Scarf
Smokin' Sexy Style!!!
Jäsen
Viestejä: 2 582
Basaaripisteet: 4
Vuoden vanha peli:
Enpä olisi uskonut, että kun vastassa ovat DOOM ja Symphony of the Night, veisi The Evil Within voiton parhaana vanhana pelinä, jota pelaan ensi kertaa tänä vuonna. DOOM ja SotN ovat molemmat klassikoita jo syntyessään, kun taas The Evil Within muistetaan monien mielessä sinä jeesusteipillä kasassa pysyvänä, ärsyttävän epäreiluna kauhupelinä, jossa oli ilmestyessään elokuvamaiset mustat palkit, jotka veivät melkein puolet kuva-alasta.
En kuitenkaan ottanut huomioon, että tuo jeesusteippi tunnetaan myös nimellä Shinji Mikami, joka viimeistään nyt nousee lempiohjaajakseni videopelien saralla. Resident Evil 4, REmake ja The Evil Within ovat minulle tämän genren pyhä kolminaisuus. The Evil Within ei ehkä ole kahden ensimmäisen pelin kaltainen mestariteos, mutta siinä on se maaginen Mikamin kosketus, jota on vaikea sanoin kuvailla. Jokin rytmityksen, pelituntuman sekä vihollissuunnittelun ja pelialueiden yhdistelmä, mistä tietää heti, kenen peli on kyseessä. Niin, ja ne ihanat headshotit, jotka lennättävät aivonkappaleet seinille ja pelaajan rinnuksille. <3
En kuitenkaan rakastunut peliin heti. Fiilikseni menivät jotakuinkin näin:
Tämähän on paljon parempi, kuin mitä luulin!
Tämähän on kuin pelaisi Resident Evil 4:sta päivitetyllä liikkumisella!
Toivottavasti tämä peli jatkuu vielä pitkään!
Vittu mitä kankeaa paskaa tämä pelattavuus on välillä.
Vittu mitä paskaa nämä one hit kill -kohtaukset ovat välillä.
Vittu, että vihaan näitä ansoja joka puolella.
Ahh, tuntuupa hyvältä päästä uudelle pelialueelle!
Hei, tämä pelihän on ihan jees!
Loppuuko tämä paska ikinä?
En enää ikinä koske tähän peliin, kun lopputekstit pärähtää ruutuun.
Olipas eeppisen mikamimainen loppu!
Kokeilen nopeasti näitä bonusaseita, jotka avasin New Game+:aan.
Oho, pelasin pelin heti uudelleen läpi ja keräsin kaiken mahdollisen matkalla.
Pelasin peliä lopulta 35 tuntia, ostin siihen DLC:t, hankin The Evil Within 2:sen ja pelasin senkin läpi. Jatko-osa paransi lähes jokaista osa-aluetta, mutta siitä kuitenkin puuttui se maaginen Mikamin kosketus, jonka takia aion vielä tulevaisuudessakin palata tuohon ensimmäisen pelin brutaaliin ja lohduttomaan maailmaan.
The Evil Within on kuin ruma ankanpoikanen, joka lopulta kasvaa joutseneksi. Peli jäänee näillä näkymin myös Shinji Mikamin joutsenlauluksi videopeliohjaajana.
The ultimate skill is to take up a position where you are formless. Those who are able to adapt and change in accord with the enemy and achieve victory are called divine.
tallennettu
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Joo, niinhän siinä sitten lopulta kävi, että vuoden peli, ainoana listoilla tältä vuodelta, on Destiny 2.
Moisen tittelin julistaminen on vähän ristiriitaista pelin nykytilan huomioon ottaen, mutta toisaalta 120h peliaikaa kertonee jotain. Ensimmäisen kuukauden ajan, raidin läpäisyyn asti, D2:n parissa oli ihan perkeleen hauskaa. Pelaajia riitti, eteneminen oli sujuvaa, uusi kampe kiinnosti ja gunplay tietty edelleen alansa parasta.
Sittemmin vauhti on hiipunut ja Destiny-chateissa on viime aikoina ollut aika hiljaista. Muutamat käsittämättömät valinnat Bungien suunnalta ja yleinen content-kato on vienyt niin sanotusti haipin purjeista. Ensimmäinen lisäri ja meneillään oleva Dawning auttavat hieman, ja uskon edelleen tämän paranevan jatkossa roimasti, mutta lähtökohtaisesti vuoden peli -titteli tuntuu hieman liioittelevalta. On todella sääli, että monessa asiassa D2 otti ekasta osasta askeleita taaksepäin, vaikka toisaalla toki on myös kehitytty. Still, olen kyllä saanut jo rahoilleni vastinetta, ja helposti pelatuin peli tälle vuodelle, joten menkööt. Congrats Destiny 2!
-----------------------------------------------------------------
Koko muu pelilistaus näyttääkin sitten viime vuonna julkaistua materiaalia, tai vanhempaa. Sieltä nouskoot kohokohdiksi Inside, Ratchet & Clank, Telltalen Batman, Witcher 3 sekä Stories: The Path of Destinies. Näistä antoisimman kokemukset olivat R&C (kaunista ja sulavaa tasoloikkaa, vaikka vastapainoksi alkuperäisten särmää ja roisiutta on hukattu) sekä Batman (tiivistunnelmainen tarina, uskottava Batman-kuvaus). Stories voisi olla helposti kärjessä myös, ellei hahmokehityksen merkitys olisi loppunut kesken reeeeeeilusti ennen kuin kaikki mahdolliset loput on kerätty, mikä teki pelin kompliittauksesta lopulta aika pakkopullaa. Silti, kiva idea.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Gba
Jäsen
Viestejä: 2 918
Basaaripisteet: 0
Keep them coming, boys and girls! Vaikka olisi listata vain yksi ainoa peli, se kartuttaa silti kokonaiskassaa ja äänestyksestä tulee.
Tässä ongelmana on itsellä sama kuin monella muullakin. Ei ole tullut pelattua tänä vuonna julkaistuja pelejä. Ellei nyt sitten Battlefield 1:n nettipelin lisäosia lasketa sellaisiksi. Pelikellossa 254h. Vuoden paras peli ylivoimaisesti ja myöskin oman pelihistorian top3:n menee heittämällä. Viimeksi on yhtä hauskaa ollut kuin pari vuosikymmentä sitten Counter Striken kanssa. Yksinpelaaminen oli vielä teininä se juttu itselle CS:n ohella, mutta vaikka yksinpelit ovat nykyään huomattavasti parempia kuin silloin, tulee silti pääasiassa pelattua ihminen vs ihminen netissä. World of Tanksia noin 1300 matsia, NHL 2017 noin 200 matsia ja Bäfää sormet verillä.
Sama silti itellä, kuin Ephramilla. Vuosi 2017 pelasin varmasti yhtä paljon kuin Cuben kultavuosina. Stardew Valley, Inside ja Journey jäivät yksinpeleistä parhaiten mieleen. Pelattavaa tosin on niin hemmetisti, että helposti voi ostella vain alesta pelejä ja tulla vuoden tai kaksi muita jäljessä.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Scarf
Smokin' Sexy Style!!!
Jäsen
Viestejä: 2 582
Basaaripisteet: 4
Vuoden peli: Breath of the Wild
En nyt ala vielä sen enempää pelistä tarinoimaan, koska peli on kesken, mutta annan ääneni tälle, koska niin moni peli jää osaltani ensi vuoteen. En osaa vielä sanoa, nouseeko BotW lempipelieni joukkoon, mutta onhan se nyt parhaiten tehty videopeli, mitä olen pelannut. Peli ei ole ehkä täydellinen (ne käsiin lahoavat aseet...), mutta kokonaisuudessaan BotW on ihan omaa luokkaansa, kun miettii mitä kaikkea pelimaailmaan on ahdettu ja mitä kaikkea siellä voi tehdä ja tapahtua.
Tämän kokoluokan peleissä itselläni käy kuitenkin usein niin, että en jaksa pelata koko peliä putkeen läpi ja kun pelin ääreen pitäisi palata, niin en muista yhtään, mitä olin tekemässä ja mihin pitäisi mennä. Niin kävi nytkin. Ehkä pitäisi vain mennä sinne, minne tuuli puhaltaa.
The ultimate skill is to take up a position where you are formless. Those who are able to adapt and change in accord with the enemy and achieve victory are called divine.
tallennettu
Fraeon
/fɹeɪɔnʰ/
Moderaattori
Viestejä: 1 652
Basaaripisteet: 3
Vuosi 2017 on ollut sikäli poikkeuksellinen, että on tullut vaihdettua alaa ja aikaa peleille on ollut verrattain vähän - ja vielä vähemmän tänä vuonna julkaistuille. Fakta on se, että hyllystä löytyy pelattavaa edellisiltä vuosilta ämpärikaupalla jo ennestään.
Paras vanha peli:
Shenzhen I/O
Zachtronicsin edellinen pelaamani pulmapeli Spacechem sopi kuin se monesti mainittu nyrkki silmään. Shenzhen I/O ei ole ihan suoraa jatkoa (peli kun käsittelee sähköpiirien rakentamista) , mutta hupiohjelmoinnista tykkäävälle tarjoaa pähkinää kuukausiksi. En vielä toistaiseksi ole kaikkia pähkinöitä ratkaissut sillä myöhemmät pulmat ovat vai-kei-ta.
Vanhoista peleistä täytyy mainita myös Neo Turf Masters, joka on ollut about täydellinen matkapeli kännykällä. Playa wan. Teesho!
Ja sitten vuoden pelatuimpiin:
3. Tekken 7
Täytyy mainita, sillä olen valehtelematta käynyt läpi kaikki paikalliset turnaukset ja vielä Ruotsissakin pelin perässä. Verrattuna oikeasti koviin pelaajiin olen kuitenkin ehtinyt pelaamaan verrattain vähän: pelikellossa on omilla laitteilla yhteensä se 150 tuntia kuudelta kuukaudelta.
Mitäpä muuta pelistä turinoimaan. Pelin tarinatila nyt oli mikä oli, mutta harvapa näitä genren pelejä minkään tarinan vuoksi ostaa.
2. Divinity: Original Sin 2
Pelistä tuli ihan vanhat hyvät ajat mieleen Baldur’s Gaten ja Icewind Dalen parissa. Yksinpelinä parasta ropellusta aikoihin, coopina kerroin nousee ainakin kahdella. Tätä lisää!
1. Cuphead
Omalta osalta Cuphead on lähes täydellinen peli. Haastetta piisaa, kontrollit ovat napakat, erilaisia pelityylejä löytyy… ja näyttää vielä aivan uskomattoman kauniilta. Ei voi kuin suositella.
Mainintoja
Super Mario Odysseystä en mainitse paljoa sillä se on suhteellisen kesken, mutta olen enemmän Super Mario 3D World -tyylin fani. Olen kuitenkin tykännyt ja veikkaan, että meno vain paranee, kunhan pääsen helpoista kentistä yli. Xenobladesta ja Zeldasta on vielä vähemmän sanottavaa, sillä ne ovat vielä enemmän kesken.
A légpárnás hajóm tele van angolnákkal
tallennettu