse.

Mutta jotenkin järjetöntä on, että kun urheilupäivitykset ilmestyvät joka vuosi, hintaa peleillä on se 70€. Mutta ovatko päivitetyt pelaajalistat ja muutamat pienet hienommat yksityiskohdat kuitenkaan tuon rahan arvoiset? Helposti sillä vuoden tai pari vanhalla pelillä pärjää, eikä joka vuosi uutta tarvitse.


Näinhän se vähän menee minullakin. Todella pitkistä peleistä kehkeytyy "ikuisuusprojekteja", kun millään ei kerkeä pelaamaan niitä kohtuu lyhyessä ajassa lävitse. Tosin itse kyllä myös tykkäänkin siitä, että sen mieluisan pelin pariin voi palata aina uudestaan ja uudestaan, kun se on vielä kesken, ja pelattavaa riittää. Mutta fakta on kyllä se, että millään kaikkia pikkujuttuja ei pelissä enää jaksa tahkota ja etsiä esineitä yms. kun aikaa on mennyt itse päätarinan kanssa niin paljon.

Mutta meikäläiselle nykytarjonta passaa hyvin. Kyllä siitä "tasaisen varmastakin" pelistä sen 70€ kestää pulittaa, jos sen pelin tosissaan tahtoo.

Nyt kun nuo E3:set olivat täysi floppi hyvien pelien osalta, on tämä aihe taas mielestäni relevantti. AAA-pelit olivat joko CoDin kierrätystä tai sitten Uncharted-imitointia. DLC:tä pusketaan joka väliin ja kuluttajia pidetään pelitestaajina, kunnes laitetaan päivitetty peli GOTY:na. Super Marioakin ollaan lypsetty samoilla teemoilla jo hälyttävän monta osaa. Jopa Nintendo on helpon massin perässä, eikä oikein jaksa yrittää. Alaa vaivaa tietynlainen kertakäyttöisyys.

Jos E3:set kuvastaisivat pelialaa kokonaisuudessaan, olisi pelaaminen meikäläiselle aikalailla kuollut harrastus. Onko tämä vain murroskausi ennen seuraavia konsoleita? Paraneeko tilanne seuraavassa sukupolvessa vai meneekö homma vain pahempaan suuntaan? Onko pelikonsolit kuolemassa tablettien ja muiden laitteiden tieltä?

Gears Of War 3 (http://www.youtube.com/watch?v=Y48PcwGx40w)
Uusi Gears Of War (http://www.youtube.com/watch?v=-UtZxVWwlA8)

Itse kyllä päättelin ja toivoin vain, että uusista konsepteista ollaan hiljaa, ennen kuin uusi konsoli esitellään. Kuiva pelivuosi kevään osalta jo takana ja luultavasti vielä edessä. Eipä ainakaan rahaa ole mennyt vielä muuhun kuin uuteen Trialssiin :)

E3:lla ei ole vuosiin ollut mitään mieltä räjäyttävää, oli tämä vuosi nyt parempi kuin edellinen. Pelien julkistukset tulevat nykyään pitkin vuotta, eikä kerran vuodessa törkeässä infon ähkyssä ja jostain syystä ihmiset pitävät E3:sia vieläkin yhtä tärkeänä juttuna kuin esim. 10 vuotta sitten.

Tässä on pari esimerkkiä tulevista peleistä, jotka minua kiinnostavat:
Rayman Legends, Watch Dogs, Castlevania Mirror of Fate, Darksiders 2, Metal Gear Rising, Dishonored, SP Stick of Truth, Beyond, Scribblenauts Unlimited. Onhan tuossa jo hemmetisti vaihtelevuutta.

Kyllä välillä tuo Nintendon nykytoiminta ja heidän äärimmäisen idioottimaiset ratkaisut peleissä osaavat ottaa kyllä päähän. Tuntuu kuin yrittäisivät pilata pelinsä tarkoituksella. Milloin se on jotain käsittämätöntä rautalangasta vääntämistä ja pelaajien aliarvioimista Zelda Skywardin tyylin tai sitten jonkun päivän selvän asian jättämistä pelistä pois. Tässä muutamia jotka on pakko purkaa, koska tällä hetkellä tekisi mieli lentää Japaniin ja räjäytttää koko Nintendon konttori ilmaan.  8)

Viimeksi eilen sai taas hakata päätä seinään Kida Icarus 3D:n kanssa. KI:n moninpeli on oikeastaan yllättävän hyvä ja ajattelin että olisi hauskaa pelata kaverin kanssa netissä randomeja vastaan sen jälkeen kun oltiin harjoitelty 1 vs 1 -matseja toisia vastaan. No, pitihän se arvata ettei se ei ole mahdollista. Pelissä voi pelata vain kaverilistalla olevien tyyppien kanssa tiimimatseja tai sitten kokonaan randomien kanssa. Hohhoijaa.

Sitten myös tuo Mario Kart 7 osaa jurppia pahemman kerran. Pelattavuus on täyttä kermaa ja time trialia voisi hakata pelissä loputtomiin, mutta miten helkkarissa aivan järjettömän yksinkertaisia asioita pystytään tyrimään ja oikein väkisellä koitetaan tehdä pelistä paskaa. Random-ihmisten ghosteja voin kyllä ladata, mutta en voi mitenkään verrata esim. kaverin ghosteja tai aikoja omiini. Tai no voin jos satun olemaan 5m päässä, niin kerran päivässä on mahdollista ladata kaverin viimeisin ghosti itselle street passin avulla. Netin kautta tuo ei tietenkään ole mahdollista. Pelissä ei lisäksi ole edes mitään time trial -listoja jonka avulla voisi vertailla aikoja kavereihin tai ylipäätänsä keneenkään.

Lisäksi sain kuulla että naapurin kakara oli ostanut Wiin, siihen Donkey Kong country Returnsin ja tuli minulta kyselemään että miten pelissä voi vaihtaa ohjausta. Piti mennä iskemään homebrewit ja patchit hänenkin wiihinsä ettei homma mene itkun puolelle.

Pelihän on itsessään aivan mahtava ja parasta tasoloikkaa vuosikausiin. Harmi vaan että Nintendo sai jotenkin painostettua Retro Studiosin iskemään peliin heilutusohjauksen, vaikka pelkässä wiimotella olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi nappuloita kaikkiin toimintoihin. Eli jos haluat rollata Donkey Kongilla, niin joudut heiluttamaan ylösalas-ohjainta jotta hahmo rollaa. Mikä parasta, se ei ole edes vaihtoehtoinen ohjaustapa, vaan täysin pakotettua, mikä tekee kympin pelistä käytännössä lähes pelikelvottaman. Peli on muutenkin äärimmäisen vaikea nykypeleihin verrattuna, joten epätarkka rollaaminen ei auta asiaa yhtään varsinkaan siinä vaiheessa jos haluaa jotain speed run -mitaleita availla, joissa pitää koko ajan rollata. Onneksi joku teki kotitekoisen patchin että peliä voi pelata wiimotella ilman heiluttamista. Jopa classicilla tai Cuben ohjaimella onnistuu täydellisesti. Yksi idioottisimmista ratkaisuista peleihin mitä koskaan olen nähnyt.


Lisäksi New Super Mario Bros 2:n trailerien katsominenkin ärsyttää, kun juuri tuli pelattua Super Mario World läpi. Siis suoranainen laiskuus ja rahastus paistaa koko pelistä läpi. Varmaan sillä fanien tekemällä New Super Mario -kenttäeditorilla tehneet koko pelin. Missä on se Nintendo jonka kanssa olen kasvanut ja joiden peleistä olen saanut nauttia 20 vuotta? Ilmeisesti Wiin ja DS:n valtaisa menestys sai sekoamaan niiden päät täysin, etteivät jaksa enää edes yrittää mitään.

Tämä tuntuu vaivaavan jokaista konsolialustaa tällä hetkellä. Microsoft on ehkä pahin näistä kolmesta. Gearsia, Haloa ja Forzaa ties kuinka monetta vuotta putkeen. Okei seuraavat osat ovat kaikki uudistumassa enenmmän tai vähemmän rajusti mutta bisnes pyörii kuitenkin kolmen pelisarjan ympärillä. Toki kaikki muutkin isot nimet tulevat Xboxille mutta noilla kolmella on vaikea erottua joukosta. Pitää tietysti muistaa millaisessa tilanteessa Microsoft lähti nykyiseen sukupolveen. Selvänä altavastaajana ja ei ollut ollenkaan selvä, että Xbox tulee saamaan näinkin paljon pelejä. Nythän on jo ihan selvä, että lähes kaikki pelit tulevat automaattisesti Xboxillekin. Microsoftilla oli itselläänkin yritystä. Kameo oli ihan ok peli. Jatko-osasta olisi varmasti saatu hiottua helmi. Yksi harvoja genrensä pelejä Xboxilla. Ja olihan noita Banjoja sun muita.

Sony tuntuu taas olevan yhtä HD-remakea. Jokainen PS2:n hittisarjoista saa HD-käsittelyn. Minä en valita koska moni noista jäi pelaamatta mutta miljoonia PS2-pelaajia saattaa hieman kyrpiä. Sitten on tietty nuo tuttuakin tutummat jatko.osat. Sonyn tuo sentään latauspalveluihin todella erikoisia pelejä. Tästä iso plussa. Live Arcadenkin pelit ovat laadukkaita mutta jokin Journeyn kaltaisissa peleissä viehättää enemmän.

Osa tästä tylsyydestä on ehkä selitettävissä konsolien iällä. Kohta pukkaa uutta rautaa, joten paukkuja saatetaan säästää sinne. Toisaalta olen siinä käsityksessä, että PS2 sai juuri ennen PS3:n ilmestymistäkin monia sukupolvensa parhaita pelejä.

Jep, oma pelaaminen konsoleilla on kuollut ihan täysin. Peeceellä jaksaa muutamaa RTS'ää hinkata ja kaverien tullessa kylään tulee aina pelattua jotain split-screen hubaa. Black Opsin paikallinen moninpeli on ihan hauskaa vaihtelua omaan pelailuun.

Paskaa on. PC-pelaaminen alkaa taas maistumaan.

Komppaan TK:ta DKCR:n suhteen. Ei sitä pysty pelaamaan kiitos wagglen. Hyvä peli pilattu yhdellä ainoalla vialla.  >:(

Retro tekee uuden 2D Metroidin Wii-U'lle ja sitä ohjataan kallistelemalla tablettiohjainta.

Lisäksi alueita voi varmaan skannata nostamalla ohjainta ruuduun eteen, jolloin se paljastaa salareita ja kun metroid tarttuu Samukseen kiinni, niin ohjainta ravistelemalla irtoaa. Oikeasti en uskalla edes ajatella mihin paskaan tämä kaikki on menossa. Ehkä on vaan hyvä ettei sitä uutta F-Zeroa tule, koska tietäähän sen mitä siitä tulisi.

Ei sillä että Nintendo on ainoa, joka kusee lähes kaiken nykyään. Rare on kuollut, Konami on kuollut, Square on kuollut..Ne ketkä eivät ole kuolleita, paukuttavat jatko-osia jatko-osien perään ja maksullista DLC:tä julkaisupäivänä. Siis jopa EA tuntuu nykyään inspiraatiotehtaalta verrattuna moneen muuhun firmaan. Nintendo vaan ärsyttää eniten koska kyseinen pulju sattui olemaan se rakkain kaikista ja heidän pelejä pystyi vielä muutama vuosi sitten ostamaan huoletta heti julkaisun yhteydessä ilman pettymyksen pelkoa.  

Ehkä retropelit + PC -linja on tosiaan ainoa oikea valinta tässä vaiheessa.

EDIT: Kattelin Nintendon tekemiä pelejä pikaisesti Wikipediasta ja onko siitä jo helkkari 9 vuotta aikaa, kun Nintendo on viimeksi tehnyt oikeasti sellaisen megaluokan AAA-pelin? Tässä tapauksessa Wind Wakerin.

Missä ihmeessä tämmöinen uutinen on muka ilmoitettu? Yritin ettiä uutisjuttua, mutta mitään ei löydy mistään.

E: Jaa, ois voinu lukea muutakin kuin kaksi edellistä viestiä.  :lol:

Tämä on kyllä niin surullisen totta. Jotenkin tuntuu käsittämättömältä kuinka kovalla syöksyllä Rarenkin pelit lähti alas kun Nintendo firman kauppasi. Square-Enixin pelejäkin on odottanut aina, jos ei muuta niin FF -sarjaa vähintään, mutta tämän viimeisimmän FFXIII ryppään jälkeen ei voi kuin masentua. Yritin pelata FFXIII:stakin mutta kun ei toimi niin ei toimi. FFXIII-2 ei saanut minulta edes mahdollisuutta, ennakkotietojen vuoksi. FF versus XIII (tai mikä nyt olikaan) näytti ihan lupaavalta ja sitä hiukan odotin, mutta sitä peliä tuskin enää nähdään. Ainakaan siinä muodossa missä se oli. Ja laatua nyt tuskin tulee kuitenkaan tämän kehityksen jälkeen.

Tämä on kyllä ollut hiukan se suunta mihin itse on mennyt. Halo nyt on ehkä hiukan kyseenalaista retroilua, mutta Mario tasoloikat, PC julkaisut ja huuto.netin Snes -pelit on se mihin se pieni peliaika mitä on käytetään.

Tällä hetkellä en odota juuri mitään uutta konsolipeliä. Darksiders II herättää ehkä pientä mielenkiintoa, mutta Nintendonkin nykytouhu on ollu aika kuollutta minulle viime kuukaudet. Wiin Donkey Kong herätti mielenkiinnon, mutta turha heilutus ominaisuus laski lopulta mielenkiinnon vielä nopeammin kuin se tuli.

Eli kyllä se retroiluun vaan menee. Snes -peleistä pyydetään niin järjettömiä hintoja ja kirppareilta niitä ei tunnu hevillä löytyvän, niin varmaan pitää siirtyä Gamecubeen. Tosin voisi sitä ostaa retroiluun N64:nkin.

Meitsi on kai sitten hipsteri kun vedän vieläkin nykykonsolilinjalla :(

Tuli Rayman Origins vedettyä läpi, oli nannaa. Viimeisessä maailmassa oli hemmetin vaikeita kohtia, joka sai parit kirosanatkin lentämään. Todella hauska peli ja musiikit ovat parhautta. Tähän tulen vielä palaamaan takaisin myöhemmin.

Toinen jonka läpäisin on Enslaved. Ihan ookoo peli, josta olisi voitu tehdä loistava parin vuoden lisäkehityksellä. Pahin puoli oli ainainen fps:n lasku johonkin reilusti alle kolmeenkymppiin. Ainakin oli reilusti parempi kuin firman edellinen eepos Heavenly Sword.

Kyllä nykyään tehdään enemmän laatua kuin koskaan. Tämä konsolisukupolvi on oikea kermojen kerma. Esimerkiksi Portalit, Bioshockit, Gears Of Warit, Mass Effectit etc. ovat tänä sukupolvena alkaneita pelisarjoja ja jokainen omaa luokkaansa. Myönnetään että Nintendo ja vielä pahemmin muut japanilaiset puljut ovat lähteneet alamäkeen, mutta toisaalta tilalle on tullut kaikkea uutta ja jännää lännestä. Esimerkiksi nämä Batman Arkham-sarjan pelit ovat hyvin japanilais/nintendotyylisiä ja silmissäni jatkavat siitä mihin japani "tyssäsi". Ja onhan siellä vielä Platinum Games. >_>

Ja koska topic oli "mitä pelasit viimeksi", niin pelasin ekan Darksidersin demoa xboxilla. Aika paljon oli lainattu Zeldoista siihen, mutta pelillä vaikutti olevan myös omia meriittejä. Voishan tuon jostain alekorista vitosella poistaa jos osuu silmään.

Et voi olla Saska tosissas >_>. Kaikki kolme on jyystetty läpi ja mitä jäi käteen... ainoa mainittava asia eli co-op. yksin en olis koskenut pitkällä tikullakaan. Ohan pelissä testosteronia mutta muuten kaikki visuaalisen annin ulkopuolelta siinä kusee. Ja ehkä eniten nyppii se, että moxinkin ohjain on täynnä nappeja niin silti yhdestä napista tekee joka ikisen toiminnon: juoksee, piiloutuu, menee seinää vasten, poimii aseen, poimii ammukset... >_>. Muutenki koko peli IMO perustu puhtaaseen putkijuoksuun jossa oli täysin turhia taantumavaiheita ja toisessa ääripäässä pelkkää paukutusta loputtomaa hordea vastaan.

Mutta TK:ta komppaan kyllä tuossa pelitarjonnassa. Toki, halaun korostaa niitä muutamaa peliä, jotka todistavat ainakin itelle että Nintendo onnistuu halutessaan tekemään vieläkin äärimmäisen hyviä pelejä. Oma sydämeni on N64:n ja Raren ajassa ja uskon, että ikinä ei pelimaailmassa tule mitää, mikä tämän kertoimen muuttaisi. Ja ennen kuin kukaan ehtii mainita, niin joo mukana on nostalgiakin, mutta tarvittaessa kykenen laatimaan liudan muitakin syitä miksi tuon ajan pelit ovat aidosti hyviä. Sukupolvien ero joidenkin keskustelujen yhteydessä kyllä näkyy lähinnä siinä että uudemman sukupolven pelaajat eivät ole tottuneet astetta kankeampaan ohjaukseen ja palikkamaiseen grafiikkaan ja siitä syystä tyrmäävät vanhemmat pelit turhan helposti.

Mutta niistä Nintendon omista hyvistä viime aikojen saavutuksista (tai ainakin oikeuksien haalimisesta) haluan nostaa esille ainakin Resident Evil Revelationin, missä ei ollut mitään muuta kritisoitavaa kuin vihollisten epäinnovatiivisuus, mutta muuten peli oli aivan mahtava kokemus. Myös New Super Mario Bros Wii on riemastuttanut iltoja monen monta kertaa. Vaikka SMB3:n tai Worldin kaltaiset legendat ovat aivan omassa luokassaan, niin pelin tuoma moninpeli oli vähintään kiitettävästi toteutettu ja toi kokonaan uuden perspektiivin peliin. Myös Super Mario 3D Land oli mielestäni erittäin hyvä peli, mutta ikävä todeta että vähän turhan helppo kokeneelle pelaajalle.

Olen kyllä ihan samoilla linjoilla. Tämä sukupolvi on ollut poikkeuksellisen laadukas, vaikka väliin mahtuu paljon kuonaakin. Tällä hetkellä alalla eletään jonkinasteista suvantovaihetta. Kuiva kesä ja tuleva syksy enteilee uuden laitesukupolven tuloa, myös MS:n ja Sonyn toimesta. Aiemmin mainittu HD-uudelleenjulkaisujen aaltokin vähän tätä viitoittaa. Sitten niitä uusia IP:eitä alkaa taas tulemaan - jotkut osuu nappiin ja jotkut on huteja, näin se on aina mennyt.

Edit: Tämä keskustelu sopisi muuten hyvin tänne. (https://www.pelaajalauta.fi/forum/pelikeskustelu/pelialan-nykytila-ottavatko-pelintekijat-liian-varman-paalle/)

Mode-EDIT: You speak the truth. Siirretty. -Sharkie

Itselle jäänyt tästä genistä mieleen ainoastaan kourallinen pelejä, kun puhutaan isoista konsoleista. Omistan boksin ja sen tarjonnasta miellän erinomaisiksi kokemuksiksi seuraavat:

Red Dead Redemption
Fallout 3 ja NV
Dark Souls
Shmupit
Tales of Vesperia
Deadly Premonition

Aika lyhyeksi jää lista kun miettii, että edellisissä sukupolvissa loistavia kokemuksia on ollut roppakaupalla. Lista olisi varmasti suurempi jos omistaisin Wiin, mutta eipä sielläkään mitään överiä ole tarjolla.

Hyviä pelejä on kyllä tullut. Konsolivalmistajien omat pelit vain ovat todella tylsiä varmoja julkaisuja tässä vaiheessa. Mutta toivottavasti tämä on vain ohimenevä vaihe.

Genin suosikit ovat Left 4 Deadit, Portalit, Half-Lifet, Red Dead Redemption, Mass Effectit, GTA IV (lähinnä lisäreiden ansiosta), Trialsit, Super Stardust HD näin muutamia mainitakseni.

En tiedä miksi mutta tämän sukupolven huiput eivät vain itseeni iske. Gears of War tuli pelattua läpi ja kyllä hän se toimi, mutta ei Halon tasolla. Resistance3:n pelasin jollain ihmeellä läpi (suht lyhyt), mutta eihän sitä nyt hyväksi voi sanoa. Mass Effectistä halusin pitää, mutta ei vain jaksanut. Tosin olen miettinyt antavani pelille vielä mahdollisuuden kunhan ehdin. Batmanissä on mainio idea ja kyllä se hetken kiinnosti, mutta nopeasti pelaaminen jäi. Assassins Creed oli aivan pakko pullaa ja FFXIII aivan karmea. Jopa Vanquish tuntui pieneltä pakko pullalta. Vaikka myönnän että Vanquishin tapauksessa saattoi olla kyse vaan siitäkin että en osannut :rollaus:

Parhaiten tästä sukupolvesta on kestänyt omaa pelaamista Darksiders, Bayonetta, Enslaved, Deus Ex, New Super Mario Bros. Wii ja toistaiseksi Halo Remake. Myönnän että tässä sukupolvessa on jäänyt paljon pelejä välistä (mm. L.A. Noire ja Fallout 3, toivottovasti vain toistaiseksi), mutta olen nyt useampaa testannut noista "arvostelumenestyksistä" ja ei niitä vain ole jaksanut pelata. Onhan siinä osin sekin että itse ei tule selvästikkään pelattua enää niin paljon kuin aikoinaan. Edelleen kuitenkin on aina löytynyt pelejä joita jaksaa pelata. Joten en nyt ihan pelkästään oman aktiivisuuden pikkiin sitä laita että harvempi nykypeleistä kiinnostaa.

Ihmeellistä paskaa. Hirveä itku peleistä, mutta mulla on ainakin iso läjä pelaamatta. Steam pullistelee ja boxillakin on muutama jäänyt pelaamatta.

Tämä sukupolvi on kyllä omalla kohdallani mennyt aika indie -meiningiksi ja retroiluksi, vaikka on myös tullut erinomaisia isojakin julkaisuja. Parhaimpia ovat olleet

Minecraft
Limbo
From Dust
Trine
Left 4 Dead
Half-Life 2 (lähinnä sitä seuraavat episodit ovat olleet tätä sukupolvea, mutta menkööt alkuperäinenkin)
Portal (kakkonen vielä pelaamatta :()
Diablo III
Flower
The Journey
Demon's Souls
Dark Souls
Super Mario Galaxyt
Halo 3

Itsellänikin aika vähän verrattuna aikaisempiin sukupolviin, mutta saattaa myös olla, että olen nykyään aikaisempaa nirsompi peleistä. Myös aikaa ei löydy enää yhtä paljoa pelailuun, kuin joskus kakarana ja teininä.

Ymmärrän kyllä että eri ihmiset kuluttavat pelejä eri tavalla ja tahtiin, enkä siksi viitsi tuomita, jos jotakuta laatupelien vähyys harmittaa. Itse joudun kuitenkin yhtymään tähän, että kiinnostavia ja palkitsevia pelejä on tullut enemmän kuin tarpeeksi. Tottakai sitä shaibaa sataa siellä seassa hirveää tahtia, jatko-osat jylläävät ja HD-versiot kukkivat. Mutta sekä isoissa kotikonsolinimikkeissä - joita en montaa yhteen vuoteen ehdi ajatuksen kanssa pelaamaan - että Steamin ja PSN:n indepeleissä on ollut oikein kiitettävästi tahkottavaa.

Omalla kohdalla viime vuosien merkittäviä tapauksia ovat olleet mm. Red Dead Redemption, Dragon's Dogma, Limbo, The Journey, Trinet, Machinarium, Monkey Island(niin uudelleenjulkaisut kuin Tales-episodit), Burnout Paradise, Batman: Arkham Asylum(olisikohan PS3:n lemppari toistaiseksi) ja vaikka mitä. Hyllyssä/Steamissa/mielessä vuoroaan odottavat Bastion, Dustforce, Rayman Origins, Darksiders, Batman: Arkham City, Mass Effectit, Portal 2 sekä pari pakollista HD-hankintaa(MGS:t haluan ainakin pelata näin lävitse). Ja Steamiin en ole pariin kuukauteen uskaltautunut ollenkaan, kun on olleet vahvat pleikkarivibat päällä. Siellä lähtee aina lapasesta, koska sitä pelattavaa on aivan järkyttävät määrät.

Joo, kyllähän nykyisin tulee enemmän huippua pelattavaa kuin koskaan. Pelaamisen arvoisia tekeleitä tulee itse asiassa aivan liikaa ja aivan liian monelle alustalle. Edes puolia ei ehdi pelata.

Edit: Jaahas, jostain syystä postasin nyt tähän topiciin. Piti mennä sinne "pelialan nykytilaan"

Sivuaa aihetta: mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten paljon esimerkiksi iOS:n "freemium" nimikkeet tuottavat.

http://www.treysmithblog.com/the-fall-of-angry-birds/



Aivan hullua. Suht alhaiset tuotantokustannukset verrattuna AAA-konsolijulkaisuihin ja tälläiset tuotot.. Ei ihmekään, että uusia Freemium-pelejä syntyy kuin sieniä sateella.

Itse en ole tainnut tehdä yhtään ostoa minkään pelin sisällä, joten en (ainakaan vielä) kuulu kohderyhmään.

Huimia lukuja kyllä. Mutta pakko kyllä myöntää että hiukan ihmettelen kuka niitä ostaa. Onko tosiaan niin että 18-30v kaverit laittavat tosissaan rahaa kännypeleihin? Ja tällä volyymilla. Tosin luottokorttien ja pikavippien luvatussa maailmassa voi ainakin periaatteessa riittää ihmisiä (hulluja?) jotka laittavat useamman euron siihen että saavat pari uutta mökkiä, lisävarusteita, söpöjä asuja, tai käytännössä pelaamiseen tarvittavia itemeitä tms. Jotenkin tuntuu että moni pelaaja ei ole sisäistänyt näiden pelien rahallista arvoa kuten hyllystä ostettujen. Kun tämä iskostuu ihmisten mieleen (ja jenkeissä tästä tehdään luottokorttien ohella saatanan luomia huijauksia), voisin luulla että tämä trendi laskee nopeasti.

Myönnän kyllä että olen aina ollut skeptinen ja ärsyyntynyt tälläisestä myyntitavasta. Periaatteessa annetaan ilmainen tai puoli-ilmainen peli josta maksetaan "vuokraa" kokoajan. Minusta tuo kuulostaa enemmän *ittuilulta. "Sen kun pelaat. Pelaa vaan. Se juttu tarvii 5€. Se tarvii 2€. Juu ja se 10€. Joo kerta ei useimmissa tapauksissa riitä, maksu pitää tehdä tietyin väliajoin.". WTF?! Ehdin jo hiukan innostumaan tästä kun konsolikehittäjiä alkoi valumaan samaan porukkaan. Testasin Insomniacin Outernautsia ja hermohan siihen meni. Käytännössä pelaaminen tarvitsee rahaa jatkuvasti.

Episodi pelaaminen kuulosti hyvältä ja poikeasti pidin ideasta. Pelit lyhenesivät, halpenesivat ja kehittäjäkin saisi rahaa pelistä pidemmältä ajalta kuin vain julkaisun ajalta. Eikä kehittäjän tarvitsisi tehdä kuin se yksi tai kaksi episodia ja jos peli ottaa tuulta alleen, aletaan väsäämään niitä lisää. Tämähän on TV-maailmasta tuttua. Hiukan ihmettelen että tälläistä "koepalloa" ei ole tajuttu käyttää pelaamisen puolella. Tämä olisi pelaajillekin parempi. Ei tulisi maksettua siitä 10-30min pettymyksestä 40-70€. Voisi ostaa ensimmäisen episodin 20€:lla ja seuraavan jos kiinnostaa. Tämä toisi peliharrastukseen ihan uutta väriä.

Varmaan ne samat tyypit, jotka maksavat euron joka tekstiviestistä ja lähettelevät niitä tunnista toiseen televisioiden chattiohjelmiin. Tai sitten ne jotka antavat tilinumeronsa sähköpostien spammikyselyihin ja ostavat "laihdu 50kg viikossa" -lääkkeitä Venäjältä. Ihmisten tyhmyys on rajatonta ja sitä kannattaa surutta hyödyntää.

Laskutin juuri viime viikolla 150e siitä kun kävin "asentamassa" asiakkaalle Googlen tietokoneeseen. Todellisuudessa laitoin googlen hänen selaimensa aloitussivuksi enkä tehnyt mitään muuta. Oli ostanut 2000e tietokoneen itselleen ja hirveät kasat lisäkrääsää, mutta hyvä että osasi käynnistää sitä.

Niin paljon kuin vihaankin kaikkea mobiiliroskaa, niin ymmärrän täysin miksi monet kehittäjät siirtyvät niihin. Helppoa rahaa ja bisnes on bisnestä. Toki harva peli tai ohjelma sieltä nousee kunnon menestykseen, mutta siltikin mobiiliala on varmaan tällä hetkellä paras tapa yrittää rikastua. Tällä hetkellä olen itsekin mukana kehittämässä graafista puolta erääseen IOS-projektiin. Ehkä eka pelimme ei tule menestymään, mutta eihän sitä tiedä jos vaikka kolmas tai neljäs peli jo möisi sen verran että taskunpohjalle jää muutakin kuin pennejä. Kalliiksi tuollainen yrittäminen ei ainakaan tule, kun pienellä porukalla tekee pelejä.

Telltalehan (http://www.telltalegames.com/) on niitä episodipohjaisia pelejä onnistunut tekemään jo varmaan kolmatta vuotta. Uudet Sam & Maxit, Monkey Islandit ja nyt Walking Deadit toimii hyvänä esimerkkinä tästä. FPS-puolella tuota yritettiin, mutta Sin Episodes ja Half-lifen episodit kosahtivat. Enkä yhtään ihmettele miksi: nykyään keskimääräisen ammuskelupelin yksinpelikampanja on jo sen 3-4h eikä niiden tekeminen tosiaan mikään lyhyt eikä halpa projekti ole. Sitten tietenkin on toki se, että pitäisi olla joku säännöllinen aikataulu -- alalla, jossa myöhästelyt ovat sääntö poikkeuksen sijaan. Jos haluaa jotain AAA-luokan episodisia pelejä, pitäisi oikeasti koko peliteollisuuden saada kunnollinen ravistelu sisältäpäin. Mikä ei toki ole huono ajatus ottaen nykytilan huomioon, muttei sitä ihan hetkessä ole tapahtumassa.

Mutta... osta pienempiä pelejä? 5-20 euron luokassa saa ihan laadukastakin pikkupelattavaa, kunhan ei ihan uusinta uutta halua graffateknologian saralla.

Valve ja sen episodit.  :lol: Eiköhän siellä valmistella Half-Life 3:a Source 2:n lippulaivaksi. Julkaisu samanaikaisesti PC/Macille ja seuraavan sukupolven Pleikkarille ja Xboxille.

En jaksanut etsiä parempaakaan topicia.

Nyt kun käynnissä on ollut Vuoden pelijournalisti -äänestys, niin kävin asioita miettimään. Pelialan osalta ei pelkästään pelit ole menneet alaspäin, vaan journalismi myös. En minä tänä päivänä lue mitään pelilehtiä. Suuri syy toki se, että en enää juurikaan pelejä pelaa. Mutta jos pelaisin, niin en varmasti mistään lehdistä jaksaisi maksaa. Ihan perseestä, että ne suuret, hypetetyt pelit (krhm.. GTA IV.. MGS4...) saavat automaattisesti "arvostelijoilta" sen kympin tai vähintään ysin, vaikka peli olisi kuinka paska. Mieluummin luen pelaajien, en arvostelijoiden, kommentteja boardeilta ja päättelen, kuinka hyvä tai huono peli on kyseessä. Olisi mukavaa lukea sellaista pelilehteä, jossa arvosteltavat pelit olisivat jotain vuoden vanhoja, niin se uutuudenviehätys olisi jo hävinnyt, ja peli saisi aidomman arvosanan.

Tuli muuten ostettua Pelaajan 10-vuotis julkaisu ihan kannatuksen vuoksi. En ole vielä tosin jaksanut lukea. En edes muista milloin olen viimeksi pelilehden ostanut, muistan vain ensimmäisen Pelaajan ja sen Mario-kannen, pitkälle on tultu noista ajoista. Onhan se toki mukavempi lukea oikeasta lehdestä arvostelut ja uutiset, mutta väistämättä ne ovat vanhentuneita ja siksi noita ei tule ostettua.

Yksi ratkaisi tohon FP:n esittämään ongelmaan voisi olla, että poistettaisiin ne arvosanat. Sanallinen arvio on paljon parempi, kuin kylmä numero - joka varsin usein on maksettu nykyään.

Joo tätä olen miettinyt itsekin viime aikoina. Olen huomannut, että pelilehtien arvostelijoilla on aika erilainen pelimaku kuin itsellä ja ne ison budjetin hypepelit saavat automaattisesti sen kasin ainakin, jotta ei suututeta suurta yleisöä ja isoa osaa lukijoista. Pelimaun erilaisuuden ja riskien kaihtamisen takia itseä ei voisi vähempää kiinnostaa arvostelijoiden numerot vaan hankin tietoni nimenomaan pelaajilta, joilla on samanlainen pelimaku kuin itsellä.

Kuinkakohan moni kertakäyttöinen viihdepeli on saanut arvosteluissa sen kasin ja kuitenkaan nämä eivät esitä mitään uutta mediassaan, eivät ota riskejä tai haasta pelaajaa ajattelemaan. Pelit ovat ns. "ihan kivoja", joita pelaillaan pari viikkoa ja heitetään roskiin kun uudempi vastaava tulee tilalle. Pikaruokaa.

Arvostaisin, että arvosteluissa rokotettaisiin pelejä, jotka ovat liian konsensushakuisia ja vetävät liiallista keskitietä yrittäessään miellyttää mahdollisimman montaa pelaajaa, mutta ei sitten kuitenkaan miellytä oikein ketään kunnolla.

Vastaavasti olisi hauskaa jos arvosteluissa annettaisiin arvoa peleille, jotka yrittävät rohkeasti uutta ja erilaista, mutta budjetti ei kuitenkaan salli AAA-luokan toteutusta.

Ymmärrän kyllä, että pienissä maissa kuten Suomessa ei ole varaa lähteä vetämään mitään niche-elitisti linjaa, koska jokainen lukija on tärkeä yritykselle. Itse olen kuitenkin huomannut, että en kuulu enää lehtien kohdeyleisöön.

Edgeä olen välillä ostellut ja se on vaikuttanut ihan hyvältä. Paljon mielenkiintoisia juttuja eikä vain pelkästään pelien hypetystä. Hintaansakin nähden antaa monin kerroin verrattuna suomalaisiin mainoslehtiin.

Olen viime vuosina ostanut tasan yhden pelilehden. Ruotsalainen Fienden (http://www.tidskriften.fi/enden/) on tekijöidensä sanojen mukaan "pelejä käsittelevä kulttuuriaikakauslehti". Siinä ei ole yhtäkään peliarvostelua, ainoastaan pitkämuotoisia peliartikkeleita ja haastatteluja. Ostin ekan numeron kun se ilmestyi viime vuoden kesällä. Lehden ilmestymistiheys piti olla 4 kertaa vuodessa, mutta ekan numeron jälkeen uusia ei ole näkynyt. Kovasti on lupailtu että toka numero on tulossa. Sinänsä ihan ymmärrettävää, kuten ylempänä echoes sanoi niin tämäntyylinen lehti taitaa olla hyvin niche-kamaa joten ei sinänsä ihme jos kuoli lapsenkenkiinsä. Mutta toivotaan parasta.

Jos kiinnostaa niin Fiendenin eka numero on luettavissa/selattavissa pdf-muodossa: http://www.tidskriften.fi/enden/wp-content/uploads/2012/03/FIENDEN_NUMMER_ETT.pdf

Joskus muinoin luin Escapistia, kun niiden pääpaino oli luovilla artikkeleilla eikä B-luokan arvosteluilla ja Jimquisitionin kaltaisilla mukahauskoilla videoilla. The Contrarian: We We Fight on vieläkin yksi lemppari peliaiheinen juttu. Sen jälkeen saitti mennyt vain alaspäin: ensin tuli videot, sitten arvostelut ja arvosteluihinkin tuli sitten ne tähdet samalla, kun arvostelun pituus puolittui (mikä ei välttämättä itsessään ole huono asia, mutta merkittävä sisältökin puolittui). Toisaalta saitin yleisö on räjähdysmäisesti kasvanut niistä ajoista, joten kaipa fokuksen muutoksella on jonkinlainen korrelaatio sen kanssa. Sääli toki näin.


Puolustamatta numerollisia arvosteluja täytyy kuitenkin sanoa, että saiteilla, joissa numeroita ei ole, se numero on ehkä juuri niitä pyydetyimpiä asioita. Loppupeleissä kun niitä arvosteluja oikeasti lukee, siinä kasinkin pelissä alkaa arvostelijat jo listaamaan asioita, jotka alkavat pidemmällä tähtäimellä oikeasti kaihertamaan.


Sanoisin, että pelkät dedikset jo tekevät tästä vaikeaa. Harvalla arvostelijalla on aikaa kirjoittaa arvosteluaan edes sitä kahta viikkoa. FP:n ehdottama vuoden "jälkikatsaus" olisi oikeasti hyvä ajatus: otetaan (jo arvosteltu?) peli käsittelyyn pitkän ajan kuluttua ja katsoo sitä sitten, kun uutuudenviehätys on karissut. Näin tehdään useasti jo MMOiden kohdalla, eikä oikeastaan ole varsinaista syytä, miksei moinen olisi mahdollinen ihan normipelien kohdalla.

Olen itse jo pitkään miettinyt jonkun Gamespite/Telebunny-tyylisen saitin pystyttämistä näin suomeksi, mutta sisällön tekeminen kestää enkä edes tiedä lukisiko sitä kukaan oikeasti. Eiköhän silti jotain tule tehtyä, kunhan lakkaan miettimästä jälkimmäistä ongelmaa.

Totta. Se numerokin on vain numero, jos tarkemmin ajattelee niin aika sama onko se siinä vai ei. Sanallinen arvio kumminkin avaa sen mikä pelissä oli hyvää ja missä epäonnistuttiin.

Silmäilin muuten uuden Pelaajan ja ainoat jutut mitkä luin olivat Totta/tarua ja Puhan kolumnin pelialan kehityksestä. Tällaisen sisällön takia minä ostan lehden. Enemmän juuri omaa pohdintaa, kuin kylmiä faktoja ja suttuisia ruutuja jostain pelistä, noita kaivattiin ennen nettiaikaa, mutta nykyään ei. Eli mieluimmin vähemmän eri juttuja ja sitten suuri panostus niihin harvoihin. Tykkään eeppisistä 4+ sivun pläjäyksistä, missä käydään joku asia perusteellisesti läpi. Toki vaikea se on kaikkia miellyttää ja ei pidäkkään.

Puha kirjoitti ihan hyvän jutun, mutta minua on ruennut jo vähän kyllästyttämään tämä pelialan murrosvaiheesta kirjoittaminen. Onhan siinä toki jutun juurta pohtia alaa monesta eri näkökulmasta ja spekuloida alan tulevaisuutta, mutta siitä kirjoitetaan aika paljon nykyään. Jos ei muuten niin mainitaan ainakin ohimennen jossain pääkirjoituksessa tms jutussa. Kyllä se aika näyttää mitä pelialalle tapahtuu ja on tapahtumassa.

Näin se tuntuu nykyisin itselläkin olevan, koskee tosin oikeastaan kaikkia lehtiä eikä pelkästään peliaiheisia... Pitkiä hyvin kirjoitettuja essee-tyyppisiä tekstejä on vaan niiiiin kiva lukea.


Pelaajalehteä en ole moneen vuoteen lukenut ollenkaan, mutta Pelit -lehtiä on tullut välillä otettua kirjastosta mukaan ja niitä nyt lukee satunnaisesti ihan mielellään.