Pelaajalauta

Olen huomannut nykyisin, etten lue ainuttakaan arvostelua peleistä, jotka ostan. Monesti jo videoista, screenshoteista ja ennakkokatsauksista tietää, onko peli ostamisen arvoinen. Joskus epäselvemmissä tapauksissa joutuu turvautumaan ”kokeiluversioon” ennen ostotapahtumaa (demojen pitäisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus). Kotimaisten tai ulkomaisten arvostelujen perusteella sen sijaan en ole ostanut mitään vuosiin. Vielä pari vuotta sitten luin arvosteluja edes vahvistaakseni siihen mennessä omassa päässä luodut mielipiteet. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla. Arvostelutkin voisivat olla hyviä. Pelijournalistien kirjoitukset ovat muutenkin tympeitä pitkälti sen johdosta, että kolumnit käsittelevät samoja aiheita.

Yhteen aikaan  sai monesta tuutista kuulla pelijournalistien valittavan, kuinka pelijournalismi ja peliala yleensä ei silloisessa muodossaan ole uskottava ja varteenotettava. Pelijournalismin saralla tällä itkulla on ollut itsensä toteuttava lopputulos. Minusta nyt ollaan syvemmällä siellä mudassa kuin koskaan ennen. Luin tuossa pari viikkoa sitten Pelit–lehteä pitkästä aikaa. Nirvin tekstit olivat edelleen lehden parasta antia ja sanataituruus edelleen hallussa. Nirvinkin ote oli kuitenkin lipsunut merkittävästi entisestä.

Erityisen irvokkaasti tämän pystyi aistimaan miehen Spore–arvostelusta. Pääasiassa koko arvostelu kului ominaisuuksien ja pelin eri vaiheiden listaamiseen. Palstaa kulutettiin rivitolkulla siihen, kuinka spore–elukkansa heimovaihe toimii ja mitä kyläänsä voi rakentaa. Hei Nirvi, kiviäkin kiinnostaa. Innokas kaveri on voinut lukea nuo tiedot jo X määrästä ennakoita. Arvostelusta ei jäänyt puuttumaan mikään muu kuin kritiikki. Yhdessä kohtaa arvostelua kuvaillaan pelin sivilisaatio-osiota mehukkaasti sanoilla ihan paska. Harmi, että se jää tähän mainintaan. Arvostelun lopussa seisoo 90 pistettä ja Pelit suosittelee –leima. Öh, mitä? Kun joku osio pelistä on ihan paska, arvostelijan tulisi varmaan saada puristettua ulos myös se, mikä pelissä on 90 pisteen arvoista. Käsittääkseni arvosanoja ei anneta sen mukaan, kuinka paljon ominaisuuksia pelissä on. Silloin muinoin parempiin aikoihin pystyin lukijana aistimaan jo ihan siitä tekstistä, onko peli hyvä. Jos pisteet annettaisiin arvostelun tekstin perusteella sellaisen henkilön toimesta, joka ei ole peliä pelannut, pistemäärät olisivat huomattavasti matalampia.

Suurin osa nykyisien arvostelujen sanamääristä kuluu selittelyyn. Selitetään perusteellisesti, mitä pelissä tehdään, minkälainen maailma se on, moninpelin pelimuodot käydään läpi ja juoniasetelma vatvotaan. Jatko-osan tapauksessa vertaillaan edelliseen. Ehdotonta kritiikkiä annetaan vain teknisistä asioista, kuten lataustauoista ja grafiikoista. Muut viat tai oikeasti selittämistä ja selvittämistä vaativat asiat, jotka suoraan vaikuttavat ”hyvyyteen”, ilmaistaan aina jotenkin ”tämä asia on toteutettu kuten pelissä X, joten, jos pidit siitä, pidät myös tästä pelistä”. Monesti foorumeilta saa paljon paremmin tietoonsa, mikä pelissä oikeasti toimii ja mikä ei. Usein vielä hauskemman ja nokkelamman ilmaisuasun siivittämänä.

Toinen kuoleva kansanperinne on arvostelujen screenshotit. Nykyään arvostelijat eivät osaa ottaa edes PC–peleistään omia kuvia vaan käytetään julkaisijan kiillotettuja pressikuvia. Mielestäni parhaiten screenshotteja on käytetty edelleen 90–luvun lopun ja 2000–luvun alun PC Gamerissa. Kuvat liittyivät monesti tekstiin suoraan. Jonkin vaikeasti kuvailtavan pelimekaniikan osasen selittämiseen saatettiin käyttää tekstin lisäksi kuvaa. Arvostelija oli myös miettinyt tarkasti, minkälaisia kuvia ottaa ja käyttää. Jo pelkkien kuvien informaatioarvo oli näin ollen korkeampi, koska ne heijastelivat tekstissä käytävää asiaa. Omien screenshottien myötä kuolivat myös kuvatekstit. Kuvatekstit saattoivat liittyä tekstiin tai sisältää jotain sellaista tietoa, jota ei tekstiin saatu sovitettua. Roolipelin arvostelussa kuvassa saattoi olla hahmon attribuutti-ikkuna ja kuvatekstissä selitettiin hahmon kehittämisestä tarkemmin. Näin tekstissä voitiin keskittyä kritiikkiin eikä hahmon attribuutteja tarvinnut vääntää rautalangasta. Kuvatekstit ovat nykyään informaatioarvoltaan yhdentekeviä. Niiden funktio yhdessä kiillotettujen pressikuvien kanssa on vain hypen luominen. Tyyliin ”CoD4:ssa kaikki on mahtavaa - katso kuva!”.

Asiaa. Nykyään on ilmiselvää miten fanipoikia imetään joka suunnasta arvosteluilla, jotka käytännössä ovat listauksia pelin ominaisuuksista ja enemmän=paremmin -mentaliteetti on vahvempi kuin koskaan ennen. Jotenkin arvostelijoilta odotetaan nöyrtymistä tuotantoarvojen ja "vaivannäön" edessä ja miljoonabudjetilla kasattu peli on aina vähintään joku 80-pisteen suoritus vaikka sen ainoa saavutus olisi, että "kaikki toimii" tai jotain muuta yhtä naurettavaa.

Eihän pelijournalismia enää voi oikeastaan kutsua muuksi kuin ominaisuuksien listaukseksi. Siis voitteko kuvitella peleille kuten Killzone2 jotain 3/10 arvosanoja? Saitti haudattaisiin fanipoikien paskaan alta viiden minuutin ja sen uskottavuus häviäisi sen siliän tien. Vaikka arvostelijassa heräisi pelin aikana miten suuri inho tai vitutus, ihan sama mistä, ei se saisi jollain sairaalla tasolla peittää pelin muita "ansioita"!?

Vitun munattomat pelaajat.

Kyllähän se näin on. Kun oikein asiaa alkaa miettimään, niin en tosiaankaan lue nykyään pelilehtiä ja netistäkään en lue koskaan arvosteluita. Kaiken tarvitseman tiedon saan muiden pelaajien kirjoituksista, pelivideoista ja joissain tapauksissa ennakoista. Koska arvostelut ovat nykyään niin tylsää (ominaisuus luettelon) lukemista, riittää laadun tarkastamiseen arvosanan vilkaiseminen. Ostopäätöstä tehtäessä omat mielenkiinnon kohteet ajavat kuitenkin tärkeimmäksi hankintakriteeriksi.

Vuosituhannen vaihteessa tuli luettua artikkeleita ja arvosteluita peleistä, jotka eivät välttämättä edes kiinnostaneet. Nykypäivänä pelit vielä kiinnostavat, mutta pelijournalismi, ainakaan nykymuodossa ei.

Peliarvosteluiden ohessa myös uutisoinnin taso on laskenut rajusti. Etenkin suomalaisilla sivuilla. Vaikuttaa siltä, että "toimittajat" suuntaavat aamulla kotakun sivulle ja pistävät käännöskoneen laulamaan. Sitten vielä päälle pari tissikuvaa ja uutinen on valmis.

Erityisen hyvin tämä ”bigger is better” näkyy juuri tässä genissä. Pelaajat ja kriitikot tottuivat heti alusta lähtien siihen ajatukseen, ettei tässä genissä ei tarvitse keksiä mitään uutta. Tekninen harppaus oli niin merkittävä, että monille riitti vain HD–versiot vanhoista peleistä hiotulla ohjattavuudella. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi GTA IV. GTA III oli paljon suurempi uudistus sarjassa kuin GTA IV. Kolmosessa siirryttiin kolmiulotteiseen grafiikkaan, peli muuttui paljon juonivetoisemmaksi, immersio parani merkittävästi, maailmassa paljon enemmän tekemistä ja mahdollisuuksia vaikuttaa. GTA IV sen sijaan on vain Liberty Cityn ja San Andreaksen parannuksien päälle rakennettu ei paljon miltään näyttävä (GTA–asteikolla hyvä), edelleen sarjalle tuttujen teknisten ongelmien ja rajoituksien riivaama jatkis. 10/10 vuoden peli. Arvosanojen epäsuhdan pelin laatuun nähden näkee minusta jo ihan siinä, missä määrin netissä poristaan nelososasta verrattuna vaikka Liberty Cityyn. Lento kesti pari kuukautta julkaisun jälkeen.

Tämä.
Sneikki on varmaan ihan kiva tyyppi, mutta Pelaajalehti.comin uutiset ovat aika järkyttävää Seiska-materiaalia, jossa itse uutinen on yhden kappaleen diibadaabaa. Mieluummin sitä luki jostain Super Powerista suurella ilolla (ja laiskuudella käännettyä) kaverin kaverin kaverin kaverilta kuultuja juttuja uudesta Nintendon mega-koneesta, vaikka nyt olisi oikeasti mahdollisuuksia saada kiinnostavia juttuja sieltä täältä kun pelintekivät ovat niin paljon enemmän tavoitettavissa kuin 90-luvun puolivälissä.

Vähän tuntuu kyllä siltä ettei pelijournalismissa tiedetä mitä pitäisi kirjoittaa kenelle. Grafiikka sitä, musa tätä, pelaus tota ja piste perään-kaava on kuitenkin niin iskostunut suurelle pääkoppaan, että kun kaavaa yritetään hieman muuttaa niin lukijakunta suuttuu välittömästi. Vaikka niitä demoja ja trailereita ja ties mitä tunkee ties mistä, niin pakko on nähdä antoiko se iigeeännä pelille "hyvä"-leiman, jotta sen pelin uskaltaa ostaa ja jos sitä leimaa ei ole laitettu hyvin, hyvin selvästi niin hate-maileja sataa ropisee.

Eivät nyt ehkä mitenkään eri tasolla mainstream-sivustoihin verrattuna olekaan, niin silti tulee paljon mieluummin luettua insertcreditin ja Actionbutton.netin juttuja, jotka ovat välillä hauskoja ja jopa vähän nokkeliakin.

Maailma tarvitsee paljon enemmän Shawn Elliotteja, Luke Smithejä ja ehkä niitä Tim Rogersejakin. . .

Edittiä heti perään:

Unohdin aivan kokonaan podcastit!

Ehkä journalismin koulutuksen puute on iso haitta pelijournalismille, koska melkein kaikki tylsää tekstiä kirjoittavat kirjoittavat ovat ihan kiinnostavaa kuunneltavaa podcasteissa; heti kun ei tarvitse selittääkään niitä miljoonia peliominaisuuksia eikä tarvitse välittää sanamääristä tai pisteiden miettimisestä ja saa puhua ihan siitä pelin pelaamisesta muiden peliä pelaavien kanssa, niin jopa ne IGN.comin ihmiset saavat jotain aika. mielekästä aikaan

Uusimmassa pelaajassa on myös miehen "mietteitä" esmes Gears2 arvostelun toisena mielipiteenä. Luit oikein.

Niin. Sivuston uutisointien otsikointi on ehkä se suurin ongelma. Kyllähän ne tuoreimmat uutiset tulevat kohtalaisen ajallaan sinne ja tiedonkin saa kaivettua tekstistä jotenkuten, mutta otsikoiden informaatiotaso on ala-arvoista ja suorastaan harhaanjohtavaa. Esimerkkinä vaikkapa poiminta sivuston uusimmista uutisotsikoista: "Tämän sukupolven menestyneimmät konsolit jo menneisyyttä?" ja alaotsikkona: "PSP ja DS historiaa?". Noista voi saada ties minkälaisia käsityksiä. Ensimmäisenä mieleen saattaa tulla harhaanjohtavasti uusien konsolien julkistus, vaikka kyseessä on oikeasti kyse vain jonkun Applen markkinointipomon uhoamisesta. Harrastelijavoimin ylläpidettävä KonsoliFin otsikoi saman uutisen "PSP ja DS Applelle jo menneisyyttä". KonsoliFin noudattaakin kaavaa otsikko=uutinen pähkinän kuoressa ja leipäteksti=uutisen taustat ja yksityiskohdat, eli juuri niin kuin pitääkin.

Syy pelaaja.comin otsikointityyliin on varmasti huikea hittien määrä, jota sivusto saa kaikenmaailman amppari.comien kautta kun massat haluavat nähdä kun kuumat siskokset mätkii bikineissä (http://pelaajalehti.com/2008/08/07/kuumat-siskokset-mattaa-bikineissa-katso-kuvat/), ja vielä kuviakin luvataan niin pakkohan se on klikata.

Raha puhuu.

Paljon hyviä pointteja ketjussa. Ja paljon paskaa myös. Osa porukasta tietää mistä puhuu, kun taas toinen puoli ei käsitä edes yksinkertaisimpia asioita.

Mutta hyvä että asia puhuttaa.

e: Zoukka, hyvin hoksattu tuo Gears 2. Minun "mietteitä" on ollut jokaisessa Pelaajassa yli vuoden ajan.

Jokaviikkoinen Tilt.tv on myös syytä tsiigata, jos haluaa oikein ison pojan annoksen mitäänsanomatonta luettelointijargonia ja persettä imevää retoriikkaa.

Enpä ole Pelaajaa pahemmin enää lukenut tänä vuonna. Tilaus vain lätkähtelee luukusta loppuun asti.

Haluaisitko antaa muuten esimerkkiä näistä "yksinkertaisimmista asioista" joita osa ei käsitä?

TÄMÄ. Pelijournalismi ei rehellisyyden nimissä ole journalismia nähnytkään, vaan se on käytännössä sitä, että fanipojat ovat kirjoittamassa artikkeleita heidän suosikkiaiheestaan.

Ääh, sitten joutuisin itseasiassa lukemaan tätä ketjua, jos tähän kirjoittaisin. Tai, kirjoitinhan minä jo...

Piti vain tulla mestoille katsomaan meininkiä, mutta törmäsinkin vain Katso kuvat -vihaajiin.

Tässä on muuten numero kaksi eli kritiikkiä ei kuunnella. Vaikka noista Seiska uutisista onkin valitettu useaan kertaan ja siitä on tullut helvetinmoinen vitsi, Pelaajalehti toki ei tee asialle mitään. Tai ei edes myönnetä, että ongelma on olemassa.

Ongelman havaitsemiseksi pitäisi toisaalta lukea sitä kritiikkiä, joten sen verran slackia nyt Rekuselle ja kumppaneille.

Sinä kutsut sitä ongelmaksi, minä en.

Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että ollaan pariinkin otteeseen yritetty tuota otsikoinnin lieventämistä. Kävijämäärät tippuvat heti ja mikä parasta, sain mailia, jossa otsikointia valitettiin tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi. Enkä vain yhtä mailia. Tissittelyä vähensin rajusti myös tuossa ja sillä ei oikein suurta vaikutusta kävijälukuihin ollut, mutta sitäkin yllättäen jengi kaipasi takaisin. Tissijuttuja pistän kuitenkin melko maltillisesti ja mielestäni niitä on muilla suomalaisilla saiteilla enemmän. Kuitenkin tuo DigiExpoilla bodypaintattu stringityttö on edelleen yksi lemppariuutisiani.

Sitten on toki porukkaa, joka haluaa vain lukea kuivaa ja asiapitoista uutisointia, ja heille varmasti myös löytyy siihen tarkoitukseen sopivia saitteja. Pelaajalehti.comin ei kuitenkaan ole tarkoitus olla kovin mutrusuinen saitti. Tiedän, että on paljon ihmisiä, joilla on ongelmia sen kanssa, mutta ikäväkseni ihan jokaista ei vain voi miellyttää.

Niin, ja siitä ei kyllä minun kohdallani mätä, ettenkö palautetta lukisi. Kyllä sitä joka päivä tulee luettua useiden satojen viestien muodossa.

Niin no, jos kohderyhmä on idiootit niin onhan toi ihan hyväksyttävää toimintaa. Omasta mielestäni Pelaajalehden alamäki lähti siitä uudistumisesta mikä oli joskus muinoin, kun dumpattiin muut popkulttuurijutut, vaihdettiin pisteytyssysteemi ja pc-pelien arvostelut hävisi. Tai sitten kasvoin, sekin voi olla.

Eihän se tosiaan ongelma ole jos sitä ei sellaisena nähdä. Pelaajalehti.com on profiloitunut vahvasti pelaamisen keltaiseksi lehdistöksi. Se näkyy niin myynnissä kuin asiapitoisuudessa.

Sitä en kuitenkaan sanoisi että asiapitoisen tekstin täytyisi olla kuivaa. Informatiivinen sisältö kun voi olla myös sellaista että lukija viihtyy sen parissa, muutenkin kuin vain sen tarjoaman informaation takia.

Toi ''jotkut haluu kuivaa ja asiapitoista tekstiä, me kirjotetaankin hauskasti'' -nönnöö on kyllä aika heikko veto. Jutut voivat olla hyviä ja hauskoja ilman tissejä ja muuta shaissea. NNirvin kirjoitustyyli on hyvä esimerkki.

komppaan Koo:ta.
moni muukin pelitin kirjoittaja osaa oikeasti kirjoittaa sellaista tekstiä jolle saa jopa ääneen nauraa.
tosin eipä mikään 13v piipertäjä sitä huumoria tajua.

siksi tarvitaan myös se lapsille suunnattu saitti.
tosin luulin tltin saitin ja peeloplaneetan täyttävän sen aukon pumpattavan anustapin tehokkuudella, ilmeisesti olin väärässä.

"näin paljon falloutin grafiika on parantunut"
yksi kuva faalout kakkosesta ja loput oblista jota verrataan fallout kolmoseen, öö okei.

jos tuo olisi sitä mitä otsikko lupaa niin siinä olisi ollut kuva vertailu jostain ihan ekoista fallout 3:n kuvista verrattuna final versioon.
tai "näin paljon gears of warin grafiikka on parantunut" siis mitä vittua oikeesti, ykkösen kuva on harmaa ja kakkosen ruskea.
siinä ne erot oli niiden kuvien perusteella. olisi edes full reso kuvia niin jotain muuta ehkä saataisikin nähdä.

Pelaajan tissikuvauutisointi, vaikkakin siitä on kehkeytynyt melkoinen huuli internetin ihmeellisessä maailmassa, ei itse asiassa haittaa minua. Se, missä menee raja järkevällä kritiikillä ja konseptin väkisin muuttamisella, on varsin häilyvää, ja pikkuhiljaa tässä tapauksessa aletaan jo olla rajan toisella puolella. H-townin tuote on alati kasvussa, ja painoa on selvästi nyt kovasti uusien ja taas uusien lukijoiden ja sivustokäyttäjien hankinnassa, ja tuoretta verta virtaa koneeseen. Ja mikäli tällainen uutisointi nyt yksinkertaisesti menee kaupaksi, eivätkä toimittajat itke itseään joka ilta uneen sen vuoksi, niin by all means. Toivotan kaikkea hyvää, ja luen itse uutiseni muualta. Elämä jatkuu. Blingblingaavan otsikoinnin ulkopuolella pidänkin sitten taas Pelaajan poikia ja tyttöjä varsin asiansa osaavina ja reippaina lehdentekijöinä, eikä itse lehdessä ole paljon valittamisen sanaa. Tai ei ainakaan ollut, kun viimeksi sitä luin, mistä on nyt muutama kuukausi.

Tästä päästäänkin sitten siihen pelijournalismiin yleisesti. Mitään lehteä ei enää tule kotiin, ja enpä minäkään arvosteluja lue enää oikeastaan ollenkaan. Muista lähteistä ja omasta intuitiosta saadaan kyllä vankkoja ostopäätöksiä aikaan muutenkin. Siksi en oikeastaan osaa sanoa, onko jotain massiivista alennustilaa meneillään. Ehkä jossain määrin, ja tehopainotteisuus näinä päivinä on sille yksi hyvä selitys, mutta eniten tässä nyt varmaan ovat vain tarpeet muuttuneet. Tykkään seurata pelimaailmaa yleensä(Pelaajassakin parasta antia ovat jo pitkään olleet nimenomaan ne syväluotaavat spessujutut), tykkään shoppailla ja pelata(vaikkakin yllättävän harvakseltaan näinä päivinä) mitä moninaisimpia pelejä, ja tykkään foorumikirjoitella niistä, mutta arvostelut eivät vain jotenkin inspiroi. Edes taidokkaasti kirjoitetut. Vaikka eipä silti, suurimman osan uutisista ja muusta matskustakin kaivan nimenomaan foorumien kautta, joilla(lue. täällä) on edelleen sellainen rehellinen pelaamisen henki, jota tykkään hengitellä.

Jos siis itse saisin toivoa, niin kyllä, kaipaan enemmän nimenomaan informaatio(ei speksilistaus)-pitoista, mutta silti hauskaa ja oivaltavaa tekstiä, en kiiltokuvia ja huutomerkkejä. Ja mieluiten jotain muuta kuin vain puhdasta arvostelua. Se kaipuu ei vain ole älyttömän iso. Mulla on kaikki aika hyvin nytkin.


Peeäs. Ja podcastit olen kans todennut monissa tapauksissa aika kivoiksi, mutta niihinkin pitäisi vain perehtyä lisää ja etsiä sellainen omantyylinen source.

Internetin luonne on jo sellainen että se ei oikein palvele oikeanlaista otsikointia. Mitä enemmän klikkauksia, sitä enemmän mainoksia ja sitä kautta enemmän rahaa. Ei sillä että netissä ei olisi varsin hyvin asiassakin pysyviä saitteja, mutta ei ole mitenkään erikoinen suuntaus että yritetään saada niitä klikkauksia. Myönnän kyllä että yritän enimmäkseen vältellä sellaisia paikkoja, mutta esim. V2 on mielestäni todella hyvin ajassa kaikissa uutisissa. Joten tuleehan sielä käytyä vaikka uutisointi tyyli onkin väliillä mitä sattuu ja itse uutisetkin herättävät kysymyksiä niiden tarpeellisuudesta tai tarkoituksesta.

Mutta minusta internetin suurin ongelma ei ole se sisällön tai otsikoinnin lapsellisuus vaan se käytettävyys. Todella harva sivusto on oikeasti sellainen jossa viitsii vakituiseen käydä koska rakenne on yksinkertaisesti aivan hanurista. Kun menet sivustolle näet mainoksen, valikkorivin, ja YHDEN otsikon. Aivan naurettavaa. Käytännöllisyys on aika kaukana. En ymmärrä mikä trendi tästä on tullut. Ennen valikot olivat sivulla allekkain, joka toimi varsin hyvin. Nyt kaiken pitää olla poikittain, ilmeisesti nykyisen "laajakuvatrendin" vuoksi. Vaikka hiukan välttelenkin sivustoja joiden uutisointi on mitä on, niin paljon enemmän kiroan sen layoutin kanssa.

Mitä arvosteluihin tulee niin en ole oikeastaan pitkään aikaan pitänyt niitä arvosteluina sanan varsinaisessa merkityksessä. En lue arvostelua siksi että saisin tietää onko peli hyvä, luen sen siksi että saan tietää millainen peli on ja kuinka se toimii. Joten loppujen lopuksi olen aivan tyytyväinen tähän ominaisuus-listaus-arvostelu-tyyliin. Lisäksi nykyään (varsinkin pelaajassa) arvostelut tuntuvat koostuvan enemmän siitä miltä peli tuntuu ja onko sitä mukava pelata. Jos peli saa huippupisteet, se ei tarkoita että pelissä ei olisi teknisiä tai pelillisiä virheitä, vaan se tarkoittaa sitä että pelin ääressä viihtyy helvetin hyvin. Totta kai pahimmista mokista yleensä rokotetaan, mutta nykypäivänä pelin tunnelma korvaa aika paljon sitä pelin teknistä puolta.

RSS-feedien lukijalla homma ratkeaa.

Juuri sama asia tuli itsellenikin mieleeen. Puhtaasti informaatiohaun pohjalta ovat RSS-feedit nettimaailmassa omaa luokkaansa. Nyt varsinkin kun Konsolifininkin etusivusta tuli trendikkään epäkäytännöllinen. Sitten pitää vain pitää huoli että hakee niitä oikeita feedejä, joiden otsikot eivät ole niitä harhaanjohtavia.

Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, ettei boardit sen parempia ole. Suurimmalla osalla asteikko on "paras ikinä - paskin koskaan" eikä tietenkään ikinä mitään siltä väliltä. Ja syy totaaliseen paskuuteen on se, pelissä ollutkaan kaikkia ominaisuuksia kilpailevasta pelistä X tai jotain yhtä relevanttia varsinaisen pelin kannalta.

Mitä noihin kuvakaappauksiin tulee, yleistyvässä määrin (konsoli)peleissä on vartta vasten ohjelmoitu estoja, ettei pääse ottamaan kuvakaappauksia. PC-peleissä moinen on toki kyseenalaista.

Täytyy nyt tunnustaa, että omalla kohdalla mielenkiinto (ja halu edes tilata) Pelaajaan tyssäsi jotakuinkin siihen, kun PC-pelit poistettiin sivuilta.  En nähnyt pointtia silloin enkä varsinkaan nyt, kun leijonanosa PC- ja konsolipeleistä on samoja. Sen sijaan aikaa kulutetaan WoW-lehden tapaisiin julkaisuihin, jotka sisältävät infoa, jonka iso osa pelin pelaajista jo tietää tai saa selville helposti.

Ja lopulta ainoa syy tilata Pelit-lehteä omalla kohdalla olisi kolumnit. Arvosteluissa rassaa pitkälti pisteytys - aivan kuin alle 70 pisteen pelejä ei olisi olemassakaan. Näin viimeaikojen lehtien lukemisen perusteella.

Ja sitten vielä sopimukset usein varta vasten kieltävät screenshottien tekemisen.

Hyvä ketju, paljon asiaa!

Peliarvostelut todella ovat täysin typeriä. Kuten moni on jo sanonutkin, niissä enemmän luetellaan pelien ominaisuuksia tekniseltä kannalta ottamatta liikaa kantaa sen paikkaan pelihistorian ja pelaamisen traditiossa yleensä. Nehän ovat kuin tuotekuvauksia -> peliä arvioidaan suhteessa sen hyllyhintaan. "Onko tässä riittävästi tavaraa rahojesi vastineeksi."

Mille tahansa julkaisulle neuvoksi, oli se sitten netissä tai paperilla: jutut tekevät lehden. Artikkelit, haastattelut jne. Miksei kukaan kirjoita vaivalla kyhättyjä syväluotaavia artikkeleita pelimaailman ilmiöistä? Onko pelaaminen niin kypsymätöntä ja tylsää ettei siitä löydy mitään todellista kirjoitettavaa? Jotkut ovat tämän jo tajunneetkin mutta eivät ole osanneet tehdä asialle mitään.

Lyhyitä, ytimekkäitä arvosteluita kiitos. Musiikkia, kirjoja ja elokuvia voi arvioida muutamalla kappaleella puuttumatta siihen miten pilkut menevät tai onko elokuvan 15-minuutin kesto niin lyhyt ettei siitä kannata maksaa täyttä lipun hintaa. Neljä aukeamaa koko lehden arvosteluille, ja loput artikkeleita. Ihan sama mitä ne ovat kunhan en voi lukea niitä mistään muualta kuin teidän lehdestänne. Ja vittuun ne kahden aukeaman Gears of War -jaaritukset, ellei kyseessä todella ole yksi vuosikymmenen merkkipaaluista, mitä se ei todellakaan ole.

Viimeisimmän Pelaajalehden arvosteluista en lukenut kuin yhden: Far Cry 2. Senkin vain siksi, että numero tuntui muihin arvioihin nähden alhaiselta. Pointtaan vielä, että mielestäni Far Cry 2:n numero oli asteikolla 1-10 ihan kohdallaan, se on kelpo peli. Niiden muiden taas ei.

Kaivellaan lisää. Annan samalla teille pienen arvuuttelutehtävän. Luin eräästä pelilehdestä muutamia arvosteluita lähinnä varmistaakseni, että kirjoituksien taso on tosissaan sitä, mitä väitän. Kyllähän se oli. Alkoi melkein naurattamaan, kun kohdalle sattui arvostelu räiskintäpelistä. Olen lukenut niin monta täysin samanlaista arvostelua niin monesta muusta pelistä niin monesta muusta lehdestä ja nettisivulta, että alan kohta oikeasti uskoa, että peliarvostelijat käyttävät jotain valmiiksi kirjoitettua templatea, johon joku näppärä koodinikkari on väsännyt wizardin, joka kysyy pelin nimen, päähahmon nimen, vihollisten nimen, asevalikoiman ja pistemäärän. Lopuksi painetaan isoa vihreää ”print and go”–nappia ja arvostelu on valmis. Oikolukijan tehtäväksi jää sijapäätteiden korjaaminen.

Olen ottanut muutamia poimintoja tästä arvostelusta ja poistanut tekstistä yllämainitut tiedot. Peli sai arvosanaksi 9/10. Teidän tehtäväksi jää selvittää/arvata, mistä pelistä arvostelussa puhutaan.

”Toimintakohtauksia peliin mahtuu paljon. Aivan jokaiseen kenttään on saatu istutettua niin monia massiivisia taisteluita ja mieleenpainuvia kohtauksia, ettei pelaaja voi kuin pyöritellä päätään [pelin kesto]-tuntisen reissun päätyttyä. Vihollisia vyörytetään ruudulle jatkuvalla syötöllä, mutta peli ei silti tunnu itseään toistavalta. Ympäristön jatkuva vaihtuminen pakottaa pelaajan kehittämään jatkuvasti uusia taktiikoita selviytyäkseen.

--

Lukumäärä tai koko eivät kuitenkaan auta yhtään, jos viholliset ovat idiootteja. Mutta [vihollisen nimi] osaavat pelata hyvin yhteen. Ne taistelevat hyvin yksin ja ryhmässä, iskevät pelaajan selustaan ja viimeisenä temppunaan hyökkäävät iholle. Pelaajan on harvoin yksin ylivoimaista vihollista vastaan. Joukkuetoverit taistelevat yhtä hyvin kuin vihollinenkin.

--

Asevalikoima on kattava. Mukana ovat tuttu [ase 1], [ase 2] ja [ase 3]. Sen lisäksi pelaaja saa likaisiin näppeihinsä uutuuksia, kuten järeän [ase 4] ja sarjoja ampuvan [ase 5]. Jokaisella aseella on kaksi toimintoa, esimerkiksi [ase 3] [ase 3:n erikoistoiminto]. [aseluokka] mielenkiintoisin on [ase 6], joka [ase 6:n erikoistoiminto].

--

Graafisesti peli on komea, vaikka hieno ulkoasu on edellyttänyt selkeitä kompromisseja pintatekstuurien kanssa. Suurin osa on tarkkoja, mutta syrjäisemmistä nurkista löytyy suttuisempaa jälkeä. Ääninäyttely on kautta linjan hyvää perustasoa.

--

[pelin nimi] yksinpelistä löytyy uskomattoman vähän pahaa sanottavaa. Kaikki toimii. Ohjaus on napakka, taistelut mieleenpainuvia ja suvantokohdat harvassa. Moninpelitiloja emme ehtineet kokeilla, mutta tuskin ne pisteitä ainakaan laskevat. [pelin nimi] on pakkohankinta toimintapeleistä pitäville [pelilaite] omistajille.”

En ole reilu arvostelijaa kohtaan, koska monesti räiskintäpelit ovat kuin toistensa hiilikopiota, joten voi olla vaikeaa kirjoittaa erilaisia tekstejä. Mutta sitä suuremmalla syyllä näihin peleihin tulisi suhtautua kriittisemmin eikä alistua pelinkehittäjien mukana itsekin copy/pasteen. Nykyinen tilanne vain ruokkii paikallaan junnaamista. Tuo viimeinen poiminto on minusta lähes surkuhupaisa yhdessä 9/10 arvosanan kanssa. Pelissä siis toimii kaikki ja vaikea keksiä pahaa sanottavaa? Itse ainakin keksin heti sanoa, että peli on täysin geneerinen eikä keksi mitään uutta. Mikään osa-alue ei loista tai yllätä. Eli kaikki vain toimii. Arvosana 5/10 = keskiverto/perus. Hyvällä tsägällä voisin antaa 6/10 = hyvä.

EDIT: Ei ole Halo 2. Annetaan sen verran apua, että kyseessä on tässä genissä julkaistu peli.

Täysi arvaus, mutta oisko...öö. Halo 2? :)

Joo eipä tuossa tekstissä oikein mikään perustele pelin arvosanaa ja paikkaa pelihistorian muistettavimpina klassikoina.

Eli
"onko peli rahojesi arvoinen":
on = 9-10
ei = 6-8
muuta asteikkoa ei juuri koskaan käytetäkään.

Resistance 2?

Onko kyseessä tuore Gears of War 2 -arvostelu? Pintatekstuurit tosin taistelee tätä vastaan...

Itselläkin tuli Resistance mieleen. Ykkönen tai kakkonen.

Ja kaikkien aseiden kaksi moodia.

Totta. Esim. viime Pelitin numerossa ei kovin montaa alle 90 pisteen peliä tainnut olla? Tämän jos suhteuttaa leffojen arvosteluun joissa on yleensä käytössä tähdet 1-5:een, niin kaikki pelit olisivat 5 tähden mahtavia elämyksiä? Saatetaan aika paljonkin valittaa jostain mutta eipä se arvosanoissa näy. Tähän kun vielä lisää sen että liian monet (juniorit) katsovat vain kuvat ja pisteet niin jes.

Joo. Oikein. Marraskuun Gamereactorista tuo arvostelu.

Enpä ehtinyt sanomaan, nimittäin olin jopa lukenut tuon

Höh, olisi ollut niin loistava juttu jos se olisi ollut joku 5 vuotta vanha peli :) Eipä tuo meininki ole kauheasti niistäkään ajoista muuttunut.

Itse olin veikkaamassa Army Of Twota. Tosin johtunee siitä, että kyseinen pläjäys on toinen kahdesta tänä vuonna läpi pelaamastani pelistä. Ei paljon nykypelit enää vedä puoleensa.

Pelijournalismin tasosta nyt sen verran, että ei ole pitkään aikaan tullut enää ostettua alan lehtiä. Niissä on liian vähän sisältöä hintaansa nähden. Arvostelut voi lukea netistä ja uutiset ovat jo painoon mennessä vanhentuneita. Tosin tämä ongelma nyt on ollut aina 2000-luvulla. Kolumneja ja artikkeleita saisi olla enemmän. Arvostelujakin on toki mukavampi lukea lehden sivuilta, kuin netistä, mutta ei paljon nappaa itseäkään lukea persoonattomia luetteloita. Se että lehdessä on 1-2 kiinnostavasti kirjoittavaa toimittajaa on liian vähän.

Pelaajan nettipuoli nyt kustiin jo uusien foorumien tullessa, mutta ymmärrän kyllä näitä raflaavien uutisotsikoiden puollustajia. Niillä saadaan lisää uusia kävijöitä sivuille, mutta jäävätkö nämä 12v naskalit jotka "tissi"-uutisten perässä juoksevat sivujen käyttäjiksi tai lehden tilaajiksi? Eikö parempi lähestymistapa olisi tuottaa asiapitoisia uutisia asiallisilla otsikoilla. Uskoisin että pidemmällä aikavälillä se olisi tuottavampaa ja takaisi pitkäaikaisen ja lojaalin asiakaskunnan. Itsekin tilasin pelaajaa vanhojen foorumien aikana jo ihan vain tukeakseni lehteä.

Olisi mielenkiintoista jos jotain pelilehteä tehtäisiin alan ammattilaisille. Pelaaja ottaa jo otsikossaan täysin erilaisen suunnan: Rakkaudesta videopeleihin. Ihan hyväksyttävä suunta, mutta ei anna edes olettaa että peleistä kirjoitettaisiin kriittisesti tai mitenkään tutkimalla tai pohtimalla. Pelit omaa hiukan vakavamman imagon (minulle ainakin), mutta sisältö ei lopulta kuitenkaan ero niin paljon muista. Suurin ero tulee PC-puolen käsittelystä. Artikkelit ja kolumnit tuovat piristävää vaihtelua jokaisessa lehdessä ja antaa vaikutelmaa että pelitkin ovat muutakin kuin kulttuuri lapsille tai lapsenmielisille. En väitä että nämä lehdet eivät olisi lukemisen arvoisia, kyllä sieltä löytyy mielenkiintoista juttua. Mutta lehti joka käsittelisi pelejä enemmän kulttuurina ja alana, kuin viihteenä, olisi tervetullut. Näitä juttuja löytyy nykylehdistäkin, mutta paino on selvästi enemmän niissä arvosteluissa ja siinä, että kuinka monen huippupelin nimen voi laittaa lehden kanteen. Tämä on ehkä hiukan outoakin, koska arvosteluistahan ne suurimmat kritiikit ja valituksen aiheet tulevat.

My point exactly.

Nykyään on niin, että arvostelut vievät yli puolet lehden sivuista, kun ideaalitapauksessa arvostelut olisivat muutaman kappaleen mittaisia ja mahtuisivat pieneen arvostelut-osioon vaikka jossain lehden loppupuoliskolla.

Ehkä ongelma taitaa olla siinä, että pelialalla ei vielä ole asioita joista kirjoittaa. On vain laitteita, pelejä ja niitä tekemiä firmoja joissa työskentelee satoja tai tuhansia ihmisiä. Laitteet ja firmat ovat tylsiä aiheita. Täytyisi kirjoittaa peleistä ja ennen kaikkia niitä tekevistä ihmisistä, eli varsinaisista "taiteilijoista" asian takana. Mutta ihmiset vaihtuvat melkein joka projektissa, työryhmät ovat liian isoja että yksilön persoonaa voisi erityisemmin korostaa.

Länsimaalaiset pelijournalistit ja fanit ovat yrittäneet nostaa esimerkiksi Shigeru Miyamotoa esiin jo kymmenen vuoden ajan, mutta mies on niin nöyrä ettei hänestä juurikaan saa mitään työhön liittymättömiä juttuja irti. Hän puhuu aina koko työryhmänsä puolesta, siis puhuu aina me-muodossa vaikka kysymys olisi osoitettu hänelle itselleen. Oikeastaan kaikki mitä Mr.Miyamoton persoonasta tiedetään on hänen työkavereidensa paljastamaa.

Hideo Kojima on antanut muutaman mielenkiintoisemman haastattelun, mutta eihän yksi mies riitä pitämään koko pelijournalismia pystyssä.

Ei minun nyt tänne pitänyt mitään kirjoittaa, mutta tuo kyllä oli aika erikoinen tokaisu.

Siis missä Pelaaja muka väittää että se rakastaa myös huonoja pelejä? Eikö tuo "rakkaus videopeleihin" voi antaa yhtä hyvin olettaa että linja on se kaikkein kriittisin? Ei minkään sloganin perusteella pysty lehteä leimaamaan.


Mutta tiukoin linja Pelaajalla silti kotimaisista medioista on. Fuck it, Far Crylle 6 ja Falloutille 8, ei mitään syytä kumartaa kuvia.

Tottahan tämäkin on, mutta ei se linja kyllä mielestäni yhtä tiukka ole mitä mainostetaan. Joka välissä jaksetaan muistuttaa miten 8 on todella hyvä numero pelaajalta, mutta silti joka kolmas peli on saanut tuon tai jopa paremman. Jos mukaan otetaan vielä 7, niin selvästi yli puolet sijoittuu akselille 7-10.

Koko 1-10 skaalan käytöstäkin on puhetta, mutta rehellisesti sanottuna tämä menee jossain määrin yli. Kyllä, jokaista numeroa on kyllä lehdessä käytetty, mutta periaatteessa jakauman tulisi silti olla tasaisempi. Nyt numeron saa skaalan heikommalta puolelta (1-5) vain joka viides peli. Pelaajan numeroselitysten mukaan 5 peli on keskinkertainen, mutta miten keskinkertainen määritellään, jos kaikkien annettujen arvosanojen keskiarvo on 6,6?

Numerot kaivoin ajankulukseni Pelaajan sivuilta, kun kiinnosti tietää miten asian laita noiden kanssa lopulta onkaan. Tulokset vain vahvistivat mielikuvaani koko skaalan käytön hehkutuksen ja numeroselitysten ristiriidasta lopullisten numeroiden kanssa. Tosin kritiikistä huolimatta moni saisi ottaa mallia Pelaajan pistesysteemistä.

10   x9   = 90
9   x46   = 414
8   x136   = 1088
7   x156   = 1092
6   x132   = 792
5   x61   = 305
4   x38   = 152
3   x26   = 78
2   x7   = 14
1   x2   = 2
-----------------------
Yht.   x613   = 4027

Keskiarvo 6,57 (6,5693316)

7-10 = 348 peliä (56,8%)
1-6 = 265 peliä (43,2%)

6-10 = 480 peliä (78,3%)
1-5 = 133 peliä (21,7%)

End of rant.:)


Niin, ja omissa silmissäni Pelaajan pisteet lähtivät jossain määrin laskuun PC-puolen pois pudottua. PC on kumminkin minulle alustana vähintään yhtä tärkeä kuin konsolitkin. Sen sijaan nettipuoli lähti selvästi paljon selvempään laskuun tuon muutoksen jälkeen. Vanhojen boardien foorumijako oli jo ikävä asia, mutta uuden sivun aiheuttama mahalasku, josta ei ole puolessatoista vuodessakaan edetty yhtään mihinkään Boardien hyvän maineen menetystä lukuunottamatta (jos negatiivinen kehitys nähdään edistymisenä), oli paljon pahempi.

Kokonaisuutta tai lopputulosta ei tietenkään kannata tai voi leimata pelkän otsikoinnin tai sloganin perusteella. Enhän sanonutkaan että se määrittää koko lehden, vaan että jo siinä otetaan suunta toiseen suuntaan siitä, mikä erityisesti Suomen pelijournalismista puuttuu. Ja kuitenkin kun senhän vuoksi ne on, että siitä saataisiin se toivottu kuva tai linjaus kyseessä olevasta asiasta. Sama juttu kuin arvosteluiden numero. Eihän se sano kokonaisuutta koko pelistä, mutta se antaa sen suuntaa-antavan pika-analyysin. Enkä myöskään sanonut että Pelaaja olisi huono lehti.

Ja jos suoraan sanotaan niin lopulta Pelaajan arvosanojen suurempi skaala johtuu siitä, että se on lähes ainoa joka oikeasti osaa käyttää oikein niitä arvosanoja. Ei sinänsä että tämä olisi mitenkään huonompi plussa, mutta ihan yhtä toimiva näkemys kuin sinunkin. Falloutin 8/10 on ehkä lähempänä sinun näkemystä, mutta Far Cry 2 ei ole ymmärtääkseni saanut oikein missään ylistystä, ja mitä alemmas mennään sitä selvemmin nähdään Pelaajan ja muiden ero arvosanojen tulkinnassa.

Sen enempää ottamatta kantaa arvosteluasteikkoon, on kuitenkin hyvä ottaa huomioon myös se, että Pelaaja ei arvostele jokaista peliä, mikä löytää tiensä kaupan hyllylle. Valtaosa näistä arvostelematta jääneistä peleistä ovat kuitenkin kahden pennin räpellyksiä ja siksi tuota keskiarvoa ei kannata liikaa tuijottaa.

Jep, onhan tuokin totta. Silti välistä ihmetyttää joidenkin pelien saamat korkeat arvosanat. Olinkin positiivisesti yllättynyt Far Cry 2:n kutosesta, kerrankin mukana oli selvää ankaruutta (Fallout 3 positiivinen yllätys myös). Assassins Creed lienee päinvastainen esimerkki, sillä vaikken itse olekaan sitä pelannut, muiden kommenttien perusteella se alkaa toistaa nopeasti itseään, ja jopa arvostelussa valiteltiin sisällön niukkuutta. Silti se sai 8.

Unohdin muuten listasta kokonaan pommiryhmän (arvosteluosion paras sivu) pelit. Niiden asteikko lienee pisteinä -1 - -5.:lol:

Niin, nyt aika pitkälti PS2:lle varatun pommiryhmän lisäksi myös DS:lle ja Wiille tulee valtava määrä shovelwarea, jota ei ikinä lehdessä arvostella. Myös käytännössä kaikki lastenpelit menevät suoraan Pelaa!-ilmaislehden sivuille.

Eli jos kaikki julkaistavat pelit arvosteltaisiin, olisi keskiarvo aivan varmasti jopa alle viiden.


Toivottavasti ei nyt liikaa aikaa mennyt noiden pisteiden kaivamiseen. ;)

Nääh, suht nopeastihan tuo meni, kun joka sivulla on 10 arvosanaa ja osoiterivin avulla laskeskeli ja pomppi sopivasti. Jouduin tosin tekemään tuon urakan kahdesti, kun ensimmäisellä kerralla jäi laskuvirheen takia puuttumaan kaksi arvosanaa (taisivat olla 3 tai 4 arvoisia). Pitäähän sitä olla kumminkin tarkka olla, kun tällaisista lähtee valittamaan.;)

Enpä tosiaan tuota Pelaa!-lehteäkään muistanut. Pyykkönenhän (jos muistini oikein pelaa) taisi jotain mukavia tarinoida jostain ponipelistä tai vastaavasta joku vähä sitten Pelaajan podcastissa.:lol:

Täytyy myös muistaa ettei ne arvostelijan mieltymykset aina osu saumattomasti omien mieltymysten kohdille. Kenties myös Assassin Creedistä arvostelija sattui oikeasti pitämään, ja sitten suuri äänekäs ryhmä netissä saa arvosanan näyttämään väärältä. Paras tilanne on ehkä tuntea arvosteljan historiaa hieman ja tietää minkälaisista peleistä hän pitää. Näin ollen voi arvostelua analysoida ehkä hieman tarkemmin ja päätellä siitä sitten miten peli soveltuisi omalle kohdalle.

Olisi myös melko naurettavaa jos lehti antaisi arvosanoja, niin että ka olisi pidettävä väkisin 5:ssä.  :rollaus:

Oli miten oli, mutta pelijournalismi tarvitsee enemmän Jeff Gerstmanneja. 8.8!!!

Jaa henkilöitä joiden argumentteihin kuuluu mm. se, että jos pelin on helppo, se on ohjaimen, ei pelisuunnittelun vika? :) Mutta joo... Kuten jo tässä threadissa on moneen kertaan epäsuorasti sanottu, argumentointi on jotakin jota suurin osa "journalisteista" ei tunnu oikein osaavan. Sinänsä kyllä hämmästyttävää kun se on jotakin jota opetetaan jo yläasteen äidinkielessä.

Lukion..

Meidän aikana yläasteen. Tosin kun opetussuunnitelmat muuttuvat niinkin ripeään, ei yllätä tuokaan.

Missäs arvostelussa tämä argumentti on?

Pelijournalismin alennustila - Katso!

Mikä vitun X-Blades?

Itsekin aluksi ihmettelin että mitä vitun x-blades. Sitten huomasin vasta nuo viereiset "uutiset".

"Lara Crost poseeraa kuumisssa sihteerikuvissa"
"Playboy Garcia pelaa WiiFitiä vähissä vaatteissa"
"Rihanna Xboxin kimpussa"

Ei sillä, on tuo x-bladesinkin otsikko aika huomionhakuinen ja harhaanjohtava.

Peliarvioiden keskiarvoja tutkiskellessa kannattaa huomioida myös se, että yli kolmosen pelillä on huomattavasti suurempi mahdollisuus tulla julkaistuksi kuin alle kolmosen pelillä – ainakin mikäli julkaisija tekee minkäänlaista laaduntarkkailua. Tästä syystä teoreettisen Gaussin käyrän keskipiste ei asetu viitosen, vaan pikemminkin seiskan tai kasin kohdalle. Tietysti asteikkoa voisi muokata siihen suuntaan, että kaikista maailman historian peleistä se keskimmäiseksi rankattu saisi viitosen, mutta tämäkään lähestymistapa ei ole ongelmaton.

Pelijournalismia kaipaaville tarjoan joululukemiseksi nykyään 2K Gamesilla vaikuttavan Shawn Elliotin kokoamaa keskustelua (http://"http://shawnelliott.blogspot.com/2008/12/symposium-part-one-review-scores.html"), joka lähtee liikkeelle juurikin arvioista ja arvosanoista. Aiheesta voisi kirjoittaa itsekin hieman pidemmin, mutta se saanee jäädä johonkin tulevaan Gamereactoriin.

Tämä menee jo mauttomuuden puolelle (http://pelaajalehti.com/2008/12/19/havyton-kerailyversio-x-blades-tytto-ylaosattomissa-katso-kuva/)

Luuleko rakas Eemeli, että nämä KATSO KUVAT!-jutut ovat hauskoja? Yhäkin?

Kaikista hauskinta tässä on että juuri tälläisen(kin) huomion takia tuollaisia uutisia postataan ;) Kyllä tuollaiset uutiset loppuu heti kun ketään ei kiinnosta.

EDIT: Ja ei voi väittää että muut eivät osaisi myös tälläistä uutisointia (http://www.v2.fi/uutiset/pelit/6373/Pelien-seksikkaimmat-takamukset/).

Tästä samaisesta topicista edelliseltä sivulta:
Sekä:

En itsekään lukeudu näiden "KATSO KUVAT"-otsikointien faneihin, mutta ilmeisesti jotkut pitävät niistä ja ovat ns. hyvää bisnestä Pelaaja-lehdelle. Eli jos sinua itseäsi ärsyttää, ei tarvitse lukea.

Siis... tuossahan ei ole mitään ihmeellistä? Ymmärrän kyllä jos joku ei harhaanjohtavista otsikoista pidä, mutta tuossa puhutaan asioista niiden ihan omilla nimillä. Suoraan peleihin liittyvä uutinen ja mukana tuleva figuuri on kyseenalainen. Valita pelintekijöille jos tuo ylittää mauttomuuden rajat sinulla.

Päivän luetuin uutinen, btw.

Tuo otsikko olisi vieläkin voinut olla parempi jos sinne väliin oltaisiin vaikka lisätty sana SENSAATIO!

Hävytön keräilyversio SENSAATIO! X-Blades-tyttö yläosattomissa - Katso kuva!

Ja kuvaan vielä "SEKSIVAU!!!" isoilla kirjaimilla.

Kuka tahansa saa klikkejä laittamalla otsikkoon vain TISSIT!. Samoin kuin rahaa saa jakamalla pimppiä, mutta sitä voi vain kysyä itseltään sen jälkeen, että onko nyt hyvä mieli?

Mielestäni melkoista huoraamista Pelaajalehti.comin uutisointi, mutta jostain se leipä on tietysti revittävä.

Näinä laman ja lomautusten päivinä, naulan kantaan.


Nääh, osa siitä vain.

Oikeat uutiset uutisina, mutta asiat jotka eivät ketään muuten kiinnostaisi, kuten X-Bladesin uudet kuvat, anything goes.

Toisaalta voi miettiä, onko mielekästä kirjoittaa uutisia asioista, jotka eivät ketään kiinnosta.

Sitten luulisi että ne klikkimäärät näille uutisille pikkuhiljaa laskisivat? Mutta ei, koko ajan tehdään uusia klikkiennätyksiä.

Ne muutamat uutiset mitä olen itse Pelaajalehti.comiin kirjoittanut ovat olleet ihan neutraaleja, enkä itse jaksaisikaan kirjoitella mitään sensaatioita. Mutta sen verran Eemeliä puolustan, että hän tekee vain työtä käskettyä, ja saa siitä meidän toimarilta paljon kiitosta. Ajat ne ovat muuttuneet, eivät uutisten kirjoittajat.

Kenen leipää syöt jne.
Uskottavuus, missä pelaa?
Katso kuva!

Kyllähän tuollaiset huomionhakuiset otsikot varmasti uutisten kävijämäärää lisäävät, mutta eriasia on sitten miten tämä vaikuttaa koko Pelaajalehden imagoon. Tuollaiset otsikot eivät varmastikaan kovin ammattimaista kuvaa lehdestä anna. Otsikot ovat myös aivan eri linjassa itse lehden kanssa, lehtihän on itsessään oikein pätevä.

Pitkällä aikavälillä moinen uutisointi tekee varmasti hallaa Pelaaja-brändille. Kauas on tultu lehden alkuajoista.

Ihan hyvä huomio. Pelaajalehti.com varmasti pyrkii vain saamaan mahdollisimman paljon klikkejä (keinoilla millä hyvänsä), koska tulot tulevat mainoksista. Lehden tarkoitus taas on tarjota lukijoilleen mahdollisimman hyvää ja asiallista luettavaa, koska tulot tulevat lehden myynnistä. Ristiriita on valmis, eivätkä tuotteet tue toisiaan, ehkäpä jopa päinvastoin.

Mikä sitten on pitkä aikaväli? Nykyisessä muodossaan nettisivujen uutisointi on ollut jo yli vuoden päivät. Pitäisikö kohta näkyä jotain dramaattista laskua lehden tilaajamäärissä?

Jos siis on luvassa mitään muuta kuin nettisivujen kävijämäärien moninkertaistumista, asialle varmasti tehdään jotain. Mutta kyllähän se nyt niin on että ei jokin nettisivu vaikuta itse lehteen mitenkään. Tai siis korkeintaan positiivisesti, että yhä useampi saa lehdestä tietää. Kyllä Pelaajan perustajajäsenet pitävät huolen että itse lehti on pelkkää asiaa, uskokaa pois.

Ja eihän Pelaajalehti.comkaan ei ole mikään (osan) uutistensa summa, ollaanhan alettu tekemään myös podcasteja ja Retrosunnuntaita. (Jotka eivät tuota läheskään niin paljoa klikkejä kuin uutiset, mutta silti niitä tehdään)


Joelin pohjustus tähän aiheeseen oli hyvä, mutta aivan väärillä urilla ollaan oltu jo kauan. Se, että ihmiset tykkäävät työaikana klikkailla hupaisalta kuulostavia otsikoita ei kerro mistään "pelijournalismin alennustilasta" vaan yksinkertaisesti niistä klikkailijoista. Itse varsinaisen tuotteen eli printtimedian sisältöön se ei vaikuta.

Mutta keskarikuvaa vaan ruutuun, sopiihan se vastaukseksi mihin tahansa viestiin.

Ajattelin asiaa hieman siltä kannalta että pelaajalehti.com söisi jo nyt itse lehden potentiaalia. Varmaan aika moni tulee tutustumaan Pelaajaan sen nettisivujen kautta ennen tilaamista ja voi näin saada hieman väärän käsityksen itse lehdestä. Riippuu tietenkin mihin tarkoitukseen sivusto halutaan valjastaa. Lukijalle ihanteellisessa tapauksessa se olisi lukijalle tarkoittettu lisäpalvelu, joka oikeasti tukisi lehteä. Monessa tapauksessa aikakausilehtien nettisivut ovat vain mainoksia itse lehdelle, mutta pelaajalehti.com ei oikein ole kumpaakaan näistä.

Joo ja ei. Se on kyllä aivan totta, että tästä asiasta kohina on lähtenyt lapasesta jo aikaa sitten. Samaten on totta, että uutiset ovat vain yksi osa sivuston toimintaa, ja että niitä tehdään selvästi suurelle ja kiinnostuneelle yleisölle. Eri asia on sitten, minkälainen yleisö tämä on, sillä ainakin mä haluaisin uskoa, että pelaavaa yleisöä kiinnostaisi enemmän podcastit ja syväluotaavat jutut kuin kahden rivin hälläväliä-teksti ja posh-kuva. Vaikka kyseisen uutisen klikkaaminen toisikin vain hauskaa hupia työpäivän lomaan.

Pääasiahan tässä nyt on se, että eri ihmiset tuottavat palveluja tietylle kohderyhmälle, ja ellet satu olemaan siinä kohderyhmässä, etsi omasi. Omat käyntini pelaajalehti.comissa ovat vähentyneet aika lailla nolliin, monestakin syystä, joihin kuitenkin kuuluu mm. nykyinen ankeahko uutisointi. Tämä ei missään nimessä vähennä lehden työntekijöiden tai varsinkaan itse lehden journalistista arvoa silmissäni, vaan tarkoittaa vain sitä, etteivät sivuston tarjoamat palvelut enää istu niin hyvin juuri minulle. Maailma muuttuu.

Niin henk koht tilaukseni ei tule jatkumaan siksi, että lehden sisältö ei miellytä enää. Siihen eivät pelaajalehti.comin sekoilut vaikuttaneet. Toki ne sitten vaikuttivat siihen, että loikkasin tänne.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että saitin nykyinen linja tulee haittaamaan brändin tulevaisuutta jossain määrin. Oli se sitten vaikka "mielipidejohtajien" potentiaalisesta propagandasta tai juurikin siitä, että Tilt.tv imagoa on käytännössä mahdoton karistaa. Tosin enpä keksi tähän hätään mitään syytä miksi se pitäisi karistaa? No ehkä sitten jos vielä joku tiltimpi kilpailija astuu joskus kehään.